87/1973

Maksuton oikeudenkäynti myönnetään tässä laissa säädetyillä ehdoilla Suomen kansalaiselle, joka, huomioon ottaen hänen tulonsa ja varansa sekä elatusvelvollisuutensa ja muut taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat, ei asiaan osallisena vaikeuksitta kykene kokonaisuudessaan suorittamaan asian käsittelyn vaatimia menoja:

Ulkomaan kansalaisella ja kansalaisuutta vailla olevalla henkilöllä on samanlainen oikeus saada maksuton oikeudenkäynti kuin Suomen kansalaisella.

Mitä tässä laissa on tuomioistuimesta sanottu, koskee soveltuvin osin myös tuomaria tämän käsitellessä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua hakemusasiaa sekä lääninoikeutta 1 momentin 4 kohdassa mainituissa asioissa.

Maksutonta oikeudenkäyntiä ei myönnetä, milloin käsiteltävällä asialla on asianomaiselle vähäinen merkitys tai milloin käsittelyssä esitettävä vaatimus perustuu siirrettyyn oikeuteen ja on aihetta otaksua siirron tapahtuneen maksuttoman oikeudenkäynnin saamiseksi.

Maksuton oikeudenkäynti voidaan hakemuksessa myöntää jo ennen asian vireille panoa asian tultua vireille maksuton oikeudenkäynti voidaan myöntää sen käsittelyn jokaisessa vaiheessa siihen asti, kunnes ratkaisu siinä on saanut lainvoiman.

Maksuton oikeudenkäynti voidaan myöntää, milloin edellytykset siihen ovat olemassa, myös taannehtivasti koskemaan asiassa jo suoritettuja toimenpiteitä.

Maksuttoman oikeudenkäynnin myöntää se tuomioistuin, jossa asia on käsiteltävänä tai jossa se voimassa olevien säännösten mukaan voidaan panna vireille. Jos asian käsittely on päättynyt eikä muutoksenhakua tai vastauksen antamista varten säädetty aika ole kulunut umpeen, myöntää maksuttoman oikeudenkäynnin asiaa viimeksi käsitellyt tuomioistuin.

Jos tuomioistuin ei ole koolla, on sen puheenjohtajan tai, milloin asia kuuluu kihlakunnanoikeuteen, myös kihlakunnantuomarin tarvittaessa myönnettävä väliaikaisesti maksuton oikeudenkäynti, kunnes tuomioistuin ryhtyy asiaa käsittelemään. Puheenjohtajan tai kihlakunnantuomarin on saatettava viran puolesta hänelle esitetty maksuttoman oikeudenkäynnin saamista koskeva pyyntö tuomioistuimen ratkaistavaksi. Muutoksenhakua tai vastauksen antamista varten säädettynä aikana väliaikaisesti myönnetty maksuton oikeudenkäynti on voimassa siihen saakka, kunnes muutoksenhakutuomioistuin ottaa asian käsiteltäväkseen.

Maksutonta oikeudenkäyntiä voidaan pyytää kirjallisesti tai asian suullisessa käsittelyssä myös suullisesti. Pyynnön yhteydessä hakijan on annettava kirjallinen vakuutus varallisuusoloistaan ja elatusvelvollisuudestaan sekä muu saatavissa oleva tarpeellinen selvitys. Vakuutuksen on oltava hakijan kotipaikan kunnan sen viranomaisen oikeaksi todistama, jonka tehtävänä on antaa todistuksia kunnassa asuvien henkilöiden varattomuudesta tai vähävaraisuudesta. Oikeaksi todistamista ei vaadita, jos hakijan kotipaikka ei ole vaikeudetta selvitettävissä tai vakuutuksessa ilmoitetut tiedot havaitaan totuutta vastaaviksi. Ulkomaalaisen esitettävästä selvityksestä määrätään asetuksella.

Milloin maksutonta oikeudenkäyntiä pyydetään ennen asian käsittelyä, kantajan tai muun asian vireille panijan on pyyntönsä yhteydessä esitettävä lisäksi haastehakemus tai muu asian laatua osoittava asiakirja sekä vastapuolen mahdollisesti saamansa haaste taikka muu vaatimuskirjelmä tahi niiden jäljennös.

Päätöksessä, jolla maksuton oikeudenkäynti myönnetään, on mainittava, mistä ajankohdasta lukien se on voimassa. Jos maksuton oikeudenkäynti myönnetään taannehtivasti, päätöksessä on lisäksi mainittava, mitä jo suoritettuja toimenpiteitä maksuttomuus koskee.

Milloin tuomioistuin katsoo, että maksuttoman oikeudenkäynnin saanut kohtuudella kykenee osaksi vastaamaan asian käsittelyn vaatimista menoista, päätöksessä on määrättävä myös, minkä osan valtion varoista suoritettavista sanotuista menoista ja kuinka paljon enintään hän voi joutua korvaamaan valtiolle.

Maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäminen vapauttaa velvollisuudesta suorittaa:

Maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen asianosaisen nimeämälle todistajalle tuomioistuimeen saapumisen johdosta suoritettavat ennakkomaksut ja muut korvaukset maksetaan valtion varoista. Muusta sanotun asianosaisen toimesta tapahtuneesta todistelusta aiheutuneet kustannukset korvataan valtion varoista, jos todistelu on asian selvittämisen kannalta ollut tarpeen.

Milloin maksuttoman oikeudenkäynnin saanut on asianosaisena riita-asiassa tai asianomistajana rikosasiassa määrätty asian selvittämisen vuoksi saapumaan henkilökohtaisesti tuomioistuimeen, korvataan hänen tuomioistuimeen saapumisestaan aiheutuneet kustannukset valtion varoista.

Todistajalle ja maksuttoman oikeudenkäynnin saaneelle tulevien ennakkomaksujen ja muiden korvausten määräämisestä sekä niiden ja muiden todistelukustannusten suorittamisesta ja muutoksenhakemisesta korvauksen määrää koskevaan ratkaisuun on voimassa, mitä. tuomioistuimessa kuullulle todistajalle valtion varoista maksettavista korvauksista on säädetty.

Maksuttoman oikeudenkäynnin saanut vapautuu velvollisuudesta suorittaa leimaveroa ja lunastusta täytäntöönpanoa koskevasta ulosotonhaltijan päätöksestä sekä tuomion tai päätöksen täytäntöönpanomenettelystä aiheutuvista, lain mukaan etukäteen maksettavista kuluista. Kaikki välttämättömät täytäntöönpanokulut suoritetaan valtion varoista, milloin niitä ei voida saada vastapuolelta perityiksi.

Mitä edellä on säädetty, ei koske uudistettua ulosottomenettelyä siltä osin kuin aikaisempi ulosottoyritys on rauennut velallisen varattomuuden vuoksi.

Jos maksuttoman oikeudenkäynnin saanut ei kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvoman etuaan ja oikeuttaan asian vireille panemisessa tai käsittelyssä, maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäneen tahi, milloin asian käsittely on alkanut, asiaa käsittelevän tuomioistuimen on määrättävä avustaja. Tarvittaessa on myös tuomioistuimen puheenjohtajan tahi asianomaisen kihlakunnantuomarin määrättävä avustaja väliaikaisesti siksi ajaksi, kunnes asia tulee tuomioistuimen käsiteltäväksi. Milloin avustaja on määrätty väliaikaisesti muutoksenhakua tai vastauksen antamista varten säädettynä aikana, määräys on voimassa siihen saakka, kunnes muutoksenhakutuomioistuin ottaa asian käsiteltäväkseen.

Avustajaksi on määrättävä asianajaja tai muu tehtävään kykenevä henkilö, joka lain mukaan saa olla toisen asiamiehenä. Rikosasiassa vangitulle sekä 13 vuotta nuoremmalle henkilölle, jolle vaaditaan rangaistusta rikoksesta, josta saattaa seurata vapausrangaistus, on avustajaksi kuitenkin määrättävä asianajaja tai erityisestä syystä muu oikeustieteen kandidaatin tai sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut henkilö. Ennen määräyksen antamista on asianomaista kuultava tarkoitukseen soveltuvalla tavalla.

Milloin maksuttoman oikeudenkäynnin saanut on itse ehdottanut avustajakseen kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilön, on tämä määrättävä, jollei siitä aiheudu kustannusten sanottavaa nousua tai erityiset syyt toisin vaadi.

Ilman suostumustaan voidaan avustajaksi määrätä vain asianajaja tahi oikeustieteen kandidaatin tai sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut henkilö, joka määräyksen antavassa tuomioistuimessa yleisesti toimittaa asianajotehtäviä.

Tehtävän laajuuden sitä edellyttäessä voidaan avustajaksi määrätä useampi kuin yksi henkilö.

Avustaja voi toimia myös avustettavan asiamiehenä silloin, kun tämän ei ole oltava henkilökohtaisesti saapuvilla asian käsittelyssä.

Avustaja saa hyväksyttävästä syystä tilapäisesti panna sijaansa avustajan kelpoisuusvaatimukset täyttävän toisen henkilön.

Avustajalle annettu määräys voidaan pätevästä syystä peruuttaa.

Tämän lain mukaan määrätyllä oikeudenkäyntiavustajalla, ei kuitenkaan yleisellä oikeusavustajalla, on oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukasta sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Palkkiota määrättäessä on sen määrään vaikuttavana seikkana otettava huomioon erityisesti suoritetun työn laatu.

Milloin avustaja on saanut tilapäisesti panna sijaansa toisen henkilön, voidaan sijaisen suorittamista avustajantehtävistä tuleva palkkio ja korvaus määrätä erikseen maksettavaksi hänelle.

Avustaja ei saa edustaa itselleen 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja palkkiota ja korvausta siltä, jonka avustajaksi hänet on määrätty tai hyväksytty. Muu sopimus on mitätön.

Avustajalle tulevan palkkion ja korvauksen määrää jokainen tuomioistuin osaltaan tehtävän siinä päättyessä. Avustajan tulee esittää selvitys suorittamistaan toimista ja kuluistaan, jollei sitä katsota tarpeettomaksi. Selvityksen johdosta on kuultava maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen vastapuolta, mikäli se vaikeuksitta käy päinsä. Jos tehtävä jatkuu pitkähkön ajan, voidaan palo ja korvaus määrätä puoli. vuosittain tai erityisestä syystä lyhyemmältäkin ajalta. Avustajalle voidaan määrätä suoritettavaksi ennakkoa tehtävän hoitamisesta hänelle aiheutuvista huomattavista kuluista, milloin siihen on erityinen syy.

Maksuttoman oikeudenkäynnin taannehtivasti saaneelle määrätään samalla tavoin korvaus niistä suorittamistaan maksuista ja kustannuksista, joista maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäminen hänet vapauttaa tai oikeuttaa saamaan korvauksen. Korvausta määrättäessä on kuitenkin vähennyksenä otettava huomioon lainvoiman saaneella ratkaisulla korvauksen saajalle samassa asiassa tuomitut oikeudenkäyntikulut siltä osin kuin ne koskevat edellä mainittuja maksuja ja kustannuksia.

Palkkion ja korvauksen suorittamisesta on voimassa, mitä tuomioistuimessa kuullulle todistajalle valtion varoista maksettavista korvauksista on säädetty.

Maksuton oikeudenkäynti ja oikeudenkäyntiavustajalle annettu määräys ovat voimassa kaikissa 1 §:ssä mainituissa viranomaisissa, joissa asiaa käsitellään.

Jos maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämisen jälkeen havaitaan, että jokin sen edellytyksistä on puuttunut tai lakannut, tuomioistuimen, jossa asia on vireillä, on virallisen syyttäjän vaatimuksesta tai omasta aloitteestaan määrättävä, että sanottu etu lakkaa.

Tuomioistuimen, joka on määrännyt maksuttoman oikeudenkäynnin edun lakkaamaan, on asian käsittelyn päättyessä velvoitettava maksuttoman oikeudenkäynnin saanut korvaamaan valtiolle joko kokonaan tai osaksi sen varoista asiassa tämä lain nojalla hänen osaltaan maksetut kustannukset, milloin se ei ole kohtuutonta.

Samoin voidaan maksuttoman oikeudenkäynnin saanut velvoittaa korvaamaan valtiolle sen varoista maksettaviksi määrätyt korvaukset hänen nimeämälleen todistajalle silloin, kun todistajan kuuleminen on ollut ilmeisesti aiheetonta.

Milloin maksuttoman oikeudenkäynnin saanut on 6 §:n 2 momentin nojalla määrätty korvaamaan valtiolle osa sen varoista maksetuista asian käsittelyn vaatimista menoista, tuomioistuimen on asian käsittelyn päättyessä vahvistettava hänen valtiolle suoritettavan korvauksen määrä. Jos maksutonta oikeudenkäyntiä myönnettäessä määrätty korvausvelvollisuus maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen taloudellisiin oloihin nähden muodostuisi kohtuuttomaksi, korvauksen määrää voidaan sen mukaisesti alentaa.

Jos maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen vastapuoli häviää asian, hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista tämän lain nojalla asiassa maksettavaksi määrätyt kustannukset samojen perusteiden mukaan kuin asianomaisten keskeisten oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on säädetty. Korvus voidaan jättää tuomitsematta tai sen määrää alentaa, jos korvausvelvollisuus asianomaisen taloudellisiin oloihin nähden muodostuisi kohtuuttomaksi.

Jos maksuttomana oikeudenkäynnin saaneen oikeudenäyntiavustajana on toiminut yleinen oikeusavustaja, on 1 momentin mukaan määräytyvä korvaus oikeudenkäyntiavustajan arvioidun palkkion ja yleisen oikeusaputoimiston asiassa suorittamien kulujen osalta määrättävä maksettavaksi asianomaiselle kunnalle. Tätä varten yleisen oikeusavustajan on esitettävä 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu selvitys.

Milloin tämän lain säännöksistä johtuu, ettei virkamies ole saanut lunastusta, toimituspalkkiota, maksua tai kustannusten korvausta, jonka perimiseen hän muutoin olisi ollut oikeutettu, hänelle on korvattava saamatta jäänyt määrä valtion varoista.

Päätökseen, jolla ennen pääasian ratkaisua on:

saa erikseen hakea muutosta. Muutosta haettaessa on noudatettava, mitä valittamisesta asianomaisen tuomioistuimen päätöksestä on säädetty.

Jos suullisessa käsittelyssä julistettuun 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen ilmoitetaan tyytymättömyyttä heti, pääasian käsittely on lykättävä, milloin syytä siihen katsotaan olevan, kunnes valitus on lainvoimaisesti ratkaistu.

Muutoksenhakutuomioistuimen on käsiteltävä tässä tarkoitettu valitusasia kiireellisenä.

Pääasian ratkaisun yhteydessä tämän lain nojalla tehtyyn ratkaisuun tyytymätön saa hakea muutosta siinä ajassa ja samassa järjestyksessä kuin pääasian ratkaisuun haetaan muutosta.

Virallisella syyttäjällä on oikeus hakea muutosta tämän lain nojalla tehtyihin edellä mainittuihin ratkaisuihin silloinkin, kun hän ei ole toiminut syyttäjänä tai muutoin valvonut julkista etua asiassa.

Päätökseen, jolla maksuton oikeudenkäynti on myönnetty pyynnön mukaisesti ilman korvausvelvollisuutta tai oikeudenkäyntiavustaja määrätty taikka jolla on hylätty pyyntö maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämisestä ja avustajan määräämisestä väliaikaisesti, ei saa hakea muutosta. Tuomioistuimen toisena oikeusasteena antamaan 23 §:n 1 momentissa ja 2i §:ssä tarkoitettuun päätökseen ei myöskään saa hakea muutosta.

Toimituskirja, joka tarvitaan haettaessa muutosta tämän lain nojalla tehtyyn ratkaisuun, on annettava maksuitta, vaikka muutoksenhakijalle ei olisikaan myönnetty maksutonta oikeudenkäyntiä.

Jos muutoksenhakutuomioistuin hylkää tai jättää tutkimatta muutoksenhakemuksen, sen on velvoitettava muutoksenhakija korvaamaan valtiolle ne maksut, joiden suorittamisesta hän 1 momentin nojalla on vapautunut.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1973 ja sillä kumotaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä 6 päivänä toukokuuta 1955 annettu laki (212/55).