418/1959

Valtiolle tulon ja omaisuuden perusteella vuosittain suoritettavan veron (valtionvero), kunnalle tulon perusteella suoritettavan veron (kunnallisvero), evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle menevän kirkollisveron sekä kansaneläkelaitokselle suoritettavan vakuutusmaksun (kansaneläkevakuutusmaksu) perimiseksi toimitetaan, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään, verovuoden aikana ennakkoperintä sellaisesta tulosta ja omaisuudesta, joiden perusteella sanottuja veroja tai vakuutusmaksua on suoritettava.

Tämän lain mukaista ennakkoperintää ei toimiteta merimiesverolaissa tarkoitetusta merimiestulosta.

Ennakkoperintä toimitetaan ennakonpidätyksenä tai ennakonkantona.

Kunnallisveron sekä evankelisluterilaisen kirkon seurakunnan kirkollisveron ennakkoperinnässä sovellettavat ennakkoveroäyrin hinnat määrää valtioneuvosto vuosittain seuraavaa vuotta varten, kunnan osalta kunnallisvaltuuston ja seurakunnan osalta seurakunnan asianomaisen viranomaisen tekemän ehdotuksen perusteella.

Ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle maksettavan kirkollisveron ennakkoperinnässä sovelletaan verotuspaikan evankelisluterilaisen seurakunnan ennakkoveroäyrin hintaa.

Työnantaja on velvollinen toimittamaan suorittamastaan palkasta ennakonpidätyksen.

Palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, osapalkkiota sekä muuta etuutta ja korvausta, joka suoritetaan virasta tai toimesta tahi sellaisesta työstä, tehtävästä tai palveluksesta, joka työn tai tehtävän antajalle tehdään korvausta vastaan. Jos työn tai tehtävän suorittaja on tässä toiminnassaan itsenäinen yrittäjä, siitä suoritettavaa korvausta ei kuitenkaan pidetä palkkana.

Palkkaan luetaan myös asunto-, ruokaynnä muut luontoisedut, jotka arvioidaan rahaksi valtiovarainministeriön vahvistamien perusteiden mukaan.

Työnantajalla tarkoitetaan sitä, jonka lukuun tehdystä työstä palkkaa suoritetaan. Jos työnantajia on useita, vastaavat he yhteisvastuullisesti tässä laissa säädetyistä velvollisuuksista.

Ennakonpidätys on toimitettava myös eläkkeestä ja elinkorosta ei kuitenkaan tapaturmavakuutuslain mukaan suoritettavasta huoltoeläkkeestä eikä elinkorosta. Tällöin on vastaavasti noudatettava, mitä palkasta toimitettavasta ennakonpidätyksesta on voimassa.

Siitä riippumatta, onko suoritusta pidettävä palkkana, on ennakonpidätys toimitettava:

Edellä 1 momentissa tarkoitettua ennakonpidätystä ei ole kuitenkaan toimitettava, jos palkkion saaja käyttää kaupparekisteriin merkittyä toiminimeä tai on rekisteröity yhdistys.

Mitä tässä laissa säädetään paikasta, työnantajasta ja palkansaajasta, on vastaavasti voimassa sellaisesta palkkiosta, josta on tämän pykälän mukaan toimitettava ennakonpidätys, sekä sen maksajasta ja saajasta.

Jos palkkasaaminen suoritetaan ulosottoviranomaiselle kertyneistä varoista tai konkurssiin luovutetusta omaisuudesta, on ulosottoviranomainen tai konkurssipesän hallinto velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen. Ulosottoviranomaiseen ja konkurssipesän hallintoon sovelletaan tällöin, mitä tässä laissa säädetään työnantajasta.

Palkansaajalle työn suorittamisesta aiheutuvien kustannusten korvauksena maksettua hyvitystä ei pidetä palkkana, sikäli kuin se ei ylitä näiden kustannusten arvioitua määrää.

Kun palkansaajalla on työn suorittamisesta sellaisia verotuksessa vähennyskelpoisia kustannuksia, joista hän ei saa eri korvausta, saadaan nämä kustannukset vähentää palkan määrästä ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Valtiovarainministeriön asiana on vahvistaa perusteet tässä pykälässä tarkoitettujen kustannusten arvioimiseksi.

Vieraan valtion Suomessa oleva lähetystö, sellainen konsulinvirasto, jonka päällikkö on lähetetty konsuli, ja niihin verrattava muu ulkomainen edustusto eivät ole velvollisia toimittamaan ennakonpidätystä.

Ennakonpidätys palkasta on toimitettava kunkin palkanmaksun yhteydessä tai, milloin palkka merkitään asianomaisen hyväksi, tilille merkittäessä.

Mitä 1 momentissa on säädetty, on vastaavasti sovellettava etukäteen maksettavaan palkkaan.

Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä on säädetty, valtiovarainministeriö voi, milloin palkanmaksu tapahtuu useammin kuin kerran kuukaudessa, oikeuttaa työnantajan toimittamaan ennakonpidätyksen harvemmin, kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa.

Valtiovarainministeriö vahvistaa säännöllisin väliajoin suoritettavasta palkasta toimitettavaa ennakonpidätystä varten tarvittavat taulukot. Taulukot on vahvistettava sinäkin päivän, viikon, kaksi viikkoa ja kuukauden kestäviä palkanmaksukausia varten.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut taulukot on laadittava siten, että eri ajanjaksoin maksettavista palkkaeristä pidätettävät määrät mahdollisuuden mukaan vastaavat palkansaajan verovuoden koko palkasta suoritettavan valtionveron, 3 §:n mukaisesti laskettujen kunnallis- ja kirkollisverojen sekä kansaneläkevakuutusmaksun yhteenlaskettua määrää.

Niille verovelvollisille, joiden osalta ennakonpidätys saattaa tulla kysymykseen, annetaan kutakin verovuotta varten valtiovarainministeriön vahvistaman kaavan mukainen verokirja.

Verokirjan antaa verovelvolliselle sen veropiirin verojohtaja, johon verovelvollisen kotikunta kuuluu. Pyynnöstä voi verokirjan antaa myös toisen veropiirin verojohtaja.

Verokirjaa antaessaan verojohtajan on määrättävä se 11 §:ssä tarkoitettu taulukko, minkä mukaan ennakonpidätys on verovelvolliselta toimitettava, sekä liitettävä taulukko verokirjaan.

Milloin syytä siihen ilmaantuu, verojohtajan on uudelleen määrättävä ennakonpidätyksessä sovellettava taulukko.

Palkasta, joka palkansaajalle maksetaan hänen päätoimestaan pääasiallisesti säännöllisin väliajoin, on ennakonpidätys toimitettava 12 §:n 3 momentin mukaisesti määrätyn taulukon perusteella. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin oikeuttaa työnantajan, joka suorittaa palkkojen laskennan erityisillä koneilla, toimittamaan ennakonpidätyksen taulukosta poikkeavasti, kuitenkin niin, että pidätysmäärä saa poiketa vastaavasta taulukon mukaisesta pidätyksestä enintään määrällä, joka vastaa yhtä prosenttia pidätyksen alaisesta palkasta.

Milloin palkansaaja ei 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa esitä verokirjaansa, ennakonpidätys on toimitettava valtiovarainministeriön määräämän taulukon mukaan.

Palkasta, jota ei makseta pääasiallisesti säännöllisin väliajoin tai joka suoritetaan sivutoimesta taikka tilapäisestä työstä, on ennakonpidätys toimitettava asetuksella määrättävän prosenttiluvun mukaan, joka ei saa olla viittäkymmentä suurempi. Mainittu prosenttiluku voidaan määrätä eri suuruiseksi pelkan perusteesta ja määrästä riippuen. Tämän momentin mukaista pidätystä ei kuitenkaan ole toimitettava kahtatuhatta markkaa pienemmästä palkasta.

Ennakonpidätystä ei toimiteta rahana maksettavan palkan määrää suurempana. Pidätyksessä jätetään pidätettävästä määrästä täysien kymmenien markkojen yli menevä osa lukuun ottamatta.

Jos palkka, josta ennakonpidätys on toimitettava 13 §:n 1 momentin mukaan, maksetaan tai hyvitetään kuukautta pitemmältä ajalta, pidätetään paikasta niin paljon, kuin olisi suhteellisesti laskettuna pidätettävä niiltä kuukausilta, joilta palkka maksetaan tai hyvitetään.

Valtiovarainministeriön asiana on antaa määräykset siitä, miten ennakonpidätys on toimitettava kausiluontoisesta työstä suoritettavasta palkasta, lomakorvauksesta sekä palkasta, joka vain osittain maksetaan säännöllisin väliajoin.

Milloin ennakonpidätys on toimitettava kahdelle tai useammalle palkansaajalle yhteisesti suoritettavasta palkasta eikä esitetä selvitystä siitä, miten palkka jakaantuu heidän keskensä, pidätys on tehtävä yhteisen palkan määrästä 13 §:n 3 momentin mukaisesti.

Mikäli pidätyksen toimittamisen jälkeen selvitetään, miten 1 momentissa tarkoitettu palkka jakaantuu palkansaajien kesken, on sen veropiirin verojohtajan, jossa pidätys on toimitettu, pyynnöstä jaettava pidätys palkansaajien kesken palkkojen suhteessa ja annettava heidän saamansa yhteisen pidätystodistuksen sijaan kullekin erikseen kirjoitettavat todistukset.

Jos on ilmeistä, ettei paikansaajan tulo verovuotena nouse määrään, josta hänen olisi suoritettava valtion- tai kunnallisveroa, määrää sen veropiirin verojohtaja, johon palkansaajan kotikunta kuuluu, hänen pyynnöstään, ettei ennakonpidätystä ole toimitettava. Milloin siihen on syytä, on sanottu määräys rajoitettava koskemaan vain tiettyä paikkaa taikka määrättynä aikana tai tiettyyn enimmäismäärään asti suoritettavaa palkkaa.

Milloin paikansaajalle valtion- tai kunnallisveroa koskevien säännösten mukaan voidaan myöntää muita kuin 8 §:ssä tarkoitettuja vähennyksiä, joita ei ole otettu huomioon 11 §:ssä mainittuja taulukkoja laadittaessa, voi 1 momentissa tarkoitettu verojohtaja palkansaajan pyynnöstä määrätä, että 13 §:n 1 momentin mukaan tehtävä ennakonpidätys on toimitettava pienempänä, kuin se muutoin olisi tehtävä. Jos 13 §:n 3 momentissa tarkoitettu pidätys ilmeisesti olisi liian suuri verrattuna lopullisesti suoritettavaan määrään, verojohtaja voi niin ikään määrätä pidätyksen toimitettavaksi pienempänä.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun määräyksen voi työnantajan pyynnöstä antaa myös sen veropiirin verojohtaja, johon työnantajan kotikunta kuuluu, jos on kysymys tietylle palkansaajien ryhmälle yhtenäisten perusteiden mukaan tulevasta vähennyksestä.

Milloin syntyy epäselvyyttä siitä, onko ennakonpidätys toimitettava, taikka siitä, onko pidätys toimitettava 13 §:n 1 vai 3 momentin mukaan tai mitä pidätystä toimitettaessa muutoin on noudatettava, ratkaisee asian työnantajan tai palkansaajan pyynnöstä sen veropiirin verojohtaja, johon työnantajan kotikunta kuuluu.

Sen, joka tekee 1 momentissa tarkoitetun pyynnön, on esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Työnantajan pyynnöstä annettua ratkaisua samoin kuin, palkansaajan vaatiessa sitä työnantajalta, hänen pyynnöstään annettua ratkaisua on noudatettava siinä ennakkoperinnässä, jota varten se on annettu. Ratkaisun voimassaoloaikaa älköön kuitenkaan ulotettako yli ratkaisun antamista seuraavan kalenterivuoden päättymisen.

Milloin palkansaaja hyvissä ajoin ennen palkan maksamista ilmoittaa, että hän haluaa ennakonpidätyksen paikastaan tehtäväksi suurempana, kuin 13 §:ssä säädetään, on pidätys toimitettava sen suuruisena, kuin palkansaaja on pyytänyt.

Ennakonpidätys toimitetaan siten, että työnantaja vähentää pidätysmäärän rahana maksettavasta palkasta.

Työnantaja on kolmen päivän kuluessa ennakonpidätyksen toimittamisesta, kuitenkin viimeistään työsuhteen päättyessä, velvollinen kiinnittämään palkansaajan verokirjaan pidätystä vastaavan määrän hankkimiaan veromerkkejä, jotka on merkittävä kelpaamattomiksi.

Kun työnantajana on valtio tai sen laitos tahi kunta, on ennakonpidätys toimitettava veromerkkejä käyttämättä. Niin ikään on ennakonpidätys toimitettava veromerkkejä käyttämättä, kun työnantajan kotikunnan verolautakunta on hakemuksesta myöntänyt siihen oikeuden kuntayhtymälle tahi evankelisluterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnalle taikka, sen mukaan kuin siitä asetuksella säädetään, muulle työnantajalle. Pidätetyt määrät on suoritettava valtion postisiirtotilille 20 päivän kuluessa sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona pidätys on toimitettu, ja niistä on annettava tilitys verojohtajalle sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin hakemuksesta oikeuttaa työnantajan suorittamaan pidätetyt määrät valtion postisiirtotilille myöhemmin, kuin edellä on sanottu.

Pidennetyltä maksuajalta on suoritettava valtiovarainministeriön määräämä korko.

Työnantaja on velvollinen tekemään palkansaajan verokirjaan sellaiset merkinnät, joista asetuksella säädetään.

Sen estämättä, mitä 3 momentissa on säädetty, valtiovarainministeriö voi oikeuttaa tai velvoittaa sanotussa momentissa tarkoitetun työnantajan toimittamaan erityisissä tapauksissa ennakonpidätyksen veromerkkejä käyttäen.

Palkansaajalle, joka ei esitä verokirjaansa, on ennakonpidätyksestä annettava valtiovarainministeriön vahvistaman kaavan mukainen pidätystodistus. Mitä 19 §:ssä on säädetty verokirjasta vastaavasti voimassa pidätystodistuksesta.

Kirjanpitovelvollisen työnantajan tulee veromerkkejä ostaessaan käyttää valtiovarainministeriön vahvistamaa tilauslomaketta, jonka myyjä varustaa leimallaan ja päiväyksellä. Ostajan on säilytettävä nämä lomakkeet, niin kuin kirjanpitoon kuuluvista tositteista on säädetty.

Työnantaja on valtiolle vastuussa pidätysmäärästä, jonka hän tai hänen palveluksessaan oleva henkilö tahi muu hänen edustajansa on 19 §:n mukaan palkoista pidättänyt.

Milloin työnantaja on osaksi tai kokonaan laiminlyönyt kiinnittää 19 §:n mukaisesti pidätystä vastaavan määrän veromerkkejä palkansaajan verokirjaan tai palkanpidätystodistukseen tahi suorittaa pidättämänsä varat tai 19 §:n 3 momentissa tarkoitetun koron määrätyssä ajassa postisiirtotilille, sen veropiirin verojohtajan, johon työnantajan kotikunta kuuluu, on viivytyksettä pantava työnantajan maksettavaksi laiminlyöty määrä sekä veronmaksun laiminlyömisen johdosta suoritettavaksi säädetty veronlisäys laskettuna sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona ennakonpidätys on toimitettu, asetettavaan maksupäivään saakka. Jos työnantaja laiminlyöntinsä havaittuaan tai saatuaan kehotuksen heti korjaa laiminlyöntinsä, hänen maksettavakseen pannaan vain veronlisäys. Maksuunpanosta on työnantajalle annettava maksulippu.

Jos ennakonpidätys on jäänyt osaksi tai kokonaan toimittamatta tai ennakkoa on pidätetty liikaa, saa työnantaja virheen oikaisemiseksi vastaavasti korottaa tai alentaa saman kalenterivuoden myöhemmän palkanmaksun yhteydessä toimitettavaa pidätystä. Pidätystä ei palkansaajan suostumuksetta kuitenkaan saa korottaa enempää kuin kymmenellä sadalta tällöin maksettavan palkan määrästä.

Jollei työnantaja voi periä pidättämättä jätettyä määrää palkansaajalta 1 momentissa säädetyllä tavalla, on sen veropiirin verojohtajan, johon työnantajan kotikunta kuuluu, pantava sanottu määrä työnantajan vaatimuksesta ja palkansaajaa kuultuaan ennakonkannossa palkansaajan maksettavaksi. Maksuunpanoa älköön kuitenkaan toimitettako, ellei työnantajan vaatimuksesta ole annettu tietoa palkansaajalle sitä kalenterivuotta, jona pidätys olisi ollut toimitettava, seuranneen huhtikuun loppuun mennessä. Tässä momentissa tarkoitettuun palkansaajan maksettavaksi pantuun ennakkoon sovelletaan vastaavasti, mitä on voimassa siltä verovuodelta ennakonkannossa perittävästä ennakosta, jona ennakonpidätys olisi ollut toimitettava.

Milloin työnantaja on osaksi tai kokonaan jättänyt ennakonpidätyksen toimittamatta, on sen veropiirin verojohtajan, johon työnantajan kotikunta kuuluu, määrättävä hänet suorittamaan pidättämättä jätetty määrä valtiolle.

Työnantajalle ei kuitenkaan määrätä edellä 1 momentissa tarkoitettua maksuvelvollisuutta, sikäli kuin selvitetään, että pidätyksen alaisesta palkasta menevät verot ja kansaneläkevakuutusmaksu tai 23 §:n 2 momentissa tarkoitettu ennakko on suoritettu tahi että siitä ei ole ollut suoritettava valtionkunnallisveroa. Mikäli tällainen selvitys esitetään sen jälkeen, kun maksuvelvollisuus on työnantajalle lainvoimaisesti määrätty, verojohtajan on vastaavasti poistettava maksuvelvollisuus ja määrättävä työnantajan valtiolle jo suorittama määrä hänelle palautettavaksi. Palautettavalle määrälle ei suoriteta korkoa.

Milloin ennakonpidätys on jäänyt osaksi toimittamatta sen johdosta, että työnantaja on arvioinut palkkana annettujen luontoisetujen arvon liian alhaiseksi tai 8 §:ssä tarkoitettujen kustannusten määrän liian suureksi, työnantajalle on määrättävä 1 momentissa tarkoitettu maksuvelvollisuus vain sikäli, kuin hän on poikennut vahvistetuista arvioimisperusteista tai hänen muutoin on pitänyt tietää arvionsa virheellisyys.

Ennakonpidätyksen toimittamisen laiminlyönyt työnantaja on sen lisäksi, mitä 24 §:ssä säädetään, määrättävä suorittamaan valtiolle veronmaksun laiminlyömisen johdosta suoritettavaksi säädetty veronlisäys laskettuna sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona pidätys olisi ollut toimitettava, asetettavaan maksupäivään saakka. Veronlisäyksen määräämisestä voidaan kuitenkin luopua, jos se määrä, jota laiminlyönti koskee, on vähäinen.

Veronlisäys on määrättävä työnantajan maksettavaksi, vaikka hän on jo suorittanut valtiolle pidättämättä jätetyn määrän taikka se jätetään 24 §:n 2 momentin nojalla määräämättä hänen suoritettavakseen. Veronlisäys lasketaan edellisessä tapauksessa suorituspäivään ja jälkimmäisessä sitä vuotta seuraavan vuoden loppuun, jona pidätys olisi ollut toimitettava.

Ennen kuin 24 ja 25 §:ssä tarkoitettu maksuunpano toimitetaan, on työnantajaa, mikäli mahdollista, asiassa kuultava. Maksuunpanon tulee tapahtua viimeistään kuudennen vuoden kuluessa sen vuoden lopusta lukien, jona ennakonpidätys olisi pitänyt toimittaa.

Hakemus maksuvelvollisuuden poistamisesta 24 §:n 2 momentin nojalla on tehtävä viiden vuoden kuluessa sen vuoden lopusta lukien, jona maksuvelvollisuus on työnantajalle määrätty. Jos asianomainen vero tai kansaneläkevakuutusmaksu on suoritettu viidentenä vuotena tai myöhemmin, saa hakemuksen kuitenkin tehdä vuoden kuluessa sen vuoden lopusta lukien, jona suoritus on tapahtunut.

Työnantajan maksettavaksi 22, 24 ja 25 §:n nojalla pantuihin määriin sovelletaan, mitä verojen ulosotosta ja veronmaksun laiminlyömisen johdosta suoritettavasta veronlisäyksestä on säädetty. Veronlisäystä ei kuitenkaan peritä 22 eikä 25 §:ssä tarkoitetun veronlisäyksen maksamisen laiminlyömisen johdosta.

Mitä työntekijäin työsuhteesta johtuneen palkkasaamisen etuoikeudesta on säädetty, on vastaavasti voimassa 1 momentissa tarkoitetuista työnantajan maksettavaksi pannuista määristä.

Mikäli erityisen painavat syyt sitä vaativat, valtiovarainministeriö voi tehdystä hakemuksesta harkinnan mukaan poistaa työnantajan maksettavaksi 24 §:n nojalla pannun pidättämättä jätetyn määrän sekä 25 ja 27 §:ssä tarkoitetut veronlisäykset.

Siinä kertomuksessa, jonka hallitus valtiopäiväjärjestyksen 29 §:n mukaan antaa eduskunnalle, on lueteltava 1 momentin nojalla myönnetyt vapautukset, sikäli kuin ne saman työnantajan osalta ovat 200 000 markkaa suuremmat.

Erityisistä syistä valtiovarainministeriö voi hakemuksesta myöntää lykkäystä 1 momentissa tarkoitettujen määrien suorittamisessa. Ministeriö voi myös oikeuttaa veronkantoviranomaisen myöntämään lykkäystä ministeriön määräämissä rajoissa.

Työnantajan on verojohtajan, vero- tai ennakontarkastajan tahi valtiovarainministeriön tai verotoimiston asianomaisen virkamiehen kehotuksesta esitettävä tarkastettavaksi kirjanpitokirjansa, alkuperäiset palkkalistat, -kortistot ja -sopimukset, kuitit sekä muut ennakonpidätystä valaisevat asiakirjat, samoin kuin palkansaajien hänelle jättämät verokirjat sekä annettava muutkin tiedot, jotka valvontaa varten saattavat olla tarpeen. Asiakirjat on, mikäli mahdollista, tarkastettava työnantajan liikehuoneistossa. Palkansaaja on myös velvollinen kehotuksesta esittämään tarkastettavaksi verokirjansa sekä palkanpidätystodistuksensa ja muut hänen hallussaan olevat asiaa valaisevat asiakirjat.

Ulosotonhaltija sekä nimismies ja poliisilaitos ovat velvollisia antamaan viranomaisille tarpeellista virka-apua edellä 1 momentissa tarkoitettujen tarkastusten suorittamisessa.

Asetuksella voidaan antaa erityisiä säännöksiä siitä, millä perusteella ennakonpidätys valtion suorittamista eläkkeistä on toimitettava, tai säätää, ettei niistä ole toimitettava pidätystä.

Maksamastaan osingosta on osakeyhtiön pidätettävä ennakonpidätyksenä asetuksella määrättävä osa, joka saa olla enintään 50 prosenttia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna osinkona pidetään myös osakeyhtiön ottamastaan lainasta maksamaa tai hyvittämää korkoa, jos korko on määrätty kokonaan tai osaksi riippuvaksi yhtiön vuosivoiton tai osingon suuruudesta tahi jos laina tuottaa osallisuuden yhtiön vuosivoittoon.

Ennakonpidätystä ei toimiteta osingosta, joka suoritetaan valtiolle tai sen laitokselle, kunnalle, kuntayhtymälle tai seurakunnalle taikka sellaiselle henkilölle tai yhteisölle, joka esittää selvityksen siitä, ettei hän lain mukaan ole verovelvollinen sanotunlaisesta tulosta.

Jos on ilmeistä, ettei osingon saajan tulo verovuotena nouse määrään, josta hänen olisi suoritettava valtion- tai kunnallisveroa, määrää sen veropiirin verojohtaja, johon osingon saajan kotikunta kuuluu, hänen pyynnöstään, ettei ennakonpidätystä ole toimitettava.

Asetuksella säädettävin ehdoin on ennakonpidätyksestä myös vapaa osinko, joka maksetaan kotimaiselle osakeyhtiölle tai osuuskunnalle sen omistamista osakkeista.

Edellä tässä pykälässä olevien säännösten estämättä on ennakonpidätys toimitettava, jollei selvitystä, joka tarvitaan osingon maksamiseksi ennakonpidätystä toimittamatta, esitetä osingon maksajalle ennen 33 §:n mukaisen tilityksen toimittamista.

Osingoista 31 §:n mukaan pidätetyt määrät on viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun osinko on ollut asianomaisen nostettavissa tai merkitty hänen hyväkseen, suoritettava valtion postisiirtotilille. Samalla on sen veropiirin verojohtajalle, jossa osingon maksajalla on kotipaikka, annettava sellainen tilitys, kuin asetuksella säädetään.

Osingosta toimitetusta ennakonpidätyksestä on osingon saajalle annettava valtiovarainministeriön vahvistaman kaavan mukainen todistus.

Mitä 22―26 §:ssä sekä 27 §:n 1 momentissa ja 29 §:ssä on säädetty, on vastaavasti sovellettava myös osingosta toimitettavaan ennakon pidätykseen.

Verovelvolliselta, jolla on tuloa kiinteistöstä, liikkeestä tai ammatista tahi muuta sellaista veronalaista tuloa, josta ennakonpidätystä ei ole toimitettava, taikka verotettavaa omaisuutta, toimitetaan ennakonkanto.

Niin ikään toimitetaan ennakonkanto avoimen yhtiön, kuolinpesän ja muun kansaneläkelain 5 §:ssä tarkoitetun yhtymän osakkaalta hänelle mainitun lainkohdan perusteella määrättävän vakuutusmaksun osalta.

Ennakonkannossa verovelvollisen on suoritettava määrä, joka vastaa sitä valtionveroa, mikä verovelvollisen olisi voimassa olevan verokannan mukaan suoritettava hänelle viideksi toimitetussa verotuksessa vahvistetusta tulosta ja omaisuudesta, sekä sitä kunnallisja kirkollisveroa ynnä kansaneläkevakuutusmaksua, jotka hänen olisi, 3 §:ssä mainittua ennakkoveroäyrin hintaa ja veroäyriltä menevää kansaneläkevakuutusmaksua soveltaen, suoritettava niiden kiinteistö, liike- tai ammattitulojen taikka 36 §:n 2 momentissa tarkoitettua vakuutusmaksua määrättäessä huomioon otettavien tulojen perusteella, jotka hänellä on sanotussa verotuksessa arvioitu kotikunnassaan olleen, sekä sellaisten henkilökohtaisten tulojen perusteella, joita hänellä on sanotussa verotuksessa katsottu olleen ja joista ennakonpidätystä ei ole toimitettava.

Milloin verovelvolliselle on viimeksi toimitetussa verotuksessa määrätty kunnallis- ja kirkollisveroa kiinteistö, liike- tai ammattituloista taikka kansaneläkevakuutusmaksua muualla kuin hänen kotikunnassaan, on ennakko täitä osalta määrättävä erikseen, noudattaen vastaavasti, mitä 1 momentissa on säädetty.

Jos verovelvolliselle on viimeksi toimitetussa verotuksessa pantu veroa myös sellaisesta tulosta, jonka ei voida katsoa verovuotena uusiutuvan, älköön sanottua tuloa otettako huomioon ennakon suuruutta määrättäessä.

Milloin verovelvollisen valtionverotuksessa verotettavaan tuloon on sisältynyt enemmän kuin 10 prosenttia sellaista tuloa, josta on toimitettava ennakonpidätys, on 37 §:ssä tarkoitetusta valtionveroa vastaavasta määrästä vähennettävä sen valtionveron määrä, jonka voidaan arvioida tulevan suoritetuksi ennakonpidätyksellä.

Milloin suhdanteiden tai rahan arvon muuttumisen taikka muiden erityisten syiden takia on katsottava, että kiinteistöstä, liikkeestä tai ammatista saadut verotettavat tulot tai omaisuuden arvot ovat yleisesti tai jollakin sialla nousseet tai laskeneet siitä, mitä ne ovat viimeksi toimitetussa verotuksessa olleet, valtiovarainministeriöllä on valta määrätä, että ennakon perusteeksi pantavaa 37 §:ssä tarkoitettua tuloa tai omaisuuden arvoa on koko valtakunnassa tai sen määrätyissä osissa korotettava tai alennettava tietyllä määrällä.

Jollei 36 §:ssä tarkoitetulle verovelvolliselle ole viimeksi toimitetussa verotuksessa pantu veroa mainitussa pykälässä tarkoitetusta tulosta tai omaisuudesta, on kannettava ennakko määrättävä arvion mukaan.

Milloin verovelvollisen kiinteistöstä, liikkeestä tai ammatista saaman tulon voidaan arvioida viimeksi päättyneen verovuoden aikana lisääntyneen tai vähentyneen enemmän kuin 10 prosenttia verrattuna sitä edellisen verovuoden vastaavaan tuloon taikka jos on ilmeistä, että tulo tulee olennaisesti muuttumaan, on 37 §:ssä tarkoitettua tuloa korotettava tai alennettava arvion mukaan sekä ennakko määrättävä tästä korotetusta tai alennetusta tulosta.

Jos ennakon määrä olisi pienempi kuin 2 000 markkaa, älköön ennakkoa määrättäkö.

Edellä 37 §:n 1 momentissa tarkoitetun ennakon määrää sen veropiirin verojohtaja, jossa verovelvolliselle on viimeksi toimitetussa verotuksessa ollut määrättävä valtionvero, sekä 37 §:n 2 momentissa tarkoitetun ennakon asianomainen verojohtaja. Verojohtajan tulee pitää huolta ennakkoveroluettelon laatimisesta sekä ennakkoverolippujen kirjoittamisesta.

Ajasta, jonka kuluessa ennakon maksuunpano on saatettava loppuun, säädetään asetuksella.

Jos ennakko on jäänyt määräämättä 2 momentissa tarkoitettuna aikana tai se on määrätty ilmeisesti liian pieneksi, tulee asianomaisen verojohtajan kiireellisesti ja viimeistään verovuoden syyskuun loppuun mennessä toimittaa maksuunpaneminen sekä pitää huolta lisäluettelojen laatimisesta ja ennakkoverolippujen kirjoittamisesta.

Milloin henkilöllä, joka ei ole Suomessa verovelvollinen asuin- tai kotipaikkansa perusteella, on täältä tilapäisesti 36 §:ssä tarkoitettua tuloa, voidaan hänen maksettavakseen määrätä ennakko riippumatta 2 ja 3 momentissa mainituista määräajoista.

Milloin verovelvollisen tulosta tai omaisuudesta määrättävästä verosta tai kansaneläkevakuutusmaksusta on verotuslain mukaan vastuussa muukin henkilö kuin verovelvollinen, on tämä henkilö niin kuin omasta ennakostaan vastuussa verovelvolliselle tämän luvun mukaan määrätystä ennakosta. Jos toisen henkilön verotuslain mukainen vastuu koskee vain tietyn laatuisesta tulosta tai omaisuudesta määrättävää veroa tai vakuutusmaksua taikka muutoin vain osaa verosta tai vakuutusmaksusta, on hän vastuussa vain vastaavasta ennakosta tai ennakon osasta.

Milloin ennakon koko määrästä on 44 §:n nojalla vastuussa muukin henkilö kuin verovelvollinen, ennakko on 43 §:ssä säädetyin tavoin maksuunpantava verovelvollisen ja ennakosta vastuussa olevien henkilöiden yhteisvastuullisesti suoritettavaksi. Ennakkoveroluetteloon ja ennakkoverolippuun on tällöin merkittävä ennakosta vastuussa olevat henkilöt.

Jos ennakkoveroluetteloon ei ole tehty 1 momentissa tarkoitettua merkintää ennakosta vastuussa olevasta henkilöstä tai jos toinen henkilö on vastuussa vain osasta ennakkoa, määrätköön tarvittaessa sen veropiirin verojohtaja, jossa maksuunpano on tapahtunut, edellä tarkoitettua henkilöä kuultuaan, hänet verovelvollisen kanssa yhteisvastuulliseksi ennakon tai sen osan suorittamisesta.

Milloin verovelvollisen verotettavan tulon tai omaisuuden pienentymisen takia tahi muusta syystä on ilmeistä, että ennakko on määrätty suuremmaksi, kuin tarvitaan niiden verojen ja sen kansaneläkevakuutusmaksun suorittamiseksi, joiden suoritukseksi ennakko on käytettävän sen veropiirin verojohtajan, jossa ennakko on määrätty, verovelvollisen esitettyä tarvittavan selvityksen, määrättävä ennakko uudelleen sekä huolehdittava siitä, että verovelvolliselle annetaan tämän mukainen uusi ennakkoverolippu. Jos verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että hänellä ei verovuotena tule olemaan sellaista tuloa tai omaisuutta, josta ennakko on määrätty, tai että ennakon kantaminen muusta syystä olisi aiheetonta, verojohtajan on poistettava ennakko.

Jos verovelvolliselle on määrätty 37 §:n 1 momentissa tarkoitettu ennakko useammassa kunnassa, on sellaisen veropiirin verojohtajan, jossa jokin ennakoista on määrätty, verovelvollisen pyynnöstä oikaistava ennakot noudattaen vastaavasti, mitä 1 momentissa säädetään.

Edellä 46 §:n 1 momentissa tarkoitettua ennakon uudelleen määräämistä tai poistamista ei toimiteta, ellei vaatimusta siitä ole tehty ennen verovuoden marraskuun loppua, eikä myöskään, ellei ennakon määrää olisi alennettava vähintään 10 prosentilla ja ainakin 2 000 markalla. Sen estämättä, mitä edellä on säädetty, saadaan 43 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa vaatimus ennakon uudelleen määräämisestä tai poistamisesta tehdä kahden viikon kuluessa siitä, kun verovelvollinen on saanut tiedon ennakon määräämisestä.

Sikäli kuin ennakko on verotuslain mukaan käytetty verovelvolliselle tai hänen puolisolleen määrätyn veron tai kansaneläkevakuutusmaksun suoritukseksi taikka sitä on lyhennetty tai se on määrätty hänelle palautettavaksi, älköön sitä enää muutettako 46 §:ssä tarkoitetun vaatimuksen johdosta.

Vaatimuksen ennakon uudelleen määräämisestä tai poistamisesta saa tehdä myös se, joka 44 §:n nojalla on vastuussa ennakon tai sen osan suorittamisesta. Tällaisen henkilön tekemän vaatimuksen johdosta on verovelvollista kuultava.

Ennakko kannetaan kuudessa erässä erikseen määrättävinä aikoina. Ennakko, jonka määrä on enintään 4 000 markkaa, on kannettava kahdessa erässä.

Edellä 43 §:n 3 ja 4 momentissa sekä 46 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kannetaan ennakko siten, kuin siitä säädetään asetuksella. Milloin ennakko 46 §:n nojalla alennetaan jo suoritettua määrää pienemmäksi, verojohtajan on määrättävä liikaa kannettu määrä viipymättä palautettavaksi.

Ennakon kannossa noudatettakoon soveltuvin kohdin, mitä verotuslaissa on säädetty veronkannosta.

Milloin ennakon suorittaminen määräajassa käy verovelvolliselle vaikeaksi, veronkantoviranomainen voi hakemuksesta myöntää maksuajan pidennystä, jos ennakon suorittamisesta asetetaan hyväksyttävä vakuus. Maksamatta olevalle ennakolle on suoritettava valtiovarainministeriön määräämä korko.

Ennakonkannossa suoritettaviin määriin sovelletaan, mitä verojen ulosotosta ja veronmaksun laiminlyömisen johdosta suoritettavasta veronlisäyksestä on säädetty.

Veronkantoviranomaisen on verovuoden aikana suoritettava etumaksuna kullekin kunnalle 96 sadalta ja kullekin seurakunnalle 88 sadalta siitä määrästä, joka saadaan, kun sovellettava ennakkoveroäyrin hinta kerrotaan verovuotta edeltäneenä vuotena toimitetussa verotuksessa kunnalle tai seurakunnalle kertyneiden veroäyrien lukumäärällä. Tämän lisäksi veronkantoviranomaisen on kansaneläkelaitokselle suoritettava 96 sadalta siitä määrästä, joka saadaan, kun veroäyriltä menevä kansaneläkevakuutusmaksu kerrotaan vakuutusmaksun perusteeksi verovuotta edeltäneenä vuotena toimitetussa maksuunpanossa luettujen veroäyrien lukumäärällä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu määrä on maksettava kunnalle, seurakunnalle ja kansaneläkelaitokselle kuukausittain kahtenatoista samansuuruisena eränä vuodessa siten, että ensimmäinen erä suoritetaan verovuoden helmikuussa ja viimeinen erä verovuotta seuraavan vuoden tammikuussa.

Milloin ennakon perusteeksi pantavaa tuloa on 39 §:n nojalla määrätty korotettavaksi tai alennettavaksi, korotetaan tai alennetaan kiinteistö-, liike- ja ammattituloista pantujen veroäyrien perusteella kunnalle ja seurakunnalle suoritettavaa etumaksua vastaavasti. Milloin henkilökohtaisista tuloista pantavien veroäyrien määrän voidaan kunnassa arvioida verovuodelta toimitettavassa verotuksessa lisääntyvän tai vähentyvän ainakin viidellä prosentilla, korotetaan tai alennetaan näistä tuloista pantujen veroäyrien perusteella suoritettavaa etumaksua niin ikään vastaavasti. Milloin kunnalle suoritettavaa etumaksua on tämän momentin nojalla korotettu tai alennettu on kansaneläkelaitokselle suoritettavaa etumaksua myös vastaavasti korotettava tai alennettava.

Valtiovarainministeriö päättää etumaksun korottamisesta tai alentamisesta 3 momentin nojalla. Milloin kunnallisessa tai seurakunnallisessa jaoituksessa tapahtunut olennainen muutos tai muu erityinen syy sitä vaatii, määrätköön ministeriö etumaksun suuruuden siitä poiketen, mitä 1 ja 3 momentissa on säädetty, sen mukaan kuin on katsottava kohtuulliseksi.

Verojohtajan päätökseen, joka on annettu 12 §:n 3 momentin tai 43 §:n nojalla, älköön haettako muutosta, ennen kuin päätöstä on pyydetty oikaistavaksi 12 §:n 4 momentissa tai 46 §:ssä edellytetyllä tavalla. Edellä 15 §:n 2 momentissa tarkoitettuun verojohtajan ratkaisuun ei saa hakea muutosta.

Milloin muutoksenhaku ei 1 momentin mukaan ole kielletty, saa se, joka on tyytymätön verolautakunnan tai verojohtajan tämän lain nojalla antamaan, häntä koskevaan päätökseen, valittaa siitä sen läänin lääninhallitukseen, johon hänen kotikuntansa kuuluu. Edellä 16 §:n 3 momentissa, 17 §:ssä ja 23 §:n 2 momentissa tarkoitetuista ratkaisuista valitetaan kuitenkin sen läänin lääninhallitukseen, johon työnantajan kotikunta kuuluu. Jollei mikään lääninhallitus edellä tässä momentissa olevien säännösten mukaan ole toimivaltainen valitusta käsittelemään, tehdään valitus Uudenmaan lääninhallitukseen.

Verolautakunnassa olevalla valtionasiamiehellä ja kunnanasiamiehellä on niin ikään oikeus hakea muutosta 16, 17, 22, 24, 25 ja 45 §:ssä tarkoitettuihin päätöksiin.

Muutoksenhaku on tehtävä kirjallisesti. Valituskirja on toimitettava veropiirin verotoimistoon taikka lääninhallitukseen 30 päivän kuluessa tiedoksi saamisesta. Valtionasiamiehen ja kunnanasiamiehen valitusaika luetaan päätöksen teon päivästä.

Joka tahtoo valittaa verojohtajan tämän lain 22, 24 tai 25 §:n nojalla tahi 43 tai 45 §:n mukaan antamasta, häntä koskevasta päätöksestä sillä perusteella, että se on annettu lakia virheellisesti tulkiten tai että siinä on tapahtunut ilmeinen olennainen asiallinen erehdys taikka että asiaa käsiteltäessä on tapahtunut sellaiseen tuomiovirheeseen verrattava virhe, kuin oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 21 §:ssä tarkoitetaan, saa hakea muutosta lääninhallitukselta sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, ja 4 momentissa säädetyn määräajan jälkeenkin. Tällaista valitusta älköön kuitenkaan tehtäkö myöhemmin kuin kuudennen vuoden kuluessa sitä seuranneen kalenterivuoden alusta lukien, jona päätös on annettu.

Valitus, joka koskee tämän lain nojalla annettua päätöstä, on lääninhallituksessa käsiteltävä kiireellisenä. Menettelystä valitusta käsiteltäessä on soveltuvin osin voimassa, mitä verotuslaissa on säädetty.

Valituksesta huolimatta menee päätös täytäntöön. Edellä 17 §:ssä tarkoitetusta verojohtajan ratkaisusta tehdyn valituksen johdosta annettua päätöstä ei ole sovellettava ennakonpidätykseen, joka on toimitettu tai olisi ollut toimitettava, ennen kuin työnantaja on saanut päätöksestä tiedon.

Sikäli kuin ennakko on verotuslain mukaan käytetty verovelvolliselle tai hänen puolisolleen määrätyn veron tai kansaneläkevakuutusmaksun suoritukseksi taikka sitä on lyhennetty tai se on määrätty hänelle palautettavaksi, älköön ennakkoa enää muutettako tässä laissa tarkoitetun muutoksenhaun johdosta.

Tässä laissa tarkoitetun valituksen johdosta annettuun lääninhallituksen päätökseen älköön haettako muutosta muissa kuin 22, 24, 25 ja 45 §:ssä tarkoitetuissa asioissa

Valtion puolesta on 1 momentissa tarkoitetuissa asioissa valitusoikeus tarkastusasiamiehellä. Muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä verotuslaissa säädetään muutoksen hakemisesta lääninhallituksen päätökseen.

Jos asianosainen katsoo, että lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa olisi tärkeätä saattaa häntä koskeva lääninhallituksen ratkaisu, johon hän 53 §:n mukaan ei saa hakea muutosta, korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi, on hänellä oikeus pyytää korkeimmalta hallintooikeudelta lupaa muutoksen hakemiseen. Sama oikeus on myös tarkastusasiamiehellä. Lupaa hakea muutosta edellä tarkoitettuun ratkaisuun saa myös se pyytää, joka näyttää, että muutoksenhaulla on hänelle erittäin suuri merkitys muutoinkin kuin siinä asiassa, josta on kysymys.

Lupahakemus on tarkastusasiamiehen annettava lääninhallitukseen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään kuudentenakymmenentenä päivänä päätöksen tekemisestä ennen kello 12 ja muun asianosaisen saman ajan kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Lupahakemukseen on liitettävä tai siihen sisällytettävä muutoksenhakemus ja sen oheen liitettävä lääninhallituksen päätös sekä, jos hakemus ei ole valtion puolesta tehty, selvitys siitä, milloin hakija on saanut päätöksen tiedokseen. Lääninhallitus lähettäköön, hankkimatta toisten asianosaisten vastineita, sinne jätetyn hakemuksen ynnä asiassa kertyneet asiakirjat korkeimpaan hallintooikeuteen.

Milloin ennakkoa on pidätetty tai kannettu tulosta tai omaisuudesta, josta ei ole suoritettava veroa eikä kansaneläkevakuutusmaksua, eikä ennakkoa ole muutoinkaan käytetty veron eikä kansaneläkevakuutusmaksun suoritukseksi, on pidätetyn määrän osalta sen veropiirin verojohtajan, missä vero olisi asianomaiselle määrättävä, sekä kannetun ennakon osalta sen veropiirin verojohtajan, jossa ennakko on määrätty, määrättävä peritty määrä viipymättä palautettavaksi asianomaiselle.

Työnantajan tai palkansaajan kotikuntana pidetään sitä kuntaa, jossa hänelle verotuslain mukaan on määrättävä valtionvero.

Verokirjan ja pidätystodistusten jättämisestä verolautakunnalle on verovelvolliselle annettava todistus.

Siitä, mikä selvitys veroilmoitukseen on liitettävä, kun verokirja tai pidätystodistus on turmeltunut, hävinnyt tai joutunut hukkaan, säädetään asetuksella.

Jos verovelvollinen ei ole liittänyt veroilmoitukseensa verokirjaansa taikka muuta pidätyksestä annettua tai verotuslain 105 §:n 2 momentissa tarkoitettua todistusta eikä veroa määrättäessä ennakkoa ole otettu huomioon, on hänellä oikeus saada hakemuksesta takaisin veronkantoviranomaiselta liikaa suoritettu määrä, mikäli se on vähintään kaksisataa markkaa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu hakemus on tehtävä veronkantoviranomaiselle kuuden vuoden kuluessa sen vuoden lopusta lukien, jota koskevaan veroilmoitukseen todistus olisi pitänyt liittää. Jos verokirjassa tai pidätystodistuksessa on käytetty veromerkkejä, on hakemukseen liitettävä verokirja tai pidätystodistus tahi sellainen selvitys, jota 57 §:n 2 momentissa tarkoitetaan.

Jos käyttämätön veromerkki on pilaantunut tai jos joku erehdyksessä on käyttänyt veromerkkiä, kun sitä ei olisi tarvittu, tai suurempiarvoista veromerkkiä, kuin on säädetty, taikka kun veromerkki on tullut muutoin tarpeettomaksi, on asianomaisella oikeus saada hakemuksesta veronkantoviranomaiselta liikaa suoritettu tai veromerkin arvoa vastaava määrä takaisin.

Verojohtajalle tämän lain mukaan kuuluvien tehtävien uskomisesta muulle verotoimiston virkamiehelle säädetään asetuksella.

Jokainen on velvollinen pitämään asiassa, mitä hän virassaan tai julkisessa toimessaan on ennakkoperintää tai sen valvontaa varten annetuista tiedoista tai esitetyistä asiakirjoista saanut tietää toisen taloudellisesta asemasta tai liikesuhteista taikka seikasta, joka lain tai erityisen määräyksen mukaan nimenomaan tai asian laadun vuoksi ilmeisesti on pidettävä salassa.

Joka vastoin 1 momentin säännöksiä ilmaisee salassa pidettävän tiedon, rangaistakoon, niin kuin rikoslain 40 luvussa on säädetty.

Joka vääriä tietoja antamalla tai muutoin vilpillisesti pidättää tai yrittää pidättää valtiolta, mitä tämän lain mukaan on ennakkona suoritettava, rangaistakoon, niin kuin rikoslaissa sanotaan, ja olkoon velvollinen korvaamaan kaksinkertaisesti, mitä hän on valtiolta pidättänyt tai ylittänyt pidättää.

Työnantajaa, joka laiminlyö pidättämänsä määrän suorittamisen valtiolle määräajassa, rangaistakoon sakolla tai vankeudella enintään kahdeksi vuodeksi.

Työnantajaa tai hänen edustajaansa tahi muuta henkilöä, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla on jättänyt noudattamatta hänelle tässä laissa säädetyn velvollisuuden, rangaistakoon, ellei siitä muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, sakolla tai, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, vankeudella enintään yhdeksi vuodeksi.

Syyte voidaan jättää nostamatta tai rangaistukseen tuomitsematta, jos laiminlyönti on ollut vähäinen ja se on viivyttelemättä korjattu.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1960, ja sillä kumotaan 4 päivänä lokakuuta 1946 annettu ennakkoperintälaki (696/46) siihen tehtyine muutoksineen, kuitenkin siten, että sen säännökset ennakon pidättämisestä korosta jäävät edelleen soveltuvin osin voimaan toimitettaessa veronhuojennustilille tehdyn talletuksen vähentämisestä verotuksessa 2 päivänä kesäkuuta 1959 annetussa laissa (242/59) tarkoitettua pidätystä veronhuojennustililtä nostetusta määrästä. Pidätyksestä annettavasta tilityksestä on tällöinkin noudatettava, mitä tämän lain 33 §:ssä on säädetty. Ennen tämän lain voimaantuloa on ryhdyttävä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Milloin työnantaja on ennen tämän lain voimaantuloa laiminlyönyt ennakonpidätyksen toimittamisen tai pidätetyn määrän suorittamisen valtiolle eikä hänen maksuvelvollisuudestaan ole ennen tämän lain voimaantuloa annettu päätöstä, joka on tullut tai tulee lainvoimaiseksi, on hänet siinä järjestyksessä, kuin tässä laissa säädetään, määrättävä suorittamaan valtiolle pidättämättä tai suorittamatta jätetty määrä sekä sille 22 tai 25 §:n mukainen veronlisäys.

Milloin 4 päivänä lokakuuta 1946 annetun ennakkoperintälain 17 §:n 2 momentissa tarkoitettu ulosmittaus on toimitettu ennen tämän lain voimaantuloa, saadaan täytäntöönpano suorittaa loppuun tätä ennen voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Muutoin älköön tämän lain voimaan tultua toimitettako mainitussa momentissa tarkoitettua pidätystä tai ulosottoa. Jos työnantaja on vuoden 1959 aikana laiminlyönyt ennakonpidätyksen toimittamisen, on pidättämättä jätettyyn määrään tämän lain voimaan tultua vastaavasti sovellettava, mitä 23 §:n 2 momentissa säädetään. Työnantajalla, joka on ennen tämän lain voimaantuloa suorittanut pidättämättä jättämänsä määrän valtiolle tai jolle on määrätty tällainen suoritusvelvollisuus, on 24 §:n mukainen oikeus saada maksuvelvollisuus poistetuksi ja suoritus palautetuksi, sikäli kuin hän ei ole perinyt eikä enää voi periä pidättämättä jättämäänsä määrää palkansaajalta.

Mitä 4 päivänä lokakuuta 1946 annetun ennakkoperintälain 31 §:ssä on säädetty, sovelletaan tämän lain voimaan tultuakin ennakkoon, joka on pidätetty tai olisi pitänyt pidättää ennen tämän lain voimaantuloa. Tällaiseen ennakkoon ei sovelleta, mitä edellä 35 §:ssä säädetään.

Taksoituslautakunnan puheenjohtajan käsiteltävät tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat ennakonkantoa koskevat asiat siirretään verojohtajalle.

Verovelvolliselle, jota tarkoitetaan 4 päivänä lokakuuta 1946 annetun ennakkoperintälain 41 §:n 3 momentissa, voidaan tämän lain voimaan tultuakin määrätä sanotussa momentissa tarkoitettu vuodelta 1959 maksettavan veron ja kansaneläkevakuutusmaksun ennakko siinä järjestyksessä, kuin tässä laissa säädetään. Tällainen ennakko kannetaan valtiolle, eikä siihen sovelleta, mitä verotuslain 149 §:ssä säädetään kunnallisveron ja kansaneläkevakuutusmaksun ennakosta.

Vuodelta 1959 maksettavan veron tai kansaneläkevakuutusmaksun ennakon uudelleen määräämistä koskeva hakemus ratkaistaan tämän lain voimaan tultua tämän lain mukaisessa järjestyksessä ja noudattaen muutoin, mitä siitä säädetään 4 päivänä lokakuuta 1946 annetun ennakkoperintälain 40 §:ssä. Oikeuteen tehdä tällainen hakemus tämän lain voimaan tultua sovelletaan kuitenkin, mitä edellä 47 §:n 1 momentissa säädetään. Taksoituslautakunnan puheenjohtajan määräämän ennakon uudelleen määräämisestä verojohtajan on ilmoitettava kunnallishallitukselle, jonka asiana on kirjoituttaa uusi ennakkoverolippu ja palauttaa liikaa kannettu ennakko.

Ne ennakkoperintää koskevat valitukset, jotka ovat tämän lain voimaan tullessa vireillä tarkastuslautakunnassa, siirretään lääninhallitukseen. Tarkastuslautakunnalle tämän lain voimaantulon jälkeen osoitetut ennakkoperinnän muutoksenhakua koskevat kirjelmät katsotaan lääninhallitukselle tarkoitetuiksi.

Edellä 58 §:n 1 momentissa tarkoitettu hakemus, joka koskee ennen tämän lain voimaantuloa toimitettua ennakonpidätystä, on tehtävä kuuden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta, kuitenkin viimeistään kymmenessä vuodessa pidätyksen toimittamisesta.

Tämän lain säännöksiä kunnallis- ja kirkollisveron sekä kansaneläkevakuutusmaksun ennakosta ei ole sovellettava Ahvenanmaan maakunnassa. Valtiovarainministeriön asiana on antaa tästä johtuvat tarkemmat määräykset.

Jos Ahvenanmaan maakuntalainsäädännössä annetaan tarvittavat säännökset, voidaan asetuksella määrätä, että tätä lakia sovelletaan myös kunnallis- ja kirkollisveroa sekä kansaneläkevakuutusmaksua koskevalta osaltaan Ahvenanmaan maakunnassa. Asetuksella annetaan tällöin myös tarpeelliset siirtymissäännökset.

Tällä lailla kumotun 4 päivänä lokakuuta 1946 annetun ennakkoperintälain säännöksiä kunnallisveron ja kansaneläkevakuutusmaksun ennakosta sekä ennakonpidätysten jakamisesta ja etumaksuista sovelletaan Ahvenanmaan maakunnassa sellaisina, kuin ne ovat voimassa tämän lain voimaan tullessa, kunnes 2 momentissa tarkoitettu asetus on tullut noudatettavaksi tai asetuksella muutoin säädetään, että sanottujen säännösten soveltaminen on lakkaava. Valtiovarainministeriön asiana on antaa tästä johtuvat tarkemmat määräykset.

Asetuksella säädetään, mistä ajankohdasta lukien tätä lakia on sovellettava evankelisluterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakuntien kirkollisverojen perimiseen.