Valtioneuvoston päätös yritystuesta
- Type of statute
- Päätös
- Date of Issue
Text of original statute
No amendments or corrections will be made to the texts of the original statutes. These will appear in the updated statutes and the corrections will also appear in the PDF versions of the Statutes of Finland.
Valtioneuvosto on yritystuesta 10 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain (1136/93) 35 §:n nojalla kauppa- ja teollisuusministeriön esittelystä päättänyt:
Yleistä
1 §
Myönnettäessä yritystuesta annetussa laissa (1136/93) tarkoitettuja kehitysalueen investointitukea, pienyritystukea sekä kehittämistukea pienille ja keskisuurille yrityksille noudatetaan, sen lisäksi mitä laissa on säädetty, mitä tässä päätöksessä määrätään.
2 §
Valtioneuvosto vahvistaa käyttösuunnitelman, jossa määritellään kunkin 1 §:ssä tarkoitetun tukimuodon osuus valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetusta myöntämisvaltuudesta.
Kehitysalueen investointituki
3 §
Kehitysalueen investointituella on pyrittävä edistämään kilpailukykyisen yrityskannan ja tuotantotoiminnan lisäämistä.
Kehitysalueen investointituella on ensisijaisesti tuettava sellaisia hankkeita, jotka
parantavat yritysten kilpailukykyä kuten tuotteiden ja tuotannon teknistä tasoa;
korottavat paikkakunnan tai alueen työn tuottavuuden tasoa;
vahvistavat tuotantorakenteeltaan ongelmallisten alueiden elinkeinorakennetta;
alentavat työllisyystilanteeltaan vaikeiden alueiden työttömyyttä; sekä
parantavat yritysten kansainvälistymistä.
4 §
Myönnettävän kehitysalueen investointituen markkamäärä määräytyy tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeäksi katsottujen käyttöomaisuuden hankintamenojen perusteella siten, että investointituen osuus käyttöomaisuuden hankintamenosta alueiden kehittämisestä annetun lain 7 §:ssä tarkoitetun kehitysalueen tukialueilla voi olla:
Kehitysalueen tukialue | Prosenttiosuus |
I | 25 - 45 % |
II | 15 - 30 % |
III | 0 - 20 % |
Kehitysalueen investointitukea voidaan myöntää myös alueiden kehittämisestä annetun lain 7 §:ssä tarkoitetuilla rakennemuutosalueilla. Investointituen enimmäis- ja vähimmäisprosenttiosuus on rakennemuutosalueilla 1 momentissa määrätty II tukialueen vastaava prosenttiosuus.
Kehitysalueen investointituki voidaan myöntää 1 momentin mukaista alarajaa pienempänä, milloin se investoinnin suuruuden kannalta on perusteltua.
Kehitysalueen investointitukea myönnettäessä voidaan kehitysalueen kunkin tukialueen sisäiset kehittyneisyyserot ottaa huomioon tukitasoa harkittaessa. Kehitysalueen III tukialueeseen kuuluvien Jyväskylän, Kuopion, Oulun ja Vaasan seutukunnissa tukea voidaan myöntää vain sellaiselle hankkeelle, joka perustuu yritykselle, toimialalle ja seutukunnalle olennaisesti uuteen teknologiaan.
5 §
Myönnettävän kehitysalueen investointituen ja muun Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (SopS/ETA/nide 1/94) 61 artiklassa tarkoitetuksi valtion tueksi katsottavan tuen yhteenlaskettu enimmäismäärä voi olla hankkeen käyttöomaisuusinvestointien yhteismäärästä tukialueittain seuraava:
Kehitysalueen tukialue | Prosenttiosuus |
I | 50 % |
II | 35 % |
III | 25 % |
Rakennemuutosalueella myönnettävien 1 momentissa tarkoitettujen tukien yhteismäärä voi enintään olla mitä kehitysalueen II tukialueen enimmäistasosta on 1 momentissa määrätty.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua valtion tukea voi valtion viranomaisen myöntämän tuen lisäksi olla kunnan taikka kunnallisen tai yksityisoikeudellisen yhteisön myöntämä tuki.
6 §
Yrityksen toimintaa laajennettaessa tai käyttöomaisuutta uudistettaessa kehitysalueen investointituen myöntämisen edellytykseksi on yleensä katsottava, että hankkeessa tulee yrityksen kyseessä olevan toimintayksikön työpaikkojen, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten reaalilisäys olemaan vähintään 20 % tai vähintään 10 %, jos siihen on erityisiä aluepoliittisia syitä ja hanke on kustannuksiltaan yrityksen kokoon nähden merkittävä, taikka että hankkeessa perustetaan vähintään 10 uuden työpaikan toimintayksikkö.
Edellä 1 momentissa määrätystä voidaan poiketa, jos yritys uudistaa käyttöomaisuuttaan tekniikaltaan olennaisesti korkeatasoisemmaksi.
7 §
Käytettävissä oleviin määrärahoihin nähden suuriin pääomavaltaisiin hankkeisiin myönnettäviin kehitysalueiden investointitukiin tulee suhtautua pidättyvästi erityisesti silloin, kun hankkeen vaikutukset alueen kehitykseen ovat vähäiset tai kysymyksessä on sellainen hanke, johon liittyvä toiminta raaka-aineen hankinnasta johtuvista tai muista syistä luontaisesti edellyttää sijoittumista tuen piiriin kuuluville alueille.
8 §
Sellaisen käyttöomaisuuden hankkimiskustannuksiin, johon on valtion varoista aikaisemmin myönnetty tukea, ei tule myöntää kehitysalueen investointitukea, jos on ilmeistä, että käyttöomaisuuden aikaisemmalle omistajalle myönnetty tuki on jo vaikuttanut alentavasti käyttöomaisuuden hankintahintaan.
Kehitysalueen investointituen myöntämiseen on suhtauduttava pidättyvästi myös silloin, kun kyseessä olevassa hankkeessa syntyy sellaista ilmeistä ylikapasiteettia, joka olennaisesti vaarantaa olemassa olevan kilpailukykyisen yritystoiminnan jatkumisen.
Kehitysalueen investointituen myöntämistä puoltavana tekijänä pidetään hankkeen myönteistä ympäristövaikutusta.
Pienyritystuen myöntäminen
9 §
Pienyritystuella on pyrittävä edistämään elinkeinorakenteen monipuolistumista ja uudistumista. Tukea on suunnattava erityisesti maaseutualueiden ja rakennemuutosalueiden kehittämiseen. Muualla maassa kehitysalueen ulkopuolella pienyritystukea voidaan myöntää vain innovatiivisille hankkeille, joilla aikaansaatavalla tuotannolla on hyvät kasvuedellytykset ja jotka vahvistavat maan teollista tuotantopohjaa.
Tukea myönnettäessä otetaan huomioon mitä 8 §:ssä on määrätty kehitysalueen investointituen myöntämisestä.
10 §
Pienyritysten investointituen markkamäärä määräytyy tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeäksi katsottujen käyttöomaisuuden hankintamenojen perusteella. Investointituki voi olla enintään 15 % näistä menoista. Kehitysalueella ja rakennemuutosalueilla voidaan myöntämistason osalta kuitenkin soveltaa, mitä kehitysalueen investointituen myöntämistasosta näillä alueilla on 4 §:n 1 ja 2 momentissa määrätty.
Pienyritysten käynnistystuen markkamäärä määräytyy yritystoiminnan aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamien ennakonpidätyksen alaisten palkkojen ja välillisten työvoimamenojen sekä yrittäjän laskennallisten palkkakustannusten perusteella. Käynnistystuki voi olla enintään 45 % näistä menoista. Yrityshautomoyritysten osalta pienyritystuen markkamäärä määräytyy muiden menojen kuin investointi- ja palkkamenojen osalta siten, että tuen määrä voi olla enintään 45 % näistä menoista.
11 §
Pienyrityksen investointi- ja käynnistystuen ja muun investointihankkeeseen myönnettävän tuen yhteismäärä voi kehitysalueella ja rakennemuutosalueella enintään olla mitä tukien yhteismäärästä näillä alueilla on 5 §:ssä määrätty sekä muualla maassa enintään 15 % käyttöomaisuusinvestointien yhteismäärästä.
Tukea voidaan kuitenkin myöntää 1 momentissa tarkoitettuja prosenttiosuuksia ylittäen toimintansa aloitusvaiheessa olevalle yritykselle. Tällöin tukien yhteismäärä voi olla enintään 100 000 markkaa perustettavaa uutta kokovuotista työpaikkaa kohti ja laskettuna enintään kolmen työpaikan osalta.
Pienyritystukea voidaan kuitenkin myöntää enintään 1 000 000 markkaa samaa hanketta kohden.
Kehittämistuki
12 §
Pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistukea (kehittämistuki) suunnataan pienten ja keskisuurten yritysten pitkän aikavälin kilpailukykyä tai kansainvälistymistä parantaviin hankkeisiin.
13 §
Myönnettävä kehittämistuen markkamäärä on hankkeen toteuttamisen kannalta tärkeäksi katsotuista kehittämismenoista kehitysalueella enintään 50 %. Muualla kuin kehitysalueella kehittämistuen taso on pääsääntöisesti tätä alempi. Kehittämistuen vähimmäistaso on hankkeen toteuttamisen kannalta tärkeäksi katsotuista kehittämismenoista vähintään 25 %. Kehittämistukea suunnataan erityisesti ulkopuolisten palveluiden ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuviin menoihin.
Jos kysymyksessä on yritysten tiedottamista koskeva yhteishanke tai muu yhteishanke taikka jos siihen on muutoin erityistä syytä, tuki voi olla enintään 75 % edellä tarkoitetuista menoista.
14 §
Kehittämistuen myöntämiseen on suhtauduttava pidättyvästi tai sitä on myönnettävä alhaisena, jos hanke koskee tuotteen tai tuotantomenetelmän vähäistä kehittämistä tai jos hankkeeseen ei sisälly merkittävää riskiä tai jos yritys on aikaisemmin saanut huomattavasti kehittämistukea.
Tarkemmat määräykset
15 §
Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa tarkempia määräyksiä niistä perusteista, joiden mukaan eri yritystukiin sisältyvä valtion tuki lasketaan, sekä muista tämän päätöksen soveltamisen kannalta tarpeellisista asioista.
Voimaantulo
16 §
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1993
Kauppa- ja teollisuusministeri Seppo KääriäinenTeollisuusneuvos Heikki Vesa