456/1970

Tämän lain mukaan voidaan henkilö, joka vieraassa valtiossa on epäiltynä, syytteessä tai tuomittu siellä rangaistavaksi säädetystä teosta, luovuttaa Suomesta tuohon valtioon sekä henkilö, joka Suomessa on epäiltynä, syytteessä tai tuomittu rikoksesta, pyytää luovutettavaksi Suomeen.

Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä on säädetty erikseen.

Suomen kansalaista ei saa luovuttaa.

Suomessa taikka suomalaisessa laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä rikoksesta saadaan luovuttaa vain, jos rikoksen oikeudellinen selvittäminen luovuttamista pyytävässä valtiossa on katsottava tarkoituksenmukaiseksi eikä rangaistus, joka tuon valtion lain mukaan voisi seurata rikoksesta, olennaisesti poikkea siitä, mitä rikoksesta Suomen oikeuden mukaan saattaisi seurata. Jos luovuttamista pyydetään rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, voidaan pyyntöön suostua ainoastaan, jollei rangaistusseuraamus olennaisesti poikkea siitä, mitä rikoksesta olisi täällä voinut seurata.

Luovuttaa ei saa, ellei pyynnössä tarkoitettu teko ole sellainen rikos tai ellei sitä Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä olisi pidettävä sellaisena rikoksena, josta Suomen lain mukaan saattaa seurata vuoden vapausrangaistusta ankarampi rangaistus.

Joka vieraassa valtiossa on tuomittu 1 momentissa tarkoitetunlaisesta teosta, saadaan luovuttaa vain, jos sovittamatta oleva seuraamus käsittää vähintään neljän kuukauden vapaudenmenetyksen.

Jos luovuttamispyyntö käsittää useita tekoja ja edellä mainitut edellytykset ovat olemassa jonkin teon osalta, pyyntöön voidaan suostua myös niiden muiden tekojen osalta, jotka tai joita vastaavat teot ovat Suomen oikeuden mukaan rangaistavia.

Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty, saadaan raharikoksesta luovuttaa.

Sotilasrikoksena pidettävästä teosta ei saa luovuttaa. Jos teko samalla käsittää rikoksen, josta luovuttaminen muuten on sallittu, saa luovuttaminen kuitenkin tapahtua tästä rikoksesta.

Poliittisesta rikoksesta ei saa luovuttaa. Jos poliittiseen rikokseen samalla sisältyy tai liittyy rikos, joka ei ole luonteeltaan poliittinen, eikä tekoa kokonaisuudessaan voida pitää pääasialliselta luonteeltaan poliittisena rikoksena, luovuttaminen on kuitenkin sallittu.

Tahallista surmaamista tai sen yritystä, joka ei ole tapahtunut avoimessa taistelussa, ei missään tapauksessa ole pidettävä poliittisena rikoksena.

Luovuttamispyyntöön ei voida suostua, jos on pelättävissä luovutettavaksi pyydetyn henkilön joutuvan tällöin rotunsa, kansallisuutensa, uskontonsa, poliittisen katsomuksensa tai yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisensa vuoksi taikka poliittisista olosuhteista johtuen henkeään tai vapauttaan uhkaavan tai muun vainon kohteeksi.

Jos luovuttaminen asianomaisen henkilön ikään, terveydentilaan tai muihin henkilökohtaisiin seikkoihin katsoen taikka erityisiin olosuhteisiin nähden olisi inhimillisistä syistä kohtuutonta, häntä ei voida luovuttaa.

Luovuttamispyynnön tulee pohjautua joko sellaiseen täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon, jolla luovutettavaksi pyydetty henkilö on riittävänä pidettävän näytön nojalla tuomittu syypääksi pyynnössä tarkoitettuun rikokseen, taikka sellaiseen vieraan valtion asianomaisen viranomaisen antamaan vangitsemismääräykseen, joki perustuu kysymyksessä olevan henkilön todennäköistä syyllisyyttä rikokseen osoittavaan näyttöön.

Vieraan valtion kanssa tehdyllä sopimuksella voidaan määrätä, että täytäntöönpanokelpoinen tuomio taikka tuomioistuimen tai tuomarin antama vangitsemismääräys sellaisenaan on sen valtion osalta hyväksyttävä luovuttamisen perustaksi.

Jos luovuttamispyynnössä tarkoitetusta rikoksesta on Suomessa annettu tuomio taikka jos oikeus panna rikos syytteeseen tai rangaistus täytäntöön olisi Suomen lain mukaan arvosteltuna katsottava rauenneeksi, pyyntöön ei voida suostua.

Jos luovutettavaksi pyydetty henkilö on Suomessa syytteessä muusta rikoksesta, josta saattaa seurata vapausrangaistus, tai hänen on tuomion perusteella joko kärsittävä sanotunlainen rangaistus tai muutoin oltava vapautensa menettäneenä, häntä ei voida luovuttaa niin kauan kuin tuo este on olemassa.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, voidaan erittäin painavista syistä määrätä, että luovutettavaksi pyydetty saadaan luovuttamispyynnössä tarkoitettua tekoa koskevaa oikeudenkäyntiä varten luovuttaa vieraalle valtiolle ehdolla, että hänet välittömästi oikeudenkäynnin päätyttyä luovutetaan Suomen viranomaiselle.

Luovuttamispyyntöön suostuttaessa on soveltuvilta osin asetettava seuraavat ehdot:

Edellä 5 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa on nimenomaan mainittava, ettei luovutettua saa rangaista sotilasrikosta tarkoittavan säännöksen nojalla.

Kun joku luovutetaan 6 §:n mukaan teosta, jota ei voida pääasialliselta luonteeltaan pitää poliittisena rikoksena, on ehdoksi pantava, ettei tekoa luovutettua rangaistukseen tuomittaessa saa katsoa poliittiseksi rikokseksi.

Luovuttamiseen suostuttaessa voidaan lisäksi asettaa tarpeellisiksi katsottuja muita ehtoja.

Luovuttamista pyydetään diplomaattista tietä, jollei asianomaisen vieraan valtion kanssa ole toisin sovittu.

Pyyntöön on liitettävä jäljennös vangitsemismääräyksestä tai täytäntöönpanokelpoisesta tuomiosta. Samalla on ilmoitettava luovutettavaksi pyydetyn henkilön kansalaisuus ja asuinpaikka, rikoksen laatu, sen tekoaika ja -paikka sekä puheena olevassa vieraassa valtiossa asiaan sovellettavat rangaistussäännökset, mikäli nämä tiedot eivät muuten ilmene asiakirjoista. Tuntomerkit on, mikäli mahdollista, esitettävä.

Saapuneet asiakirjat on toimitettava oikeusministeriölle.

Oikeusministeriö ratkaisee, onko luovuttamispyyntöön suostuttava.

Jos asiakirjoista havaitaan, ettei pyyntöön voida lain mukaan suostua, tai jos ministeriö muuten katsoo, ettei pyyntöön ole syytä suostua, on se heti hylättävä.

Oikeusministeriö päättää myös 11 §:n 2 momentissa säädetystä luovuttamisesta, 12 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitusta luvasta sekä 12 §:n 4 momentissa tarkoitetuista ehdoista.

Jollei pyyntöä heti hylätä, on asiakirjat lähetettävä keskusrikospoliisille, jonka on kiireellisesti suoritettava asiassa tutkinta. Tutkinnassa on tämän lain säännösten ohella soveltuvilta osin noudatettava, mitä rikoksesta epäillyn kuulustelusta on säädetty.

Jos luovutettavaksi pyydetty henkilö on Suomessa syytteessä rikoksesta, on asianomaista syyttäjää ja, mikäli mahdollista, asianomistajaa kuultava luovuttamispyynnöstä.

Tutkinnan päätyttyä on siitä laaditut pöytäkirjat ja muut asiakirjat viipymättä toimitettava oikeusministeriölle.

Ministeriö voi sen perusteella, mitä tutkinnassa on käynyt ilmi, hankkia pyytävältä valtiolta tarpeelliseksi katsomansa lisäselvityksen.

Jos luovutettavaksi pyydetty henkilö tutkinnassa tai oikeusministeriöön ennen asian ratkaisemista toimitetussa kirjoituksessa on ilmoittanut katsovansa ettei luovuttamiseen ole laillisia edellytyksiä, ministeriön on, jollei luovuttamispyyntöä heti hylätä, ennen asian ratkaisemista pyydettävä siitä korkeimman oikeuden lausunto. Ministeriö voi muutenkin pyytää lausunnon, milloin se pitää sitä tarpeellisena.

Tutkinnassa on luovutettavaksi pyydetylle henkilölle ilmoitettava edellä 1 momentissa mainitusta oikeussuojakeinosta ja tehtävä siitä merkintä pöytäkirjaan.

Korkein oikeus tutkii, huomioon ottaen 1― 10 §:n säännökset tai Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen vastaavat määräykset, voidaanko luovuttamispyyntöön suostua.

Jos korkein oikeus katsoo, että luovuttamiselle on olemassa este, pyyntöön ei voida suostua.

Korkein oikeus voi määrätä todisteiden esittämisen tai muun tarpeellisen toimenpiteen asiassa suoritettavaksi sopivaksi katsomassaan alioikeudessa taikka, jos luovutettavaksi pyydetty henkilö on otettu säilöön niin kuin siitä jäljempänä säädetään, siinä raastuvanoikeudessa, joka on ratkaissut säilössä pitämistä koskevan asian. Tällöin on voimassa, mitä rikosasiain käsittelystä yleensä on säädetty. Asianomaisen syyttäjän tulee siinä valvoa vieraan valtion etua. Käsittelyn päätyttyä alioikeuden tulee viipymättä toimittaa korkeimmalle oikeudelle ote asiassa laatimastaan pöytäkirjasta ja muut asiakirjat.

Tutkinnan edistämiseksi ja luovuttamisen varmistamiseksi poliisimies, jolla on vangitsemisoikeus, voi ottaa luovutettavaksi pyydetyn henkilön säilöön. Säilöön ottamisesta on viipymättä ilmoitettava sen paikkakunnan raastuvanoikeudelle, jossa säilössä pitäminen tapahtuu tahi, jollei siellä ole raastuvanoikeutta, lähimmälle raastuvanoikeudelle sekä asianomaiselle syyttäjälle ja oikeusministeriölle.

Säilössä pitämisestä on soveltuvilta kohdin voimassa mitä tutkintavankeudesta on säädetty.

Saatuaan ilmoituksen säilöön ottamisesta raastuvanoikeuden on kiireellisesti otettava asia käsiteltäväkseen siinä järjestyksessä kuin rikosasiain käsittelystä on säädetty ja päätettävä, onko toimenpide pysytettävä voimassa. Päätöksestään tuomioistuimen on heti ilmoitettava oikeusministeriölle.

Säilöön otetulla henkilöllä on aina oikeus pyynnöstä saada asia uudelleen käsiteltäväksi tuomioistuimessa kahden viikon kuluessa pyynnön esittämisestä.

Jos oikeusministeriö hylkää luovuttamispyynnön taikka jos korkein oikeus katsoo, että luovuttamiselle on olemassa este, niiden on määrättävä säilöön otettu heti päästettäväksi vapaaksi.

Jos ministeriö suostuu pyyntöön, sen on asetettava määräaika, jonka kuluessa vieraan valtion on noudettava luovutettavaksi määrätty henkilö. Tätä aikaa ei ilman erityistä syytä saa määrätä yhtä kuukautta pitemmäksi siitä lukien, kun mainittu valtio on saanut tiedon luovuttamispäätöksestä, eikä missään tapauksessa kahta kuukautta pitemmäksi.

Ministeriön ja korkeimman oikeuden edellä tässä pykälässä tarkoitetusta päätöksestä on viivytyksettä ilmoitettava asianomaiselle raastuvanoikeudelle.

Asian alioikeudessa tapahtuvasta tarpeettomasta lykkäämisestä ja luovutettavaksi pyydetyn henkilön säilössä pitämistä koskevasta alioikeuden päätöksestä saadaan määräajasta riippumatta kannella korkeimpaan oikeuteen toimitettavalla kirjoituksella.

Poliisimies voi suorittaa, niin kuin siitä on erikseen säädetty, takavarikon ja etsinnän myös silloin kun luovuttamispyynnössä tarkoitetunlaista tekoa, itse teon olematta Suomen lain mukaan rangaistava, Suomessa tehtynä olisi täällä pidettävä rikoksena.

Luovuttamispäätöksessään oikeusministeriöllä on valta määrätä, että takavarikoitu esine on annettava luovuttamista pyytäneen viranomaisen haltuun.

Luovutettavaksi pyydetyllä henkilöllä tulee 15 §:ssä tarkoitetussa tutkinnassa ja asian sen jälkeisessä käsittelyssä sekä hänen säilössä pitämistään tuomioistuimessa käsiteltäessä olla avustajanaan asianajaja. Jollei hän itse voi sellaista hankkia, tulee keskusrikospoliisin päällikön tai tuomioistuimen huolehtia avustajan määräämisestä. Oikeusministeriö suorittaa valtion varoista laskun perusteella avustajalle kohtuullisen korvauksen.

Jos useat vieraat valtiot, joiden joukossa ei ole pohjoismaata, pyytävät samaa henkilöä luovutettavaksi, määrää oikeusministeriö, ottaen huomioon rikoksen laadun, tekoajan ja -paikan, pyyntöjen saapumisjärjestyksen, luovutettavaksi pyydetyn kansalaisuuden ja kotipaikan sekä muut asiaan vaikuttavat olosuhteet, mille valtiolle hänet on luovutettava.

Milloin luovuttamispyynnöt koskevat eri rikoksia, voidaan samalla määrätä, että tietylle valtiolle luovutettava henkilö on 12 §:n nojalla määrätyillä ehdoilla luovutettava sieltä edelleen toiselle valtiolle.

Poliisi- tai syyttäjäviranomaisen taikka rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevassa asiassa lääninhallituksen, joka haluaa esitettäväksi pyynnön vieraassa valtiossa oleskelevan henkilön luovuttamisesta Suomeen, on tehtävä siitä esitys oikeusministeriölle. Jos ministeriö katsoo, että esitykseen on suostuttava, ministeriö tekee luovuttamispyynnön diplomaattista tietä, jollei asianomaisen vieraan valtion kanssa ole toisin sovittu.

Luovuttamispyynnön yhteydessä ilmoitettavien tietojen osalta on vastaavasti sovellettava, mitä edellä 13 §:n 2 momentissa säädetään. Pyynnön perusteeksi on lisäksi esitettävä sellainen näyttö, jota vieraassa valtiossa luovuttamista varten ehkä vaaditaan.

Jos luovuttamista varten on vieraan valtion viranomaiselle esitettävä Suomen tuomioistuimen päätös, josta ilmenee, että tuomioistuin on todennut luovutettavaksi pyydettävää henkilöä todennäköisin perustein epäiltävän pyynnössä ilmoitetusta rikoksesta, on oikeusministeriön tai esityksen tehneen viranomaisen ministeriön kehotuksesta saatettava kysymys siitä tuomioistuimen tutkittavaksi.

Asian tutkii rikoksen tekopaikan yleinen alioikeus taikka se raastuvanoikeus, jossa edellämainittu viranomainen, huomioon ottaen toimipaikkakuntansa, todisteiden laadun sekä sen missä tutkinta on suoritettu, katsoo sen joutuisasti voivan tapahtua. Jos oikeudenkäynti luovuttamispyynnön tarkoittaman rikoksen johdosta on vireillä asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevässä tuomioistuimessa, tutkii asian sanottu tuomioistuin.

Tuomioistuimen tulee ottaa luovutettavaksi pyydettävän henkilön todennäköistä syyllisyyttä koskeva kysymys ilmoituksesta viipymättä käsiteltäväkseen sekä esitetyn todistusaineiston perusteella samassa oikeudenkäyntitilaisuudessa julistaa päätöksensä. Asian tuomioistuimen tutkittavaksi saattaneelle viranomaiselle on kiireellisesti annettava toimituskirja, josta päätös ilmenee.

Tuomioistuin voi aikaisemman päätöksensä estämättä ottaa asian uudelleen käsiteltäväkseen, jos siinä on esitetty uutta selvitystä.

Tuomioistuimen päätökseen ei saa hakea muutosta.

Suomeen luovutetun henkilön kohdalta on vastaavasti noudatettava 12 §:n 1 momentissa mainittuja ehtoja samoin kuin niitä ehtoja, joita luovuttamispäätöksessä on asetettu.

Rikoksesta, josta tämän lain mukaan voidaan luovuttaa, saadaan henkilö, vaikka pyyntöä hänen luovuttamisestaan ei olisi vielä tullut, ottaa säilöön, jos vieras valtio on sitä pyytänyt taikka jos hänet on siellä etsintäkuulutettu sellaisesta rikoksesta. Säilöön ottamisessa on vastaavasti noudatettava mitä 19―22 §:ssä on säädetty. Mainitun pyynnön, jonka tulee perustua vangitsemismääräykseen tai täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon, voi vieraan valtion asianomainen viranomainen tehdä suoraan vangitsemiseen oikeutetulle Suomen viranomaiselle. Näissä tapauksissa voidaan suorittaa myös takavarikko ja etsintä. Pakkokeinojen käyttämisestä on viipymättä ilmoitettava oikeusministeriölle.

Jos oikeusministeriö katsoo, että on olemassa este säilöön otetun luovuttamiselle, ministeriön on heti määrättävä hänet päästettäväksi vapaaksi. Jos estettä ei ole eikä raastuvanoikeus ole määrännyt säilöön otettua vapaaksi päästettäväksi, vieraalle valtiolle on viipymättä ilmoitettava toimenpiteestä ja samalla määrättävä aika, enintään 30 päivää ilmoituksen lähettämisestä, minkä kuluessa säilöön otettu on pyydettävä luovutettavaksi. Jollei näin tapahdu, hänet on päästettävä vapaaksi.

Suomen viranomainen, jolla on vangitsemisoikeus, voi pyytää suoraan sen vieraan valtion poliisilta tai muulta toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa Suomeen luovutettavaksi pyydettävä henkilö oleskelee, hänen säilöön ottamistaan sekä takavarikon ja etsimän suorittamista, jos se on vieraassa valtiossa sopimuksen perusteella tai muuten sallittua. Pyynnöstä on välittömästi ilmoitettava oikeusministeriölle.

Oikeusministeriö voi luovuttamisen ehtojen estämättä vieraan valtion pyynnöstä antaa luvan siihen, että luovutettu henkilö saadaan asettaa syytteeseen tai häntä rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, jonka perusteella luovuttaminen on tapahtunut, taikka luovuttaa edelleen muulle valtiolle. Tällaiseen pyyntöön ja luovuttamiselle määrättäviin ehtoihin sovelletaan vastaavasti, mitä on säädetty luovuttamisesta Suomesta.

Lupa voidaan antaa vain, mikäli asiakirjojen mukaan lainmukaiset edellytykset luovuttamiselle kysymyksessä olevalle valtiolle ovat olemassa.

Jos asiakirjoista todetaan, ettei pyyntöön voida lain mukaan suostua, tai jos ministeriö muuten katsoo, ettei ole syytä siihen suostua, pyyntö on heti hylättävä. Muussa tapauksessa korkein oikeus ratkaisee, onko pyydetty toimenpide lain mukainen. Jos tällöin havaitaan, että luvan antamiselle on olemassa este, pyyntöön ei voida suostua.

Oikeusministeriö voi antaa luvan siihen, että vieraasta valtiosta toiseen vieraaseen valtioon luovutettava henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen, saadaan kuljettaa Suomen kautta.

Suomen kansalainen saadaan kuitenkin kuljettaa Suomen kautta, jos on kysymys hänen luovuttamisestaan muuhun pohjoismaahan ja rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä 3 päivänä kesäkuuta 1960 annetussa laissa (270/60) säädetyt edellytykset hänen luovuttamiselleen vastaanottavalle valtiolle ovat olemassa.

Pyyntö, joka koskee kuljettamista Suomen kautta muuhun kuin johonkin pohjoismaahan, on tehtävä diplomaattista tietä, jollei asianomaisen vieraan valtion kanssa ole toisin sovittu.

Oikeusministeriön tämän lain nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.