Laki maa-aineslain muuttamisesta
- Type of statute
- Laki
- Date of Issue
Text of original statute
No amendments or corrections will be made to the texts of the original statutes. These will appear in the updated statutes and the corrections will also appear in the PDF versions of the Statutes of Finland.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 24 päivänä heinäkuuta 1981 annetun maa-aineslain ( 555/81 ) 13 §:n 3 momentti,
muutetaan 7 §:n 2 momentti, 11 §:n 1 ja 3 momentti, 13 §:n 2 momentti ja 21 §:n 1 momentti sekä
lisätään 7 §:ään uusi 3 ja 4 momentti, lakiin uusi 13 a §, 20 §:ään uusi 2 momentti ja 21 §:ään uusi 3 momentti, seuraavasti:
7 §Lupaviranomainen
Kunnanhallituksen päätös luvan myöntämisestä on alistettava lääninhallituksen vahvistettavaksi, milloin:
hakijana on kunta, kuntainliitto tai valtio eikä hanke ole laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan vähäinen;
alueella on luonnonsuojelun kannalta valtakunnallista merkitystä; tai
ainesten ottaminen vaikuttaa välittömästi toisen kunnan alueeseen.
Luvan myöntämistä koskevaan päätökseen voidaan sitä vahvistettaessa tehdä oikaisunluonteisia korjauksia. Vahvistettavaan päätöksen voidaan lisäksi kunnanhallituksen suostumuksella tehdä vähäisiä muutoksia. Muutoksen johdosta on kuultava niitä, joiden etua tai oikeutta muutos välittömästi koskee.
Päätös, jolla lupa on myönnetty, voidaan jättää vahvistamatta myös osittain.
11 §Lupamääräykset
Ainesten ottamista koskevaan lupaan on liitettävä määräykset siitä, mitä hakijan on noudatettava hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi, jolleivät sanotut seikat käy ilmi ottamissuunnitelmasta.
Lupamääräyksiä voidaan lisäksi antaa:
ottamiseen liittyvistä laitteista ja liikenteen järjestämisestä erityisesti pohjaveden suojelemiseksi;
ajasta, jonka kuluessa tämän pykälän nojalla määrätyt toimenpiteet on suoritettava; sekä
muista hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi tai rajoittamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä
13 §Lausunnot ja kuuleminen
Hakemuksen johdosta on ottamisalueen sisältävään kiinteistöön rajoittuvien kiinteistöjen omistajille ja haltijoille varattava tilaisuus tulla kuulluiksi, paitsi jos on ilmeistä, ettei hakemus koske heidän etuaan. Sama koskee kiinteistöä, jonka erottaa ottamisalueen sisältävästä kiinteistöstä tie, muu liikenneväylä tai kapeahko vesistö. Kuulemisessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä rakennuslain 132 a §:ssä ja rakennusasetuksen 5 a §:ssä on säädetty.
13 a §Luvan velvoitteista vapauttaminen
Jos lupaan perustuva oikeus maa-ainesten ottamiseen on siirretty toiselle, kunnanhallitus voi hakemuksesta vapauttaa luvan haltijan lupaan liittyvistä velvoitteista sekä hyväksyä hänen tilalleen toisen ja vaatia tarvittaessa tältä 12 §:ssä tarkoitetun vakuuden. Tällaiseen päätökseen ei sovelleta, mitä 7 §:n 2 momentissa on säädetty päätöksen alistamisesta sekä 13 §:ssä kuulemisesta ja lausuntojen hankkimisesta.
20 §Muutoksenhaku
Rakennuslautakunnan 14 ja 15 §:n nojalla tekemästä päätöksestä saa valittaa niin kuin rakennuslain 138 §:ssä on säädetty.
21 §Lain voimaa vailla olevan päätöksen noudattaminen
Kunnanhallitus voi ainesten ottamista koskevassa päätöksessä tai luvan saajan pyynnöstä myöhemminkin antaa luvan ainesten ottamiseen ennen kuin lupaa koskeva päätös on saanut lainvoiman, jos luvan saaja asettaa hyväksyttävän vakuuden niiden haittojen, vahinkojen ja kustannusten korvaamisesta, jotka päätöksen kumoaminen tai luvan muuttaminen voi aiheuttaa. Alistettavassa asiassa tässä tarkoitetun luvan antaa lääninhallitus kunnanhallituksen esityksestä. Valitusviranomainen voi kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanon .
Mitä 1 momentissa on säädetty vakuuden asettamisesta, ei koske valtiota tai sen laitosta eikä kuntaa tai kuntainlittoa.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.
Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 1983
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOYmpäristöministeri Matti Ahde