Maatilatalouden tuloverolaki
- Type of statute
- Laki
- Date of Issue
Text of original statute
No amendments or corrections will be made to the texts of the original statutes. These will appear in the updated statutes and the corrections will also appear in the PDF versions of the Statutes of Finland.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Yleiset säännökset.
1§
Maatilatalouden tulo vahvistetaan valtion- ja kunnallisverotusta toimitettaessa tässä laissa säädetyllä tavalla.
2§
Maatilataloutta, jota harjoitetaan itsenäisen taloudellisen yksikön muodostavalla maatilalla, pidetään yhtenä tulolähteenä.
3§
Maatilatalouden tulo on tilalla harjoitetun maa- ja metsätalouden sekä niihin liittyvän sellaisen toiminnan, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä, puhtaitten tulojen summa.
Maatalouden puhdas tulo.
4§
Maatalouden verovuoden puhdas tulo on maataloudesta sekä siihen tai metsätalouteen liittyvästä sellaisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä, rahana tai rahanarvoisena etuutena verovuonna saatujen tulojen ja tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen erotus.
5§
Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja maatalouden verovuoden veronalaisia tuloja ovat muun ohessa:
maatalous- ja puutarhatuotteista, myös kotieläimistä, saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä niistä ja sadonvarasta ynnä muusta sellaisesta saadut vahingon-, vakuutusja muut korvaukset kuitenkin niin, että milloin olennainen osa kotieläimistä myydään tai menetetään verovuoden aikana, jaetaan saadut luovutushinnat tai korvaukset verovelvollisen vaatiessa yhtä suurina erinä verovuoden ja kahden sitä seuraavan verovuoden veronalaisiksi tuotoiksi;
rakennuksesta, jonka verovelvollinen on omistanut 10 vuotta lyhyemmän ajan, saadut luovutushinnat sekä vahingon- vakuutus- ja muut korvaukset, kuitenkin niin, että mikäli verovelvollinen jatkaa tilalla, maataloutta ja rakentaa uuden rakennuksen tai korjaa vahingoittunutta rakennusta, tulouttaminen tapahtuu vähentämällä ne rakennuksen hankinta- tai perusparannusmenoista;
koneista, kalustosta ja laitteista saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset, kuitenkin niin, että sellaisista koneista, kalustosta ja laitteista, joiden hankintamenot on vähennettävä poistoina, saadut vastikkeet ja korvaukset tuloutetaan 8 §:ssä säädetyllä tavalla;
valtiolta maataloustuotannon tukemiseksi saadut avustukset ja korvaukset, lukuun ottamatta uudis- ja kivenraivauspalkkioita sekä muita niihin verrattavia maanparannusavustuksia, kuitenkin niin, että koneiden, kaluston ja laitteiden hankkimista tai perusparannuksia varten saadut avustukset ja korvaukset tuloutetaan 8 §:ssä ja salaojitusavustukset 10 §:ssä säädetyllä tavalla sekä rakennusten hankintaan ja perusparannuksiin saadut avustukset vähentämällä ne vastaavista hankinta- tai perusparannusmenoista;
tilalta otetusta sorasta, savesta, mullasta, turpeesta, jäkälästä ynnä muusta sellaisesta saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet sekä vahingon-, vakuutus- ja muut korvaukset;
tilalla olevan tuotantolaitoksen tuotteiden luovuntuishinnat sekä maa- tai metsätalouden yhteydessä harjoitetusta muusta toiminnasta saadut korvaukset, mikäli tuotantolaitosta tai toimintaa ei ole pidettävä eri liikkeenä;
kalastuksella ja metsästyksellä saatujen tuotteiden luovutushinnat;
koneista, kalustosta ja laitteista, hevosista sekä muista tuotantovälineistä saadut vuokrat ja muut käyttökorvaukset sekä verovelvollisen ja maa- tai metsätaloutta varten palkattujen työntekijöiden työstä käyttökorvausten yhteydessä saadut palkat ja muut korvaukset;
tilasta, sen osasta ja tilalla olevasta rakennuksesta saadut vuokrat ja muut sellaiset korvaukset;
ostettujen maataloustarvikkeiden luovutushinnat;
verovelvollisen toiseen tulolähteeseensä siirtämien maatalous- ja puutarhatuotteiden sekä tilalta otetun soran, saven, mullan, turpeen, jäkälän ynnä muun sellaisen todennäköinen luovutushinta siirtohetkellä;
verovelvollisen ja hänen perheensä yksityistaloudessa käytettyjen tilalta saatujen maatalous- ja puutarhatuotteiden todennäköinen luovutushinta; sekä
verovelvollisen ja hänen perheensä tilalla olevan asunnon sekä sen lämmityksen ja valaistuksen todennäköinen vuokra ja korvaus, kuitenkin niin, että todennäköisen vuokran suuruutta määrättäessä on otettava huomioon, ettei asuntona käytetyn rakennuksen tai sen osan hankintameno ole vähennyskelpoinen.
Ellei rakennuksesta saatua vahingon-, vakuutus- ja muuta korvausta ole tuloutettu edellä 1 momentin 2 kohdassa säädetyin tavoin sinä verovuonna, jona rakennus on tuhoutunut tai vahingoittunut eikä kahtena seuraavana verovuotena, luetaan korvaus tai sen tulouttamatta jäänyt osa sen verovuoden tuloksi, jonka aikana korvaus olisi viimeistään pitänyt vähentää hankinta- tai perusparannusmenoista.
6§
Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa:
maataloudessa työskennelleille henkilöille rahassa maksetut palkat, heidän ja heidän omaistensa eläkkeet ja työsuhteeseen perustuvat avustukset sekä työntekijöiden ja heidän omaistensa eläke-, sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus- ja muiden niiden kaltaisten oikeuksien järjestämisestä johtuvat vakuutus- ja muut sellaiset maksut, kuitenkin niin, että verovelvollisen perheenjäsenen palkka ja muut etuudet ovat vähennyskelpoisia 7 §:ssä säädetyin rajoituksin;
maataloutta varten hankittujen siementen, lannoitteiden, maanparannus- ja kasvinsuojeluaineiden, rehujen, poltto- ja voiteluaineiden sekä sähkön hankintamenot;
maataloutta varten hankittujen kotieläinten hankintamenot;
tilalla olevien rakennusten sekä maataloudessa käytettyjen koneiden, kaluston ja laitteiden sekä salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden hankinta- ja perusparannusmenot 7 §:ssä säädetyin poikkeuksin;
karjantarkkailusta ja -lääkinnästä sekä viljavuustutkimuksesta ja muusta sellaisesta johtuneet menot;
tilalla olevien rakennusten ja muun maatalousomaisuuden vakuutusmaksut;
tilalla olevien rakennusten sekä maataloudessa käytettyjen koneiden, kaluston, laitteiden, ojien, siltojen, aitojen, teiden ja muun sellaisen korjauksesta ja kunnossapidosta johtuneet menot;
tilalla olevien rakennusten valaistus-, lämmitys- ja muut sellaiset menot;
maataloudessa käytetyn, tilan metsästä otetun puun kantohinnat; sekä
maatalousmaan, rakennusten koneiden, kaluston ja laitteiden sekä muiden tuotantovälineiden vuokrat.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut menot vähennetään sen verovuoden tuloista, jonka aikana ne on suoritettu, kuitenkin niin, että 3 kohdassa tarkoitetut kotieläinten hankintamenot vähennetään verovelvollisen vaatiessa yhtä suurin vuotuisin poistoin kolmessa vuodessa ja 4 kohdassa tarkoitetut hankinta- ja perusparannusmenot sekä näihin tarkoituksiin käytetty osa 9 kohdan mukaisista oman puutavaran kantohinnoista 8―10 §:ssä säädetyllä tavalla.
7§
Vähennyskelpoisia menoja eivät ole:
palkat, eläkkeet ja muut etuudet, mitkä verovelvollinen on suorittanut puolisolleen taikka sellaiselle lapselleen tai muulle perheenjäsennelleen, joka ei ennen verovuoden alkua ole täyttänyt 16 vuotta, eikä, jos verovelvollisena on kuolinpesä, eloonjääneelle puolisolle ja sellaiselle osakkaalle tai osakkaan lapselle, joka ei ennen verovuoden alkua ole täyttänyt 16 vuotta;
verovelvollisen tai hänen perheensä asuntona käytetyn rakennuksen tai sen osan hankinta- ja perusparannusmenot;
maatalouden tuotteina suoritetut luontoisedut;
metsänhoidosta tai hankintakaupan yhteydessä tai muutoin myyntiä varten suoritetusta puutavaran valmistuksesta ja kuljetuksesta johtuneet menot; sekä
verovelvollisen tai hänen perheensä yksityistalouden hyväksi tehdystä työstä johtuneet menot.
8§
Sellaisten koneiden, kaluston ja laitteiden, joiden todennäköinen taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta, hankintameno vähennetään kokonaisuudessaan sinä verovuonna, jona se on suoritettu.
Muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenot vähennetään menojäännöksestä tehtävin poistoin.
Menojäännös on verovuoden aikana hankittujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen sekä aikaisemmin hankittujen koneiden, kaluston ja laitteiden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä koneita, kalustosta ja laitteista verovuoden aikana saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla sekä vahingon-, vakuutus- ja muilla korvauksilla ynnä koneiden kaluston ja laitteiden hankintaan ja perusparannuksiin saaduilla avustuksilla.
Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 30 prosenttia menojäännöksestä. Jos näin laskettu poisto on pienempi kuin 10 prosenttia verovuoden päättyessä käytössä olevien verovuoden ja kolmen sitä edeltäneen verovuoden aikana käyttöön otettujen koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenojen yhteismäärästä, saadaan poisto kuitenkin tehdä viimeksi mainuitun suuruisena.
Menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyt osa koneista, kalustosta ja laitteista saaduista luovutushinnoista ja muista vastikkeista sekä vahingon-, vakuutus- ynnä muista sellaisista korvauksista katsotaan verovuoden veronalaiseksi tuloksi.
Jos verovelvollinen osoittaa, että kaiken tässä pykälässä tarkoitetun omaisuuden käypien arvojen yhteismäärä on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, tuhoutumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi pienempi kuin menojäännös, josta on tehty verovuoden poisto, saadaan menojäännöksestä tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa menojäännöksen sanottuun yhteismäärään.
Hankintamenona pidetään myös koneiden, kaluston ja laitteiden perusparannusmenoja.
9§
Rakennuksen hankinta- ja perusparannusmenot vähennetään yhtäsuurin vuotuisin poistoin sinä aikana, jona rakennusta todennäköisesti voidaan maataloudessa taloudellisesti käyttää. Ellei verovelvollinen muuta näytä, katsotaan seuraavat ajat rakennuksen todennäköisiksi taloudellisiksi käyttöajoiksi:
asuinrakennus, mikäli se on puinen 40 vuotta ja mikäli se on kivinen 50 vuotta,
talousrakennus, mikäli se on puinen 20 vuotta ja mikäli se on kivinen 25 vuotta.
Mikäli rakennus ei ole puinen eikä kivinen, se luetaan siihen ryhmään, jota se kestävyydeltään ja käyttöajaltaan lähinnä vastaa.
Jos verovelvollinen osoittaa, että tässä pykälässä tarkoitetun rakennuksen käypä arvo on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, tuhoutumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi sen poistamatonta hankintamenon osaa pienempi saadaan hankintamenosta tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa poistamattoman hankintamenon osan käyvän arvon suuruiseksi.
10§
Salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenot, joita ei muiden säännösten perusteella ole vähennetty, vähennetään menojäännöksestä tehtävin poistoin.
Menojäännös on verovuoden aikana tehtyjen salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenojen sekä aikaisemmin tehtyjen salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä salaojista, silloista, padoista ja muista sellaisista hyödykkeistä verovuoden aikana saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla sekä vahingon-, vakuutus- ja muilla korvauksilla ynnä salaojitusavustuksilla.
Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 10 prosenttia menojäännöksestä.
Hankintamenona pidetään myös salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden perusparannusmenoja.
Metsätalouden puhdas tulo.
11§
Metsätaloudesta saatuna puhtaana tulona pidetään sitä puhdasta tuottoa, jonka samanlaatuisen metsämaan arvioidaan kunnassa verovuonna päättyneenä ja kahtena sitä edeltäneenä hakkuuvuotena keskimäärin hehtaaria kohti antaneen huomioon ottaen kantohintatason ja metsään kohdistuvat tavalliset hoito- ja hallintokustannukset sekä kohtuulliset arvonvähennykset sen mukaan kuin niistä asetuksella erikseen säädetään.
Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on säädetty, pidetään Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa harjoitetusta metsätaloudesta saatuna puhtaana tulona verovelvollisen verovuotena tapahtuneesta puun myynnistä tai käytöstä rahana tai rahanarvoisena etuutena saamia luovutushintoja ja muita vastikkeita sekä vahingon-, vakuutus- ja muita korvauksia, joista on vähennetty verovelvolliselle verovuotta edeltäneiden viiden vuoden aikana metsänhoidosta ja sen uudistamisesta aiheutuneet ne menot, joita ei aikaisemmin ole verotuksessa vähennetty. Valtionmaiden hallintomenot eivät kuitenkaan ole vähennyskelpoisia.
12§
Metsätaloudesta saaduksi puhtaaksi tuloksi luetaan 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun puhtaan tuoton lisäksi sen työn arvo, minkä verovelvollinen ja hänen puolisonsa ovat tehneet valmistaessaan tai kuljettaessaan puutavaraa omasta metsästään tapahtuneen hankintakaupan tai muun siihen verrattavan myynnin yhteydessä, arvioituna rahassa siihen määrään, mikä siitä työstä olisi ollut palkatulle henkilölle suoritettava.
Sen työn arvo, minkä maatilataloutta harjoittavan verovelvollisen kotona oleva lapsi tai muu perheenjäsen, joka ennen verovuotta on täyttänyt 16 vuotta, on tehnyt 1 momentissa tarkoitetun myynnin yhteydessä, katsotaan lapsen tai perheenjäsenen veronalaiseksi tuloksi.
Kuolinpesän tai muun yhteisön ollessa verovelvollisena pidetään maatilatalouden tulona sen osakkaan tai jäsenen taikka hänen perheenjäsenensä edellä tarkoitettua työn arvoa, jonka tällainen työn arvo on katsottava muiden työn arvoa suuremmaksi. Muiden osakkaiden tai jäsenten ja heidän perheenjäsentensä työn arvo on luettava asianomaisen omaksi veronalaiseksi tuloksi.
Valtiovarainministeriö antaa tarkempia määräyksiä niistä perusteista, joiden mukaan edellä tarkoitettu tulo on arvioitava.
13§
Verovelvollisella on oikeus metsätalouden puhtaasta tulosta erikseen vähentää suorittamansa metsänhoitomaksu sekä 30 prosenttia hänelle aiheutuneista pääasiassa metsätalouden kuljetuksiin kautta vuoden autolla liikennöitäväksi tarkoitettujen metsäteiden rakentamismenoista yhtäsuurina vuotuisina erinä kymmenen vuoden aikana sen kalenterivuoden alusta lukien, jona sanottu tie on valmistunut.
14§
Jos metsämaan puutuotos on metsäpalon, luonnontuhon tai muun siihen verrattavan tuhon aiheuttaman puuston vahingoittumisen takia määrältään tai arvoltaan olennaisesti vähentynyt, jätetään tuhoalueen puhdas tuotto huomioon ottamatta määrättäessä veroa tulon perusteella enintään viidentoista vuoden aikana sen kalenterivuoden alusta lukien, jona tuho on tapahtunut.
Valiovarainministeriö antaa tarkempia määräyksiä siitä millä tavalla 1 momentin säännöstä verotuksessa sovelletaan.
15§
Milloin vanhastaan aukea tai taloudellisesti vähäarvoisen puuston hallussa oleva tahi vähäpuustoinen ja selvästi heikkoon tuottokuntoon joutunut, verotuksessa metsämaaksi tai joutomaaksi luettu alue on kylvetty tai istutettu joko kokomaan tai osittain maanomistajan omin varoin, ei tämän alueen puhdasta tuottoa ole otettava lukuun määrättäessä veroa tulon perusteella niissä verotuksissa, jotka toimitetaan Lapin läänissä 25 vuodelta, Oulun läänissä 20 vuodelta sekä muualla maassa 15 vuodelta sen kalenterivuoden alusta lukien, jona metsitystyö on loppuun suoritettu.
Milloin suo on joko kokonaan tai osittain maanomistajan varoilla ojitettu metsäkasvun parantamiseksi tai milloin pelto, luonnonlaidun tai-niitty on kylvämällä tai istuttamalla metsitetty, sovelletaan alueeseen mitä 1 momentissa on säädetty.
16§
Edellä 15 §:ssä tarkoitetun verovapauden saamisen edellytyksenä on, että metsittäminen tai ojittaminen on tehty piirimetsälautakunnan tai mikäli on kysymys valtion maalla suoritettavasta metsittämisestä tai ojittamisesta, sen viranomaisen, jonka hallinnassa alue on, ennen työhön ryhtymistä alueelle hyväksymiin suunnitelman mukaisesti. Verovapautta ei myönnetä, jos on kysymys alueesta, jonka metsittäminen ei edellytä kylvöä tai istutusta tai jonka ojittamista ei kasvupaikan metsäntuottokyvyn parantamisen kannalta voida pitää tarkoituksenmukaisena eikä myöskään milloin kysymys on alueesta, jonka metsä on yksityismetsälain nojalla rauhoitettu tai jonka rauhoittamisesta on tehty sanotun lain 10 §:ssä tarkoitettu sopimus.
Jos metsänviljely- tai metsäojitusalueen hoito on laiminlyöty, menettää verovelvollinen 15 §:ssä tarkoitetun verovapauden tällaisen alueen osalta siltä vuodelta toimitettavasta verotuksesta alkaen jona laiminlyönnin on todettu tapahtuneen.
Erityisiä säännöksiä.
17§
Maatilatalouden tulosta vähennetään maatilataloudesta johtuneen velan korot tulo- ja omaisuusverolain, kunnallishallituksesta kaupungissa annetun asetuksen ja maalaiskuntain kunnallishallinnosta annetun asetuksen säännösten edellyttämällä tavalla sekä indeksija kurssitappiot.
18§
Vuonna 1967 tai sitä aikaisemmin käyttöön otettujen tai valmistuneiden maatalouden rakennusten, koneiden, kaluston ja laitteiden sekä 10 §:ssä tarkoitettujen hyödykkeiden hankintamenona pidetään niiden taloudellista käyttöarvoa vastaavaa jälleenhankintamenoa vuoden 1967 päättyessä vähennettynä seuraavilla arvonvähennyksillä kultakin vuodelta, joka on kulunut mainittujen hyödykkeiden hankinta- tai valmistumisvuodesta vuoden 1968 alkuun:
asuinrakennuksista: | |
puisista | 2.5 prosenttia |
kivisistä | 2.0 prosenttia |
talousrakennuksista: | |
puisista | 5.0 prosenttia |
kivisistä | 4.0 prosenttia |
koneista, kalustosta ja laitteista | 20.0 prosenttia |
10 §:ssä tarkoitetuista hyödykkeistä | 5.0 prosenttia |
Jos rakennus on myöhemmin perusteellisesti uusittu tai korjattu, on edellä mainittua arvonvähennystä korjauksen laadusta riippuen harkinnan mukaan alennettava.
Edellä tässä pykälässä tarkoitettuina arvonvähennyksinä älköön kuitenkaan vähennettäkö enempää kuin 90 prosenttia 1 momentissa tarkoitetuista jälleenhankintamenoista.
19§
Milloin omistusoikeus maatilaan on tämän lain voimaantulon jälkeen siirtynyt perinnön, lahjan, testamentin tai muun vastikkeettoman saannon kautta uudelle omistajalle, on tällä oikeus tehdä rakennusten, koneiden, kaluston ja laitteiden, sekä 10 §:ssä. tarkoitettujen hyödykkeiden hankinta- ja perusparannusmenoista samat poistot kuin edellinen omistaja olisi saanut tehdä.
20§
Maanomistajan on esitettävä verolautakunnalle piirimetsälautakunnan tai mikäli on kysymys valtion maasta, asianomaisen viranomaisen todistus 15―16 §:ssä säädetyn verovapauden edellytyksistä.
Piirimetsälautakunnan on ilmoitettava asianomaiselle verolautakunnalle toteamansa 16 §:n 2 momentissa tarkoitetut laiminlyönnit.
21§
Maatilan luovutuksesta saadut voitot verotetaan tulo- ja omaisuusverolain, kunnallishallituksesta kaupungissa annetun asetuksen ja maalaiskuntain kunnallishallinnosta annetun asetuksen säännösten edellyttämällä tavalla.
22§
Tämän lain säännöksiä ei sovelleta kunnallisverotukseen Ahvenanmaan maakunnassa.
Jos Ahvenanmaan maakuntalainsäädännössä annetaan tarvittavat säännökset, voidaan asetuksella määrätä, että laki tulee voimaan myös 1 momentissa tarkoitetussa verotuksessa.
23§
Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.
24§
Tätä lakia sovelletaan ensi kerran vuodelta 1968 toimitettavassa valtion- ja kunnallisverotuksessa ja sillä kumotaan 11 päivänä joulukuuta 1933 annettu laki maatalouskiinteistöstä saatujen tulojen verottamisesta kaupungeissa ja kauppaloissa (305/33) sekä 22 päivänä lokakuuta 1943 annettu laki eräistä toimenpiteistä vajatuottoisten metsien uudistamiseksi (834/43) kuitenkin niin, että viimeksi mainittua lakia on sovellettava tämän lain voimaantulon jälkeenkin, milloin lain 5 §:ssä tarkoitettu verovapaus on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Helsingissä 15. päivänä joulukuuta 1967
Tasavallan Presidentti Urho KekkonenValtiovarainministeri Mauno Koivisto