Maa- ja metsätalousministeriön päätös eläinjätteen käsittelystä
- Type of statute
- Päätös
- Date of Issue
Text of original statute
No amendments or corrections will be made to the texts of the original statutes. These will appear in the updated statutes and the corrections will also appear in the PDF versions of the Statutes of Finland.
Maa- ja metsätalousministeriö on 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/80) 12 §:n, sellaisena kuin se on 21 päivänä elokuuta 1992 annetussa laissa (809/92), ja eläinlääkäreiden toimituspalkkioista 22 päivänä joulukuuta 1989 annetun asetuksen (1269/89) 9 §:n nojalla päättänyt:
Tarkoitus
1 §
Tämän päätöksen tarkoituksena on estää taudinaiheuttajien leviäminen ihmisiin ja eläimiin eläimistä peräisin olevien jätteiden, jäljempänä eläinjätteen, välityksellä.
Soveltamisala
2 §
Tätä päätöstä sovelletaan Suomessa syntyneen eläinjätteen keräämiseen, kuljetukseen, varastointiin, käsittelyyn ja käyttöön sekä näiden valvontaan. Päätöstä ei sovelleta ruokajätteeseen, eläinten eritteisiin eikä kalastamalla hankittuun rehukalaan lukuunottamatta avomereltä kalajauhon valmistusta varten pyydettyä kalaa.
Tässä päätöksessä määrätyn lisäksi on noudatettava mitä jätelaissa (1072/93), rehulaissa (234/93) ja terveydenhoitolaissa (469/65) on asiasta erikseen säädetty.
Määritelmät
3 §
Tässä päätöksessä tarkoitetaan:
eläinjätteellä
1) turkiseläinten ruhoja; ja
2) sellaisia elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten ja kalojen ruhoja tai ruhon osia taikka muita tuotteita, joita ei ole tarkoitettu suoraan elintarvikkeeksi tai joita ei voida käyttää elintarvikkeeksi; eläinjätteellä ei kuitenkaan tarkoiteta ruokajätettä, eläinten eritteitä ja kalastamalla hankittua rehukalaa;
suuririskisellä eläinjätteellä eläinjätettä, joka muodostaa vakavan terveyden vaaran ihmisille tai eläimille ja joka on tarkemmin määritelty 4 §:ssä;
vähäriskisellä eläinjätteellä muuta kuin 4 §:ssä tarkoitettua eläinjätettä, joka ei tarttuvia tauteja levittämällä muodosta vakavaa terveyden vaaraa ihmisille tai eläimille;
käsittelemättömällä eläinjätteellä suuririskistä tai vähäriskistä eläinjätettä, jota ei ole käsitelty 9 §:n mukaisesti;
eläinjätteen tuottajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka toiminnassa syntyy eläinjätettä;
suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksella 16 §:ssä tarkoitettua laitosta, jossa eläinjäte käsitellään taudinaiheuttajien tuhoamiseksi;
vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksella 16 §:ssä tarkoitettua laitosta, jossa vähäriskinen eläinjäte käsitellään lisättäväksi rehuihin tai jossa valmistetaan kalajauhoa;
lemmikkieläinrehulla koirille, kissoille ja muille lemmikkieläimille tarkoitettua rehua, joka on kokonaan tai osaksi valmistettu vähäriskisestä eläinjätteestä;
lemmikkieläinrehutehtaalla 17 §:ssä tarkoitettua laitosta, jossa valmistetaan lemmikkieläinrehua;
teknisillä tai farmaseuttisilla tuotteilla vähäriskisestä eläinjätteestä valmistettuja tuotteita esimerkiksi nahkoja ja vuotia, jotka on tarkoitettu muuksi kuin ihmisravinnoksi tai eläinten rehuksi; sekä
laitoksella suuri- tai vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitosta, kalajauhotehdasta, lemmikkieläinrehutehdasta taikka teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita vähäriskisestä eläinjätteestä valmistavaa laitosta.
Suuririskinen eläinjäte
4 §
Edellä 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna suuririskisenä eläinjätteenä pidetään:
tilalla tai eläintenpitoyksiköissä kuolleita, kuolleena syntyneitä tai syntymättömiä nautaeläimiä, sikoja, vuohia, lampaita, kavioeläimiä, siipikarjaa mukaanlukien eläintautien leviämisen vaaraa aiheuttavat hautomojätteet ja muita tilalla kasvatettavia elintarviketuotantoeläimiä, joita ei ole teurastettu ihmisravinnoksi, tai sanottujen eläinten osia;
viranomaisten eläintautilain nojalla lopetettavaksi ja hävitettäväksi määräämiä eläimiä ja kaloja;
sellaisista eläimistä peräisin olevaa verta ja muuta eläinjätettä, joissa on lihantarkastuksessa todettu ihmisiin tai eläimiin tarttuvien tautien oireita tai merkkejä;
lihahygienialain (511/94) mukaisesti teurastetun eläimen ruhonosia, joita ei ole esitetty lihantarkastuksessa (post mortem), lukuunottamatta vuotia, nahkaa, sorkkia, kavioita, höyheniä, villaa, sarvia, verta tai vastaavia tuotteita;
pilaantunutta lihaa, kalaa, vesiviljelytuotteita ja muita eläinperäisiä elintarvikkeita, jotka muodostavat terveyden vaaraa eläimille tai ihmisille;
eläinjätettä, joka sisältää ihmisten tai eläinten terveydelle mahdollisesti haitallisia vieraita aineita;
kaloja ja vesiviljelytuotteita, joissa on oireita tai merkkejä kaloihin tai ihmisiin tarttuvista taudeista; sekä
kuljetuksen aikana kuolleita elintarviketuotantoeläimiä lukuunottamatta eläimiä, jotka on hätäteurastettu eläinsuojelullisista syistä.
Vähäriskinen eläinjäte
5 §
Edellä 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna vähäriskisenä eläinjätteenä pidetään muuta eläinjätettä kuin 3 §:n 2 kohdassa suuririskiseksi määriteltyä eläinjätettä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua vähäriskistä eläinjätettä ovat muun muassa turkiseläinruhot, lihantarkastuksessa hylätty vaaraton eläinjäte, kalanperkausjäte, avomereltä pyydetty kala, josta tehdään kalajauhoa sekä vuodat, nahat, sorkat, kaviot, höyhenet, villa, sarvet, veri tai vastaavat tuotteet, jotka ovat peräisin lihantarkastuksessa hyväksytyistä eläimistä.
Valvontaviranomaiset
6 §
Tämän päätöksen noudattamisen valvontaa johtaa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto.
Tämän päätöksen mukaisia valvontaviranomaisia ovat läänissä läänineläinlääkäri, kunnassa kunnaneläinlääkäri sekä teurastamoissa ja teurastuspaikoissa tarkastuseläinlääkäri.
Eläinjätteen tuottajan ilmoitusvelvollisuus
7 §
Eläinjätteen oikean käsittelyn varmistamiseksi eläinjätteen tuottajan on tarvittaessa varmistettava asianomaiselta kunnan- tai tarkastuseläinlääkäriltä onko tiettyä eläinjätettä pidettävä suuririskisenä vai vähäriskisenä.
Eläinjätteen kerääminen, kuljetus ja varastointi
8 §
Eläinjätteen keräämisessä, kuljetuksessa ja varastoinnissa on noudatettava tämän päätöksen liitteen 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia.
Suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen käsittely
9 §
Suuririskinen eläinjäte on käsiteltävä 16 §:ssä tarkoitetussa suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksessa. Suuririskinen eläinjäte on kuumennettava suljetussa kuumennuslaitteessa siten, että jätteen sisäosien lämpötila on vähintään 133 Co 20 minuutin ajan 3 barin paineessa. Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi myöntää luvan poiketa edellä mainitusta suuririskisen eläinjätteen käsittelystä siten, että suuririskinen eläinjäte käsitellään Euroopan yhteisön komission 17 päivänä marraskuuta 1992 antaman päätöksen 92/562/ETY mukaisilla vaihtoehtoisilla kuumennusmenetelmillä. Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä on muun muassa, että lopputuotteesta päivittäin kuukauden ajan otetut näytteet täyttävät haitallisista aineista ja eliöistä rehuissa annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (184/94) liitteen 2 vaatimukset.
Vähäriskinen eläinjäte on turkiseläinten ruhoja lukuunottamatta käsiteltävä:
suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksessa, jossa sitä on käsiteltävä kuten suuririskistä eläinjätettä;
16 §:ssä tarkoitetussa vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksessa;
17 §:ssä tarkoitetussa lemmikkieläinrehutehtaassa; tai
17 §:ssä tarkoitetussa teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavassa laitoksessa.
Turkiseläinten ruhot on käsiteltävä tämän päätöksen liitteen 2 kohdan mukaisesti.
Käsittelemättömän suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen polttaminen ja hautaaminen
10 §
Eläinjätteen tuottaja voi 9 §:ssä määrätyn estämättä polttaa tai haudata suuririskisen eläinjätteen tämän päätöksen liitteen 3 kohdassa määrätyllä tavalla, jos eläinjäte on vaikeapääsyisessä paikassa tai kyseistä eläinjätettä syntyy niin vähäisiä määriä kerrallaan, että eläinjätteen kuljetus suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitokseen aiheuttaisi kohtuuttomia kuljetuskustannuksia.
Asianomainen läänin-, kunnan- tai tarkastuseläinlääkäri voi 9 §:ssä määrätyn estämättä määrätä suuririskisen eläinjätteen poltettavaksi tai haudattavaksi jos:
eläinjätteen kuljettamisesta aiheutuu tautien leviämisen vaara;
suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitos ei pysty tuhoamaan taudinaiheuttajia tai ei pysty käsittelyssä poistamaan haitallisia vieraita aineita; tai
tautiepidemia aiheuttaa suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen kapasiteetin ylityksen.
Edellä 2 momentissa tarkoitetut toimenpiteet on suoritettava asianomaisen eläinlääkärin valvonnassa.
Vähäriskinen eläinjäte saadaan polttaa, haudata tai kompostoida tämän päätöksen liitteen 3 kohdassa määrätyllä tavalla edellyttäen, että siitä ei aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle.
Käsittelemättömän suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen käyttö eläinten ruokintaan
11 §
Käsittelemättömän suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen käyttö eläinten ruokintaan on kielletty muissa kuin tämän pykälän 2 momentissa ja 13 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.
Vähäriskistä eläinjätettä ja 4 §:n 1 ja 4 kohdissa määriteltyä suuririskistä eläinjätettä voidaan käyttää ilman 9 §:ssä tarkoitettua käsittelyä, silloin kun käytöstä ei aiheudu vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle:
turkis-, eläintarha- ja sirkuseläinten sekä uhanalaisten luonnonvaraisten petolintujen sekä naalien ruokintaan;
matojen ja toukkien ruokintaan; ja
koiratarhoilla koirien ruokintaan.
12 §
Eläinjätteen käyttäjän on tehtävä kunnaneläinlääkärille ilmoitus 11 §:n 2 momentin mukaisesta käytöstä 21 §:ssä tarkoitettuun luetteloon merkitsemistä varten. Ilmoituksessa on oltava eläinjätteen käyttöä ja eläinjätteen käyttäjää koskevat tiedot. Ilmoitus on tehtävä ennen käytön aloittamista.
Jos ilmoituksen tarkoittamassa käytössä tapahtuu olennainen muutos tai käyttö lopetetaan, on siitä viivytyksettä ilmoitettava kunnaneläinlääkärille.
Eläinjätteen käyttäjän on pidettävä kirjaa niistä eläinjätteen tuottajista, joilta eläinten ruokintaan käytettävä eläinjäte on peräisin. Kirjanpito on säilytettävä yhden vuoden.
13 §
Mikrobilääkejäämiä sisältävää lihaa voidaan käyttää turkiseläinten ruokintaan edellyttäen, että kyseinen eläinjätteen käyttäjä tekee 12 §:n 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen kunnaneläinlääkärille. Käyttö ei saa aiheuttaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle.
14 §
Eläinjätteen tuottaja saa toimittaa käsittelemätöntä vähäriskistä ja 11 §:n 2 momentissa ja 13 §:ssä määriteltyä käsittelemätöntä eläinjätettä käytettäväksi suoraan eläinten ruokintaan vain 12 §:n 1 momentin mukaisesti luetteloidulle eläinjätteen käyttäjälle.
Käsittelemättömän suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen käyttö tutkimustarkoituksiin
15 §
Edellä 9 §:ssä määrätyn estämättä suuririskistä ja vähäriskistä eläinjätettä saa toimittaa tutkittavaksi eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle ja eläinlääketieteelliseen korkeakouluun.
Vähäriskistä eläinjätettä saa toimittaa laboratoriotutkimuksiin tai käyttää muuhun tieteelliseen tarkoitukseen ilman 9 §:ssä määrättyä käsittelyä, jos toiminta ei aiheuta tautien leviämisvaaraa.
Läänineläinlääkäri voi antaa luvan suuririskisen eläinjätteen toimittamiseen tarvittaessa laboratoriotutkimuksiin tai käyttämiseen muuhun tieteelliseen tarkoitukseen.
Suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen hyväksyminen
16 §
Suuririskisen ja vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitos ei saa aloittaa toimintaansa ennen kuin kunnaneläinlääkäri on sen hyväksynyt. Hyväksyminen tehdään hakemuksesta.
Hyväksymisen edellytyksenä on, että kunnaneläinlääkäri on todennut käsittelylaitoksen olevan tässä päätöksessä ja sen liitteen 4 kohdassa asetettujen vaatimusten mukainen.
Lemmikkieläinrehutehtaan ja teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistavan laitoksen hyväksyminen
17 §
Lemmikkieläinrehutehdas ja teknisiä tai farmaseuttisia tuotteita valmistava laitos ei saa aloittaa toimintaansa ennen kuin kunnaneläinlääkäri on sen hyväksynyt. Hyväksyminen tehdään hakemuksesta.
Hyväksymisen edellytyksenä on, että laitoksessa on asianmukaiset tilat ja välineet eläinjätteen käsittelyä, varastointia ja käyttämättömän eläinjätteen sekä valmistuksen yhteydessä syntyvän rehuihin sopimattoman jätteen hävittämistä varten.
18 §
Edellä 17 §:ssä tarkoitettu laitos voi lähettää käyttämättömän eläinjätteen ja valmistuksen yhteydessä syntyneen jätteen käsiteltäväksi suuririskisen tai vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitokseen tai vaihtoehtoisesti poltettavaksi tai haudattavaksi tämän päätöksen liitteen 3 kohdan mukaisesti.
Laitosten valvonta ja niiden hyväksymisen peruuttaminen
19 §
Kunnaneläinlääkärin on valvottava virka-alueellaan sijaitsevien laitosten toimintaa. Kunnaneläinlääkärin on lisäksi tarkastettava kyseiset laitokset kaksi kertaa vuodessa. Tarkastuksista on pidettävä kirjaa, joka on säilytettävä vähintään kaksi vuotta.
Kunnaneläinlääkärin on peruutettava laitoksen hyväksyminen joko määräajaksi tai kokonaan, jos jokin hyväksymisen olennaisista edellytyksistä ei enää täyty, eikä epäkohtia ole kunnaneläinlääkärin kehoituksesta huolimatta korjattu. Kunnaneläinlääkäri voi peruuttaa hyväksymisen myös silloin, jos laitoksen toiminnasta muutoin aiheutuu vakavaa terveyden vaaraa ihmisille tai eläimille taikka jos laitos ei enää ole toiminnassa.
Valvontaviranomaisen tiedotusvelvollisuus
20 §
Kunnaneläinlääkärin on viipymättä lähetettävä tiedoksi läänineläinlääkärille, terveydenhoitolain mukaisia valvontatehtäviä hoitavalle kunnan viranomaiselle ja jätelain 38 §:ssä tarkoitetulle kunnan viranomaiselle 16 ja 17 §:ssä tarkoitettuja laitoksia koskevat hyväksymispäätökset ja hyväksymisen peruuttamista koskevat päätökset. Jos kyseessä on rehua valmistava laitos, on läänineläinlääkärin lähetettävä edellä mainitut päätökset edelleen tiedoksi myös kasvintuotannon tarkastuskeskukselle.
Kunnaneläinlääkärin on lisäksi viipymättä lähetettävä tiedoksi läänineläinlääkärille vastaanottamansa 12 §:ssä tarkoitetut ilmoitukset eläinjätteen käyttäjistä.
Jos eläinjätteen keräämisessä, kuljetuksessa, varastoinnissa, käsittelyssä tai käytössä ei noudateta tätä päätöstä, on kunnan- tai tarkastuseläinlääkärin ilmoitettava siitä läänineläinlääkärille ja jätelain 38 §:ssä tarkoitetulle kunnan viranomaiselle ja silloin kun kyseessä on rehua valmistava laitos kasvintuotannon tarkastuskeskukselle, sekä ryhdyttävä välittömästi tarvittaviin toimenpiteisiin eläintautien leviämisen estämiseksi.
Rekisterit
21 §
Kunnaneläinlääkärin on pidettävä luetteloa virka-alueellaan sijaitsevista hyväksymistään laitoksista ja 12 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tehneistä eläinjätteen käyttäjistä. Läänineläinlääkärin on pidettävä läänikohtaista rekisteriä hyväksytyistä laitoksista ja eläinjätteen käyttäjistä sekä lähetettävä rekisterit tiedoksi eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle vuosittain tammikuun 31 päivään mennessä.
Kulut
22 §
Tämän päätöksen edellyttämistä toimenpiteistä aiheutuvien kulujen suorittamiseen sovelletaan eläinlääkäreiden toimituspalkkioista annetun asetuksen (1269/89) säännöksiä.
Muutoksenhaku
23 §
Tämän päätöksen nojalla annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan siten kuin eläintautiasetuksen (601/80) 17 §:ssä ja maaseutuelinkeinojen valituslautakunnasta annetun lain (1203/92) 1 §:ssä säädetään.
Voimaantulo
24 §
Tämä päätös tulee voimaan 13 päivänä heinäkuuta 1994.
Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Siirtymäsäännös
25 §
Tämän päätöksen voimaantullessa toiminnassa olevat laitokset on saatettava päätöksen määräysten mukaisiksi 31 päivään joulukuuta 1994 mennessä. Eläinjätteen käyttäjien on tehtävä 12 §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus 1 päivään syyskuuta 1994 mennessä.
Kunnaneläinlääkärin on tehtävä 1 momentissa tarkoitettujen laitosten osalta 16 ja 17 §:ssä tarkoitetussa hyväksymisasiassa päätös ennen 31 päivää joulukuuta 1994. Hyväksyminen tehdään hakemuksesta.
Ne tässä päätöksessä tarkoitetut laitokset, jotka vievät tuotteitaan Euroopan talousalueelle, on saatettava päätöksen määräysten mukaisiksi 13 päivään heinäkuuta 1994 mennessä.
Helsingissä 7 päivänä heinäkuuta 1994
Maa- ja metsätalousministeri Mikko PesäläVs. nuorempi hallitussihteeri Maija Kaukonen
LIITE
SISÄLLYSLUETTELO
1. Eläinjätteen keräämistä, kuljetusta sekä varastointia |
koskevat vaatimukset |
Kuljetusvälineet |
Kuljetusasiakirjat |
Kuljetusmerkinnät |
Varastointi |
2. Turkiseläinten ruhojen käsittelyä koskevat vaatimukset |
3. Eläinjätteen polttamista, hautaamista ja kompostointia |
koskevat vaatimukset |
Hautaaminen |
Polttaminen |
Kompostointi |
4. Suuri- ja vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen |
rakenteelliset ja toiminnalliset vaatimukset |
Suuri- ja vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen |
hyväksymisehdot |
Käsittelylaitoksen toiminnan hygieniavaatimukset |
1. ELÄINJÄTTEEN KERÄÄMISTÄ, KULJETUSTA JA VARASTOINTIA KOSKEVAT VAATIMUKSET
Kuljetusvälineet
1.1
Kuljetuksesta ei saa aiheutua haittaa tai vaaraa ympäristölle eikä ihmisten tai eläinten terveydelle.
1.2
Eläinjäte on kerättävä ja kuljetettava tarkoituksenmukaisissa, vuotamattomissa ja helposti puhtaana pidettävissä astioissa, säiliöissä ja ajoneuvoissa tai tiiviissä pakkauksissa.
Turkiseläinten ruhoja kuljetettaessa on huolehdittava, että ruhot eivät pääse putoamaan kuljetuksen aikana.
1.3
Astioissa ja säiliöissä on oltava tiiviit kannet tai ne on peitettävä niin, ettei ylitsevuotamista pääse tapahtumaan.
Turkiseläinten ruhot on peitettävä asianmukaisesti.
1.4
Astiat, säiliöt, ajoneuvot ja peitteet on puhdistettava ja desinfioitava jokaisen käytön jälkeen ja ne on pidettävä hyvässä kunnossa.
Pakkaukset on hävitettävä asianmukaisesti esimerkiksi polttamalla.
1.5
Eläinten kuljetus samoissa kuljetusajoneuvoissa on kielletty.
Kuljetusasiakirjat
1.6
Muun eläinjätteen, paitsi turkiseläinten ruhojen, mukana on oltava kuormakirja, josta käy selville jätteen laatu, alkuperä, määrä ja vastaanottaja sekä kuljettajan nimi ja osoite.
1.7
Läänin- tai kunnaneläinlääkärillä on milloin tahansa oltava mahdollisuuus tarkastaa kuormakirjat, joita on säilytettävä vähintään 3 vuotta.
1.8
Suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen omistajan tai hänen edustajansa on välittömästi ilmoitettava kunnaneläinlääkärille laitokseen toimitetusta poikkeuksellisesta erästä. Esimerkkinä tästä voi olla erä, joka sisältää useita samalta tilalta peräisin olevia raatoja tai tavallista suurempi erä.
Kuljetusmerkinnät
1.9
Astiat, säiliöt tai pakkaukset, joissa eläinjätettä, kuljetetaan, lukuunottamatta turkiseläinten ruhoja, on varustettava merkinnällä '' EI ELINTARVIKKEEKSI '' tai muulla käyttötarkoituksen ilmaisevalla merkinnällä sekä etiketillä, josta käy ilmi eläinjätteen nimi, laatu ja alkuperä.
1.1
Merkinnät on tehtävä vähintään 2 cm korkeilla kirjaimilla.
1.11
Kunnaneläinlääkärin tai tarkastuseläinlääkärin on tarvittaessa sinetöitävä kuorma.
Jätteen, tässä tapauksessa eläinjätteen, ammattimaisen keräämisen ja kuljetuksen edellyttämästä ilmoitusmenettelystä on säädetty jätelain (1072/93) 49 §:ssä.
Varastointi
1.12
Eläinjäte on varastoitava ja käsiteltävä hygieenisesti. Varastointi ei saa aiheuttaa terveyshaittaa ympäristön asutukselle eikä vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle. 1.13
Eläinjätteen varastossa on oltava asianmukaiset tilat ja välineet eläinjätteen varastointia ja käsittelyä varten. Astioiden ja säiliöiden on oltava tiiviitä ja helposti puhtaana pidettäviä. 1.14
Eläinjäte on pidettävä erillään muista rehun raaka-aineista niin, että eläintautien leviäminen estyy. 1.15
Varaston on oltava tiiviillä alustalla ja siten katettu ja suojattu, ettei jäte joudu kettujen, rottien, lokkien tai muiden eläinten syötäväksi. Valumavesien pääsy ympäristöön on ehkäistävä asianmukaisesti.
2. TURKISELÄINTEN RUHOJEN KÄSITTELYÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET
2.1
Turkiseläinten ruhot saadaan viedä kaatopaikalle edellyttäen, että kunnan ympäristöviranomaiset sallivat sen, sekä kompostoida, polttaa tai haudata tämän liitteen määräysten mukaisesti, ellei asiasta ole muualla toisin määrätty tai käyttää kuumennettuna turkiseläinten ruokintaan. 2.2
Turkiseläinrehusekoittamossa ja -rehukeittiössä sekä ns.turkiseläinruhojen destruktiolaitoksessa on oltava asianmukaiset tilat ja välineet eläinjätteen käsittelyä, varastointia ja käyttämättömän eläinjätteen sekä rehun valmistuksen yhteydessä syntyvän turkiseläinrehuun sopimattoman jätteen hävittämistä varten. 2.3
Turkiseläinrehusekoittamon ja -rehukeittiön, joka käyttää muuta eläinjätettä kuin turkiseläinten ruhoja tämän päätöksen 11 §:n 2 momentin mukaisesti, on tehtävä tämän päätöksen 12 §:n mukainen ilmoitus kunnaneläinlääkärille ennen valmistuksen aloittamista.
3. ELÄINJÄTTEEN POLTTAMISTA, HAUTAAMISTA JA KOMPOSTOINTIA KOSKEVAT VAATIMUKSET
3.1
Eläinjätteen tuottajan on huolehdittava eläinjätteen käsittelystä siten, ettei polttamisen, hautaamisen ja kompostoinnin yhteydessä aiheuteta vaaraa tai haittaa ympäristölle tai pohjavedelle eikä ihmisten tai eläinten terveydelle.
Hautaaminen
3.2
Eläinjätettä ei saa haudata pohjavesialueelle, vedenottamon suoja-alueelle tai 250 m lähemmäs kaivoa eikä vesistöön viettävään rinteeseen. Maan, johon eläinjäte haudataan, on oltava riittävän tiivistä estämään valumavesien valuminen ympäristöön ja vesistöön.
3.3
Eläinjätettä ei saa haudata alueelle, jota kynnetään tai kaivetaan lähiaikoina.
3.4
Eläinjäte on haudattava riittävän syvälle ja peitettävä välittömästi niin, ettei se joudu kettujen, rottien tai muiden eläinten syötäväksi. Alle 40 kiloiset eläimet on peitettävä vähintään 0,5 metrin paksuisella ja yli 40 kiloiset eläimet vähintään 1 metrin paksuisella kerroksella.
3.5
Hautaamisen yhteydessä eläinjäte on tarvittaessa taudinaiheuttajien tuhoamiseksi kalkittava tai käsiteltävä eläinlääkärin hyväksymällä desinfektioaineella.
3.6
Eläinjätettä ei saa haudata muovisäkissä tai muussa maatumattomassa pakkauksessa.
Polttaminen
3.7
Eläinjätettä avotulella poltettaessa on palamisen oltava tasaista ja täydellistä, mikä varmistetaan käyttämällä sytytykseen riittävästi kuivia polttopuita ja runsaasti sytytysnestettä sekä lisäämällä polttopuita tarvittaessa polttamisen aikana.
Jätteen, tässä tapauksessa eläinjätteen, laitosmaisen polttamisen edellyttämästä lupamenettelystä on säädetty jätelain (1072/93) 42 §:ssä.
Kompostointi
3.8
Vain vähäriskistä eläinjätettä saa kompostoida.
3.9
Kompostointi ei saa aiheuttaa hajua tai muuta terveyshaittaa ympäristön asutukselle eikä maaperän tai talousveden terveydellisen laadun pilaantumista.
3.1
Valumavesien pääsy ympäristöön on ehkäistävä asianmukaisesti.
3.11
Kompostin ja sen sijoituksen tulee olla sellainen, että lokkien, kettujen, rottien tai muiden vahinkoeläinten pääsy kompostiin estyy.
Jätteen, tässä tapauksessa eläinjätteen, laitosmaisen kompostoinnin edellyttämästä lupamenettelystä on säädetty jätelain (1072/93) 42 §:ssä.
Tämän liitteen eläinjätteen polttamista, hautaamista ja kompostointia koskevien määräysten lisäksi on noudatettava mitä terveydenhoito- (469/65), ilmansuojelu- (67/82), eläintauti- (55/80), vesi-(264/61) ja jätelaissa (1072/93) sekä laissa eräistä naapuruussuhteista (26/20) asiasta säädetään.
4. SUURI- JA VÄHÄRISKISEN ELÄINJÄTTEEN KÄSITTELYLAITOKSEN RAKENTEELLISET JA TOIMINNALLISET VAATIMUKSET
Suuri- ja vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen, jäljempänä käsittelylaitos, hyväksymisehdot
Tilojen ja laitteiden on täytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:
4.1
Käsittelylaitoksen on oltava erotettu asianmukaisella tavalla muista kiinteistöistä, kuten teurastamosta, ja yleisestä tiestä.
Suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitos ei saa sijaita samalla tontilla kuin teurastamo.
Käsittelylaitos ei saa sijaita samalla tilalla tai tilan välittömässä läheisyydessä, missä pidetään eläimiä.
4.2
Teurastamon yhteydessä olevan vähäriskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen tilojen on oltava täysin erillään teurastamon tiloista siten, että laitosten välillä ei ole läpikulkumahdollisuutta.
4.3
Liikenne käsittelylaitosten piha-alueella on järjestettävä siten, että eläintautien leviämisvaaraa ei ole.
4.4
Käsittelylaitoksessa on oltava:
4.4.1 tilat, jossa käsittelemätöntä eläinjätettä varastoidaan ja käsitellään ( likainen puoli ); ja
4.4.2 tilat, jossa käsiteltyä eläinjätettä edelleen käsitellään ja varastoidaan ( puhdas puoli ).Puhtaan ja likaisen puolen välillä ei saa olla kulkuyhteyttä.
4.5
Likaisella puolella on oltava katettu eläinjätteen vastaanottopaikka, joka on helposti puhdistettavissa ja desinfioitavissa.
4.6
Suuririskisen eläinjätteen käsittelylaitoksen likaisella puolella on oltava tarvittaessa tila ja varusteet raatojen nylkemistä ja karvomista varten sekä vuotavarasto.
4.7
Käsittelylaitoksessa on oltava riittävä kapasiteetti ja laitteisto, joka tuottaa riittävästi kuumaa vettä sekä höyryä eläinjätteen käsittelyä varten.
4.8
Käsittelylaitoksen rakenteiden ja varusteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä ja desinfioitavia.
4.9
Käsittelylaitoksessa on oltava hygieeninen jätevedenpoistojärjestelmä.
Käsittelylaitoksen lattioiden tulee olla siten kallistettuja, että jätevedet valuvat kohti ritilöin ja hajulukoin varustettuja lattiakaivoja.
Jätevesien valuminen likaiselta puolelta puhtaalle puolelle on estettävä.
4.1
Likaisella puolella on oltava tarvittaessa laitteet eläinjätteen hienontamista ja käsittelylaitteistoon siirtämistä varten.
Suuririskinen eläinjäte on pienennettävä enintään 50 mm suuruisiksi paloiksi ennen käsittelyä.
4.11
Silloin, kun edellytetään lämpökäsittelyä, on käsittelyn tapahduttava suljetussa käsittelylaitteistossa, jossa on oltava:
4.11.1. kriittisissä pisteissä rekisteröivät lämpömittarit ja tarvittaessa rekisteröivät painemittarit; sekä4.11.2. riittävä turvajärjestelmä, jolla estetään liian alhainen käsittelylämpötila.
4.12
Käsittelylaitoksessa on oltava riittävät laitteet kuljetusajoneuvojen, -säiliöiden, -astioiden ja -päällysten sekä vastaanotto- ja käsittelytilojen puhdistamista ja desinfiointia varten.
4.13
Käsittelylaitoksessa on oltava riittävät laitteet suuririskistä eläinjätettä kuljettavan tai likaiselta puolelta poistuvan ajoneuvon renkaiden desinfioimiseksi välittömästi ennen ajoneuvon poistumista laitoksesta.
4.14
Käsittelylaitoksessa on oltava riittävästi käsienpesualtaita sekä tarkoituksenmukaiset pukuhuoneet, pesuhuoneet ja WC:t henkilökuntaa varten.
4.15
Asiattomien henkilöiden ja eläinten pääsy laitokseen on estettävä.
Käsittelylaitoksen toiminnan hygieniavaatimukset
4.16
Eläinjäte on varastoitava hygieenisesti ennen käsittelyä ja käsiteltävä mahdollisimman pian laitokseen saapumisen jälkeen.
4.17
Kuljetusajoneuvot, -astiat, -säiliöt ja -päällykset sekä vastaanottotilat on pestävä ja desinfioitava jokaisen käytön jälkeen.
Kuljetuspäällykset ja -kääreet, joita ei voida pestä, on hävitettävä asianmukaisesti esim. polttamalla.
4.18
Vuodat on suolattava natriumkloridilla.
4.19
Käsittelylaitoksen rakenteet, koneet ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa ja puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti.
4.2
Likaisen puolen jätevedet on käsiteltävä niin, ettei taudinaiheuttajia esiinny.
4.21
Mittausvälineet on kalibroitava säännöllisesti ja mittaustulokset on säilytettävä vähintään 3 vuotta.
4.22
Henkilöt, jotka työskentelevät likaisella puolella, eivät saa mennä puhtaalle puolelle vaihtamatta työvaatteita ja jalkineita tai desinfioimatta jälkimmäisiä.
Laitteita, välineitä ja astioita ei saa viedä likaiselta puolelta puhtaalle puolelle.
4.23
Lopputuotteen on täytettävä haitallisista aineista ja eliöistä rehuissa annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (184/94) liitteen 2 vaatimukset.
Lopputuotteet on käsiteltävä ja varastoitava niin, ettei uudelleen saastumista pääse tapahtumaan.
4.24
Lokkien sekä kärpästen, jyrsijöiden ja muiden tuhoeläinten torjunnasta on huolehdittava.