433/1984

Tätä lakia sovelletaan jäljempänä mainituin poikkeuksin työhön, jota työntekijä tekee sopimuksen perusteella työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan suomalaisessa aluksessa tai työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla.

Tätä lakia ei sovelleta työhön, jota:

Tätä lakia ei sovelleta myöskään työhön, jota on pidettävä pelkästään tilapäisenä tarkastus-, huolto-, luotsaus- tai muuna näihin rinnastettavana työnä tahi jota tehdään seuraamatta alusta vain sen ollessa kiinnitettynä laituriin tai varmalla ankkuripaikalla, jos mainitut työt kuuluvat vuosilomalain (272/73) alaan.

Työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi ja yksi kuudesosa arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Työntekijällä, jonka työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti yli vuoden, on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin tämän jälkeiseltä täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos loman pituutta laskettaessa lomapäivien luvuksi ei tule kokonaisluku, on päivän osa annettava täytenä lomapäivänä.

Arkipäiviksi ei tätä lakia sovellettaessa lueta itsenäisyyspäivää, joulu- eikä juhannusaattoa, pääsiäislauantaita eikä vapunpäivää.

Täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijä on ollut työnantajan työssä vähintään neljänätoista päivänä.

Työssäolopäivien veroisina pidetään vuosilomaa määrättäessä niitä päiviä, joina työntekijä on ollut vuosilomalla taikka lakiin tai sopimukseen perustuvalla palkallisella vapaalla, jollei 11 §:n 2 ja 3 momentissa säädetystä muuta johdu.

Työssäolopäivien veroisina pidetään myös niitä päiviä, joina työntekijä työsuhteen kestäessä on ollut estynyt suorittamasta työtä:

Työntekijällä on oikeus vuosilomaan kuuden täyden lomanmääräytymiskuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta ja tämän jälkeen aina kuuden kuukauden välein ( lomanmääräytymiskausi ) edellisen vuosilomaoikeuden syntymisestä.

Jos työntekijälle annetaan vuosiloman osa 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla merimieslain 32 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun synnytysloman tai sitä vastaavan loman yhteydessä, alkaa uusi kuuden kuukauden jakso 1 momentissa säädetystä poiketen viimeksi mainitun loman alkaessa.

Vuosiloma on annettava niin pian kuin aluksen työvoimatilanne sallii, kuitenkin kuukauden kuluessa lomaoikeuden syntymisestä. Jos työntekijän työ- ja vapaa-aikajaksot määräytyvät työehtosopimukseen perustuvan vuorottelujärjestelmän mukaan, voidaan vuosiloma kuitenkin antaa vuorottelujärjestelmän toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana siirtämättä lomaa kuitenkaan yli kahdella kuukaudella lomaoikeuden syntymisestä.

Toinen kahden peräkkäisen lomanmääräytymiskauden lomasta on 1 momentissa säädetystä riippumatta annettava toukokuun 2 päivän ja syyskuun 30 päivän välisenä aikana.

Vuosiloma voidaan työntekijän pyynnöstä sopia annettavaksi muunakin kuin 1 ja 2 momentissa säädettynä aikana. Lomaa ei voida kuitenkaan sopia siirrettäväksi yli kuudella kuukaudella lomaoikeuden syntymisestä.

Edellä 5 §:ssä säädetystä riippumatta voidaan työntekijälle antaa vuosiloma tai sen osa merimieslain 32 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun synnytysloman tai sitä vastaavan loman yhteydessä. Näin annettavan vuosiloman osan tulee olla vähintään kuuden päivän pituinen.

Loppuosa sen lomanmääräytymiskauden vuosilomasta, jonka aikana synnytysloma tai sitä vastaava loma on alkanut, voidaan antaa seuraavalta lomanmääräytymiskaudelta annettavan vuosiloman yhteydessä.

Ilman työntekijän suostumusta ei lomaa saa antaa suomalaiselle eikä Suomessa asuvalle työntekijälle muussa kuin jossakin Suomen satamassa. Muulle työntekijälle on loma annettava hänen kotimaansa satamassa taikka satamassa, jossa työsopimus on solmittu.

Jos loman antaminen 1 momentissa tarkoitetussa satamassa edellyttää matkustamista, joka kestää yli 12 tuntia, katsotaan loman alkavan matkallelähtöpäivää seuraavana päivänä kello 24. Muussa tapauksessa katsotaan loman alkavan matkallelähtöpäivänä kello 24.

Vuosiloman tai sen osan päätyttyä on työntekijällä oikeus palata ensisijaisesti siihen alukseen, josta hän lähti lomalle. Jollei muusta sovita, tulee työntekijän palata lomalta siten, että hän säännönmukaisen työaikansa mukaisesti voi aloittaa työn aluksessa tai matkan alukseen.

Vuosiloman tulee olla yhdenjaksoinen. Toinen kahden peräkkäisen lomanmääräytymiskauden lomasta voidaan kuitenkin antaa kahdessa tai useammassa osassa.

Edellytyksenä lokakuun 1 päivän ja toukokuun 1 päivän välisenä aikana annettavan loman jakamiselle 1 momentissa tarkoitetulla tavalla on, että se on välttämätöntä työn käynnissä pitämiseksi tai että työntekijä suostuu siihen. Toukokuun 2 päivän ja syyskuun 30 päivän välisenä aikana annettava loma voidaan jakaa vain työntekijän suostumuksella.

Milloin työntekijä vuosilomansa tai sen osan alkaessa on sairauden, synnytyksen taikka tapaturman johdosta työkyvytön, on loma, jos työntekijä sitä pyytää, siirrettävä myöhäisempään ajankohtaan. Työntekijällä on vastaava oikeus loman tahi sen osan siirtämiseen, jos loman tai sen osan alkaessa tiedetään, että työntekijä loman aikana joutuu sellaiseen sairaan- taikka muuhun siihen rinnastettavaan hoitoon, jonka aikana hän on työkyvytön.

Milloin sairaudesta, synnytyksestä tai tapaturmasta johtuva työntekijän työkyvyttömyys alkaa vuosiloman aikana ja jatkuu yhdenjaksoisena yli seitsemän päivää, ei tämän ajan ylittävää osaa työkyvyttömyysajasta ole luettava vuosilomaksi, jos työntekijä ilman aiheetonta viivytystä tätä pyytää. Työnantajan vaatimuksesta on työntekijä velvollinen esittämään lääkärintodistuksen tai muun luotettavan selvityksen työkyvyttömyydestään.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa siirretty loma on annettava viimeistään siirrettyä lomaa seuraavan loman yhteydessä. Kuitenkin on työehtosopimukseen perustuvan vuorottelujärjestelmän vuoksi siirretty loma, mikäli mahdollista, annettava ennen syyskuun 30 päivää.

Ennen vuosiloman ajankohdan määräämistä on työnantajan varattava työntekijälle tai tämän edustajalle tilaisuus esittää mielipiteensä asiasta.

Vuosiloman ajasta työnantajan on ilmoitettava työntekijälle mikäli mahdollista kuukautta ja kuitenkin viimeistään kaksi viikkoa ennen loman tai sen osan alkamista, paitsi 9 §:n 3 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitetuissa tapauksissa vähintään kolme päivää ennen sitä.

Työsuhteen ei katsota keskeytyneen yrityksen omistajan tai haltijan vaihtumisen johdosta eikä siitä syystä, että työntekijä on välittömästi siirtynyt sellaisen yrityksen palvelukseen, jossa aikaisemmalla työnantajalla on määräysvalta. Aikaisemmalla työnantajalla katsotaan olevan määräysvalta myös silloin, kun henkilöllä on osuus kummassakin yrityksessä ja hänellä yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa on määräysvalta niissä molemmissa.

Jos työntekijä ei lomansa tai sen osan päättyessä halua jatkaa työsuhdettaan, voi hän työsuhteessaan muutoin sovellettavasta irtisanomisajasta riippumatta saattaa työsuhteensa lakkaamaan ilmoittamalla tästä työnantajalleen kirjallisesti viimeistään viikkoa ennen loman päättymistä, jos hän kuuluu miehistöön, ja viimeistään kahta viikkoa ennen, jos hän kuuluu päällystöön. Tällöin työsuhde päättyy loman päättyessä, jollei toisin sovita.

Työntekijän katkaistessa työsuhteensa 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, ei työsuhteen päättymistä välittömästi edeltäneitä vuosiloma- ja 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vapaapäiviä pidetä työssäolopäivien veroisina päivinä. Edellä säädettyä ei ole sovellettava, jos työntekijä lomansa yhteydessä irtisanoo työsuhteensa noudattaen siinä muutoin sovellettavaa irtisanomisaikaa.

Edellä 2 §:n 1 momentissa ja jäljempänä 19 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ei työsuhteen jatkumisaikaan lueta sitä aikaa, jolloin työ on keskeytynyt sen johdosta, että työntekijä asevelvollisena on ollut suorittamassa vakinaista palvelusta.

Työntekijälle on vuosiloman ajalta maksettava palkka, joka saadaan kertomalla hänen keskimääräinen päiväpalkkansa lomapäivien ja lomaan liittyvien muiden vapaapäivien määrällä.

Keskimääräinen päiväpalkka lasketaan jakamalla työntekijän kuukausipalkka tai, milloin kuukausipalkkaa ei ole määrätty, lomanmääräytymiskauden keskimääräinen kuukausiansio kolmellakymmenellä sekä kertomalla näin saatu tulos kertoimella 1,18.

Vuosilomapalkan perusteena olevaa kuukausipalkkaa tai keskimääräistä kuukausiansiota määrättäessä luetaan palkkaan kuuluvaksi suhteessa lomanmääräytymiskauden pituuteen kaikki kiinteät lisät ja korotukset, jotka työn laadun mukaan on tänä kautena maksettu vähintään kuukauden ajalta ylityöajalta maksettavaa tai maksetuksi katsottavaa palkkaa lukuunottamatta.

Palkkaan kuuluvat luontoisedut on vuosiloman aikana annettava vähentämättöminä.

Jos työntekijä ei loman aikana käytä hyväkseen luontoisetuja, on hänellä oikeus saada niistä rahakorvaus, myös sunnuntailta, kirkolliselta juhlapäivältä, itsenäisyyspäivältä, joulu- ja juhannusaatolta, pääsiäislauantailta sekä vapunpäivältä. Jollei luontoisedun suuremmasta rahakorvauksesta ole sovittu, lasketaan se valtioneuvoston vahvistamien perusteiden mukaan.

Vuosilomapalkka on maksettava ennen loman tai sen osan alkamista.

Maksaessaan lomapalkan on työnantaja velvollinen antamaan työntekijälle laskelman, josta ilmenevät lomapalkan suuruus ja sen määräytymisperusteet.

Vuosilomaan oikeutetulla työntekijällä on oikeus vapaaseen matkaan ylläpitoineen sille paikkakunnalle, jonka satamassa loma on 7 §:n 1 momentin mukaan annettava, sekä paluumatkaan takaisin alukselle loman päätyttyä.

Työntekijällä ei kuitenkaan ole oikeutta 1 momentissa tarkoitettuihin vapaisiin matkoihin, jos hän on aikaisemmin saman lomanmääräytymiskauden aikana saanut vastaavan etuuden, eikä myöskään sellaiselta lomanmääräytymiskaudelta, jonka aikana hän on käyttänyt merimieslain 54 §:n 3 momentissa säädetyn oikeuden vapaisiin matkoihin, jos vuosiloma tai sen osa on annettu 6 §:ssä säädetyllä tavalla merimieslain 32 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun synnytysloman tai sitä vastaavan loman yhteydessä.

Jos aluksen lasketaan kuukauden kuluessa lomaoikeuden syntymisestä saapuvan satamaan, josta matka lomalle voidaan järjestää huomattavasti pienemmin kustannuksin kuin jos matkalle lähdettäisiin heti lomaoikeuden synnyttyä, eikä työntekijä halua siirtää lomalle lähtöään tapahtuvaksi mainitusta satamasta, on hänen itse suoritettava edellä tarkoitettujen kustannusten erotus.

Edellä 16 §:ssä tarkoitetuista vapaista matkoista aiheutuvat kustannukset suoritetaan puoleksi valtion ja puoleksi työnantajan varoista. Mikäli työnantaja suorittaa myös 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun paikkakunnan ja työntekijän kotipaikkakunnan välisistä matkoista aiheutuvat kustannukset, maksetaan valtion varoista puolet työnantajalle näin aiheutuneista kustannuksista, jos alus on vuosilomamatkan alkaessa ollut ulkomaan satamassa.

Edellä 16 §:ssä tarkoitetut matkat järjestää työnantaja.

Työsuhteen päättyessä on työntekijällä, joka sen aikana on ollut työssä vähintään neljänätoista päivänä, oikeus vuosiloman sijasta saada 13 ja 14 §:ssä säädettyä vuosilomapalkkaa vastaava lomakorvaus.

Lomakorvauksena on kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta suoritettava palkka kahdelta ja yhdeltä kuudesosa päivältä. Jos työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti yli vuoden, on lomakorvauksena vastaavasti suoritettava palkka kahdelta ja puolelta päivältä.

Jos työntekijä on niinä kalenterikuukausina, jolloin työsuhde alkoi ja päättyi, ollut työssä yhteensä vähintään neljänätoista päivänä eikä siltä ajalta ole saanut lomaa tai korvausta siitä, luetaan tämä aika lomakorvausta määrättäessä yhdeksi kuukaudeksi. Jos työntekijä on mainittuina kuukausina ollut työssä yhteensä vähintään neljäkymmentäneljä päivää, luetaan tämä aika kahdeksi kuukaudeksi.

Milloin osa vuosilomasta annetaan ennen kuin oikeus vuosilomaan on syntynyt, on lomaan sisältyvien arkipäivien lukumäärä vähennettävä niiden päivien lukumäärästä, joiden nojalla lomakorvaus lasketaan.

Edellä 18 §:ssä ja tässä pykälässä tarkoitettu oikeus lomakorvaukseen on myös asevelvollisena vakinaista palvelusta suorittamaan ryhtyvällä työntekijällä, vaikka hänen työsuhteensa ei ole päättynyt.

Jos työn vastike on sovittu tai on katsottava edellytetyn suoritettavaksi osaksi tai kokonaan yleisöltä saatavilla palvelurahoilla, on työnantaja velvollinen maksamaan työntekijälle 13 ja 14 §:ssä säädetyn vuosilomapalkan tai 18 ja 19 §:ssä tarkoitetun lomakorvauksen myös palvelurahoista kertyneen ansion perusteella noudattaen soveltuvin osin, mitä sanotuissa pykälissä on säädetty.

Työnantaja ei saa pitää työntekijää työssä tälle kuuluvan vuosiloman aikana, eikä työntekijä saa vuosiloman aikana tehdä ammattiinsa kuuluvaa vastikkeellista työtä.

Työntekijän oikeus vuosilomapalkkaan tai lomakorvaukseen on rauennut, jollei kannetta ole nostettu kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma olisi ollut annettava tai lomakorvaus maksettava.

Sopimus, jolla vastoin tämän lain säännöksiä vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön.

Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on oikeus työehtosopimuksella sopia vuosiloman antamisesta ja jakamisesta sekä vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta toisinkin kuin edellä tässä laissa on säädetty.

Työehtosopimuksen 1 momentissa tarkoitettuja määräyksiä saa sopimuksiin sidottu työnantaja soveltaa niihinkin työntekijöihin, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja, mutta joiden työsuhteissa muutoin noudatetaan sanottujen sopimusten määräyksiä. Työehtosopimuksen sanotunlaisia määräyksiä saadaan noudattaa sopimuksen lakkaamisen jälkeen sopimuksen voimaantuloon asti niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, sovelletaan vastaavasti valtion viranomaisen taikka kunnallisen sopimusvaltuuskunnan tahi sen antamaan valtuutukseen perustuen kunnan tai kuntainliiton taikka evankelis-luterilaisen kirkon sopimusvaltuuskunnan tai sen antamaan valtuutukseen perustuen sanotun kirkon, seurakunnan, seurakuntaliiton tai muun seurakuntain yhtymän ja asianomaisen yhdistyksen välillä tehtyyn työehtosopimukseen sekä yksityisten valtionapulaitosten sopimusvaltuuskunnan tai sen antamaan valtuutukseen perustuen yksityisen valtionapua saavan yhteisön tai laitoksen ja asianomaisen yhdistyksen välillä tehtyyn toimiehtosopimukseen.

Milloin työntekijällä on sopimuksen mukaan oikeus tässä laissa säädettyä pitempään lomaan, on tämän lain vuosilomaa ja vuosilomapalkkaa koskevia säännöksiä vastaavasti sovellettava myös lakisääteistä pitempään lomaan, jollei sopimuksesta muuta ilmene.

Jollei toisin ole sovittu, voidaan lakisääteisen vuosiloman ylittävä osa antaa kuitenkin 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun ajanjakson ulkopuolella, mutta viimeistään seuraavalta lomanmääräytymiskaudelta annettavan loman yhteydessä.

Jollei toisin ole sovittu, on työntekijällä työnantajan irtisanoessa työsopimuksen oikeus saada sopimuksen mukaista tässä laissa säädettyä pitempää vuosilomaa vastaava lomakorvaus, joka lasketaan noudattaen soveltuvin osin tämän lain lomakorvausta koskevia säännöksiä.

Jos suomalainen alus tai sen osa on luovutettu ulkomaalaisen käyttöön, voi sosiaali- ja terveysministeriö aluksen omistajan hakemuksesta vapauttaa ulkomaalaisen työnantajan noudattamasta tämän lain säännöksiä joko osittain tai kokonaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää vain, kun siihen on painavia syitä. Ennen luvan myöntämistä on asianomaisille suomalaisille työnantaja- ja työntekijäjärjestöille varattava tilaisuus lausunnon antamiseen ja muutoinkin pyrittävä varmistamaan, ettei poikkeusluvan myöntäminen aiheuta olennaisia muutoksia työntekijäin tässä laissa säädettyyn asemaan.

Edellä 26 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää vain määräajaksi ja siihen voidaan liittää tarpeelliseksi katsottavia ehtoja.

Poikkeusluvan saaneen työnantajan tai aluksen päällikön on viivytyksettä ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle luvan perusteena olevien olosuhteiden muutoksista. Sanotuissa olosuhteissa tapahtuneiden muutosten johdosta voidaan poikkeusluvassa määrättyjä ehtoja muuttaa. Jos muutosten katsotaan vaarantavan työntekijän edellä tarkoitettua asemaa, voidaan poikkeuslupa peruuttaa.

Lupa voidaan peruuttaa myös, jos siinä asetettuja ehtoja ei noudateta.

Valtioneuvosto voi määrätä, että tämän lain säännöksiä on noudatettava myös ulkomaalaisessa aluksessa suomalaisen työnantajan ja suomalaisten työntekijäin välisissä työsuhteissa.

Työnantajan on pidettävä tämä laki ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset työntekijäin nähtävänä aluksessa tai merimieslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetussa kotimaanliikenteessä muussa sopivassa paikassa.

Työnantajan on pidettävä työntekijöiden vuosilomista ja heille maksetuista vuosilomapalkoista sekä lomakorvauksista sellaista kirjanpitoa, josta voidaan todeta työsuhteitten alkamisajat, työnteon keskeytykset, työsuhteitten päättymiset sekä lomien ajankohdat ja palkkojen sekä korvausten suuruudet samoin kuin ne perusteet, joiden nojalla loman pituudet sekä palkkojen ja korvausten suuruudet on määrätty. Työsuojeluhallitus voi määrätä, että tässä momentissa tarkoitetut tiedot on merkittävä sen vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle.

Pyydettäessä työnantajan on näytettävä valvontaviranomaiselle ne asiakirjat, joista 1 momentissa mainitut seikat käyvät ilmi. Työntekijällä tai hänen edustajallaan on oikeus saada tieto työntekijän lomaa koskevista merkinnöistä. Työnantajan on pyynnöstä annettava merkinnöistä kirjallinen selvitys.

Kirjanpito on työnantajan säilytettävä vähintään neljä vuotta sen päättämisen jälkeen ja, jos siinä mainitusta lomasta tai korvauksesta nostetaan kanne, kunnes riita on lainvoimaisella tuomiolla ratkaistu.

Työnantajaa, joka ei anna työntekijälle vuosilomaa niin kuin tässä laissa on säädetty tai joka vastoin lain säännöksiä pitää työntekijää työssä vuosiloman ajaksi määräämänään aikana, on tuomittava merimiesten vuosilomalain säännösten rikkomisesta sakkoon. Samalla työnantaja on velvoitettava, jos työntekijä vaatii, suorittamaan tälle työstä maksetun palkan lisäksi saamatta jääneeltä vuosilomalta 13 ja 14 §:n mukaan lasketut palkkaedut kaksinkertaisina. Työntekijällä ei kuitenkaan ole oikeutta tällaiseen korvaukseen, jos työssä pitäminen on tapahtunut hänen ehdotuksestaan.

Jos työnantaja ei suorita vuosilomapalkkaa tai lomakorvausta niin kuin tässä laissa säädetään, hänet on tuomittava niin kuin 1 momentissa on säädetty. Työnantajaa ei kuitenkaan ole tuomittava rangaistukseen, ellei laiminlyönti ole ollut tahallinen tai johtunut törkeästä huolimattomuudesta, eikä silloin, kun laiminlyönti on johtunut maksukyvyttömyydestä.

Työnantajaa, joka välttyäkseen antamasta työntekijälle tämän lain mukaan kuuluvia etuja on pitänyt väärin 30 §:n 1 momentissa tarkoitettua kirjanpitoa taikka muuttanut sitä tahi sen hävittänyt, kätkenyt tai tehnyt mahdottomaksi lukea, on tuomittava virheellisestä merimiesten vuosilomakirjanpidosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teosta muualla ole säädetty ankarampaa rangaistusta.

Jos työnantajan edustaja syyllistyy 31 §:ssä tai tässä pykälässä rangaistavaksi säädettyyn tekoon eikä sitä samalla voida lukea myös työnantajan syyksi, rangaistaan ainoastaan edustajaa.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 31 §:n 2 momentissa tarkoitettujen vuosilomapalkan tai lomakorvausten suorittamatta jättämisestä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Tämän lain noudattamista valvovat työsuojeluviranomaiset.

Tämän lain mukaan ratkaistavissa jutuissa määräytyy ensimmäinen tuomioistuin niin kuin merilain 260 ja 261 §:ssä tai merioikeusjuttujen, meriselitysten ja eräiden muiden merilain mukaisten asioiden sekä aluerekisteriasioiden hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa annetun lain (894/80) 1 §:ssä on säädetty. Muutoin on oikeudenkäynnissä noudatettava, mitä oikeudenkäymiskaaressa on säädetty.

Milloin työntekijän lomalle lähdön tai lomalta paluun johdosta on toimitettava päästö- ja ottokatselmuksia, katselmukset on suoritettava palkkiotta.

Tarkemmat määräykset tämän lain soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1984.

Tällä lailla kumotaan 23 toukokuuta 1975 annettu merimiesten vuosilomalaki (353/75) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyyn työsopimukseen sovelletaan, jollei toisin sovita, tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta lakia. Jos sopimus on tehty toistaiseksi, ei aikaisempaa lakia kuitenkaan sovelleta kauemmin kuin jos työnantaja olisi sen irtisanonut tämän lain voimaantulopäivänä kuitenkin niin, että vuosiloman alkamisaikaa voidaan 24 §:ssä tarkoitettujen työmarkkinaosapuolten sopimuksella siirtää tarvittavana siirtymäkautena. Jos sopimus tämän lain voimassa ollessa lakkaisi tapahtuneen irtisanomisen, sovitun määräajan päättymisen tai muun syyn takia, mutta työ jatkuu niin kuin merimieslain 42 §:ssä sanotaan, on sopimussuhteeseen siitä lähtien sovellettava tätä lakia.