103/2021

Yhteisön katsotaan harjoittavan pääasiallisesti maatila- tai metsätaloutta, kun yhteisön liikevaihdosta ja tasearvosta yli puolet on muodostunut maatila- tai metsätaloudesta metsitystuen hakemista välittömästi edeltävällä päättyneellä tilikaudella.

Maatila- tai metsätalouden harjoittamisen katsotaan muodostavan pääosan säätiön toiminnasta, kun säätiön liikevaihdosta ja tasearvosta yli puolet on muodostunut maatila- tai metsätaloudesta metsitystuen hakemista välittömästi edeltävällä päättyneellä tilikaudella.

Tuloverolain (1535/1992) 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun verotusyhtymän katsotaan harjoittavan pääasiallisesti maatila- tai metsätaloutta, kun sille on viimeksi toimitetussa verotuksessa vahvistettu maatalouden tai metsätalouden puhdas tulo ja kun maatila- tai metsätalouden voidaan verovelvollisen ilmoittamista varten pitämien muistiinpanojen perusteella arvioida muodostaneen pääosan verotusyhtymän toiminnasta.

Tässä pykälässä maatilataloudella tarkoitetaan maa- ja metsätalouden harjoittamista.

Kun metsityksen toteuttamiseen valitaan puulaji tai -lajeja, on otettava huomioon luontainen levinneisyysalue, jolloin kasvupaikan lämpösumman voidaan katsoa olevan riittävä. Erityisesti jalojen lehtipuiden ja tervalepän osalta kasvatuskelpoisuutta ja käytettävän metsänviljelyaineiston alkuperän soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon luontainen levinneisyysalue.

Alue katsotaan vesitaloudeltaan metsitykseen sopivaksi, kun korkea vedenpinta tai vesistötulvat eivät haittaa merkittävästi puuston kasvua. Turvetuotannosta poistettu alue tai sen osa ei ole vesitaloudeltaan metsänkasvatukseen sopiva, jos metsitettäväksi haetulta alueelta ei voida johtaa pois puuston kasvua haittaavaa vettä olemassa olevaa tai sitä täydentävää ojastoa käyttäen.

Metsitystuen myöntämisen edellytysten arvioinnissa on valtakunnallisen perinnebiotooppien inventointi 2019–2021 -ohjelman tietokantatietojen tai asiakirjojen ja maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä vuonna 1995 tehdyn valtioneuvoston periaatepäätöksen vuosina 2010–2014 tehdyn päivitysinventoinnin tietokantatietojen tai asiakirjojen taikka muiden vastaavien kartoitus-, selvitys- ja paikkatietoaineistojen avulla selvitettävä sisältyykö metsityshakemuksen kohteena olevaan alueeseen tai sen osaan arvokas maisema-alue tai kulttuuriympäristö, arvokas perinnebiotooppi tai muu vastaava tärkeä monimuotoisuuskohde, luonnonsuojelulain (9/2023) 64 §:ssä tarkoitettujen suojeltujen luontotyyppien mahdollinen esiintymä taikka mainitun lain 75, 77 tai 78 §:ssä tarkoitetun suojelua vaativan lajin elinympäristö. Lisäksi on selvitettävä, liittyykö metsityshakemuksen kohteena olevaan alueeseen tai sen osaan jokin muu alueellinen maisema-, kulttuuri- tai luontoarvoihin liittyvä kartoitus tai selvitys, jolla voi olla merkitystä metsitystuen myöntämisen edellytysten arvioinnissa. (28.12.2023/1266)

Metsitystuen myöntämisen edellytysten arvioinnissa on otettava huomioon metsitystuen hakemuksen kohteena olevan alueen läheisyydessä olevat soidensuojelualueet ja luonnonsuojelulain 34 §:ssä säädetty kielto heikentää Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen luonnonarvoja. (28.12.2023/1266)

Avoimen maaseutumaiseman säilyttämistä koskevan edellytyksen arvioinnissa on otettava huomioon valtioneuvoston 5 päivänä tammikuuta 1995 tekemä periaatepäätös valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä. Metsitystuen myöntämisen edellytysten arvioinnissa on otettava lisäksi huomioon maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaat maisema-alueet sekä muut sellaiset kohteet ja alueet, joita koskee maakunta-, yleis- tai asemakaavaan merkitty suunnittelumääräys, suojelumääräys tai muu alueen käyttöön liittyvä kaavaan sisältyvä merkintä taikka kaavamääräys. Myös keskeisiä avointen kylämaisema-alueiden kokonaisuuksia on arvioitava suhteessa avoimen maaseutumaiseman säilyttämiseen.

Metsityksessä hyväksytään käytettäviksi metsälain (1093/1996) 8 a §:ssä tarkoitetut puulajit. Metsityksessä käytettävä puulaji tai käytettävät puulajit on valittava siten, että ne soveltuvat kasvupaikalle ottaen huomioon viljavuuden ja maalajin sekä kosteus- ja lämpöolot. Puulajien valinnassa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon tuulesta, hallasta, hyönteisistä ja muista eläimistä, tuhosienistä ja muista ympäristötekijöistä mahdollisesti aiheutuvat tuhoriskit metsitettävällä alueella.

Metsityksessä voidaan käyttää samalla kohteella useita puulajeja, jos kasvupaikka soveltuu näiden käyttöön.

Viljelykäytöstä poistettujen alueiden ja muista syistä puuttomien alueiden metsitykseen saa käyttää eri puulajeja, jos alueet soveltuvat kyseisille puulajeille kasvupaikaltaan ja ympäristöolosuhteiltaan.

Kuusta voidaan käyttää viljelykäytöstä poistetuilla alueilla. Kuusta ei saa käyttää pääpuulajina entisillä turvetuotantoalueilla.

Mäntyä voidaan käyttää viljavuudeltaan heikoimmilla viljelykäytöstä poistetuilla alueilla sekä entisillä turvetuotantoalueilla. Rauduskoivua voidaan käyttää kivennäismailla ja entisillä turvetuotantoalueilla, joilla turvekerroksen paksuus on korkeintaan 30 senttimetriä. Rauduskoivua ei saa käyttää savimaalla.

Siperianlehtikuusta, hybridihaapaa, tervaleppää ja 7 §:ssä tarkoitettuja jaloja lehtipuita voidaan käyttää kivennäismaapohjaisilla viljelykäytöstä poistetuilla alueilla. Tervaleppää voidaan lisäksi käyttää turvepohjaisilla viljelykäytöstä poistetuilla alueilla.

Metsityksessä on käytettävä alkuperältään kasvupaikalle soveltuvia siemeniä ja taimia, joista on oltava käytettävissä alkuperätiedot. Puulajien kasvatuskelpoisuudesta ja alkuperän soveltuvuudesta metsitettävän alueen olosuhteisiin on tarvittaessa esitettävä alkuperätietojen lisäksi selvitys. Kylvöön on käytettävä siemenviljelyssiementä aina, jos se on mahdollista. Istutettavina taimina on käytettävä kasvupaikalle sopivaa taimityyppiä. Kylväen uudistettaessa ei saa käyttää kuusen siementä. Jos metsitettävän alueen pintakasvillisuus on rehevää, on mahdollisuuksien mukaan käytettävä kookkaita taimia. Metsänviljelyaineiston luokkiin ”alustavasti testattu” ja ”testattu” kuuluvan metsänviljelyaineiston osalta käytetään Ruokaviraston hyväksymiä käyttöalueita. Luokkiin ”siemenlähde tunnettu” ja ”valikoitu” kuuluvan metsänviljelyaineiston osalta käytetään metsätaloudessa vakiintuneen käytännön mukaisia siirtosuosituksia.

Metsitykseen liittyvät metsänviljelyaineiston tiedot siementen ja taimien laadusta ja alkuperästä on säilytettävä kymmenen vuotta metsitystuen viimeisen erän maksamisesta.

Puuntaimien kasvatustiheyden on oltava hehtaaria kohden eri puulajeilla vähintään seuraava:

Jos metsitettävälle alueelle tehdään sekapuuston muodostamiseksi useamman kuin yhden puulajin viljely, 1 momentin mukainen kasvatustiheyden vähimmäistaimimäärä hehtaaria kohden määräytyy pääpuulajin mukaan.

Siperianlehtikuusen, hybridihaavan, tervalepän ja jalojen lehtipuiden metsänviljelyaineistona saa käyttää vain taimia.

Jos metsitettävällä alalla on istutettavien puulajien luontaista taimiainesta, se voidaan laskea mukaan kasvatustiheyteen kuitenkin niin, että luontaisen taimiaineksen lisäksi on aina istutettava vähintään metsityksen määräaikaisesta tukemisesta annetun lain (1114/2020) 9 §:n 1 momentin mukainen määrä metsälain 8 a §:ssä tarkoitettujen puulajien taimia.

Männynsiemeniä konelevityksellä kylvettäessä on siemeniä käytettävä vähintään 300 grammaa hehtaaria kohden. Käsikylvössä koivunsiemeniä on käytettävä vähintään 150 grammaa hehtaaria kohden. Koivunsiemenet on levitettävä kosteassa sahanpurussa tai muussa vastaavassa sidosaineessa.

Metsitettävän alueen pintakasvillisuuden kilpailun torjunnassa on käytettävä alueelle soveltuvaa menetelmää.

Maanpinta on tarvittaessa muokattava ennen metsänviljelyä viilukynnöllä, laikuttamalla, mätästämällä tai äestämällä taikka näitä menetelmiä yhdistämällä. Muokkausmenetelmä on valittava kasvupaikan, vesitalouden ja metsänviljelymenetelmän perusteella.

Tarvittaessa alue on lannoitettava ennen metsänviljelyn toteuttamista. Viljelykäytöstä poistetuilla turvepohjaisilla alueilla on varmistettava kaliumin ja boorin ravinnetasapaino ja kivennäismaa-alueilla boorin ravinnetasapaino. Entisillä turvetuotantoalueilla on varmistettava kaliumin, boorin ja fosforin riittävyys puuston kasvua varten.

Metsitystä edeltävien vesitalouden järjestelyiden on perustuttava olemassa olevien ojien kunnostukseen ja siihen liittyviin vesitalouden järjestelyihin. Järjestelyn tarve ja tehtävät toimenpiteet on tarvittaessa selvitettävä suunnitelman ja kartan tai muun vastaavan aineiston avulla. Metsitettävää aluetta ei saa uudisojittaa.

Taimikon kasvun varmistamiseksi pintakasvillisuuden kilpailua on tarvittaessa torjuttava metsitetyltä alueelta mekaanisesti tai kemiallisesti.

Tarvittaessa alue on lannoitettava ravinne-epätasapainon korjaamiseksi. Ravinne-epätasapaino voidaan todeta neulasanalyysin perusteella tai silmämääräisesti taimista.

Taimikon kasvua on seurattava ja tarvittaessa on tehtävä täydennysistutus tai -kylvö. Taimikon täydennysistutuksen tai -kylvön tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon selkeät vähintään 0,1 hehtaarin suuruiset heikosti uudistuneet alueet. Täydennysistutus tai -kylvö on tehtävä, jos taimikossa on noin 20 prosenttia vähemmän taimia kuin mikä taimikon 7 §:ssä tarkoitettu kasvatustiheys on. Tarvittava täydennysistutus on toteutettava taimille sopivana istutusaikana viipymättä sen jälkeen, kun täydennystarve on todettu. Täydennysistutus on tehtävä kookkailla taimilla taimikon kasvun varmistamiseksi.

Taimikon jälkihoitona on tehtävä tarvittaessa taimikon varhaisperkaus.

Metsitystuen kustannuskorvaus on metsitettyä hehtaaria kohden:

Metsitystuen hoitopalkkio on metsitettyä hehtaaria kohden 900 euroa.

Metsitystuki maksetaan vallitsevan maalajin perusteella. Vallitsevaksi maalajiksi katsotaan kivennäismaa tai turvepohjainen maa sen mukaan, kumpaa maalajia yli puolet metsitystukihakemuksen kohteena olevasta alueesta on. Mitä tässä asetuksessa säädetään kivennäismaasta, koskee myös multamaata.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2021 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2038.

Metsitystuen toimeenpanoon sovelletaan asetusta myös sen voimassaolon päätyttyä.