1348/1991

Valtionavustusta annetaan tien kunnossapidosta aiheutuneiden kustannusten perusteella tiepiirin päätöksellä määrätyn avustusprosentin mukaan laskettuna.

Perusavustuksen lisäksi annetaan lisäavustusta muiden kuin tieosakkaiden liikenteen perusteella enintään 20 prosenttia, tieosakkaiden varallisuusaseman perusteella enintään 20 prosenttia, tien kunnossapitokustannusten suuruuden perusteella enintään 10 prosenttia ja tien vaikutusalueella pysyvästi asuvaa tieosakasta kohden lasketun tiepituuden perusteella enintään 10 prosenttia. Myönnettävän avustuksen kokonaismäärä voi kuitenkin olla enintään 80 prosenttia.

Jos tiehen kuuluu lauttapaikka tai vuosittain purettava silta, avustusta annetaan tältä osin 80 prosenttia käyttö- ja kunnossapitokustannuksista.

Valtionavustusta yksityisen tien kunnossapitoon on haettava siltä tiepiiriltä, jonka alueella tie tai suurin osa siitä on. Hakemus on toimitettava kunnalle viimeistään toukokuussa ennen sitä kalenterivuotta, jonka alusta lukien avustusta haetaan. Hakemukseen on liitettävä pöytäkirjanote tiekunnan perustamistoimituk-sesta ja ajan tasalla oleva osakasluettelo sekä kartta tiestä ja sen vaikutusalueesta. Osakasluettelosta ja kartasta tulee käydä ilmi tien vaikutusalueen pysyvä asutus.

Tielautakunnan on tarkastettava hakemuksen asianmukaisuus ja tarvittaessa pyydettävä tiekuntaa täydentämään hakemusta. Tielautakunnan tulee toimittaa hakemusasiakirjat ja lausuntonsa hakemuksesta tiepiirille elokuun loppuun mennessä.

Tiepiirin on päätettävä valtionavustuksen myöntämisestä mikäli mahdollista viimeistään hakemuksen jättämistä seuraavan vuoden helmikuussa. Avustuspäätöksessä on mainittava perusavustusprosentti ja lisäavustusprosentit, tiepiirin mittauksen perusteella määrätty avustettava tiepituus sekä tien kunnossapitoluokka tieosittain. Avustuspäätökseen on liitettävä ensimmäisen vuoden hyväksytty kustannusarvio.

Jos valtionavustushakemus on jätetty kunnalle määräajan jälkeen, tiepiiri voi erityisistä syistä käsitellä hakemuksen 1 momentin mukaisesti.

Valtionavustuspäätös on voimassa toistaiseksi. Jos niissä olosuhteissa, joiden perusteella avustuspäätös on tehty, on tapahtunut merkittävä muutos, tiepiiri voi muuttaa päätöstä.

Jos tie olosuhteiden muuttumisen vuoksi ei enää täytä yksityistielain 93 §:n 1 momentissa säädettyjä valtionavustuksen saamisen edellytyksiä, tiepiirin on lakkautettava avustus lakkautuspäätöstä seuraavan vuoden alusta.

Kun 1 ja 2 momentissa tarkoitettu asia tulee vireille tiepiirin aloitteesta, tiekunnalle ja tielautakunnalle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Valtionavustusta saavat yksityiset tiet jaetaan kunnossapitoluokkiin tien liikenteen ja kunnossapitotarpeen perusteella. Tien osat voivat kuulua eri kunnossapitoluokkiin.

Tiepiirin on lähetettävä valtionavustukseen oikeutetulle tiekunnalle vuosittain hyvissä ajoin ehdotus seuraavan vuoden kustannusarvioksi. Tiekunta voi vuoden loppuun saakka esittää tarkistuksia ehdotukseen.

Tiepiirin on hyväksyttävä valtionavustukseen oikeutetun tiekunnan kustannusarvio vuosittain mikäli mahdollista viimeistään helmikuussa. Päätökseen voidaan allekirjoitus merkitä koneellisesti.

Valtionavustukseen oikeuttaviksi kustannuksiksi hyväksytään vain sellaisista töistä aiheutuneet kustannukset, jotka ovat tarpeen tien pitämiseksi liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Näiden lisäksi hyväksytään kunnossapitotöiden valvonnasta ja tiekunnan asioiden hoidosta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Kustannuksia hyväksyttäessä otetaan huomioon paikkakunnan yleinen hintaja palkkataso.

Tiepiirin on tehtävä päätös kunnossapitovuoden valtionavustukseen oikeuttavista kustannuksista mikäli mahdollista viimeistään seuraavan vuoden huhtikuussa. Päätökseen voidaan allekirjoitus merkitä koneellisesti.

Valtionavustukseen oikeuttavia ovat hyväksytyn kustannusarvion mukaiset kustannukset, jollei 3 tai 4 momentista taikka 22 a §:stä muuta johdu.

Jos hyväksytyn kustannusarvion edellyttämät kunnossapitotyöt on kokonaan tai osaksi laiminlyöty, näitä vastaavat kustannukset on otettava vähennyksenä huomioon valtionavustukseen oikeuttavia kustannuksia hyväksyttäessä.

Tiepiiri voi erityisistä syistä antaa tiekunnalle luvan kunnossapitotöihin, joita hyväksytty kustannusarvio ei edellytä. Tällöin mainituista töistä aiheutuneet lisäkustannukset otetaan huomioon valtionavustukseen oikeuttavista kustannuksista päätettäessä.

Lauttapaikan, vuosittain purettavan sillan ja talvitien osalta valtionavustukseen oikeuttaviksi kustannuksiksi hyväksytään 20 §:n mukaiset todelliset kustannukset.

Tiekunnan on 22 a §:ssä mainittujen tien osien osalta toimitettava tiepiirille selvitys kunnossapitovuoden kustannuksista viimeistään seuraavan vuoden helmikuussa.

Jos 1 momentissa mainittu selvitys on jätetty tiepiirille määräajan jälkeen, tiepiiri voi erityisistä syistä ottaa sen käsiteltäväkseen.

Tiepiirin on valvottava valtionavustusta saavien teiden kunnossapitoa vähintään kerran kolmessa vuodessa tehtävin maastotarkastuksin. Tiepiirin on varattava tiekunnan ja tielautakunnan edustajille tilaisuus osallistua maastotarkastuksiin.

Tiepiirin on maksettava valtionavustus tiekunnan ilmoittamalle pankkitilille mikäli mahdollista viimeistään kunnossapitovuotta seuraavan vuoden huhtikuussa. Avustus on maksettava täysinä markkoina siten, että markkojen yli menevät pennit jätetään ottamatta lukuun.

Tiepiirin on laadittava vuosittain 17 §:n, 18 §:n 1 ja 2 momentin, 19 §:n 2 momentin ja 21 §:n 1 momentin mukaisesti tekemistään päätöksistä yhdistelmä ja lähetettävä siitä ote tiedoksi kunnalle.

Myönnettäessä yksityistielain 94 §:ssä tarkoitettua avustusta yksityisen tien tekemiseen on soveltuvin osin voimassa, mitä 13 §:ssä on säädetty. Valtionavustusta voidaan myöntää harkinnan mukaan enintään 80 prosenttia tien, sillan ja lauttapaikan suunnittelu-, rakentamisja parantamistöistä aiheutuviin hyväksyttäviin kustannuksiin ja tietoimituskustannuksiin. Avustusprosenttia harkittaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä 14 ja 15 §:ssä kunnossapidon avustusprosentista säädetään.

Valtionavustusta ei myönnetä yksityistielain 4 luvun nojalla määrättyihin korvauksiin. Avustusta ei myöskään myönnetä sellaisten töiden osalta, jotka on tehty ilman tiepiirin lupaa ennen avustushakemuksen jättämistä.

Jos tien tekemiseen on myönnetty avustusta muista valtion varoista, 1 ja 2 momentissa tarkoitettua avustusta ei myönnetä, ellei tiepiiri erityisistä syistä toisin päätä.

Valtionavustusta tien tekemiseen on haettava hyvissä ajoin ennen töiden aloittamista siltä tiepiiriltä, jonka alueella suurin osa avustuskohteesta on. Hakemus on toimitettava kunnalle. Hakemukseen on liitettävä kahtena kappaleena asiantuntijan laatima tien tekemistä koskeva suunnitelma ja kustannusarvio, tietoimituspöytäkirja ja osakasluettelo sekä kartta tiestä ja sen vaikutusalueesta. Osakasluettelosta ja kartasta tulee käydä ilmi tien vaikutusalueen pysyvä asutus. Jos tietoimitusta ei ole pidetty, hakemukseen on liitettävä selvitys pysyvästä oikeudesta tarpeellisten alueiden käyttämiseen. Jos tiekuntaa ei ole perustettu, tulee mahdollisuuksien mukaan kaikkien tieosakkaiden allekirjoittaa hakemus. Hakemuksessa on ilmoitettava, onko tien tekemiseen haettu tai myönnetty avustusta muista valtion varoista.

Tielautakunnan on tarkastettava hakemuksen asianmukaisuus ja tarvittaessa pyydettävä hakijaa täydentämään hakemusta. Tielautakunnan tulee toimittaa hakemusasiakirjat ja lausuntonsa hakemuksesta tiepiirille.

Tiepiirin on ratkaistava hakemukset vuosittain samalla kertaa, jollei hankkeiden kiireellisyydestä muuta johdu. Avustuspäätöksessä on mainittava avustusprosentti ja avustuksen enimmäismäärä. Päätöksessä on lisäksi määrättävä, miten ja mihin mennessä työ on tehtävä ja kuinka monessa erässä avustus maksetaan.

Valtionavustus maksetaan ennakkona avustuspäätöksen edellyttämällä tavalla työn aloittamisen jälkeen ottaen huomioon, miten työ on edistynyt. Viimeinen erä maksetaan, kun työ on valmis ja tiepiiri on sen hyväksynyt. Avustuserät maksetaan tiekunnan ilmoittamalle pankkitilille.

Ennen ensimmäisen avustuserän maksamista tiekunnan on annettava tiepiirin hyväksymä vakuus avustuksen mahdollisesta palauttamisesta. Jos tiekunta on tehnyt kunnan kanssa 42 a §:ssä tarkoitetun sopimuksen tienpidosta, vakuutta ei vaadita kunnalta.

Työtä johtamaan on tiekunnan valittava työnjohtaja, jonka tiepiiri hyväksyy. Jos työ teetetään urakalla, on urakoitsijan valinnassa noudatettava tielaitoksen urakointia koskevia määräyksiä. Työn kustannuksista on pidettävä erillistä kirjanpitoa.

Tiepiirin on valvottava työn asianmukaisuutta ja valtionavustuksen käyttämistä.

Tiepiirin määräämällä valvojalla on oikeus tarvittaessa tarkastaa valtionavustusta saavan tiekunnan kirjanpitoa.

Valtionavustukseen oikeutettujen yksityisten teiden kunnossapitoa voidaan seurata tielaitoksen valitsemien tarkkailuteiden avulla. Tarkkailutieksi valitun tien tiekunta on velvollinen antamaan tielaitokselle seurantaa varten tarvittavia tietoja.

Tiepiirin on ilmoitettava kunnalle yksityisten teiden tekemiseen myöntämistään valtionavustuksista.

Tielaitoksen asiana on antaa:

Lisäksi on otettava soveltuvin osin huomioon, mitä valtioneuvoston päätöksessä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi (490/65) on määrätty.

Tiepiirin on velvoitettava tiekunta palauttamaan saatu valtionavustus tai sen osa maksamispäivästä laskettavine 12 prosentin korkoineen, jos:

Palautettavalle määrälle on suoritettava viivästyskorkoa 16 % eräpäivästä. Palautettava valtionavustus korkoineen ja viivästyskorkoineen voidaan periä myös siten, että se vähennetään myöhemmin suoritettavista valtionavustuksista.

Tiepiiri voi luopua valtionavustuksen perimisestä takaisin, jos avustuksen palauttamista olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä kohtuuttomana.

Tiekunta voi tehdä kunnan kanssa sopimuksen tienpidosta. Tällöin kunnasta on soveltuvin osin voimassa, mitä valtionavustuksen hakemisesta, maksamisesta ja muutoksenhausta tiekunnan osalta säädetään. Sopimuksesta riippumatta tiekunta on edelleen tienpitäjä.

Tiekunta saa hakea muutosta 17 §:ssä, 18 §:n 1 tai 2 momentissa, 21 §:n 1 momentissa taikka 42 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun tiepiirin päätökseen valittamalla lääninoikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. Muihin tiepiirin tämän asetuksen perusteella tekemiin päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla.