31-000/1868

Kun luovutushakemuksen tekee semmoinen velallinen, joka harjoittaa kauppaa tahi muuta liikettä, josta kirjaa on pidettävä; liittäköön hakija sen oheen kirjallisen luettelon itse pitämistänsä tahi hänen toimellaan pidetyistä kirjoista ja muista asiapapereista, joista voidaan saada tietoa hänen pesänsä tilasta ja siinä tapahtuneista muutoksista; ja pitäköön Oikeus tahi puheenjohtaja, jos luovutushakemus on hänelle annettu, tointa siitä, että kaikki tämmöiset asiakirjat viipymättä tulevat luotettavaan talteen otetuiksi sekä, milloin se tarpeelliseksi nähdään, pesää ylöskirjoitettaessa saatavilla pidetään.

Velkoja, jolla on selvä ja maksettavaksi käynyt saatava, mahtakoon, jos velallinen on karannut taikka piileilee, Oikeudelta pyytää, että velallisen omaisuus talteen otetaan ja hänen velkainsa maksamiseen käytetään. Kun semmoinen vaatimus Oikeudelle ilmoitetaan, haettakoon Oikeus tahi puheenjohtaja velallista siellä, missä hänellä kotopaikka, palvelus, elinkeino tahi ruoka on. Jos häntä ei siellä löydy, eikä saada tietoa missä hän oleskelee, tahi jos hän tiettävästi on mennyt maasta pois; ja jos hän, näissä tapauksissa, ei ole pannut asiamiestä edestänsä, joka hänen velvollisuutensa täyttää, eikä jättänyt tiettyä omaisuutta, joka näyttää hänen tunnettua velkaansa vastaavan; niin Oikeus tahi puheenjohtaja kuulutuksen kautta, joka on julkisiin sanomalehtiin kahdesti pantava, korkeintansa kahdeksan päivää kumpaisenki kerran välillä, kutsukoon häntä vississä, yhdeksi tahi korkeintaan kahden kuukauden ajassa viimeisen kuuluttamisen jälkeen saapuville tulemaan; panetuttakoon myös hänen tietyn omaisuutensa luotettavaan hoitoon. Jos hän ei tule määrätyssä ajassa; päättäköön Oikeus, että hänen omaisuutensa pitää luovutettaman.

Kun päätös velallisen omaisuuden luovuttamisesta 5 ja 6 §:n mukaan tehdään, pitää pesänkirjoituksen ja pesää koskevain asiakirjain ottamisen suhteen luotettavaan talteen meneteltämän niinkuin 3 ja 4 §:ssä on sanottu; ja jos velallinen on paennut pois, käytettäköön ylöskirjoituksessa niitä tietoja pesästä, joita voi saatavina olla. Jos ei pesää ennen ole luotettavaan hoitoon pantu, määrätköön siitäkin Oikeus.

Jos riita jonkun velallista vastaan nostetun maksuvaatimuksen otollisuudesta on konkurssin alussa toisen Oikeuden päätettävänä, taikka muuten sitä laatua, että sen tutkiminen on toisen Oikeuden asia; niin se siellä päätettäköön ja konkurssioikeus määrätköön, millä oikeudella se makso on lähtevä, jonka asianomainen tuomioistuin velkojalle omistaa.

Niiden velkojain, jotka kuulustukseen saapuville tulevat, pitää ilmoittaa saataviensa suuruuden ja laadun sekä, niin paljon kuin mahdollista on, tuoda esiin ne asiakirjat, joille saatavat perustuvat, ja velallista vastaan tehdä ne vaatimukset, joihin heillä asian sellaisessa tilassa mielestänsä on syytä, kuin myöskin tointa pitää luovutetun omaisuuden hallinnosta sen mukaan kuin 51 §:ssä määrätään.

Jos velallinen taudin tahi muun esteen tähden ei voi itse olla kuulustuksessa läsnä, taikka jos siinä sattuu muuta estettä sen täyttämiselle, mihin hän 15 §:ssä velvoitettu on, täyttäköön hän sen sittemmin sinä aikana, jonka Oikeus siihen määrää.

Omaisuuden luovutuksen hakemus peruutettakoon siinä kuulustuksessa, josta edellä on mainittu, jos kaikki silloin saapuville tulleet velkojat siihen suostuvat; mutta sittenkuin päätös julkisen haaston antamisesta on tehty, älköön hakemuksen peruuttamista tapahtuko.

Jos velallinen, sittenkuin Oikeus on päättänyt hänen omaisuutensa luovutettavaksi, siitä on valittanut, ja päätös on korkeammassa Oikeudessa tullut lakivoimaisen tuomiopäätöksen kautta muutetuksi; niin pitää velallisen antaa se tuomiopäätös Alioikeuteen tahi sen puheenjohtajalle, niin pian kuin tapahtua voipi, uhalla että saa palkita kaikki viivytyksestä tulevat kulut; ja pitäköön Alioikeus tahi puheenjohtaja, jos julkinen haasto sillä välin on annetuksi tullut, kohta tointa sen peruuttamisesta, ilmoituksen pois ottamisella Oikeuden ovelta ja kuuluttamalla julkisissa sanomalehdessä, milloin niin tapahtua taitaa, vähintäänki kahdeksan päivää ennen määrättyä paikalletulopäivää. Muussa tapauksessa antakoon Alioikeus velkojille siinä kuulustuksessa, joka heidän ja velallisen kanssa on pidettävä, tiedon lakivoimaisesta päätöksestä; ja olkoon, sittenkuin konkurssi näin on rauennut, erinäisen tutkinnon varassa, kenen tulee kulut asiassa kärsiä.

(3.12.1895/37) Jos velkojan saaminen on semmoinen, ettei sen suuruutta voida tarkkaan määrätä, ilmoittakoon kuitenkin mitä hän enintänsä tahtoo vaatia.

Se, jolla kiinteistöstä on ulosteko tai muu senkaltainen määrämaksu saatavana taikka jonka saamisen panttina kiinteistö muuten on, olkoon velvollinen, niinkuin ylempänä on sanottu, sitä ulostekoa tahi saamista valvomaan ainoastaan sikäli kuin hän tahtoo vaatia maksua velallisen muusta omaisuudesta. Sama olkoon laki sille, jolla kiinteästä omaisuudesta on saatavana palkkamäärä, joka on suoritettava paremmalla oikeudella kuin panttisaaminen, niin myös sille, jolla saamisvaatimuksesta on pantti- ja etuoikeus laivaan tai laivassa olevaan tavaraan.

Vaikka saatava ei ole maksettavaksi käynyt, mahdettakoon sitä kuitenkin konkurssissa valvoa, taikka menköön se 33 §:n mukaan kuittaukseen.

Uskottujen miesten pitää, heti kun ovat määrätyt, ottaa konkurssipesä hoitoonsa, hankkia itsellensä tarkka tieto pesän tilasta, tarkastaa pesänkirjoitus, ylöspanna mitä ei ennen ole kirjoitettu, valvoa pesän oikeudenkäymisiä ja asioita, ajaa saatavia sisään ja valmistaa pesä selvitystä varten.

Jos se tavara, jonka velallinen on toiselta vastaan ottanut, ei enää ole tallella, taikka jos sitä ei täydellä visseydellä saateta velallisen omasta omaisuudesta eroittaa, saakoon omistaja sen arvosta makson, niinkuin muustakin saatavasta, sittenkuin hän vaatimuksensa on konkurssissa valvonut.

Jos tavara, jota myytäväksi tahi muuten on velalliselle uskottu, on tullut myydyksi, ja jos makso siitä joko kokonansa taikka joksikin osaksi on, konkurssin aljettua, konkurssipesään tullut, taikka jos se on ostajalla velkana; olkoon entisellä omistajalla, sikäli kuin se mitään ostajan laillista oikeutta loukkaamatta voi tapahtua, sama oikeus siihen, mitä näin on tullut sisään tahi velkana on, kuin hänellä olisi ollut itse tavaraan, jos se olisi tallella ollut.

Jos velallinen on harjoittanut semmoista elinkeinoa, jota hänen velkojansa laillisesti jatkaa saattavat, olkoon sen edellensä harjoittaminen velkojien päätöksen vallassa. Mitä elinkeinon jatkaminen voittoa tuottaa, käyköön konkurssipesän omaksi, mutta jos siitä tappiota syntyy, älköön velallinen siitä olko vastauksessa.

Rahat, jotka sisään tulevat ja joita ei pesän hallintoon tarvita, pitää uskottujen miesten panna pankkiin korkoa vastaan, taikka myös, muutettuina luotettaviksi korkoa kasvaviksi velkaseteleiksi tahi talletustodistuksiksi, yleisessä rahalaitoksessa säilyttää, elleivät velkojat kokouksessansa, kuten 60 §:ssä sanotaan, päätä että rahat, täyttä vakuutta vastaan, jonka velkojat hyväksyvät, paikalletulopäivään asti ovat ulos lainattavat taikka muulla tavalla kasvullisiksi tehtävät. Jos ei rahoja nyt määrätyllä tavalla voida saada korkoa kasvaviksi, ovat ne yleisessä rahalaitoksessa kasvuttomina talletettavat.

Jos ei ketään velkojata saapuville tule; olkoon uskotuilla miehillä päätöksen valta.

Velkojat antakoot paikalletulopäivänä tahi sittemmin toimitsiamiehille ohjeita, joita heidän tulee hallinnossa noudattaa; olkoon myös velkojien lupa valita yksi tahi useampia asiamiehiä, joille toimitsiamiesten tulee aika-ajoin tehdä tili.

Toimitsiamiesten tulee, niin pian kuin tapahtua taitaa, kuulutuksen kautta, niinkuin 60 §:ssä on sanottu, kutsua velkojat kokoukseen ja heille silloin antaa tieto pesän tilasta; olkoot myös velvolliset muutoin kutsumaan velkojat kokoon, kun joku asia sitä vaatii. Kuulutusta sanomalehdissä älköön tarvittako. Jos kaikki velkojat muulla tapaa niin aikaiseen saavat kokouksesta tiedon, että siinä voivat oikeuttansa valvoa.

Jos velkoja muissa tilaisuuksissa tulee tietoja anomaan toimitsiamiehiltä, taikka saadaksensa katsella pesän kirjoja ja asiapapereita; olkoot toimitsiamiehet velkapäät hänelle altisna olemaan. Jos hän jostakin asiasta tahtoo kaikkia velkojia kuulusteltaviksi; pitäkööt toimitsiamiehet huolta heidän kokoon kutsumisesta, kun sen tarpeelliseksi katsovat. Jos toimitsiamiehet eivät myönnytä velkojan pyyntöä, saakoon hän siitä Oikeudelle ilmoittaa, ja tutkikoon Oikeus siihen pyyntöön syytä.

Toimitsiamiesten hallinnosta niiden rahain suhteen, jotka konkurssitavarastoon kuuluvat, olkoon noudatettavana mitä 59 §:ssä on sanottu.

Kysymyksen tullessa esiin, joka selvästi koskee yhden tahi muutamain velkojain oikeutta, älköön toinen velkoja päätökseen siitä osaa ottako.

Jos velkojat ovat jotakin päättäneet toisen vahingoksi, joka päätökseen ei ole osallisena ollut, tahi semmoisista asioista, jotka joko ovat Oikeuden tutkittavat, taikka eivät kuulu tavaraston hallintoon; olkoon se mitätön.

Kaikki semmoiset kustannukset, joita konkurssivaraston ylöskirjoitukseen, hoitoon ja hallintoon, niin myös selvitykseen, velkojien kokouksiin ja oikeudenkäymiseen tarvitaan, maksakoon tavarasto.

Jos velkoja tahtoo saada maksoa nostaa ja sitä häneltä kielletään; olkoon hänellä valta siitä ilmoittaa itsensä Oikeudessa, ja tutkikoon Oikeus onko se myönnettävä.

Velkojain kokouksissa Oikeudesta ulkona on pöytäkirja heidän päätöksistänsä kirjoitettava ja ylösluettava, kuin myöskin muutamain heidän allekirjoitettava; ja uskotut miehet ja toimitsiamiehet tallettakoot pöytäkirjan, vaadittaessa velkojain saatavilla pidettäväksi.

(3.12.1895/37) Velallinen olkoon velvollinen antamaan velkojille, heidän uskotuille miehillensä tahi toimitsijoilleen ne tiedot pesästä, joita he pyytävät ja velallinen voi antaa. Jos hän niskoittelee, olkoon laki niinkuin 18 §:ssä on sanottu.

Jos velkoja tahi velallinen, joka kokouksessa oli päätöstä tehtäessä läsnä, ei siitä ole ilmoittanut tyytymättömyyttä; älköön hänellä sittemmin olko puhevaltaa sitä vastaan.

Oikeuden päätös niissä asioissa, jotka nyt mainitut ovat, lykättäköön valituksen kautta Hovioikeuden tutkittavaksi.

Jos ne velkojat, jotka paikalletulopäivänä ovat saataviansa valvoneet, keskenänsä ja velvollisen kanssa sopivat konkurssitavaraston selvittämisestä ja jakamisesta, taikka velan maksamisesta, ilman tuomiotta asiassa; tehtäköön se sovinto kirjallisesti ja annettakoon Oikeuteen. Jos se nähdään kaikkien velkojain ja velallisen allekirjoittamaksi, pitää oikeuden kohta vahvistaa se, ilmoituksen ohessa että konkurssi niin on päättynyt.

Jos jäljestäpäin tulee ilmi, että velallinen on tehnyt itsensä vikapääksi petolliseen menetykseen velkojiansa kohtaan, niinkuin [86 §:ssä] on sanottu, käyköön se velan maksun helpoitus mitättömäksi, joka sovinnon kautta ehkä on velalliselle annettu.

Jos velallinen on pakoon lähtenyt; tuomittakoon kuitenkin asiassa, siltä osalta kuin tuomio koskee velkojain saatavia ja etuoikeutta toistensa edeltä; mutta niiden edesvastausväitteiden tutkimisen, joita velallista vastaan on tehty, jättäköön Oikeus siksensä, kunnes hän tavataan.

Jos velkoja saa Oikeuden tuomioon muutosta, niin älköön se kuuluko niille, jotka eivät ole muutosta hakeneet. Kuitenkin yhdistykööt useammat velkojat yhteiseen muutoshakemukseen; ja kelvatkoon siinä tapauksessa yksi vetoominen heidän kaikkien puolesta.

Sittenkuin Alioikeuden tuomio konkurssiasiassa annettu on, tulee toimitsiamiesten, olkoonpa sitä vastaan vedottu tahi ei, kokoukseen 66 §:n mukaan kutsua velkojat ja velallinen, sekä heidän tarkastettavaksi silloin esiin tuoda kirjallinen tilinteko omaisuuden hallinnosta ynnä ulosjakoehdotuksen kanssa. Jos ei tilintekoa voida kerrallansa päättää; tehtäköön kuitenkin nyt sanotussa kokouksessa semmoinen tili, että siitä selvästi nähdään, miten konkurssitavarastoa siihen asti on hoidettu, missä tilassa se silloin on ja kuinka paljon heti saatetaan ulosjakaa.

Siinä ehdotuksessa, josta 101 §:ssä puhutaan, laskettakoon jako-osuus kaikille konkurssissa valvotuille saamisvaatimuksille, jollei niitä ole hyljätty tuomiopäätöksen kautta, joka on saanut laillisen voiman. Velkoja, jonka saatava ulostuomituksi nähdään, saakoon, vaikka tuomio on korkeamman Oikeuden tutkinnon varassa, ylöskantaa jako-osuuden hänelle tuomitulta saamissummalta, vaan antakoon siitä vakuuden, jos eivät muut asianomistajat muuten hänelle myönnä sen ulossaamista. Kruunun ja yleisten laitosten suhteen olkoon tällaisessa tapauksessa noudatettavana mitä 75 §:ssä sanotaan.

Jos velkojan saamis- tahi etuoikeusvaatimusta joko kokonansa taikka joksikin osaksi, ei ole hyväksytty, pantakoon kuitenkin sille vastaava jako-osuus häntä varten erilleen, kunnes nähdään, saako hän tuomioon muutosta. Sama olkoon laki, jos saatava on erinäisen tutkinnon varassa, niinkuin 96 §:ssä on sanottu.

Mitä näin erilleen pannaan, se pitää toimitsiamiesten tehdä korkoa kasvavaksi taikka, jos ei sitä voi tapahtua, yleisessä rahalaitoksessa säilyttää, niinkuin 59 §:ssä on säätty; ja sille summalle juokseva korko, jonka velkoja sitten tulee samaan, menköön myös hänelle.

Siltä saatavalta, joka muuten ei vielä olisi maksettavaksi käynyt ja jolta korkoa ei ole määrätty juoksevaksi ennen maksopäivää, luetaan jako-osuus sen summan mukaan, joka jää jälelle, sittenkuin viiden prosentin jälkeen vuodelta juokseva korko ulosjakamispäivästä velan määräpäivään on koko saatavasta otettu.

Jos velkoja tahi velallinen tahtoo moittia konkurssitavaraston hallintoa tahi toimitsiamiesten siitä tekemää tiliä, pitää hänen kolmessa kuukaudessa sen kokouksen perästä, jossa lopullinen tilinteko annettiin, haastattaa moitteesta Oikeuteen. Jos semmoinen luvunlasku on annettu, jossa ei ole lopullista tilintekoa; olkoon velallisella ja velkojalla myöskin oikeus sitä moittia, niin kauan kuin lopullisen tilinteon moittimisaika ei ole ohitse.

Moite, jota velkoja ajaa 107 §:n mukaan, älköön kelvatko toisen velkojan eduksi. Mitä velallinen voittaa sellaisen moittimisen kautta, jota hän ajaa, se menköön konkurssitavarastoon.

Mitä tässä Säännössä käsketään saatavain valvomisesta konkurssissa, sitä älköön sovitettako semmoisiin saataviin joltakin pankilta, jotka perustuvat pankin ulosantamille, painetuille tahi piirretyille seteleille ja jokaisen kädessä kulkeville saamistodistuksille.

Kaikkiin tämän Säännön mukaan Oikeuden puheenjohtajalle kuuluviin edeltävalmistustoimiin konkurssiasioissa pitäköön hänen ryhtyä, vaikka hän näkee itsensä jäävilliseksi ruveta asiata tutkimaan; mutta jos Oikeus, ilman jäävillisettä puheenjohtajatta, ei ole tuomionvoipa, tulee hänen viipymättä ilmoittaa se asianlaita Hovioikeudelle, jotta jäävitön puheenjohtaja määrättäisiin asian käyttelemistä varten Oikeudessa.

Kun Oikeuden puheenjohtajan on käynyt toimiin tahi antanut päätöksen niissä tapauksissa, joissa se tämän Säännön mukaan hänelle kuuluu, valitettakoon siitä Hovioikeuteen siinä järjestyksessä ja sen ajan kuluessa, joka valituksille paikkakunnan Alioikeuden päätöksiä vastaan laissa on määrätty; mutta päätös pantakoon kuitenkin toimeen, jos ei kieltoa sitä vastaan Hovioikeudesta tule väliin. Samoin pitää kaikki Oikeuden tekemät päätöksen oikeudenkäymisen ajalla konkurssiasiassa vaikka niistä Hovioikeuteenkin valitetaan, noudatettavina oleman, kunnes Hovioikeus on valituksesta lauseensa antanut; tästä kuitenkin eroittamalla kysymykset siitä uskottujen miesten tahi toimitsiamiesten palkkiosta, joka heille on konkurssitavaraston hallinnosta tuleva, joissa kysymyksissä, kun ne lykätään Hovioikeuden tutkittaviksi, Hovioikeuden määräystä pitää odotettaman.

Tämän Säännön pitää tuleman voimaan alkaen Tammikuun 1 päivästä 1869, vaan älköön sitä käytettäkö niihin asioihin, jotka silloin jo ovat Oikeudessa riitaan pantuina.