763/1994

Tämän lain tarkoituksena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa (terveydensuojelu).

Tässä laissa tarkoitetaan terveyshaitalla ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.

Elinympäristöön vaikuttava toiminta on suunniteltava ja järjestettävä siten, että väestön ja yksilön terveyttä ylläpidetään ja edistetään.

Elinympäristöön vaikuttavaa toimintaa on harjoitettava siten, että terveyshaittojen syntyminen mahdollisuuksien mukaan estyy.

Terveydensuojelusta on lisäksi voimassa, mitä siitä säädetään kemikaalilaissa (744/89), säteilylaissa (592/91), terveydenhuollon järjestämisestä puolustusvoimissa annetussa laissa (322/87), työturvallisuuslaissa (299/58), vesilaissa (264/61), jätelaissa (1072/93), ilmansuojelulaissa (67/82), meluntorjuntalaissa (382/87), rakennuslaissa (370/58), ulkoilulaissa (606/73), eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa (26/20), elintarvikelaissa (526/41), tuoteturvallisuuslaissa (914/86), lihahygienialaissa (511/94), maitohygienialaissa (671/94), munavalmistehygienialaissa (517/94), kalahygienialaissa (330/ 94) sekä eläinlääkintähuoltolaissa (685/90).

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista koskevan valvonnan ylin johto sekä terveydensuojelun suunnittelu ja ohjaus kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.

Elintarvikeviraston asiana on suunnitella, ohjata ja valvoa terveydensuojelua omalla toimialallaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa yleisiä ohjeita terveyshaittojen arvioimiseksi.

Lääninhallitus ohjaa ja valvoo terveydensuojelua läänin alueella.

Kunnan tehtävänä on alueellaan, siten kuin jäljempänä säädetään, edistää ja valvoa terveydensuojelua siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Kunnan on tiedotettava terveydensuojelusta ja järjestettävä terveydensuojelua koskevaa ohjausta ja neuvontaa.

Kunnan terveydensuojeluun kuuluvista tehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin (kunnan terveydensuojeluviranomainen). Valtuusto voi antaa lautakunnalle tai toimielimelle oikeuden siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle.

Terveydensuojelun tehtäviä hoitavien viranhaltijoiden kelpoisuusehdoista säädetään asetuksella.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on yhteistoiminnassa muiden viranomaisten ja laitosten kanssa ennakolta varauduttava onnettomuuksien tai vastaavien tilanteiden (erityistilanteet) aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi tarvittaviin valmius- ja varotoimenpiteisiin.

Asetuksella erikseen säädettävällä toiminnalla, josta saattaa aiheutua terveyshaittaa, on oltava lupa (sijoituslupa). Sijoituslupa-asia käsitellään ympäristölupamenettelylaissa (735/91) säädetyssä järjestyksessä. Lupaa on haettava myös toiminnan olennaiselle laajentamiselle ja muuttamiselle.

Sijoituslupa myönnetään, jos toiminta, ottaen huomioon 2 momentin nojalla annettavat määräykset ja 3 momentin nojalla ehkä asetettavan määräajan, sille varatussa paikassa täyttää tässä laissa tai sen nojalla säädetyt tai määrätyt terveydelliset vaatimukset. Lupaharkinnassa on otettava huomioon toiminnan vaikutus ympäristön asutuksen terveydellisiin olosuhteisiin.

Sijoitusluvassa annetaan tarvittavat määräykset terveyshaittojen ehkäisemisestä sekä valvonnasta.

Sijoituslupa myönnetään joko toistaiseksi tai erityisestä syystä määräajaksi.

Jollei toimintaa ole aloitettu viiden vuoden kuluessa luvan myöntämisestä, lupa raukeaa. Lupaviranomainen voi hakemuksesta jatkaa luvan voimassaoloaikaa enintään kolmella vuodella kerrallaan.

Lupaviranomainen voi muuttaa 9 §:n nojalla annettua päätöstä, jos olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet tai hyväksymisen terveydellisten perusteiden myöhemmin todetaan olevan olennaisesti toisenlaiset kuin lupaa myönnettäessä on edellytetty.

Lupamääräysten muuttamista koskeva asia on käsiteltävä ympäristölupamenettelylaissa säädetyssä järjestyksessä.

Luvan saaneen on viipymättä ilmoitettava lupaviranomaiselle toiminnan pysyvästä tai pitkäaikaisesta lopettamisesta.

Lupaviranomainen voi päättää toiminnan keskeyttämisestä, jos luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuvia terveyshaittoja ei voida muutoin poistaa tai riittävästi vähentää. Toiminnan keskeyttämiselle on varattava haitan vakavuuteen nähden kohtuullinen määräaika. Jos hengen tai terveyden menettämisen vaara on välitön, lupaviranomaisen on, mikäli mahdollista asianomaista kuultuaan, keskeytettävä toiminta heti.

Toiminnanharjoittajan on tehtävä hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus kunnan terveydensuojeluviranomaiselle seuraavista toiminnoista:

Vastaava ilmoitus on tehtävä myös 1 momentissa mainitun toiminnan olennaisesta muuttamisesta. Toiminnanharjoittajan vaihtumisesta on ilmoitettava terveydensuojeluviranomaiselle.

Elintarvikkeiden myynnistä liikkuvasta kioskista, myyntivaunusta tai muusta liikkuvasta laitteesta tehtävästä ilmoituksesta säädetään erikseen asetuksella.

Edellä tarkoitettua ilmoitusta ei tarvitse tehdä, milloin toiminnan aloittamisen edellytykseksi on säädetty ympäristölupamenettelylaissa säädetty lupaviranomaisen lupa.

Tarkemmat säännökset ilmoituksesta ja siihen liitettävistä selvityksistä annetaan asetuksella.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä matkustaja-aluksessa, lentokoneessa, junassa tai muussa yleisessä kulkuvälineessä olevan elintarvikehuoneiston ilmoituksen tekemisestä.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa 13 §:n 5 kohdassa mainitun ilmoituksen tehtäväksi myös alueella, missä se jo olevan asutuksen takia katsotaan tarpeelliseksi.

Terveydensuojeluviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee siitä päätöksen. Terveydensuojeluviranomainen voi päätöksessään toiminnanharjoittajaa kuultuaan antaa terveyshaittojen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä taikka, milloin terveyshaittaa ei voida muutoin estää, kieltää toiminnan harjoittamisen kyseisessä paikassa.

Ilmoituksen vireilläolosta ilmoittaminen ja asianosaisten kuuleminen on tarpeen, jos ilmoitettu toiminta saattaa aiheuttaa merkittävää terveyshaittaa.

Tarkemmat säännökset päätöksestä ja sen sisällöstä annetaan asetuksella.

Talousvedellä tarkoitetaan juomavettä sekä elintarvikkeiden tuotannon, valmistuksen, jalostuksen, säilyttämisen tai kaupanpidon yhteydessä käytettävää vettä.

Vedenottamolla tarkoitetaan tässä laissa sellaista rakennetta tai laitetta, jolla otetaan pohja- tai pintavettä talousvetenä käytettäväksi.

Vesilaitoksella tarkoitetaan laitosta, joka toimittaa vesijohtovettä talousvetenä käytettäväksi enemmän kuin kymmenen asuinhuoneiston käyttöön, tai vastaavan määrän talousvettä toimittavaa muuta laitosta. Vesilaitos käsittää veden ottamot, vedenkäsittelylaitokset sekä jakeluverkon siihen liittyvine säiliöineen ja laitteineen.

Talousvetenä käytettävän veden on oltava terveydelle haitatonta ja muutenkin sanottuun tarkoitukseen soveltuvaa.

Vedenottamo sekä vesilaitos on suunniteltava, sijoitettava, rakennettava ja hoidettava siten, että talousvesi täyttää 1 momentin mukaiset vaatimukset. Vedenottamon suoja-alueista säädetään erikseen.

Vesilaitoksen sekä pakattuna myytävää talousvettä toimittavan laitoksen vedenottopaikasta ja veden käsittelytavasta on tehtävä ilmoitus kunnan terveydensuojeluviranomaiselle kolme kuukautta ennen veden laadun kannalta olennaisiin toimiin ryhtymistä.

Ilmoitus on tehtävä myös, jos vedenottamoa tai vedenkäsittelylaitosta olennaisesti laajennetaan tai muutetaan taikka vesilaitoksen käytössä tapahtuu veden laadun kannalta olennaisia muutoksia.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on varattava asianomaiselle vesi- ja ympäristöpiirille tilaisuus lausunnon antamiseen ilmoituksen johdosta.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen tarkastaa ilmoituksen ja tekee siitä päätöksen. Päätöksessä terveydensuojeluviranomainen voi antaa 20 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja määräyksiä.

Asemakaava- ja rakennuskaava-alueella oleva kiinteistö on liitettävä yleiseen vesijohtoon. Vesijohtoon liittymisvelvollisuuden enimmäisetäisyydestä säädetään asetuksella.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi myöntää vapautuksen liittymisvelvollisuudesta, mikäli kiinteistöllä on käytettävissä riittävästi vaatimukset täyttävää talousvettä.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä muualla kuin 1 momentissa mainitulla alueella tai kauempanakin sijaitsevan kiinteistön liittymään yleiseen vesijohtoon, milloin sitä on pidettävä terveydellisistä syistä tarpeellisena.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettua asiaa käsitellessään kunnan terveydensuojeluviranomaisen on otettava huomioon vesijohtoon liittymisestä aiheutuvat kustannukset tai muut erityiset syyt. Ennen asian ratkaisua kunnan terveydensuojeluviranomaisen on varattava kiinteistön ja yleisen vesijohdon omistajalle tilaisuus tulla kuulluksi.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on säännöllisesti valvottava vesilaitoksen toimittaman veden sekä kaupanpitoa varten pakattavan talousveden laatua.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi tarvittaessa asettaa toiminnanharjoittajalle veden laatua koskevia tarkkailuvelvoitteita.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä talousveden desinfioitavaksi tai muuten käsiteltäväksi, jos sitä on pidettävä veden laadun kannalta tarpeellisena, taikka antaa veden käyttöä koskevia määräyksiä terveyshaitan ehkäisemiseksi.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on, saatuaan tiedon talousveden aiheuttamasta epidemiasta, ryhdyttävä toimenpiteisiin taudin leviämisen ehkäisemiseksi ja ilmoitettava siitä edelleen kansanterveyslaitokselle.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä talousveden laatuvaatimuksista, desinfioimisesta, käsittelyyn käytettävistä aineista, johtamis- ja käsittelylaitteiden materiaaleista sekä muista veden laatuun vaikuttavista seikoista samoin kuin talousveden säännöllisestä valvonnasta ja tarvittavista tutkimuksista.

Jätteiden säilyttäminen, kerääminen, kuljettaminen, käsittely ja hyödyntäminen sekä jäteveden johtaminen ja puhdistus on tehtävä siten, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa.

Viemäri siihen liittyvine puhdistus- ja muine laitteineen on suunniteltava, sijoitettava, rakennettava ja kunnossapidettävä siten, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa.

Asema- ja rakennuskaava-alueella oleva kiinteistö on liitettävä yleiseen viemäriin. Viemäriin liittymisvelvollisuuden enimmäisetäisyydestä säädetään asetuksella.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi erityisestä syystä myöntää vapautuksen liittymisvelvollisuudesta, jos jätevesien kokoaminen ja käsittely voidaan järjestää niin, ettei niistä aiheudu terveydellistä haittaa.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä myös muualla kuin 1 momentissa mainitulla alueella tai kauempanakin sijaitsevan kiinteistön liitettäväksi yleiseen viemäriin, jos sitä on pidettävä terveydellisistä syistä tarpeellisena.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettua asiaa käsitellessään kunnan terveydensuojeluviranomaisen on otettava huomioon viemäriin liittymisestä aiheutuvat kustannukset tai muut erityiset syyt. Ennen asian ratkaisua kunnan terveydensuojeluviranomaisen on varattava kiinteistön ja yleisen viemärin omistajalle tilaisuus tulla kuulluksi.

Kunnan on osoitettava kuolleiden eläinten hautaamiseen ja hävittämiseen sellainen paikka tai tapa, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa. Hautaamisessa ja hävittämisessä on eläintautien vastustamiseksi noudatettava, mitä eläintautilaissa (55/80) säädetään.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi kunnan ympäristönsuojeluviranomaista ja tarvittaessa asianomaista vesi- ja ympäristöpiiriä kuultuaan antaa terveyshaittojen synnyn ehkäisemiseksi tarpeelliset määräykset sairaalajätteen käsittelystä, jätevesien desinfioinnista sekä vesikäymälän rakentamisesta ja käytöstä, jollei sitä ole liitetty yleiseen viemäriin.

Asunnon ja muun sisätilan sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville terveyshaittaa.

Asunnossa ja muussa oleskelutilassa ei saa olla eläimiä eikä mikrobeja siinä määrin, että niistä aiheutuu terveyshaittaa.

Milloin asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi.

Jos epäkohta aiheutuu asunnon tai muun tilan puutteellisuudesta eikä epäkohdan poistaminen ole mahdollista tai asunnon tai oleskelutilan omistaja tai haltija, milloin tämä omistaja tai haltija on vastuussa puutteellisuuden tai epäkohdan korjaamisesta, ei ole ryhtynyt terveydensuojeluviranomaisen määräämään toimenpiteeseen, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi kieltää tai rajoittaa käyttämästä asuntoa tai oleskelutilaa tarkoitukseensa.

Leirintäalue ja muu vastaava majoittumiseen varattu alue sekä yleiseen käyttöön tarkoitettu uimala, uimahalli, uimaranta, kylpylä, sauna tai muu vastaava alue tai laitos on suunniteltava, varustettava sekä sitä on kunnossapidettävä ja hoidettava siten, ettei siellä oleskeleville aiheudu terveyshaittaa.

Yleisen uimalan, uimahallin, uimarannan, kylpylän sekä yleisen virkistymis-, kuntoutus- ja hieronta-altaan veden laatua on kunnan terveydensuojeluviranomaisen säännöllisesti valvottava.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi kieltää käyttämästä yleistä allasta tai uimarantaa tarkoitukseensa, jos sen vesi ei täytä 32 §:n nojalla annettuja terveydellisiä laatuvaatimuksia.

Asunnossa ja muussa oleskelutilassa tai niiden välittömässä läheisyydessä on oltava tarkoituksenmukainen käymälä ja tarvittaessa useampia käymälöitä.

Käymälä on sijoitettava, rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, ettei käymälästä aiheudu terveyshaittaa siinä kävijöille tai sen ympäristössä oleskeville.

Yleisellä alueella, jossa ihmisiä tilapäisesti tai pysyvästi oleskelee, on oltava riittävä määrä asianmukaisesti varustettuja ja hoidettuja käymälöitä.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi tarvittaessa määrätä käymälän rakennettavaksi yleiselle alueelle.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa kiinteistön tai yleisen alueen omistajan tai haltijan ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin terveyshaittaa aiheuttavien mikrobien ja vahinkoeläinten hävittämiseksi kiinteistöltä tai yleiseltä alueelta.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi määrätä kunnassa tarpeellisista toimenpiteistä vahinkoeläinten hävittämiseksi, mikäli niiden voidaan katsoa levittävän tauteja tai muutoin aiheuttavan terveyshaittaa.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa terveydellisin perustein tarkempia määräyksiä ja ohjeita fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista tekijöistä asunnossa ja muussa oleskeluun tarkoitetussa tilassa.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä ja ohjeita:

Myytäviksi tai luovutettaviksi tarkoitettuja elintarvikkeita valmistettaessa, varastoitaessa, kuljetettaessa, jaeltaessa, pakattaessa, säilytettäessä, tarjoiltaessa, kaupan pidettäessä tai muutoin käsiteltäessä on meneteltävä siten, että tartuntatautien leviäminen sekä muiden terveyshaittojen syntyminen estyy.

Elintarvikehuoneistolla tarkoitetaan rakennusta, huoneistoa tai sen osaa, jossa myytäväksi tai luovutettavaksi tarkoitettuja elintarvikkeita valmistetaan, säilytetään, pidetään kaupan, tarjoillaan tai muutoin käsitellään.

Elintarvikehuoneistona pidetään soveltuvin osin myös elintarvikkeiden valmistukseen, säilytykseen, kuljetukseen, jakeluun ja myyntiin käytettävää ajoneuvoa, konttia tai laitetta, talousveden pakkaamiseen käytettävää tilaa sekä vastaavaa elintarvikkeiden valmistukseen, säilyttämiseen, kaupanpitoon, tarjoiluun tai käsittelyyn käytettävää ulko- tai sisätilaa.

Elintarvikehuoneistona ei pidetä maatilan ja kotitalouden huonetta, huoneistoa tai tilaa, jossa valmistetaan, säilytetään tai myydään maatilan tai kotitalouden omia elintarvikkeita vähäisiä määriä. Toiminta näissä tiloissa on järjestettävä siten, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa.

Elintarvikehuoneisto on suunniteltava, sijoitettava, rakennettava ja varustettava sekä sitä on kunnossapidettävä ja hoidettava siten, ettei siellä valmistettavien, säilytettävien ja käsiteltävien elintarvikkeiden terveydellinen laatu vaarannu. Elintarvikehuoneistoa ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen niin, että siitä saattaa aiheutua terveyshaittaa.

Toiminnanharjoittajan on tunnettava elintarvikkeiden käsittelyyn liittyvät hygieeniset vaarat yrityksessään ja laadittava suunnitelma ja toteutettava se terveyshaittoja aiheuttavien epäkohtien estämiseksi ja poistamiseksi (omavalvonta).

Kunnan terveydensuojeluviranomainen on velvollinen antamaan neuvoja toiminnanharjoittajalle omavalvontasuunnitelman laatimisessa ja toteuttamisessa.

Suuren yleisötilaisuuden, jossa myydään tai luovutetaan elintarvikkeita, järjestäjän on ilmoitettava riittävän ajoissa kirjallisesti kunnan terveydensuojeluviranomaiselle yleisötilaisuuden järjestämisestä.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi antaa ilmoituksen johdosta terveyshaittojen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä ja ohjeita elintarvikkeiden säilyttämisestä, käsittelystä, myynnistä ja luovutuksesta sekä talousvedestä ja muista hygieenisistä järjestelyistä tilaisuudessa.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi rajoittaa myytävien tai luovutettavien tuotteiden valikoimaa terveyshaitan estämiseksi.

Toiminnanharjoittajan on, saatuaan tiedon käsittelemänsä elintarvikkeen aiheuttamasta ruokamyrkytyksestä tai epäillessään käsittelemänsä elintarvikkeen voivan aiheuttaa ruokamyrkytyksen, ilmoitettava siitä välittömästi kunnan terveydensuojeluviranomaiselle.

Ruokamyrkytyksen aiheuttajaksi epäilty elintarvike tai näyte siitä on säilytettävä niin, että se voidaan tutkia laboratoriossa ruokamyrkytyksen syyn selvittämiseksi.

Terveydensuojeluviranomaisen on, saatuaan 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen, viipymättä toimitettava tapausta koskeva tutkimus ja ilmoitettava siitä edelleen elintarvikevirastolle, kansanterveyslaitokselle ja eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarkempia ohjeita ruokamyrkytysten seurannasta ja ilmoituksista.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa elintarvikkeita ammatti- tai elinkeinotoiminnan yhteydessä käsittelevän tai vesilaitoksen veden käsittelyssä toimivan henkilön esittämään lääkärintodistuksen tai muun riittävän selvityksen kunnan terveydensuojeluviranomaiselle siitä, ettei hän sairasta tautia, joka voi levitä elintarvikkeiden tai talousveden välityksellä.

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä elintarvikehuoneistolle ja sen rakenteille, laitteille, materiaaleille sekä tarvikkeille samoin kuin elintarvikkeiden kuljetusvälineille asetettavista terveydellisistä vaatimuksista.

Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä terveyshaitan estämiseksi 33 §:ssä tarkoitettujen elintarvikkeiden valmistuksesta, varastoinnista, kuljetuksesta, jakelusta, pakkaamisesta, säilyttämisestä, tarjoilusta, kaupanpidosta ja muusta käsittelystä sekä 36 §:ssä tarkoitetusta toiminnanharjoittajan omavalvonnasta.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarkempia ohjeita ja määräyksiä terveydellisistä edellytyksistä elintarvikkeiden myynnistä ulkotilassa ja suuressa yleisötilaisuudessa sekä elintarvikkeiden myynnistä ja luovutuksesta muusta kuin elintarvikehuoneistosta sekä elintarvikkeita käsittelevälle henkilöstölle asetettavista hygieenisistä vaatimuksista.

Jos hautaamiseen käytettävästä alueesta havaitaan aiheutuvan terveyshaittaa, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa alueen omistajan tai haltijan poistamaan epäkohdan tai, jollei se ole mahdollista, kieltää alueen käytön hautaamiseen.

Luvan hakemisesta hautausmaan ja yksityisen hautauspaikan perustamista varten säädetään erikseen.

Tarkempia säännöksiä hautaamiseen käytettävistä alueista ja hautaamisesta, ruumiin kuljettamisesta sekä haudatun ruumiin siirtämisestä voidaan antaa asetuksella.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisella on oikeus saada tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajalta ja henkilöltä, jota tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten velvoitteet koskevat.

Toiminnanharjoittajan ja yleisötilaisuuden järjestäjän on ilmoitettava viivytyksettä kunnan terveydensuojeluviranomaiselle terveydensuojelun kannalta merkityksellisestä onnettomuudesta tai muusta toiminnan häiriöstä. Samalla on annettava tieto niistä toimenpiteistä, joihin toiminnanharjoittajan tai yleisen tilaisuuden järjestäjän toimesta on ryhdytty.

Terveydensuojeluviranomaisella on oikeus tämän lain mukaisten tehtävien suorittamiseksi tehdä tai teettää tarkastuksia ja niihin liittyviä tutkimuksia.

Tarkastuksen tai tutkimuksen tekijällä on oikeus tehtävänsä suorittamiseksi:

Asunnontarkastus

Asunnon tarkastus yksityiselle kuuluvassa asunnossa muutoin kuin asukkaan tai omistajan omasta aloitteesta voidaan tehdä vain, jos viranomaisella on perusteltu syy epäillä asunnosta aiheutuvan asukkaalle tai asunnon naapurille terveyshaittaa. Jos tarkastus tehdään asukkaan tahdon vastaisesti, se voidaan tehdä vain, jos viranomaisella on perusteltu syy epäillä asunnon aiheuttavan asukkaalle tai asunnon naapurille vakavaa terveyshaittaa. Tarkastuksen suorittamiseen tulee tällöin olla kunnan terveydensuojeluviranomaisen antama kirjallinen määräys.

Kunnan terveydensuojeluviranomaisella on oikeus saada kunnan, valtion ja kirkon viranomaiselta kunnan terveyden suojelun kehittämisen ja valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen on velvollinen antamaan valtion viranomaiselle sen tarvitsemia tietoja tämän lain valvonnan johtoa ja suunnittelua varten.

Poliisi ja lääninhallitus ovat velvollisia tarvittaessa antamaan virka-apua kunnan terveydensuojeluviranomaiselle tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa.

Terveydensuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten edellyttämiä, viranomaisille tarkoitettuja tutkimuksia tekevällä laboratoriolla tulee olla tutkimuksen suorittamiseen tarvittava asiantuntemus ja muut valmiudet. Laboratoriolla tulee olla asianmukainen laadunvarmistusjärjestelmä, ja laboratorion on pystyttävä osoittamaan tekemiensä määritysten luotettavuus.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi tarvittaessa antaa tarkempia määräyksiä ja ohjeita terveydensuojeluun kuuluvia tutkimuksia tekeville laboratorioille.

Tämän lain mukaisten valtion suoritteiden maksullisuuden osalta noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään.

Kunnalla on oikeus periä tämän lain mukaisista kunnan käsittelemistä ilmoituksista enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuva tai keskimääräistä kokonaiskustannusta vastaava maksu.

Kunta perii suoritteen tuottamisesta kunnalle aiheutuvan tai keskimääräistä kokonaiskustannusta vastaavan maksun toiminnanharjoittajalta näytteiden otosta ja tutkimuksesta, jotka liittyvät:

Kunnan terveydensuojeluviranomaisella on oikeus antaa yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveyshaitan poistamiseksi tai sen syntymisen ehkäisemiseksi. Toiminnan, jota varten on myönnetty sijoituslupa, keskeyttämisestä terveyshaittojen poistamiseksi tai vähentämiseksi säädetään 12 §:ssä.

Kiireellisessä tapauksessa terveydensuojelusta vastaava johtava viranhaltija saa antaa 1 momentissa tarkoitetun kiellon tai määräyksen. Kiellosta tai määräyksestä on viipymättä ilmoitettava kunnan terveydensuojeluviranomaiselle, joka tekee asiasta päätöksen.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi myös antaa yleisiä määräyksiä terveyshaitan ehkäisemiseksi ja terveydellisten olojen valvomiseksi (terveydensuojelujärjestys).

Milloin 51 §:ssä tarkoitettu terveyshaitta ulottuu laajalle alueelle tai muutoin on erityisen merkityksellinen, voi sosiaali- ja terveysministeriö tai läänin alueella lääninhallitus antaa määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveydellisen haitan poistamiseksi tai sen syntymisen ehkäisemiseksi.

Jos joku ryhtyy toimiin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti taikka lyö laimin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisen velvollisuutensa, valvontaviranomainen voi päätöksellään velvoittaa asianomaisen määräajassa oikaisemaan sen, mitä on oikeudettomasti tehty tai lyöty laimin.

Lääninhallitus tai kunnan terveydensuojeluviranomainen voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai että toiminta keskeytetään tai kielletään.

Uhkasakkoa, teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa koskevassa asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

Pakkokeinoista sijoitusluvan hakemisen laiminlyönnin varalta säädetään ympäristölupamenettelylaissa.

Joka

Jos 1 momentissa tarkoitettu teko on tehty tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ja teolla on aiheutettu haittaa terveydelle, rikoksentekijä on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, terveyden vaarantamisrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Joka rikkoo 59 §:ssä säädetyn kiellon, on tuomittava terveydensuojelulaissa säädetyn salassapito velvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomiseen on kuitenkin sovellettava rikoslain 40 luvun 5 §:n säännöksiä.

Muutosta kunnan terveydensuojeluviranomaisen tai 7 §:ssä tarkoitetun kunnan viranhaltijan tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan valittamalla lääninoikeuteen noudattaen, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Muutosta 51 §:ssä tarkoitettuja kunnallisia terveydensuojelumääräyksiä ja 50 §:ssä tarkoitettua maksua koskeviin päätöksiin haetaan valittamalla lääninoikeuteen noudattaen, mitä kunnallislaissa (953/76) säädetään.

Muutosta 9 §:ssä tarkoitettuun sijoituslupaan sekä sijoituslupaa koskeviin 11 ja 12 §:ssä tarkoitettuihin päätöksiin haetaan noudattaen, mitä ympäristölupamenettelylaissa säädetään.

Tämän lain 12 §:n 2 momentin, 51 §:n 2 momentin ja 53 §:n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/92), jollei lailla toisin säädetä. Mainitun lain 6 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa ei kuitenkaan sovelleta tämän lain mukaiseen toimintaan.

Joka tämän lain noudattamista valvoessaan taikka valvontaan liittyvää tutkimustehtävää tai muuta tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista, ei saa ilman asianomaisen suostumusta sivulliselle ilmaista eikä käyttää yksityiseksi hyödykseen näin saamiaan tietoja.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä tietojen antamista 4, 5 ja 7 §:ssä mainituille viranomaisille tai muulle viranomaiselle, joka tarvitsee tietoja terveydensuojelun alaan kuuluvan viranomaistehtävän suorittamiseksi, eikä tietojen antamista syyttäjä- tai poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi.

Yksityisen henkilön terveydentilaa koskevien tietojen salassapidosta säädetään erikseen.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Tällä lailla kumotaan 27 päivänä elokuuta 1965 annettu terveydenhoitolaki (469/65) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva asia käsitellään ja ratkaistaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Toiminta, jonka harjoittamiseen on saatu terveydenhoitolain edellyttämä hyväksyntä tai lupa, katsotaan tämän lain nojalla harjoitetuksi. Terveydenhoitolain 26 §:n nojalla annettu lupa lakkaa kuitenkin olemasta voimassa viiden vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta, jollei toimintaa sitä ennen ole aloitettu.