670/1991

Tämän lain tarkoituksena on moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä maastossa ja moottorikelkkailureitillä luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinoille taikka yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle aiheutuvien haittojen ehkäiseminen. Haittojen ehkäisemisessä on noudatettava sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Tätä lakia sovelletaan moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämiseen maastossa ja moottorikelkkailureitillä.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua maastossa ilman maan omistajan tai haltijan lupaa.

Lupaa ei kuitenkaan tarvita:

Moottorikäyttöistä ajoneuvoa on maastossa käytettävä siten, että vältetään vahingon ja haitan aiheuttamista luontaiselinkeinoille, luonnolle ja muulle ympäristölle.

Kuljetettaessa moottorikäyttöistä ajoneuvoa maastossa on kuljettajan oltava 12 vuotta täyttänyt.

Edellä 2 momentissa säädetty ikävaatimus ei koske moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajaa ajettaessa yksinomaan yleiseltä liikenteeltä eristetyllä työmaalla, tehdas-, satama-, varasto-, kilpailu- tai muulla vastaavalla alueella.

Moottorikäyttöistä ajoneuvoa ei saa muualla kuin 3 momentissa tarkoitetulla alueella luovuttaa sellaisen henkilön kuljetettavaksi, joka ilmeisesti ei täytä 2 momentissa säädettyä ikävaatimusta.

Jos moottorikäyttöisen ajoneuvomallin maastossa käyttämisestä aiheutuu erityisen huomattavaa haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle taikka yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle, valtioneuvosto voi kieltää ajoneuvomallin käytön maastossa taikka rajoittaa sitä.

Lääninhallitus voi 1§:ssä tarkoitettujen haittojen ehkäisemiseksi kieltää moottorikäyttöisen ajoneuvon käyttämisen tietyllä maa-alueella muuhun kuin 4§:n 2 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun liikkumiseen taikka rajoittaa sitä. Kielto tai rajoitus on voimassa määräajan tai toistaiseksi. Lääninhallitus voi myös määrätä muuhun kuin sairaankuljetukseen tai palo- ja pelastustoimen tehtäviin käytettävän ajoneuvon nopeusrajoituksesta maastossa.

Kielto tai rajoitus ei nopeusrajoitusta lukuun ottamatta koske 4§:n 2 momentin 3-6 kohdassa tarkoitettua ajoa, ellei lääninhallitus erityisen painavista syistä toisin määrää.

Esityksen kiellon tai rajoituksen määräämisestä voi tehdä kunta tai kunnan jäsen, paliskunta taikka sellainen viranomainen, yhteisö tai maanomistaja, jota asia koskee.

Lääninhallituksen on ennen kiellon tai rajoituksen määräämistä kuultava kuntaa, jonka aluetta kielto tai rajoitus koskee, sekä varattava niille viranomaisille, yhteisöille ja maanomistajille sekä muille, joita asia koskee, tilaisuus tulla kuulluksi.

Jos kielto tai rajoitus määrätään kunnan esityksestä, se on määrättävä esityksen mukaisena, jollei esityksestä poikkeaminen ole tarpeen kansalaisten tasapuolisen kohtelun tai alueellisen yhtenäisyyden vuoksi taikka muusta erityisestä syystä.

Kielto tai rajoitus tulee voimaan muutoksenhausta huolimatta lääninhallituksen päätöksessä määrätyllä tavalla sen jälkeen, kun päätöksestä on tiedotettu, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Kielto tai rajoitus on merkittävä alueelle, jota se koskee, tai sen läheisyyteen. Lääninhallituksen tulee määrätä merkitsemisestä kieltoa tai rajoitusta koskevassa päätöksessä. Velvollisuus kiellon tai rajoituksen merkitsemiseen valtion maalla on sillä viranomaisella, jonka hallinnassa maa on.

Kieltoa tai rajoitusta osoittavat merkit saadaan asettaa toisen omistamalle tai hallitsemalle maa-alueelle riippumatta maan omistajan tai haltijan suostumuksesta, jos merkeistä ei aiheudu omistajalle tai haltijalle haittaa.

Lääninhallitus voi muuttaa 7§:n nojalla annettua päätöstä, jos sitä tehtäessä vallinneet olot ovat olennaisesti muuttuneet tai jos päätöksen perusteiden myöhemmin todetaan olleen olennaisesti erilaiset, kuin päätöstä annettaessa on edellytetty. Tällöin on soveltuvin osin noudatettava, mitä 8-10§:ssä on säädetty.

Tässä laissa säädetyllä tavalla voidaan perustaa yleinen oikeus ajaa moottorikelkalla maastoon merkityllä reitillä ( moottorikelkkailureitti ) lumipeitteen aikaan.

Moottorikelkkailureittiin voivat kuulua myös pysyvästi tarvittavat levähdysalueet ja reitin huoltoalueet.

Moottorikelkkailureitin perustamisesta ja lakkauttamisesta luonnonsuojelulaissa (71/23) tarkoitetulla suojelualueella päättää alueen hallinnan mukaan metsähallitus tai Metsäntutkimuslaitos. Tämän luvun säännösten sijasta näihin reitteihin sovelletaan metsähallituksen tai Metsäntutkimuslaitoksen päätöksessä määrättyjä ehtoja.

Moottorikelkkailureitin perustamiseksi on reitin pitäjän laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojelulautakunta. Jos reitti kulkee useiden kuntien alueella, on lautakuntien päätökset alistettava lääninhallituksen vahvistettaviksi. Lääninhallitus voi muuttaa reittisuunnitelmaa reitin kulun yhteensovittamiseksi eri kuntien alueella.

Reittisuunnitelman laadinnassa, hyväksymisessä ja vahvistamisessa on 1 momentin lisäksi soveltuvin osin noudatettava, mitä ulkoilulain (606/73) 3 ja 4§:ssä säädetään.

Moottorikelkkailureitti perustetaan reittisuunnitelman perusteella joko reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella.

Moottorikelkkailureittiä ei saa perustaa, jos sen käyttämisestä aiheutuisi luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinolle, maa- ja metsätaloudelle, yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle kohtuutonta haittaa.

Moottorikelkkailureitti voidaan perustaa riippumatta maa-alueen omistajan tai haltijan suostumuksesta, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta, eikä reitistä aiheudu maa-alueen omistajalle tai haltijalle eikä poronhoidolle kohtuutonta haittaa.

Moottorikelkkailureitistä kiinteistölle, maa-alueen omistajalle tai haltijalle sekä poronhoidolle aiheutuva haitta on korvattava.

Moottorikelkkailureitin perustamiseksi pidettävässä reittitoimituksessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä ulkoilulain 5-8§:ssä säädetään ulkoilureittitoimituksen hakemisesta, kustannuksista, toimitusmiehistä, toimituksen kulusta sekä korvauksista, jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu.

Muusta menettelystä reittitoimituksessa, toimituksen tarkastamisesta, muutoksenhausta toimituksessa annettuun päätökseen tai suoritettuun toimenpiteeseen sekä maarekisteriin merkitsemisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä näistä seikoista säädetään yksityisistä teistä annetun lain (358/62) säännöksissä tietoimituksesta, jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu.

Sopimukseen perustuva, pysyväksi tarkoitettu reitti merkitään asianomaisen kiinteistön kohdalle kiinteistörekisteriin, jos reitin pitäjä sitä pyytää. Kiinteistörekisterin pitäjälle on toimitettava merkintää varten selvitys hyväksytyn reittisuunnitelman lainvoimaisuudesta, reittiä koskeva sopimus ja asianmukainen kartta reitin sijainnista sekä selvitys sopimusosapuolena olevan maanomistajan omistusoikeudesta kysymyksessä olevaan kiinteistöön.

Kun reittitoimitus on saanut lainvoiman, korvaukset on suoritettu ja reitti on merkitty maastoon, reitti voidaan ottaa yleiseen käyttöön.

Reitin pitäjällä on oikeus poistaa reitiltä ajoa haittaavia puita, pensaita sekä muita vähäisiä luonnonesteitä. Reitin pitäjän on tarvittaessa tehtävä reitillä olevaan aitaan sellainen portti, veräjä tai muu laite, ettei reitistä aiheudu haittaa kiinteistön tarkoituksenmukaiselle käytölle eikä poronhoidolle, ja pidettävä se kunnossa.

Reitin pitäjänä voi olla kunta, jos reitti on paikallinen tai koko seudun kannalta merkityksellinen.

Reitin pitäjänä voi olla myös valtio, jos merkityksellinen osa reitistä on valtion maalla tai jos reitillä on huomattava yleinen merkitys.

Reitin pitäjä voi uskoa reitin suunnitteluun ja pitämiseen liittyviä tehtäviä yhteisölle tai elinkeinonharjoittajalle. Reitin pitäjän on kuitenkin myös tällöin huolehdittava siitä, että reittiä voidaan käyttää turvallisesti.

Reitin pitäjän tehtävänä on huolehtia siitä, että moottorikelkkailureitti on moottorikelkalla ajettavassa kunnossa ja että reitin varrelle sijoitetaan reitin kulkua osoittavat ja muut tarpeelliset liikennemerkit. Jos reittiä ei lumen sulamisen takia tai muusta syystä enää voida käyttää tarkoitukseensa taikka jos liikkuminen reitillä ei ole turvallista, reitin pitäjän on osoitettava se liikennemerkein.

Moottorikelkkailureitin pysyvästä siirtämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä reitin perustamisesta säädetään.

Kunnan ympäristönsuojelulautakunta voi antaa reitin pitäjälle luvan tilapäisesti tai vähäisiltä osin siirtää reitin kulkua maastossa, jos maa-alueen omistaja tai haltija siihen suostuu.

Jollei moottorikelkkailureittiin tai sen osaan olojen muututtua enää ole yleistä tarvetta taikka jos ilmenee muuta erityistä syytä, voi kunnan ympäristönsuojelulautakunta tai usean kunnan lautakuntien päätökset vahvistanut lääninhallitus lakkauttaa reitin tai sen osan.

Kunnan on ilmoitettava reitin tai sen osan lakkauttamisesta kiinteistörekisterin pitäjälle, jonka asiana on huolehtia siitä, että reitin lakkauttamisesta tehdään tarpeelliset merkinnät kiinteistörekisteriin.

Moottorikelkalla saa ajaa metsätiellä lumipeitteen aikana, jos tien pitäjä on sulkenut tien muiden moottorikäyttöisten ajoneuvojen kuin moottorikelkkojen liikenteeltä.

Metsätie voidaan sulkea yksityistielain 96§:n estämättä. Jos metsätien kunnassapitoon saadaan yksityistielain mukaista valtion tai kunnan avustusta, voidaan metsätie sulkea vain mikäli kunta on sulkemisen hyväksynyt.

Suljetulle metsätielle voidaan perustaa moottorikelkkailureitti. Tien pitäjä voi antaa yleisen oikeuden ajaa moottorikelkalla suljetulla metsätiellä.

Joka rikkoo tämän lain 5§:n 2 tai 4 momentin säännöksiä taikka valtioneuvoston 6§:n tahi lääninhallituksen 7§:n nojalla määräämää kieltoa tai rajoitusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, maastoliikennerikkomuksesta sakkoon.

Joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa toisen omistamalla tai hallitsemalla alueella vastoin 4§:n säännöksiä, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, luvattomasta maastoliikenteestä toisen maalla sakkoon.

Lääninhallitus voi hakemuksesta myöntää henkilölle, jonka liikuntakyky on iän, vamman tai sairauden vuoksi rajoittunut, luvan poiketa tämän lain 4 tai 7§:ssä säädetystä kiellosta tai rajoituksesta.

Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla suoritettavan kilpailun tai harjoituksen järjestämiseen maastossa on haettava sen lisäksi, mitä muista tällaisen kilpailun tai harjoituksen järjestämiseen vaadittavista luvista säädetään, kunnan ympäristönsuojelulautakunnan lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita palo- ja pelastustoimen viranomaisten tai puolustusvoimien harjoituksiin.

Luvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei kilpailusta tai harjoituksesta aiheudu kohtuutonta haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle, luontaiselinkeinoille taikka yleiselle virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle.

Tämän lain täytäntöönpano ja lain noudattamisen ylin valvonta kuuluvat ympäristöministeriölle. Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen yleinen valvonta läänissä kuuluu lääninhallitukselle.

Moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämistä maastossa ja moottorikelkkailureitillä valvovat poliisi ja rajavartiolaitos.

Metsähallitus ja Metsäntutkimuslaitos valvovat hallinnassaan olevilla mailla moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämistä maastossa ja moottorikelkkailureitillä.

Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan on pysähdyttävä virkapukuisen tai näkyvällä virkamerkillä varustetun poliisi-, tulli- tai rajavartiomiehen antamasta merkistä.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Ympäristöministeriö antaa tarvittaessa ohjeita moottorikäyttöisten ajoneuvojen maastossa käyttämistä koskevien kieltojen ja rajoitusten määräämisestä, moottorikelkkailureiteistä ja niiden suunnittelusta sekä muusta moottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttämisestä luonnolle tai muulle ympäristölle, luonnon yleiselle virkistyskäytölle taikka luontaiselinkeinoille aiheutuvien haittojen ehkäisemisestä.