Laki yleisistä teistä annetun lain muuttamisesta
- Type of statute
- Laki
- Date of Issue
Text of original statute
No amendments or corrections will be made to the texts of the original statutes. These will appear in the updated statutes and the corrections will also appear in the PDF versions of the Statutes of Finland.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan yleisistä teistä 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain ( 243/54 ) 76§:n 3 momentti,
muutetaan 41§:n 1 momentti, 70 ja 75§, 78§:n 1 momentti, 94§:n 1 ja 4 momentti sekä 96§:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 41§:n 1 momentti 22 päivänä tammikuuta 1971 annetussa laissa (44/71), 94§:n 1 ja 4 momentti 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetussa laissa (390/61) ja 96§:n 2 momentti 13 päivänä tammikuuta 1978 annetussa laissa (22/78), sekä
lisätään 62§:ään uusi 2 momentti seuraavasti:
41 §
Rakennusta ei saa pitää tien vierialueella. Tämän alueen ulkopuolellakin on rakennusten pitäminen kielletty alueella, joka ulottuu 20 metrin etäisyydelle maantien tai 12 metrin etäisyydelle paikallistien ajoradan tai, jos ajoratoja on kaksi tai useampia, lähimpänä olevan ajoradan keskiviivasta (suoja-alue). Erityisistä syistä voidaan tiesuunnitelmassa tai lääninhallituksen päätöksellä pitentää sanottua etäisyyttä määrätyllä tiellä tai sen osalla enintään 50 metriksi. Yleisen tarpeen vaatiessa etäisyyttä voidaan samoin pitentää enintään 300 metriksi tiehen kuuluvan varalaskupaikan kohdalla sekä pituussuunnassa sen kummastakin päästä 750 metrin etäisyydelle ulottuvalla jatkeella.
62 §
Kiinteistön omistajalla on lisäksi oikeus saada tien pitäjältä korvaus välttämättömistä edunvalvontakustannuksista, jotka ovat omistajalle aiheutuneet hänen oikeutensa valvomisesta tietoimituksessa.
70 §
Tässä luvussa tarkoitetulle korvaukselle, lukuun ottamatta 62§:n 2 momentissa tarkoitettua korvausta, suoritetaan korkoa kuusi prosenttia laskettuna, jos kysymys on alueen luovuttamisesta, sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana tienpitäjä on ottanut alueen haltuunsa, sekä muissa tapauksissa, jollei asianosaisen vaatimuksesta erityisestä syystä toisin määrätä, sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana korvaus määrätään.
75 §
Milloin on kysymys korvauksesta, jota tarkoitetaan 62§:n 1 momentin 1-4 kohdassa, 63§:n 1 ja 2 momentissa, 64§:n 1 momentissa, 65 tai 66§:ssä, on, mikäli korvauksesta ei ole sovittu, tietoimituksessa tutkittava ja ratkaistava, onko korvausta suoritettava ja mihin määrään, vaikkei vaatimusta siitä ole tehty.
Edellä 62§:n 1 momentin 5 kohdassa ja 62§:n 2 momentissa tarkoitettu korvauskysymys otetaan tietoimituksessa tutkittavaksi ja ratkaistavaksi vain asianosaisen vaatimuksesta.
Jollei sellaista tietoimitusta pidetä, jossa kysymys 1 tai 2 momentissa mainitusta korvauksesta voisi joutua käsiteltäväksi, taikka jos korvaus voidaan määrätä vasta tietoimituksen päätyttyä tai kysymys on sellaisesta 63§:n 2 momentissa tarkoitetusta korvauksesta, jota koskevaa kysymystä ei ole tietoimituksessa käsitelty, on korvausasia sen läänin lääninhallituksen ratkaistava, jossa kiinteistö sijaitsee. Sama on laki, milloin tämän luvun säännösten nojalla vaaditaan muuta kuin 1 tai 2 momentissa tarkoitettua korvausta.
78 §
Edellä 75§:n 2 momentissa tarkoitettu korvausvaatimus, joka voidaan tutkia tietoimituksessa, on tehtävä siten kuin 76§:n 1 momentissa on säädetty, uhalla, että korvausta vaativa, jollei hän voi näyttää laillista estettä tai muuta pätevää syytä hakemuksen myöhästymiseen, on menettänyt oikeuden korvaukseen.
94 §
Tie- ja vesirakennushallituksen asiana on jäljestäpäin kultakin vuodelta vahvistaa edellä tässä luvussa olevien säännösten mukaan kuntien suoritettaviksi tulevat korvaukset. Nämä suoritetaan tie- ja vesirakennushallitukselle kuudenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun kunta on saanut tie- ja vesirakennushallituksen päätöksestä tiedon.
Päätös, jolla tie- ja vesirakennushallitus on vahvistanut tässä pykälässä mainitun korvauksen, on annettava tiedoksi kunnalle.
96 §
Milloin korvauksen suorittaminen määräajassa käy kunnalle vaikeaksi, voi liikenneministeriö myöntää maksuajan pidennystä.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
Lain 62§:n 2 momenttia ei sovelleta sellaisiin edunvalvontakustannuksiin, jotka ovat aiheutuneet ennen tämän lain voimaantuloa.
Helsingissä 15 päivänä huhtikuuta 1988
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMinisteri Ole Norrback