1116/1982

Ammattimaisesti harjoitettuna pidetään kalastusta, milloin saaliit tai osa niistä ansiotarkoituksessa myydään. Kalastusta ammattimaisesti harjoittavista henkilöistä pidettävästä luettelosta säädetään erikseen.

Kotitarvekalastuksena pidetään kalastusta, milloin saalis käytetään kalastajan taloudessa ja sillä on toimeentulon kannalta merkitystä.

Virkistyskalastuksena pidetään kalastusta, milloin saalis käytetään kalastajan taloudessa ja sillä ei ole toimeentulon kannalta merkitystä.

Kalastuslaissa tarkoitetaan kunnassa tai kylässä tilapäisesti asuvalla henkilöä, joka ei omista siellä käytössään olevaa asuntoa tai ei ole asunut siellä yhtäjaksoisesti vähintään neljän viikon aikaa.

Pilkkimisenä, jota tarkoitetaan kalastuslain 9 §:n 2 momentissa, pidetään jäältä, kiinteältä alustalta tahi paikalleen ankkuroidusta aluksesta tai laitteesta tapahtuvaa kalastusta pystysuunnassa liikuteltavaan siimaan kiinnitetyllä pilkillä, siimaa kädessä pitäen tai lyhyehköä heittokalastukseen soveltumatonta vapaa käyttäen.

Onkimisena, jota tarkoitetaan kalastuslain 8 §:n 1 momentissa ja 9 §:n 2 momentissa, pidetään sellaista kalastusta, jota harjoitetaan vavalla, jossa ei ole heittokalastukseen soveltuvaa kelaa ja jossa vapa tai siima on onkijan kädessä taikka käden ulottuvilla eikä vieheenä ole pilkki, uistin, perho tai muu keinotekoinen laite.

Kiinteällä pyydyksellä tai kalastuslaitteella tarkoitetaan patoa tai muuta kalastukseen tarkoitettua pysyväisluonteista rakennelmaa.

Kalastuslain 39 §:ssä mainitulla kiinteällä pyydyksellä tarkoitetaan myös isoarysää ja verkkopyydyksellä verkkoa.

Seisovalla pyydyksellä tarkoitetaan paikalleen pyyntiin laskettua kalanpyydystä, kuten verkkoa, pitkääsiimaa ja muuta koukkupyydystä, rysää, katiskaa ja muuta sulkupyydystä, joka ei ole kiinteä.

Liikkuvalla rihmapyydyksellä tarkoitetaan nuottaa, troolia tai verkkoa, jota vedetään tai jota virta kuljettaa.

Isollarysällä tarkoitetaan sellaista rysää, paunettia tai muuta samantapaista pohjalla varustettua sulkupyydystä, joka johtolaitteineen on joltakin osaltaan puoltatoista metriä korkeampi.

Kalastuslain 39 §:ssä tarkoitettu jäätie on jäälle aurattu tai muutoin selvästi merkitty moottoriliikenteelle tarkoitettu jäällä oleva väylä.

Ilman jäätienpitäjän lupaa avannon tekeminen viittäkymmentä metriä lähemmäksi 1 momentissa tarkoitettua jäätietä on kielletty.

Meressä kylänrajain ulkopuolella ei toisen kalastusta häiritsevää pyydystä saa panna pyyntiin sataa metriä lähemmäksi käytössä olevaa nuotta-apajaa eikä troolia vedettäessä mennä sataa metriä lähemmäksi pyynnissä olevaa nuottaa.

Edellä 3 momentissa tarkoitettua häiritsevää pyyntiä ei myöskään saa harjoittaa kahtasataa metriä lähempänä toisen isoarysää sen sivulta lukien eikä neljääkymmentä metriä lähempänä sen päätä.

Lohi- tai siikapitoisessa joessa sekä meressä viittä kilometriä lähempänä tällaisen joen suuta on kalastus liikkuvalla rihmapyydyksellä kielletty lukuunottamatta lippoamista rannalta tai rantaan liittyvältä kiinteältä alustalta.

Mitä edellä 1 momentissa on säädetty kalastamisesta lohi- tai siikapitoisen joen edustan merialueella, koskee sellaista muunkin joen edustalla olevaa merialuetta, johon lohta tai siikaa on merkittävässä määrin istutettu.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetulle merialueelle ei myöskään ilman aiemmin saavutettua oikeutta saa panna isoarysää kolmea kilometriä lähemmäksi joen suuta.

Kalastuspiiri voi kalastusalueen hallituksen esityksestä myöntää poikkeuksia edellä tässä pykälässä säädetystä kiellosta.

Tarvittaessa voidaan 10 §:ssä tarkoitetun alueen raja selvittää ja merkitä kartalle jakoasetuksen 230 §:ssä mainitussa toimituksessa, jonka kustannukset kalastuspiirin hakiessa toimitusta suoritetaan valtion varoista.

Kalastus atraimella, harppuunalla tai niihin verrattavalla terällä, koukulla tai kärjellä varustetulla välineellä samoin kuin tulta tai valoa käyttäen haavilla on kielletty lohi- tai siikapitoisessa joessa, koskessa ja virtapaikassa sekä, jollei kalastusalueen valtuuskunta toisin määrää, huhtikuun 15 päivän alusta kesäkuun 20 päivän loppuun muissakin vesissä.

Lohipitoisen vesistön koskessa ja virtapaikassa on koukkukalastus matosyöttiä tai harrilautaa käyttäen kielletty.

Katiskaa, rysää tai muuta kalanpyydystä ei saa asettaa veteen niin, että sen nielu on avoinna veden pinnan yläpuolella eikä myöskään säilyttää siten, että riista- tai muut eläimet voivat siihen joutua.

Langasta kudotun pyydyksen pienimmän sallitun silmäkoon tulee olla:

Edellä 14 §:ssä tarkoitettujen pyydysten silmäkokoa mitattaessa tulee silmäkoon useiden perättäisten silmien kohdalta olla sellainen, että pyydyksen silmän ollessa vedettynä hapaan pituussuuntaan leveydeltään kysymyksessä olevaa vähimmäismittaa osoittava mittatikku, jonka paksuus on kaksi millimetriä, helposti menee silmän läpi hapaan ollessa märkänä.

Silmäkoko voidaan 14 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa pyynnissä käytettävien pyydysten osalta määrittää myös siten, että märästä hapaasta mitatun yhdentoista perättäisen solmun välinen etäisyys jaetaan kymmenellä, jolloin 16 millimetrin silmäkokoa vastaava solmuväli on 10 millimetriä.

Kalastuslain 33 ja 39 §:ssä tarkoitettuna selvänä merkkinä pidetään vähintään puolitoista metriä vedenpinnasta nousevaan salkoon kiinnitettyä neliönmuotoista vähintään 30 senttimetriä korkeaa ja ieveää lippua. Veden pintaan lasketun tahi pintaan tai pinnan läheisyyteen ulottuvan ankkuroidun pyydyksen uloimman pään merkkisalko ja ajoverkkojadan sekä ajosiiman molempien päiden merkkisalot on kuitenkin varustettava kahdella päällekkäisellä, edellä tarkoitetulla lipulla.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen merkkien lisäksi on pyydyksen suunta ilmoitettava käyttämällä tarpeen mukaan yhtä tai useampaa selvästi erottuvaa merkkiä.

Seuraavat kalat ovat rauhoitettuja ja niiden pyynti on kielletty alempana mainittuina aikoina:

Rapu on rauhoitettu ja sen pyydystäminen kielletty marraskuun alusta heinäkuun 21 päivään kello 12.

Luonnonvesistä pyydettyjen kalojen tulee täyttää seuraavat alimmat mitat leuan päästä suoraksi ojennetun, yhteenpuristetun pyrstöevän kärkeen mitattuna:

Rapua, jonka pituus on vähemmän kuin 10 senttimetriä mitattuna otsapiikin kärjestä suoraksi ojennetun pyrstön keskimmäisen kilven ulkoreunaan, ei saa pyydystää.

Kalastuksen päätyttyä on pyydykset sekä niihin kuuluvat merkit ja muut kalastukseen käytetyt tarvikkeet, jotka eivät kuulu vesistössä laillisesti olevaan kiinteään kalastuslaitteeseen, viipymättä poistettava vedestä. Samoin on poistettava tarpeettomaksi käynyt turo tai muu kalaveden hoidossa, kalanviljelyssä tai saaliin säilytyksessä käytetty laite tai rakennelma.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös talvikalastuksessa käytettävää 16 §:ssä tarkoitettua merkkiä.

Kalastuskunnan säännöt on laadittava kirjallisesti ja toimitettava kaksin kappalein kalastuspiirille tarkastettaviksi. Hankittuaan tarpeellisiksi katsomansa lausunnot kalastuspiirin tulee ilmoittaa päätöksellä kalastuskunnalle, ovatko säännöt lainmukaiset ja tarkoitustaan vastaavat tai miltä kohdin niitä on korjattava tai täydennettävä. Korjatut tai täydennetyt säännöt on uudelleen toimitettava kalastuspiirin tarkastettaviksi.

Sääntöjä muutettaessa on meneteltävä 1 momentissa säädetyllä tavalla. Muutosta ei saa kalastuskunnan kokouksessa hyväksyä, ennenkuin johtokunta on asiaa käsitellyt.

Kalastuskunnalle palautettavaan sääntöjen kappaleeseen on merkittävä kalastuspiirin päätöksen päivämäärä ja että säännöt on tarkastettu niiden aiheuttamatta huomautuksia tai että ne on palautettu korjattaviksi.

Kalastuskunnan säännöissä on mainittava:

Edellä sanotun lisäksi kalastuskunnan säännöissä voidaan määrätä:

Kalastuskunnan kokouksen tulee:

Kalastuskunnan kokouksen pöytäkirjaan on merkittävä kokouksen aika ja paikka, miten kokous on kutsuttu koolle, läsnäolevat kalastuskunnan osakkaat tai heidän asiamiehensä, kunkin äänimäärä, kokouksessa tehdyt ehdotukset ja tapahtuneet äänestykset sekä kokouksen päätökset.

Pöytäkirjan allekirjoittavat puheenjohtaja ja pöytäkirjan pitäjä sekä kaksi pöytäkirjan tarkistajaa, mikäli sellaiset on valittu.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, koskee soveltuvilta osin pöytäkirjan pitämistä johtokunnan kokouksissa.

Johtokunnan esimiehen ja varaesimiehen tultua valituiksi on heidän nimensä ja postiosoitteensa viipymättä ilmoitettava kalastuspiirille, asianomaiselle poliisipäällikölle sekä sen kalastusalueen hallitukselle, jonka alueella kalastuskunta toimii.

Johtokunnan kokouksissa johtaa puhetta johtokunnan esimies tai hänen estyneenä ollessaan varaesimies.

Johtokunnan esimies tai hänen estyneenä ollessaan varaesimies käyttää johtokunnan puolesta puhevaltaa tuomioistuimessa ja viranomaisen luona, jollei johtokunta jossakin asiassa erikseen määrää toista asiamiestä.

Käsitellessään kalastuslain 65 §:ssä tarkoitettua rikkomusta tai laiminlyöntiä johto kunnan tulee ennen päätöksen tekemistä varata asianomaiselle tilaisuus selityksen antamiseen.

Milloin kalastuspiiri on vapauttanut kalastuskunnan järjestäytymisestä ja kalastuskunnalle kuuluvien asioiden hoitaminen on uskottu kalastuslain 49 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimitsijamiehen tehtäväksi, tulee toimitsijamiehen viipymättä ilmoittaa nimensä ja postiosoitteensa kalastuspiirille.

Edellä 1 momentissa säädetty ilmoitusvelvollisuus koskee myös kalastuslain 49 §:n 2 momentissa tarkoitettuja hallintoelinten toimitsijoita sekä uskottuja miehiä.

Milloin kalastusalueeseen kuuluu kalastuslain 70 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja vesialueita, näiden omistajat saavat valita kalastusalueen valtuuskuntaan niin monta edustajaa, että heidän edustajamääränsä verrattuna kalastuskuntien edustajamäärään vastaa vesialueiden pinta-alojen suhdetta. Ellei pinta-aloja ole merkitty maarekisteriin, voidaan suhde arvioida likimääräisesti. Edellä tarkoitetut henkilöt saavat kuitenkin vähintään yhden edustajan.

Kalastuslain 70 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja kalastusalan neuvontatyötä hoitavia toimielimiä ovat Kalatalouden Keskusliitto – Centralförbundet för Fiskerihushållning ry:n alueelliset jäsenyhteisöt. Sanotun momentin 5 kohdassa tarkoitettuja järjestöjä ovat Suomen Kalamiesten Keskusliitto – Finlands Fritidsfiskares Centralförbund ry:n sekä Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliitto ry:n alueelliset jäsenyhteisöt.

Elleivät kalastuslain 70 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetut järjestöt pääse yksimielisyyteen edustajastaan, asian ratkaisee kalastuspiiri.

Kalastusalueen on toimitettava kalastuspiirille jäljennös käyttö- ja hoitosuunnitelmasta. Kalastusalueen tulee lisäksi vuosittain ilmoittaa kalastuspiirille hallituksensa puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan nimet ja postiosoitteet.

Asianomainen kalastuspiiri on oikeutettu pyynnöstä saamaan kalastusalueilta tietoja niiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien toteutumisesta.

Valtion yksityisten kalastusten ja valtiolle kuuluvan kalastusoikeuden käyttämisestä sekä kalastuksen harjoittamisesta valtion omistamilla kylänrajain sisäpuolella meressä ja sisävesissä olevilla sekä valtion metsämaihin rajoittuvilla vesialueilla päättää se valtion viranomainen, jonka hallinnassa kyseinen kalastus tai vesialue on.

Milloin valtio on yhteisen kalaveden osakkaana, on sen osalta jäljempänä ja kalastuslain 18 §:n 2 momentissa mainituin poikkeuksin voimassa, mitä kalastuslaissa on säädetty kalastuskunnan osakkaasta ja yhteisen vesialueen osakkaan oikeuksista ja velvollisuuksista.

Paikalliseen väestöön kuuluvalla henkilöllä, joka on vailla omistusoikeuteen tai muuhun erityiseen perusteeseen nojautuvaa kalastusoikeutta, on oikeus saada lupa kalastuksen harjoittamiseen 33 §:n 1 momentissa tarkoitetulla valtiolle kuuluvalla vesialueella. Tällainen lupa voidaan myöntää myös muille, mikäli se voi tapahtua olennaisesti heikentämättä paikallisen väestön kalastusmahdollisuuksia.

Milloin valtio on yhteisen kalaveden osakkaana, se voi myöntää edellä tarkoitetun luvan, joka kohdistuu sen osuutta vastaavaan kalastusoikeuteen. Luvan myöntämisestä on viranomaisen toimesta ilmoitettava asianomaiselle kalastuskunnalle. Luvasta on suoritettava kalastuskunnan vahvistamien perusteiden mukaisesti määrätty maksu.

Milloin edellä tässä pykälässä tarkoitettuja lupia ei voida myöntää kaikille niitä haluaville, on etusija annettava kalastusta ammattimaisesti tai koti tarpeekseen harjoittaville henkilöille.

Lupia myönnettäessä sekä niiden käyttöä valvottaessa on otettava huomioon mitä kalastuslain 1 §:ssä on säädetty. Lupien myöntäminen voidaan evätä tai lupaan perustuvan pyynnin harjoittaminen määrätyksi ajaksi kieltää tai sitä rajoittaa, milloin se on tarpeen siirtoistutuksen, kalanviljelyn, tieteellisen tutkimuksen tai kalaveden käyttöön tai hoitoon liittyvän muun tarkoituksen vuoksi. Edellä 1 momentissa mainittua oikeutta ei kuitenkaan ole ilman puolustusministeriön lupaa sellaisella mainitun ministeriön hallinnassa olevalla vesialueella, jolla liikkuminen ei ole turvallista tai puolustusnäkökohdat huomioon ottaen suotavaa.

Lupatodistuksen, joka oikeuttaa harjoittamaan 34 §:ssä tarkoitettua kalastusta, antaa 33 §:n 1 momentissa mainittu viranomainen tai sen ohjeiden mukaisesti sen alainen alueellinen tai paikallinen viranomainen tai muu sanotun viranomaisen hyväksymä luvan antaja. Todistus annetaan määräajaksi ja siihen otetaan tarpeelliset kalastuksen harjoittamista koskevat määräykset sekä maininta siitä, että lupa voidaan peruuttaa, mikäli määräyksiä ei noudateta.

Lupatodistus voidaan antaa yksityiselle henkilölle tai ruokakunnan päämiehelle ja hänen kotiväelleen taikka, milloin pyynnin harjoittaminen 34 §:n 3 momentissa mainitussa tarkoituksessa sitä edellyttää, useamman henkilön muodostamalle pyyntikunnalle. Lupatodistus voidaan 34 §:ssä säädetyin edellytyksin antaa myös yhdistykselle, yhtiölle tai muulle yhteisölle sellaista lyhyehkönä aikana harjoitettavaa kalastusta varten, jota suorittavat yhteisön jäsenet, osakkaat tai henkilökunta kilpailu- tai muussa siihen verrattavassa tarkoituksessa. Lupaan perustuvaa oikeutta ei saa luovuttaa toiselle eikä pyyntiin ottaa osakkaaksi toista henkilöä, joka ei kuulu edellä tarkoitettuun kotiväkeen tai pyyntikuntaan taikka ei ole edellä tarkoitetun yhteisön jäsen tai osakas tahi kuulu sen henkilökuntaan.

Edellä 34 §:n 1 momentissa tarkoitetusta luvasta on suoritettava maksu. Maksun määrää asianomaisen ministeriön vahvistamien ohjeiden mukaisesti se viranomainen, jonka hallinnon alaisena kalaves on. Maksun suuruutta määrättäessä on paikallisten olosuhteiden ohella otettava huomioon alueella suoritetut, lupaan perustuvan kalastuksen edellyttämät kalakannan hoito toimenpiteet sekä kysymyksessä olevan kalastuksen laajuus ja laatu. Maksu peritään, jollei erityisistä syistä siitä jollekin myönnetä alennusta, saman suuruisena kaikilta, jotka luvan nojalla harjoittavat samanlaatuista kalastusta samoilla vesialueilla.

Kalastuksen harjoittamiseen 34 §:n mukaan myönnetty lupa voidaan peruuttaa, jos luvan haltija on ylittänyt oikeutensa, harjoittanut kalastus ta kalastuslaissa kielletyllä tavalla taikka muutoin rikkonut lupatodistuksessa mainittuja tai muita kysymyksessä olevaa kalastusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Luvan peruuttamista koskevan päätöksen tekee 33 §:n 1 momentissa tarkoitettu viranomainen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä voidaan valittaa siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa on säädetty.

Kalastusoikeus, joka kohdistuu 33 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin kalavesiin ja kalastuksiin, voidaan, mikäli paikallisen väestön kalastusmahdollisuudet ja vesistön tuottokyky eivät siitä olennaisesti kärsi, antaa vuokralle vastaavasti noudattamalla mitä kalastuslain 16, 17, 19 ja 20 §:ssä on säädetty. Vuokra-aika on enintään kaksikymmentä vuotta. Vuokranmaksun suuruus määrätään ottamalla huomioon kalaveden laajuus ja sen tuottokyky, käytettävien pyydysten laatu ja lukumäärä, paikkakunta, jolla kalavesi sijaitsee, ja muut seikat, jotka vaikuttavat pyynnin laajuuteen ja tuottoon.

Vuokramies on velvollinen huolehtimaan kalaveden hoidosta ja valvonnasta sen mukaan kuin siitä vuokrasopimuksessa määrätään.

Vuokramies ei saa asianomaisen viranomaisen luvatta edelleen vuokrata tai muulla tavoin luovuttaa kalastusoikeutta toiselle.

Oikeus harjoittaa onkimista ja pilkkimistä sekä muuta koukkukalastusta voidaan 39 §:n säännöksiä noudattaen antaa vuokralle matkailun tai muun yleishyödyllisen tarkoituksen hyväksi toimivalle yhteisölle. Yhteisö on velvollinen vuokrasopimuksessa määrätyin ehdoin sallimaan sitä haluavien harjoittaa tällaista kalastusta ja sen asiana on valvoa, ettei vuokran kohteena olevaa kalastusoikeutta ylitetä ja että sanottua oikeutta käytettäessä noudatetaan kalastusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

Edellä 33 §:ssä tarkoitettu viranomainen voi myöntää niille palveluksessaan oleville viran ja toimen haltijoille sekä vakinaisessa työsuhteessa oleville työntekijöille, jotka huolehtivat edellä tarkoitettujen kalavesien hoidosta tai valvonnasta, luvan sijoitus- ja toimialueillaan maksutta harjoittaa kalastusta omaksi tarpeekseen sanotuissa kalavesissä. Vastaavanlainen lupa voidaan myöntää myös toisen viranomaisen palveluksessa oleville viran ja toimen haltijoille, jotka suorittavat kalastuslain 96 ja 99 §:ssä tarkoitettua valvontaa.

Myöntäessään 1 momentissa tarkoitettuja lupia viranomaisen tulee lupatodistukseen ottaa määräykset niistä ehdoista ja rajoituksista, jotka katsotaan tarpeellisiksi kalakannan suojelemiseksi sekä paikallisen väestön kalastusmahdollisuuksien ja erityisesti vuokramiesten ammattimaisesti harjoittaman kalastuksen etujen turvaamiseksi.

Mitä 38 §:ssä on säädetty, koskee vastaavasti edellä tässä pykälässä tarkoitettua kalastuslupaa.

Kalastuslain 12 §:n nojalla valtiolle kuuluva erityinen oikeus merilohen ja meritaimenen pyyntiin ei ole muun kalastusoikeuden käyttämisen esteenä silloinkaan, kun valtio on vuokrannut mainittujen kalojen pyyntiä varten soveltuvan pyyntipaikan tai antanut luvan sen käyttöön, mutta paikka on mainittuun tarkoitukseen käyttämätön.

Kalastusoikeus, joka erityisten säännösten nojalla kuuluu valtion mailla asuville henkilöille, pysyy edelleen voimassa.

Kalastuksen rajoittamisesta kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla sekä ulkoilulain (606/73) tarkoittamilla valtion retkeilyalueilla olevissa vesissä on voimassa, mitä siitä kussakin tapauksessa erikseen on määrätty.

Tässä luvussa tarkoitettu lupatodistus on kalastettaessa pidettävä mukana ja vaadittaessa esitettävä sille, jonka tehtävänä on valvoa kalastusta koskevien säännösten ja määräysten noudattamista.

Maa- ja metsätalousministeriöllä on oikeus, milloin siihen on erityistä syytä, sallia yksittäistapauksissa poikettavaksi tämän luvun säännöksistä.

Sen, joka varastoi, lähettää, kuljettaa tai pitää kaupan kaloja tai rapuja niiden rauhoitusaikana tai alamittaisina, on vaadittaessa esitettävä lupansa tai osoitettava oikeutensa muulla tavalla.

Kalastuslain 93 §:n 3 momentissa tarkoitetun merkitsemisen suorittaa sillä paikkakunnalla, missä saalis myydään tai mistä se lähetetään, poliisipäällikkö tai hänen määräämänsä henkilö maa- ja metsätalousministeriön antamia ohjeita noudattaen sekä kalastuspiirin toimittamia merkkejä ja merkitsemisvälineitä käyttäen. Merkintä tehdään kuljetus- tai myyntilaatikkoon. Merkitsemisestä on sitä pyytäneen suoritettava maa- ja metsätalousministeriön määräämä maksu, joka on enintään 50 markkaa laatikolta.

Kalastuslain 97 §:ssä tarkoitetun kalastuksenvalvojan valan kaava on seuraava: Minä N.N. lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta, että minä uutterasti ja tunnollisesti, puolueettomasti ja ilman oman voiton tavoittelua, parhaan ymmärrykseni ja taitoni mukaan täytän velvollisuuteni valvoa kalastusta ja sitä koskevien säännösten ja määräysten noudattamista. Tämän minä lupaan kunniani ja omantuntoni kautta, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta.

Joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan taikka jota uskontokuntansa oppi estää valaa tekemästä, antakoon seuraavan vakuutuksen: Minä N.N. vakuutan, että minä uutterasti ja tunnollisesti, puolueettomasti ja ilman oman voiton tavoittelua, parhaan ymmärrykseni ja taitoni mukaan täytän velvollisuuteni valvoa kalastusta ja sitä koskevien säännösten ja määräysten noudattamista. Tämän minä lupaan kunniani ja omantuntoni kautta.

Kalastuksenvalvojan merkkejä ja tunnuskortteja, joiden kaavat maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa, pidetään saatavana kalastuspiirissä.

Milloin pyydys, saalis tai kulkuväline on kalastuslain 101 §:n nojalla otettu talteen ja talteen ottamisesta on ilmoitettu poliisiviranomaiselle, tämän on tehtävä ilmoituksesta merkintä pitämäänsä luetteloon. Kysyttäessä viranomainen on velvollinen ilmoittamaan, onko ja milloin tällainen ilmoitus tehty sekä kuka sen on tehnyt.

Milloin pyydys tai kulkuväline on kalastuslain säännösten mukaisesti tuomittu menetetyksi valtiolle taikka saalis tai muu tavara on sanotun lain 103 tai 104 §:n nojalla viranomaisen myytävä, se on myytävä julkisella huutokaupalla. Mikäli tavaran arvo on vähäinen tai on pelättävissä, että tavara pilaantuu, voidaan se myydä huutokauppaa toimittamatta sen jälkeen, kun kaksi esteetöntä henkilöä on sen arvioinut.

Kalastuslain 102 §:n 2 momentissa tarkoitettu lunastusmaksu on suuruudeltaan 200 markkaa kerralla talteenotettua tavaraerää kohti.

Rauhoituspiiri osoitetaan rannalle sopiviin paikkoihin sijoitettavin suorakaiteen muotoisin laatoin, joihin valkoiselle pohjalle on mustin kirjaimin merkitty sana: Rauhoituspiiri. Rauhoituspiirin rajaa vedessä osoittamaan käytetään merkkinä mustaa, jäykkää, suorakulmaisen kolmion muotoista lippua, joka on kiinnitetty toisesta suoran kulman viereisestä, 40 senttimetrin pituisesta sivustaan vähintään puolitoista metriä vedestä nousevaan salkoon ja jonka toinen, 30 senttimetrin mittainen, suoran kulman viereinen sivu on lipun alalaitana. Tarvittaessa voidaan rauhoituspiirin rajat kalastuslain 45 §:ssä tarkoitetun selvityksen perusteella merkitä karttapiirrokseen, jota kalastusalueen hallituksen toimesta pidetään sitä tarvitsevien saatavilla.

Kalaväylän ja kalastuslain 26 §:ssä tarkoitetun alueen rajat voidaan tarvittaessa selvittää ja merkitä kartalle jakoasetuksen 230 §:ssä mainitussa toimituksessa, jonka kustannukset kalastuspiirin hakiessa toimitusta maksetaan valtion varoista. Merkintä maalle tehdään tarvittaessa rajaviittoja käyttämällä ja muutoin soveltuvin osin noudattamalla, mitä jakoasetuksen 128 §:ssä on säädetty. Vedessä käytetään tällaisten alueiden rajan merkkinä mustaa, jäykkää, tasakylkisen kolmion muotoista lippua, jonka kanta on 30 senttimetrin ja sivut 40 senttimetrin pituiset ja joka kannastaan on kiinnitetty sellaiseen salkoon kuin 1 momentissa on säädetty.

Kalastuksenhoitomaksu suoritetaan maa- ja metsätalousministeriön pos tisiirtotilille. Kuitiksi jäävä osa tilillepanokortista, joka sisältää tarvittavat tiedot maksun suorittajasta, on kalastuslain 90 §:n 1 momentissa tarkoitettu kalastuskortti.

Pilkintämaksun suorittamisesta on vastaavasti voimassa, mitä 1 momentissa on säädetty kalastuksenhoitomaksusta. Kuitiksi jäävä osa tilillepanokortista on kalastuslain 90 §:n 2 momentissa tarkoitettu pilkintäkortti.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tilillepanokorttien kaavat vahvistaa maa- ja metsätalousministeriö.

Kalastuslain 88 §:n 1 momentissa säädetty velvollisuus kalastuksenhoitomaksun suorittamisesta koskee jokaista 18 vuotta täyttänyttä henkilöä, joka on välittömästi osallisena pyyntitapahtumaan.

Alle 18 vuotiaan, joka kalastuslain 88 §:n 1 momentin ja 9 §:n 2 momentin nojalla on oikeutettu harjoittamaan kalan ja ravun pyyntiä kalastuksenhoitomaksua ja pilkintämaksua suorittamatta, tulee tarvittaessa luotettavasti osoittaa ikänsä.

Kalastuslain 9 §:n 1 momentin mukaista maksua määrättäessä on huomioitava paikalliset olot, kalaveden kalakanta, kalakannan hyväksi suoritetut tai suoritettavat hoitotoimenpiteet, kalastusrasitus ja kalastuksen laatu.

Kalastuslain 37 ja 38 §:ssä tarkoitetusta luvasta on ilmoitettava asianomaiselle kalastuspiirille, poliisiviranomaiselle ja kalastusalueen hallitukselle.

Kalastuspiirin ja kalastusalueen kalastuslain mukaisesti antamat päätökset ja niiden muut yleisesti tiedoksi saatettavat ilmoitukset on asianomaisissa kunnissa pantava näkyviin niin kuin julkisista kuulutuksista on säädetty sekä tarpeen mukaan julkaistava alueella yleisesti ilmestyvässä sanomalehdessä ja annettava tiedoksi kalastuslain 96 §:ssä tarkoitetuille viranomaisille.

Niin kauan kuin 1 momentissa tarkoitettu päätös on voimassa, on sitä koskeva ilmoitus vuosittain uudistettava.

Kalastusalueen ohjesäännön ja kalastuskunnan sääntöjen sekä tarpeen mukaan pöytäkirjain ja muiden kalastuslaissa tarkoitettujen asiakirjojen mallit laaditaan maa- ja metsätalousministeriön toimesta ja niitä pidetään saatavina valtion painatuskeskuksessa.

Milloin kalastuslain 3 §:ssä tarkoitetun useille kiinteistöille yhteisesti kuuluvan kalaveden rajoista on epätietoisuutta, kalastuskunta tai sen osakas voi hakea jakolain mukaista rajankäyntiä.

Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa maa- ja metsätalousministeriö.