1303/1994

Tämän lain tarkoituksena on edistää maatilatalouden sekä maaseutuelinkeinojen rakenteellista sopeutumista Euroopan yhteisön yhteiseen maatalouspolitiikkaan sekä luoda edellytyksiä myös muulle maaseudun kehittämiselle.

Tällä lailla myös täydennetään tukijärjestelmiä koskevaa Euroopan yhteisön lainsäädäntöä sikäli, kuin jäsenvaltiolle annetaan siihen mahdollisuus tai sitä jäsenvaltiolta edellytetään.

Edellä 1 §:n 1 momentissa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tämän lain nojalla on mahdollista ottaa käyttöön Euroopan yhteisön tukijärjestelmiä siten kuin jäljempänä säädetään.

Tässä laissa säädetään sellaisista Euroopan yhteisön tukijärjestelmistä 1 §:n 1 momentin tarkoituksiin, joiden rahoitukseen osallistuvat sekä Euroopan maatalouden tuki- ja ohjausrahasto että jäsenvaltio. Laki koskee sekä yhteisön että Suomen rahoitusosuutta tuesta. Suomen rahoitusosuus voi olla sekä valtion että muun julkisyhteisön myöntämää tukea.

Tämä laki koskee lisäksi rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2052/88 ja sitä täydentävän Euroopan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanoa siltä osin, kuin se koskee:

Tämä laki ei koske kalatalouden tukea, josta säädetään neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2080/93, koskien säännöksiä asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen osalta tai kyseistä asetusta täydentävässä lainsäädännössä.

Uusjakojen sekä kuivatus- ja vesihuoltohankkeiden tukemisesta on voimassa, mitä uusjakojen tukemisesta annetussa laissa (24/81) sekä valtion osanotosta eräiden maa- ja vesirakennustöiden kustannuksiin annetussa laissa (433/63) säädetään, jollei tästä laista muuta johdu.

Tukea voidaan myöntää, jos siitä säädetään

Tukea myönnettäessä on noudatettava, mitä 1 momentissa tarkoitetuissa tai niitä täydentävissä säädöksissä tuen myöntämisen edellytyksistä, määrästä ja menettelystä säädetään.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 5―8 artiklassa tarkoitettuna investointitukena kyseisen asetuksen 5 artiklassa tarkoitetuille yksityisille viljelijöille yksin tai yhteisesti tai viljelijöiden 5 artiklassa tarkoitettua toimintaa varten muodostamille yrityksille voidaan myöntää avustusta, korkotukea tai valtionlainaa. Lainaa voidaan myöntää enintään 80 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista, ei kuitenkaan yli valtioneuvoston vahvistaman enimmäismäärän.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tukea voidaan myöntää myös, kun kysymyksessä on edellä mainitun neuvoston asetuksen 9 artiklassa tarkoitetuin tavoin yhteenliittyneiden maatilojen investointi.

Valtioneuvosto päättää tarkemmin avustuksen enimmäismäärästä, lainan korosta, korkotuesta ja -etuudesta sekä korkotuen ja -etuuden avustukseksi muuntamisesta sekä 5 artiklan 2―6 kohdissa samoin kuin 9 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista seikoista.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 10 artiklassa tarkoitettuna käynnistystukena voidaan nuorelle viljelijälle myöntää avustusta. Lisäksi voidaan myöntää korkotukea tai valtionlainaa ensimmäisen maatilan tai, harjoitettaessa maataloutta vuokratilalla, maatalousirtaimiston hankintaan enintään 80 prosenttia hyväksyttävästä hankintahinnasta. Laina ei kuitenkaan saa ylittää valtioneuvoston vahvistamaa enimmäismäärää.

Mitä 4 §:n 3 momentissa säädetään, koskee myös nuorten viljelijöiden käynnistystukea.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 11 artiklan mukaisena lisätukena investointeihin voidaan 5 §:ssä tarkoitetulle nuorelle viljelijälle myöntää avustusta, korkotukea tai valtionlainaa. Avustuksen määrä on enintään 25 prosenttia 4 §:n 3 momentissa säädetyn tuen enimmäismäärästä siten, kuin valtioneuvosto tarkemmin päättää.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 20 artiklassa tarkoitettua avustusta voidaan myöntää sanotun asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla maatilatalouden harjoittajien yhteisinvestointeihin. Ensisijaisesti tuki on myönnettävä sellaisiin yhteisinvestointeihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on alentaa rehuntuotannon, varastoinnin ja jakelun kustannuksia, sekä maatilojen kuivatus- ja vesihuoltohankkeisiin. Avustuksesta maksetaan jokaiselle hankkeeseen osallistuvalle viljelijälle hänen osuuttaan investoinnista vastaava osa.

Mitä 4 §:n 3 momentissa säädetään, koskee myös yhteisinvestointitukea.

Mitä maaseutuelinkeinolain 4 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohdassa, 26 §:n 1 ja 4―6 momentissa, 27 §:ssä, 28 §:n 1, 2 ja 4 momentissa, 29 §:n 4 momentissa sekä 30 ja 31 §:ssä korkotuki- ja valtionlainasta säädetään, koskee myös tämän lain nojalla myönnettyä korkotukea ja valtionlainaa.

Laina-ajoista, lainan lyhennysten ja koron kannosta, maksujen suorittamisen alkamisajankohdasta, lykkäyksen myöntämisestä tilapäisen maksuvaikeuden vuoksi, pääomamäärältään vähäisen saamisen suorittamisesta yhdellä kertaa tai muutoin säännönmukaista lyhyemmässä ajassa sekä muista lainaehdoista antaa tarkemmat määräykset valtioneuvosto.

Milloin maaseutuelinkeinolain mukaisen lainan saaminen oikeuttaa lainansaajan muuhun tukeen, etuuteen, vapautukseen valtiolle tai kunnalle tulevasta verosta tai muusta julkisesta maksusta tai on esteenä muun tuen myöntämiselle taikka tuo muun vastaavan oikeusvaikutuksen, vaikuttaa 4 ja 5 §:n nojalla myönnettävä valtionlaina tai korkotuki samalla tavoin.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 13 artiklassa tarkoitettua avustusta voidaan myöntää kirjanpidon aloittamiseen. Tukea saanut viljelijä voidaan velvoittaa vähintään 10 vuoden ajan luovuttamaan tilaansa liittyvä kirjanpitoaineisto maatalouden taloudelliselle tutkimuslaitokselle maatalouden kannattavuustutkimuksessa käytettäväksi valtioneuvoston tarkemmin määräämin edellytyksin ja tavoin.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 14 artiklassa tarkoitettua avustusta voidaan myöntää sellaista viljelijöiden tilojen yhteenliittymää varten, jonka viljelijät ovat perustaneet edistämään mainitun asetuksen 14 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuin menetelmin osakastilojen tuotantokustannusten alenemista, vaihtoehtoisia tuotantotapoja tai ympäristönsuojelua. Yhteenliittymän tulee olla oikeudelliselta muodoltaan avoin yhtiö tai rekisteröity yhdistys taikka muu oikeuskelpoinen yhteisö. Valtioneuvosto määrää tarkemmin avustettavaksi hyväksyttävistä kustannuksista ja käynnistystuen kestosta.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 16 artiklassa tarkoitettua avustusta voidaan myöntää yhdistykselle, yhtiölle tai osuuskunnalle, jonka tarkoituksena on aloittaa maatalouden neuvontapalvelujen tarjoaminen tai lisätä sitä. Avustuksen määrä on vuosittain aleneva. Se lasketaan sellaisten täysipäiväisesti palkattujen neuvojien määrän perusteella, joiden pääasiallisena tehtävänä on tämän lain mukaisia tavoitteita edistäen tarjota talousneuvontaa ja avustaa liiketaloudellisten laskelmien laatimisessa, valtioneuvoston tarkemmin määräämin tavoin. Tuen saajan on oltava maa- ja metsätalousministeriön määräämin tavoin hyväksytty.

Kyseisessä artiklassa tarkoitettua tukea voidaan myöntää myös maatilatalouden harjoittajalle kyseisessä artiklassa tarkoitettujen palvelujen ostamiseen siten, kuin valtioneuvosto tarkemmin määrää.

Valtioneuvosto antaa tarkemmat määräykset toimenpiteistä, joita neuvoston direktiivin (ETY) N:o 268/75 täytäntöönpano Suomessa edellyttää.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla Suomessa voidaan maatilatalouden harjoittajalle myöntää mainitun asetuksen 17 artiklassa tarkoitettua vuotuista korvaavaa tukea 18 artiklassa tarkoitetuille maatilatalouden harjoittajille. Tukea maksetaan kotieläinyksikköjen tai viljelyksessä olevien peltohehtaarien tai molempien perusteella siten kuin kyseisen asetuksen 19 artiklassa säädetään.

Tuen enimmäismäärästä sekä yleisistä ehdoista päättää valtioneuvosto, ympäristöasioiden osalta kuitenkin kuultuaan ensin ympäristöministeriötä. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet tukijärjestelmän toimeenpanosta.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2078/92 täytäntöönpanosta vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee asetuksen tarkoittamat maatalouden ympäristöohjelmat ja niiden toimeenpanon yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa.

Maatalouden ympäristötukien yleisistä ehdoista ja enimmäistukimääristä päättää valtioneuvosto. Tarkemmat määräykset ja ohjeet maatalouden ympäristötukijärjestelmän toimeenpanosta antaa maa- ja metsätalousministeriö kuultuaan ympäristöministeriötä.

Neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2080/92 tarkoitetun ohjelman laatii maa- ja metsätalousministeriö.

Metsänparannustöiden tukemisesta säädetään metsänparannuslaissa (140/87). Pellon metsittämistä koskevan tuen enimmäismäärästä sekä yleisistä ehdoista päättää valtioneuvosto. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet tukijärjestelmän toimeenpanosta kuultuaan ympäristöministeriötä.

Maatalousyrittäjälle ja hänen puolisolleen voidaan myöntää neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2079/92 tarkoitettua tukea siten kuin maatalousyrittäjien luopumistuesta annetussa laissa (1293/94) säädetään. Kyseisen lain nojalla voidaan myöntää myös varhaiseläkkeitä, joiden rahoittamiseen Euroopan yhteisö ei osallistu.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2328/91 28 artiklassa tarkoitettua avustusta voidaan myöntää ensisijaisesti sitä tuotantosuuntaa tai yritystoimintaa koskeviin kursseihin, lisäkoulutukseen tai harjoitteluun, jolla maatilatalouden harjoittaja toimii tai ryhtyy toimimaan tai tässä laissa tarkoitettu nuori viljelijä ryhtyy toimimaan.

Avustus voidaan myöntää kurssin osanottajalle tai koulutukseen taikka harjoitteluun osallistuvalle. Avustus voidaan myöntää myös oppilaitokselle tai harjoittelun järjestäjälle.

Avustusta ei myönnetä maatilatalouden peruskoulutukseen eikä yleissivistävään koulutukseen. Tässä laissa tarkoitettua tukea ei myönnetä opiskelijalle, joka saa tukea opintoihinsa muualta.

Tuen tavoitteena on parantaa maaseutuelinkeinojen harjoittajien mahdollisuuksia menestykselliseen yritystoimintaan. Avustus on ensisijaisesti tarkoitettu maaseutuyrittäjien talous- ja yrittäjätietoutta lisäävään koulutukseen. Avustusta voidaan myöntää myös maatilan yritystoiminnan monipuolistamiseksi tai ylituotannosta kärsivällä tuotannonalalla tuotantosuunnan muutosta varten tarpeelliseen koulutukseen tai harjoitteluun. Avustusvarat on tällöin ohjattava tukemaan sellaisia maatilatalouden harjoittajia, joiden tarkoituksena on tehdä tuotannon monipuolistamiseksi tai tuotantosuunnan muuttamiseksi tarpeellinen investointi.

Neuvoston asetusten (ETY) N:o 866/90 ja 867/90 mukaista tukea voidaan myöntää sellaiselle luonnolliselle henkilölle, yhdistykselle, yhtiölle, osuuskunnalle tai näille yhteisesti, jonka pääasiallisena elinkeinona, tarkoituksena tai toimialana on maa- ja metsätaloustuotteiden jalostus ja markkinointi joko yksinomaan tai alkutuotannon ohella.

Tukea voidaan myöntää 1 momentissa säädetyn lisäksi muullekin yhteisölle, joka vastaa 1 momentissa tarkoitettujen asetusten mukaan tukikelpoisen investoinnin toteuttamisesta ja rahoittamisesta ja joka on itsenäinen oikeushenkilö.

Valtio, kunta tai kuntayhtymä, näiden virasto tai laitos taikka näiden pääosin omistama yritys tai muu yhteisö voi olla tuen saajana ainoastaan tutkimushankkeisiin liittyvissä investoinneissa.

Muu kuin julkisyhteisö tulee kysymykseen tuen saajana ainoastaan edellytyksellä, että se antaa tuen myöntäjälle riittävät vakuudet tai pitää voimassa hankkeen toteuttamisen ajan vahinkovakuutusta sen varalle, että hanke jää kesken ja siitä aiheutuu vahinkoa joko tuen myöntäjälle tai muulle hankkeen rahoittajalle.

Edellä 19 §:ssä tarkoitettu tuki voi olla avustusta, korkotukea tai valtionlainaa. Tuki voidaan myöntää myös edelleen välitettävänä avustuksena valtioneuvoston päätöksessä tarkemmin määrättävin tavoin.

Mitä 4 §:n 3 momentissa säädetään, koskee myös 1 momentissa tarkoitettua tukea, kuitenkin niin, että tuen enimmäismäärästä valtioneuvosto antaa tarkempia määräyksiä vain tarvittaessa.

Sen lisäksi, mitä 19 §:ssä tarkoitetuissa neuvoston asetuksissa tuen myöntämisen edellytyksistä ja tarkoituksesta säädetään, mainittuja neuvoston asetuksia Suomessa toteutettaessa ja hankkeita ohjelmaan esitettäessä on etenkin Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehtyyn sopimukseen kuuluvan liittymisasiakirjan 137 artiklan 3 kohtaan perustuvan siirtymäkauden aikana erityisesti kiinnitettävä huomiota yritysten kannattavan toiminnan edellytyksiin sekä siihen, miten hankkeen toteuttaminen alueellisesti vaikuttaa alkutuotannossa toimivien maatalousyrittäjien toimeentulomahdollisuuksiin samoin kuin ympäristövaikutuksiin.

Neuvoston asetuksien (ETY) N:o 866/90 ja 867/90 mukaista suunnitelmaa laadittaessa on asian luonteeseen sopivalla tavalla tuotannonaloittain selvitettävä alalla toimivien yrittäjien ja yritysten investointisuunnitelmat sekä arvioitava niiden toteuttamiskelpoisuus, ajoittuminen ja yrittäjien valmius niiden toteuttamiseen.

Maa- ja metsätaloustuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin edistämiseksi ei myönnetä tämän lain nojalla eikä muutenkaan tukea, ellei toimenpidettä ole otettu huomioon kysymyksessä olevassa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 866/90 tarkoitetussa suunnitelmassa eikä sanotun neuvoston asetuksen 16 artiklasta muuta johdu.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1035/72 13, 13 a, 13 b, 14 sekä 14 a―14 g artiklassa tarkoitettua käynnistysavustusta myönnetään tunnustetuille tuottajajärjestöille, joiden tarkoituksena on parantaa Suomessa tuotettujen hedelmien, marjojen ja vihannesten pääsyä markkinoille.

Tuki myönnetään 1 momentissa tarkoitetun asetuksen 14 artiklassa säädetyllä tavalla. Valtioneuvosto voi rajoittaa joidenkin kustannusten hyväksymistä tukikelpoisiksi perustamis- ja hallintokustannuksiksi. Valtioneuvosto myös päättää tuottajajärjestön tunnustamisen edellytyksistä.

Neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1360/78 tarkoitettua käynnistysavustusta myönnetään sellaisille tunnustetuille tuottajajärjestöille, joiden tarkoituksena on parantaa Suomessa tuotettujen maataloustuotteiden pääsyä markkinoille samoin kuin maatiloilla jalostettujen tuotteiden tai palvelujen markkinointia. Tukea ei myönnetä tuotannonalalle, jota ei ole erikseen hyväksytty kysymyksessä olevaan tukeen oikeutetuksi. Valtioneuvosto päättää niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä, jotta tuotannonala hyväksyttäisiin tukikelpoiseksi.

Tuki myönnetään 1 momentissa tarkoitetun asetuksen 10 artiklassa säädetyllä tavalla. Valtioneuvosto voi rajoittaa joidenkin kustannusten hyväksymistä tukikelpoisiksi perustamis- ja hallintokustannuksiksi. Valtioneuvosto myös päättää tuottajajärjestön tunnustamisen edellytyksistä.

Edellä tässä laissa säädetyn tuen lisäksi voidaan myöntää tukea alueilla, jotka on hyväksytty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2052/88 1 artiklassa säädetyn 5 b tavoitteen kohteeksi, sekä alueilla, jotka on hyväksytty Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehtyyn sopimukseen liittyvän pöytäkirjan N:o 6 1 ja 4 artiklassa tarkoitetun tavoitteen 6 kohteeksi.

Myönnettäessä tukea 1 momentissa tarkoitettuja alueita varten tämän lain nojalla on edellä mainitussa neuvoston asetuksessa ja sen nojalla annetuissa neuvoston asetuksissa säädetyn lisäksi Suomessa erityisesti kiinnitettävä huomiota alueiden tasapainoiseen kehittämiseen, maaseutuyrittäjien toimeentulomahdollisuuksien parantamiseen, palvelujen oikeudenmukaiseen saatavuuteen sekä elinkeinojen tukemisen avulla saavutettavaan alueelliseen hyvinvointiin. Tukea suunnattaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota alueiden omiin luontaisiin voimavaroihin sekä ympäristönsuojeluun ja maisemanhoitoon. Tuen on mahdollisimman tehokkaasti vahvistettava myös niitä päämääriä, joita tässä laissa tarkoitettuja tukia koskevissa tuotannonalasuunnitelmissa ja -ohjelmissa kyseisille tuille on asetettu.

Valtioneuvosto päättää tarkemmin niistä seikoista, jotka neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2052/88 säädetyn lisäksi on otettava huomioon 1 momentin mukaisen tuen myöntämisessä.

Tukea voidaan myöntää tämän lain mukaan tukikelpoiselle yrittäjälle, yritykselle tai järjestölle tai niille yhteisesti taikka valtioneuvoston tarkemmin määräämin perustein muulle yhteisölle. Milloin hankkeen toimeenpano on tarkoituksenmukaisinta antaa kunnan tai kuntayhtymän taikka kunnallisen viranomaisen tehtäväksi, toimivat ne samalla vastuulla kuin valtio välittäessään tuen lopullisille tuen saajille.

Milloin kysymys on metsänparannuksesta, uusjaoista, kuivatuksista ja vesihuoltohankkeista sekä ympäristön hoitoa edistävistä hankkeista, osakkaina voi olla myös muita luonnollisia henkilöitä kuin yrittäjiä.

Mitä edellä 19 §:n 4 momentissa säädetään, koskee myös tässä pykälässä tarkoitettua tukea.

Tuki myönnetään avustuksena tai valtioneuvoston määräämin edellytyksin 8 §:ssä tarkoitettuna korkotukena tai valtionlainana. Tuki voidaan myöntää myös jättämällä valtion ensin maksaman hankkeen kustannukset osaksi tai kokonaan perimättä hankkeen muilta osakkailta tai hyödynsaajilta.

Tuki on ensisijaisesti myönnettävä hankkeisiin, joiden avulla hyöty ohjautuu mahdollisimman monelle maaseutuyrittäjälle tai joiden vaikutus alueen hyvinvoinnin lisääntymiseen on merkittävä. Tällöin on kiinnitettävä huomiota myös hankkeiden ympäristövaikutuksiin.

Tässä laissa tarkoitettua tukea voidaan osoittaa myös sellaisiin valtion, kunnan tai kuntayhtymän hankkeisiin, joissa hankkeen kohde jää asianomaisen julkisyhteisön omistukseen eikä kustannusten periminen muilta hyödynsaajilta hankkeen luonteen, kustannusten suuruuden tai hyödyn ja kustannusten vaikean kohdentamisen vuoksi ole tarkoituksenmukaista. Tuki voi kattaa kustannukset kokonaankin.

Uusjakoja sekä kuivatus- tai vesihuoltohankkeita tuetaan siten kuin uusjakojen tukemisesta annetussa laissa sekä valtion osanotosta eräiden maa- ja vesirakennustöiden kustannuksiin annetussa laissa kustannusten perimättä jättämisestä säädetään. Euroopan maatalouden tuki- ja ohjausrahaston ohjausosaston osarahoittaman tuen myöntämisen edellytyksenä mainittuihin hankkeisiin kuitenkin on, että hanke täyttää myös tässä laissa säädetyt edellytykset.

Milloin kysymys on metsään liittyvistä toimenpiteistä, on otettava huomioon, mitä neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1610/89 säädetään.

Edellä 1―5 momentissa sekä 26 ja 27 §:ssä säädettyä on sovellettava myös muihin 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun rahaston ohjausosastosta rahoitettaviin ohjelmaperusteisiin tukiin.

Maaseutuelinkeinoviranomaiset ja metsälautakunnat voivat niiden valtion talousarvion hallinnonalalleen osoitettujen määrärahojen sekä maatilatalouden kehittämisrahaston varojen osalta, joita ei ole erikseen osoitettu alueiden kehittämisestä annetun lain (1135/93) 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuiksi aluekehitysrahoiksi, osallistua mainitun lain 5 §:ssä tarkoitettuihin ohjelmiin tai vastaaviin muihin ohjelmiin tai suunnitelmiin. Edellytyksenä osallistumiselle tältä osin on, että suunnitelmassa, jonka toteuttamisesta on kysymys, on otettu huomioon myös tämän lain erityisesti maatilatalouden rakenteelle ja maataloustuotteiden markkinoinnin edistämiselle asetetut tavoitteet. Edellä sanottu koskee myös kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalaa siltä osin, kuin on kysymys maa- ja metsätaloustuotteiden jalostuksesta ja markkinoinnista.

Milloin tuen perusteena on peltoala tai tukikelpoisuuteen vaikuttaa se, onko viljelijällä viljelyksessään peltoa, huomioon otetaan ainoastaan sellainen pelto, jota on viljelty vuonna 1991, joka on ollut kesantona tai joka on valtion kanssa tehdyn tuotannon rajoittamista koskevan määräaikaisen sopimuksen tai sitoumuksen perusteella viljelemättä.

Maa- ja metsätalousministeriö voi erityisistä syistä hyväksyä myös muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua peltoa tuen piiriin.

Milloin kysymys on investointituen myöntämisestä, voidaan valtioneuvoston päätöksellä rajoittaa tuen piiriin hyväksyttävää peltoalaa.

Euroopan yhteisön rahoituksella tarkoitetaan tässä laissa niitä varoja, joita yhteisö Euroopan maatalouden tuki- ja ohjausrahaston ohjausosastosta sekä 14―16 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin tukiosastosta 2 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin jäsenvaltion myöntämän tuen lisäksi myöntää. Edellä mainitusta rahastosta myönnettävät varat tämän lain tarkoituksiin on tuloutettava valtion talousarvioon tai maatilatalouden kehittämisrahastoon riippumatta siitä, myönnetäänkö varat valtiolle vai valtion edelleen välitettäväksi.

Varat tuloutetaan pääsääntöisesti valtion talousarvion kautta valtiovarastoon. Maatilatalouden kehittämisrahastoon varat tuloutetaan, kun kysymys on ohjausosastosta valtionlainojen korkoetuuteen tai muihin kuin 13 §:n mukaisiin tarkoituksiin tai kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla myönnettäviin avustuksiin saatavasta rahoituksesta. Valtiokonttori tulouttaa tukiosastosta saatavat varat sekä maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus ohjausosastosta saatavat varat välittömästi varat valtiokonttorilta saatuaan.

Tässä laissa tarkoitettu tuki myönnetään kyseiseen tarkoitukseen valtion talousarviossa osoitetusta määrärahasta. Lain 4―7, 9―11 sekä 17 §:ssä tarkoitettu muu tuki kuin korkotuki ja 19 §:ssä tarkoitettu maataloushallinnon myöntämä tuki samoin kuin 24 ja 25 §:ssä tarkoitettu tuki myönnetään kuitenkin maatilatalouden kehittämisrahaston varoista.

Maa- ja metsätalousministeriön asiana on huolehtia Euroopan maatalouden tuki- ja ohjausrahaston maksuosuuden hakemisesta. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tuen maksamisesta, Euroopan maatalouden tuki- ja ohjausrahaston maksuosuuden hakemiseen tarvittavista selvityksistä sekä viranomaisista, jotka vahvistavat selvitysten tiedot.

Tuki pyritään maksamaan lopulliselle tuen saajalle Euroopan yhteisöltä saatavan osuuden osalta sen mukaisesti ja sillä perusteella, kuin yhteisön rahoitusosuuden maksu tapahtuu käytettäessä hyväksi mahdollisuutta saada yhteisöltä ennakkorahoitusta. Tukea voidaan maksaa vasta sen jälkeen, kun yhteisö on hyväksynyt tukijärjestelmän tai ohjelman ja asianomainen viranomainen on tehnyt päätöksen tuen myöntämisestä. Valtion osuus tuesta maksetaan samassa järjestyksessä.

Tuki myönnetään myös yhteisön rahoitusosuuden osalta lopulliselle tuen saajalle markkoina. Kurssina käytetään, milloin jäsenvaltio voi siitä itse päättää, sen ajankohdan kurssia, jolloin yhteisöltä kyseiseen tarkoitukseen saatu ensimmäinen ennakko saadaan.

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat maa- ja metsätalousministeriö, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, maaseutuelinkeinopiirit ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset. Maa- ja metsätaloustuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin tukea koskevalta osalta tämän lain täytäntöönpanosta huolehtii myös kauppa- ja teollisuusministeriö. Maatalouden ympäristötuen täytäntöönpanosta huolehtii maa- ja metsätalousministeriö yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Täytäntöönpanoon kuuluvia tehtäviä suorittavien viranomaisten välisestä tehtävien jaosta säädetään tarkemmin asetuksella.

Valtioneuvosto voi päättää, kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalaan kuuluvienasioiden osalta kyseisen ministeriön esityksestä, että tämän lain mukaisissa tehtävissä käytetään apuna lääninhallituksia, vesi- ja ympäristöpiirejä, työvoimapiirien toimistoja, kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistoja, metsälautakuntia sekä muitakin kunnan viranomaisia kuin maatalousviranomaisia samoin kuin KERA Oy:tä ja alan neuvontajärjestöjä. Maa- ja metsätalousministeriö päättää, milloin vastaavissa tehtävissä voidaan käyttää apuna kasvintuotannon tarkastuskeskusta, eläinlääkintä- ja elintarvikelaitosta ja muita maa- ja metsätalousministeriön alaisia laitoksia. Henkilö, joka suorittaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä, toimii virkavastuulla.

Tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisesta kunnalle aiheutuvista kustannuksista ei makseta valtion varoista muuta kuin kuntien valtionosuuslaissa (688/92) säädettyä korvausta. Tehtävien lisäys otetaan kuitenkin huomioon valtionosuuden suuruutta määrättäessä. Milloin kysymys on yksittäistapauksia koskevista tuen valvontaan ja takaisinperimiseen liittyvistä tehtävistä, valtion viranomaiset ovat velvolliset avustamaan maa- ja metsätalousministeriötä sekä 19 §:ssä tarkoitetun tuen osalta myös kauppa- ja teollisuusministeriötä ja sen alaisia viranomaisia sekä ympäristöasioiden osalta myös ympäristöministeriötä ja sen alaisia viranomaisia korvauksetta. Metsälautakunnille ja neuvontajärjestöille suoritettavista maksuista määrää maa- ja metsätalousministeriö.

Edellä 13 §:ssä tarkoitetun tuen valvonnassa on ensisijaisesti noudatettava, mitä tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3508/92 ja sen nojalla annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3887/92 säädetään.

Asetuksella säädetään 1 momentissa mainituissa neuvoston asetuksissa tarkoitetuista viranomaisista ja valvontamenettelystä.

Edellä 33 §:ssä säädetyn lisäksi maa- ja metsätalousministeriöllä ja maaseutuelinkeinopiireillä sekä metsitykseen tai metsänparannukseen liittyvän tuen osalta metsälautakunnilla samoin kuin 14 §:ssä tarkoitetun tuen osalta asetuksella säädettävissä tapauksissa myös vesi- ja ympäristöpiireillä on oikeus suorituttaa valtuuttamillaan henkilöillä ilman ennakolta ilmoittamista kysymyksessä olevan tuen myöntämiseen, maksamiseen ja käyttöön liittyviä tarkastuksia. Tuen saaja on velvollinen korvauksetta esittämään heille kaikki tarvittavat tiliasiakirjat ja muun aineiston sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksessa. Edellä mainituilla henkilöillä on oikeus tarkastaa myös tuen saajan kotieläinrakennukset, viljelmät, tuotanto- ja jalostuslaitokset, varastot, myynti- ja markkinointitilat sekä muut tuen myöntämisen ja maksamisen edellytyksenä olevat olosuhteet. Valvonta voi koskea sekä varsinaista tuen saajaa että tuen välittäjää.

Poliisin on annettava tarpeellista virka-apua korvauksetta 1 momentissa sekä 33 ja 35―37 §:ssä tarkoitetussa valvonnassa.

Sen lisäksi, mitä 34 §:ssä säädetään, rakentamiseen myönnettyjen avustusten, korkotuen sekä valtionlainojen käytön valvomiseksi ja maksamisen edellytysten toteamiseksi on rakennuspaikalla pidettävä rakennuslupapäätöksessä määrätyt tarkastukset sekä muutoin tarpeellisiksi katsottuja tarkastuksia. Tarkastukset suorittaa rakennuttajan kustannuksella kunnan rakennustarkastaja tai rakennuslupapäätöksessä määrätty henkilö. Tarkastuksen voi suorittaa myös muu pätevä henkilö, jonka maaseutuelinkeinopiiri hyväksyy.

Rakennustarkastaja tai muu kunnan tehtävään osoittama viranomainen on velvollinen myös muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa kunnan alueella avustamaan tämän lain täytäntöönpanossa suorittamalla etuuden hakijan kustannuksella rakennusten arviointeja, tarkastuksia ja muita toimialaansa kuuluvia tehtäviä.

Tämän lain mukaisia lainoja myöntävien luottolaitosten on valvottava, että lainat nostetaan lainasta annetun maaseutuelinkeinoviranomaisen lausunnon mukaisesti.

Lainan myöntänyt luottolaitos on velvollinen antamaan maa- ja metsätalousministeriölle yksilöidystä pyynnöstä sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen sen selvittämiseksi, onko lainan hakija ollut tuen tarpeessa. Se on myös velvollinen antamaan maa- ja metsätalousministeriölle tai sen valtuuttamalle henkilölle ne tiedot ja tarkastettavaksi ne asiakirjat, jotka tarvitaan sen toteamiseksi, onko lainaehtoja sekä asianomaisia Euroopan yhteisön säädöksiä, tätä lakia ja sen nojalla annettuja säädöksiä ja määräyksiä muutoin noudatettu.

Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös muuten salassa pidettäviä tietoja.

Mitä 33―36 §:ssä säädetään maa- ja metsätalousministeriöstä ja maaseutuelinkeinopiireistä, koskee vastaavasti kauppa- ja teollisuusministeriötä sekä kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistoja 19 §:ssä tarkoitetun tuen valvonnassa siltä osin, kuin tuki on kyseisen hallinnonalan myöntämä.

Muulle yritykselle kuin varsinaista maatilataloutta harjoittavalle maatilalle myönnettävän valtiontuen kertymän valvonnasta antaa valtioneuvosto tarkemmat määräykset.

Edellä 12 §:ssä tarkoitetun tuen osalta ensisijaisesti noudatetaan, mitä 33 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa neuvoston asetuksissa säädetään väärin perustein myönnetystä hehtaari- ja kotieläinperusteisesta tuesta. Vaikka tukea ei niiden perusteella perittäisikään takaisin, voidaan kyseinen tuki kuitenkin lakkauttaa tai periä jo maksettu tuki takaisin noudattaen, mitä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/92) 7 §:ssä säädetään.

Siltä osin, kuin kysymys on 14 §:ssä tarkoitetusta tuesta, noudatetaan, mitä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain 7 §:ssä säädetään. Samoin menetellään 15 ja 16 §:ssä tarkoitetun tuen osalta siinä tapauksessa, että asianomaista tukea koskevassa laissa ei ole jostakin 7 §:ssä tarkoitetuista seikoista säädetty.

Tuki lakkautetaan, jo maksettu tuki peritään takaisin valtiolle tai valtionlaina irtisanotaan, jos tuki on käytetty muuhun tarkoitukseen kuin se on myönnetty tai tuen saaja on antanut tuen myöntämiseen tai maksamiseen olennaisesti vaikuttaneita virheellisiä tietoja tai menetellyt muutoin vilpillisesti, siltä osin kuin sanottu menettely on vaikuttanut tuen myöntämiseen ja sen määrään.

Tuki voidaan myös osaksi tai kokonaan lakkauttaa tai periä takaisin tai valtionlaina irtisanoa valtioneuvoston tarkemmin määräämin perustein, jos

Tuen saajan on välittömästi ilmoitettava tuen myöntäjälle sellaisesta olosuhteiden muutoksesta, joka saattaa aiheuttaa 2 momentissa tarkoitetun seuraamuksen.

Jos tuki on myönnetty yhteisesti useammalle, vastaavat kaikki tuen saajat yhteisvastuullisesti tuen palauttamisesta valtiolle. Tuen saajien kesken vastuu jakautuu siinä suhteessa kuin tuen saaja on osallistunut tuen palautusvelvollisuuden perusteena olleeseen toimintaan.

Valtionlainan irtisanomista lukuunottamatta tukea ei saa määrätä takaisin perittäväksi enää sen jälkeen, kun tuen myöntämisestä on kulunut 10 vuotta.

Jos valtionlaina irtisanotaan 41 §:n 1 tai 2 momentin nojalla, voidaan lainansaajalta lisäksi periä 4 §:n 3 momentissa tarkoitettua korkoetuutta vastaava määrä takaisin siten, kuin valtioneuvosto tarkemmin määrää.

Jos tuen saaja on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta menetellyt 41 §:n 1 momentin mukaisesti muiden kuin 13―16 §:ssä tarkoitetun tuen osalta, voidaan takaisin perittävää määrää korottaa enintään 20 prosentilla taikka, mikäli kysymys on erittäin törkeästä menettelystä, enintään 100 prosentilla.

Valtioneuvoston päätöksessä määrätään tarkemmin, milloin takaisin maksettavaksi määrätystä tuesta ja perittävästä korkoetuudesta voidaan määrätä suoritettavaksi korkoa sekä irtisanotusta valtionlainasta lisäkorkoa.

Valtiolle 41 §:n nojalla takaisin perittävät tuet tai maksettavaksi määrättävät muut suoritukset saadaan periä ulosottotoimin siinä järjestyksessä, kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään, mahdollisen muutoksenhaun estämättä. Valitusviranomainen voi kuitenkin määrätä ulosoton keskeytettäväksi siksi, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

Maksettavaksi määrättyjen avustusten, myyntihintasaamisten ja lainojen irtisanomiskorosta sekä viivästyneille maksuerille suoritettavasta korosta antaa valtioneuvosto tarkemmat määräykset.

Rangaistus tässä laissa tarkoitettuun muuhun kuin henkilökohtaiseen kulutukseen myönnettyyn tukeen kohdistuvasta avustuspetoksesta ja tällaisen tuen väärinkäytöstä säädetään rikoslain 29 luvun 5―8 §:ssä ja rangaistus petoksesta rikoslain 36 luvun 1―3 §:ssä.

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan myöntämien tukien osalta tuen saajalle voidaan antaa sitova ennakkotieto siitä, aiheuttaako toimenpide joko tuen lakkauttamisen tai korkoetuus mukaan lukien tuen takaisinperimisen taikka valtionlainan irtisanomisen.

Jos tuen saaja ennakkotiedon saatuaan toimii ennakkotiedon mukaisesti, ei tuen saajalle aiheudu menetyksiä, vaikka Euroopan yhteisöjen komission suorittamassa valvonnassa todettaisiinkin ennakkotiedon olleen virheellinen. Valtion Euroopan yhteisöltä saaman tukiosuuden palautus jää tällöin valtion vahingoksi.

Riippumatta siitä, mitä henkilörekisterilaissa (471/87) tai muualla laissa henkilötietojen luovuttamisesta säädetään, on tätä lakia täytäntöönpanevilla viranomaisilla oikeus saada muilta viranomaisilta tässä laissa tarkoitettua tukea koskevan asian käsittelemiseksi tarpeellisia tietoja henkilöstä, jota asia koskee. Tiedonsaanti koskee myös sellaisia tietoja, jotka yksityistä liike- tai ammattitoimintaa, kirjanpitoa, verotusta tai yksityisen taloudellista asemaa koskevina olisi muutoin pidettävä salassa. Tukea myöntävä viranomainen voi edellyttää hakijalta tai saajalta selvitystä terveydentilasta siltä osin kuin sillä on merkitystä elinkeinon harjoittamisen kannalta ja sellaisen selvityksen pyytämiseen kysymyksessä olevassa tapauksessa muutoin on perusteita.

Maa- ja metsätalousministeriöllä, kauppa- ja teollisuusministeriöllä sekä ympäristöministeriöllä on oikeus luovuttaa Euroopan yhteisöjen asianomaisille toimielimille sellainen 32 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten tätä lakia soveltaessaan saama, muutoin salassa pidettävä tieto, joka on tarpeen valvottaessa, että Euroopan yhteisön lainsäädäntöä on noudatettu myönnettäessä tukea, jonka rahoittamiseen yhteisö on osallistunut.

Tätä lakia täytäntöönpantaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain 2 §:n 4 momentissa, 4 §:ssä, 6 §:n 1 momentissa, 8 §:n 5 momentissa sekä 11 ja 12 §:ssä säädetään. Lisäksi tämän lain 12―14 §:ssä tarkoitettuun tukeen sovelletaan myös edellä mainitun lain 3 ja 5 §:ää sekä 6 §:n 2 ja 3 momenttia. Sanotun lain 9 §:ää sovelletaan niin ikään tätä lakia täytäntöön pantaessa, kuitenkin edellä 46 §:n 2 momentissa säädetyin poikkeuksin.

Ratkaisuihin, joita tehdään 13 ja 14 §:ssä säädetystä tuesta, sovelletaan, mitä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain 10 §:ssä säädetään.

Oikeuteen hakea muutosta ratkaisuihin, jotka koskevat 15, 16 ja 26 §:ssä tarkoitettuja tukia, sovelletaan, mitä asiasta metsänparannustöiden osalta metsänparannuslaissa, varhaiseläkkeiden osalta maatalousyrittäjien luopumistuesta annetussa laissa (1293/94), uusjakojen osalta uusjakojen tukemisesta annetussa laissa ja kuivatustöiden tukemisen osalta valtion osanotosta eräiden maa- ja vesirakennustöiden kustannuksiin annetussa laissa tai niitä vastaavassa uudessa laissa säädetään. Muutoin tämän lain nojalla annettuihin ratkaisuihin haetaan muutosta siten, kuin maaseutuelinkeinolain mukaisiin päätöksiin haetaan muutosta. Muutosta ei kuitenkaan saa hakea sellaiseen tuen myöntämistä koskevaan ratkaisuun, jossa tuen määrän ja ehdot ratkaisee Euroopan yhteisöjen toimielin yksittäistä tuensaajaa sitovasti hankkeen tai ohjelman hyväksymisen yhteydessä. Kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalan päätökseen, joka koskee 19 §:ssä tarkoitettua tukea, saa hakea muutosta siten kuin muutoksenhausta yritystuesta annetussa laissa (1136/93) säädetään.

Valtioneuvosto voi valtion talousarvion rajoissa tämän lain nojalla päättää sellaisen tukijärjestelmän käyttöönottamisesta, jonka toteuttaminen on jäsenvaltion päätettävissä, edellyttäen että tuki perustuu asetukseen (ETY) N:o 2052/88 ja että Euroopan yhteisö myöntää siihen osarahoitusta Euroopan maatalouden tuki- ja ohjausrahaston ohjausosastosta.

Maa- ja metsätalousministeriön asiana on huolehtia siitä, että pantaessa täytäntöön tämän lain 2 ja 3 §:ssä tarkoitettuja säädöksiä noudatetaan Euroopan yhteisön lainsäädäntöä ja että tarvittavat suunnitelmat ja ohjelmat tulevat laadituiksi. Samoin maa- ja metsätalousministeriölle kuuluu tarvittavien selvitysten antaminen sekä edustaminen Euroopan yhteisöjen toimielimissä tässä laissa tarkoitettuja asioita käsiteltäessä.

Tämän lain 19―23 §:n sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 866/90 ja 867/90 täytäntöönpano kuuluu sekä maa- ja metsätalousministeriölle että kauppa- ja teollisuusministeriölle. Asetuksella säädetään tarkemmin toimivallan jaosta kysymyksessä olevien ministeriöiden kesken.

Joka tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisella menettelyllä aiheuttaa vahinkoa, on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna vahinkona pidetään myös sitä, että valtio joutuu palauttamaan Euroopan yhteisöltä hankkeeseen saadun rahoitusosuuden tai sen osan sen johdosta, että hanketta ei voida toteuttaa tai saattaa päätökseen jonkun tai joidenkin hankkeen osapuolten toimenpiteiden tai laiminlyöntien takia.

Vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakautumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/74) 2 ja 6 luvussa säädetään.

Paitsi edellä tässä laissa tarkoitetuista seikoista, valtioneuvosto antaa tarkemmat määräykset, sikäli kuin sitä on edellytetty tai määräykset katsotaan tarpeellisiksi Euroopan yhteisön asetuksia Suomessa täytäntöönpantaessa, myös niistä 3 §:ssä tarkoitetuissa Euroopan yhteisön asetuksissa jäsenvaltion päätettäväksi jätetyistä seikoista, joista ei säädetä edellä tässä laissa tai joiden osalta ei valtuutta antaa määräyksiä tai ohjeita ole annettu muulle viranomaiselle taikka joista ei säädetä 2 §:n 3 momentissa tarkoitetuista asioista annetuissa laeissa.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tässä laissa tarkoitettujen suunnitelmien ja ohjelmien laatimisesta oman hallinnonalansa osalta, tuen haku-, myöntö-, maksamis-, seuranta- ja valvontamenettelystä, tuen lakkauttamisesta ja takaisinperinnästä, tukea myöntävistä viranomaisista, samoin kuin muista vastaavista menettelyyn liittyvistä seikoista, kuitenkin ympäristöön liittyvistä kysymyksistä kuultuaan ensin ympäristöministeriötä. Edellä mainituista seikoista voi myös kauppa- ja teollisuusministeriö antaa tarkempia määräyksiä siltä osin kuin kysymys on sen hallinnonalalle kuuluvasta jalostuksen ja markkinoinnin tuesta.

Siltä osin kuin asia kuuluu Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan, sovelletaan tämän lain sijasta, mitä Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/91) nojalla asiasta on säädetty.