Laki tapaturmavakuutuslain muuttamisesta
- Type of statute
- Laki
- Date of Issue
Text of original statute
Amendments and corrections are made to the up-to-date statute, not to the statute’s original text. Corrections are also published in the PDF version of the statute in the Statute Book.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain 57 §, sellaisena kuin se on 20 päivänä joulukuuta 1968 annetussa laissa (695/ 68), näin kuuluvaksi:
57§
Suomessa asuvalla henkilöllä on oikeus saada vakuutetuksi itsensä sekä ne perheensä jäsenet ja muut hänen työssään olevat henkilöt, jotka tämän lain mukaan eivät ole pakollisesti vakuutuksessa, ja siten turvata itselleen ja mainituille henkilöille oikeus työssä sattuneen tapaturman johdosta tämän lain mukaan myönnettäviin etuihin. Vakuutusta haettaessa on ilmoitettava, mikä määrä on pidettävä vakuutetun vuosityöansiona.
Työnantajalla on niin ikään oikeus saada tämän lain mukaan vakuutettu henkilö vakuutetuksi muunkin kuin tässä laissa tarkoitetun tapaturman varalta.
Edellä 2 momentissa tarkoitetun tapaturman varalta työnantajalla on oikeus saada myös vakuutus, jonka perusteella tulevista korvauksista ja niiden saamisen edellytyksistä sekä korvaukseen oikeutetuista säädetään asetuksella. Sanotun vakuutuksen perusteella ei ole oikeutta korvaukseen, jos saman tapaturman johdosta on suoritettava muun lain nojalla tämän lain mukaan määräytyvää korvausta.
Edellä 1-3 momentissa tarkoitetut vakuutukset on katsottava tämän lain mukaisiksi vakuutuksiksi. Sen lisäksi 2 ja 3 momentissa tarkoitetuista vakuutuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä 8 §:ssä tarkoitetusta vakuutuksesta on tässä laissa säädetty. Edellä 3 momentissa tarkoitetun vakuutuksen perusteella suoritettavasta korvauksesta ei vakuutuslaitoksella kuitenkaan ole 61 §:ssä tarkoitettua takaisinsaantioikeutta liikennevakuutuksesta eikä sanottua korvausta myöskään ole otettava huomioon saman tapaturman johdosta korvausta liikennevakuutuslain nojalla määrättäessä.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971.
Helsingissä 18. päivänä kesäkuuta 1971
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Vt. sosiaali- ja terveysministeri Katri-Helena Eskelinen