292/1996

Tällä päätöksellä sosiaali- ja terveysministeriö antaa yleiset määräykset ja ohjeet yleisen uimarannan veden terveydellisistä laatuvaatimuksista ja säännöllisestä valvonnasta.

Tätä päätöstä sovelletaan sellaisten yleisten uimarantojen veden laadun valvontaan, joiden suurin kävijämäärä on vähintään sata henkilöä yhden päivän aikana.

Yleisellä uimarannalla tarkoitetaan tässä päätöksessä sellaista paikkaa,

Uimakaudella tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana suurehkon määrän ihmisiä voidaan olettaa käyvän uimassa ajankohdalle tavanomaisten sääolojen vallitessa (kesäkuun alusta elokuun puoliväliin, paitsi Lapin läänissä kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin).

Uimavedestä ei saa aiheutua terveyshaittoja vedessä uiville. Uimaveden laadun tulee täyttää vähintään liitteen I mukaiset laatuvaatimukset. Liitteessä II on annettu täydentäviä ohjeita uimaveden laadun arvioimiseksi.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on valvottava uimaveden laatua säännöllisin väliajoin tehtävin tutkimuksin, jotka sisältävät liitteen I mukaiset määritykset. Vesinäyte tutkimusta varten otetaan ensimmäisen kerran kaksi viikkoa ennen uimakauden alkua ja myöhemmin kahden viikon välein uimakauden loppuun saakka.

Vesinäyte otetaan uimarannan sellaisesta osasta, jossa uimarien määrä on suurin ja vesisyvyys, jos mahdollista, noin 1 m. Näyte otetaan noin 30 cm:n syvyydeltä veden pinnasta.

Jos vesinäytteen tutkimustulos osoittaa, että vesi ei täytä liitteen I mukaisia vaatimuksia, otetaan uusi vesinäyte kahden työpäivän kuluessa tutkimustuloksen valmistumisesta. Jos uuden näytteen tutkimustulos on vaatimusten mukainen, edellinen tutkimustulos korvataan jälkimmäisellä. Uimarannan vuosiraportissa on ilmoitettava, kuinka monta tutkimustulosta on korvattu uudella.

Jos uusintatutkimuskin osoittaa, etteivät uimaveden laatuvaatimukset täyty, näytteenotto tihennetään kaksinkertaiseksi, kunnes kaksi peräkkäistä tutkimuskertaa osoittavat laatuvaatimusten täyttyvän.

Jos tämän päätöksen voimaantuloa seuraavan kahden peräkkäisen uimakauden valvontatutkimustulokset täyttävät liitteen I mukaiset vaatimukset eikä ole ilmennyt seikkoja, jotka todennäköisesti heikentäisivät veden laatua, voidaan näytteenottoa harventaa puoleen 5 §:ssä mainitusta.

Terveydensuojelulain 13 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaista ilmoitusta käsitellessään kunnan terveydensuojeluviranomaisen on selvitettävä, onko yleisen uimarannan läheisyydessä toimintoja, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti uimaveden laatuun. Jos tällaisia on, terveydensuojeluviranomaisen on neuvoteltava uimarannan omistajan taikka haltijan sekä toimivaltaisen viranomaisen kanssa näiden toimintojen aiheuttamien haittojen ehkäisemisestä ja tarvittavan lisävalvonnan järjestämisestä sekä annettava näitä koskevat määräykset.

Jos tämän päätöksen mukaisissa valvontatutkimuksissa todetaan uusintatutkimuksen jälkeenkin uimaveden laadun olevan olennaisesti liitteen I mukaisia vaatimuksia huonompi, selvitetään syy veden huonoon laatuun. Syyn selvittämiseksi ja korjaustoimenpiteistä päättämiseksi on tarvittaessa käännyttävä toimivaltaisen viranomaisen puoleen. Jos syy on sellainen, ettei veden laatua saada nopeasti parannetuksi, on kunnan terveydensuojeluviranomaisen kiellettävä uiminen kyseisellä uimarannalla joko määräaikaisesti tai koko uimakauden ajaksi.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on terveydensuojelulain 47 §:n nojalla toimitettava valvontatutkimusten tulokset asianomaiselle lääninhallitukselle kuukauden kuluessa uimakauden päättymisestä. Lääninhallitus tarkastaa ne ja toimittaa edelleen sosiaali- ja terveysministeriölle. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa ohjeet tutkimustulosten ilmoittamisesta.

Sosiaali- ja terveysministeriö laatii vuosittain raportin yleisten uimarantojen veden laadusta Euroopan yhteisöjen komissiolle.

Uimaveden valvontaan kuuluvissa laboratoriotutkimuksissa käytetään SFS-standardien mukaisia määritysmenetelmiä, tai jos SFS-standardeja ei ole, ISO-standardien mukaisia taikka muita herkkyydeltään ja luotettavuudeltaan vähintään näitä vastaavia menetelmiä.

Tämä päätös tulee voimaan toukokuun 1 päivänä 1996.