Laki sotilasvammalain muuttamisesta
- Type of statute
- Laki
- Date of Issue
Text of original statute
Amendments and corrections are made to the up-to-date statute, not to the statute’s original text. Corrections are also published in the PDF version of the statute in the Statute Book.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun sotilasvammalain (404/48) soveltamissäännöksen 3 momentti ja
muutetaan sanotun lain 7, 9, 10, 14, 16, 17, 18, 26 ja 44 § näin kuuluviksi:
7§
Päivärahaa annetaan, jos vahingoittunut tai sairastunut on ollut kykenemätön hoitamaan tehtäviään tai tekemään työtaan vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä, 370 markkaa päivältä sellaisen työkyvyttömyyden alkamispäivästä siihen saakka, kunnes vamma tai sairaus on parantunut, kuitenkin enintään yhden vuoden ajalta vamman syntymisestä tai sairauden ilmaantumisesta lukien.
Päiväraha suoritetaan täysimääräisenä, jos vahingoittunut tai sairastunut on täysin työkyvytön. Milloin hänen työkykynsä on ainoastaan vähentynyt, suoritetaan tätä vähenemistä vastaava suhteellinen osa päivärahan täydestä määrästä. Päivärahaa ei kuitenkaan anneta, jollei työkyky ole vähentynyt vähintään kahdellakymmenellä sadalta.
8§
Jos vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste on vähintään kymmenen sadalta, annetaan hänelle elinkorkoa. Työkyvyttömyysasteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, minkä verran vahingoittuneelle tai sairastuneelle jääneen vajavuuden yleensä on katsottava vähentävän mahdollisuuksia selviytyä elämässä.
Elinkoron täysi määrä on 75,000 markkaa vuodessa, ja siitä annetaan vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysasteen osoittama osa.
Jos elinkoron saajalle annetaan tämän lain nojalla sairaalahoitoa, suoritetaan elinkorko sen ajalta työkyvyttömyysasteeseen katsomatta täysimääräisenä.
Elinkoron maksaminen alkaa ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun päivärahan maksaminen on päättynyt. Jollei päivärahaa 7 §:ssä säädettyjen edellytysten puuttuessa anneta, suoritetaan elinkorko työkyvyttömyyden alkamisesta lukien.
10§
Päivärahan ja elinkoron lisäysosana annetaan:
sille, joka ruumiinvamman tai sairauden johdosta on joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen apua, enintään 320 markkaa päivältä, niin kauan kuin avuttomuustilan voidaan otaksua kestävän, ei kuitenkaan siltä ajalta, jona hänelle annetaan hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa;
sille, jonka tekojäsen tai muu apuneuvo aiheuttaa pitovaatteiden erityistä kulumista, enintään 12,000 markkaa vuodessa; sekä
sokealle, jolla on koulutettu opaskoira, 60 markkaa päivältä.
Lisäysosa avuttomuuden perusteella annetaan hakemuksetta. Muutoin sitä on haettava erikseen.
14§
Jos vamman tai sairauden seurauksena on ollut vahingoittuneen tai sairastuneen kuolema tahi jos pysyvästi vähintään yhdeksäksikymmeneksi sadalta vahvistetun työkyvyttömyysasteen mukaan elinkorkoa saanut vahingoittunut tai sairastunut on kuollut, suoritetaan huoltoeläkettä niille, jotka hänen kuollessaan olivat hänen 5 §:ssä tarkoitettuja omaisiaan.
Huoltoeläkkeen vuotuismäärä on:
leskelle, jolla on tai on ollut lapsi, 45,000 markkaa sekä muulle leskelle 15,000 markkaa, kunnes hän on täyttänyt kuusikymmentä vuotta, minkä jälkeen eläkkeen vuotuismäärä on 45,000 markkaa;
lapselle 27,000 markkaa ja täysorvolle sen lisäksi 27,000 markkaa;
vanhemmille, molempien vanhempien eläessä, 18,600 markkaa kummallekin ja muuten 27,000 markkaa; sekä
muulle omaiselle 12,000 markkaa.
Huoltoeläke maksetaan asuinpaikkakunnan kalleuden perusteella korotettuna enintään kolmellakymmenellä sadalta. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.
Henkilö, jolla olisi oikeus huoltoeläkkeeseen kahden tai useamman omaisensa jälkeen, saa kuitenkin huoltoeläkkeen vain sen omaisen kuoleman johdosta, jonka jälkeen suoritettava huoltoeläke on suurin.
16§
Leskelle, joka saa huoltoeläkettä, voidaan hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa ansiotyökyvyttömyyden, sairauden tai huoltoeläkettä saavien lastensa pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tai muusta erityisestä syystä on vaikeutunut.
Huoltoeläkettä saavalle täysorvolle lapselle voidaan niin ikään hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tai muusta erityisestä syystä on vaikeutunut.
Lisähuoltoeläkkeen määrä on enintään maksettavan huoltoeläkkeen suuruinen. Leskelle, jolle suoritetaan huoltoeläkettä ainoastaan 15,000 markkaa, voidaan kuitenkin painavien syitten sitä vaatiessa myöntää lisähuoltoeläkettä enintään 45,000 markkaa.
17§
Edellä 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun kuolemantapauksen johdosta suoritetaan hautausapuna 25,000 markkaa vainajan kuolinpesälle, jos sen varoista on suoritettu hautauskustannukset tai jos hautausta vainajan ruumiin katoamisen vuoksi ei ole voitu toimittaa. Muussa tapauksessa suoritetaan hautausapua sille, joka on pitänyt huolta hautaamisesta, siitä aiheutuneiden kustannusten määrä, ei kuitenkaan enempää, kuin kuolinpesälle saadaan suorittaa.
18§
Elinkoron saajalle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, voidaan hakemuksesta antaa määräajaksi täydennyskorko. Täydennyskoron täysi määrä on elinkoron saajan vakinaisen asuinpalkan kalleudesta riippuen 52,200, 66,000 tai 75,000 markkaa vuodessa. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.
Elinkoron saajalle, jolla elinkorkonsa lisäksi ei ole pysyviä vuosituloja, suoritetaan täysi täydennyskorko. Jos elinkoron saajalla on pysyviä vuosituloja, vähennetään täydennyskorosta puolet sanotuista tuloista. Pysyviksi vuosituloiksi, joiksi ei lueta elinkorkoa ja siihen ehkä maksettavaa kalliinajanlisää, katsotaan harkinnan mukaan todennäköinen säännöllinen tulo vuotta kohti sinä aikana, joksi täydennyskorko määrätään.
Täydennyskorkoa älköön myönnettäkö, jos vahingoittunut tai sairastunut ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy invaliidihuollosta tai sotainvaliidien työhuollosta taikka jättää hänelle sellaisena huoltona järjestetyn työpaikan tahi jos täydennyskoron määrään vaikuttavien pysyvien tulojen puuttuminen tai pienuus on tilapäinen. Huollosta kieltäytymisen tai työpaikan jättämisen perusteella voidaan myös jo myönnetyn täydennyskoron suorittaminen keskeyttää.
26§
Jos ne seikat, joista elinkoron tai täydennyskoron tahi lisähuoltoeläkkeen suuruus riippuu, olennaisesti muuttuvat, voi valtion tapaturmatoimisto oikaista korvausmäärän. Elinkorkoa älköön kuitenkaan muutettako sillä perusteella, että ansiokyky on lisääntynyt.
Elinkoron saajan tulee, uhalla, että hän muuten menettää oikeutensa elinkorkoon, alistua tapaturmatoimiston määräämän lääkärin tarkastettavaksi.
Jos korvausmäärä oikaistaan, tapaturmatoimisto suorittaa lääkärintarkastuksesta ja muusta tarpeellisesta selvityksestä aiheutuneet kustannukset. Muussa tapauksessa jäävät sanotut kustannukset sen suoritettaviksi, joka on hakenut korvausmäärän oikaisemista.
44§
Jos tämän lain säännöksiä sovellettaessa päädytään lukuun, joka ei ole kymmenellä tasan jaollinen markkaluku, on se tasoitettaan lähimmäksi kymmenellä jaolliseksi markkaluvuksi, kuitenkin niin, että tasoitettavan luvun päättyessä viiteen, sanottu luku on tasoitettava lähinnä suuremmaksi kymmenellä jaolliseksi luvuksi.
Milloin valtion viran tai toimen haltijain palkkausta tarkistetaan voimassa olevien säännösten nojalla virallisen elinkustannusindeksin muutosten johdosta, on tämän lain perusteella myönnettävien tai myönnettyjen korvauksien yleinen tarkistus suoritettava vastaavasti noudattamalla sanottuja säännöksiä valtioneuvoston antamien tarkempien ohjeiden mukaisesti.
Helsingissä 7. päivänä heinäkuuta 1950
Tasavallan Presidentti J. K. Paasikivi Sosiaaliministeri Ralf Törngren