441/1997

Tämä päätös koskee tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, jäljempänä neuvoston asetus (ETY) N:o 1765/92, mukaista peltokasvien tukijärjestelmän ja siihen liittyvän kesannoimisen soveltamista vuonna 1997.

Kesannoinnista on tarkemmin säädetty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kesannoinnin osalta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 762/94 siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, jäljempänä komission asetus (EY) N:o 762/94.

Tuen saamisen edellytyksistä on tarkemmin säädetty tietyistä edellytyksistä tiettyjen peltokasvien tuottajien tukijärjestelmän mukaisten korvausten myöntämiseksi annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 658/96 siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, jäljempänä komission asetus (EY) N:o 658/96.

Peltokasvien tuen määrittelevänä satotasona käytetään viljoille ja palkokasveille A-alueella 3,4 tonnia hehtaarilta, B―C1 alueella C1 alueen saaristoa lukuun ottamatta 2,8 tonnia hehtaarilta ja C1 alueen saaristossa sekä C2―C4 alueella 2,3 tonnia hehtaarilta. Satotaso öljykasveille on koko maassa 1,59 tonnia hehtaarilta.

Tämän päätöksen A―C alueilla tarkoitetaan maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 1997 maksettavista tuista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (1030/1996) sekä C1―C4 alueilla maa- ja puutarhatalouden harjoittajille maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (413/1995) tarkoitettuja vastaavia alueita.

Peltokasvien tukijärjestelmään perustuvaa pinta-alatukea maksetaan koko maassa tukijärjestelmään kuuluville viljoille, öljykasveille, valkuaiskasveille ja öljypellavalle. Hakemuksen on koskettava vähintään 0,30 hehtaarin alaa.

Hakijan on valittava peltokasvien tuen yleinen tai yksinkertaistettu järjestelmä niitä koskevien edellytysten mukaisesti. Yleisessä järjestelmässä on tuotantoalueittain oltava vähintään 0,30 hehtaaria jokaista kasvilajiryhmää, jolle tukea haetaan. Yksinkertaistetussa järjestelmässä peltokasveja, joille tukea haetaan, on viljeltävä yhteensä vähintään 0,30 hehtaarin alalla.

Peltokasvit, joille tukea haetaan, on kylvettävä paikkakunnalla käytettävän hyvän viljelytavan mukaisesti tarkoituksena tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Kasvitautien, tuhoeläinten, rikkakasvien ja hukkakauran torjumiseksi on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin.

Siemenen määrän on oltava riittävä ja kylvömuokkauksen laadultaan sellainen, että siementen itäminen on mahdollista. Öljykasvien pieni siemenkoko on niitä kylvettäessä otettava huomioon ja kylvettäessä on käytettävä öljykasveille sopivaa kylvötekniikkaa.

Rypsin ja rapsin tukeen oikeuttavan siemenen luokka on vuonna 1997 rajattu komission asetuksen (EY) N:o 658/96 4 artiklan 3 kohdan a, b, c ja e alakohtiin. Siemenen lajikkeesta ja viljelijän velvollisuuksista on säädetty komission asetuksen (EY) N:o 658/96 4 artiklan 3 kohdan mainituissa alakohdissa.

Tiettyjen syötäväksi tarkoitettujen auringonkukansiementen tukeen oikeuttamattomuudesta on säädetty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 5 artiklan 4 kohdassa. Vastaavasti kuitupellavalajikkeiden korvaukseen oikeuttamattomuudesta on säädetty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 6 a artiklassa.

Sen osoittamiseksi, että ostettu öljykasvin siemen kuuluu tukeen oikeuttavaan hyväksyttyyn siemenlajikkeeseen ja -laatuun on vakuustodistus ja ostokuitti säilytettävä hakuvuoden ja kolmen seuraavan vuoden ajan. Jos käytetään omaa öljykasvinsiementä, on voitava todistaa, että siemen on hyväksyttyä lajiketta. Lisäksi pinta-alatukihakemukseen on liitettävä rypsin ja rapsin tilalla tuotetun siemenen osalta kasvintarkastuskeskuksen tai vastaavan laitoksen antama analyysitodistus.

Peltokasvien tukeen oikeuttavien kesantolohkojen on oltava vähintään 0,30 hehtaaria ja kesannoidun alueen tulee olla leveydeltään yli puolet pituudestaan vähintään 20 metriä. Tätä pienemmät lohkot hyväksytään ainoastaan, jos ne kauttaaltaan rajoittuvat kiinteisiin rajoihin eli muodostavat oman peruslohkon. Edellä mainitut vaatimukset koskevat myös eri kesantolajien eli avo-, sänki ja viherkesannon lohkoja.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 9 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti tukikelpoiseksi voidaan hyväksyä vuosina 1992―1994 annettujen pellonraivausmaksusta annetun lain (602/1987) ja siihen myöhemmin tehtyjen muutosten sekä pellonraivauksen määräaikaisesta rajoittamisesta annetun lain (1385/1991) mukaisten raivauslupien perusteella raivatut alat sekä uusjakotoimituksissa vuosina 1994―1997 jaetut uudet peltolohkot.

Viljelijän on pinta-alatukihakemuksessa ilmoitettava uusien tukikelpoisten alojen hyväksymisperuste. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on tehtävä päätös kyseisten alojen tukikelpoisuudesta tukihakemusta koskevan päätöksen yhteydessä. Maa- ja metsätalousministeriö ilmoittaa ennen päätöksentekoa tarkemmat perusteet uusien tukikelpoisten lohkojen hyväksymiselle ottaen huomioon sen, että kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten tekemien päätösten mukainen ala ei ylitä komission asetuksen (EY) N:o 658/96 2 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista kokonaisalaa.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 9 artiklan neljännen kohdan mukaiset maatalouden harjoittamiseen, kasvien terveyteen tai ympäristöön liittyvien syiden takia tapahtuvat tuen ulkopuolelle jääneiden alojen ja korvaukseen oikeutettujen alojen väliset vaihdot hyväksytään ainoastaan peruslohkotasolla. Ala, joka siirretään tukeen oikeuttavaksi, ei voi olla suurempi kuin tuen ulkopuolelle siirrettävä ala. Vaihto on ilmoitettava vuonna 1997 pinta-alatukihakemuksessa.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 7 artiklan tarkoittamien kesantopeltojen hoidossa on otettava huomioon ympäristön- ja vesiensuojelun tavoitteet. Vuonna 1997 kesannoksi hyväksytään pääsääntöisesti viherkesannot tai muokkaamattomat niin sanotut sänkikesannot. Avokesantoja tulee välttää mahdollisuuksien mukaan.

Peltokasvien tukeen liittyväksi viljelystä poistetuksi alueeksi eli kesannoksi ei hyväksytä peltoa, joka kasvukunnoltaan on niin huono, esimerkiksi vesottumisen vuoksi, että sitä ei voitaisi käyttää peltokasvien tuotantoon, vaikka pelto olisi hyväksytty kesannoksi aiempina vuosina.

Tärkeillä vedenhankintaan varatuilla alueilla ja pohjavesialueilla sekä vedenottamon suoja-alueilla kesannointi on toteutettava pääsääntöisesti viherkesantona.

Avokesannon muokkausta on vältettävä mahdollisuuksien mukaan. Kesantolohkoja voi niittää rikkaruohojen leviämisen estämiseksi, mutta se on tehtävä niin, ettei lintujen pesimistä häiritä. Muokkaamattoman ojanpientareen leveyden on vesilain (264/1961) mukaan oltava vähintään 60 senttimetriä. Kesantopelloilla voidaan rikkakasveja torjua kemiallisesti.

Kesantolohkon kasvustoa ei saa käyttää siementuotantoon kesantovuonna eikä myöhemminkään kesantovuotta seuraavina vuosina.

Jos kesannossa viljellään raaka-aineita muuhun kuin ravinto- tai rehutarkoituksiin, on noudatettava kyseisen kasvin hyväksyttäviä viljelytapoja.

Kesantovelvoitteen kattamiseen ilmoitettuja metsitettyjä tai maatalouden ympäristötukijärjestelmän mukaisesti kesannoituja aloja on hoidettava niitä koskevien määräysten mukaisesti.

Viherkesanto voi olla joko yksi- tai monivuotista. Viherkesannoksi hyväksytään aikaisemmin perustettu viljelty nurmi tai viherkesanto tai se voidaan perustaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1997. Viherkesannon perustamiseen voidaan käyttää yksi- tai monivuotista nurmisiementä, vastaavaa nurmisiemenseosta tai riistalaidunkasveja. Valta-ojaan tai vesistöön rajoittuvan kesantolohkon tulee vähintään kolmen metrin leveydeltä olla monivuotista viherkesantoa, ellei muutoin ole olemassa tämän levyistä rantakasvustoa.

Lohkon viljelyolojen säilyttämiseksi kesanto on niitettävä kasvukauden aikana. Linnuston suojelemiseksi niitto ei ole sallittua ennen heinäkuun 1 päivää.

Jos kesantopellossa esiintyy hukkakauraa, on kasvusto niitettävä hyvissä ajoin ennen hukkakauran röyhylle tuloa tai se on torjuttava muutoin hukkakauran torjunnasta annetun lain (178/1976) edellyttämällä tavalla. Pahoin saastuneita hoitamattomia lohkoja ei voida hyväksyä kesantojärjestelmän piiriin.

Jos kesannon hoito-ohjeita ei noudateta, voidaan kesannoimispalkkio jättää osaksi tai kokonaan maksamatta.

Kesantolohko voidaan 15.7.1997 jälkeen kylvää komission asetuksen (EY) N:o 762/94 3 artiklan mukaisesti peltokasveilla, jos sadon korjuu tai käyttö tapahtuu seuraavana vuonna.

Kesantoa voidaan käyttää riistaeläinten laitumena kesantoa seuraavan syksyn ja talven aikana. Tähän tarkoitukseen ei viherkesantoa voi perustaa kuitenkaan pelkästään viljan tai viljan ja palkokasvien tai viljan ja öljykasvien siemenseoksella tai millään muulla sellaisella siemenellä tai siemenseoksella, jolla tuotettua satoa voidaan käyttää muihin tarkoituksiin kuin riistanhoitoon. Riistalaidunta ei saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin riistaeläinten laitumena.

Riistaeläinten ruokintaa varten perustettua viherkesantoa ei saa niittää siten, että sato kuljetetaan pois. Satoa ei saa muutenkaan korjata eikä siitä saa olla taloudellista hyötyä hakijalle. Lumen alle jäämisen estämiseksi sato voidaan niittää karhelle. Seivästäminen syksyllä sadon syöttämiseksi riista-eläimille paikan päällä suoraan seipäiltä on sallittua.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 7 artiklan mahdollistamaa kesantovelvoitteen siirtoa tuottajalta toiselle ei sovelleta vuonna 1997.

Kesannoivan tilan on täytettävä kesantovaatimus jokaisen tuotantoalueen osalta lukuun ottamatta jäljempänä lueteltuja vaihtoehtoja, joita noudatetaan siirrettäessä kesantovelvoitetta viereiseltä tuotantoalueelta toiselle. Tuen hakija voi valita vain yhden seuraavista vaihtoehdoista:

Kesannoitavien alojen on, sen lisäksi, että ne täytettävät muut peltokasvien tuen myöntämiselle asetetut edellytykset, oltava hakijan viljelemiä hakemusta edeltävän kahden edellisen vuoden aikana. Jos mainittu viljelyvaatimusta koskeva ehto ei täyty, voi viljelijä kesannoida tällaisia peltoja edellyttäen, että:

Viljelijä voi kesannoida kesantovelvoitteen verran eli 5 prosenttia siitä peltokasvien alasta, jota viljellään alueella, joka on ollut viljelijän hallinnassa vähemmän kuin kaksi vuotta.

Viljelijän on toimitettava pinta-alatukihakemuksen liitteeksi tarvittavat selvitykset kahden vuoden hallinta-ajan täyttymättä jäämisestä poikkeamisen perusteluiksi.

Lisäksi kesannoksi hyväksytään vuonna 1996 kesannoksi hyväksytyt alueet, jotka ovat olleet vähintään 10 hehtaaria ja kooltaan suurempia kuin viljelijän hallinnassa ennestään olleet peltoalueet.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tekemään päätökseen pinta-alatukea ja kesannointikorvausta koskevassa asiassa saa hakea muutosta siinä järjestyksessä kuin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa (1336/1992) säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tämän päätöksen täytäntöönpanoa koskevat tarkemmat määräykset ja ohjeet.

Tämä päätös tulee voimaan 22 päivänä toukokuuta 1997. Ennen tämän päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.