976/1990

Maataloustulolaissa (736/89) tarkoitettuna markkinoimismaksuna on valtiolle suoritettava vehnän, rukiin, ohran ja kauran vientikustannusmaksua sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Vientikustannusmaksut katsotaan osaksi maataloustulolain 15§:ssä tarkoitettua maataloustuottajien osuutta maataloustuotteiden vientikustannuksista.

Tässä laissa tarkoitettuja vientikustannusmaksuja ei oteta maatalouden kustannuksina huomioon maataloustulon kehittämiseksi laadittavassa laskelmassa.

Kun eduskunnalle on annettu esitys vehnän, rukiin, ohran ja kauran vientikustannusmaksun muuttamisesta tai väliaikaisesta poistamisesta, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että näistä tuotteista kannetaan esityksen mukainen vientikustannusmaksu tai että sitä ei väliaikaisesti kanneta.

Jos 1 momentin mukaisesti kannettu vientikustannusmaksu on korkeampi kuin sittemmin vahvistetaan, erotus on hakemuksetta palautettava maksuvelvolliselle, jonka on edelleen hyvitettävä erotus viljan tuottajalle.

Viljakauppalain (580/78) mukainen viljaliike ( viljaliike ) on velvollinen suorittamaan vehnän, rukiin, ohran ja kauran vientikustannusmaksua. Tässä laissa viljaliikkeeksi luetaan myös siementavaran kaupasta annetussa laissa (669/75) tarkoitettu pakkaamo.

Vehnän ja rukiin vientikustannusmaksu on 20 penniä viljaliikkeen ostamalta tai myyntitarkoitukseen jauhettavaksi vastaanottamalta viljakilolta. Vastaavasti ohran ja kauran vientikustannusmaksu on 10 penniä viljakilolta.

Vientikustannusmaksu ei koske viljaa, joka ostetaan tai vastaanotetaan jauhettavaksi toiselta 4§:ssä tarkoitetulta maksuvelvolliselta.

Vientikustannusmaksun suuruutta määrättäessä pidetään perusteena kosteudeltaan 15 prosenttiseksi muunnettua viljaa. Valtion viljavaraston maatiloilla varmuusvarastoitavan viljan vientikustannusmaksun perusteena käytetään tilityksen mukaista viljamäärää.

Vientikustannusmaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehtii maatilahallitus.

Viljaliikkeen on oma-aloitteisesti suoritettava vientikustannusmaksu kunkin kalenterikuukauden aikana tilittämästään tai myyntitarkoitukseen jauhettavaksi vastaanottamastaan viljasta maatilahallituksen postisiirtotilille viimeistään seuraavan kalenterikuukauden 25 päivään mennessä.

Viljaliikkeen on vähennettävä viljan vientikustannusmaksua vastaava määrä viljan tuottajalle maksettavasta viljan hinnasta.

Viljaliikkeen on 1 momentissa mainittuun ajankohtaan mennessä annettava maatilahallitukselle ilmoitus edellisen kuukauden aikana tilittämänsä taikka jauhettavaksi vastaanottamansa viljan määristä.

Jollei viljaliike ole suorittanut maksua 8§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai jos maksua on suoritettu liian vähän, maatilahallituksen on määrättävä vientikustannusmaksu tai suorittamatta oleva osa siitä maksettavaksi. Lisäksi viljaliikkeen on maksettava laiminlyödylle määrälle maksunlisäystä 1 markka 50 penniä kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona vientikustannusmaksu olisi tullut suorittaa, 14§:ssä tarkoitetun maksulipun eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun, tai mikäli vientikustannusmaksu on jo suoritettu, suorituspäivää edeltävän kuukauden loppuun.

Vientikustannusmaksua ei kuitenkaan saa määrätä maksettavaksi, jos kolme vuotta on kulunut siitä, kun maksu olisi tullut suorittaa.

Jollei 8§:n 3 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ole kehotuksesta huolimatta annettu tai sitä ei voida korjattunakaan hyväksyä vientikustannusmaksun määräämisen perusteeksi, maatilahallituksen on määrättävä vientikustannusmaksu arvion mukaan.

Maatilahallituksen on määrättävä vientikustannusmaksu korotettavaksi enintään 20 prosentilla, jos maksuvelvollinen on ilman pätevää syytä laiminlyönyt 8§:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen antamisen määräajassa tai antanut sen olennaisesti vaillinaisena. Jos hän kehotuksen saatuaan edelleen ilman hyväksyttävää estettä jättää ilmoituksen kokonaan tai osaksi antamatta, on vientikustannusmaksua korotettava vielä enintään 20 prosentilla.

Jos maksuvelvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, on maksu määrättävä korotettavaksi enintään kaksinkertaiseksi.

Vientikustannusmaksu suoritetaan ja määrätään täysin markoin jättämällä yli menevät pennit lukuun ottamatta. Jos maksuun pantava vientikustannusmaksu tai maksulisäyksen määrä on pienempi kuin 100 markkaa, sitä ei peritä.

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on vientikustannusmaksua määrättäessä meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeata muotoa. Milloin johonkin toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että maksun suorittamisesta vapauduttaisiin, maatilahallitus voi määrätä vientikustannusmaksun arvion mukaan.

Vientikustannusmaksun määräämistä koskevan päätöksen perusteella on maksun suorittamiseen velvolliselle tarvittaessa kirjoitettava maksulippu.

Päätös ja maksulippu on toimitettava asianomaiselle tiedoksi siinä järjestyksessä kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) on erityistiedoksiannosta säädetty. Päätös ja maksulippu voidaan kuitenkin toimittaa vientikustannusmaksun suorittamiseen velvolliselle postin välityksellä myös kirjatussa kirjeessä.

Maatilahallituksen maksuun paneman vientikustannusmaksun laiminlyöntiin sovelletaan, mitä veronmaksun laiminlyömisestä aiheutuvista seuraamuksista on säädetty.

Suorittamatta jääneen vientikustannusmaksun perimisessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty.

Maatilahallituksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.

Valituskirjelmä voidaan toimittaa myös maatilahallitukselle, jonka on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Vientikustannusmaksu on suoritettava valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Jos maksu on poistettu tai sitä on alennettu, maatilahallituksen on palautettava liikaa suoritettu määrä hakemuksetta asianomaiselle.

Vientikustannusmaksuvelvollisen on maatilahallituksen kehotuksesta esitettävä maatilahallituksen tai tämän määräämän asiantuntevan ja esteettömänä pidettävän henkilön tarkastettavaksi laitoksensa, kirjanpito- tai muistiinpanokirjansa sekä niihin kuuluvat tositteet, sopimukset, kirjeenvaihto ja muut asiakirjat.

Vientikustannusmaksuvelvollisen on annettava tarkastusta suorittavalle henkilölle tiedot, jotka ovat tarpeen maksun määrää selvitettäessä, sekä muutoinkin avustettava tarkastuksessa.

Henkilö, joka on tässä laissa säädettyä tehtävää suorittaessaan saanut tietoja yksityisen henkilön tai yhteisön liike- tai ammattisalaisuudesta taikka taloudellisesta asemasta, ei saa niitä luvattomasti ilmaista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja tietoja voidaan kuitenkin antaa syyttäjä- ja poliisiviranomaisille rikoksen selvittämistä varten, 17§:ssä tarkoitetulle henkilölle tämän lain mukaisten tehtävien suorittamista varten sekä muutoksenhakua tutkivalle viranomaiselle tämän lain mukaisessa asiassa.

Ulosotonhaltija ja poliisi ovat velvollisia antamaan virka-apua tässä laissa tarkoitetuissa asioissa.

Joka hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä on antamalla väärän tiedon tai muulla vilpillä pidättänyt tai yrittänyt pidättää valtiolta tässä laissa tarkoitettua maksua, on tuomittava sen mukaan kuin rikoslaissa säädetään.

Joka rikkoo tämän lain 18§:ssä tarkoitettua kieltoa, on tuomittava, jollei rikkomus ole vähäinen, viljan vientikustannusmaksua koskevan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon. Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomisesta on kuitenkin voimassa, mitä rikoslain 40 luvun 5§:ssä on säädetty.

Maatilahallitus voi erityisen painavasta syystä myöntää lykkäystä vientikustannusmaksun suorittamisesta enintään yhdeksi vuodeksi. Maksun lykkäämistä on haettava kirjallisesti maatilahallitukselta. Lykkäyksen edellytyksenä on, että maksun suorittamisesta annetaan hyväksyttävä vakuus. Maksulle, jonka suorittamisesta myönnetään lykkäystä, peritään lykkäysajalta vuotuista korkoa 10 prosenttia.

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä ei peritä leimaveroa.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.