1335/1987

Edellytyksenä maataloustuotannon vähentämissopimuksen tekemiselle on, että viljelijä tai hänen aviopuolisonsa on täyttänyt 55 vuotta tai, jos ainakin toinen heistä saa maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) nojalla työkyvyttömyyseläkettä, että jompikumpi heistä on täyttänyt 50 vuotta tai että viljelijä on 45 vuotta täyttänyt naispuolinen leski. Maataloustuotannon vähentämissopimus tehdään siten, että viljelijä, joka on harjoittanut maidon, naudanlihan, sianlihan tai kananmunien tuotantoa, sitoutuu luopumaan viideksi vuodeksi kaikesta maataloustuotannosta. Viljelijällä on kuitenkin oikeus:

Milloin sopimus koskee yksinomaan tilan maidontuotannon vähentämistä, on maidontuotantoa vähennettävä valtioneuvoston peruskaudeksi määräämän ajanjakson aikana meijeriin toimitetun maidon määrästä vähintään valtioneuvoston päättämä määrä, kuitenkin vähintään 15 prosenttia ja 5 000 litraa. Tällaisen sopimuksen tehneen viljelijän on sitouduttava myymään tai muutoin luovuttamaan vähennettävät lypsylehmät teuraiksi tai maasta vietäväksi.

Kotieläintuotannon vähentämissopimuksessa viljelijä voi sitoutua myös siihen, että hän luopuu tilan maidontuotannosta tai kananmunatuotannosta kokonaan. Tällaisen sitoumuksen vaikutuksista tuottajalle vahvistettuun maidon tuotantokiintiöön on voimassa, mitä maidon väliaikaisista tuotantokiintiöistä annetun lain 21§:n 2 momentissa (1336/87) on säädetty sekä viljelijän oikeuteen harjoittaa kanatalousyritystä, mitä kotieläintuotannon ohjaamisesta eräissä tapauksissa annetun lain 13§:n 3 momentissa (1337/87) on säädetty. Lypsylehmien ja kanojen myymisen ja muun luovuttamisen osalta on voimassa, mitä 3 momentin 2 virkkeessä on lypsylehmien osalta säädetty.

Kotieläintuotannon vähentämissopimuksen sopimuskauden pituudesta muissa kuin 6§:n 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa päättää valtioneuvosto. Tällöin sopimuskausi voi olla enintään viisi vuotta.

Viljelijän on sitouduttava sopimuksen voimassaoloaikana, tai milloin on kysymys 6§:n 4 momentissa tarkoitetuista tapauksista 7 vuoden aikana sopimuksen tekemisen jälkeen olemaan käyttämättä ja luovuttamatta sopimuksen perusteella vapautuneita tuotantorakennuksia tai niiden osaa sopimuksessa mainittuun kotieläintuotantoon sekä olemaan laajentamatta maatilalla harjoitettavaa muuta 6§:n 1 momentissa mainittua kotieläintuotantoa. Viljelijällä on kuitenkin oikeus harjoittaa valtioneuvoston päätöksellä sallituksi määrättyä vähäistä kotitarvetuotantoa.

Kesannoimissopimus tehdään koskemaan vähintään 15 prosenttia maatilan peltoalasta kuitenkin vähintään kahta hehtaaria. Valtioneuvosto voi päättää, että kyseisen vähimmäisosuuden tai -alan tai molempien tulee olla mainittua suurempi. Jos kesannoitava ala on vähintään 10 hehtaaria, sopimus voidaan kuitenkin tehdä, vaikka edellä mainittua tai valtioneuvoston määräämää vähimmäisosuutta koskeva vaatimus ei täyttyisikään.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa on säädetty, kesannoimissopimus voidaan tehdä myös peltoalasta, jota viljelijä hallitsee koko sopimuskauden ajan kestävän vähintään kahdeksi vuodeksi tehdyn kirjallisen vuokrasopimuksen perusteella. Edellytyksenä sopimuksen tekemiselle tällöin on, että kyseinen peltoala on ollut viljeltynä tai sitä on hoidettu kesantona sopimuksen tekemistä edeltäneenä vuotena.

Milloin viljelijän eläinmäärä tai, milloin kysymys on maataloustuotannon vähentämissopimuksesta, tilan peltoala sopimusta haettaessa on alentunut siinä määrin, että se ei ilmeisesti edellyttäisi 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla määrättävää vuotuista tuloa, on tulon määrää alennettava supistunutta kotieläintuotantoa ja peltoalaa vastaavaksi. Alentamista ei ole kuitenkaan suoritettava, jos supistuminen on ollut tilapäiseksi katsottavaa ja johtunut eläinten sairaudesta tai eläinkannan säännöllisestä uudistamisesta. Kun kysymys on useampaa kuin yhtä tuotannonhaaraa koskevasta sopimuksesta, voidaan viljelijälle maatilahallituksen tarkemmin määräämin tavoin lukea yhden tuotannonhaaran kohdalla tapahtunut vähäinen eläinmäärän lisääminen toisen tuotannonhaaran eläinmäärän vähenemisen korvaukseksi.

Edellä 6§:n 4 momentissa tarkoitetun sopimuksen tehneelle viljelijälle maksetaan korvaus, joka voi määräytyä muutoinkin kuin edellä 2 momentissa säädetyllä tavalla, joko yhdellä kertaa tai vuosittain sopimuksen tekemistä seuraavien enintään viiden vuoden aikana. Korvauksen maksutavasta ja suuruudesta päättää vuosittain valtioneuvosto.

Kun eduskunnalle on annettu esitys seuraavan vuoden tulo- ja menoarvioksi, valtioneuvostolla on hakemusmenettelyn käynnistämiseksi oikeus esityksen puitteissa tehdä tässä laissa tarkoitettuja päätöksiä. Mikäli tulo- ja menoarviossa tarkoitukseen osoitetut määrärahat ovat esitettyä pienemmät, valtioneuvoston on muutettava päätökset vastaamaan kyseiselle vuodelle vahvistettua tulo- ja menoarviota.

Muiden kuin kesannoimissopimusten tai 6§:n 4 momentissa tarkoitettujen sopimusten osalta yksityisen viljelijän tulee asua sopimustilalla tai sen läheisyydessä koko sen ajan, jota sopimus koskee. Erityisistä syistä voi maatalouspiirin maataloustoimisto sallia viljelijän asumisen muualla.

Edellä 2§:n 1 momentin 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia ei saa tehdä, jos kolmen kasvukauden aikana ennen sopimuksen alkamista tilan pelloista on ollut voimassa pellon käytön rajoittamisesta annetun lain (216/69) mukainen pellonvaraussopimus tai jos viljelijä on jo luopunut maatalouden harjoittamisesta luopumiseläkelain (16/74) mukaisesti taikka jos tilalla harjoitettu maataloustuotanto muuten on ollut niin vähäistä tai sen laatuista, ettei sopimuksen tekemisellä olisi maataloustuotannon tasapainottamisen kannalta riittävää vaikutusta.

Tämän lain mukaisia sopimuksia voidaan tehdä vain yksi maatilaa kohden. Sopimusta ei voi tehdä viljelijä, jolla on voimassa maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) mukainen tuotannonmuutossopimus. Valtioneuvosto voi kuitenkin tuotantotilanteen niin vaatiessa tai muusta erityisestä syystä päättää, että kesannoimissopimus tai viljan tuotantosopimus voidaan tehdä kotieläintuotannon vähentämissopimuksen, naudanlihan tuotantosopimuksen ja edellä tässä pykälässä mainitun sopimuksen tehneen viljelijän kanssa. Sanottu mahdollisuus ei kuitenkaan koske maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain 4§:n mukaisen sopimuksen tehnyttä viljelijää.

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen katsotaan 3 a§:ssä tarkoitetun maataloustuotannon vähentämissopimuksen tehneen viljelijän lopettaneen sopimuksessa tarkoitetun maataloustuotannon, milloin kyseinen sopimus on ollut voimassa yli viisi vuotta. Tämän lain 6§:n 4 momentissa tarkoitetun sopimuksen tehneen viljelijän katsotaan niin ikään lopettaneen kyseisen maataloustuotannon heti kun hän on antanut sanotussa lainkohdassa tarkoitetun sitoumuksen.

Edellä 7§:n 1 momentissa, 13§:ssä, 16§:n 4 momentissa, 18 ja 19§:ssä sekä 20§:n 1 ja 3 momentissa tarkoitetuissa asioissa on maa- ja metsätalousministeriön, ennen kuin asiat esitellään valtioneuvostossa, pyydettävä niistä maatalouden markkinointineuvoston lausunto.

Se, mitä 26§:ssä on säädetty, ei koske 6§:n 4 momentissa tarkoitettuja sopimuksia.

Sanotussa 6§:n 4 momentissa mainittu tuotannonmuutossopimus purkautuu sopimuksen tehneen viljelijän kuoleman johdosta. Mikäli kuitenkin puolisot tai muutoin useampi kuin yksi henkilö ovat tehneet sopimuksen, jää sopimus tällöin muiden osalta voimaan.

Mikäli tuotannonmuutossopimus 2 momentissa tarkoitetulla tavalla purkautuu ennen kuin tuotannonmuutoskorvaus on ehditty kokonaan maksaa, on asianomaisen viljelijän oikeudenomistajilla sama oikeus korvaukseen kuin viljelijällä olisi ollut.