16/1974

Maatilan tai sen osan omistajalle, joka maatalouden rakenteen parantamiseksi luopuu tässä laissa säädetyllä tavalla pysyvästi maatalouden harjoittamisesta, voidaan maksaa luopumiseläkettä sen mukaan kuin jäljempänä säädetään. Luopumiseläkettä voidaan maksaa myös eläkkeeseen oikeutetun omistajan aviopuolisolle, joka pysyvästi luopuu maatalouden harjoittamisesta. Edellä tarkoitettuja henkilöitä nimitetään tässä laissa luopujiksi.

Luopumisen katsotaan tapahtuneen maatalouden rakenteen parantamiseksi, jos se edistää tarkoituksenmukaisten maatilojen muodostumista tai sen seurauksena on laadultaan tai sijainniltaan huonon pellon poistuminen maataloustuotannosta.

Eläkkeen saamisen edellytyksenä on:

Jos maatilan peltoalasta on tehty pellon käytön rajoittamisesta annetussa laissa (216/69) tarkoitettu pellonvaraussopimus, katsotaan luopujan 1 momentin 1 kohdan säännöstä sovellettaessa jatkaneen maatilatalouden harjoittamista ja tilalla asumista myös sen ajan, jonka pellonvaraussopimus on ollut voimassa. Maatilalla asumista koskevasta vaatimuksesta voidaan luopua, jos siihen on erityisiä syitä.

Luopujalla ei ole oikeutta luopumiseläkkeeseen, jos hänelle tai hänen aviopuolisolleen on myönnetty luopumiskorvauksesta annetun lain (19/74) mukainen luopumiskorvaus tai maatalousyrittäjien eläkelain 6 a §:ssä ( / ) tarkoitettu sukupolvenvaihdoseläke taikka jos sanotulla henkilöllä on vireillä luopumiskorvauksen tai sukupolvenvaihdoseläkkeen saamista tarkoittava hakemus.

Luopuja on oikeutettu eläkkeeseen vain, jos luopumistoimenpiteiden kohteena oleva maatila käsittää vähintään kaksi hehtaaria maatalousmaata ja sanottuun maatalousmaahan sisältyy vähintään yksi hehtaari maataloustuotantoon käytettyä peltoa.

Jos luopujalla tai luopujina olevilla aviopuolisoilla on omistuksessaan kaksi tai useampia maatiloja, on luopumiseläkkeen saamisen edellytyksenä, että maatalouden harjoittamisesta luovutaan tässä laissa tarkoitetuin tavoin kaikilla näillä tiloilla. Vaikka luopuja omistaa vain osan maatilasta, on eläkkeen saamisen edellytyksenä, ellei maatilaa ole viljelty sovintojaon perusteella, että luopumistoimenpiteet kohdistetaan koko maatilaan.

Milloin luopuja omistaa osuuden sellaisesta maatilasta, jolla hän ei harjoita yrittäjänä maataloutta, on hänen luovuttava sanotusta osuudestaan saadakseen luopumiseläkkeen muuhun maatilaan kohdistuneiden luopumistoimenpiteidensä perusteella.

Tässä laissa tarkoitettu maatalousmaa määritellään ja sen pinta-ala lasketaan soveltuvin osin samojen perusteiden mukaan, jotka on säädetty sää maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) 2 §:n 2 momentissa ja 20 §:ssä sekä niiden nojalla annetuissa säännöksissä.

Maatalousmaana ei oteta huomioon aluetta, joka on hankittu tai muutoin kuin perintönä saatu 19 päivän lokakuuta 1973 jälkeen.

Maatilan omistajan katsotaan luopuneen tässä laissa tarkoitetuin tavoin maatalouden harjoittamisesta, jos hän luovuttaa maatilansa maatilahallitukselle tai lisäalueeksi yksityiselle viljelijälle.

Niin ikään katsotaan maatilan omistajan luopuneen tässä laissa tarkoitetuin tavoin maatalouden harjoittamisesta, jos hän joko

Milloin eläkkeen saaja tulee luopumisen jälkeen maatilan omistajaksi on hänen, mikäli maatilan osalta on ollut voimassa 2 momentissa tarkoitettu sitoumus, annettava omalta osaltaan vastaava sitoumus uhalla, että luopumiseläke muutoin lakkautetaan.

Maatilan omistajalla on oikeus luopuessaan jättää maatilastaan omistukseensa tai hallintaansa talouskeskuksen käsittävä alue sekä puutarha- ja peltoalue omassa taloudessa tarvittavien perunoiden sekä puutarha- ja kasvitarhatuotteiden viljelemistä varten. Niin ikään hän voi pidättää itselleen ja perheensä jäsenille oikeuden asua luovutetulla maatilalla sijaitsevassa asuinrakennuksessa sekä oikeuden käyttää muitakin tilalla olevia rakennuksia.

Tätä lakia sovellettaessa katsotaan luopumisen tapahtuneen sinä ajankohtana, jona luovutuskirja on allekirjoitettu tai, jos kysymyksessä on metsitys, kun metsityssitoumus on asetuksella säädettävällä tavalla annettu asianomaisen maatalouspiirin maataloustoimistolle.

Oikeutta luopumiseläkkeeseen ei ole, jos luopuja on 19 päivän lokakuuta 1973 jälkeen muutoin kuin maatilahallitukselle tai lisäalueeksi yksityiselle viljelijälle luovuttanut maatilastaan niin olennaisen osan, että luovutusta on pidettävä tilan pirstomisena.

Luopumiseläkkeenä maksetaan täyttä luopumiseläkettä tai vähennettyä luopumiseläkettä. Vähennettyä luopumiseläkettä suoritetaan luopujalle, joka on täyttänyt 65 vuotta tai joka saa sairausvakuutuslain (364/63) mukaista joko toistaiseksi tai vähintään kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan myönnettyä päivärahaa taikka kansaneläkelain (347/56) mukaista työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkettä.

Täysi luopumiseläke muutetaan vähennetyksi luopumiseläkkeeksi sen kuukauden alusta lukien, joka ensiksi alkaa eläkkeen saajan täytettyä 65 vuotta. Milloin luopumiseläkkeen saajalle myönnetään 1 momentissa tarkoitettu sairausvakuutuslain mukainen päiväraha taikka kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke, suoritetaan muutos lähinnä seuraavasta mahdollisesta eläkkeen erääntymispäivästä sen jälkeen kun ilmoitus päivärahan tai kansaneläkkeen myöntämisestä saapui luopumiseläkettä maksavalle laitokselle.

Jos luopumiseläkkeen saajalle myönnetty 1 momentissa tarkoitettu sairausvakuutuslain mukainen päiväraha taikka kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke lakkaa, muutetaan vähennetty luopumiseläke hakemuksesta täydeksi luopumiseläkkeeksi päivärahan tai kansaneläkkeen lakkaamista seuraavan kuukauden alusta lukien, ei kuitenkaan takautuvasti kuutta kuukautta pitemmältä ajalta ennen hakemista seuraavan kuukauden alkua.

Täyden luopumiseläkkeen määrä kuukaudessa on 80 markkaa luovutetun tai metsitetyn maatalousmaan hehtaaria kohden 5 hehtaarilta sekä sen jälkeen 18 markkaa hehtaarilta yhteensä kuitenkin enintään 15 hehtaarilta. Maatalousmaan hehtaareja tällöin laskettaessa otetaan huomioon ne osat maatilasta, jotka on luovutettu 6 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetuin tavoin, tai joista on tehty metsityssitoumus.

Milloin luopumiseläkkeen saajia on kaksi tai useampia, määrätään heille yhteinen luopumiseläke, joka on määrätään 50 prosenttia suurempi kuin 1 momentin mukainen eläke, jos eläkkeen saajia on kaksi, ja 100 prosenttia suurempi, jos heitä on kolme tai useampia. Yhteinen luopumiseläke jaetaan, jollei erityistä syytä muuhun ole, tasan sen saajien kesken.

Jos osan maatilasta omistaa henkilö, joka ei saa luopumiseläkettä ja joka ei ole luopumiseläkkeen saajan aviopuoliso, jätetään hänen omistamaansa osuutta vastaava maatalousmaan ala huomioon ottamatta luopumiseläkettä määrättäessä.

Vähennetyn luopumiseläkkeen määrä lasketaan siten, että eläkkeen saajan täydestä luopumiseläkkeestä vähennetään:

Vähennettyä luopumiseläkettä laskettaessa otetaan 1 momentissa tarkoitetut eläkkeen määrät huomioon sellaisina kuin ne ovat luopumiseläkkeen alkaessa.

Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty, on vähennetyn luopumiseläkkeen määrä aina vähintään 74 markkaa kuukaudessa.

Luopumiseläkkeen saaja, jonka eläke alkaa ennen kuin hän on täyttänyt 65 vuotta, on velvollinen osallistumaan luopumiseläkkeensä kustantamiseen suorittamalla kertamaksuna markkamäärän, joka saadaan kertomalla luopumiseläkkeen perusvakuutusmaksu niiden täysien vuosien määrällä, jotka ovat jäljellä luopumiseläkkeen alkamisesta siihen ajankohtaan, jolloin eläkkeen saaja täyttää 66 vuotta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu perusvakuutusmaksu on 25 markkaa jokaista luopumiseläkettä laskettaessa huomioon otettavaa täyttämaatalousmaan hehtaaria kohden. Milloin 1 momentissa tarkoitettuja eläkkeen saajia on kaksi tai useampia, määrätään heille ensin yhteinen perusvakuutusmaksu, joka on edellä tarkoitettua hehtaaria kohden 37,50 markkaa, jos eläkkeen saajia on kaksi, ja 50 markkaa, jos heitä on kolme tai useampia. Eläkkeen saajien osuudet yhteisestä perusvakuutusmaksusta määrätään jakamalla maksu heidän luopumiseläkkeittensä suhteessa.

Vakuutusmaksu on maksettava ennen kuin luopumiseläkkeen suorittaminen alkaa. Milloin eläkkeen hakija on todettu maksukyvyttömäksi, voidaan vakuutusmaksu vähentää luopumiseläkkeestä siten kuin maatalousyrittäjien eläkelain 12 §:n 4 momentissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä on säädetty.

Jos vakuutusmaksua ei ole suoritettu tai selvitystä maksukyvyttömyydestä toimitettu eläkelaitokselle kuuden kuukauden kuluessa siitä kun eläkepäätös annettiin, raukeaa eläkepäätös.

Luopumiseläkettä on haettava vuoden kuluessa luopumisen tapahtumisesta uhalla, että oikeus eläkkeen saamiseen on muuten menetetty. Erityisestä syystä voidaan eläke kuitenkin myöntää myöhästyneenkin hakemuksen perusteella.

Luopumiseläke myönnetään sen kuukauden alusta, joka ensiksi seuraa sen jälkeen, kun maatilan tai sen osan hallinta luovutuskirjan ehtojen mukaisesti siirtyi luopujalta tai, jos kysymyksessä on metsitys, kun hän metsityssitoumuksen mukaisesti lakkasi viljelemästä metsitettäviä peltojaan. Luopumiseläkettä ei kuitenkaan myönnetä takautuvasti kuutta kuukautta pitemmältä ajalta ennen eläkkeen hakemista seuraavan kuukauden alkua.

Luopumiseläkettä maksetaan eläkkeen saajan kuolemaa seuraavan kalenterikuukauden alkuun.

Milloin luopuja ryhtyy harjoittamaan maataloustuotantoa suuremmassa laajuudessa kuin 6 §:n 4 momentissa on säädetty tai jos 6 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettua sitoumusta ei ole noudatettu, lakkautetaan luopumiseläke, ellei erityistä syytä sen edelleen maksamiseen ole olemassa.

Tässä laissa säädetyt markkamäärät ja luopumiseläkkeet tarkistetaan kunkin kalenterivuoden alusta elinkustannusindeksin muutoksia vastaavasti siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat maatilahallitus, maatalouspiirien maataloustoimistot ja kunnalliset maatalouslautakunnat sekä maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitettu maatalousyrittäjien eläkelaitos, jota jäljempänä sanotaan eläkelaitokseksi.

Ahvenanmaan maakunnassa huolehtii maatilahallitukselle ja maatalouspiirien maataloustoimistoille tässä laissa säädetyistä tehtävistä Ahvenanmaan maakuntahallitus, ellei joidenkin tehtävien osalta asetuksella toisin säädetä.

Luopumiseläkettä haetaan vahvistetulla lomakkeella ja hakemukseen on liitettävä eläkelaitoksen määräämä selvitys. Hakemus liitteineen on toimitettava sen maatalouspiirin maataloustoimistoon, jonka toimialueella luopumistoimenpiteiden kohteena oleva maatila sijaitsee.

Maataloustoimiston on toimitettava eläkehakemus oman lausuntonsa ohella maatilahallitukselle, jonka tulee antaa eläkelaitokselle lausuntonsa siitä, ovatko luopumiseläkkeen saamisen edellytykset olemassa.

Eläkehakemuksen ratkaisemisesta sekä muista eläkkeen määrämiseen ja maksatukseen liittyvistä tehtävistä huolehtii eläkelaitos. Eläkelaitoksella ei ole oikeutta poiketa ratkaisussaan 15 §:n 2 momentissa mainitusta lausunnosta siltä osin kuin se koskee 1 §:n 2 momentissa, 6 §:ssä tai 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuja luopumiseläkkeen saamisen edellytyksiä.

Eläkepäätöksessä on vahvistettava, paitsi täyden luopumiseläkkeen, myös vähennetyn luopumiseläkkeen määrä.

Maataloustoimiston ja maatalouslautakunnan asiana on valvoa, että luopuja täyttää 6 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut sitoumuksensa.

Eläkehakemus voidaan käsitellä ja eläke myöntää ennen luopumista ehdollisena. Jos kysymyksessä on maatilan tai sen osan luovutus, pidetään tällöin perusteena luovutusta koskevaa maatilahallituksen ostotarjousta tai luonnosta luovutuskirjaksi, jonka eläkkeen hakija ja luovutuksensaaja ovat allekirjoittaneet. Eläkkeen suorittamisen edellytyksenä on, että ostotarjouksen tai luonnoksen mukainen luovutuskirja, metsityssitoumus tai niiden virallisesti oikeaksi todistettu jäljennös toimitetaan eläkelaitokselle.

Jos luovutuskirjaa, metsityssitoumusta tai niiden jäljennöstä ei ole toimitettu eläkelaitokselle kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun ehdollinen eläkepäätös annettiin, raukeaa sanottu päätös.

Milloin luopumiseläke myönnetään ehdollisena, pidetään eläkkeen alkamisajankohtana 10 §:n 2 momentin ja 11 §:n 1 momentin säännöksiä sovellettaessa sen kalenterikuukauden alkua, jonka aikana ehdollinen eläkepäätös annetaan.

Maatilahallitus voi ostaa maatilatalouden kehittämisrahaston varoilla tässä laissa tarkoitettuja tiloja ja alueita maankäyttölainsäädännön mukaan lisäalueina käytettäviksi.

Niin ikään maatilahallitus voi ostaa maatilatalouden kehittämisrahaston varoilla sellaisia tiloja ja alueita, jotka eivät sovellu maankäyttölainsäädännön mukaisiin tarkoituksiin käytettäväksi. Sanotunlaisten tilojen ja alueiden myöhemmässä käytössä on soveltuvin osin noudatettava, mitä luopumiskorvauksesta annetun lain 13, 14 ja 15 §:ssä on säädetty. Määrättäessä sakkokorkoa luopumiskorvauksesta annetun lain 14 §:n 2 momentin nojalla pidetään sakkokoron ylärajana sen luopumiseläkkeen pääoma-arvoa, mikä olisi voitu määrätä aluetta, jonka osalta ehtoja on rikottu, vastaavien maatalousmaan hehtaarien perusteella

Edellä 2 momentissa tarkoitettu eläkkeen pääoma-arvo määrätään sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.

Mikäli maatila tai sen osa luovutetaan lisäalueeksi yksityiselle viljelijälle, voi maatilahallitus määrätä luovutuskirjaan otettavaksi ehdon, että tilan pelto tai sen osa on metsitettävä määräajassa.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun kaupan rahoittamiseksi myönnetään luottoa maankäyttölainsäädännön tai maatalouden perusluotosta annetun lain (156/65) nojalla, on velkakirjaan otettava ehto, että laina on, ellei erityisiä syitä muuhun menettelyyn ole, irtisanottava heti takaisin maksettavaksi, mikäli metsitettäväksi tarkoitettua peltoa ei ole määräajassa metsitetty tai sitä on ryhdytty käyttämään maataloustuotantoon.

Valtioneuvoston tulee, ottaen huomioon maataloustuotteiden ylituotannossa vallitseva tilanne ja muut asiaan vaikuttavat seikat, antaa kutakin kalenterivuotta varten tarkemmat ohjeet siitä, kummalle 1 §:n 2 momentissa mainituista tarkoitusperistä on annettava pääpaino ja miten ne muutoin on otettava tätä lakia sovellettaessa huomioon. Valtioneuvosto voi asettaa muitakin kuin tässä laissa säädettyjä luovutuksensaajaa ja luopumisen kohteena olevan tilan vastaista käyttöä koskevia ehtoja ja rajoituksia.

Niin ikään voi valtioneuvosto, ottaen huomioon mitä 1 momentissa on säädetty, antaa maatilahallitukselle yleisiä ohjeita 18 §:n 1 ja 2 momentin soveltamisesta.

Tässä laissa tarkoitetulla luopujalla on oikeus sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamin ehdoin ja maksuin järjestää itselleen eläketurva, joka on tämän lain edellyttämää luopumiseläketurvaa parempi ja jonka ehdot ja maksut on vahvistettava soveltuvin osin samoiksi kuin maatalousyrittäjien eläkelain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun lisäeläketurvan ehdot ja maksut.

Luopumiseläkkeistä aiheutuneet kustannukset maksetaan valtion varoista siltä osin kuin 11 §:n mukaisesti suoritetut vakuutusmaksut eivät riitä sanottuihin menoihin. Tämän lain mukaisesta toiminnasta eläkelaitokselle aiheutuneet hallintokulut yhdistetään sen muun toiminnan hallintokuluihin ja korvataan eläkelaitokselle siten kuin maatalousyrittäjien eläkelain mukaisista hallintokuluista on säädetty.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu valtion vastuu ei kuitenkaan koske 21 §:n mukaisia etuuksia eikä niihin liittyviä hallintokuluja.

Valtion tulee, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, suorittaa kunakin vuotena eläkelaitokselle ennakkona määrä, joka vastaa 1 momentin mukaan valtion suoritettavaksi arvioitua määrää.

Edellä 16 §:n 1 momentissa ja 17 §:ssä tarkoitettuihin eläkelaitoksen päätöksiin saa hakea muutosta ja päätöksen poistamista siten kuin työntekijäin eläkelaissa on säädetty.

Jos eläkehakemus on hylätty sillä perusteella, että 1 §:n 2 momentissa, 6 §:ssä tai 7 §:n 2 momentissa tarkoitettuja eläkkeen saamisen edellytyksiä ei ole, ei päätökseen saa hakea muutosta.

Jollei tästä laista muuta seuraa, on luopumiseläkkeestä soveltuvin osin lisäksi vastaavasti voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 16-21 a §:ssä ja 22 §:ssä sekä maatalousyrittäjien eläkelain 16-18 §:ssä ja 19 §:n 3 momentissa on säädetty.

Työntekijäin eläkelain 17 §:n 2 momentin säännöksiä sovellettaessa eläketurvakeskus rinnastetaan sanotussa lainkohdassa tarkoitettuun valtion viranomaiseen.

Sen estämättä, mitä työntekijäin eläkelain, lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62), maatalousyrittäjien eläkelain ja yrittäjien eläkelain (468/69) nojalla annetuissa asetuksissa on säädetty eläkelaitosten toimivallasta, huolehtii sanotuissa asetuksissa tarkoitetun eläkehakemuksen ratkaisemisesta, eläkkeen maksamisesta ja eläkkeeseen liittyvistä eläkelaitoksen muista tehtävistä maatalousyrittäjien eläkelaitos, milloin eläkkeen hakija saa eläkettä hakiessaan luopumiseläkettä.

Jos luopumisen kohteena olevan maatilan pelloista on voimassa pellon käytön rajoittamisesta annetussa laissa (216/69) tarkoitettu pellonvaraussopimus, purkautuu sanottu sopimus sinä ajankohtana, josta lähtien luopumiseläke myönnetään, ellei sopimus mainitun lain nojalla ole purettu tai purkautunut jo sanottua aikaisemmin.

Henkilölle, jolle maksetaan luopumiseläkettä, ei suoriteta pellon käytön rajoittamisesta annetun lain 7 a §:ssä tarkoitettua palkkiota, eikä häneen myöskään sovelleta metsänparannuslain (413/67) 6 a §:n säännöksiä.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tätä lakia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1974 lukien.

Maatilahallituksen ja eläkelaitoksen on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin lain täytäntöönpanoa varten. Tästä eläkelaitokselle aiheutuneet kulut korvataan valtion varoista.

Lain 22 §:n 3 momentissa tarkoitettu ennakko suoritetaan ensimmäiseltä kalenterivuodelta kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.