Laki merimieseläkelain muuttamisesta
- Type of statute
- Laki
- Date of Issue
Text of original statute
No amendments or corrections will be made to the texts of the original statutes. These will appear in the updated statutes and the corrections will also appear in the PDF versions of the Statutes of Finland.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 26 päivänä tammikuuta 1956 annetun merimieseläkelain ( 72/56 ) 10 ja 13§, 25§:n 3 momentti, 32 ja 34§, 34 a§:n edellä oleva luvun otsikko sekä 34 a ja 34 b§, sellaisina kuin niistä ovat 13§ 30 päivänä joulukuuta 1966 annetussa laissa (739/66) ja 34 a§:n edellä oleva luvun otsikko sekä 34 a ja 34 b§ 18 päivänä huhtikuuta 1980 annetussa laissa (280/80),
muutetaan 3§:n 1 momentti, 4, 7, 8 ja 11§, 11§:n edellä oleva otsikko, 12§, 14§:n 1-3 momentti, 15 e§:n 6 momentti, 16§:n 1 ja 2 momentti, 17§:n 3 ja 4 momentti, 20§:n 1 momentti, 22§:n 1 ja 3 momentti, 22 a§, 23§:n 1 momentti, 24§, 28§:n 7 ja 8 momentti, 31 ja 33§, 43§:n 1 momentti, 59, 59 a ja 61§, sellaisina kuin niistä ovat 3§:n 1 momentti ja 4§ mainitussa 18 päivänä huhtikuuta 1980 annetussa laissa, 7§, 14§:n 1-3 momentti, 17§:n 3 ja 4 momentti, 23§:n 1 momentti ja 59 a§ 31 päivänä joulukuuta 1986 annetussa laissa (1038/86), 8§ muutettuna 9 päivänä tammikuuta 1981 ja 31 päivänä joulukuuta 1985 annetuilla laeilla (1/81 ja 1122/85) sekä mainitulla 31 päivänä joulukuuta 1986 annetulla lailla, 11§ ja 16§:n 1 momentti mainitussa 9 päivänä tammikuuta 1981 annetussa laissa, 12§ osittain muutettuna mainitulla 31 päivänä joulukuuta 1985 annetulla lailla ja 29 päivänä joulukuuta 1988 annetulla lailla (1327/88), 15 e§:n 6 momentti 18 päivänä tammikuuta 1985 annetussa laissa (52/85), 16§:n 2 momentti 11 päivänä joulukuuta 1970 annetussa laissa (768/70), 20§:n 1 momentti 18 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa laissa (504/71), 22§:n 1 momentti ja 24§ mainitussa 30 päivänä joulukuuta 1966 annetussa laissa, 22§:n 3 momentti muutettuna mainituilla 11 päivänä joulukuuta 1970 ja 31 päivänä joulukuuta 1986 annetuilla laeilla, 22 a§ 23 päivänä kesäkuuta 1975 annetussa laissa (493/75), 28§:n 7 ja 8 momentti 26 päivänä kesäkuuta 1981 annetussa laissa (476/81) sekä 59§ osittain muutettuna mainitulla 31 päivänä joulukuuta 1986 annetulla lailla, ja
lisätään 2§:ään uusi 2 momentti, 3§:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 18 päivänä huhtikuuta 1980 annetulla lailla, uusi 5 momentti, lakiin uusi 3 a, 17 a ja 63 b§, 16§:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainituilla 11 päivänä joulukuuta 1970, 9 päivänä tammikuuta 1981 ja 31 päivänä joulukuuta 1986 annetuilla laeilla, uusi 4 ja 5 momentti, 17§:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, uusi 5 ja 6 momentti sekä 23§:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, uusi 3 ja 4 momentti seuraavasti:
2 §
Asetuksella säädetään, mikä työntekijäin eläkelain (395/61) 8§:n 4 momentin 1, 2 ja 10-13 kohdassa mainittujen lakien mukaisesta eläketurvasta huolehtivista eläkelaitoksista ratkaisee eläkehakemuksen sekä huolehtii eläkkeen maksamisesta ja eläkkeeseen liittyvistä muista eläkelaitoksen tehtävistä, kun työntekijä on ollut myös muussa kuin tämän lain alaisessa työsuhteessa tai toiminut yrittäjänä.
2 Luku. Eläkekassalle suoritettavat maksut
3 §
Vakuutettu ja hänen työnantajansa ovat kumpikin velvolliset suorittamaan saman suuruisen vakuutusmaksun merimieseläkekassalle. Vakuutusmaksu, jonka sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa, on määrättävä tuhannesosissa vakuutetun aluksella saamasta tulosta.
Eläkekassan on kirjattava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti vastuuvelkana tämän lain mukaisen eläketurvan järjestämisestä johtuvien tulevien menojen peittämiseen tarvittavat varat siihen määrään asti, johon kassan ne tulot, joita ei ole käytettävä muihin tarkoituksiin, riittävät mainittujen menojen peittämiseen.
3 a §
Tämän lain mukaisesta eläkkeestä vastaa eläkekassa yksin siltä osin kuin eläke ylittää työntekijäin eläkelain vähimmäiseläketurvaa vastaavan määrän.
Tämän lain mukaisen eläkkeen työntekijäin eläkelain vähimmäiseläketurvaa vastaavasta osasta eläkekassa on vastuussa seuraavasti:
vanhuuseläkkeestä työntekijälle, joka 1 päivänä heinäkuuta 1962 ei ollut täyttänyt 50 vuotta, siltä osin kuin se perustuu palvelusaikaan ennen sitä kalenterivuotta, jona työntekijä täyttää 55 vuotta, eläkekassa on vastuussa määrästä, joka vastaa sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien yleisten perusteiden mukaan laskettua eläkevastuuta; lisäksi eläkekassa on vastuussa siitä eläkkeen määrästä, joka sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaan on erikseen siirretty eläkekassan vastuulla olevaan eläkkeen osaan tämän osan arvon säilyvyyden tukemiseksi;
työkyvyttömyyseläkkeestä, joka on myönnetty 12§:n 3 momenttia soveltaen, sellaisen työttömyyseläkkeen määrän 30/100:sta, joka on myönnetty 12§:n 3 momenttia soveltaen, sekä myöhemmin kuin vuonna 1970 kuolleen edunjättäjän jälkeen suoritettavasta perhe-eläkkeestä, jonka perusteena on edunjättäjän 12§:n 3 momenttia soveltaen laskettu työkyvyttömyyseläke, siltä osin kuin sitä on maksettu ajalta ennen sen kuukauden päättymistä, jona edunjättäjä olisi saavuttanut eläkeiän, näihin eläkkeisiin luettuina myös työntekijäin eläkelain ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) perusteella saatavat eläkkeen osat, mutta ei 15 d§:n mukaista korotusta eikä 18§:n perusteella eläkkeen alkamisen, työttömyyseläkkeen osalta kuitenkin 15 e§:ssä tarkoitetun työttömäksi joutumispäivän, jälkeen annettuja korotuksia, vastaa yksin eläkekassa; sekä
muista vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- ja perhe-eläkkeistä, lukuun ottamatta työntekijäin eläkelain 12§:n 1 momentin 2 kohdan ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 9§:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti maksettavaa määrää, eläkkeiden niistä osista, jotka ylittävät 1 ja 2 kohdan mukaiset määrät, sekä eläkevastuun laskuperusteiden yleisestä muutoksesta ja 1 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitetusta siirrosta johtuvista kustannuksista vastaa eläkekassa yhdessä työntekijäin eläkelain ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten kanssa, siten kuin on säädetty työntekijäin eläkelain 12§:n 1 momentin 4 kohdassa.
Sen lisäksi, mitä edellä on säädetty, eläkekassa vastaa yhdessä 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen eläkelaitosten kanssa työntekijäin eläkelain 12§:n 1 momentin 4 ja 5 kohdan mukaisesti työntekijäin eläkelain perusteella maksettavista, 2 momentin 3 kohtaa vastaavista vähimmäiseläketurvan mukaisista eläkkeistä ja eläkkeen osista ja vastaavista lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain perusteella maksettavista eläkkeistä ja eläkkeen osista sekä eläketurvakeskuksen kustannuksista.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu työntekijäin eläkelain vähimmäiseläketurvaa vastaava tämän lain mukaisen eläkkeen osa lasketaan sosiaali- ja terveysministeriön antamien ohjeiden mukaan.
Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä 2 ja 3 momentin soveltamisesta.
4 §
Valtio on velvollinen suorittamaan eläkekassalle kolmanneksen kaikista niistä tämän lain mukaisista eläkkeistä, jotka eläkekassa tai muu eläkelaitos maksaa.
Valtion tulee, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, suorittaa eläkekassalle kunakin vuotena ennakkona määrä, joka vastaa valtion 1 momentin mukaisena osuutena suoritettavaksi arvioitua määrää.
7 §
Jos 5§:n 2 momentissa tarkoitettu tilitys on virheellinen tai tilitys on jäänyt kokonaan toimittamatta eikä virhettä oikaista tai tilitystä toimiteta eläkekassan määräämässä kohtuullisessa ajassa, eläkekassa voi hankkimansa selvityksen tai sen puuttuessa arvion perusteella määrätä työnantajalle taikka sille, joka on antanut eläkekassalle 1§:n 1 momentissa tarkoitetun sitoumuksen vakuutusmaksun suorittamisesta, enintään kaksinkertaiseksi korotetun vakuutusmaksun.
8 §
Määräajassa suorittamatta jääneelle maksulle on työnantajan maksettava viivästymisen ajalta 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko.
Tämän lain mukainen vakuutusmaksu 1 momentissa tarkoitettuine viivästyskorkoineen saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) on säädetty.
Vakuutusmaksu, jonka suorittamisesta on annettu 1§:n 1 momentissa tarkoitettu sitoumus, saadaan ulosottaa siltä, joka sitoumuksen on antanut, siten kuin 2 momentissa on säädetty.
Jos työnantaja tai se, joka on antanut 1§:n 1 momentissa tarkoitetun sitoumuksen, on yhteisö, jonka velvoitteista osakas tai yhtiömies vastaa kuin omasta velastaan, voidaan tämän lain perusteella määrätty maksu ulosottaa osakkaalta tai yhtiömieheltä niin kuin 2 momentissa on säädetty.
3 Luku Eläkkeeseen oikeuttava palvelusaika
11 §
Eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi luetaan kunkin työsuhteen osalta erikseen aika työsuhteen alkamisesta työsuhteen päättymiseen. Työsuhteen katsotaan tätä lakia sovellettaessa päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen työsuhteen katkeamista taikka 15§:ssä tarkoitetun työkyvyttömyyden tai yksilöllisen varhaiseläkkeen alkamista. Jos työntekijä jatkaa työntekoa sanotun työkyvyttömyyden alkamisen jälkeen, katsotaan hänen olevan uudessa työsuhteessa.
Työsuhteen ei 1 momenttia sovellettaessa katsota keskeytyneen yrityksen omistajan tai haltijan vaihtumisen johdosta.
Eläkettä määrättäessä katsotaan kaikkien työntekijän saman kalenterivuoden aikana olleiden sellaisten työsuhteiden, jotka kestävät alle viisitoista päivää, muodostavan yhden työsuhteen.
Aikaa, jona työntekijä on asevelvollisena suorittanut palvelusta vakinaisessa väessä, ei lueta työsuhteen jatkumisaikaan.
Jos työkyvyttömyys on johtunut sellaisesta sairaudesta, viasta tai vammasta, joka henkilöllä oli työsuhteen alkaessa, ei sitä työssäoloaikaa, jonka alkamisesta työkyvyttömyyden alkamiseen ei ole kulunut vähintään yhtä vuotta, oteta huomioon työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä.
12 §
Eläkkeeseen oikeuttavana palvelusaikana ei oteta huomioon aikaa, jolta työntekijä työsuhteessa ollessaan on saanut laissa säädettyä tai julkisen eläkesäännön mukaista työ- tai virkasuhteeseensa taikka yrittäjätoimintaansa perustuvaa sellaista eläkettä, jonka suuruutta määrättäessä on otettu huomioon eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika tai sitä vastaava ansio.
Eläkkeeseen oikeuttavana palvelusaikana ei oteta huomioon 65 vuoden iän täyttämisen jälkeen palveltua aikaa eikä, jollei jäljempänä toisin säädetä, sitä aikaa, jonka työntekijä on ollut tämän lain alaisessa työsuhteessa täytettyään 14§:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun 65 vuotta alemman iän.
Jos työntekijä on ennen työkyvyttömyyden alkamista asunut vähintään viisi vuotta Suomessa ja jos työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin työsuhteen päättymisestä on kulunut 360 päivää, luetaan 15§:n mukaista työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi myös työkyvyttömyyden alkamisen ja 14§:n 1 momentissa säädetyn eläkeiän täyttämisen välinen aika. Edellä tarkoitettua 360 päivää laskettaessa jätetään huomioon ottamatta päivät, joilta työntekijä on saanut opintovapaalaissa (273/79) tarkoitettua opintovapaata, sekä päivät, joilta työntekijä on saanut työttömyysturvalain (602/84) mukaista päivärahaa, viimeksi mainitut kuitenkin enintään siihen määrään saakka, joka vastaa työttömyysturvalain 26§:ssä säädettyä niiden päivien enimmäismäärää, joilta voidaan maksaa ansioon suhteutettua päivärahaa. Sanottua aikaa laskettaessa jätetään työntekijän ilmoituksen johdosta huomioon ottamatta niin ikään sellaiset päivät, joilta työntekijä on kolmen viimeisen vuoden aikana välittömästi ennen tässä laissa tarkoitetun työkyvyttömyyden alkamista saanut sairausvakuutuslain (364/63) mukaista päivärahaa, samoin kun sellaiset päivät, joilta päivärahaa olisi suoritettu, jollei työntekijä olisi saanut sanotun lain 27§:n 1 momentissa tarkoitettua sairaudesta, viasta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi maksettavaa vastaavaa korvausta jonkin muun lain mukaan. Jollei työsuhde ole jatkunut kuutta kuukautta, luetaan sen perusteella eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika vain sikäli kuin työntekijällä ei ole ennen tätä työsuhdetta alkaneen työ- tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella oikeutta lain tai julkisen eläkesäännön mukaiseen sellaiseen eläketurvaan, jonka mukaan maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä sanottu aika tai sitä vastaava ansio jo otetaan huomioon. Niin ikään luetaan naispuolisen työntekijän työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttavaksi eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika, jos hänellä on edellä sanottujen 360 päivän täyttymisen ja työkyvyttömyyden alkamisen välisen ajan, joka saa olla enintään yhdeksän vuotta, ollut 15 a§:ssä tarkoitettu, kolmea vuotta nuorempi lapsi, ei kuitenkaan, jos eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika tai sitä vastaava ansio on ilman sanotun lapsen hoitoajan huomioon ottamista luettava eläkkeeseen oikeuttavaksi muun työ- tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella. Jollei tällaisen naispuolisen työntekijän työsuhde ole jatkunut kuutta kuukautta, on eläkkeeseen oikeuttavan ajan määräämisestä soveltuvin osin voimassa, mitä tässä momentissa on säädetty.
Jos 3 momentin mukaisesti määrättyä työkyvyttömyyseläkettä tai rintamaveteraanien varhaiseläkkeestä annetun lain (13/82) mukaista varhaiseläkettä saaneelle myöhemmin on suoritettava eläkettä vanhuuden tai uuden työkyvyttömyyden perusteella, lasketaan eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi myös se aika, jona hän sai edellä tarkoitettua työkyvyttömyyseläkettä tai varhaiseläkettä. Jos kuitenkin uusi työkyvyttömyyseläke myönnetään sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin mainitun aikaisemman eläkkeen päättymisestä on kulunut yksi vuosi, tai jos eläke myönnetään saman sairauden, vian tai vamman perusteella kuin aikaisempi eläke, uusi eläke määrätään samojen perusteiden mukaan kuin aikaisempi eläke. Määrättäessä uutta eläkettä edellä tarkoitetuissa tai työntekijäin eläkelain 6§:n 4 momentissa taikka lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 7§:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa samojen perusteiden mukaan kuin aikaisempaa eläkettä jätetään aikaisemman eläkkeen päättymisen jälkeen jatkunut työ- tai virkasuhde taikka yrittäjätoiminta huomioon ottamatta.
Jos työntekijä 3 momentissa tarkoitetun työsuhteen päätyttyä on saavuttanut myöhemmin toisen työ- tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella oikeuden muussa laissa säädettyyn tai julkisen eläkesäännön mukaiseen eläketurvaan siten, että hänen sen mukaan maksettavaa työkyvyttömyyseläkettään määrättäessä otetaan huomioon eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika tai sitä vastaava ansio, ei 3 momentin säännöstä sovelleta aikaisempaan työsuhteeseen. Työntekijän katsotaan tällöin saavuttaneen edellä tarkoitetun oikeuden lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaiseen eläketurvaan sinä ajankohtana, jona hänen sanotun lain alaisissa työsuhteissa saamansa ansio yhteensä on ennen työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä olevan sairauden, vian tai vamman saamista noussut lain 7§:n 1 momentissa edellytettyyn rajamäärään.
Erityisestä syystä merimieseläkekassa voi päättää, että työkyvyttömyyseläke määrätään 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, vaikkei sanotussa momentissa säädetty asumista koskeva edellytys täyty.
4 Luku Vakuutetulle suoritettavat etuudet
14 §
Oikeus saada vanhuuseläkettä on työntekijällä hänen täytettyään 65 vuotta edellyttäen, ettei hän enää ole tämän lain alaisessa työsuhteessa.
Työntekijällä on kuitenkin oikeus saada vanhuuseläkettä alennetussa eläkeiässä, päällystöön kuuluva aikaisintaan 60 vuotta ja miehistöön kuuluva 55 vuotta täytettyään siten, että jokaista kuukautta kohden, jolla eläkkeeseen oikeuttava 11§:n mukaisesti laskettu aika ylittää 300 kuukautta, eläkeikä alenee 65 vuoden iästä yhdellä kuukaudella. Lisäksi edellytetään, että työntekijän työsuhde päättyy hänen saavuttaessaan sanotulla tavalla lasketun alennetun eläkeiän ja että hän on ollut kolmen vuoden aikana ennen eläkkeeseen oikeuttavan työsuhteen päättymistä tämän lain mukaisessa työsuhteessa vähintään 18 kuukauden ajan.
Vanhuuseläke myönnetään varhennettuna enintään viidellä vuodella laskettuna 65 vuoden iästä tai työntekijän eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä saavuttamasta 2 momentin mukaisesta alennetusta eläkeiästä, kuitenkin aikaisintaan sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana työntekijä on täyttänyt 55 vuotta. Tällöin eläke myönnetään siten vähennettynä kuin 22§:n 3 momentissa säädetään. Varhennettuun vanhuuseläkkeeseen sovelletaan muutoin, mitä vanhuuseläkkeestä on säädetty.
15 e §
Saatuaan tietää seikasta, jonka perusteella eläkettä ei 4 momentin mukaan saisi maksaa, eläkekassa keskeyttää eläkkeen maksamisen seuraavasta mahdollisesta maksujaksosta alkaen, jos syy eläkkeen keskeyttämiseen on edelleen olemassa.
16 §
Eläkkeen määrä on jokaiselta täydeltä eläkkeeseen oikeuttavalta palvelusajan kuukaudelta 1/6 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta edellyttäen, että työntekijä jää vanhuuseläkkeelle tämän lain alaisesta työsuhteesta tai hänellä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jossa 12§:n 3 momentin mukaisesti otetaan huomioon eläkeikään jäljellä oleva aika.
Eläkkeen perusteena oleva palkka määrätään kustakin työsuhteesta erikseen käyttäen enintään neljän viimeisen kalenterivuoden keskimääräistä ansiota kuukautta kohden. Edellä mainitut ansiot tarkistetaan työntekijäin eläkelain 9§:n mukaisesti. Jollei työsuhde ole jatkunut neljää vuotta, eläkkeen perusteena oleva palkka määrätään samalla tavoin koko työsuhteen ansioiden perusteella. Eläkkeen perusteena olevaa palkkaa määrättäessä ei kuitenkaan oteta huomioon aikaa, jolta vakuutettu on saanut 12§:n 1 momentissa tarkoitettua työkyvyttömyyseläkettä. Asetuksella säädetään tarkemmin eläkkeen perusteena olevan palkan laskemisesta.
Jos työntekijän tai edunsaajan ilmoituksen johdosta tulee selvitetyksi, että eläkkeen perusteena oleva palkka on työntekijän tai edunjättäjän tämän lain alaisessa työsuhteessa jonkin enintään kymmenen vuotta ennen eläketapahtumaa ilmaantuneen poikkeuksellisen syyn vuoksi alempi kuin hänen 18§:n mukaisesti tarkistettu palkkansa samassa työsuhteessa ennen tällaisen syyn ilmaantumista niin pitkänä aikana, että suurempaa palkkaa voitiin pitää vakiintuneena ja, jos tällä seikalla on merkittävä vaikutus eläketurvaan, pidetään eläkkeen perusteena olevana palkkana sanotussa työsuhteessa sitä keskimääräistä työansiota, joka hänellä olisi ollut, jollei mainittua syytä olisi esiintynyt. Mitä edellä tässä momentissa on säädetty, noudatetaan myös sanottua aikaisemmin ilmaantuneesta poikkeuksellisesta syystä aiheutuneen ansiotason muutoksen johdosta, jos työntekijä tai edunsaaja esittää siitä riittäväksi katsottavan selvityksen. Jos tulee selvitetyksi, että eläkkeen perusteena oleva palkka poikkeuksellisesta syystä on vastaavalla tavalla korkeampi kuin edellä tarkoitettu vakiintunut työansio, voidaan eläkkeen perusteena olevaa palkkaa samalla tavoin alentaa. Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä tämän momentin soveltamisesta.
Jos 1 momentissa tarkoitettuihin kalenterivuosiin sisältyy työsopimuslain (320/70) 34§:ssä tarkoitettua palkatonta äitiys- tai vanhempainlomaa taikka hoitovapaata, eläkkeen perusteena oleva palkka lasketaan 1 momentista poiketen siten, että kalenterivuosina otetaan huomioon enintään neljä viimeistä sellaista kalenterivuotta, joihin ei sisälly mainittua palkatonta aikaa. Jos kuitenkin tällaista palkatonta aikaa sisältyy työsuhteen kaikkiin kalenterivuosiin tai valituksi tulleista vuosista mikään ei sisälly työsuhteen neljään viimeiseen kalenterivuoteen, eläkkeen perusteena olevana palkkana pidetään sitä työssäoloaikaista keskimääräistä ansiota, joka vastaa vakiintunutta ansiotuloa ennen työsuhteen päättymistä. Eläkkeen perusteena oleva palkka määrätään kuitenkin 1 tai 2 momentin edellytysten mukaisesti, jos se niin laskettuna on suurempi. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat ohjeet tämän momentin soveltamisesta.
17 §
Jos tämän lain mukainen eläke myönnetään soveltaen 1 momenttia, on eläkkeen määrä kultakin täydeltä eläkkeeseen oikeuttavan palvelusajan kuukaudelta 1/8 prosenttia 16§:n 2 momentissa tarkoitetusta eläkkeen perusteena olevasta palkasta.
Jos työntekijän viimeinen tämän lain piiriin kuuluva työsuhde on päättynyt 14 a§:ssä tarkoitetusta syystä, työntekijän tämän lain mukaisen eläkkeen määrä on sen estämättä, mitä edellä 3 momentissa on säädetty, 1/6 prosenttia kultakin täydeltä eläkkeeseen oikeuttavan palvelusajan kuukaudelta edellyttäen, että työntekijän eläketurva on pääasiallisesti kertynyt tämän lain tarkoittamissa työsuhteissa eikä työntekijä tässä tarkoitetun työsuhteen päättymisen jälkeen ole saavuttanut työ- tai virkasuhteen tai yrittäjätoiminnan perusteella oikeutta sellaiseen lain tai julkisen eläkesäännön mukaiseen eläketurvaan, jonka mukaan maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä otetaan huomioon eläkeikään jäljellä oleva aika tai sitä vastaava ansio.
Jos työntekijällä on oikeus saada eläkettä kahden tai useamman työsuhteen perusteella, määräytyy hänen oikeutensa eläkkeeseen jokaisen työsuhteen osalta viimeiseen työsuhteeseen liittyvien ehtojen mukaisesti. Jos eläketurvan pääoma-arvo tällöin huomattavasti muuttuisi ja työntekijän viimeinen työsuhde on vakuutettu työntekijäin eläkelain, maatalousyrittäjien eläkelain tai yrittäjien eläkelain mukaisesti, muutetaan tämän lain mukaisen vapaakirjaeläkkeen määrä siten, että alkuperäinen pääoma-arvo säilyy.
Vapaakirjan ehdot ja sen laskemista varten tarvittavat perusteet vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö eläkekassan esityksestä.
17 a §
Eläkekassan on työntekijän vaatimuksesta selvitettävä hänen eläkeoikeuteensa vaikuttavien työsuhdetietojen oikeellisuus ja annettava päätös eläkkeeseen oikeuttavasta palvelusajasta ja eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Työntekijän on tarvittaessa esitettävä vaatimuksensa perusteista sellainen selvitys kuin häneltä kohtuudella voidaan edellyttää, kun otetaan huomioon myös merimieseläkekassan mahdollisuudet hankkia selvitys. Jos vaatimus koskee sellaista työsuhdetta, jonka päättymisestä on kulunut yli kymmenen vuotta, työntekijän tulee esittää vaatimuksensa tueksi riittävä selvitys.
Tässä pykälässä tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta, niin kuin 59§:ssä on säädetty.
20 §
Kunkin työsuhteen osalta erikseen määrätyt eläkkeet lasketaan yhteen. Vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeen enimmäismäärä on kuitenkin 50 prosenttia korkeimmasta tämän lain mukaisesti lasketun sellaisen eläkkeen perusteena olevasta palkasta, jossa eläkkeeseen oikeuttavaa aikaa on vähintään kaksi vuotta. Jollei tällaista eläkettä ole, käytetään korkeinta tämän lain mukaisen eläkkeen perusteena olevaa palkkaa. Jos eläke on kuitenkin määrätty 17 tai 22 a§:n mukaisesti, eläkkeen enimmäismäärä on 60 prosenttia edellä tarkoitetulla tavoin lasketusta palkasta.
22 §
Jos eläke alkaa myöhemmin kuin 14§:ssä säädetyn eläkeiän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, korotetaan 27§:n mukaisesti yhteensovitettua eläkettä yhdellä prosentilla jokaiselta kuukaudelta, jolla eläkkeen alkaminen lykkääntyy.
Tämän lain mukaisen eläkkeen kertasuorituksessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä työntekijäin eläkelain 19 b§:n 4 momentissa on säädetty.
22 a §
Sen estämättä, mitä muualla tässä laissa on säädetty, vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen vähimmäismäärä on jokaiselta täydeltä eläkkeeseen oikeuttavalta palvelusajan kuukaudelta 1/8 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Tällöin eläke lasketaan kunkin tämän lain alaisen työsuhteen osalta erikseen ottamalla huomioon aika, jonka työsuhde on jatkunut työntekijän täytettyä 23 vuotta, kuitenkin enintään 14§:n 1 momentissa tarkoitettuun eläkeikään saakka. Lisäksi huomioon otetaan 15 d§:n mukainen lapsikorotus ja 22§:ssä tarkoitettu lykkäyskorotus, joka lasketaan edellisessä lauseessa tarkoitetusta eläkeiästä lukien.
23 §
Työkyvyttömyyseläke muutetaan vanhuuseläkkeeksi sitä kuukautta lähinnä seuraavan kuukauden alusta, jona eläkkeensaaja on täyttänyt 14§:n 1 momentissa tarkoitetun vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän.
Jos työkyvyttömyyseläkkeen saajan työkyky muuttuu siten, että muutoksella 16§:n 3 momentin mukaan on vaikutusta eläkkeen suuruuteen ja jos muutoksen, kun otetaan huomioon myös jo kulunut aika, voidaan arvioida jäävän pysyväksi ainakin vuoden ajaksi, tarkistetaan eläkkeen määrä eläkkeensaajan hakemuksesta tai eläkekassan aloitteesta muutosta lähinnä seuraavan kuukauden alusta, jollei 28§:n 3-7 momentin säännöksistä muuta johdu. Eläkettä ei kuitenkaan alenneta ajalta, jolta sitä on jo suoritettu eikä koroteta pitemmältä ajalta kuin eläkkeensaajan tarkistushakemuksesta tai eläkekassan tarkistustoimenpiteisiin ryhtymistä lähinnä seuraavaa kalenterikuukautta edeltäneiltä kuudelta kuukaudelta.
Sen estämättä, mitä 3 momentissa on säädetty, voidaan työkyvyttömyyseläkettä lakkautettaessa päättää, että eläkettä maksetaan osaeläkkeenä määrätyltä vuotta lyhyemmältäkin ajalta.
24 §
Jos työntekijä saadakseen eläkettä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan, voidaan eläke evätä tai maksaa vähennettynä. Eläkkeen maksaminen voidaan keskeyttää, jos sen saaja ilman hyväksyttävää syytä ei ole suostunut eläkekassan määräämään ja kustannettavaan tutkimukseen tai hoitoon, hengenvaaralliseksi katsottavaa tutkimus- tai hoitotoimenpidettä lukuun ottamatta, taikka jos hän ilman pätevää syytä on kieltäytynyt kuntoutuksesta tai koulutuksesta.
28 §
Jos täysi työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti 3 momentin mukaisesti, suoritetaan eläke sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksettua sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Samoin menetellään, jos työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti yksilöllisenä varhaiseläkkeenä.
Jos työkyvyttömyyseläke 22§:n 3 momentin mukaisesti suoritetaan kertasuorituksena, työkyvyttömyyseläkkeeseen ei sovelleta, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty.
31 §
Eläkkeensaaja on velvollinen ilmoittamaan eläkekassalle sellaisista muutoksista, jotka vaikuttavat hänen oikeuteensa saada eläkettä tai eläkkeen määrään.
Eläkekassa voi vaatia eläkkeensaajalta selvityksen eläkkeen määrään vaikuttavista seikoista ja selvityksen siitä, että hän edelleen täyttää eläkkeen saamisen edellytykset. Jollei eläkkeensaaja ole toimittanut sanottua selvitystä eläkekassalle sen määräämässä kohtuullisessa ajassa, eläkekassa voi päättää, että eläkkeen suorittaminen keskeytetään, kunnes selvitys on toimitettu.
Työnantaja on myös velvollinen antamaan eläkekassalle sen pyynnöstä 2 momentissa tarkoitettuja eläkkeen maksamiseen tarvittavia tietoja.
33 §
Tämän lain mukainen aiheettomasti maksettu etu on perittävä takaisin, jos edun myöntäminen tai maksaminen on johtunut eläkkeensaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä eikä takaisinperittävä määrä ole vähäinen. Muussa tapauksessa eläkekassa voi erityisestä syystä luopua takaisinperimisestä osaksi tai kokonaan.
Aiheettomasti maksettu etu saadaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista eläke-eristä. Kulloinkin suoritettavasta eläke-erästä ei saa eläkkeensaajan suostumuksetta kuitenkaan vähentää enempää kuin kuudesosa siitä eläke-erän osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun eläke-erästä on ennakkoperintälain (418/59) nojalla pidätetty ennakko taikka rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/78) nojalla lähdevero.
43 §
Eläkekassan valtuuskunnan nimittää sosiaali- ja terveysministeriö kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Valtuuskuntaan kuuluu viisitoista jäsentä sekä heille määrätyt henkilökohtaiset varajäsenet. Jäsenistä ja heidän varajäsenistään tulee kahden edustaa sosiaali- ja terveysministeriötä sekä yhden liikenneministeriötä. Muista jäsenistä ja heidän varajäsenistään tulee kuuden edustaa laivanvarustajia ja kuuden merenkulkijoita. Viimeksi mainituista tulee kolmen edustaa miehistöä sekä yhden kansipäällystöä, yhden konepäällystöä ja yhden radiosähköttäjiä.
9 luku Muutoksenhaku
59 §
Asianosainen, joka ei tyydy eläkekassan eläkettä, vakuutusmaksun palauttamista tai 1§:n 4 momentissa tarkoitettua asiaa koskevaan päätökseen taikka vakuutusmaksun määräämistä ja maksuunpanoa koskevaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta työntekijäin eläkelain 20§:ssä tarkoitetulta eläkelautakunnalta kirjallisella valituksella viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona hän sai päätöksestä tiedon.
Jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä, katsotaan valittajan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on eläkekassasta postitettu valittajan ilmoittamaan osoitteeseen.
Joka ei tyydy eläkelautakunnan 1 momentissa mainitussa asiassa antamaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella 1 momentissa säädetyssä ajassa päätöksestä tiedon saatuaan.
Jos eläkelautakunnan päätöksestä tehtyä valitusta ei ole heti jätettävä tutkimatta tai hylättävä, on vastapuolelta vaadittava vastaus viran puolesta.
Eläkekassan päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.
59 a §
Joka katsoo, että eläkekassa on tämän lain perusteella perinyt vakuutusmaksua lain tai sopimuksen vastaisesti tai että sen määräämän maksun maksuunpano on ollut lain tai sopimuksen vastainen, saa tehdä siitä kirjallisen perustevalituksen eläkelautakunnalle viimeistään kahden vuoden kuluessa sitä seuraavan vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu tai jona se on erääntynyt maksettavaksi. Jos valitus tehdään ulosmittauksen johdosta, on lisäksi voimassa, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa on perustevalituksesta säädetty.
Joka ei tyydy eläkelautakunnan 1 momentissa mainitussa asiassa antamaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella 59§:n 1 momentissa säädetyssä määräajassa.
61 §
Jos 59§:n 1 momentissa mainitussa asiassa annettu päätös on perustunut väärään tai puutteelliseen selvitykseen tai on ilmeisesti lain vastainen, voi vakuutusoikeus sanotussa momentissa asetetun määräajan päätyttyä eläkekassan esityksestä tai sen hakemuksesta, jota asia koskee, asianomaisia kuultuaan, poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Tehtyään edellä mainitun esityksen eläkekassa voi, kunnes vakuutusoikeus on asian ratkaissut, väliaikaisesti keskeyttää eläkkeen maksamisen tai maksaa sen esityksensä mukaisin määrin.
Jos on kysymys evätyn etuuden myöntämisestä tai myönnetyn etuuden lisäämisestä, eläkekassa voi aikaisemman päätöksen estämättä käsitellä asian uudelleen.
63 b §
Eläkekassan lopullinen eläkettä koskeva päätös pannaan täytäntöön niin kuin riita-asiassa annettu lainvoiman saanut tuomio, jollei toisin ole säädetty.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991 ja sitä sovelletaan eläkkeeseen, jossa eläketapahtuma on sattunut lain voimassa ollessa.
Eläketapahtuman katsotaan sattuneen silloin, kun työntekijä on saavuttanut eläkkeen saamiseen oikeuttavan iän, kun työntekijä on tullut eläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi, kun työntekijää koskeva työttömyyseläkkeeseen oikeuttava työvoimaviranomaisen ensimmäinen todistus on annettu tai kun perhe-eläkkeen edunjättäjä on kuollut. Uutena eläketapahtumana ei tällöin kuitenkaan pidetä työttömyyseläkkeen muuttumista työkyvyttömyyseläkkeeksi, eläkkeen muuttumista vanhuuseläkkeeksi eikä oikeuden syntymistä perhe-eläkkeen saamiseen eläkkeensaajan jälkeen.
Lain 3 a§:ää sovelletaan myös ennen tämän lain voimaantuloa sattuneen eläketapahtuman perusteella maksettavaan eläkkeeseen.
Eläkkeen määrää laskettaessa lakia sovelletaan työsuhteeseen, joka on päättynyt 1 päivänä tammikuuta 1991 tai sen jälkeen. Ennen 1 päivää tammikuuta 1991 päättyneissä työsuhteissa ansaitut maksu- ja purjehduskuukaudet luetaan eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi siihen työsuhteeseen, joka jatkuu lain voimaan tullessa. Jollei tällaista työsuhdetta ole, luetaan ennen 1 päivää tammikuuta 1991 ansaitut maksu- ja purjehduskuukaudet eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi viimeiseen ennen 1 päivää tammikuuta 1991 päättyneeseen työsuhteeseen.
Jos lain voimaan tullessa jatkunut työsuhde päättyy ennen 1 päivää tammikuuta 1994, otetaan neljän viimeisen kalenterivuoden keskimääräistä kuukausiansiota laskettaessa huomioon tässä työsuhteessa saadut ansiot lain voimaantulon jälkeiseltä ajalta ja ennen lain voimaantuloa kunkin huomioon otettavan kalenterivuoden osalta aluksella saatujen ansioiden yhteismäärä kaikissa merimieseläkelain mukaisissa työsuhteissa.
Sen estämättä, mitä ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleessa 17§:n 3 momentissa on säädetty vapaakirjan perusteella suoritettavan eläkkeen määräytymisestä, eläkkeen määrä on ennen tämän lain voimaantuloa ansaitulta eläkkeeseen oikeuttavalta maksukuukaudelta 1/6 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta.
Sen estämättä, mitä merimieseläkelain muuttamisesta 31 päivänä joulukuuta 1986 annetun lain (1038/86) voimaantulosäännöksen 4 momentissa on säädetty, luetaan miehistöön kuuluvan vakuutetun työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä 1 päivästä tammikuuta 1992 ja sen jälkeen 31 päivään joulukuuta 2001 saakka eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi aika työkyvyttömyyden alkamisesta 60 ikävuoteen saakka ennen 1 päivää tammikuuta 1932 syntyneillä ja 65 ikävuoteen saakka 1 päivänä joulukuuta 1936 tai sen jälkeen syntyneillä. Jos vakuutettu on syntynyt 1 päivänä tammikuuta 1932 tai sen jälkeen mutta ennen 1 päivää joulukuuta 1936, tässä tarkoitettu aika lasketaan siten, että jokainen vakuutetun syntymäaikaa edeltävä, 31 päivän joulukuuta 1931 jälkeen alkanut kalenterikuukausi korottaa 60 ikävuotta yhdellä kuukaudella.
Sovellettaessa lain 14§:n 1 ja 2 momenttia on otettava huomioon, mitä merimieseläkelain muuttamisesta 31 päivänä joulukuuta 1986 annetun lain voimaantulosäännöksen 3 momentissa on eläkeiästä säädetty.
Sen estämättä, mitä lain 12§:n 2 momentissa on säädetty, eläkkeeseen oikeuttavana palvelusaikana otetaan huomioon myös 14§:n 1 momentissa tarkoitetun eläkeiän täyttämisen jälkeen palveltu aika, kunnes eläkkeeseen oikeuttavaa aikaa on yhteensä 25 vuotta, kuitenkin enintään 65 vuoden iän täyttämiseen saakka. Tämän lain 22§:ssä tarkoitettu lykkäyskorotus lasketaan tällöin 25 vuoden palvelusajan täyttymisestä.
Jos ennen lain voimaantuloa alle 23-vuotiaana palvellun ajan jättäminen huomioon ottamatta 22 a§:ssä tarkoitetun eläkkeen määrää laskettaessa alentaisi vakuutetun eläkkeen määrää olennaisesti, eläkekassan hallitus voi päättää tämän palvelusajan ottamisesta kokonaan tai osittain huomioon sanotun eläkkeen määrää laskettaessa.
Lain 16§:n 5 momentin säännöstä sovelletaan työsuhteeseen, joka on päättynyt lain tultua voimaan. Lakia sovellettaessa otetaan huomioon vuonna 1990 pidetty palkaton äitiys- tai vanhempainloma sekä hoitovapaa. Työntekijän vaatimuksesta otetaan huomioon myös 1 päivän tammikuuta 1981 ja 31 päivän joulukuuta 1989 välisenä aikana pidetty palkaton äitiys- tai vanhempainloma sekä hoitovapaa. Työntekijän on esitettävä vaatimuksensa tueksi sellainen selvitys kuin häneltä kohtuudella voidaan edellyttää, kun otetaan huomioon myös merimieseläkekassan mahdollisuudet hankkia selvitys.
Lain 17 a§:n 1 momentin määräaikaa ei sovelleta sellaisten työsuhdetietojen selvittämisvaatimukseen, joka on tullut vireille ennen kuin kuusi kuukautta on kulunut siitä, kun työntekijä on lain voimaantulon jälkeen ensimmäisen kerran saanut otteen eläketurvakeskuksen tai merimieseläkekassan työsuhderekisteristä. Mainittua määräaikaa voidaan kuitenkin aina soveltaa, jos vaatimus työsuhdetietojen selvittämisestä tulee vireille yli kymmenen vuoden kuluttua lain voimaantulosta.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Hallituksen esitys 255/90
Sosiaalivaliok. miet. 46/90
Suuren valiok. miet. 243/90
Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1990
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoSosiaali- ja terveysministeri Mauri Miettinen