925/1979

Sähkölain (319/79) 2 §:ssä tarkoitettuna sähkölaitoksena ei pidetä:

Sähkönsiirtolaitteistolla tarkoitetaan nimellisjännitteeltään yli 20 kilovoltin sähkölaitteistoa ja sellaista nimellisjännitteeltään 20 kilovoltin sähkölaitteistoa, joka on otettava sähköhuollon aluesuunnitelmaan. Sähkönsiirtolaitteistolla ei kuitenkaan tarkoiteta sähkön tuottamiseen tai käyttöön tarkoitettua sähkölaitteistoa.

Nimellisjännitteeltään 20 kilovoltin sähkönsiirto- tai jakelulaitteistolla tarkoitetaan laitteistoa, jossa suurin sallittu käyttöjännite on 24 kilovolttia.

Nimellisjännitteeltään 110 kilovoltin sähkönsiirtolaitteistolla tarkoitetaan laitteistoa, jossa suurin sallittu käyttöjännite on 123 kilovolttia.

Sähköä välittömästi yleiseen käyttöön toimittavalla sähkölaitoksella tarkoitetaan sähkölaitosta, joka toimittaa sähköä kotitalouksille, maatalouksille ja muille pienille ja keskisuurille sähkön käyttäjille.

Sähkölain 8 §:ssä tarkoitettua lupaa saada elinkeinona suunnitella, rakentaa, korjata ja huoltaa sähkölaitteistoja sekä sähkölaitteita on haettava kirjallisesti Sähkötarkastuskeskukselta. Elinkeinon harjoittamisella tarkoitetaan tällöin korvausta vastaan suoritettavaa toimintaa. Kauppa- ja teollisuusministeriö, jäljempänä ministeriö, voi kuitenkin määrätä, ettei lupaa tarvitse hakea sellaiselle toiminnalle, jota voidaan pitää kertaluonteisena.

Hakemuksessa on ilmoitettava:

Hakemukseen on liitettävä:

Jos hakemus havaitaan puutteelliseksi, hakijalle on annettava tilaisuus määräajassa täydentää hakemus.

Edellä 5 §:ssä tarkoitetusta toiminnasta, johon ei tarvita lupaa, on tehtävä ilmoitus Sähkötarkastuskeskukselle. Ilmoitus on tehtävä ministeriön määräämällä tavalla.

Sähkölain 9 §:ssä tarkoitettua sähkölaitoslupaa on haettava kirjallisesti ministeriöltä.

Hakemuksessa on ilmoitettava:

Hakemukseen on liitettävä:

Jos hakemus havaitaan puutteelliseksi, hakijalle on annettava tilaisuus määräajassa täydentää hakemus.

Sähkölain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuina edellytyksinä huolehtia sähkölaitoksesta vaaditaan sähkölaitosluvan myöntämiseksi:

Ministeriö voi myöntää luvan suppealla alueella toimivalle yritykselle tai laitokselle, joka ei toimita sähköä välittömästi yleiseen käyttöön, vaikka hakijan sähkölaitteistojen huolto- ja käyttötöiden sekä suunnittelu-, rakennus- ja korjaustöiden johtajana toimii sama henkilö, jos hänellä on riittävä pätevyys kyseisiin tehtäviin.

Ministeriö voi myöntää luvan, vaikka hakija ei täytä1 momentissa mainittuja edellytyksiä, jos hakemuksen kohteena olevasta sähkölaitostoiminnasta ei voida muulla tavoin huolehtia tai luvan myöntämättä jättäminen kohtuuttomasti vaikeuttaisi hakemuksessa tarkoitetun sähköhuollon järjestämistä.

Sähkölaitoslupahakemusten käsittelyä varten ministeriö asettaa lautakunnan, jonka toimikausi on seitsemän vuotta sähkölain voimaantulosta lukien. Lautakunnan tehtävänä on antaa lausuntoja hakemuksista. Ministeriö ei voi hylätä hakemusta pyytämättä siitä ensin lautakunnan lausuntoa. Lautakuntaan kuuluu ministeriön energiaosaston virkamies puheenjohtajana sekä viisi muuta jäsentä. Jäsenille nimitetään myös henkilökohtaiset varamiehet.

Jäsenistä tulee yhden edustaa Sähkötarkastuskeskusta, yhden elinkeinohallitusta ja kolmen sähkölaitoksia.

Lautakunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta. Päätökset lautakunnan kokouksessa tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni.

Sähkölaitos voi hakea uutta sähkölaitoslupaa aikaisintaan kolme vuotta ennen lupa-ajan päättymistä. Ministeriön tulee antaa päätös hakemuksesta vuoden kuluessa hakemuksen saapumisesta ministeriölle.

Ministeriön tulee pitää luetteloa sähkölaitosluvan saaneista laitoksista.

Sähkölaitos ei ole velvollinen huolehtimaan sellaisen sähkön tarvitsijan sähkön saannista, jonka ei katsota olevan samassa asemassa kuin kyseiseen laitokseen rinnastettavien sähkölaitosten tavanomaiseen asiakaspiiriin kuuluvien sähkön käyttäjien. Sähkölain 12 §:n 1 momentissa mainituilla poikkeuksellisilla ja vaikeilla olosuhteilla tarkoitetaan tapauksia, joissa sähkön toimittaminen tulee kohtuuttoman kalliiksi tai se on teknisesti hyvin vaikeaa, muita vastaavia tapauksia.

Sähköhuollon runkosuunnitelma laaditaan vuosittain vähintään kymmeneksi vuodeksi. Suunnitelman tulee sisältää arvot sähkön kulutuksen kehittymisestä sekä sähkön hankinnasta.

Runkosuunnitelmassa on esitettävä riittävästi yksilöitynä selvitys niistä hankkeista, joiden rakentaminen ehdotetaan aloitettavaksi kolmena ensimmäisenä vuotena. Voimalaitosten osalta on esitettävä niiden suunnitellut rakentamisaikataulut, sijoituspaikat ja alustavat kustannusarviot sekä selvitys siitä, kuka laitoksen rakennuttaa. Niin ikään siinä on esitettävä suunnitelmat sähkönsiirtojärjestelmän kehittämisestä.

Runkosuunnitelmaan on sisällytettävä:

Runkosuunnitelman laatimista varten on sähkölaitoksen, jonka tarkoituksena on aloittaa seuraavien kolmen vuoden aikana valtakunnallisesti merkittävien kohteiden rakentaminen, lähetettävä laitosta koskeva suunnitelma sähköhuollon neuvottelukunnalle. Sähkölaitokset voivat esittää neuvottelukunnalle myös pitemmälle ajanjaksolle ulottuvia suunnitelmia.

Neuvottelukunnan tulee hankkia asian käsittelyä varten tarpeellisiksi katsomansa muut hanketta koskevat tiedot ja lisäselvitykset.

Ministeriön tulee lähettää valtioneuvoston hyväksymä runkosuunnitelma välittömästi sähköhuollon neuvottelukunnalle ja aluetoimikunnille, Sähkötarkastuskeskukselle sekä niille sähkölaitoksille, joita suunnitelma koskee.

Ministeriön tulee vahvistaa sähköhuollon yhteistoiminta-alueiden rajat siten, että kukin alue muodostaa sähköhuollon kannalta yhtenäisen kokonaisuuden.

Sähköhuollon aluetoimikunnan toimintaan ovat velvollisia osallistumaan:

Yhteistoiminta-alueella olevat sähkön käyttäjät, jotka ostavat sähköä yli 20 kilovoltin nimellisjännitteellä, voivat nimetä edustajansa aluetoimikuntaan ilmoittamalla sille haluavansa osallistua aluetoimikunnan toimintaan. Tarvittaessa aluetoimikunta kutsuu koolle sähkön käyttäjien kokouksen, jossa näiden edustaja aluetoimikuntaan nimetään.

Aluetoimikunnassa on yhteensä enintään 12 edellä 18 §:ssä tarkoitettuja sähkölaitoksia, sähkön tukkumyyjiä ja sähkön tuottajia edustavaa jäsentä. Lisäksi sähkön käyttäjillä on oikeus nimetä aluetoimikuntaan yksi näitä edustava jäsen. Jäsenille valitaan henkilökohtaiset varamiehet.

Jos ministeriö toteaa jonkin aluetoimikunnan kokoonpanon sähkölain 19 §n vastaiseksi, tulee ministeriön vahvistaa aluetoimikuntaan valittavien eri ryhmiä edustavien jäsenten lukumäärä aluetoimikunnan uudelleen valintaa varten.

Aluetoimikunta valitaan kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Jos aluetoimikunnan jäsen kuolee tai vapautetaan tehtävistään, on hänen tilalleen valittava uusi jäsen toimikauden jäljellä olevaksi ajaksi. Aluetoimikunnan kokoonpanosta sekä siinä kesken toimikauden tapahtuvista muutoksista on tehtävä viipymättä ilmoitus ministeriölle.

Aluetoimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan 18 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen sähkölaitosten edustajista sekä varapuheenjohtajan.

Aluetoimikunnassa on jokaisella jäsenellä yksi ääni.

Ministeriö määrää yhden 18 §:n 1 kohdassa tarkoitetun sähkölaitoksen huolehtimaan aluetoimikunnan perustamisesta. Aluetoimikunta valitaan 18 §:ssä tarkoitettujen sähkölaitosten kokouksessa, johon jokainen sähkölaitos, joka on velvollinen osallistumaan aluetoimikunnan toimintaan, saa lähettää edustajansa. Kokouksen kutsuu koolle se sähkölaitos, jonka ministeriö on määrännyt huolehtimaan aluetoimikunnan perustamisesta.

Sähköhuollon aluesuunnitelman tulee pohjautua yhteistoiminta-alueen sähkölaitosten omia alueitaan varten laatimiin suunnitelmiin, jotka sovitetaan yhteen.

Aluesuunnitelmassa on esitettävä riittävästi yksilöitynä selvitys niistä hankkeista, joiden rakentaminen ehdotetaan aloitettavaksi kahtena ensimmäisen vuotena. Voimalaitosten osalta on esitettävä niiden suunnitellut rakentamisaikataulut ja sijoituspaikat, alustavat kustannusarviot sekä selvitys siitä, kuka laitoksen rakennuttaa. Niin ikään siinä on esitettävä suunnitelmat sähkönsiirtojärjestelmän kehittämisestä ja kunkin sähkölaitoksen jakelualueesta sekä suunnitelma sähkön hankinnasta.

Aluesuunnitelmaan on sisällytettävä, jollei voimalaitos tai sähkönsiirtolaitteisto kuulu runkosuunnitelmaan:

Ministeriön tulee lähettää hyväksytty aluesuunnitelma välittömästi aluetoimikunnalle ja sähköhuollon neuvottelukunnalle sekä Sähkötarkastuskeskukselle.

Sähkölain 24 ja 25 §:ssä tarkoitettuun lupahakemukseen on liitettävä selvitys, josta käyvät ilmi rakennettavan voimalaitoksen tai sähkönsiirtolaitteiston tyyppi, sijainti, päämitoitusarvot, voimalaitoksella käytettävät polttoaineet, hankkeen suunniteltu rakentamisaikataulu, kustannusarvio ja alustava rahoitussuunnitelma sekä tarvittaessa kannattavuuslaskelmat ja muut lupahakemuksen käsittelyssä tarvittavat tiedot.

Sähkölain 25 §:n 4 momentissa tarkoitetun voimalaitoksen rakentamisesta, mihin ei tarvita sähkölaissa säädettyä lupaa, on kaksi kuukautta ennen rakennustöiden aloittamista ilmoitettava ministeriölle. Ilmoituksesta on käytävä ilmi rakennettavan voimalaitoksen tyyppi, sijainti, päämitoitusarvot, voimalaitoksella käytettävät polttoaineet, hankkeen suunniteltu rakentamisaikataulu, kustannusarvio ja selvitys siitä, että voimalaitos on edellä mainitun lainkohdan mukainen sekä muut ministeriön tarpeelliseksi katsomat tiedot.

Sähkötarkastuskeskuksen tulee suorittaessaan sähkölain mukaisia tarkastuksia samalla varmistua, että tarvittava lupa tarkastettavan voimalaitoksen tai sähkönsiirtolaitteiston rakentamiseen on saatu tai että 27 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on tehty ja että rakentamisessa on toimittu lupapäätöksen tai ilmoituksen mukaisesti. Jos rakentaminen on perustunut vahvistettuun runko- tai aluesuunnitelmaan, on tarkastuksessa varmistauduttava, että suunnitelmaa on noudatettu.

Jos tarkastuksessa havaitaan, että 1 momentissa tarkoitettua lupaa ei ole saatu tai ilmoitusta tehty tai että lupapäätöksestä tai ilmoituksesta taikka vahvistetusta suunnitelmasta on poikettu, eikä kysymyksessä ole vähäinen, perusteltu poikkeaminen, Sähkötarkastuskeskuksen tulee ilmoittaa asiasta ministeriölle.

Sähkötarkastuskeskus huolehtii sähkölaitteistojen käyttöönottotarkastuksista sinä laajuudessa kuin ministeriö määrää, jollei 30 §:ssä toisin säädetä.

Sähköä välittömästi yleiseen käyttöön toimittava sähkölaitos huolehtii Sähkötarkastuskeskuksen valvonnassa jakeluverkkoonsa liitettävän kiinteistön sisäistä sähköhuoltoa palvelevan tai muun laadultaan ja laajuudeltaan siihen verrattavan enintään 1 000 voltin nimellisjännitteisen sähkölaitteiston ja yhden siihen mahdollisesti kuuluvan enintään 20 kilovoltin nimellisjännitteisen muuntamon käyttöönottotarkastuksesta, jollei ministeriö ole erikseen määrännyt sähkölaitteistoa Sähkötarkastuskeskuksen tarkastettavaksi.

Tarkastuksessa on ministeriön määräämällä tavalla ja Sähkötarkastuskeskuksen antamien ohjeiden mukaisesti todettava, että sähkölaitteisto on määräysten mukainen ja että asennustyöt on suorittanut henkilö tai asennusliike, jolla on asianmukainen oikeus työn suorittamiseen. Sähkölaitoksen on huolehdittava siitä, että tarkastustoiminta aloitetaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1982, jollei ministeriö ole myöntänyt laitokselle oikeutta aloittaa tarkastuksia myöhemmin. Tarkastustoiminnan aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava Sähkötarkastuskeskukselle.

Sähkölaitteistosta on, jollei jäljempänä tässä pykälässä toisin säädetä, ennen sen käyttöönottoa tehtävä ilmoitus sille, joka huolehtii laitteiston käyttöönottotarkastuksesta. Ilmoitukset on tehtävä ministeriön määräämänä ajankohtana ja ministeriön tai Sähkötarkastuskeskuksen määräämällä tavalla.

Sähkölaitos voi ilmoittaa yhden kalenterivuoden aikana valmistuneet enintään 20 kilovoltin nimellisjännitteiset sähkölaitteistonsa Sähkötarkastuskeskukselle yhdellä kertaa viimeistään seuraavan kalenterivuoden maaliskuun 31 päivänä.

Sähkölaitoksen tulee toimittaa Sähkötarkastuskeskukselle luettelo saamistaan yli 1 000 voltin nimellisjännitteisiä laitteistoja koskevista ilmoituksista.

Sähkötarkastuskeskus tarkistaa ministeriön määräämässä laajuudessa ja vahvistamin määräajoin käytössä olevat sähkölaitteistot (määräaikaistarkastukset).

Tarkastukset on suoritettava niin, etteivät ne tarpeettomasti aiheuta vahinkoa tarkastettavassa sähkölaitteistossa eivätkä tarpeettomasti häiritse laitteiston käyttöä.

Tarkastuksen suorittajan tulee sähkölaitteen tai -laitteiston haltijan sekä vaatiessa osoittaa oikeutensa tarkastuksen suorittamiseen.

Tarkastuksesta on laadittava pöytäkirja, jonka kaksoiskappale on toimitettava tarkastajan allekirjoittamana tarkastuskohteen haltijalle tai hänen edustajalleen.

Ministeriö antaa tarkemmat määräykset sähkölaitteistojen ja -laitteiden suunnittelusta, rakentamisesta, korjaamisesta, huoltamisesta, käytöstä ja tarkastuksista.

Ministeriö antaa tarkemmat määräykset tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta.