1-001/1919

Painokirjoituksella tarkoitetaan tässä laissa jokaista kirjoitusta, joka painokonetta tai muuta samanlaatuista keinoa käyttämällä on monistettu.

Mitä painokirjoituksesta sanotaan, koskekoon myöskin kuvallisia esityksiä, sellaisia karttoja ja sävelteoksia, joissa on teksti, niin myös soveltuvissa kohdin näytelmiä, joita julkisesti esitetään, vaikka niitä ei olekaan painosta julkaistu.

Painokirjoitus on katsottava julkaistuksi, kun sitä on myyty tai kaupaksi tarjottu taikka muuten levitetty tahi pantu näytteille tai julki sillä tavalla, että yleisö voi saada sen sisällyksestä tiedon.

Kirjailijan yksinomaisesta oikeudesta työnsä tuotteisiin ja siitä, että jokaisella on oikeus painosta julkaista lakeja ja asetuksia sekä muita julkisia asiakirjoja, olkoon voimassa mitä siitä erikseen on säädetty, huomioonottaen kuitenkin tämän lain 5 luvussa olevat säännökset.

Jokainen Suomen kansalainen, joka hallitsee itseänsä ja omaisuutta [ja nauttii kansalaisluottamusta], olkoon oikeutettu harjoittamaan kirjapainoliikettä. Sama oikeus olkoon myös laillisesti perustetulla yhtiöllä, osuuskunnalla tai yhdistyksellä, kun liikkeen esimiehenä on sellainen henkilö, joka on oikeutettu kirjapainoliikettä harjoittamaan.

Mitä tässä laissa säädetään kirjapainosta, koskekoon myös kivipainoa.

Kun kirjapainonomistaja kuolee tai jos hänen omaisuutensa luovutetaan konkurssiin, saa liikettä kuolinpesänosakasten tahi konkurssipesän puolesta jatkaa sellaisen henkilön esimiehenä ollessa kuin 5 §:ssä on sanottu.

- - - - - - - - - - - - - -

Sama olkoon laki, jos kirjapainoliikettä harjoitetaan kuolinpesänosakasten tahi konkurssipesän puolesta. Jos kirjapainon esimies tai huoneisto vaihtuu, on siitäkin ilmoitettava niinkuin edellä on sanottu.

- - - - - - - - - - - - - -

Jos tehty ilmoitus huomataan lailliseksi, annettakoon siitä viipymättä todistus. Todistuksesta on viranomaisen heti lähetettävä jäljennös ilmoitusasiakirjain toisen kappaleen mukana Oikeusministeriöön.

- - - - - - - - - - - - - -

Jos kirjapainoliikettä harjoitetaan tekemättä laillista ilmoitusta, tahi jos sitä harjoittaa se, joka ei ole siihen oikeutettu, tahi yhtiö, osuuskunta tai yhdistys, kuolinpesä tai konkurssipesä ottamatta laillisesti pätevää esimiestä olkoon rangaistus joka kerralta kun syyte tehdään enintään [viidentuhannen markan] sakko tai korkeintaan yhden vuoden vankeus. Kirjapainon haltija tahi se, joka olisi ollut velvollinen tekemään esimiehestä ilmoituksen, vastatkoon silloin painokirjoituksesta, joka siitä kirjapainosta annetaan, niinkuin kirjanpainajasta tässä laissa säädetään.

Milloin kirjapainon haltija ei itse ole liikkeen esimiehenä, vastatkoon kuitenkin painokirjoituksesta, joka silloin on sieltä annettu, ellei ilmoittanut 7 §:ssä mainitulle viranomaiselle

Jokaiseen tässä maassa julkaistavaan painokirjoitukseen ovat kirjanpainajan nimi tai toiminimi sekä kirjoituksen painatuspaikka ja -vuosi ilmipantavat. Sellaisessa kirjoituksessa, joka, sen mukaan kuin 18 §:ssä sanotaan, ei ole aikakautiseksi katsottava, pitää myöskin olla kustantajan nimi, jos kustantajaa on. Joka tämän rikkoo, rangaistakoon sakolla.

Mitä tässä pykälässä on sanottu, älköön kuitenkaan koskeko pikkupainotuotteita, niinkuin sellaisia tiedonantoja ja kaavoja, jotka kohdistuvat liike- ja virkatoiminataan tahi koti- ja seuraelämään, sekä yleisissä vaaleissa käytettäviä äänilippuja, elleivät ne sisällä muuta kuin vaalia varten tarpeellisia tietoja.

Heti kun sellainen painokirjoitus, jossa 10 §:n mukaan tulee olla kirjanpainajan nimi tahi toiminimi ilmoitettuna, on painosta julkaistu, pitää kirjanpainajan toimittaa sitä yksi kappale Oikeusministeriön, jonka on pyynnöstä annettava siitä todistus. Sellaisen kappaleen antamisen laiminlyömisestä rangaistakoon sakolla.

Mitä tässä pykälässä säädetään, älköön kuitenkaan sovellettako eduskunnasta, hallituksesta, hallituksen asettamista komiteoista, kirkolliskokouksesta, viranomaiselta tai kunnallishallintoon kuuluvista laitoksista lähteviin painokirjoituksiin, älköönkä myöskään kirjoituksiin, jotka sisällykseltään ovat yksinomaan tieteellisiä tai ammatillisia.

Painokirjoituksen tekijällä, julkaisijalla ja kustantajalla olkoon oikeus joko itse tahi muitten kautta sitä myydä tahi muuten levittää.

Kirjakauppaa olkoon jokainen [kansalaisluottamusta nauttiva] henkilö oikeutettu harjoittamaan noudattaen mitä kauppaliikkeen harjoittamisen oikeudesta on säädetty. Sama olkoon laki yhtiöstä, osuuskunnasta ja yhdistyksestä, jos liikkeen esimiehenä on laillisesti pätevä henkilö. Mitä tässä on sanottu, olkoon voimassa myös yleisen lukusalin ja lainakirjaston pitämisen oikeudesta.

[Kansalaisluottamusta nauttiva] Suomen kansalainen saakoon, tehtyänsä siitä 7 §: ssä mainitulle asuinpaikkansa viranomaiselle ilmoituksen, kirjankaupittelijana maassa myydä painokirjoituksia. Jos tehty ilmoitus huomataan lailliseksi, annettakoon siitä viipymättä todistus.

Kirjankaupittelijaksi älköön katsottako sitä, joka ainoastaan tilapäisesti myy tai muuten levittää painokirjoituksia pitämättä tointa varsinaisena ammattinaan, eikä myöskään sitä, joka elinkeinonaan pitää sanomalehtien sekä ilmoituslehtisten ja muiden semmoisten tiedonantojen kanniskelua ja julkipanoa.

Jos joku harjoittaa sellaista elinkeinoa, kuin 15 ja 16 §:ssä mainitaan, tekemättä siitä asianmukaista ilmoitusta, rangaistakoon enintään [viidensadan markan] sakolla.

Sitä, joka myy tai muuten levittää painokirjoitusta, jossa ei ole 10 §:ssä säädettyä ilmoitusta kirjanpainajan nimestä tai toiminimestä tahi kirjoituksen painatuspaikasta tai -vuodesta, rangaistakoon sakolla. Jos joku myy tahi muuten levittää painokirjoitusta, jossa hänen tiensä kirjanpainajan tai kustantajan nimi tai toiminimi tahi kirjoituksen painatuspaikka tai -vuosi ovat väärin ilmoitetut, olkoon sama laki, ellei yleisen lain mukaan siitä teosta ole ankarampaa edesvastuuta.

Sellaisia sanomalehtiä ja aikakauskirjoja, jotka ovat aiotut ilmestymään määrätyn nimisinä ja numerojärjestyksessä sekä pitemmin tai lyhemminväliajoin, kuitenkin vähintään neljä kertaa vuodessa, on tämän lain mukaan pidettävä aikakautisina painokirjoituksina.

- - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - -

Päätoimittajiksi ilmoitettakoon useampia henkilöitä ainoastaan silloin kun ilmoituksessa mainitaan, mitä kirjoituksen osastoa kunkin heistä on valvottava.

Jos aikakautisen painokirjoituksen kustantaja tahtoo tehdä siihen jotakin 1 momentissa mainittua seikkaa koskevan muutoksen, niin on, ennenkuin uusi numero tai vihko ilmestyy, muutoksesta tehtävä ilmoitus niinkuin ylempänä on sanottu.

Jos aikakautinen painokirjoitus julkaistaan, ennenkuin sen mukainen ilmoitus on tehty kuin tässä edellä säädetään, rangaistakoon kustantajaa sekä myös päätoimittajaa ja kirjanpainajaa, jos näillä on ollut asiasta tieto, sakolla.

Tässä pykälässä mainituista ilmoituksista olkoot viranomaiset velvolliset antamaan todistuksen.

Jos päätoimittaja jonkun aikaa on estettynä tointansa hoitamasta, olkoon hänen sijastansa kustantaja vastuunalainen, ellei hän päätoimittajan sijaisesta ole tehnyt 9 §:ssä säädettyä ilmoitusta.

Jokaisessa aikakautisen painokirjoituksen numerossa tai vihossa pitää olla päätoimittajan nimi ilmoitettuna. Jos niin ei ole laita, rangaistakoon päätoimittajaa enintään [viidensadan markan] sakolla.

Joka on aikakautisen painokirjoituksen kustantajana tai päätoimittajana, olematta siihen oikeutettu rangaistakoon niinkuin 8 §:ssä on kirjapainoliikkeen harjoittajasta säädetty. Jos todellisena päätoimittajana toimii muu henkilö kuin se, joka on päätoimittajaksi ilmoitettu, rangaistakoon ilmoitettua päätoimittajaa, jos hän on väärään ilmoitukseen suostunut, sekä todellista päätoimittajaa, niin myös kustantajaa, jos tällä on ollut asiasta tieto, enintään [viidentuhannen markan] sakolla tai yhden vuoden vankeudella.

Kuulutuksia ja muita tiedonantoja, joita tuomioistuimen tahi muun julkisen viranomaisen on saatettava yleisen tietoon, on ilmoituksia vastaanottavan aikakautisen painokirjoituksen päätoimittaja velvollinen, asianomaisten pyynnöstä, tavallisesta ilmoitusmaksusta julkaisemaan painokirjoituksen jommassakummassa kahdesta lähinnä ilmestyvästä numerosta. Tämän laiminlyöminen rangaistakoon enintään [kolmensadan markan] sakolla; ja oikeus velvoittakoon soveliaalla uhkasakolla niskoittelevan täyttämään velvollisuutensa.

Julkinen viranomainen tai yksityinen henkilö, joka pitää itseänsä aikakautisessa painokirjoituksessa loukattuna tai tahtoo oikaista jonkin hänestä siinä julkaistun tiedonannon, olkoon oikeutettu saamaan painokirjoitukseen otetuksi vastineensa sanottuun tiedonantoon, jos vastine on sen allekirjoittama, jonka puolesta se annetaan, eikä ole sisällykseltään loukkaava tai rikollinen. Vastine on jommassakummassa niistä kahdesta numerosta, jotka sen vastaanottamisen jälkeen lähinnä ilmestyvät, painatettava tekstiosastoon samallaisella painolla kuin se tiedonanto, johon vastataan, ja on sille annettava yhtä suuri tila maksutta ja sen lisäksi tarvittava tila alinta ilmoitushintaa vastaavasta maksusta. Älköön maksua kuitenkaan otettako silloin, kun vastine ei ole viittäkymmentä riviä pitempi.

Jos päätoimittaja laiminlyö ottaa vastineen painokirjoitukseen, rangaistakoon häntä enintään [viidensadan markan] sakolla; ja oikeus velvoittakoon soveliaalla uhkasakolla niskoittelevan täyttämään velvollisuutensa.

Älköön kukaan ilman asianomaista lupaa painosta julkaisko ylimpien hallitusviranomaisten pöytä- ja asiakirjoja, joitten julkaiseminen annettujen määräysten nojalla on kielletty, tai tiedonantoja hallituksen ja ulkovallan välillä vireillä olleista neuvotteluista, jotka ovat salassa pidettävät, älköönkä myöskään Valtiokonttorin, Suomen Pankin tahi muun julkisen viranomaisen käsiteltävään asiaan kuuluvia asiakirjoja, sikäli kuin ne yleisten säännösten mukaan ovat pidettävät salassa, ennenkuin viisikolmatta vuotta pöytäkirjan tahi asiakirjan antopäivästä tahi neuvottelusta on kulunut.

Eduskunnan julkisten istuntojen pöytäkirjoja ja selontekoja siitä, mitä keskusteluissa on tapahtunut, olkoon jokaisen sallittu ilman erityistä lupaa painosta julkaista.

Todistuksia ja päätöskirjoja älköön painosta julkaistako ilman sen henkilön suostumusta, jota ne koskevat, älköönkä myöskään yksityisiä kirjeitä, jotka eivät kuulu oikeusjuttuihin, ilman kirjoittajaa tahi hänen oikeudenomistajansa lupaa, ennenkuin kaksikymmentä vuotta kirjoittajan kuolemasta on kulunut.

Papiston tahi muun viranomaisen antamia, sielunhoitoa tai kirkkokuria koskevia asiakirjoja, sekä vankilassa tahi sairaalassa tehtyjä muistiinpanoja ja lääkärien todistuksia, mikäli ne koskevat yksityisiä henkilöitä, älköön julkaistako, ellei se, jota asiakirja koskee, sitä myönnä tahi laki tai asetus sitä vaadi.

Alempana mainittuja asiakirjoja painosta julkaistaessa on noudatettava seuraavia määräyksiä:

Joka rikkoo, mitä 26 §:ssä säädetään, taikka luvatta julkaisee eduskunnan keskusteluja, jotka on pidetty suljetuin ovin, tahi eduskunnan valiokunnan keskusteluja tai asiakirjoja, jotka on päätetty pitää salaisina, rangaistakoon vähintään [viidenkymmenen ja enintään kahdentuhannen markan] sakolla taikka korkeintaan kahden vuoden vankeudella.

Joka rikkoo, mitä 28 ja 29 §:ssä säädetään, rangaistakoon sakolla.

Rikkomuksesta, joka mainitaan 28 §:ssä sekä 29 §:n 3) ja 4) kohdassa, älköön virallinen syyttäjä tehkö syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut asiata syytteeseen pantavaksi.

Teosta, jonka rangaistavaisuus perustuu julkaistun painokirjoituksen sisällykseen, vastatkoon se tahi ne, joita rikoslain mukaan on rikoksentekijöinä tahi osallisina pidettävä.

Jos päätoimittaja ei ole 31 §:n mukaan vastuunalainen aikakautisen painokirjoituksen sisällykseen perustuvasta rikoksesta, rangaistakoon häntä painovapauden tuottamuksellisesta väärinkäyttämisestä sakolla taikka korkeintaan yhden vuoden vankeudella, ellei hän pysty näyttämään rikkomuksen estämiseksi noudattaneensa kaikkea asianaan ollutta varovaisuutta.

Jos muun kuin aikakautisen painokirjoituksen tahi aikakautisessa painokirjoituksessa julkaistun kirjoituksen tai ilmoituksen kirjoittaja on ilmoittanut nimensä, niin julkaisija tai päätoimittaja voidaan, milloin erityisiä syitä on, vapauttaa rangaistuksesta.

Jos aikakautisessa painokirjoituksessa julkaistaan sitä ennen julkisuuteen saatettu, sisällykseltään rikollinen tiedonanto, mainitsemalla mistä tiedonanto on otettu, niin olkoon laki vilpittömässä mielessä toimineeseen päätoimittajaan nähden sama kuin 1 momentissa on sanottu.

Jos rikos perustuu sellaisen julkaistun painokirjoituksen, sisällykseen, jossa kirjoittajan, julkaisijan tahi, kun on kysymys aikakautisesta kirjoituksesta, päätoimittajan nimeä ei ole ollenkaan tahi jossa se kustantajan tieten on väärin mainittuna, ja jos kustantaja ei voi ilmoittaa kirjoituksen vastuunalaista kirjoittajaa, julkaisijaa tai päätoimittajaa, joka on tahi siihen aikaan kun kirjoitus julkaistiin oli tässä maassa, niin kustantajaa, ellei hän ole 31 §:n nojalla rikoksesta rangaistava, rangaistakoon sakolla taikka korkeintaan yhden vuoden vankeudella.

Jos sellaisesta painokirjoituksesta, joka ei ole aikakautinen ja jonka sisällys on rikollinen, puuttuu myöskin määrätty ilmoitus kustantajasta, tahi jos rikollisesta aikakautisesta kirjoituksesta puuttuu ilmoitus päätoimittajasta, taikka jos kustantaja tai päätoimittaja on kirjanpainajan tieten väärin ilmoitettu eikä kirjanpainaja pysty ilmoittamaan kumpaakaan näistä eikä muutakaan 1 momentissa mainituista henkilöistä, joka on kirjoituksesta vastuunalainen, niin kirjanpainajaa rangaistakoon niinkuin kustantajasta on sanottu.

Sama olkoon laki kirjakauppiaasta tahi muista, jotka levittävät rikollista painokirjoitusta, jossa 10 §:ssä säädettyjä tietoja kirjanpainajan nimestä tai toiminimestä, kirjoituksen painatuspaikasta tai -vuodesta ei ensinkään ole tahi jossa ne heidän tietensä ovat väärin ilmoitetut, elleivät voi ilmaista ketään tässä edellä 1 momentissa mainituista henkilöistä. Sama säännös sovellettakoon myös yleiseen luku- ja lainakirjaston haltijaan.

Mitä tässä laissa säädetään tekijästä, koskekoon myös toisen tekemän kirjoituksen kääntäjää.

Joka julkisesti esityttää rikollista sisällystä olevan näytelmän, jonka kirjoittajan nimeä ei ole ilmoitettu, vastatkoon niinkuin 34 §:ssä on kustantajasta sanottu.

Oikeusministeriö olkoon velvollinen valvomaan tämän lain noudattamista.

Painokirjoituksen takavarikkoonpano toimitetaan siten, että se otetaan talteen tahi, ellei tämä käy sopivasti päinsä, merkitään viranomaisen sinetillä tai muulla sellaisella tavalla, joka ilmeisesti näyttää, että takavarikkoonpano on toimitettu. Takavarikko käsittäköön kaikki tekijän, julkaisijan tai päätoimittajan, kustantajan, kirjanpainajan sekä kirjakauppiaan tai muun levittäjän hallussa olevat kappaleet painokirjoitusta, ei kuitenkaan suuremmalta osalta kuin ne lehdet, numerot tai vihot, jotka ovat takavarikon aiheuttaneet. Takavarikko voidaan myös, ulottaa niihin laattoihin ja muihin laitteisiin, jotka ovat olleet painokirjoituksen monistamiseen tarkoitettuja. Jos ainoastaan joku osa painokirjoituksesta havaitaan rikolliseksi ja jos sitä vastaavan osan voi vähällä vaivalla laatasta tai laitteesta erottaa, ulotettakoon takavarikko ainoastaan sellaisen laatan tai laitteen osaan.

Jollei haastetta pyydetä neljäntoista päivän kuluessa sen jälkeen kuin oikeus on takavarikon vahvistanut, tahi jollei syyttäjä tai asianomistaja laillisestitoimitetun haasteen nojalla määrättynä päivänä ryhdy asiaa ajamaan, niin oikeus julistakoon takavarikon rauenneeksi. Jos näytetään, että haasteen tiedoksi antamista on kohdannut laillinen este, määrätköön oikeus asialle uuden käsittelyajan ja takavarikko pysyköön voimassa.

Oikeuden päätöksestä, jolla taikavarikko on vahvistettu, saa tehdä eri valituksen, mutta takavarikko pysyköön siitä huolimatta voimassa.

Joka, tietäen painokirjoituksen joutuneen takavarikkoon, myy tai muuten levittää sitä, rangaistakoon sakolla taikka korkeintaan kuuden kuukauden vankeudella.

Jos näytelmä tahi muu näyttämöesitys huomataan sisällykseltään rikolliseksi, olkoon Oikeusministeriöllä valta toistaiseksi kieltää näyttelemisen jatkaminen tai uudistaminen. Jos ainoastaan yksityistä henkilö on loukattu, saa kiellon antaa ainoastaan asianomistajan pyynnöstä.

Muuten olkoon 1 momentissa mainitusta kiellosta soveltuvilta kohdin voimassa, mitä 42 §:n 3 momentissa sekä 44, 45 ja 46 §:ssä on takavarikkoonpanosta säädetty.

Jos joku, vaikka tietääkin kiellon annetuksi, esittää näytelmän, rangaistakoon niinkuin 47 §:ssä sanotaan.

Siitä huolimatta, että se tai ne, joiden olisi pitänyt painokirjoituksen sisällyksestä nostetun syytteen johdosta vastata, ovat kuolleet tahi ettei heitä voida tavata tai että jostakin muusta syystä heitä vastaan ei voida nostaa syytettä, tutkikoon tuomioistuin sanotun kirjoituksen menetetyksi tuomitsemista koskevan vaatimuksen.

Kirjakauppias tai muu henkilö, joka on levittämistä varten maahan tuottanut ulkomailla painetun kirjoituksen, olkoon velvollinen, ennenkuin se asianomaisesta tullitoimistosta annetaan, jättämään tullitoimistoon omakätisesti allekirjoittamansa luettelon, minkä tulee sisältää kirjoituksen nimi, painatusvuosi, painatuspaikka ja kirjantekijän nimi, mikäli ne on kirjoituksessa ilmoitettu. Mainittu luettelo on tullitoimiston lähetettävä Oikeusministeriöön.

Mitä nyt on sanottu, älköön kuitenkaan sovellettako pikkupainotuotteisiin.

Oikeusministeriö olkoon oikeutettu hakemuksesta vapauttamaan kirjakauppiaita edellä säädetystä ilmoitusvelvollisuudesta sekä määräämään, mitä painokirjoituksien ilmoittamiseen nähden silloin on noudatettava.

Jos ulkomailla painettua kirjoitusta, jonka sisällys on rikollinen, on levitetty, ja jos sen tekijää tahi, kun on kysymys aikakautisesta painokirjoituksesta, sen päätoimittajaa, tahi kirjoituksen julkaisijaa tai kustantajaa ei voida tässä maassa tuomita edesvastuuseen kirjoituksessa tehdystä rikoksesta, niin rangaistakoon sitä, joka on kirjoituksen tuottanut, ellei asianhaaroista käy ilmi, ettei hänellä ole voinut olla tietoa kirjoituksen sisällyksestä, niinkuin kustantajasta, sekä kirjoituksen myyjää tai muuta levittäjää, niinkuin heistä 34 §:ssä on säädetty; ja kirjoitus tuomittakoon menetetyksi sen mukaan kuin 37 §:n 1 momentissa säädetään.

Ulkomailla painetun, sisällykseltään rikollisen kirjoituksen takavarikkoonpanosta ja aiheuttamasta syytteestä olkoon laki niinkuin 7 luvussa sanotaan; painovapausjuttujen oikeudenkäynnistä olkoot voimassa tämän lain 8 luvun säännökset.

Ne jutut ja asiat jotka tämän lain astuessa voimaan ovat vireillä painoasiain ylihallituksessa, ovat, elleivät niitä koskevat toimenpiteet tämän lain perustuksella raukea, siirrettävät Oikeusministeriöön. Se aika, jonka kuluessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin niiden asiain johdosta, joista mainitaan tämän lain 7 luvussa ja joita ennen on käsitellyt painoasiain ylihallitus, laskettakoon siitä päivästä, jolloin asiakirjat ovat saapuneet Oikeusministeriöön.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.