Verohallituksen päätös työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten arvioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa
- Type of statute
- Päätös
- Date of Issue
- Updated statute
- 1385/1990
Text of original statute
Amendments and corrections are made to the up-to-date statute, not to the statute’s original text. Corrections are also published in the PDF version of the statute in the Statute Book.
Verohallitus on 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain (418/59) 8§:n 4 momentin, sellaisena kuin se on 23 päivänä joulukuuta 1976 annetussa laissa (1018/76) ja 1 päivänä joulukuuta 1978 annetun ennakkoperintäasetuksen (904/78) 9§:n, sellaisena kuin se on 21 päivänä joulukuuta 1984 annetussa asetuksessa (927/84), nojalla määrännyt, että ennakonpidätystä toimitettaessa on ennakkoperintälain 8§:ssä tarkoitetut kustannukset arvioitava ja merkittävä ennakonpidätystodistukseen seuraavien perusteiden mukaisesti:
Yleiset määräykset
1 §
Työn suorittamisesta aiheutuneina kustannuksina saadaan ennakonpidätystä toimitettaessa ottaa huomioon työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut ennakkoperintälain 8§:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut palkansaajalle työn suorittamisesta aiheutuneet menot.
Kustannusten selvittäminen
2 §
Kustannusten määrän laskemista varten palkansaajan on hyvissä ajoin ennen palkan tai palkkion maksamista tahi hyvityksen suorittamista esitettävä niistä työnantajalle tai palkkion maksajalle selvitys. Jos palkansaaja ei esitä selvitystä tai jos sitä ei voida pitää uskottavana, on kustannukset arvioitava vastaavan laatuisissa olosuhteissa ja tehtävissä yleensä aiheutuvien kustannusten mukaisesti.
Matkakustannusten korvausten maksamista varten palkansaajan on esitettävä työnantajalle selvitys (matkalasku). Matkalaskusta tulee käydä ilmi matkan tarkoitus, kohde, tarvittaessa matkareitti, matkustamistapa, matkan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä ulkomaille tehtyjen matkojen osalta tiedot maasta tai alueesta, jossa matkavuorokausi on ulkomailla päättynyt.
Maksettaessa korvauksia palkansaajan omistamalla tai hallitsemalla autolla tehdystä työmatkasta matkalaskuun on merkittävä 2 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi korvausten perusteena käytetyt kilometrimäärät sekä yksikköhinnat.
Matkalaskuun on liitettävä liikenteenharjoittajan ja majoitusliikkeen antamat tositteet sekä muut tositteet, joiden perusteella työnantaja maksaa korvauksia palkansaajalle.
Matkakustannusten korvaukset
3 §
Matkakustannuksia ovat palkansaajalle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset.
4 §
Palkansaajalle voidaan ennakonpidätystä toimittamatta maksaa matkakustannusten korvauksia sen mukaan kuin verohallituksen vuosittain verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä antamassa päätöksessä on määrätty.
Muut kustannukset
5 §
Poiketen siitä, mitä edellä tässä päätöksessä on sanottu, saadaan työn suorittamisesta palkansaajalle aiheutuneiden kustannusten osuudeksi kokonaisansiosta laskea:
hevosta tai traktoria metsätöissä käytettäessä 60 prosenttia ja muissa töissä 50 prosenttia;
moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa siihen verrattavassa työssä käytettäessä 30 prosenttia kuitenkin niin, että kun kaksi henkilöä työskentelee työryhmänä samaa moottorisahaa tai raivaussahaa käyttäen, kustannusten osuudeksi saadaan laskea 20 prosenttia ja kun työryhmään kuuluu kolme henkilöä 15 prosenttia; sekä
sivutoimisen vakuutushankinta-asiamiehen tehtävässä 15 prosenttia, ei kuitenkaan silloin kun asiamies hoitaa asiamiestyötään varsinaisen työnsä ohella ja saa käyttää työnantajansa puhelinta, konttorikoneita ja muita työvälineitä asiamiestyössään.
Maksettaessa korvausta valokuvaan perustuvan tekijänoikeuden käyttämisestä saadaan valokuvaan kohdistuvien materiaali- ja välinekustannusten osuudeksi muun selvityksen puuttuessa laskea 20 prosenttia korvauksen määrästä.
Sen estämättä, mitä 2§:ssä ja tämän pykälän 1 momentissa on sanottu, on moottorisahaa tai raivaussahaa puun kaadossa, puutavaran valmistamisessa, metsänraivaustyössä tai muussa siihen verrattavassa työssä käyttävän yksinään työskentelevän palkansaajan kustannusten osuudeksi laskettava 40 prosenttia kokonaisansiosta, mikäli palkansaaja esittää asianomaisen verojohtajan todistuksen siitä, että hänen palkkatulostaan on määrätty verotuksessa vähennettäväksi moottorisahan tai raivaussahan käytöstä aiheutuneina kustannuksina 40 prosenttia.
Kustannusten merkitseminen ennakonpidätystodistukseen
6 §
Jos ennakonpidätys jätetään toimittamatta ennakkoperintälain 8§:n 1 momentissa tarkoitetusta hyvityksestä tai ennakonpidätys toimitetaan mainitun pykälän 2 momentin mukaan vähennetystä palkan tai palkkion määrästä, on työnantajan tai palkkion maksajan merkittävä ennakonpidätystodistukseen tarkoitusta varten varattuun kohtaan palkan tai palkkion lisäksi maksettu hyvitys tai palkasta vähennetty kustannus, maininta hyvityksen tai kustannusten laadusta sekä muut voimassa olevassa ennakonpidätyslomakkeessa vaaditut tiedot.
Valtion tai sen laitoksen, kunnan tai kuntainliiton, evankelisluterilaisen kirkon, sen seurakunnan ja seurakuntainliiton sekä ortodoksisen kirkkokunnan ja sen seurakunnan ei tarvitse merkitä matkakustannusten korvauksena maksettua hyvitystä ennakonpidätystodistukseen, mikäli hyvitys maksuperusteeltaan ja suuruudeltaan vastaa vuosittain verosta vapaaksi vahvistettuja matkakustannusten korvausten perusteita ja määriä. Näiden on kuitenkin merkittävä ennakonpidätystodistukseen päivittäisten asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisten matkojen matkustamiskustannuksista maksetut korvaukset silloin kun palkansaaja toimii alalla, jolla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, eikä hänellä ole varsinaista työpaikkaa.
7 §
Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1991 alkaen ja sillä kumotaan verohallituksen työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten arvioimisesta ennakonpidätystä toimitettaessa 16 päivänä maaliskuuta 1990 antama päätös (289/90).
Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 1990
Pääjohtaja Jukka TammiYlitarkastaja Markku Hirvonen