666/1993

Metsästyslain (615/93) 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu pyyntilupa on saatava euroopanmajavan, kanadanmajavan, ilveksen, itämeren norpan, muflonin ja kanadanhanhen metsästykseen.

Lisäksi lupa on saatava karhun metsästykseen muualla kuin metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella sekä peltopyyn metsästykseen muualla kuin Turun ja Porin, Uudenmaan, Vaasan ja Oulun lääneissä. Pyyntilupa tarvitaan lisäksi 27 ja 28 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

Pyyntiluvan myöntää riistanhoitopiiri.

Edellä 1 §:ssä tarkoitettua pyyntilupaa haetaan kirjallisesti siltä riistanhoitopiiriltä, jonka alueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu.

Pyyntiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että asianomaisen riistaeläimen kanta on alueella elinvoimainen eikä sen säilyminen metsästyksen johdosta vaarannu. Pyyntilupa myönnetään enintään haetulle riistaeläinmäärälle. Jos kannan tarkoituksenmukainen hoitaminen sekä metsästyksen tasapuolinen ja tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä edellyttää, voidaan pyydettävien eläinten määrää luvassa vähentää. Pyyntilupaa myönnettäessä on myös otettava huomioon, että kyseisten eläinten aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla.

Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa asettaa riistanhoitopiireittäin enimmäismäärät lupien nojalla metsästettäviksi sallittaville eläimille ja antaa ohjeita pyynnin rajoittamisesta sekä luvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä.

Edellä tarkoitettuun pyyntilupahakemukseen on liitettävä selvitys siitä, millä alueella ja minä ajankohtana lupahakemuksessa tarkoitettua riistaeläintä on tarkoitus metsästää. Lisäksi hakijan on toimitettava riistanhoitopiirille selvitys lupahakemuksessa tarkoitetun riistaeläimen kannan suuruudesta alueella, jos riistanhoitopiiri sitä vaatii. Riistanhoitopiirin vaatimuksesta pyyntiluvan hakijan on esitettävä selvitys metsästysoikeudestaan alueella, jota hakemus koskee.

Myönnetyssä pyyntiluvassa on mainittava alue, jota pyyntilupa koskee, sekä pyydettävien eläinten lukumäärä. Erityisestä syystä voidaan luvassa asettaa pyyntitapaa koskevia rajoituksia sekä ottaa lupaan pyydettävien eläinten ikää ja sukupuolta koskevia määräyksiä.

Myönnetty pyyntilupa on voimassa enintään vuoden myöntämisajankohdasta lukien.

Karhun metsästyksessä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella on noudatettava maa- ja metsätalousministeriön määräämää kiintiötä. Sanotulla alueella metsästyksessä tapetusta karhusta on välittömästi ilmoitettava Lapin riistanhoitopiirille. Kiintiön tultua täyteen Lapin riistanhoitopiirin on määrättävä karhunmetsästys lopetettavaksi. Lapin riistanhoitopiirin määräyksestä on tiedotettava riittävän tehokkaasti. Metsästyksen lopettamisen katsotaan tulleen metsästäjien tietoon kolmen päivän kuluessa määräyksen antamisesta.

Hirvieläimen pyyntilupaa tarkoittava hakemus on tehtävä kirjallisesti ja siihen on liitettävä kartta lupahakemuksessa tarkoitetusta alueesta ja selvitys alueen pinta-alasta.

Riistanhoitopiirin vaatimuksesta hakijan on tarvittaessa liitettävä hakemukseen luettelo niistä kiinteistörekisterin tai maarekisterin yksiköistä tai niiden osista, joiden alueella hirvieläimen metsästys tapahtuu, taikka metsästysoikeuden osoittamiseksi tarvittavat asiakirjat.

Jos pyyntilupahakemus koskee hirvieläimen metsästämistä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella ja metsästysalueeseen sisältyvien valtion omistamien alueiden pinta-ala on yli 1 000 hehtaaria, hakemukseen on liitettävä alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista ja heidän vakinaisista asuinpaikoistaan sekä heidän muista hirvenmetsästysmahdollisuuksistaan. Jos pyyntilupaa haetaan metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetun metsästysoikeuden perusteella, on hakemukseen liitettävä valtion maita koskeva metsähallituksen alueyksikön antama metsästysosoitus.

Yhden hirvieläimen pyyntilupa oikeuttaa kaatamaan yhden aikuisen eläimen tai kaksi vasaa. Lupaan voidaan ottaa tarkempia määräyksiä kaadettavien hirvieläinten iästä tai sukupuolesta, jos se on tarpeen hirvieläinkannan tarkoituksenmukaisen hoidon kannalta.

Vasalla tarkoitetaan vuotta nuorempaa hirvieläintä.

Hirvieläimen pyyntilupaa koskeva hakemus on toimitettava viimeistään 30 päivänä huhtikuuta sille riistanhoitoyhdistykselle, jonka toimialueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu.

Riistanhoitoyhdistyksen tulee viimeistään 15 päivänä toukokuuta toimittaa hakemusasiakirjat ja oma lausuntonsa riistanhoitopiirille.

Riistanhoitopiirin tulee ratkaista hakemukset viimeistään 10 päivänä elokuuta ja toimittaa päätökset viipymättä hakijoille.

Hirvieläimen pyyntilupa on voimassa metsästysvuoden kerrallaan.

Luvan saajan on ilmoitettava riistanhoitoyhdistykselle pyyntiluvan nojalla tapahtuneen metsästyksen tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä seitsemän päivän kuluessa pyyntiluvassa mainittujen eläinten tultua pyydystetyiksi taikka, jos eläimiä on jäänyt pyydystämättä, seitsemän päivän kuluessa rauhoitusajan alkamisesta.

Ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja pyyntipaikka. Hirvieläinten osalta on lisäksi ilmoitettava pyydystettyjen aikuisten hirvieläinten ja vasojen lukumäärä, niiden sukupuoli sekä pyyntiajankohta. Ilmoitukseen on myös liitettävä tosite kaatolupamaksun suorittamisesta.

Riistanhoitoyhdistyksen on toimitettava edellä tarkoitetut tiedot riistanhoitopiirille 14 vuorokauden kuluessa asianomaista riistaeläintä koskevan rauhoitusajan alkamisesta. Riistanhoitopiirin tulee vuosittain toimittaa maa- ja metsätalousministeriölle yhdistelmä myönnettyjen pyyntilupien sekä niiden nojalla saaliiksi saatujen eläinten määrästä.

Rautoja saa käyttää majavien, piisamin, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, kärpän, minkin, hillerin, näädän, mäyrän ja saukon metsästykseen sekä rauhoittamattomiin eläimiin kuuluvien nisäkkäiden pyydystämiseen. Riistaeläinten pyydystämiseen tarkoitettujen rautojen on oltava sellaiset, että eläin joutuu menemään rautojen lävitse ja että ne eläimen kokoon nähden riittävällä iskuvoimalla aiheuttavat niihin joutuneen eläimen välittömän kuoleman. Rautojen läpimitta saa olla enintään 30 senttimetriä.

Ansoja saa käyttää riekon ja kiirunan pyyntiin Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa.

Elävänä pyytävää loukkua tai muuta vastaavaa pyyntilaitetta saa käyttää ilveksen, majavien, piisamin, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, kärpän, minkin, hillerin, näädän, mäyrän ja saukon sekä rauhoittamattomien eläinten pyydystämiseen. Riistanhoitopiirin luvalla tällaista laitetta saadaan käyttää muunkin eläimen pyydystämiseen riistanhoitoa varten. Loukun ja muun pyyntilaitteen on oltava sellainen, että eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa, ja rakenteeltaan sellainen, että eläin ei voi vahingoittaa itseään.

Jalkanarua saa käyttää ketun pyydystämiseen maaston ollessa lumipeitteinen. Jalkanarun silmukan halkaisijan tulee lauenneena olla vähintään 30 millimetriä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun pyyntilaitteen käyttäminen on järjestettävä siten, että ainakin kerran vuorokaudessa voidaan todeta, onko eläin mennyt pyyntilaitteeseen.

Hirvieläinten metsästyksessä ei saa käyttää kytkemättömänä sellaista ajavaa koiraa, jonka säkäkorkeus on yli 28 senttimetriä.

Karhua ei saa ajaa pesästä eikä ampua pesältä tai haaskalta taikka sellaiselta pellolta, jolta satoa ei ole korjattu. Karhun metsästyksessä ei myöskään saa käyttää apuna ravintoon liittyvää houkutinta.

Keinotekoista valonlähdettä saa käyttää haavoittunutta tai jalkanarussa olevaa eläintä jäljittäessä ja lopetettaessa sekä loukussa olevaa eläintä lopetettaessa.

Rottien, hiirien ja myyrien tappamiseen saa käyttää myrkkyä ja myrkytettyä syöttiä vain rakennuksessa, pihapiirissä, puutarhassa, turkistarhassa, kaatopaikalla ja kalanviljelylaitoksessa. Myrkyt ja myrkytetyt syötit on asetettava siten, että ne eivät aiheuta vaaraa ihmisille tai muille eläimille.

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 150 joulea (E 0 > 150 J).

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on:

Edellä 2 momentin 3 ja 4 kohdassa mainittujen eläinten ampumiseen ei saa käyttää kokovaippaista luotia.

Käsiasetta ei saa käyttää metsästyksessä.

Riistaeläimen ampumiseen käytettävän haulikon kaliiperin on oltava 10-20. Pienempikaliiperista haulikkoa saa kuitenkin käyttää piisamin, oravan, kärpän, riekon, kiirunan, pyyn, peltopyyn, lehtokurpan ja sepelkyyhkyn ampumiseen, ei kuitenkaan haulikkoa, jonka kaliiperi on pienempi kuin 36.

Haulipatruunalla ladatulla haulikolla ei saa ampua hirveä, valkohäntäpeuraa, saksanhirveä, metsäpeuraa, kuusipeuraa, karhua, villisikaa, metsäkaurista, hyljettä tai muflonia.

Haulikkoa varten valmistettua luotia ei saa käyttää hirven eikä karhun ampumiseen.

Sen estämättä, mitä edellä säädetään, saa luolassa, loukussa tai muutoin vastaavissa olosuhteissa olevan eläimen sekä haavoittuneen tai loukkaantuneen eläimen ampumiseen käyttää tarkoitukseen sopivaa ampuma-asetta.

Jousiasetta saa käyttää vain metsäjäniksen, rusakon, ketun, supikoiran, mäyrän, piisamin, näädän, oravan, hillerin, kärpän ja minkin sekä riistaeläimiin kuuluvien lintujen samoin kuin rauhoittamattomien eläinten ampumiseen.

Riistaeläimen ampumiseen saa käyttää vain sellaista jousiasetta, jonka jännittämiseen tarvittava voima on vähintään 180 newtonia (180 N).

Eläimen ampumiseen käytettävän nuolen kärjen on oltava sellainen, että asianmukainen osuma on heti tappava.

Kissan sekä rauhoittamattomien lintujen ampumiseen saa käyttää ampuma-asetta, joka täyttää 16 §:n 1 momentissa tai 17 §:ssä asetetut vaatimukset.

Hirvieläinten metsästyksessä on metsästykseen osallistuvien henkilöiden käytettävä selvästi näkyvää punaista tai oranssinpunaista päähinettä tai päähineen suojusta sekä väriltään samantapaista liiviä, takkia tai muuta vastaavaa vaatekappaletta.

Hirvieläinten metsästyksen johtajan tulee:

Metsästyksen johtajasta ja varajohtajasta on pyyntiluvan saajan ilmoitettava kirjallisesti ennen metsästyksen alkamista asianomaiselle riistanhoitoyhdistykselle.

Riistaeläimet ovat rauhoitettuja seuraavasti:

Saukko, ahma, kirjohylje, halli ja vuotta nuorempi karhu ovat aina rauhoitettuja.

Tarhatun naalin, ketun, supikoiran, pesukarhun, mäyrän, hillerin ja minkin naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu 1.5.-31.7.

Karhun, villisian, ilveksen, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, metsäkauriin, hirven, valkohäntäpeuran ja muflonin naaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on aina rauhoitettu.

Maa- ja metsätalousministeriö voi metsästyslain 19 §:ssä ja 41 §:n 2 momentissa mainituista syistä myöntää poikkeuksia tässä asetuksessa säädettyihin rauhoitusaikoihin.

Harmaalokkikoloniat ovat aina rauhoitettuja.

Piisamin ja majavan asuttua pesää ei saa rikkoa. Asuttuun pesään liittyvän padon tai muun rakennelman saa vahinkojen estämiseksi kuitenkin rikkoa 15.6.-15.9.

Jos vahinkojen estämiseksi on tärkeää, riistanhoitopiiri voi antaa luvan padon tai rakennelman rikkomiseen muunakin kuin 1 momentissa tarkoitettuna aikana samoin kuin asutun pesän rikkomiseen 1.8.-31.8.

Poiketen siitä, mitä 24 §:n 1 momentissa säädetään, saa sepelkyyhkyä metsästää 1.6.-9.8, jos se on tärkeää sepelkyyhkyn viljelyksille aiheuttamien vahinkojen estämiseksi Tällaiseen metsästykseen on saatava 1 §:ssä tarkoitettu pyyntilupa.

Poiketen siitä, mitä 24 §:n 1 momentissa säädetään, saavat Uudenmaan sekä Turun ja Porin lääneissä merialueeseen rajoittuvissa kunnissa vakituisesti asuvat henkilöt metsästää allia sekä haahkan, telkän, tukkakoskelon ja isokoskelon uroksia 10.4.-21.5.

Edellä 28 §:ssä tarkoitettuun metsästykseen on saatava 1 §:ssä tarkoitettu pyyntilupa. Pyyntilupa voidaan myöntää sellaiselle rekisteröidylle metsästysyhdistykselle, joka toimii sanotussa pykälässä mainitulla merialueella. Pyyntiluvan myöntämisen edellytyksenä on, että metsästettäväksi sallittavien lajien kannat ovat metsästyskelpoiset ja että yhdistys on järjestänyt riittävän riistanhoidon ja metsästyksen valvonnan.

Edellä 1 momentissa tarkoitetussa pyyntiluvassa on määrättävä ampumapaikat ja ne muut alueet, joilla metsästystä saa harjoittaa.

Jos riistanhoitopiiri metsästyslain 38 §:n nojalla rajoittaa riistaeläimen metsästämistä siten, että eläimen metsästys kielletään muulloin kuin tämän asetuksen 24 §:n 1 momentissa mainittuna rauhoitusaikana, on päätöksessä yksityiskohtaisesti perusteltava syyt, joihin päätös perustuu.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta tai rajoituksesta riistanhoitopiirin on ilmoitettava vuosittain Metsästäjäin keskusjärjestön julkaisemassa valistuslehdessä.

Suomessa metsästetyn metson ja teeren kauppa on kielletty.

Metsästyslain 55 §:n 3 momentissa tarkoitettu korvaus koiran hoitamisesta määrätään siten, että se kattaa haltuunotetun koiran hoidosta aiheutuneet kustannukset täysimääräisesti. Tällaisina kustannuksina otetaan huomioon hoitamiseen käytetty työ, hoitamista varten hankitut tarvikkeet ja asianmukainen osuus hoitoon käytettyjen tilojen kustannuksista hoitoajalta.

Riistanhoitopiirien toiminta-alueet ovat seuraavat:

Jos metsästäjätutkinnon suorittanut henkilö haluaa liittyä sellaisen riistanhoitoyhdistyksen jäseneksi, jonka toiminta-alueeseen kuuluvassa kunnassa hänellä ei ole kotipaikkaa, tai hän ei halua kuulua jäsenenä mihinkään riistanhoitoyhdistykseen, hänen on ilmoitettava siitä kirjallisesti metsästäjärekisterin pitäjälle.

Riistanhoitoyhdistyksen jäsenyydestä tehdään merkintä metsästyskorttiin. Jos henkilö ei halua kuulua mihinkään riistanhoitoyhdistykseen, hänet merkitään metsästäjärekisteriin kotipaikkansa mukaan.

Jäsenyys kestää kerrallaan sen metsästysvuoden, jolta riistanhoitomaksu on suoritettu. Jäsenyys alkaa metsästysvuoden alusta, jos maksu on suoritettu ennen asianomaisen metsästysvuoden alkamista, ja muutoin maksun suorittamisajankohdasta. Jäsenyys lakkaa, jos riistanhoitomaksua ei makseta.

Metsästäjäin keskusjärjestö pitää metsästäjistä rekisteriä ( metsästäjärekisteri ), johon merkitään kustakin metsästäjästä seuraavat tiedot:

Henkilö, joka viitenä edellisenä vuotena ei ole suorittanut riistanhoitomaksua, poistetaan rekisteristä.

Rekisteriä käytetään metsästäjien koulutukseen ja neuvontaan, metsästyksen valvontaan sekä metsästys- ja riistanhoitotoiminnan käytännön järjestelyyn. Lisäksi rekisteriä käytetään riistanhoitomaksun suorittaneiden henkilöiden kokonaismäärän sekä metsästäjille lähetettävän riistanhoitomaksun tilillepanokortin osoitteiston selvittämiseen.

Metsästäjärekisteristä saadaan antaa tietoja 3 momentissa tarkoitettuja tehtäviä suorittaville valtion viranomaisille sekä Metsästäjäin keskusjärjestölle, riistanhoitopiireille ja riistanhoitoyhdistyksille. Muutoin henkilötietojen luovutuksessa sovelletaan, mitä yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 18 a §:ssä säädetään.

Riistanhoitomaksuina kertyvistä varoista Metsästäjäin keskusjärjestölle, riistanhoitopiirille ja riistanhoitoyhdistykselle myönnetyt määrärahat käytetään metsästyslain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisten tehtävien suorittamiseen. Metsästäjäin keskusjärjestön on huolehdittava metsästäjäin ryhmävakuutuksen voimassa pitämisestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut varat myöntää maa- ja metsätalousministeriö Metsästäjäin keskusjärjestön hakemuksesta. Hakemukseen on liitettävä Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien talousarviot ja toimintasuunnitelmat sekä riistanhoitoyhdistysten osalta riistanhoitopiirin ehdotus yhdistyksille myönnettävien varojen määrästä.

Myönnetyt määrärahat maksaa maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus vuosineljänneksittäin ennakkona. Määrärahojen käytöstä on Metsästäjäin keskusjärjestön ja riistanhoitopiirin toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle selostus viimeistään maksamisvuotta seuraavan vuoden helmikuun 16 päivänä. Riistanhoitopiirin selostukseen on liitettävä riistanhoitoyhdistysten selostukset varojen käytöstä.

Metsästäjäin keskusjärjestö, riistanhoitopiiri ja riistanhoitoyhdistys voivat periä suorittamistaan tehtävistä maksuja seuraavasti:

Metsästyslain 46 §:n 3 momentissa tarkoitettu lupa voidaan myöntää ulkomaalaiselle, joka metsästää sanotussa momentissa tarkoitetulla alueella suomalaisen metsästäjän kanssa. Edellytyksenä on lisäksi, että asianomainen täyttää riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain (616/93) 2 §:ssä säädetyt edellytykset.

Metsästyslain 83 §:n 5 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä poliisille sekä metsästysoikeuden haltijalle suullisesti, puhelimitse tai muulla tavoin viimeistään seuraavana päivänä siitä kun pyydystyksen kohteena ollut eläin on otettu haltuun. Jollei metsästysoikeuden haltijaa tavoiteta kahden vuorokauden kuluessa siitä kun ilmoitus on tehty poliisille, ampuja saa pitää eläimen.

Jos metsästysoikeuden haltija ottaa metsästyslain 83 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa eläimen, katsotaan hänen käyttäneen ampujan sijasta sitä vastaavan pyyntiluvan.

Metsään jääneestä haavoittuneesta hirvieläimestä samoin kuin karhun, suden tai ahman haavoittamisesta on viipymättä ilmoitettava lähimmälle poliisille.

Metsästyslain 40 §:ssä tarkoitettua lupaa on haettava kirjallisesti riistanhoitopiiriltä. Hakemuksessa on esitettävä ne syyt, joiden vuoksi lupaa haetaan, samoin kuin käytettävät pyyntimenetelmät. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että luvassa tarkoitetusta toimenpiteestä ei aiheudu merkittävää haittaa luonnonvaraisille riistaeläinkannoille.

Riistanhoitopiirin päätöksessä on mainittava, mitkä pyyntitavat luvan nojalla sallitaan ja kuinka monta eläintä hakija saa pyydystää tai ottaa.

Myönnetty lupa on voimassa vuoden kerrallaan, jollei lupapäätöksessä voimassaoloaikaa määrätä lyhyemmäksi.

Jos metsästyslain 81 §:n 2 momentissa tarkoitetun pyyntilaitteen omistaja tiedetään ja jos pyyntilaite vähäisin korjauksin voidaan muuttaa asetetut vaatimukset täyttäväksi pyyntilaitteeksi tai jos sen osilla on käyttöarvoa, pyyntilaite palautetaan omistajalle. Muussa tapauksessa pyyntilaite hävitetään.

Jos 1 momentin mukaisesti palautettu pyyntilaite uudestaan otetaan talteen metsästyslain 81 §:n nojalla, pyyntilaite hävitetään.

Oikeusministeriön on lähetettävä ilmoitus metsästyskieltoon määräämisestä metsästäjärekisterin pitäjälle rekisteriin tehtävää merkintää varten. Lisäksi ilmoitus on lähetettävä kieltoon määrätyn henkilön kotipaikan poliisille.

Metsästyslain 63 §:n 4 momentissa tarkoitettu metsästyksenvartija allekirjoittaa seuraavan vakuutuksen: ''Minä N.N. vakuutan kunnian ja omantunnon kautta, että minä uutterasti ja tunnollisesti, puolueettomasti ja ilman oman voiton tavoittelua parhaan ymmärrykseni ja taitoni mukaan täytän velvollisuuteni valvoa metsästystä ja riistanhoitoa niin etten mistään syystä toimessani edistä vääryyttä.''

Metsästyksenvartijalla tulee olla riistanhoitoyhdistyksen antama todistus tai tunnuskortti, joka on vaadittaessa esitettävä.

Suorittaessaan sellaisia poronhoitotöitä, joissa metsästysasetta voi tarvita, poromiehellä on oikeus kuljettaa maastossa metsästyslain 35 §:n 3 momentin säännöksen estämättä sellaista metsästyskivääriä, joka täyttää tämän asetuksen 16 §:n 3 momentissa säädetyt vaatimukset.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1993.

Poiketen siitä, mitä 24 §:ssä säädetään, noudatetaan 1 päivästä elokuuta 1993 31 päivään maaliskuuta 1994 tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisia metsästysaikoja.

Milloin syytä siihen on, voi maa- ja metsätalousministeriö määrätä poikettavaksi 1 momentin mukaisista hirven metsästysajoista.

Edellä 36 §:n 3 momentissa säädetystä poiketen maksaa vuonna 1993 myönnetyt määrärahat riistanhoitopiireille ja riistanhoitoyhdistyksille asianomainen lääninhallitus, jolle myöskin on annettava selostus varojen käytöstä.