921/2017

Tämä laki koskee matkapalveluyhdistelmistä annetun lain (901/2017) soveltamisalaan kuuluvien matkapakettien ja yhdistettyjen matkajärjestelyjen tarjoamista ( matkapalveluyhdistelmien tarjoaminen ).

Matkapalveluyhdistelmien tarjoamiseen rinnastetaan tässä laissa lentokuljetusten tarjoaminen kuluttajille, jos kuljetuksen tarjoaa muu kuin lentoliikenteen harjoittaja.

Matkapalveluyhdistelmien tarjoajan vakuuksien valvontaa varten ja maksukyvyttömyyden varalta valtiolle perittävästä valvonta- ja maksukyvyttömyyssuojamaksusta säädetään matkapalveluyhdistelmien tarjoajan valvonta- ja maksukyvyttömyyssuojamaksusta annetussa laissa (922/2017) .

Tässä laissa tarkoitetaan:

Suomeen sijoittautuneen matkanjärjestäjän on asetettava vakuus, joka turvaa matkapaketista matkustajien suorittamien tai heidän puolestaan suoritettujen maksujen palauttamisen siltä osin kuin sopimuksen mukaisia palveluja ei suoriteta matkanjärjestäjän maksukyvyttömyyden vuoksi. Jos matkapakettisopimukseen sisältyy matkustajien kuljetus, vakuuden on katettava myös matkustajien paluukuljetus.

Suomeen sijoittautuneen yhdistetyn matkajärjestelyn hankkimista edesauttavan tahon on asetettava vakuus, joka turvaa kaikkien sen matkustajilta saamien maksujen palauttamisen siltä osin kuin matkapalvelua, joka muodostaa osan yhdistettyä matkajärjestelyä, ei suoriteta sen maksukyvyttömyyden vuoksi. Jos taho vastaa matkustajien kuljetuksesta, vakuuden on katettava myös matkustajien paluukuljetus.

Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneen matkanjärjestäjän, joka myy tai tarjoaa myytäväksi matkapaketteja Suomessa tai muutoin suuntaa tällaista toimintaa Suomeen taikka taho, joka edesauttaa yhdistettyjen matkajärjestelyjen hankkimista Suomessa, ja joka ei ole asettanut matkapakettidirektiivin mukaista vakuutta muussa EU- tai ETA-valtiossa, on asetettava vakuus 1 ja 2 momentin mukaisesti.

Suomeen sijoittautuneen matkanvälittäjän, joka toimii sellaisen Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneen matkanjärjestäjän lukuun, joka ei ole itse asettanut matkapakettidirektiivin 17 artiklan mukaista vakuutta, on asetettava vakuus sekä oman että päämiehensä maksukyvyttömyyden varalta.

Tässä pykälässä tarkoitettu vakuus on asetettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle.

Vakuuden hyväksyy Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Vakuudeksi hyväksytään takaus, muu vakuussitoumus tai vakuutus:

Vakuuden on oltava tosiasiallinen, ja sen on katettava kohtuudella ennakoitavissa olevat kustannukset. Vakuuden on oltava käytettävissä maksutta.

Matkustajan on saatava hyöty vakuudella toteutetusta maksukyvyttömyyssuojasta asuinpaikastaan, lähtöpaikasta taikka matkapaketin tai yhdistettyihin matkajärjestelyihin kuuluvan matkapalvelun myyntipaikasta riippumatta sekä riippumatta siitä, missä EU- tai ETA-valtiossa maksukyvyttömyyssuojasta vastaava taho sijaitsee.

Vakuuden ehdoista on käytävä ilmi ainakin seuraavat seikat:

Muuhun EU- tai ETA-valtioon kuin Suomeen sijoittautunut matkanjärjestäjä, joka myy tai tarjoaa myytäväksi matkapaketteja Suomessa tai muutoin suuntaa tällaista toimintaa Suomeen, taikka elinkeinonharjoittaja, joka edesauttaa yhdistettyjen matkajärjestelyjen hankkimista Suomessa, ei ole velvollinen asettamaan vakuutta Suomessa, jos kyseinen elinkeinonharjoittaja on asettanut vakuuden sijoittautumismaansa lainsäädännön mukaisesti.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston on alennettava vakuutta matkapalveluyhdistelmien tarjoajan hakemuksesta, kun hakija osoittaa, että se täyttää seuraavat edellytykset:

Vakuutta alennetaan sillä määrällä, jolla matkapalveluyhdistelmien tarjoajan oma pääoma ylittää sille määrätyn vakuuden. Alennetun vakuuden on oltava kuitenkin vähintään 50 prosenttia hyväksytyn vakuuden määrästä.

Jos matkapalveluyhdistelmien tarjoajan vakuutta on alennettu, sen on toimitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle kaksi kertaa vuodessa tilintarkastajan vahvistama laskelma oman pääoman määrästä ja selvitys maksuvalmiudesta sekä perusteltu selvitys toiminnasta vakuuden arvioimiseksi.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston on poistettava vakuuden alentaminen, jos matkapalveluyhdistelmien tarjoaja laiminlyö 1 momentissa mainittujen tietojen toimittamisen tai ei enää täytä 7 §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto päättää vakuuden käyttämisestä sen jälkeen, kun se on todennut matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksukyvyttömäksi.

Vakuutta käytetään vakuudella turvattujen saatavien maksamiseen matkustajille ja matkustajien paluukuljetusten järjestämiseen.

Matkustajan on esitettävä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle vaatimus vakuuden käyttämisestä saatavansa suorittamiseen kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin matkapalveluyhdistelmien tarjoaja todetaan maksukyvyttömäksi. Ennakkomaksujen palautukset on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä matkustajan esittämän vaatimuksen jälkeen.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto järjestää tarvittaessa matkustajien paluukuljetuksen. Sen on toimitettava paluukuljetukseen liittyvät tiedot ja ohjeet matkustajalle henkilökohtaisesti ja viivytyksettä matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksukyvyttömyyden toteamisen jälkeen. Jos Kilpailu- ja kuluttajavirastolla ei ole käytössä matkustajan yhteystietoja, on sen julkaistava paluukuljetukseen liittyvät tiedot verkkosivuillaan tai vastaavalla yleisön helposti saatavilla olevalla tavalla.

Matkustajalla ei ole oikeutta korvaukseen tämän lain nojalla, jos hänelle maksetaan 3 §:n mukaisella vakuudella turvattuja saatavia jonkin muun lain tai sopimuksen perusteella. Matkustajalla ei ole myöskään oikeutta korvaukseen paluukuljetuksesta, jos hän jättää ilman perusteltua syytä noudattamatta Kilpailu- ja kuluttajaviraston paluukuljetuksista antamia ohjeita.

10 a § oli väliaikaisesti voimassa 26.10.2020–31.12.2022 L:lla 700/2020.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi maksaa valtion talousarvion rajoissa paluukuljetusten kustannuksia valtion varoista, jos se matkustajien nopean paluukuljetuksen vuoksi on välttämätöntä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi maksaa valtion talousarvion rajoissa matkustajien muita saatavia valtion varoista, jos asetettu vakuus ei riitä kaikkien saatavien maksamiseen tai saatavia ei voida maksaa vakuuksista matkustajan pyynnön jälkeen ilman aiheetonta viivytystä.

Paluukuljetusten kustannukset ja matkustajille maksetut korvaukset korvataan valtiolle vakuuksista.

Matkapalveluyhdistelmien tarjoajan on viipymättä ilmoitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sellaisesta toimintansa laatua tai laajuutta koskevasta muutoksesta, joka voi vaikuttaa velvollisuuteen asettaa vakuus taikka vakuuden määrään tai hyväksyttävyyteen.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto pitää tässä laissa säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi rekisteriä sellaisista matkapalveluyhdistelmien tarjoajista, joiden on asetettava vakuus 3 §:n nojalla ( rekisteri vakuudenasettamisvelvollisista ).

Sen, joka aikoo tarjota matkapalveluyhdistelmiä ja joka on velvollinen asettamaan vakuuden, on tehtävä ilmoitus Kilpailu- ja kuluttajavirastolle rekisteriin merkitsemistä varten. Ilmoitukseen on sisällytettävä 15 §:n 1 momentin 1–6 kohdassa tarkoitetut tiedot. Ilmoitukseen on liitettävä ote kaupparekisteristä tai muusta vastaavasta julkisesta rekisteristä, selvitys rekisteröinnistä perittävän maksun suorittamisesta sekä perusteltu selvitys toiminnasta vakuuden arvioimiseksi.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston on rekisteröitävä ilmoituksen tekijä rekisteriin vakuudenasettamisvelvollisista, jos tämä:

Rekisteriin vakuudenasettamisvelvollisista merkitään:

Rekisteriin merkitään myös tiedot niistä, joille on määrätty 22 §:n 1 momentissa tarkoitettu kielto tarjota matkapalveluyhdistelmiä. Tieto on poistettava rekisteristä kolmen vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona kielto on annettu.

Rekisteriin merkittyjen tietojen muutoksista on viipymättä ilmoitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle. Jos muutosilmoitus koskee matkapalveluyhdistelmien tarjoamisen lopettamista, ilmoitukseen on liitettävä tilintarkastajan vahvistama selvitys korvausvaatimuksista ja maksuvelvoitteista, jotka voivat tulla suoritettaviksi vakuudesta.

Sen estämättä, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentissa säädetään, rekisteristä saa luovuttaa henkilötietoja tulosteena tai saattaa ne yleisesti saataville sähköisen tietoverkon kautta tai luovuttaa ne muutoin sähköisessä muodossa. Tieto henkilötunnuksesta saadaan kuitenkin luovuttaa tämän lain nojalla vain, jos tieto annetaan tulosteena tai teknisenä tallenteena ja jos luovutuksensaajalla on oikeus henkilötunnuksen käsittelyyn tietosuojalain (1050/2018) 29 §:n tai muun lain nojalla.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston on poistettava matkapalveluyhdistelmien tarjoaja rekisteristä, jos rekisteröity ei enää täytä 14 §:ssä säädettyjä rekisteröinnin edellytyksiä tai on lopettanut toimintansa.

Tämän lain noudattamista valvovat Kilpailu- ja kuluttajavirasto sekä aluehallintovirastot.

Matkapalveluyhdistelmien tarjoajan on salassapitosäännösten estämättä pyynnöstä annettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sekä aluehallintovirastolle valvontaa varten välttämättömät asiakirjat ja tiedot.

Matkapalveluyhdistelmien tarjoajan on toimitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle vahvistettu tilinpäätös yhden kuukauden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamisesta sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston asettamina määräaikoina perusteltu selvitys toiminnastaan vakuuden arvioimiseksi. Tilinpäätöksen yhteydessä on toimitettava myös matkapalveluyhdistelmien tarjonnan laatuun ja laajuuteen liittyvät tiedot päättyneeltä tilikaudelta.

Kilpailu- ja kuluttajavirastolla sekä aluehallintovirastolla on oikeus salassapitovelvollisuuden ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä saada maksutta valvonnan, rekisteröinnin edellytysten ja rekisteristä poistamisen edellytysten selvittämisen kannalta välttämättömät tiedot toiselta viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta. Tiedot voidaan luovuttaa Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sekä aluehallintovirastolle myös teknisen käyttöyhteyden avulla tai muutoin sähköisesti.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto sekä aluehallintovirasto saavat salassapitosäännösten estämättä luovuttaa valvonnassa saamiaan matkapalveluyhdistelmien tarjoajaa koskevia tietoja muulle viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle, jos se on niiden tehtävien suorittamisen kannalta välttämätöntä, sekä syyttäjälle syyteharkintaa varten ja esitutkintaviranomaiselle rikosten ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston on kiellettävä elinkeinonharjoittajaa harjoittamasta tämän lain mukaista elinkeinotoimintaa, jos vakuudenasettamiseen velvollinen matkapalveluyhdistelmien tarjoaja ei ole asettanut vakuutta tai asetettua vakuutta ei voida enää hyväksyä.

Jos matkapalveluyhdistelmien tarjoaja laiminlyö 12 §:ssä, 13 §:n 2 momentissa, 19 tai 25 §:ssä säädetyn velvollisuuden, Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi kehottaa sitä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi asettaa tässä pykälässä tarkoitetun kiellon tai kehotuksen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990) .

Matkapalveluyhdistelmien tarjoajan, jolla on tilintarkastuslain (1141/2015) mukaan oltava tilintarkastaja, on liitettävä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tämän lain 8 ja 19 §:n nojalla toimitettaviin selvityksiin tilintarkastajan lausunto, jossa tilintarkastaja vahvistaa selvityksissä esitettyjen tietojen asianmukaisuuden. Muu tarjoaja voi edellä tarkoitetun lausunnon sijaan toimittaa hallituksen ja toimitusjohtajan allekirjoittaman tietojen asianmukaisuuden vahvistavan asiakirjan, johon on liitetty edellä tarkoitettua lausuntoa vastaava lausunto, jonka on laatinut ja allekirjoituksellaan vahvistanut kirjanpitovelvollisen taloushallinnosta vastaava henkilö.

Matkapalveluyhdistelmien tarjoajan on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että kaikki matkapalveluyhdistelmistä ja niihin liittyvistä palveluista ennen matkan alkamista suoritetut maksut käyvät siitä ajantasaisesti ilmi. Muilta osin kirjanpidosta säädetään kirjanpitolaissa (1336/1997) .

Rangaistus matkapalvelurikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 30 luvun 3 a §:ssä ja matkapalvelurikkomuksesta 30 luvun 3 b §:ssä.

Sitä, joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai kehotusta, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta, jos uhkasakko on lainvoimaisella päätöksellä tuomittu maksettavaksi.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston muuhun kuin 17, 22 ja 23 §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003) . (13.6.2024/354)

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019) . (13.6.2024/354)

3 momentti on kumottu L:lla 13.6.2024/354 .

Kilpailu- ja kuluttajaviraston 4, 9 ja 17 §:n nojalla antamaa päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Matkapakettidirektiivin 18 artiklassa tarkoitettuna keskusyhteyspisteenä toimii Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Keskusyhteyspisteen tehtävänä on helpottaa EU- ja ETA-valtioiden välistä hallinnollista yhteistyötä ja näissä valtioissa toimivien matkapalveluyhdistelmien tarjoajien valvontaa mainitussa artiklassa tarkoitetut tiedon antamiseen liittyvät velvollisuudet täyttämällä.

Jos Kilpailu- ja kuluttajavirasto epäilee matkapalveluyhdistelmien tarjoajan maksukyvyttömyyssuojaa, sen on pyydettävä selvitys siltä EU- tai ETA-valtiolta, johon matkapalveluyhdistelmien tarjoaja on sijoittautunut. Kilpailu- ja kuluttajaviraston on vastattava toisen EU- tai ETA-valtion esittämään pyyntöön mahdollisimman pian, kuitenkin ensimmäisen kerran viimeistään 15. arkipäivänä pyynnön vastaanottamisesta.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston yhteydessä voi olla matkapalveluyhdistelmäasiain neuvottelukunta, jonka työ- ja elinkeinoministeriö asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata matkailualan kehitystä, sekä tämän lain soveltamista ja valvontaa, antaa lausuntoja sekä tehdä esityksiä ja aloitteita lainsäädännön ja valvonnan kehittämiseksi.

Neuvottelukuntaan kuuluu puheenjohtaja sekä vähintään viisi muuta jäsentä, joista yksi on varapuheenjohtaja. Varapuheenjohtajalla ja muilla jäsenillä on henkilökohtainen varajäsen. Neuvottelukunnan jäsenten tulee olla matkapalveluyhdistelmäasioihin hyvin perehtyneitä.

Neuvottelukunta on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään kolme muuta jäsentä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2018.

Tällä lailla kumotaan valmismatkaliikkeistä annettu laki (939/2008) .

Ilmoitus vakuuden asettamisesta ja 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu rekisteri-ilmoitus voidaan ottaa käsiteltäväksi ennen tämän lain voimaantuloa. Vakuus voidaan hyväksyä ja ilmoituksen tekijä voidaan merkitä rekisteriin vakuudenasettamisvelvollisista tämän lain tultua voimaan.

Sellaista valmismatkaliikkeen harjoittajaa koskevat tiedot, joka tämän lain voimaan tullessa on merkittynä valmismatkaliikkeistä annetun lain mukaiseen valmismatkaliikerekisteriin ja joka on tämän lain mukaan vakuudenasettamisvelvollinen sekä asettanut hyväksyttävän vakuuden, siirretään tämän lain mukaiseen rekisteriin.

Se, joka tämän lain voimaan tullessa harjoittaa sellaista matkapalveluyhdistelmien tarjoamista, joka edellyttää tämän lain mukaan vakuuden asettamista ja rekisteröintiä, saa jatkaa toimintaansa, kunnes päätös vakuuden hyväksymisestä ja rekisteriin merkitsemisestä on tehty, jos vakuus asetetaan ja 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu rekisteri-ilmoitus tehdään kahden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta.