224/1997

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

Metsätalouden alueellinen tavoiteohjelma on laadittava metsätalousasioissa toimivaltaisen ministeriön antamien ohjeiden mukaisesti.

Kasvatushakkuussa on ensisijaisesti jätettävä kasvamaan hyväkasvuisia ja -laatuisia ylimpien latvuskerrosten puita.

Kasvatushakkuun jälkeen metsikössä on oltava vähintään seuraavan taulukon mukainen määrä kasvatuskelpoista puustoa riittävän tasaisesti jakautuneena:

Tapauksissa, joita taulukko ei koske, kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä määritetään kasvupaikan ja kasvatettavien puulajien ominaisuuksien mukaan.

Taulukon selitykset:

Vaurioituneita tai sairaita puita ei lueta kuuluviksi kasvatuskelpoiseen puustoon. Puunkorjuuta varten tehdyt puunkuljetusreitit, ojat ja ojalinjat luetaan metsikön pintaalaan kasvatuskelpoisen puuston määrää mitattaessa. Ojitetulla alueella kasvatuskelpoisen puuston määrä voi kasvatushakkuun jälkeen olla taulukon lukuja enintään 10 prosenttia alhaisempi. Taulukon mukainen kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä voidaan erityisen perustellusta syystä alittaa. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi alueen maaperän kallioisuus ja joissain tapauksissa kaksijaksoisen tai muuten tasaikäisestä poikkeavan metsikön kasvattaminen. Erityisen perusteltu syy tulee esittää metsänkäyttöilmoituksessa.

Puu katsotaan korjuun seurauksena vaurioituneeksi, kun puuaines on rikkoontunut tai puun kuori on rikki nilakerrokseen saakka yhdestä tai useammasta kohdasta yhteensä yli 12 neliösenttimetrin laajuudelta. Juurissa otetaan huomioon vain vauriot, jotka ovat enintään yhden metrin päässä rungon keskipisteestä. Alle kaksi senttimetriä paksujen juurien vaurioita ei kuitenkaan oteta huomioon.

Metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden uuden puuston aikaansaamiseksi katsotaan syntyneen, jos hakkuun seurauksena metsikön kasvatuskelpoisen puuston määrä alittaa taulukossa tarkoitetun kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärän ja uuden puuston aikaansaaminen on taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin puuston kasvattaminen edelleen.

Arvioitaessa, saadaanko uudistushakkuu tehdä, ei oteta huomioon niitä puita, jotka olisivat poistettavissa puuston kasvatushakkuussa.

Puusto on riittävän järeää uudistushakkuuta varten, jos sen keskiläpimitta senttimetreinä on vähintään:

Lapin metsäkeskuksen toimialueella sijaitsevalla suojametsäalueella puuston vähimmäisikä uudistushakkuuta varten on kymmenen vuotta korkeampi kuin muulle Lapin metsäkeskuksen toimialueelle määritelty vähimmäisikä.

Turvemailla sovelletaan samoja uudistuskelpoisuuden läpimitta- ja ikävaatimuksia kuin ravinteisuudeltaan vastaavilla kangasmailla. Jos puuston kasvu kuitenkin on erityisen vähäinen, saadaan uudistushakkuu tehdä puuston iästä tai järeydestä riippumatta.

Uudistushakkuu saadaan tehdä ennen kuin puusto on saavuttanut 2 tai 3 momentissa tarkoitetun uudistuskelpoisuuden vain, jos siihen on erityinen syy. Erityinen syy tulee esittää metsänkäyttöilmoituksessa. Erityisiä syitä voivat olla muun muassa puuston huono kasvu tai vähäinen taloudellinen tuotto sopimattoman kasvupaikan tai puuston huonon laadun, vähäisyyden tai sairauden takia. Mitä 2 ja 3 momentissa säädetään puuston järeys- ja ikävaatimuksista, ei koske erityiskäyttöön perustettuja metsiköitä, kuten joulukuusi-, energiapuu- tai muita erikoispuumetsiköitä taikka sellaisia metsiköitä, joiden puuston uudistaminen on metsikön tuoton kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin puuston kasvattaminen edelleen.

Luontaisen uudistamisen edellytyksenä on, että uudistettavalla alueella tai sen reunalla kasvaa riittävästi siemeniä tuottamaan kykeneviä riittävän hyvälaatuisia, uudistettavalla alueella taloudellisesti kasvatuskelpoisten puulajien puita tai että uudistettavalla alueella on riittävästi uudistushakkuussa kasvatuskelpoisina säilyviä taloudellisesti kasvatuskelpoisia taimia.

Jos havupuiden luontainen uudistaminen perustuu reunametsän siementävään puustoon eikä uudistettavalla alueella valmiiksi ole riittävästi uudistushakkuussa kasvatuskelpoisena säilyvää taimiainesta, luontaisesti uudistettava alue voi ulottua enintään 50 metrin etäisyydelle reunametsästä. Jos metsää luontaisesti uudistettaessa ei ennen uudistushakkuuta ole tapahtunut selvää taimettumista, alueella tulee, soistuneita kankaita ja turvemaita lukuun ottamatta, suorittaa maanpinnan käsittely. Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin metsäkeskusten toimialueilla tulee kuitenkin suorittaa maanpinnan käsittely myös soistuneilla kankailla, jos metsää luontaisesti uudistettaessa ei ennen uudistushakkuuta ole tapahtunut selvää taimettumista. Kuusta luontaisesti uudistettaessa tulee uudistettavalla alueella olla tapahtunut selvää taimettumista jo ennen uudistushakkuuta.

Uudistettavalle alueelle jätettäviä luonnon monimuotoisuutta säilyttäviä jaloja lehtipuita ja vanhoja yksittäisiä puita, kuten kookkaita haapoja, raitoja, koivuja tai niiden muodostamia puuryhmiä, lahopuita taikka kasvatuskelpoisia puuryhmiä, ei katsota metsäasetuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuiksi taimikon perustamista haittaaviksi puiksi tai pensaiksi.

Metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun taloudellisesti kasvatuskelpoisen taimikon tulee koostua kasvupaikalla taloudellisesti kasvatuskelpoisia puulajeja olevista taimista. Eri kasvupaikoilla taloudellisesti kasvatuskelpoisia puulajeja ovat:

Taloudellisesti kasvatuskelpoista puulajia oleviksi voidaan katsoa myös 8 §:n 2 momentissa tarkoitetut täydentävät taimet niille soveltuvilla kasvupaikoilla.

Muita Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvia, taloudellisesti kasvatuskelpoisia puulajeja ovat vaahtera, tervaleppä, tammi, kynäjalava, vuorijalava, lehmus ja saarni. Siperian lehtikuusi rinnastetaan näihin puulajeihin. Niiden kasvatuskelpoisuutta arvioitaessa otetaan huomioon niiden luontaiset kasvupaikkavaatimukset ja levinneisyysalue. Muut Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvat puulajit voivat olla taloudellisesti kasvatuskelpoisia vain, jos ne tuottavat yleisesti markkinakelpoista puuta taikka puuainesta muuhun riittävän taloudellisen tuoton antavaan erityiskäyttöön kasvupaikan olosuhteissa.

Käytettäessä metsänviljelyyn puulajeja, jotka eivät kuulu Suomen luontaiseen lajistoon, sen, jolle velvollisuus huolehtia uuden puuston aikaansaamisesta kuuluu, tulee esittää metsänkäyttöilmoituksessa riittävä selvitys niiden kasvatuskelpoisuudesta ja alkuperän soveltuvuudesta uudistettavan alueen olosuhteisiin.

Taimikossa on oltava riittävän tasaisesti jakautuneena vähintään seuraavat määrät 7 §:ssä tarkoitettujen, taloudellisesti kasvatuskelpoisten puulajien taimia:

Taimikon puulajivaltaisuus määritetään kasvatuskelpoisten taimien lukumäärän perusteella.

Taulukossa mainittuihin vähimmäismääriin voidaan 7 §:n 1 momentin 1―5 kohdassa tarkoitettujen, taloudellisesti kasvatuskelpoisten puulajien taimien lisäksi laskea mukaan 20 prosenttia täydentäviä taimia. Täydentävät taimet voivat olla sellaisten puulajien kasvatuskelpoisia taimia, jotka tuottavat yleisesti markkinakelpoista puuta taikka puuainesta muuhun riittävän taloudellisen tuoton antavaan erityiskäyttöön kasvupaikan olosuhteissa. Lapin metsäkeskuksen toimialueella vähimmäismääriin voidaan laskea mukaan täydentävinä taimina 50 prosenttia hieskoivuja.

Alle 0,5 metrin etäisyydellä toisistaan olevista taimista vain yksi taimi voidaan laskea mukaan taimien vähimmäismäärään. Vaurioituneita, sairaita, kitukasvuisia tai kooltaan kasvatettavaan taimikkoon selvästi soveltumattomia taimia ei oteta huomioon taloudellisesti kasvatuskelpoisten taimien vähimmäismäärää laskettaessa.

Jos uudistettavalla alueella on kasvatettaviksi kelpaavia puuryhmiä, niiden vaatimaa kasvualaa ei lasketa mukaan uudistusalan pinta-alaan kasvatuskelpoisten taimien vähimmäismäärää laskettaessa.

Metsälain 10 §:n 2 ja 3 momentissa tar-koitetuissa erityisen tärkeissä elinympäristöissä kiellettyjä toimenpiteitä ovat avohakkuu, kasvupaikalle ominaista kasvillisuutta selvästi vahingoittava maanpinnan käsittely, ojitus, metsätien tekeminen, purojen ja norojen perkaus, kemiallisten torjunta-aineiden käyttö, sellaisten puiden viljely, jotka eivät kuulu Suomen luontaiseen lajistoon, sekä muut metsätalouden toimenpiteet, jotka oleellisesti muuttavat puuston varjostus- ja suojavaikutusta. Sallittuja toimenpiteitä ovat yleensä varovaiset hakkuut, yksittäisten puiden kaataminen, yksittäisten kuokkalaikkujen teko, puiden istuttaminen, siementen kylväminen, puutavaran kuljetus maanpinnan ollessa jäässä tai lumen peittämänä sekä muut toimenpiteet, jotka eivät vahingoita elinympäristön ominaispiirteitä. Se, ovatko muut kuin edellä tarkoitetut toimenpiteet sallittuja vai kiellettyjä, on selvitettävä tapauskohtaisesti.

Tämä päätös tulee voimaan 24 päivänä maaliskuuta 1997.

Tätä päätöstä ei sovelleta tapauksissa, joissa metsälain 28 §:n mukaan sovelletaan yksityismetsälakia (412/1967) tai joissa metsäasetuksen 14 §:n 3 momentin mukaan sovelletaan yksityismetsäasetusta (300/1991).