1172/2009

Tämän asetuksen tarkoituksena on estää salmonellatartuntojen leviäminen ihmisiin kanojen ja niistä saatavien elintarvikkeiden välityksellä sekä pitää salmonellatartuntojen esiintyvyys kanaparvissa alle yhdessä prosentissa vuosittain.

Asetuksessa säädetään salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 5 artiklan edellyttämästä Suomen kansallisesta valvontaohjelmasta eliitti-, isovanhempais- vanhempais- ja tuotantopolven kanojen salmonellavalvonnalle.

Tätä asetusta sovelletaan emokasvattamoissa, emokanaloissa, hautomoissa sekä tuotantopolven kasvattamoissa ja kanaloissa.

Alkutuotannon toimijan velvollisuudesta pitää kirjaa salmonellavalvontaohjelmaan sisältyvistä näytteenotoista ja tutkimustuloksista sekä ilmoittaa salmonellavalvontaohjelmaa koskevia tietoja teurastamoon, pienteurastamoon ja munapakkaamoon säädetään alkutuotannolle elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi asetettavista vaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (134/2006) .

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Kunnaneläinlääkäri valvoo salmonellavalvontaohjelman noudattamista toimialueellansa sijaitsevissa pitopaikoissa.

Kunnaneläinlääkärin on käytävä pitopaikoissa vähintään tässä asetuksessa säädetyin väliajoin. Valvontakäynnillä hänen on huolehdittava virallisesta näytteenotosta, tarkastettava pitopaikassa kerätyt tiedot tuotannosta, lintujen terveydentilasta, näytteenotoista ja laboratoriotutkimusten tuloksista sekä pitopaikan tuotantohygieeniset olosuhteet. Kunnaneläinlääkärin on laadittava valvontakäynnistä kirjallinen tarkastuskertomus, jossa kuvataan valvontakäynnillä tarkastetut asiat, tuotantohygieniasta tehdyt huomiot, tuotantohygienian mahdolliset puutteet sekä annetut neuvot ja kehotukset. Pitopaikan omistajalle tai haltijalle on annettava jäljennös tarkastuskertomuksesta.

Jos kunnaneläinlääkäri havaitsee puutteita pitopaikan tuotantohygieenisissä olosuhteissa tai valvontaohjelman noudattamisessa, hänen on välittömästi annettava neuvoja puutteiden poistamiseksi. Jos valvontaohjelman noudattamisessa havaitaan olennaisia puutteita, eikä niitä ole kunnaneläinlääkärin kehotuksesta huolimatta korjattu seuraavan lintuerän vastaanottamiseen mennessä, kunnaneläinlääkäri voi ottaa kaikki valvontaohjelmaan kuuluvat näytteet virallisena näytteenottona enintään vuoden ajan.

Läänineläinlääkäri valvoo valvontaohjelman noudattamista toimialueellaan.

Rokotteita ei saa käyttää lintujen salmonellatartunnan ennaltaehkäisyyn.

Mikrobilääkkeitä ei saa käyttää salmonellatartunnan ennaltaehkäisyyn, hävittämiseen tai hoitamiseen. Jos parvessa on käytetty mikrobilääkettä muihin tarkoituksiin, salmonellavalvontaohjelman mukaiset näytteet voidaan ottaa vasta lääkkeen varoajan päättymisen jälkeen.

Tässä asetuksessa tarkoitetusta näytteenotosta ja näytteiden toimittamisesta tutkittavaksi laboratorioon vastaa pitopaikan omistaja tai haltija, jollei asiasta toisin säädetä.

Laboratorioon toimitettavien näytteiden mukana on oltava seuraavat tiedot:

Tässä asetuksessa tarkoitetut näytteet tutkitaan salmonellabakteerien varalta Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymässä laboratoriossa. Tutkimusmenetelmänä on rehunäytteitä lukuun ottamatta käytettävä ISO 6579:2002/muutos 1:2007 -menetelmää.

Tutkimuksen suorittaneen laboratorion on välittömästi toimitettava kaikki eristämänsä salmonellakannat ja niihin liittyvät näytteenottotiedot Elintarviketurvallisuusvirastoon tuloksen varmistamista ja tyypitystä varten.

Untuvikkoparvesta otetaan näytteitä välittömästi parven saavuttua emokasvattamoon. Näytteet otetaan untuvikkojen kuljetuslaatikoiden pohjapapereista tai muusta alusmateriaalista liitteen I kohdan 1 mukaisesti. Jos alusmateriaalia ei käytetä, otetaan pintapuhtausnäytteet kuljetuslaatikoista liitteen I kohdan 1 mukaisesti.

Kustakin kasvatusparvesta otetaan näytteitä lintujen ollessa neljän viikon iässä ja kaksi viikkoa ennen lintujen siirtoa emokanalaan tai ennen munintakauden alkamista. Näytteinä otetaan kaksi paria tossunäytteitä liitteen I kohdan 2 mukaisesti. Jos lintuja pidetään häkeissä, otetaan kaksi 150 gramman painosta ulostenäytettä liitteen I kohdan 3 mukaisesti. Parvea ei saa siirtää emokanalaan tai siitosmunia toimittaa hautomoon ennen tutkimustulosten valmistumista tai jos tutkimustulos on positiivinen.

Kunnaneläinlääkäri tekee kerran vuodessa valvontakäynnin emokasvattamoon, jolloin 2 momentissa tarkoitetut näytteet otetaan virallisena näytteenottona kaikista sopivan ikäisistä emokasvatusparvista.

Kustakin emokanalan parvesta otetaan näytteitä kolmen viikon välein. Näytteinä otetaan yksi pari tossunäytteitä liitteen 1 kohdan 2 mukaisesti sekä sivelypölynäyte liitteen 1 kohdan 5 mukaisesti. Jos lintuja pidetään häkeissä, otetaan tossunäytteiden sijasta kaksi 150 gramman painoista ulostenäytettä liitteen 1 kohdan 3 mukaisesti. Jos linnut teurastetaan, viimeinen näytteenotto emokanalassa ajoitetaan siten, että tutkimustulos on teurastamon tarkastuseläinlääkärin tiedossa ennen lintujen toimittamista teuraaksi.

Kunnaneläinlääkäri tekee emokanalaan valvontakäyntejä siten, että jokaiseen emoparveen kohdistuu virallinen näytteenotto kaksi kertaa munintavaiheen aikana. Näytteet otetaan samalla tavalla kuin 1 momentissa tarkoitetut näytteet.

Hautomossa otetaan näytteitä tuotantoympäristöstä kunnaneläinlääkärin hyväksymän kirjallisen valvontasuunnitelman mukaisesti. Näytteet otetaan liitteen 1 kohdan 8 mukaisesti.

Kunnaneläinlääkäri tekee vähintään kerran vuodessa valvontakäynnin hautomoon, jolloin 1 momentissa tarkoitetut näytteet otetaan virallisena näytteenottona.

Kasvattamoon saapuvista untuvikoista otetaan näytteet välittömästi parven saavuttua kasvattamoon. Näytteet otetaan muutoin liitteen 1 kohdan 1 mukaisesti, mutta näytteitä otetaan viisi kappaletta ja ne yhdistetään yhdeksi yhteisnäytteeksi.

Kasvattamossa kustakin kasvatusparvesta otetaan näytteitä kaksi viikkoa ennen lintujen siirtämistä kanalaan tai ennen munintakauden alkamista. Näytteinä otetaan liitteen 1 kohdan 2 mukaisesti kaksi paria tossunäytteitä. Jos lintuja pidetään häkeissä, otetaan kaksi 150 gramman painoista ulostenäytettä liitteen 1 kohdan 3 mukaisesti. Parvea ei saa siirtää kanalaan tai munia toimittaa eteenpäin ennen tutkimustuloksen valmistumista tai jos tutkimustulos on positiivinen.

Kunnaneläinlääkäri tekee kerran vuodessa valvontakäynnin kasvattamoon, jolloin 2 momentissa tarkoitetut näytteet otetaan virallisena näytteenottona kaikista sopivan ikäisistä kasvatusparvista.

Kanalassa, josta toimitetaan kananmunia munapakkaamoon tai suoraan vähittäismyyntiin, otetaan näytteitä jokaisesta kanaparvesta 15 viikon välein munintakauden aikana. Lattiakanalassa otetaan kaksi paria tossunäytteitä liitteen 1 kohdan 2 mukaisesti. Jos lintuja pidetään häkeissä, otetaan kaksi 150 gramman painoista ulostenäytettä liitteen 1 kohdan 3 mukaisesti. Ensimmäinen näytteenotto suoritetaan kanojen ollessa 22–26 viikon ikäisiä. Jos kanat toimitetaan teurastamoon, viimeinen näytteenotto suoritetaan teurastusta edeltävien neljän viikon aikana. Näytteenotto on ajoitettava siten, että tutkimustulos on teurastamon tarkastuseläinlääkärin tiedossa ennen lintujen toimittamista teuraaksi.

Kanalassa, josta myydään tai luovutetaan kananmunia vain suoraan kuluttajalle, otetaan näytteitä kaksi kertaa vuodessa. Näytteinä otetaan joko kaksi paria tossunäytteitä liitteen 1 kohdan 2 mukaisesti tai ulostenäytteitä liitteen 1 kohdan 4 mukaisesti.

Kunnaneläinlääkäri tekee valvontakäynnin 1 momentissa tarkoitettuun kanalaan kerran vuodessa sekä 2 momentissa tarkoitettuun kanalaan kerran kahdessa vuodessa. Tällöin kanalan omistajan tai haltijan vastuulle säädetyt näytteet otetaan virallisena näytteenottona kaikista sopivan ikäisistä parvista. Tossu- tai ulostenäytteiden lisäksi otetaan parven pitotiloista aina sivelypölynäyte liitteen 1 kohdan 5 mukaisesti tai pölynäyte liitteen 1 kohdan 6 mukaisesti.

Kunnaneläinlääkärin on tarvittaessa otettava valvontakäynneillä 9–14 §:ssä mainittujen näytteiden lisäksi lisänäytteitä, jos parven suuri koko, parven lintujen jakautuminen eri osiin pitopaikassa tai pitopaikan tautisuojauskäytäntöjen puutteellisuus taikka muut seikat edellyttävät näytteenoton edustavuuden lisäämistä.

Jos pitopaikan yhdessä tai useammassa parvessa on todettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa näytteitä pitopaikan kaikista muista parvista niin pian kuin mahdollista. Näytteitä ei kuitenkaan tarvitse ottaa, jos parvi on samaa epidemiologista yksikköä ja siihen kohdistuu samat toimenpiteet kuin parveen, josta alun perin todettiin salmonellabakteeri. Näytteenotto suoritetaan samalla tavalla kuin kyseessä olevan pitopaikan virallinen perusnäytteenotto.

Jos hautomon tuotantoympäristöstä 11 §:n mukaisesti otetun näytteen tutkimuksessa on todettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa tarvittaessa näytteitä emokanaloista, joista on toimitettu siitosmunia hautomoon, sekä emokasvattamoista ja kasvattamoista, joihin on toimitettu untuvikkoja hautomosta. Näytteenottotarvetta arvioitaessa huomioidaan salmonellalöydöksen sijaintipaikka hautomossa sekä hautomon näytteenottotiheys. Näytteenotto suoritetaan samalla tavalla kuin kyseessä olevan pitopaikan virallinen perusnäytteenotto.

Jos kanaparvesta on todettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa näytteitä samoissa tiloissa pidettävästä seuraavasta parvesta parven lintujen ollessa 22–26 viikon ikäisiä. Näytteenotto suoritetaan samalla tavalla kuin kanalan virallinen perusnäytteenotto.

Jos kanalan tuottamien kananmunien epäillään olevan ruokamyrkytysepidemian lähteenä, kunnaneläinlääkäri ottaa näytteitä kaikista pitopaikan parvista. Näytteenotto suoritetaan liitteen 1 kohdan 11 mukaisesti.

Jos hautomossa 11 § mukaisesti otettujen tuotantoympäristönäytteiden tutkimuksessa on todettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa liitteen 1 kohdan 8 mukaisesti näytteitä hautomon tuotantoympäristöstä tartunnan levinneisyyden kartoittamiseksi.

Jos emokanalassa, josta toimitetaan siitosmunia hautomoon, on todettu salmonellatartunta, kunnaneläinlääkäri ottaa liitteen 1 kohdan 8 mukaisesti näytteitä hautomon tuotantoympäristöstä tartunnan esiintymisen selvittämiseksi. Kunnaneläinlääkäri ottaa samoin näytteittä, jos emokasvattamossa tai kasvattamossa, johon hautomosta on toimitettu untuvikkoja, on todettu salmonellatartunta, ellei hautomon mahdollisuutta toimia tartunnanlähteenä voida muutoin sulkea varmuudella pois.

Jos pitopaikkaan toimitetun rehun perustellusti epäillään sisältävän salmonellaa johtuen rehusta jossain tuotanto- tai jakeluvaiheessa todetusta salmonellabakteerista, on pitopaikan rehuvarastoista ja rehunjakelulaitteistosta otettava rehuympäristönäytteitä liitteen I kohdan 10 mukaisesti. Elintarviketurvallisuusvirasto vastaa näytteenoton järjestämisestä.

Lisäksi kunnaneläinlääkäri ottaa virallista perusnäytteenottoa vastaavat näytteet pitopaikan kaikista parvista. Jos rehuympäristönäytteissä todetaan salmonellabakteeri, mutta parvissa ei, on parvien näytteenotto uusittava sen jälkeen, kun saastuneen rehun käyttö linnuille on lopetettu.

Jos salmonellatartunta todetaan muussa pitopaikan eläimessä kuin kanassa, pitopaikassa otetussa tuotantoympäristönäytteessä taikka henkilössä, joka asuu tilalla vakituisesti tai osallistuu pitopaikan eläinten hoitoon, on kunnaneläinlääkärin suoritettava virallinen näytteenotto pitopaikassa. Näytteenotto suoritetaan vastaavalla tavalla kuin pitopaikan virallinen perusnäytteenotto.

Jos kunnaneläinlääkäri epäilee pitopaikan linnuissa salmonellatartuntaa kliinisten oireiden tai muun kuin edellä mainittujen syiden takia, on hänen suoritettava virallinen näytteenotto pitopaikassa. Näytteenotto suoritetaan vastaavalla tavalla kuin pitopaikan virallinen perusnäytteenotto.

Jos pitopaikan linnuissa epäillään Salmonella Gallinarium tai Salmonella Pullorum -tartuntaa, on näytteenotossa ja näytteiden tutkimisessa käytettävä 7 §:ssä säädetystä poiketen näiden bakteereiden tutkimiseen soveltuvia menetelmiä.

Jos pitopaikassa otetun näytteen tutkimuksessa on varmistettu salmonellabakteeri, mutta kunnaneläinlääkäri epäilee Elintarviketurvallisuusviraston tai muun laboratorion ilmoittaman laboratoriokontaminaatioepäilyn tai muun vastaavan syyn takia, että tulos on virheellinen, hän suorittaa pitopaikassa uusintanäytteenoton liitteen I kohdan 11 mukaisesti.

Jos pitopaikasta salmonellan varalta otetun näytteen tutkimustulos on kielteinen, mutta kunnaneläinlääkäri epäilee, että tulos on virheellinen, hän suorittaa pitopaikassa uusintanäytteenoton liitteen I kohdan 11 mukaisesti.

Kunnaneläinlääkäri ottaa 1 ja 2 momentissa mainittujen näytteiden lisäksi näytteeksi vähintään viisi satunnaisesti valittua lintua. Linnut toimitetaan tutkittavaksi mikrobilääkejäämien varalta Elintarviketurvallisuusvirastoon tai Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymään laboratorioon, jonka pätevyysalueeseen kyseiset tutkimukset kuuluvat. Näytteitä ei kuitenkaan tarvitse tutkia, jos 1 tai 2 momentissa tarkoitetuissa näytteissä on todettu salmonella.

Kunnaneläinlääkärin on otettava 15–22 §:ssä mainittujen näytteiden lisäksi lisänäytteitä, jos parven suuri koko, parven lintujen jakautuminen eri osiin pitopaikassa tai pitopaikan tautisuojauskäytäntöjen puutteellisuus taikka muut seikat edellyttävät näytteenoton edustavuuden lisäämistä.

Jos laboratoriotutkimuksessa on todettu salmonellabakteeri emokanalasta, emokasvattamosta, kanalasta tai kasvattamosta lintujen pitotiloista, rehuvarastosta tai rehunjakelulaitteesta otetussa näytteessä, kunnaneläinlääkärin on annettava salmonellapositiiviseksi todetulle pitopaikalle päätös rajoittavista määräyksistä. Lisäksi kunnaneläinlääkärin on annettava päätös rajoittavista määräyksistä jo ennen pitopaikan näytteiden laboratoriotutkimuksia, jos on perusteltu syy epäillä salmonellatartuntaa pitopaikassa.

Rajoittavilla määräyksillä kielletään lintujen vastaanotto pitopaikkaan, siirtäminen pitopaikan eri rakennusten välillä ja siirtäminen pitopaikasta lukuun ottamatta luovuttamista teurastettavaksi Suomessa sijaitsevaan teurastamoon lihantarkastuksesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1470/2011) mukaisesti tai hävitettäväksi tai käsiteltäväksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009, jäljempänä sivutuoteasetus, mukaisesti. Lisäksi kielletään munien luovuttaminen haudottavaksi ja käytettäväksi muutoin kuin Suomessa sijaitsevassa munatuotteita valmistavassa laitoksessa pastöroitaviin munatuotteisiin taikka hävitettäväksi tai käsiteltäväksi sivutuoteasetuksen mukaisesti. Päätöksessä annetaan myös määräykset muista salmonellan hävittämiseksi ja leviämisen estämiseksi välttämättömistä toimenpiteistä.

Jos pitopaikasta toimitetaan munia käytettäväksi pastöroitavien munatuotteiden valmistamiseen, munat on toimitettava pitopaikasta suoraan munatuotteita valmistavaan laitokseen. Munat voidaan kuitenkin toimittaa munapakkaamon kautta, jos munapakkaamoa valvova viranomainen katsoo, että munapakkaamon toimet ristikontaminaation välttämiseksi ovat riittävät. Lisäksi pitopaikassa omistajan tai haltijan on merkittävä kaikki munat ennen niiden lähettämistä pitopaikasta munien kaupan pitämiseen sovellettavista vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1028/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 557/2007 10 artiklassa tarkoitetulla merkinnällä, jos pitopaikassa on todettu Salmonella Enteritidis tai Salmonella Typhimurium – tartunta tai jos pitopaikan munien on todettu olevan ruokamyrkytysepidemian lähteenä. Muiden salmonellatartuntojen osalta on riittävää, että munien kuljetuspakkaukset ja pakkausten uloimmat munat on merkitty.

Jos kunnaneläinlääkäri tarkastuksen jälkeen toteaa, että pitopaikan eri parvia ja osia voidaan pitää erillisinä epidemiologisina yksikköinä, voidaan päätös rajoittavista määräyksistä antaa koskemaan vain sitä parvea ja osaa, jossa salmonellatartunta on todettu. Parvia voidaan pitää erillisinä epidemiologisina yksikköinä, jos eri parvien hoitamisessa käytetään eri suojajalkineita ja -vaatteita, ja jos eri parvien välillä ei ole suoraa yhteyttä rehunjakolaitteiden tai muiden laitteiden ja välineiden välityksellä. Lisäksi jos salmonellatartunta on rehuvälitteinen, on parvien rehun tultava eri siiloista tai varastoista. Kunnaneläinlääkärin on kuitenkin otettava näytteet pitopaikan kaikista muista parvista 15 § mukaisesti. Jos parvissa todetaan salmonellaa, on rajoittavat määräykset ulotettava koskemaan myös niitä.

Kunnaneläinlääkäri peruuttaa perustellun epäilyn takia annetun päätöksen rajoittavista määräyksistä, jos pitopaikassa suoritetussa näytteenotossa ei ole todettu salmonellabakteeria. Jos salmonellabakteeri on todettu vain rehu- tai rehuympäristönäytteissä, kunnaneläinlääkäri peruuttaa rajoittavat määräykset, kun parvien näytteenotto on uusittu 20 §:n 2 momentin mukaisesti. Muutoin kunnaneläinlääkäri peruuttaa salmonellabakteerin toteamisen takia annetun päätöksen rajoittavista määräyksistä, jos Elintarviketurvallisuusviraston 8 §:n mukaisessa varmistustutkimuksessa ei todeta salmonellabakteeria tai jos 22 §:ssä tarkoitetun uusintanäytteen salmonella- ja mikrobilääkejäämätutkimustulos on kielteinen tai kun seuraavat toimenpiteet on suoritettu:

Määräysten peruuttamisen yhteydessä kunnaneläinlääkäri tarkistaa pitopaikan tuotantotapojen hygieenisyyden ja tautisuojauksen toimivuuden sekä antaa tarvittaessa neuvoja korjaavien toimenpiteiden toteuttamisesta.

Hautomossa, jossa salmonellabakteereita on todettu, on suoritettava perusteellinen puhdistus ja desinfiointi kunnaneläinlääkärin hyväksymän suunnitelman mukaisesti ja ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimiin tartunnan hävittämiseksi. Pesun ja desinfektion jälkeen hautomossa on otettava liitteen I kohdan 9 mukaisesti pintapuhtausnäytteet virallisena näytteenottona.

Jos salmonellatartunnan saaneen emoparven munimia siitosmunia tai niistä kuoriutuneita untuvikkoja on hautomossa, on ne poistettava hautomosta ja hävitettävä tai käsiteltävä sivutuoteasetuksen vaatimusten mukaisesti.

Lisäksi kunnaneläinlääkäri tarkistaa hautomon tuotantotapojen hygieenisyyden ja tautisuojauksen toimivuuden sekä tarvittaessa antaa neuvoja korjaavien toimenpiteiden toteuttamisesta.

Jos pitopaikassa on todettu salmonellatartunta, läänineläinlääkäri tekee selvityksen salmonellatartunnan mahdollisesta lähteestä ja sen mahdollisesta leviämisestä alkuperäisestä lähteestä ja pitopaikasta, jossa tartunta on todettu. Epidemiologisen selvityksen perusteella on tarvittaessa toteutettava pitopaikoissa myös muita kuin 15–21 §:ssä mainittuja lisänäytteenottoja.

Jos pitopaikassa on todettu salmonellatartunta, on siipikarjan rehusta otettava näytteitä salmonellatutkimukseen tartunnanlähteen selvittämiseksi, jollei rehujen osuutta tartunnan lähteenä voida varmuudella sulkea pois tai jollei rehua ole jo muutoin todettu tartunnanlähteeksi. Kunnaneläinlääkärin on tällöin ilmoitettava salmonellatartunnasta Elintarviketurvallisuusvirastolle, joka vastaa rehujen näytteenoton järjestämisestä. Rehunäytteet otetaan siilosta, säkistä tai muusta rehujen varastointipaikasta.

Jos 1 momentissa tarkoitetuissa näytteissä todetaan salmonellaa, läänineläinlääkäri selvittää yhteistyössä Elintarviketurvallisuusviraston kanssa salmonellabakteerien mahdollisen lähteen.

Pitopaikassa on pidettävä luetteloa siipikarjan ja eräiden muiden lintujen tunnistamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (867/2010) mukaisesti. Luettelosta on käytävä ilmi parvikohtaiset tiedot parven saapumispäivästä, lähtöpitopaikasta, vastaanotettujen lintujen lukumäärästä, lintujen iästä tai kuoriutumispäivästä sekä parven pitopaikasta lähtöpäivästä ja määränpääpitopaikasta taikka kuolin- tai lopetuspäivästä. Hautomoissa on luettelosta emoparvittain käytävä ilmi siitosmunien alkuperäpitopaikka, saapumispäivä ja lukumäärä sekä untuvikkojen lähtöpäivä, määränpääpitopaikka ja lukumäärä.

Parven saapumisesta pitopaikkaan on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille kahden viikon kuluessa saapumisesta. Vaihtoehtoisesti voidaan kunnaneläinlääkärille toimittaa etukäteen suunnitelma seuraavana kalenterivuonna saapuvien parvien saapumisajankohdista. Lisäksi pitopaikan on pyydettäessä toimitettava yhteenveto edellisen vuoden parvimääristä Elintarviketurvallisuusvirastolle.

Kunnaneläinlääkäri pitää luetteloa pitopaikoista tulleista ilmoituksista, valvontakäynneistä, virallisista näytteenotoista, tuotantohygieniaa koskevista tarkastuksista, annetuista ohjeista ja kehotuksista sekä rajoittavien määräysten antamisesta ja peruuttamisesta. Nämä tiedot ilmoitetaan läänineläinlääkärille vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksen (1346/1995) 8 §:ssä tarkoitetun kuukausi-ilmoituksen yhteydessä.

Tutkimuksia suorittavan laboratorion on pidettävä luetteloa tässä asetuksessa säädettyjen näytteiden tutkimisesta ja tutkimustuloksista.

Laboratorion on ilmoitettava kaikkien tässä asetuksessa säädettyjen näytteiden tutkimustuloksista pitopaikan omistajalle tai haltijalle sekä todetusta salmonellalöydöksestä välittömästi pitopaikan omistajalle tai haltijalle ja pitopaikkaa valvovalle kunnaneläinlääkärille. Laboratorion on kuukausittain toimitettava tiedot kaikista tässä asetuksessa säädetyistä näytteistä ja tutkimustuloksista Elintarviketurvallisuusvirastolle. Lisäksi laboratorion on vuosittain toimitettava seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä Elintarviketurvallisuusvirastolle yhteenveto, johon sisältyy tiedot tutkittujen pitopaikkojen ja parvien lukumäärästä ryhmiteltynä eläinlajin, polven ja tuotantovaiheen mukaisesti.

Elintarviketurvallisuusvirasto ilmoittaa salmonellalöydöksen varmistamisesta välittömästi pitopaikan sijaintiläänin läänineläinlääkärille, pitopaikkaa valvovalle kunnaneläinlääkärille, näytteen lähettäneelle laboratoriolle ja pitopaikan omistajalle tai haltijalle.

Kanalan omistajan tai haltijan on välittömästi ilmoitettava pitopaikassa todetusta salmonellabakteerista elintarvikehuoneistolle, johon pitopaikasta on toimitettu munia.

Elintarviketurvallisuusvirasto toimittaa salmonellavalvontaohjelmaa koskevat tiedot vuosittain tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/99/EY 9 artiklassa tarkoitettuun raporttiin.

Tässä asetuksessa tarkoitetuista perusnäytteenotoista ja näytteiden tutkimuksista aiheutuvista kustannuksista vastaa pitopaikan omistaja tai haltija

Lisänäytteenottoon sisältyvien näytteiden näytteenotto- ja tutkimuskustannukset maksetaan valtion varoista lukuun ottamatta 20 ja 24 §:n mukaisia rehuympäristönäytteitä.

Tartunnan hävittämiseksi tarvittavien desinfektio- ja puhdistustoimenpiteiden suunnittelusta ja toteuttamisesta aiheutuvista kustannuksista vastaa pitopaikan omistaja tai haltija.