Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun raja-arvoista ja kynnysarvoista
- Type of statute
- Päätös
- Date of Issue
Text of original statute
No amendments or corrections will be made to the texts of the original statutes. These will appear in the updated statutes and the corrections will also appear in the PDF versions of the Statutes of Finland.
Valtioneuvosto on 25 päivänä tammikuuta 1982 annetun ilmansuojelulain (67/82) 9 §:n nojalla, sellaisena kuin se on 22 päivänä joulukuuta 1995 annetussa laissa (1711/95), ympäristöministeriön esittelystä päättänyt:
1 §Raja-arvot terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi
Ilman epäpuhtauksien aiheuttamien tervey dellisten haittojen ehkäisemiseksi saa typpidioksidin, rikkidioksidin, kokonaisleijuman ja lyijyn pitoisuus ulkoilmassa alueilla, missä asuu tai oleskelee ihmisiä ja missä ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille, olla enintään seuraava:
Aine | Rajaarvo (20 °C, 1 atm) | Tilastollinen määrittely |
Tyypidioksidi (NO2) | 200 µg/m 3 | vuoden tuntiarvojen 98. prosenttipiste |
Rikkidioksidi (SO2) | 80 µg/m 3 | vuoden vuorokausiarvojen mediaani |
250 µg/m 3 | vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste | |
Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP) | 300 µg/m 3 | vuoden vuorokausiarvojen 95. prosenttipiste |
150 µg/m 3 | vuosikeskiarvo | |
Lyijy (Pb) | 0,5 µg/m 3 | vuosikeskiarvo |
Verrattaessa mittaustuloksia raja-arvoihin on vertailujakso yksi kalenterivuosi.
Aineiston q. prosenttipiste on se pitoisuusarvo, jota pienempiä pitoisuusarvoja aineistossa on q %. Prosenttipiste määritetään siten, että aineiston hyväksytyt pitoisuusarvot järjestetään suuruusjärjestykseen pienimmästä suurimpaan seuraavasti:
X 1 ≤X 2 ≤ ... ≤ X k ≤ ... ≤ X N-1 ≤ X N , jolloin q. prosenttipiste on arvo X k , missä k = (q/100) * N pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun ja N on hyväksyttyjen arvojen lukumäärä vertailujaksolla.
Mediaani on aineiston 50. prosenttipiste.
2 §Otsonin kynnysarvot
Otsonin aiheuttamien terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi, kasvillisuuden suojelemiseksi sekä väestölle tiedottamiseksi ja sen varoittamiseksi ovat alailmakehän otsonipitoisuuden kynnysarvoina:
Peruste | Kynnysarvo (20 °C, 1 atm) | Tilastollinen määrittely |
Terveyden suojeleminen | 110 µg/m 3 | tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo (1 |
Kasvillisuuden suojeleminen | 200 µg/m 3 | tuntiarvo |
65 µg/m 3 | vuorokausiarvo | |
Väestölle tiedottaminen | 180 µg/m 3 | tuntiarvo |
Väestön varoittaminen | 360 µg/m 3 | tuntiarvo |
1) lasketaan neljä kertaa vuorokaudessa kello 0―8, 8―16, 16―24 ja 12―20
3 §Raja-arvojen ja kynnysarvojen soveltaminen
Raja-arvon ylittyessä on kunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen ryhdyttävä ilmansuojelulain 7 a §:n mukaisiin toimiin ilmanlaadun parantamiseksi ja raja-arvon ylitysten estämiseksi.
Väestölle tiedottamisen ja väestön varoittamisen kynnysarvojen ylittyessä on kunnan huolehdittava väestölle tiedottamisesta ja väestön varoittamisesta.
Tiedot mitatuista pitoisuuksista sekä raja-arvojen ja kynnysarvojen ylityksistä on ilmoitettava ilmansuojelun tietorekisteriin.
4 §Näytteenotto- ja analyysimenetelmät
Edellä 2 ja 3 §:ssä tarkoitettujen ilman epäpuhtauksien määrittämisessä tulee käyttää Euroopan yhteisöjen ilmanlaatustandardeista typpidioksidille annetun direktiivin (85/203/ ETY), ilmanlaadun raja- ja ohjearvoista rikkidioksidille sekä leijumalle annetun direktii-vin (80/779/ETY, muutettu direktiivillä 89/427/ETY), ilmassa olevan lyijyn raja-arvosta annetun direktiivin (82/884/ETY) sekä otsonin aiheuttamasta ilman pilaantumisesta annetun direktiivin (92/72/ETY) mukaista näytteenotto- ja analyysimenetelmää ( vertailumenetelmä ) tai muuta menetelmää, joka antaa samanlaisia mittaustuloksia kuin vertailumenetelmä.
5 §Päätöksen täytäntöönpano
Ympäristöministeriö antaa tarkempia määräyksiä ja ohjeita kynnysarvoihin liittyvästä tiedottamisesta, ilmanlaadun mittaus- ja määritysmenetelmistä ja niiden soveltamisesta sekä tämän päätöksen muusta täytäntöönpanosta.
6 §Päätöksen voimaantulo
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1996.
Neuvoston direktiivi 80/779/ETY; EYVL N:o L 229, 30.8.1980, s. 30, 81/857/ETY; EYVL N:o L 319, 7.11.1981, s. 18, 89/427/ETY; EYVL N:o L 201, 14.7.1989, s. 53.
Neuvoston direktiivi 85/203/ETY; EYVL N:o L 87, 27.3.1985, s. 1, 85/580/ETY; EYVL N:o L 372, 31.12.1985, s. 36.
Neuvoston direktiivi 82/884/ETY; EYVL N:o L 378, 31.12.1982, s. 15.
Neuvoston direktiivi 92/72/ETY; EYVL N:o L 297, 13.10.1992, s. 1.
Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 1996
Ympäristöministeri Pekka HaavistoNeuvotteleva virkamies Seppo Sarkkinen