602/1984

Suomessa asuvalla työttömällä työnhakijalla, jonka toimeentulon on katsottava perustuvan toiselle tehtävästä työstä saatavaan palkkatuloon, on oikeus työttömyysturvaan tämän lain mukaisesti.

Työttömyysturvaan on oikeus lisäksi yritystoimintaa harjoittavalla henkilöllä, jos hänen aikaisemman työssäolonsa tai yritystoiminnan vaatiman työmäärän olennaisen vähenemisen perusteella taikka muutoin voidaan päätellä yritystoiminnan vaatiman työmäärän olevan niin vähäinen, ettei se ole esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle.

Työttömän työnhakijan toimeentulon turvaamiseksi ja työttömyydestä aiheutuvien taloudellisten menetysten korvaamiseksi tai lieventämiseksi maksetaan työttömyyspäivärahaa.

Työttömyyspäiväraha maksetaan joko peruspäivärahana (perusturva) tai ansioon suhteutettuna päivärahana (ansioturva).

Työttömyysturvan toimeenpanoa johtaa, valvoo ja kehittää ylimpänä viranomaisena toimeentuloturvaan liittyvien asioiden osalta sosiaali- ja terveysministeriö sekä työvoimapoliittisten asioiden osalta työvoimaministeriö.

Työttömyysturvan hoitamisesta on lisäksi soveltuvin osin voimassa, jollei tässä laissa toisin säädetä, perusturvan osalta, mitä sairausvakuutuslaissa (364/63) on sairausvakuutuksen toimeenpanosta säädetty, ja ansioturvan osalta, mitä työttömyyskassalaissa (603/84) on säädetty.

Työvoimatoimikunta tai työvoimatoimisto antaa työttömyysturvan saamisen työvoimapoliittisista edellytyksistä, joista säädetään 4§:ssä, 5§:n 1 momentin 3, 8 ja 10 kohdassa sekä 2 momentissa, 7-11§:ssä, 13§:n 2 momentissa sekä 16§:n 4 ja 5 momentissa, sosiaalivakuutustoimikuntaa ja työttömyyskassaa sitovan lausunnon siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Työvoimatoimikunnan tai työvoimatoimiston tulee työttömyyskassan tai sosiaalivakuutustoimikunnan pyynnöstä täydentää lausuntoaan viipymättä.

Työttömyyspäivärahaan on oikeus työvoimatoimistoon ilmoittautuneella, kokoaikatyötä hakevalla, työkykyisellä työttömällä henkilöllä, joka on työmarkkinoiden käytettävissä ja jolle ei ole voitu osoittaa työtä tai jota ei ole voitu osoittaa koulutukseen.

Työttömyyspäivärahaan ei ole oikeutta henkilöllä:

Henkilö ei ole 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla työmarkkinoiden käytettävissä, jos hän itse asettaa sellaisia rajoituksia, jotka estävät tarjotun työn vastaanottamisen työmarkkinoilla yleisesti sovellettavin ehdoin tai tarjottuun hänelle soveltuvaan koulutukseen osallistumisen.

Edellä 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna työkyvyttömänä pidetään henkilöä, joka saa sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa tai kansaneläkelain (347/56) mukaista työkyvyttömyyseläkettä taikka täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa etuutta jonkin muun lain nojalla. Jos kuitenkin henkilö saa kansaneläkettä kansaneläkelain 22§:n 2 momentin perusteella, hänellä on oikeus työttömyyspäivärahaan edellyttäen, että hän muutoin täyttää tässä laissa työttömyyspäivärahan saamiselle asetetut edellytykset. Työkyvyttömänä pidetään myös henkilöä, joka on todettu sairausvakuutuslain tai kansaneläkelain mukaisesti työkyvyttömäksi, vaikka etuutta ei ole hänelle myönnetty.

Työriidan aikana työttömyyspäivärahaa ei saa suorittaa henkilölle:

Jos on epäselvää, onko henkilö työttömänä 1 momentissa tarkoitetusta syystä, sosiaalivakuutustoimikunnan tai työttömyyskassan tulee ennen työttömyyspäivärahan maksamista pyytää asiasta lausunto 35§:n 1 momentissa tarkoitetulta työttömyysturva-asiain neuvottelukunnalta.

Henkilö, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta hänelle tarjona olevaa, lakon, työsulun tai saarron piiriin kuulumatonta työtä, jota hänen työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana ja josta maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka tai, jollei työehtosopimusta ole, työpaikkakunnalla sellaisesta työstä maksettava käypä palkka, ei ole oikeutettu työttömyyspäivärahaan ennen kuin hän on ollut työssä tai työnhakijana työvoimatoimistossa kuusi viikkoa työstä kieltäytymisestä lukien. Jos työ olisi kestänyt enintään viisi päivää, oikeus työttömyyspäivärahaan alkaa vastaavasti kolmen viikon kuluttua.

Henkilö voi päivärahaoikeuttaan menettämättä kolmen ensimmäisen työttömyyskuukauden aikana kieltäytyä työstä, jota ei voida pitää hänen ammattitaitonsa huomioon ottaen hänelle sopivana. Ammattitaitoisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa työnhakijaa, jolla on joko ammatillinen koulutus sekä siihen liittyvä välttämätön työkokemus tai vastaavasti ammattitaidon saavuttamiseksi riittävän pitkä työkokemus kyseisellä työalalla.

Jos henkilö edellä 2 momentissa tarkoitetun kolmen kuukauden aikana tekee työsopimuksen ammattitaitonsa huomioon ottaen sopivasta työstä, joka alkaa kolmen kuukauden kuluessa työsopimuksen tekemisestä, hänellä on päivärahaoikeuttaan menettämättä oikeus tänä aikana kieltäytyä sellaisesta työstä, joka olisi esteenä työsopimuksessa tarkoitetun työn vastaanottamiselle.

Jos henkilön työssäkäyntialueella ei työvoimaviranomaisen arvion mukaan ole kolmen ensimmäisen työttömyyskuukauden aikana osoitettavissa hänen ammattitaitonsa huomioon ottaen hänelle sopivaa työtä eikä hän ole halukas ottamaan vastaan sellaista työtä muualta eikä myöskään työkykyynsä nähden sopivaa työtä työssäkäyntialueeltaan, katsotaan hänen kieltäytyneen työstä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Alle 50-vuotias yksinäinen henkilö ei voi päivärahaoikeuttaan menettämättä kieltäytyä hänen työssäkäyntialueensa ulkopuolelta tarjotusta pysyväisluonteisesta toimeentulon turvaavasta kokoaikatyöstä, josta maksetaan 1 momentissa tarkoitettua palkkaa, jos uudella paikkakunnalla on kohtuullisin ehdoin saatavissa työttömälle sopiva asunto. Sama koskee perheellistä alle 50-vuotiasta henkilöä, jonka perhesuhteet eivät estä muuttamista, jos uudella paikkakunnalla on kohtuullisin ehdoin saatavissa työttömälle ja hänen perheelleen sopiva asunto. Henkilö voi kuitenkin kieltäytyä työssäkäyntialueensa ulkopuolelta tarjotusta työstä, jos hänellä on siihen painava henkilökohtainen syy. Näiden asioiden selvittämisessä on asianomaista aina kuultava.

Henkilö voi päivärahaoikeuttaan menettämättä kieltäytyä vastaanottamasta työtä valtakunnan rajojen ulkopuolelta.

Jos henkilö toistuvasti ilman pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta 7§:n mukaista työtä tai hänen tätä vastaavasta menettelystään muutoin voidaan päätellä, ettei henkilö halua ottaa vastaan hänelle sopivaksi katsottavaa työtä, hänellä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan ennen kuin hän on ollut työssä kahdeksan viikkoa.

Mitä 7 ja 8§:ssä on säädetty, sovelletaan myös sellaiseen alle 50-vuotiaaseen henkilöön, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy menemästä sellaiseen työvoimaviranomaisen osoittamaan hänelle soveltuvaan koulutukseen, jonka aikana hänen ja hänen huollettaviensa toimeentulo on kohtuullisesti turvattu, tai joka aloitettuaan koulutuksen alle 50-vuotiaana ilman pätevää syytä on eronnut tai omasta syystään on joutunut eroamaan koulutuksesta. Tällaisena koulutuksena pidetään 17-vuotiaiden osalta ammatillista koulutusta, jossa oppilas saa koulutuksessa oleville kuuluvat kohtuulliset sosiaaliset edut ja jossa lukukausimaksu ei ylitä yleisissä ammattikouluissa oppilailta perittävää maksua.

Tämän lain tarkoittamana työssäkäyntialueena pidetään, jollei erityisistä syistä muuta johdu, henkilön asuinpaikkakuntaa sekä paikkakuntia, joilla henkilön asuinpaikkakunnalta yleisesti käydään työssä.

Edellä 7§:n 4 ja 5 momentin soveltaminen edellyttää, että työssäkäyntialueen ulkopuolella olevaan työpaikkaan ei ole sopivaa työvoimaa saatavissa siltä työssäkäyntialueelta, jolla avoin työpaikka sijaitsee. Henkilön ei voida myöskään edellyttää ottavan vastaan työssäkäyntialueensa ulkopuolelta työtä, jos sitä hänen kielitaitonsa huomioon ottaen on pidettävä kohtuuttomana.

Henkilöllä, joka ilman pätevää syytä on eronnut työstään tai on omalla menettelyllään aiheuttanut sen, ettei työsopimusta ole syntynyt, tai on itse aiheuttanut työsuhteen päättymisen taikka joka on ollut pitkähkön ajan poissa työmarkkinoilta eikä voi esittää hyväksyttävää syytä poissaololleen, ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan ennen kuin hän on ollut työssä tai työnhakijana työvoimatoimistossa kuusi viikkoa.

Työttömyyspäivärahaa maksetaan sen jälkeen, kun henkilö on ollut työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa yhteensä viisi työpäivää enintään kahdeksan peräkkäisen kalenteriviikon aikana. Tältä viiden päivän omavastuuajalta ei makseta päivärahaa.

Omavastuuaika katsotaan hankituksi myös, kun lyhennettyä työviikkoa tai osa-aikatyötä tekevän työntekijän 17-19§:ssä tarkoitettua työttömyysaikaa on kertynyt yhteensä viittä työttömyyspäivää vastaava aika.

Omavastuuaikaan luetaan myös ne päivät, jotka henkilö työttömyyden alkamisen jälkeen on ollut työkyvytön saamatta siltä ajalta sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa tai muuta vastaavaa lakisääteistä korvausta taikka työnantajalta sairausajan palkkaa.

Omavastuuaika on voimassa sen kalenterivuoden loppuun, jona se on kokonaan hankittu. Myöskään uuden alkavan kalenterivuoden aikana uutta omavastuuaikaa ei edellytetä niin kauan kuin henkilö yhdenjaksoisesti on edelleen työttömänä ja saa työttömyyspäivärahaa tai kun omavastuuaika on kalenterivuoden päättyessä täyttynyt ilman, että työttömyyspäivärahan maksu vielä on alkanut, taikka kun omavastuuaika ajoittuu kahdelle kalenterivuodelle.

Työvoimatoimisto antaa työttömyyskassalle ja sosiaalivakuutustoimikunnalle todistuksen tässä pykälässä tarkoitetun määräajan täyttymisestä.

Peruspäivärahaan on oikeus henkilöllä, joka täyttää 2 luvun mukaiset työttömyysturvan saamisen yleiset edellytykset ja joka on taloudellisen tuen tarpeessa.

Henkilöllä, joka tulee ensimmäistä kertaa työmarkkinoille, on oikeus peruspäivärahaan vasta sen jälkeen, kun hän on ollut työssä tai työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa yhteensä kuusi viikkoa. Edellä sanottua rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta henkilöön, joka on tullut työnhakijaksi valmistuttuaan ammattiin oppilaitoksesta, eikä henkilöön, joka on aikaisemmin toiminut yrittäjänä ja hänen voidaan katsoa ammattitaitonsa ja tekemänsä työ huomioon ottaen olleen työmarkkinoilla ja hän on keskeyttänyt tai lopettanut yritystoimintansa.

Taloudellisen tuen tarvetta harkittaessa otetaan huomioon henkilön omat ja hänen puolisonsa tulot lukuun ottamatta lapsilisää, asumistukea, sotilasavustusta, sotilasvammalain (404/48) mukaista elinkorkoa sekä vian, vamman tai haitan perusteella maksettavaa erityisten kustannusten korvausta.

Omat ja puolison 1 momentissa tarkoitetut tulot vahvistetaan käyttäen hyväksi verotuksessa todettuja tuloja. Työttömyyspäiväraha määrätään kuitenkin päivärahan maksamisajankohdan tilannetta vastaavaksi joko arvioitujen tai muutoin todettavissa olevien tulojen perusteella. Valtioneuvosto vahvistaa yleiset perusteet, joiden nojalla kansaneläkelaitos antaa sosiaalivakuutustoimikunnille asiaa koskevat toimintaohjeet. Kansaneläkelaitoksen on valvottava sosiaalivakuutustoimikuntien toimintaa kiinnittäen erityistä huomiota siihen, että ne noudattavat asioita käsitellessään yhtenäisiä perusteita.

Jäljempänä 22§:n 1 momentissa ja 24§:ssä tarkoitetun täysimääräisen peruspäivärahan kuukautta kohti lasketusta määrästä vähennetään huoltovelvollisella 75 prosenttia siitä 1 ja 2 momentin mukaisesti määrätystä tulojen osasta, joka ylittää 3 500 markkaa kuukaudessa. Yksinäisellä henkilöllä vähennetään vastaavasti 75 prosenttia siitä 1 ja 2 momentin mukaisesti määrätystä tulojen osasta, joka ylittää kaksi kolmasosaa huoltovelvollisen edellä mainitusta tulorajasta. Yksinäisen henkilön tuloraja korotetaan lähimpään kymmeneen markkaan.

Huoltovelvollisen 3 momentissa tarkoitettua tulorajaa korotetaan 300 markalla jokaisen huollettavan alle 18-vuotiaan lapsen osalta.

Sen estämättä, mitä tässä pykälässä säädetään, peruspäivärahana maksetaan enintään 21§:n 2 momentin ja 27§:n 1 momentin mukaisesti laskettu markkamäärä.

Peruspäivärahaa ei makseta henkilölle siltä ajalta, jolta hänellä on oikeus saada ansioon suhteutettua päivärahaa.

Ansioon suhteutettuun päivärahaan on oikeus työttömyyskassan jäsenellä (vakuutettu), joka on ollut vakuutettuna vähintään kuusi lähinnä edellistä kuukautta ja joka on vakuutettuna ollessaan täyttänyt työssäoloehdon.

Työssäoloehto täyttyy, kun henkilö on 24 lähinnä edellisen kuukauden aikana (tarkastelujakso) ollut 26 viikkoa sellaisessa työssä, jossa työaika kunakin viikkona on ollut vähintään 18 tuntia tai jonka työsopimuksen mukainen säännöllinen työaika on tasoittumisjakson aikana ollut keskimäärin vähintään 18 tuntia viikossa ja palkka työehtosopimuksen mukainen tai, jollei työalalla ole työehtosopimusta, paikkakunnalla maksettavan käyvän palkan mukainen.

Työaikajärjestelyiltään epätavallisilla työaloilla voidaan asetuksella tarkemmin säädetyillä edellytyksillä poiketa viikottaisesta työaikaedellytyksestä, jos henkilön voidaan hänen saamansa työansion perusteella katsoa saavan toimeentulonsa tästä työstä.

Jos henkilö on sairauden, laitoshoidon, asevelvollisuuden, opintojen, lastenhoidon tai muun näihin verrattavan hyväksyttävän syyn johdosta estynyt olemasta työmarkkinoilla, voidaan 2 momentissa mainittua tarkastelujaksoa vastaavasti pidentää.

Jos vakuutettu on ollut poissa työmarkkinoilta ilman hyväksyttävää syytä yli kuusi kuukautta, hänelle ei makseta ansioon suhteutettua päivärahaa ennen kuin hän on täyttänyt poissaolon jälkeen 1 momentissa tarkoitetun työssäoloehdon. Tällöin 24 kuukauden tarkastelujakso alkaa siitä, kun henkilö on poissaolon jälkeen mennyt työhön.

Työntekijällä, jonka työaikaa on lyhennetty työsopimuslain (320/70) mukaisesta syystä työnantajan suorittaman lomautuksen johdosta yhdellä tai useammalla päivällä viikossa ja palkkaa vähennetty vastaavasti, on oikeus työttömyyspäivärahaan näiltä työttömyyspäiviltä tämän lain 1 ja 2§:ssä sekä 2-6 luvussa säädetyin edellytyksin.

Jos kokoaikatyötä tehneen työntekijän työajan lyhennys toteutetaan 17§:ssä tarkoitetusta syystä lyhentämällä päivittäistä työaikaa ja vähentämällä palkkaa vastaavasti, on hänellä oikeus työttömyyspäivärahaan tämän lain mukaisesti työajan lyhennystä vastaavilta täysiltä työttömyyspäiviltä edellyttäen, että keskimääräinen työaika viikossa lyhentyy vähintään neljänneksellä ja henkilö on ollut yhdenjaksoisesti kokoaikaisessa työsuhteessa samaan työnantajaan vähintään edelliset 18 kuukautta.

Työttömyyspäivärahaa maksetaan tämän pykälän mukaan enintään 75 täyttä työttömyyspäivää vastaavalta ajalta lomautuskertaa kohti.

Kun henkilö on työskennellyt yhdenjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta työssä, jossa työaika on alalla normaalisti sovellettavan kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajan pituinen, katsotaan sen jälkeen 1 momentin mukaisesti toteutettu työajan lyhentäminen uudeksi lomautuskerraksi. Jos henkilön työaikaa lyhennetään uudelleen 1 momentin mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa edellisestä työajan lyhennyksestä, katsotaan se samaksi työajan lyhentämiseksi 2 momenttia sovellettaessa.

Kun työtön henkilö ottaa vastaan osa-aikatyötä, hänellä on oikeus soviteltuun työttömyyspäivärahaan siten, että se ja 75 prosenttia osa-aikatyön palkasta yhteensä nousevat siihen määrään, johon hänellä olisi oikeus, mikäli hän olisi ollut kokonaan työtön.

Soviteltua päivärahaa ei kuitenkaan makseta, jos työaika ylittää neljä viidesosaa alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta.

Soviteltua työttömyyspäivärahaa maksetaan enintään 75 täyden työttömyyspäivärahan suuruinen määrä.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu henkilö työskentelee yhdenjaksoisesti vähintään kuuden kuukauden ajan työssä, jossa työaika on alalla normaalisti sovellettavan kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajan pituinen, työttömyyspäivien laskentajakso aloitetaan alusta henkilön otettua työttömäksi jouduttuaan uudelleen vastaan osa-aikatyötä.

Tässä pykälässä tarkoitettu henkilö voi sen jälkeen, kun 3 momentissa tarkoitettu työttömyyspäivärahojen enimmäismäärä on tullut täyteen, päivärahaoikeuttaan menettämättä irtisanoutua osa-aikatyöstään.

Ansioon suhteutettua päivärahaa voidaan maksaa 17-19§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa niin paljon, että se mahdollisine lapsikorotuksineen ja työstä saatu palkka yhteensä ovat enintään 90 prosenttia ansioon suhteutetun päivärahan perusteena olevasta palkasta.

Jos henkilö on joutunut työttömäksi päätoimestaan ja hänellä on ollut sen ohella sivutyö, ei tästä saatua palkkaa tai muuta työtuloa oteta huomioon ansioon suhteutetun päivärahan suuruutta määriteltäessä.

Työttömyyspäivärahaa maksettaessa otetaan sivutyöstä saatu palkka ja muu työtulo huomioon siten, että päiväraha ja 75 prosenttia palkka- tai muun työtulon siitä osasta, joka ylittää 400 markkaa, voivat kuukaudessa yhteensä nousta määrään, joka päivärahana muutoin olisi voitu maksaa.

Työtuloksi katsotaan palkkatulo sekä verotuksessa todettu työtuloksi katsottu osa liike- ja ammattitulosta tai maatilataloudesta taikka muusta ansiotoiminnasta saadusta tulosta. Työtuloksi voidaan kuitenkin vahvistaa työttömyyspäivärahan maksamisajankohdan tilannetta vastaava arvioitu tai muutoin todettavissa oleva markkamäärä.

Peruspäivärahan täysi määrä on 70 markkaa päivältä.

Peruspäivärahan määrä lasketaan ottaen huomioon, mitä 14, 17-19, 21 ja 27 §:ssä on säädetty.

Ansioon suhteutettu päiväraha muodostuu täyden peruspäivärahan suuruisesta perusosasta ja ansio-osasta. Ansio-osan suuruus on 45 prosenttia päiväpalkan ja perusosan erotuksesta. Kun palkka kuukaudessa on suurempi kuin 90-kertainen perusosa, on ansio-osa tämän rajan ylittävältä päiväpalkan osalta 20 prosenttia. Ansioon suhteutetun päivärahan suuruus lapsikorotuksineen voi olla enintään 90 prosenttia vakuutetun päiväpalkasta, kuitenkin vähintään mahdollisella lapsikorotuksella korotetun perusosan suuruinen.

Muunnettaessa kuukautta kohti laskettua palkkaa päiväpalkaksi tai päinvastoin katsotaan kuukauteen sisältyvän 21,5 työpäivää.

Ansioon suhteutettu päiväraha lasketaan henkilön vakiintuneen palkan pohjalta tai, mikäli palkkatulo on ollut kausiluontoista tai epäsäännöllistä, vuositulon kuukautta kohti lasketusta määrästä. Asetuksella säädetään tarkemmin ansioon suhteutetun päivärahan perusteena olevan palkan määrittämisestä.

Työttömyyspäivärahan saajalle, jolla on huollettavanaan 18 vuotta nuorempi lapsi, maksetaan päiväraha korotettuna lapsikorotuksella, jonka suuruus yhdestä lapsesta on 15 markkaa, kahdesta lapsesta yhteensä 22 markkaa ja kolmesta tai useammasta lapsesta yhteensä 28 markkaa.

Jos maan yleinen palkkataso olennaisesti muuttuu, asetuksella on tarkistettava tämän lain 14§:n 3 ja 4 momentissa, 21§:n 2 momentissa sekä 22 ja 24 §:ssä säädettyt markkamäärät palkkatason muutosta vastaavassa suhteessa.

Peruspäivärahaa maksetaan ajallisesti rajoittamattomana ja ansioon suhteutettua päivärahaa enintään 500 työttömyyspäivältä neljän peräkkäisen kalenterivuoden aikana. Työ-, omavastuu- ja korvauspäivien lukumäärä kunakin kalenteriviikkona saa olla yhteensä enintään viisi. Omavastuupäiviksi katsotaan myös 7 §:n 1 momentin, 11§:n ja 13§:n 2 momentin mukaisiin määräaikoihin sisältyvät työttömyyspäivät.

Henkilön saatua ansioon suhteutettua päivärahaa 100 päivältä päiväraha alenee 20 prosenttia, ei kuitenkaan perusosaa ja lapsikorotusta pienemmäksi. Mainitun 100 päivän laskenta aloitetaan uudelleen alusta, kun henkilö on sanotun määräajan täyttymisen jälkeen ollut 8 kuukauden tarkastelujakson aikana kokoaikatyössä vähintään 100 päivää.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty neljän peräkkäisen kalenterivuoden aikana maksettavasta enimmäismäärästä, voidaan henkilölle, joka on täyttänyt 55 vuotta ennen enimmäisajan täyttymistä, maksaa ansioon suhteutettua päivärahaa lisäksi enintään 250 päivältä.

Henkilölle, joka on saanut ansioon suhteutettua päivärahaa 1 momentissa mainitun enimmäismäärän, voidaan maksaa ansioon suhteutettua päivärahaa vasta sen jälkeen, kun hän uudelleen on täyttänyt 16§:ssä tarkoitetun työssäoloehdon. Samaa rajoitusta sovelletaan, jos henkilö on jättämällä hakematta päivärahaa tai muutoin saanut aikaan sen, ettei 1 momentissa mainittu päivärahakauden enimmäisaika ole täyttynyt.

Jos henkilö 1 momentissa tarkoitetun neljän vuoden ajan kuluessa on täyttänyt 16§:ssä tarkoitetun työssäoloehdon kahdeksan kuukauden tarkastelujakson aikana, aloitetaan 1 momentissa tarkoitetun neljään peräkkäiseen kalenterivuoteen sisältyvän 500 päivän laskeminen alusta, kun henkilö uudelleen alkaa saada päivärahaa.

Jos henkilö saa muuta kuin 5§:ssä tarkoitettua lakisääteistä etuutta tai jos hän saa kansaneläkettä kansaneläkelain 22§:n 2 momentin perusteella, hänelle maksettavaa työttömyyspäivärahaa vähennetään etuuden määrällä. Tällöin ei kuitenkaan seuraavia eläkkeitä ja sosiaalietuuksia oteta huomioon:

Muutettaessa 1 momentissa tarkoitettua kuukautta kohti laskettua etuutta päiväetuudeksi tai päinvastoin katsotaan kuukauteen sisältyvän 21,5 päivää.

Peruspäivärahaa on haettava kansaneläkelaitoksen sen vakuutuspiirin sosiaalivakuutustoimikunnalta, jonka alueella henkilöllä on varsinainen asunto ja koti. Kirjallinen hakemus on toimitettava sen vakuutuspiirin paikallistoimistoon, jonka alueella henkilöllä on varsinainen asunto ja koti. Sosiaalivakuutustoimikunnan tulee pyytää 3§:n 3 momentin mukainen lausunto.

Jos hakemusta ei ilman kohtuutonta haittaa voida jättää kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoon, voidaan perusturvaa koskeva hakemus jättää siihen työvoimatoimistoon, jonka alueella henkilöllä on asunto ja koti. Työvoimatoimiston tulee tällöin toimittaa hakemus sosiaalivakuutustoimikunnalle 3§:n 3 momentissa tarkoitetun lausunnon kera.

Ansioon suhteutettua päivärahaa on haettava asianomaiselta työttömyyskassalta, jolle kirjallinen hakemus on toimitettava ja jonka tulee pyytää 3§:n 3 momentissa tarkoitettu lausunto.

Työvoimatoimikunnan tai työvoimatoimiston lausunnon edellyttämät hakijaa henkilökohtaisesti koskevat selvitykset on hänen esitettävä henkilökohtaisesti alueensa työvoimatoimistolle, jollei työvoimatoimisto anna ohjetta muusta menettelystä.

Työttömyyspäivärahaa on haettava kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, josta sitä halutaan maksettavaksi.

Työnantaja sekä valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen, vakuutus- ja eläkelaitos, eläkesäätiö sekä työttömyyskassa ovat velvolliset pyynnöstä antamaan työvoimatoimistolle, työvoimatoimikunnalle, sosiaalivakuutustoimikunnalle ja työttömyyskassalle sekä tässä laissa tarkoitetuille muutoksenhakuviranomaisille maksutta työttömyyspäivärahan hakijan työttömyyspäivärahaoikeuden ratkaisemisessa tarvittavia tietoja sekä asianomaiselle hakijalle maksutta häntä itseään koskevat tiedot, jollei yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain (83/51) säännöksistä muuta johdu.

Sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus saada tämän lain toimeenpanosta huolehtivilta viranomaisilta, kansaneläkelaitokselta, etuuksia maksavilta rahalaitoksilta ja työttömyyskassoilta lain toimeenpanon valvonnassa tarvittavia tietoja.

Joka tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen perusteella annettavassa asiakirjassa on tahallaan antanut väärän tai harhaanjohtavan tiedon tai joka vääriä tietoja antamalla tai salaamalla todellisen asianlaidan on saanut aikaan sen, että päivärahaa on maksettu perusteettomasti tai joka on nostanut työttömyyspäivärahaa oikeudettomasti, vaikka hänen kohtuudella olisi pitänyt tietää, ettei hänellä ollut oikeutta siihen, on tuomittava työttömyysturvarikkomuksesta sakkoon, jollei teosta muussa laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta.

Jos henkilö on saanut työttömyyspäivärahaa enemmän kuin mihin hänellä on ollut oikeus, on aiheettomasti maksettu päiväraha perittävä takaisin.

Päiväraha voidaan jättää osittain tai kokonaan takaisin perimättä, jos se katsotaan kohtuulliseksi ja päivärahan maksamisen ei ole katsottava johtuneen hakijan vilpillisestä menettelystä tai törkeästä tuottamuksesta taikka jos takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Sosiaalivakuutustoimikunnan, työttömyyskassan tai työttömyysturvalautakunnan takaisinperimistä koskeva lainvoimainen päätös taikka vakuutusoikeuden mainitunlaisessa asiassa antama päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio.

Päivärahan takaisin perittävä määrä voidaan kuitata henkilölle myöhemmin maksettavilla työttömyyspäivärahaerillä ottaen kuitenkin huomioon, mitä ulosottolaissa palkan ulosmittauksen yhteydessä jätettävästä vähimmäistoimeentuloerästä on säädetty.

Jos sosiaalilautakunta on maksanut sosiaalihuoltolain 38§:n mukaisesti ennakkoa työttömälle henkilölle odotettavissa olevaa työttömyyspäivärahaa vastaan, maksetaan työttömyyspäiväraha ennakkoa vastaavilta osin sosiaalilautakunnalle sen pyynnöstä.

Työttömyyspäiväraha voidaan, jos sosiaalilautakunta sitä pyytää, erityisen painavasta syystä maksaa sosiaalilautakunnalle käytettäväksi työttömän henkilön ja hänen perheensä elatukseen, kuitenkin enintään kolme kuukautta kerrallaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on antaa yleiset ohjeet työttömyysturvan osalta yhdenmukaisen käytännön aikaansaamiseksi perusturvassa ja ansioturvassa.

Kansaneläkelaitos huolehtii tämän lain mukaisten perusturvaa koskevien etuuksien maksamisesta paikallistoimistojen välityksellä.

Työvoimatoimiston yhteydessä toimivan työvoimatoimikunnan muista kuin 3§:n 3 momentissa mainituista tehtävistä säädetään asetuksella. Asetuksella säädetään myös toimikunnan kokoonpanosta, päätösvaltaisuudesta, päätöksenteosta ja kustannusten korvaamisesta sekä jäsenten palkkioista.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valtioneuvoston asettama työttömyysturva-asiain neuvottelukunta, jonka tehtävänä on sosiaali- ja terveysministeriön ja työvoimaministeriön apuna tehdä esityksiä ja antaa lausuntoja työttömyysturvan kehittämistä ja sen toteuttamista koskevista kysymyksistä. Työttömyysturva-asiain neuvottelukunnasta ja sen tehtävistä säädetään tarkemmin asetuksella.

Kansaneläkelaitoksessa on valtioneuvoston asettama kansaneläkelaitoksen työttömyysturva-asiain neuvottelukunta, jonka tehtävistä ja kokoonpanosta säädetään asetuksella.

Joka luvattomasti ilmaisee, mitä hän tämän lain mukaista tehtävää suorittaessaan on saanut tietää yhteisön tai yksityisen henkilön asemasta tahi liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilön terveydentilasta, on tuomittava työttömyysturvalaissa säädetyn vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon, jollei teosta ole muussa laissa säädetty ankarampaa rangaistusta.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä tässä pykälässä mainitusta rikoksesta, jollei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

Peruspäiväraha ja siihen liittyvä lapsikorotus maksetaan valtion varoista. Valtion on suoritettava kuukausittain ennakkoa siten, että ennakkojen määrä vastaa valtion sinä vuonna suoritettavaksi arvioitua määrää ja että ennakot ovat riittävät menojen kattamiseen jokaisena kuukautena. Tämän lain mukaisesta toiminnasta kansaneläkelaitokselle aiheutuvat hallintokulut luetaan sen hallintokustannuksiksi. Valtionosuuden suorittamisesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Ansioturvan rahoituksesta säädetään työttömyyskassalaissa.

Sosiaalivakuutustoimikunnan ja työttömyyskassan tulee päivärahan myöntämistä ja epäämistä sekä takaisinperintää koskevassa asiassa antaa hakijalle kirjallinen päätös.

Työvoimatoimikunnan ja työvoimatoimiston 3 §:n 3 momentin mukaan antamasta sitovasta lausunnosta ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Työttömyysturvaa koskevissa asioissa on muutoksenhakuelimenä ensimmäisessä asteessa työttömyysturvalautakunta.

Työttömyysturvalautakunnassa on puheenjohtaja, joka voi olla päätoiminen, sekä tarpeellinen määrä varapuheenjohtajia, lakimiesjäseniä, lääkärijäseniä sekä työvoimaviranomaisten ja työmarkkinajärjestöjen edustajia, jotka toimivat tuomarin vastuulla. Muille jäsenille kuin puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle määrätään henkilökohtaiset varajäsenet. Jos puheenjohtaja on päätoiminen ja hän on ennestään valtion virassa tai toimessa, vapautuu hän sen hoitamisesta siksi ajaksi, jona hän toimii puheenjohtajana.

Valtioneuvosto määrää puheenjohtajan, varapuheenjohtajat, muut jäsenet ja heidän varajäsenensä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Heidän oikeudestaan pysyä tehtävässään on muutoin voimassa, mitä tuomarinviran haltijoista on säädetty. Työmarkkinajäsenistä on puolet määrättävä työnantajayhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ja puolet työntekijäin ja toimihenkilöiden ammattiyhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ehdotuksesta. Puheenjohtajan, varapuheenjohtajien ja lakimiesjäsenten sekä näiden varajäsenten tulee olla tuomarinvirkaan oikeuttavan tutkinnon suorittaneita ja työttömyysturva-asioihin hyvin perehtyneitä. Lääkärijäsenten ja näiden varajäsenten tulee olla vakuutuslääketieteeseen perehtyneitä laillistettuja lääkäreitä. Lautakunta voi toimia jaostoihin jakaantuneena. Jaosto on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja ja yksi työnantajayhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ja yksi työntekijäin ja toimihenkilöiden ammattiyhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ehdotuksesta määrätty jäsen sekä yksi työvoimaviranomaisten edustaja on läsnä. Käsiteltäessä asiaa, jonka ratkaiseminen olennaisesti riippuu lääketieteellisestä kysymyksestä, tulee yhden saapuvilla olevan jäsenen olla lääkäri.

Jos muutoksenhaun yhteydessä tulee esille sellaista uutta selvitystä, joka ei ole muutoksenhakijan tiedossa, on hänelle varattava tilaisuus tulla selvityksen johdosta kuulluksi.

Työttömyysturvalautakunnan lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio.

Työttömyysturvalautakunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä ja sen toiminnasta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista.

Työttömyysturvalautakunnasta säädetään tarkemmin asetuksella.

Joka on tyytymätön työttömyyskassan tai sosiaalivakuutustoimikunnan päätökseen, saa hakea siihen muutosta työttömyysturvalautakunnalta kirjallisella valituksella viimeistään 30 päivänä sen jälkeen, kun valittaja sai tiedon sosiaalivakuutustoimikunnan tai työttömyyskassan kirjallisesta päätöksestä.

Perusturvaa koskeva valitus on toimitettava kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoon ja ansioturvaa koskeva valitus asianomaiseen työttömyyskassaan, jonka on viipymättä lähetettävä valituskirjelmä ja asian käsittelystä kertyneet asiakirjat lausuntoineen työttömyysturvalautakunnalle.

Jollei valittaja muuta näytä, katsotaan hänen saaneen tiedon työttömyyskassan tai sosiaalivakuutustoimikunnan päätöksestä seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on postitettu hänen ilmoittamallaan osoitteella.

Työttömyysturvalautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea muutosta vakuutusoikeudelta 40§:n 1 momentissa säädetyllä tavalla ja siinä säädetyssä ajassa työttömyysturvalautakunnan päätöksestä tiedon saatuaan.

Työttömyysturva-asioiden käsittelyä varten on vakuutusoikeudessa siitä annetussa laissa tarkoitettuina maallikkojäseninä kaksi työnantaja- ja kaksi työntekijäjäsentä sekä tarpeellinen määrä varajäseniä. Näiden tulee olla työttömyysturva-asioihin hyvin perehtyneitä, ja heistä osallistuu vakuutusoikeuden istuntoon samanaikaisesti yksi työnantaja- ja yksi työntekijäjäsen.

Työnantaja- ja työntekijäjäsenet sekä varajäsenet määrää valtioneuvosto kolmeksi vuodeksi kerrallaan työnantajayhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ja työntekijäin ja toimihenkilöiden ammattiyhdistysten edustavimpien keskusjärjestöjen ehdotuksesta.

Jos muutoksenhaun yhteydessä tulee esille sellaista uutta selvitystä, joka ei ole muutoksenhakijan tiedossa, on hänelle varattava tilaisuus tulla selvityksen johdosta kuulluksi.

Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Jos sosiaalivakuutustoimikunnan tai työttömyyskassan tämän lain mukaista etuutta koskeva lainvoimainen päätös on perustunut väärään tai puutteelliseen selvitykseen tahi on ilmeisesti lain vastainen, voi vakuutusoikeus asianomaisen hakemuksesta tahi sosiaalivakuutustoimikunnan tai työttömyyskassan esityksestä ja asianomaista kuultuaan poistaa sosiaalivakuutustoimikunnan tai työttömyyskassan päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Sama oikeus on vakuutusoikeudella myös työttömyysturvalautakunnan etuutta koskevassa asiassa antaman päätöksen osalta.

Vakuutusoikeudella on oikeus myös asianomaisen hakemuksesta poistaa aikaisempi päätöksensä sekä ottaa asia uudelleen käsiteltäväksi.

Jos sosiaali- ja terveysministeriö katsoo työttömyyskassan tai työttömyysturvalautakunnan ja kansaneläkelaitos vastaavasti sosiaalivakuutustoimikunnan tai työttömyysturvalautakunnan päätöksen olevan 1 momentissa mainitulla tavalla virheellinen, on ministeriöllä ja vastaavasti kansaneläkelaitoksella oikeus saattaa asia vakuutusoikeuden ratkaistavaksi. Vakuutusoikeudella on oikeus asianomaista kuultuaan oikaista aikaisempi päätös tai poistaa se ja määrätä asia uudelleen käsiteltäväksi.

Tehtyään 1 momentissa mainitun esityksen sosiaalivakuutustoimikunta tai työttömyyskassa voi, kunnes vakuutusoikeus on ratkaissut asian, väliaikaisesti keskeyttää etuuden maksamisen tai suorittaa sen esityksensä mukaisin määrin. Niin ikään voi sosiaali- ja terveysministeriö ja kansaneläkelaitos 3 momentissa mainitussa tapauksessa, kunnes vakuutusoikeus on asian ratkaissut, väliaikaisesti määrätä etuuden maksamisen keskeytettäväksi tai sen maksettavaksi esityksensä mukaisin määrin.

Jos on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, sosiaalivakuutustoimikunta, työttömyyskassa ja työttömyysturvalautakunta voi aiemman lainvoimaisen päätöksen estämättä käsitellä asian uudelleen.

Sosiaalivakuutustoimikunnan ja työttömyyskassan päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu, jollei asianomainen muutoksenhakuelin toisin määrää.

Työttömyyspäivärahat maksetaan jälkikäteen vähintään kerran kuukaudessa.

Jos työttömyyspäivärahana maksettava erä päättyy 1 pennistä 50 penniin, on se tasoitettava lähinnä alempaan markkaan ja sen päättyessä 51 pennistä 99 penniin lähinnä ylempään markkaan.

Jos henkilölle työttömyyspäivärahana kuukaudelta maksettava erä olisi pienempi kuin peruspäiväraha, ei päivärahaa makseta.

Jos henkilö on saanut työttömyyspäivärahaa samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään takautuvasti kansaneläkettä tai eläkettä työ- tahi virkasuhteen tai yrittäjätoiminnan perusteella, sukupolvenvaihdos- tai luopumiseläkettä taikka rintamaveteraanien varhaiseläkettä, työttömyyskassa tai sosiaalivakuutustoimikunta saa periä tältä ajalta perusteettomasti maksetun työttömyyspäivärahan määrän takautuvasti suoritettavasta eläkkeestä.

Työttömyyskassan tai sosiaalivakuutustoimikunnan on ilmoitettava eläkelaitokselle vähintään kaksi viikkoa ennen eläkkeen maksamista, että eläke tulee 1 momentin mukaisesti maksaa työttömyyskassalle tai sosiaalivakuutustoimikunnalle.

Peruspäivärahaa ei saa ulosmitata.

Sopimus, joka tarkoittaa tähän lakiin perustuvan työttömyyspäivärahan siirtämistä toiselle tai panttaamista, on mitätön.

Tätä lakia sovellettaessa puolisoon rinnastetaan myös sellainen henkilö, jonka kanssa hakija avioliittoa solmimatta jatkuvasti elää yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.