1120/1994

Jos elintarviketuotantoon käytettävälle eläimelle on annettu tämän lain nojalla kiellettyä taikka käytöltään rajoitettua lääkettä tai muuta ainetta, maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää eläimen myynnin tai muun luovuttamisen, eläimen teurastamisen elintarvikkeena tai rehuna käytettäväksi sekä eläimestä saatavan tuotteen käyttämisen elintarvikkeena tai rehuna. Elintarviketuotantoon käytettävällä eläimellä tarkoitetaan tässä laissa eläintä, josta saatavaa lihaa tai muuta tuotetta käytetään elintarvikkeena.

Maa- ja metsätalousministeriö voi määrätä, että maahan ei saa tuoda eikä maasta viedä sellaista elintarviketuotantoon käytettävää eläintä, jota on lääkitty tai muutoin käsitelty tämän lain taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti. Sama koskee myös edellä tarkoitetulla tavalla lääkitystä tai käsitellystä eläimestä saatua elintarvikkeena tai rehuna käytettäväksi tarkoitettua tuotetta.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset eläimistä saatavien lääkejäämiä sisältävien tuotteiden sekä niistä syntyvien lääkejäämiä sisältävien jätteiden käsittelystä ja luovuttamisesta sekä käyttämisestä eläinten rehuksi.

Lääkeaineiden käytön ja lääkejäämien valvontaa varten on elintarviketuotantoon käytettävien eläinten oltava niitä tilalta tai muusta eläintenpitoyksiköstä siirrettäessä tunnistettavissa. Eläin on voitava tunnistaa siten, että se eläintenpitoyksikkö, josta eläin on peräisin, voidaan tarvittaessa selvittää. Sama koskee elintarviketuotantoon käytettävien eläinten kuljettamista ja kaupan pitämistä.

Eläimen omistajan tai haltijan on pyydettäessä annettava lääninhallitukselle tai lääninhallituksen määräämälle eläinlääkärille tiedot tilalle tai muuhun eläintenpitoyksikköön tuodusta ja sieltä viedystä elintarviketuotantoon käytettävästä eläimestä. Samoin elintarviketuotantoon käytettävien eläinten kuljetuksesta ja kaupan pitämisestä vastaavien henkilöiden on pyydettäessä annettava lääninhallitukselle tai lääninhallituksen määräämälle eläinlääkärille tiedot kuljettamistaan ja myymistään eläimistä.

Eläinlääkäri on velvollinen antamaan eläimen omistajalle tai haltijalle kirjallisen tai muun luotettavan selvityksen eläimelle antamastaan tai määräämästään lääkkeestä silloin, kun lääke on annettu tai se on tarkoitus antaa elintarviketuotantoon käytettävälle eläimelle. Eläinlääkäri on velvollinen pitämään kirjaa elintarviketuotantoon käytettävälle eläimelle antamastaan tai määräämästään lääkkeestä tai muusta eläimen käsittelyyn käytettävästä aineesta siten kuin maa- ja metsätalousministeriö tarkemmin määrää.

Elintarviketuotantoon käytettävän eläimen omistajan tai haltijan on pidettävä kirjaa eläimelle annetuista lääkkeistä. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset kirjanpidosta.

Tämän lain mukaisen valvonnan johto kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Lääninhallitukset valvovat tämän lain noudattamista alueellaan.

Lääkkeiden ja muiden eläinten käsittelyyn käytettävien aineiden käytön valvomiseksi on läänineläinlääkärillä ja lääninhallituksen määräämillä eläinlääkäreillä oikeus tehdä valvonnan edellyttämiä tarkastuksia ja ottaa korvauksetta valvontaa varten näytteitä. Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi antaa tämän lain mukaiseen lääkkeiden käytön valvontaan liittyviä näytteenottotehtäviä myös eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen hoidettavaksi. Lääninhallituksen määräämälle eläinlääkärille tehtävästä maksettavasta palkkiosta ja korvauksista säädetään erikseen.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuilla viranomaisilla ja eläinlääkäreillä on tämän lain mukaista tarkastusta ja näytteenottoa varten oikeus päästä niihin tiloihin, joissa eläimiä pidetään. Eläimen omistaja ja haltija on velvollinen avustamaan eläinlääkäriä näytteiden ottamisessa ja antamaan tarvittavat tiedot valvontaa varten.