404/1948

Tämän lain mukaan suoritetaan korvausta palveluksesta aiheutuneen ruumiinvamman tai sairauden johdosta, joka on kohdannut:

Tämän lain mukaan suoritetaan niin ikäänkorvausta Suomen kansalaisen muussa kuin 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa tapaturmaisesti saamasta ruumiinvammasta, jos se on aiheutunut puolustuslaitokselle kuuluvista aseista, ammuksista, miinoista, räjähdysaineista tai muista taisteluvälineistä, jotka eivät oikeudettomasti ole olleet muun kuin puolustuslaitoksen hallussa.

Milloin erityistä syytä on, voidaan asetuksella määrätä, että tämän lain säännöksiä sovelletaan myös värvättyyn mieheen samoin kuin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun viran- ja toimenhaltijaan sekä työntekijään.

Palveluksen aiheuttamaksi katsotaan ruumiinvamma, jonka vahingoittunut on saanut ollessaan tehtäviensä suorittamista varten hänelle määrätyllä palvelus- tai työpaikalla tai siihen kuuluvalla alueella taikka tehtäviinsä kuuluvalla matkalla, niin myös ollessaan matkalla välittömästi palvelukseen astumista tai työhön ryhtymistä tai siitä poistumista varten tahi esimiehensä myöntämälle lomalle tai sellaiselta lomalta tullessa. Palvelus- tai työpaikan ulkopuolella vietetyn loman aikana muutoin saatua ruumiinvammaa ei katsota palveluksen tai työn aiheuttamaksi.

Mitä 1 momentissa on sanottu palveluksen aiheuttamasta ruumiinvammasta, koskee myös sairautta, jos todennäköisillä syillä voidaan päättää palvelukseen tai työhön liittyneiden erikoisten olosuhteiden aiheuttaneen sen taikka olennaisesti vaikuttaneen sen ilmaantumiseen tai pahentumiseen. Sairautta, joka ilmaantuu vasta vuoden kuluttua sen jälkeen, kun sairastuneen palvelus- tai työsuhde on päättynyt, ei katsota palveluksen aiheuttamaksi, jollei sitä ole pidettävä seurauksena palvelus- tai työsuhteen aikana saadusta ruumiinvammasta tai ilmaantuneesta sairaudesta.

Korvausta ei suoriteta ruumiinvammasta tai sairaudesta, jonka vahingoittunut tai sairastunut itse on tahallaan aiheuttanut.

Korvaus voidaan evätä tai sitä vähentää:

Korvauksena annetaan vahingoittuneelle tai sairastuneelle itselleen sairaanhoitoa, päivärahaa, elinkorkoa ja täydennyskorkoa, hänen omaisilleen huoltoeläkettä ja lisähuoltoeläkettä sekä kuolinpesälle hautausapua.

Omaisella tarkoitetaan tässä laissa:

Lapsena pidetään myös ottolasta, aviopuolison lasta sekä sellaista avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, johon nähden vahingoittuneen tai sairastuneen elatusvelvollisuus on oikeuden päätöksellä tai sopimuksella vahvistettu.

Lasta, jonka molemmat vanhemmat ovat kuolleet, sanotaan tässä laissa täysorvoksi. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi katsotaan täysorvoksi, kun hänen äitinsä ja momentissa tarkoitettu elatusvelvollinen, jos sellainen on ollut, ovat kuolleet.

Sairaanhoitoon kuluu:

Sairaanhoitona korvataan myös avuttomassa tilassa olevalle vahingoittuneelle tai sairastuneelle erityisessä laitoksessa annettu pysyvä huolto.

Sairaanhoitona korvataan niin ikään siitä aiheutuvat välttämättömät matkakustannukset.

Sairaanhoito on annettava tarpeettomia kustannuksia välttäen, vahingoittuneen tai sairastuneen tilaa kuitenkaan vaarantamatta.

Päivärahaa annetaan, jos vahingoittunut tai sairastunut on ollut kykenemätön hoitamaan tehtäviään tai tekemään työtään vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä, 300 markkaa päivältä sellaisen työkyvyttömyyden alkamispäivästä siihen saakka, kunnes vamma tai sairaus on parantunut, kuitenkin enintään yhden vuoden ajalta vamman syntymisestä tai sairauden ilmaantumisesta lukien.

Päiväraha suoritetaan täysimääräisenä, os vahingoittunut tai sairastunut on täysin työkyvytön. Milloin hänen työkykynsä on ainoastaan vähentynyt, suoritetaan tätä vähenemistä vastaava suhteellinen osa päivä rahan täydestä määrästä. Päivärahaa ei kuitenkaan anneta, jollei työkyky ole vähentynyt vähintään kahdellakymmenellä sadalta.

Jos vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysaste on vähintään kymmenen sadalta, annetaan hänelle elinkorkoa. Työkyvyttömyysasteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, minkä verran vahingoittuneelle tai sairastuneelle jääneen vajavuuden yleensä on katsottava vähentävän mahdollisuuksia selviytyä elämässä.

Elinkoron täysi määrä on 60,000 markkaa vuodessa, ja siitä annetaan vahingoittuneen tai sairastuneen työkyvyttömyysasteen osoittama osa.

Jos elinkoron saajalle annetaan tämän lain nojalla sairaalahoitoa, suoritetaan elinkorko sen ajalta työkyvyttömyysasteeseen katsomatta täysimääräisenä.

Elinkoron maksaminen alkaa ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun päivärahan maksaminen on päättynyt. Jollei päivärahaa 7 §:ssä säädettyjen edellytysten puuttuessa anneta, suoritetaan elinkorko työkyvyttömyyden alkamisesta lukien.

Päiväraha ja elinkorko maksetaan sille, jonka elätettävänä on aviovaimonsa ja 5 §:ssä tarkoitettuja seitsemäätoista vuotta nuorempia lapsia, korotettuna kolmellakymmenellä sadalta päivärahasta tai elinkorosta ensimmäiseltä ja viidellätoista sadalta jokaiselta seuraavalta omaiselta.

Hakemuksesta voidaan määrätä, että päiväraha tai elinkorko on 1 momentissa sanotuin määrin korotettuna maksettava myös sille, jonka elätettävänä ruumiinvamman syntyessä tai sairauden ilmaantuessa oli ja edelleen on muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja omaisia.

Päivärahan ja elinkoron lisäysosana annetaan:

Lisäysosa avuttomuuden perusteella annetaan hakemuksetta. Muutoin sitä on haettava erikseen.

Jos vahingoittunut tai sairastunut ei ole seitsemäätoista vuotta täyttänyt, suoritetaan hänelle sanottuun ikään saakka päiväraha ja elinkorko harkinnan mukaan kohtuullisesti alennettuna.

Jos vahingoittuneella tai sairastuneella vamman tai sairauden sattuessa on ollut sellainen ruumiinvamma, vika, tauti tai taipumus tautiin, jos olennaisesti on pahentanut ruumiinvamman tai sairauden seurauksia, otetaan se huomioon elinkoron samoin kuin sairauden johdosta maksettavan päivärahan suuruutta määrättäessä.

Jos vamma tai sairaus on pahentunut tai paraneminen viivästynyt sen johdosta, ettei vahingoittunut tai sairastunut ole alistunut lääkärin määräämään hoitoon taikka että hän on tahallaan estänyt paranemistaan joko jättämällä lääkärin määräyksen noudattamatta tai muulla tavoin, tai jos hän muusta syystä kuin vaarallista hoitotoimenpidettä välttääkseen kieltäytyy alistumasta lääkärin määräämään hoitoon, joka tarkoittaa hänen työkykynsä parantamista, voidaan häneltä pidättää korvaus joko kokonaan tai osaksi.

Kun työkyvyttömyysaste pysyvästi on vähemmän kuin kolmekymmentä sadalta, on valtion tapaturmatoimistolla elinkoron saajan suostumuksella oikeus suorittaa hänelle elinkoron sijasta sitä vastaava pääoma.

Kun työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, voi elinkoron tai sen osan vaihtaminen pääomaksi tapahtua vain vakuutusoikeuden suostumuksella ja muutoin edellä mainituin ehdoin.

Elinkoron vaihtaminen sitä vastaavaksi pääomaksi ei vaikuta vahingoittuneen tai sairastuneen oikeuteen saada sairaanhoitoa tai hänen oikeuteensa 25 ja 26 §:ssä säädetyin edellytyksin saada korvausmäärä, mikäli on kysymys työkyvyttömyysasteesta, muutetuksi.

Jos vamman tai sairauden seurauksena on ollut vahingoittuneen tai sairastuneen kuolema tahi jos pysyvästi vähintään yhdeksäksikymmeneksi sadalta vahvistetun työkyvyttömyysasteen mukaan elinkorkoa saanut vahingoittunut tai sairastunut on kuollut, suoritetaan huoltoeläkettä niille, jotka hänen kuollessaan olivat hänen 5 §:ssä tarkoitettuja omaisiaan.

Huoltoeläkkeen vuotuismäärä on:

Huoltoeläke maksetaan asuinpaikkakunnan kalleuden perusteella korotettuna enin. tään kolmellakymmenellä sadalta. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.

Henkilö, jolla olisi oikeus huoltoeläkkeeseen kahden tai useamman omaisensa jälkeen, saa kuitenkin huoltoeläkkeen vain sen omaisen kuoleman johdosta, jonka jälkeen suoritettava huoltoeläke on suurin.

Jos avioliitto on solmittu ruumiinvamman syntymisen tai sairauden ilmaantumisen jälkeen, ei leskellä, ellei avioliitosta ole syntynyt lasta, eikä hänen lapsellaan ole oikeutta huoltoeläkkeeseen. Sama on lakina ottolapsesta, joka on lapseksi otettu mainitun ajankohdan jälkeen. Huoltoeläkettä ei myöskään anneta sellaisen vahingoittuneen tai sairastuneen jälkeen, joka kuollessaan on ollut seitsemäätoista vuotta nuorempi, jollei jälkeenjäänyt ole hänen lapsensa.

Jälkeenjääneen vaimon ja 5 §:ssä tarkoitetun seitsemäätoista vuotta nuoremman lapsen, sanotun pykälän 2 momentissa mainittua avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta lukuun ottamatta, oikeus huoltoeläkkeeseen on riippumaton korvauksen hakenaisesta, jos korvausasia muulta osalta on tullut valtion tapaturmatoimistossa vireille. Muutoin huoltoeläkettä on erikseen haettava.

Huoltoeläke suoritetaan kuolinpäivästä tai, jos vainaja on saanut elinkorkoa, sen ajan päättymisestä alkaen, jolta elinkorkoa on suoritettu. Puolisonsa jälkeen huoltoeläkettä saavalle leskelle sitä suoritetaan niin kauan, kuin hän on leskenä. Jos sellainen leski menee uuteen avioliittoon, suoritetaan hänelle kuitenkin yhdellä kertaa huoltoeläke kolmelta vuodelta.

Lapselle, lapsenlapselle ja sisaruksille huoltoeläkettä suoritetaan seitsemäntoista vuoden ikään saakka. Jos sellainen huoltoeläkkeen saaja seitsemäntoista vuotta täytettyään jatkuvan opiskelun takia ei voi olla ansiotyössä, voidaan hakemuksesta huoltoeläkkeen antamisaika pitentää enintään kahdella vuodella. Samoin voidaan, jos huoltoeläkkeen saaja seitsemäntoista vaotta täytettyään sitä ennen syntyneen ruumiillisen tai henkisen vajavuuden takia on kykenemätön itseään elättämään, hakemuksesta suorittaa huoltoeläkettä niin kauan, kuin tämä tila kestää.

Leskelle, joka saa huoltoeläkettä, voidaan hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa ansiotyökyvyttömyyden, sairauden tai huoltoeläkettä saavien lastensa pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tai muusta erityisestä syystä on vaikeutunut.

Huoltoeläkettä saavalle täysorvolle lapselle voidaan niin ikään hakemuksesta myöntää määräaikainen lisähuoltoeläke, jos hänen toimeentulonsa pitkällisen sairauden aiheuttamien kustannusten takia tai muusta erityisestä syystä on vaikeutunut.

Lisähuoltoeläkkeen määrä on enintään maksettavan huoltoeläkkeen suuruinen. Leskelle, jolle suoritetaan huoltoeläkettä ainoastaan 12,000 markkaa, voidaan kuitenkin painavien syitten sitä vaatiessa myöntää lisähuoltoeläkettä enintään 36,000 markkaa.

Edellä 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun kuolemantapauksen johdosta suoritetaan hautausapuna 20,000 markkaa vainajan kuolinpesälle, jos sen varoista on suoritettu hautauskustannukset tai jos hautausta vainajan ruumiin katoamisen vuoksi ei ole voitu toimittaa Muussa tapauksessa suoritetaan hautausapua sille, joka on pitänyt huolta hautaamisesta, siitä aiheutuneiden kustannusten määrä, ei kuitenkaan enempää, kuin kuolinpesälle saadaan suorittaa.

Elinkoron saajalle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, voidaan hakemuksesta antaa määräajaksi täydennyskorko. Täydennyskoron täysi määrä on elinkoron saajan vakinaisen asuinpaikan kalleudesta riippuen 42,000, 51,600 tai 60,000 markkaa vuodessa. Paikkakuntien kalleusluokituksen määrää sosiaaliministeriö.

Elinkoron saajalle, jolla elinkorkonsa lisäksi ei ole pysyviä vuosituloja, suoritetaan täysi täydennyskorko. Jos elinkoron saajalla on pysyviä vuosituloja, vähennetään täydennyskorosta puolet sanotuista tuloista. Pysyviksi vuosituloiksi, joiksi ei lueta elinkorkoa ja siihen ehkä maksettavaa kalliinajanlisää, katsotaan harkinnan mukaan todennäköinen säännöllinen tulo vuotta kohti sinä aikana, joksi täydennyskorko määrä tään.

Täydennyskorkoa älköön myönnettäkö, jos vahingoittunut tai sairastunut ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy invaliidihuollosta tai sotainvaliidien työhuollosta taikka jättää hänelle sellaisena huoltona järjestetyn työpaikan tahi jos täydennyskoron määrään vaikuttavien pysyvien tulojen puuttuminen tai pienuus on tilapäinen. Huollosta kieltäytymisen tai työpaikan jättämisen perusteella voidaan myös jo myönnetyn täydennyskoron suorittaminen keskeyttää.

Lisähuoltoeläkettä ja täydennyskorkoa älköön, ellei erityisiä syitä siihen ole, myönnettäkö taannehtivasti pitemmältä ajalta kuin sen kalenterivuosineljänneksen alusta lukien, jona sitä tarkoittava hakemus on saapunut valtion tapaturmatoimistolle.

Tässä laissa mainitut korvausasiat käsittelee ensimmäisenä asteena valtion tapaturmatoimisto.

Kun 1 §:n 1 momentissa mainitun henkilön saama ruumiinvamma tai sairaus ilmeisesti näyttää oikeuttavan tämän lain mukaiseen korvaukseen, on siitä asianomaisen viranomaisen toimesta ennen palvelustai työsuhteen päättymistä lähetettävä vahvistetun kaavan mukainen ilmoitus valtion tapaturmatoimistolle, jonka tulee sen perusteella ryhtyä asiaa käsittelemään. Jollei ilmoitusta tehdä, on vahingoittuneelle tai sairastuneelle annettava siitä tieto. Palvelus- tai työsuhteen aikana sattuneesta kuolemantapauksesta on kuitenkin aina viipymättä tehtävä ilmoitus valtion tapaturmatoimistolle.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ruumiinvamma tai sairaus on katsottu sellaiseksi, ettei se oikeuta korvaukseen, ja siitä on vahingoittuneelle tai sairastuneelle annettu tieto, taikka jos sairaus on todettu tahi ruumiinvammasta tai sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys alkanut tahi kuolema sattunut palvelus- tai työsuhteen päättymisen jälkeen, taikka jos korvaus muutoin on säädetty suoritettavaksi ainoastaan hakemuksesta, on sitä haettava kirjallisesti valtion tapaturmatoimistolta yhden vuoden kuluessa 22 §:ssä säädetystä ajankohdasta lukien, uhalla, että oikeus korvauksen saamiseen muutoin on menetetty.

Ruumiinvammasta, joka on aiheutunut 1 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tapaturmasta, on korvausta haettava, niinkuin edellä 2 momentissa on säädetty.

Edellä 21 §:ssä säädetty määräaika on luettava:

Korvaushakemus toimitetaan valtion tapaturmatoimistoon tai sotilaspiirin esikuntaan. Milloin korvaushakemus on lähetetty postitse, se katsotaan oikeaan aikaan saapuneeksi, jos se ennen määräajan päättymistä on jätetty postiin mainitulle viranomaiselle osoitettuna. Puolustuslaitokseen palvelussuhteessa oleva saa antaa hakemuksensa myös päällystölleen ja työsuhteessa oleva esimiehelleen.

Jollei ruumiinvamman tai sairauden lopullisia seurauksia asiaa käsiteltäessä vielä voida arvioida, annetaan korvaus määrä ajaksi ja hakija velvoitetaan jatkokorvauksen antamista varten esittämään uusi selvitys tilastaan. Selvityksen kustannukset suorittaa valtion tapaturmatoimisto.

Jollei selvitystä esitetä sitä varten määrätyssä ajassa eikä hakijan laiminlyöntiin ole ollut hyväksyttävää syytä, voidaan korvaus selvityksen esittämispäivää edeltäneeltä ajalta evätä.

Jos se selvitys, johon päätös elinkorosta, täydennyskorosta tai huoltoeläkkeestä perustuu, myöhemmin havaitaan olennaisesti vääräksi tai puutteelliseksi, on sillä viranomaisella, joka viimeksi on asian ratkaissut, valta, mikäli on kysymys korvauksen suuruudesta, asianosaisia kuultuaan poistaa päätöksensä ja ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen.

Jos ne seikat, joista elinkoron tai täydennyskoron suuruus riippuu, olennaisesti muuttuvat, voi valtion tapaturmatoimisto oikaista korvausmäärän. Elinkorkoa älköön kuitenkaan muutettako sillä perusteella, että ansiokyky on lisääntynyt.

Elinkoron saajan tulee, uhalla, että hän muuten menettää oikeutensa elinkorkoon, alistua tapaturmatoimiston määräämän lääkärin tarkastettavaksi.

Jos korvausmäärä oikaistaan, tapaturmatoimisto suorittaa lääkärintarkastuksesta ja muusta tarpeellisesta selvityksestä aiheutuneet kustannukset. Muussa tapauksessa jäävät sanotut kustannukset sen suoritettaviksi, joka on hakenut korvausmäärän oikaisemista.

Jos elinkorko tai huoltoeläke lakkaa, keskeytyy tai pienenee sellaisesta syystä, jonka sattumisen ajankohtaa ei etukäteen voida tietää, on muutoksen ajankohtana oleva se erääntymispäivä, joka lähinnä seuraa sanotun syyn ilmenemisen jälkeen.

Jos valtion tapaturmatoimistolle muu kuin 40 §:n 1 momentissa ja 43 §:ssä tarkoitettu määräajassa tehtävä hakemus on saapunut perille tään ajan päätyttyä, älköön tämä olko esteenä korvauksen myöntämiselle, jos myöhästymiseen on ollut painavia syitä. Korvaus myönnetään tässä tapauksessa kuitenkin aikaisintaan sen kalenterivuosineljänneksen alusta lukien, jona korvaushakemus on saapunut tapaturmatoimistolle.

Jos vakuutusoikeudelle annettava valitus tai muu kirjelmä on saapunut perille määräajan päättymisen jälkeen, voidaan se tästä huolimatta, 1 momentissa mainituin edellytyksin, ottaa tutkittavaksi.

Valtion tapaturmatoimiston päätökseen haetaan muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä ennen kello kahtatoista sen päivän jälkeen, jona valittaja sai päätöksestä tiedon.

Vakuutusoikeuden päätökseen, mikäli on kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus tai kuolema tämän lain mukaiseen korvaukseen, saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta viimeistään kuudentenakymmenentenä päivänä ennen kello kahtatoista sen päivän jälkeen, jona valittaja on saanut tiedon vakuutusoikeuden päätöksestä. Vakuutusoikeuden 12 §:ssä, 15 §:n 4 momentissa, 16 §:ssä sekä 18 ja 42 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa antama päätös on lopullinen.

Jollei muuta näytetä, katsotaan asianomaisen saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on valtion tapaturmatoimistosta tai vakuutusoikeudesta hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna postiin annettu.

Päiväraha maksetaan jälkikäteen useintaan kerran kuukaudessa. Elinkorko, täydennyskorko, huoltoeläke ja lisähuoltoeläke maksetaan, jollei asetuksella toisin määrätä, ennakolta neljästi vuodessa yhtä pitkin väliajoin; kuitenkin saadaan elinkorko, jollei se ilman lisäysosia ole 10,000 markkaa suurempi, maksaa kahtena eränä tai kerran vuodessa.

Jos vahingoittuneelle tai sairastuneelle, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, on myönnetty 24 §:ssä tarkoitettu määräaikainen elinkorko eikä jatkokorvauksesta määräajan päättyessä ole päätöstä tehty, suoritetaan hänelle, mikäli jatkokorvauksen saamista varten tarvittava uusi selvitys on sitä varten määrätyssä ajassa esitetty, ennakkona hänen saamaansa elinkorkoa vastaava määrä sen vuosineljänneksen loppuun, jona päätös jatkokorvauksesta annetaan. Jos ennakko on suurempi kuin hänelle sen jälkeen ehkä määrätty elinkorko, älköön liikaa maksettua määrää perittäkö takaisin.

Jos vahingoittuneelle, sairastuneelle tai hänen omaiselleen valtion kustannuksella muutoin annetaan tässä laissa säädettyjä rahakorvauksia vastaavia etuja, suoritetaan niiden suuruudesta riippumatta tämän lain mukaista korvausta siitä alkaen, kun ensiksi mainittujen etujen antaminen päättyy. Jos vahingoittunut tai sairastunut, jolle korvauksen maksaminen on aloitettu, uudelleen määrätään sotapalvelukseen tai muusta syystä alkaa saada korvausta vastaavia etuja, älköön sen suorittamista tällä perusteella keskeytettäkö.

Hautausapu suoritetaan kuitenkin sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty.

Siltä ajalta, jona korvauksen saaja kärsii vapausrangaistusta tai joksi hänet on otettu työ tai kasvatuslaitokseen tahi muuhun vastaavaan laitokseen, ei hänelle korvausta suoriteta.

Jos korvauksen saaja oleskelee ulkomailla yhtä vuotta pitemmän ajan, valtion tapaturmatoimisto voi keskeyttää korvauksen suorittamisen hänelle, kunnes hän palaa Suomeen.

Näissä tapauksissa maksetaan kuitenkin vahingoittuneen tai sairastuneen Suomessa oleville, 9 §:ssä tarkoitetuille omaisille päivärahan tai elinkoron siinä mainitut korotukset sekä viidennes päivärahan tai elinkoron määrästä.

Tämän lain nojalla myönnettyjä henkilö kohtaisia korvauksia älköön ulosmitattako älköönkä ilman valtion tapaturmatoimiston suostumusta toiselle siirrettäkö.

Huoltolautakunnan esityksestä valtion tapaturmatoimisto voi myös määrätä, että korvaus tai osa siitä maksetaan huoltolautakunnalle korvaukseen oikeutetun tai hänen omaistensa vastaiseen huoltoon käytettäväksi.

Jollei maksettavaksi erääntynyttä korvauserää ole nostettu kolmen vuoden kuluessa erääntymispäivästä, on oikeus siihen menetetty.

Sille, jolla ruumiinvamman, sairauden tai kuoleman johdosta on ollut oikeus saada korvausta 3 momentissa mainitun lain tai valtioneuvoston päätöksen nojalla, suoritetaan, jäljempänä tässä luvussa säädetyin poikkeuksin, korvaus tämän lain voimaantulon jälkeen suuruudeltaan tämän lain mukaisena. Jos korvausasia lain voimaan tullessa on vireillä tai tulee vireille vasta sen jälkeen, ratkaistaan se 3 momentissa mainittujen säännösten nojalla ja korvaus suoritetaan niiden mukaisesti mahdolliset kalliinajanlisät huomioon ottaen tämän lain voimaantuloon saakka sekä sen jälkeen niin kuin edellä on sanottu.

Jos 1 momentissa tarkoitettu vahingoittunut tai sairastunut kuolee tämän lain voimaantulon jälkeen, sovelletaan kuoleman johdosta suoritettavaan korvaukseen tätä lakia.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut lait ja valtioneuvoston päätökset ovat:

Sen estämättä, mitä 35 §:ssä on säädetty, täydennyskorkoa voidaan kuitenkin suorittaa entisen päätöksen mukaisesti enintään yhden vuoden ajalta lain voimaantulon jälkeen, jolloin tämän lain mukaista täydennyskorkoa ei suoriteta.

Jos 35 §:n 3 momentissa mainitun lain tai valtioneuvoston päätöksen mukainen korvaus mahdollisine kalliinajanlisineen tämän lain voimaan tullessa on suurempi kuin tämän lain mukainen korvaus, suoritetaan korvauksen saajalle tämän lain mukaisen korvauksen lisäksi niiden erotus. Tätä erotusta laskettaessa korvauksiin ei kuitenkaan lueta täydennyskorkoa eikä lisähuoltoeläkettä. Elinkoron pääoma-arvoa määrättäessä ei mainittua erotusta ole otettava lukuun.

Jos 35 §:n 3 momentin 7 tai 8 kohdassa mainitun lain mukaan korvausta saavalle henkilölle maksetaan sotainvaliidien ja heidän omaistensa ylimääräisistä eläkkeistä ja avustuksista 13 päivänä toukokuuta 1937 annetun valtioneuvoston päätöksen (202/37) nojalla myönnettyä ylimääräistä eläkettä, suoritetaan eläkkeen saajalle, mikäli lakimääräisen korvauksen ja ylimääräisen eläkkeen yhteismäärä on suurempi kuin tämän lain mukainen korvaus, tämän lain mukaisen korvauksen lisäksi niiden erotus.

Milloin 2 momentissa tarkoitettujen lakien mukaan korvaukseen oikeutetulle henkilölle maksetaan vain edellä mainitun valtioneuvoston päätöksen nojalla myönnettyä ylimääräistä eläkettä ja jos se on suurempi kuin tämän lain mukainen korvaus, suoritetaan eläkkeen saajalle niin ikään tämän lain mukaisen korvauksen lisäksi niiden erotus.

Milloin korvausta pienennetään tämän lain sellaisen säännöksen nojalla, jota vastaava säännös on myös siinä laissa tai valtioneuvoston päätöksessä, minkä mukaan korvaus määräytyy tämän lain voimaantuloa edeltäneeltä ajalta, lakkaa 37 §:ssä tarkoitetun lisäkorvauksen suorittaminen, ei kuitenkaan, milloin korvaus pienenee 9 §:ssä tarkoitetun korotuksen tai 10 §:ssä tarkoitetun lisäysosan maksamisen lopettamisen vuoksi. Jos sanotunlaista säännöstä ei ole edellä tarkoitetussa laissa tai valtioneuvoston päätöksessä, älköön tätä lakia soveltaen määrätty korvaus olko pienempi kuin lain voimaantulohetken korvaus.

Jos korvausta, jonka ohella suoritetaan myös 37 §:ssä tarkoitettua lisäkorvausta, tämän lain nojalla korotetaan tai siihen muusta syystä maksetaan lisäystä, suoritetaan korotuksesta tai lisäyksessä vain se osa, jolla se ylittää sanotun lisäkorvauksen.

Vakuutusyhtiölle sotatapaturmalain nojalla kuuluvat tehtävät siirtyvät tämän lain voimaan tullessa valtion tapaturmatoimistolle. Vakuutusyhtiön vastuusta johtuva korvaus on laitoksen suoritettava valtiolle siinä järjestyksessä, kuin sosiaaliministeriö määrää. Korvausasiain käsittelyssä on noudatettava tämän lain säännöksiä, kuitenkin niin, että vakuutusoikeus käsittelee loppuun siellä vireillä olevat asiat. Vakuutusyhtiön muutoksenhakuoikeudesta on voimassa, mitä 29 §:ssä on säädetty.

Jollei 35 §:n 3 momentissa mainitun lain tai valtioneuvoston päätöksen mukaista korvausta koskevaa asiaa ole pantu vireille ennen tämän lain voimaantuloa tai jos sitä tarkoittava hakemus on määräajan päätyttyä saapuneena jätetty tutkittavaksi ottamatta, on hakemus tehtävä kirjallisesti valtion tapaturmatoimistolle yhden vuoden kuluessa lain voimaantulosta lukien oikeuden menetyksen uhalla, mutta voidaan korvaus, jos sen hakemiseen sanotussa laissa tai valtioneuvoston päätöksessä säädetty määräaika jo oli päättynyt, määrätä suoritettavaksi aikaisintaan tämän lain voimaantulosta lukien.

Jos sairaus on todettu tahi ruumiinvammasta tai sairaudesta aiheutunut työkyvyttömyys on alkanut lain voimaantulon jälkeen, luetaan 1 momentissa sanottu määräaika siitä päivästä, jona sairaus todettiin tai työkyvyttömyys alkoi. Milloin korvausta haetaan lain voimaantulon jälkeen sattuneen kuoleman tai tapahtuneen kuolleeksi julistamisen johdosta, luetaan määräaika kuolinpäivästä tai siitä, kuin päätös kuolleeksi julistamisesta on saanut lainvoiman.

Joka tämän lain mukaan on saanut korvausta, saa vaatia korvausta myös siltä, joka muun lain mukaan on korvusvelvollinen. Näin vahvistettavasta korvauksesta määrättäköön hänelle suoritettavaksi kuitenkin ainoastaan niin paljon, kuin sanottu korvaus on tämän lain mukaista, vastaavaa korvausta suurempi.

Valtion tapaturmatoimistolla on niin ikään oikeus hakea suorittamansa määrä takaisin 1 momentissa tarkoitetulta korvausvelvolliselta, ei kuitenkaan siltä, joka tapaturmatoimiston maksaessa korvausta jo oli korvausvelvollisuutensa vilpittömässä mielessä täyttänyt. Tapaturmatoimistolle tulevaa korvausta älköön määrättäkö suuremmaksi, kuin mihin vahingoittuneella tai sairastuneella tahi hänen omaisillaan muun lain mukaan olisi ollut oikeus.

Jos korvaukseen oikeutettu on vilpillisesti ilmoittanut väärin tai salannut jonkin seikan, jolla on merkitystä korvauksen suuruuteen nähden, menettäköön hän kokonaan tai osaksi oikeutensa korvaukseen ja korvatkoon mahdollisesti aiheuttamansa vahingon.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan myös puolustuslaitoksen työssä olleeseen työvelvolliseen, jonka sairaus on ilmaantunut ennen 1 päivää syyskuuta 1944 tai johtunut sitä ennen vallinneista olosuhteista, ja 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuun leskeen, jonka avioliitosta on syntynyt lapsi ja joka on jäänyt leskeksi ennen tämän lain voimaantuloa. Samoin sovelletaan 5 §:n 1 momentin 2 kohdan säännöksiä, mikäli on kysymys huoltoeläkkeestä, ennen tämän lain voimaantuloa kuolleen vahingoittuneen tai sairastuneen vanhempiin, jotka lain voimaan tullessa ovat viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja omaisia.

Jollei korvaushakemusta aikaisemmin ole tehty tai jos korvausvaatimus on jätetty tutkittavaksi ottamatta tai hylätty, on korvausta haettava vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Korvaus voidaan määrätä suoritettavaksi aikaisintaan 1 päivästä tammikuuta 1948 alkaen, työvelvolliselle ja hänen omaiselleen kuitenkin aikaisintaan 1 päivästä syyskuuta 1944 alkaen.

Jos korvausta annetaan henkilölle, jolle 1 momentissa tarkoitetusta syystä on myönnetty ylimääräinen eläke, lakkaa eläkkeen suorittaminen, ja on korvauksesta, jos sitä annetaan myös kuluneelta ajalta, vähennettävä samalta ajalta suoritettu eläke.

Jos tämän lain säännöksiä sovellettaessa päädytään lukuun, joka ei ole viidellä tasan jaollinen markkaluku, on se tasoitettava lähimmäksi viidellä jaolliseksi markkaluvuksi.

Tämän lain perusteella myönnettävien tai myönnettyjen rahakorvauksien yleinen tarkistus toimitetaan neljännesvuosittain kunkin vuosineljänneksen alussa valtioneuvoston antamien tarkempien ohjeiden mukaisesti. Jos tarkistuksessa havaitaan edellisen vuosineljänneksen toisen kuukauden virallisen elinkustannusindeksin nousseen vuoden 1948 tammikuun tasosta viisi sadalta tai sitä enemmän, suoritetaan korvaus vastaavasti korotettuna viidellä sadalta tässä laissa mainitusta korvausmäärästä kutakin elinkustannusindeksin viiden sadalta nousua kohti sen vuosineljänneksen alusta lukien, jona tarkistus on toimitettu, tai, jos korvaus seuraavan kerran lankeaa maksettavaksi muuna ajankohtana kuin vuosineljänneksen alussa, siitä ajankohdasta lukien, jona se seuraavan kerran lankeaa maksettavaksi. Elinkustannusindeksin aletessa vähintään kymmenen sadalta siitä luvusta, jonka perusteella korvausmääriä viimeksi on muutettu, alennetaan tarkistettuja korvausmääriä viidellä sadalta kutakin tällaista täyttä kymmentä sadalta kohti. Jos indeksi jälleen kohoaa, korvausmäärät suoritetaan niiden korottamista koskevien säännösten mukaisesti vain, mikäli sanottuja säännöksiä sovellettaessa alennetut korvausmäärät nousevat.

Valtion tapaturmatoimiston tulee tuomioistuimissa ja hallintovirastoissa kantaa ja vastata valtion puolesta tämän lain mukaisia korvauksia koskevissa tai niistä johtuvissa asioissa.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.