Go to front page
Legislation

888/2006

Updated legislation

Updated legislative texts incorporating amendments to an act or decree

Statutes followed up to and including statute 59/2025.

Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä

Up-to-date
Translations of statutes
Type of statute
Asetus
Administrative sector
Ympäristöministeriö
Date of Issue
Date of publication
Entry into force
Remark
sis. liite; jätetty voimaan, ks. L 527/2014 226 ja 227 §
ELI identifier
http://data.finlex.fi/eli/sd/2006/888/ajantasa/2006-10-12/fin

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, säädetään 4 päivänä helmikuuta 2000 annetun ympäristönsuojelulain (86/2000) 11 ja 16 §:n sekä 9 päivänä helmikuuta 2001 annetun vesihuoltolain (119/2001) 36 §:n nojalla:

1 §Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n mukaista ympäristölupaa edellyttävään yhdyskuntajätevesien käsittelyyn ja johtamiseen.

2 §Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

talousjätevedellä asuntojen ja laitosten jätevesiä, jotka ovat peräisin pääasiassa ihmisten aineenvaihdunnasta ja kotitalouksien toimista;

2)

teollisuusjätevedellä teollisuustuotantoon ja muuhun elinkeinon harjoittamiseen käytetyn kiinteistön jätevettä, joka ei ole talousjätevettä tai hulevettä;

3)

yhdyskuntajätevedellä talousjätevettä taikka talous- ja teollisuusjäteveden tai huleveden seosta;

4)

asukasvastineluvulla (avl) yksi sellaista vuorokausikuormitusta, jonka seitsemän vuorokauden biokemiallinen hapenkulutus (BHK 7 ) on 70 g happea (O 2 ); asukasvastineluku lasketaan puhdistamolle vuoden aikana tulevan suurimman viikkokuormituksen vuorokautisesta keskiarvosta poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta;

5)

taajamalla aluetta, jossa on niin tiheä asutus tai niin runsaasti yritystoimintaa, että yhdyskuntajätevedet on viemäröitävä tai muulla tavoin toimitettava jätevedenpuhdistamolle tai purkupaikkaan.

3 §Jätevesien keräys

Taajamat on sisällytettävä vesihuoltolain (119/2001) 8 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen jätevesiviemäriverkoston piiriin saatettaviin alueisiin.

Jätevesiviemärien suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa on otettava huomioon jäteveden käsittelyvaatimukset sekä käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja kiinnitettävä huomiota erityisesti:

1)

yhdyskuntajätevesien määrään ja ominaisuuksiin;

2)

vuotojen estämiseen;

3)

ylivuotovesistä aiheutuvaan vesien pilaantumisen rajoittamiseen.

4 §Jätevesien käsittely

Jätevedet on puhdistettava biologisesti tai sitä vastaavalla tavalla ja käsittelyn on täytettävä tämän asetuksen liitteen taulukon 1 vaatimukset. Jätevesistä on poistettava fosforia ja fosforin poiston on täytettävä liitteen taulukon 2 vaatimukset.

Typenpoiston tarve jätevesistä on selvitettävä ympäristölupahakemuksessa ja ratkaistava ympäristöluvassa. Typpeä on poistettava silloin, kun typpikuorman vähentämisellä voidaan parantaa vesien tilaa. Typenpoistovaatimusten on täytettävä liitteen taulukon 2 ehdot. Vaadittava typenpoisto on toteutettava seitsemän vuoden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Liitteen taulukoissa 1 ja 2 esitettyjä vaatimuksia tiukempia vaatimuksia sovelletaan, jos ympäristönsuojelulaki tai sen nojalla annetut säännökset niin edellyttävät.

5 §Lietteen vesiinpäästämiskielto

Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoista kertyvää käsiteltyä tai käsittelemätöntä jätevesilietettä ei saa päästää vesiin.

6 §Tarkkailu

Jätevedenpuhdistamo on rakennettava sellaiseksi, että sinne tulevasta, käsittelyssä olevasta ja vesiin johdettavasta jätevedestä voidaan ottaa edustavat näytteet. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamon kuormitusta ja sen vaikutuksia vastaanottavaan vesiympäristöön tulee tarkkailla. Tarkkailun on täytettävä liitteen B osassa asetetut vaatimukset.

7 §Toimeenpano-ohjelma ja tilannekatsaus

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa seurataan toimeenpano-ohjelmalla, joka on ympäristönsuojelulain (86/2000) 26 §:ssä tarkoitettu valtakunnallinen ohjelma. Suomen ympäristökeskus valmistelee kahden vuoden välein tarvittavat muutosehdotukset toimeenpano-ohjelmaan.

Suomen ympäristökeskus seuraa toimeenpano-ohjelman toteutumista ja julkaisee vuosittain valtakunnallisen tilannekatsauksen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoista ja jätevesilietteistä.

8 §Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 2006.

Suomen ympäristökeskus valmistelee 7 §:ssä tarkoitetun ehdotuksen toimeenpano-ohjelmaksi ensimmäisen kerran vuoden 2007 loppuun mennessä.

Tällä asetuksella kumotaan yleisestä viemäristä ja eräiltä teollisuudenaloilta vesiin johdettavien jätevesien sekä teollisuudesta yleiseen viemäriin johdettavien jätevesien käsittelystä 19 päivänä toukokuuta 1994 annettu valtioneuvoston päätös (365/1994) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen valtioneuvoston päätöksellä (757/1998) .

Liite

A. Jätevesien käsittelyvaatimukset

Taulukko 1. Jätevesien biologisen käsittelyn vähimmäisvaatimukset.

Biologisella käsittelyllä tarkoitetaan jälkiselkeytyksellä varustettua jäteveden biologista käsittelyprosessia tai muuta vastaavaa menetelmää, jolla saavutetaan tässä taulukossa esitetyt vaatimukset. Pitoisuuden ja poistotehon vaatimukset voivat olla vaihtoehtoisia.

Muuttuja

Pitoisuus

Poistoteho vähintään 1)

Määritysmenetelmä 2)

Biologinen hapen kulutus (BHK 7 20°C:ssa ilman nitrifikointia 3) )

30 mg/l O 2

70 %

Homogenoitu, suodattamaton, selkeyttämätön näyte. Liuenneen hapen määritys ennen ja jälkeen 7 vuorokauden inkubointia 20°C ± 1° C:ssa pimeässä. Nitrifikaation estoaineen lisäys.

Kemiallinen hapen kulutus

125 mg/l O 2

75 %

Homogenoitu, suodattamaton, selkeyttämätön näyte. Kaliumdikromaatti hapettimena.

Kiintoaine

35 mg/l

90 %

Edustavan näytteen suodatus 0,45 mikrometrin suodatuskalvolla. Kuivaus 105°C:ssa ja punnitus.

1) Poistoteho lasketaan puhdistamolle tulevasta kuormituksesta.

2 ) Määritysmenetelmä voidaan korvata toisella menetelmällä, mikäli sen ja tässä mainitun menetelmän antamien tulosten suhde voidaan määrittää.

3) BHK 7 :n määritys voidaan korvata orgaanisen hiilen kokonaismäärän (TOC) tai hapentarpeen kokonaismäärän (TOD) määrityksellä, mikäli BHK 7 :n ja korvaavan suureen välinen suhde voidaan määrittää.

Lammikoitua jätevettä koskevat analyysit on tehtävä suodatetuista näytteistä; suodattamattomien vesinäytteiden kiintoainepitoisuus saa kuitenkin olla enintään 150 mg/l.

Taulukko 2. Jätevesien käsittelyn vähimmäisvaatimukset ravinteiden poistolle.

Pitoisuuden ja poistotehon vaatimukset voivat olla vaihtoehtoisia.

Muuttuja

Pitoisuus

Poistoteho vähintään 1)

Määritysmenetelmä 2)

Kokonaisfosfori

3 mg/l (alle 2 000 avl)

80 %

Molekyyliabsorptiospektrofotometria

2 mg/l (2 000-100 000 avl)

1 mg/l (yli 100 000 avl)

Kokonaistyppi 3)

15 mg/l (10 000-100 000 avl) 4)

70 %

Molekyyliabsorptiospektrofotometria

10 mg/l (yli 100 000 avl) 4)

1) Poistoteho lasketaan puhdistamolle tulevasta kuormituksesta.

2) Määritysmenetelmä voidaan korvata toisella menetelmällä, mikäli sen ja tässä mainitun menetelmän antamien tulosten suhde voidaan määrittää.

3) Kokonaistyppi tarkoittaa Kjeldahl- typen kokonaismäärän (orgaaninen N+NH 4 ), nitraattitypen (NO 3 ) ja nitriittitypen (NO 2 ) summaa.

4) Pitoisuusarvot ovat tämän liitteen kohdan B 3 alakohdassa c tarkoitettuja vuosikeskiarvoja. Typpeä koskevien vaatimusten mukaisuus saadaan kuitenkin varmistaa käyttämällä päivittäisiä keskiarvoja, jos voidaan osoittaa tämän liitteen mukaisesti, että vastaava suojelun taso saavutetaan. Tällöin jokaisen 24 tunnin kokoomanäytteen kokonaistyppipitoisuus voi olla enintään 20 mg/l, kun veden lämpötila laitoksen biologisessa prosessissa on vähintään 12°C. Lämpötilarajan asettamisen sijasta voidaan rajoittaa typpeä koskevien vaatimusten voimassaoloaikaa alueellisten ilmasto-olosuhteiden huomioon ottamiseksi.

B. Yhdyskuntajätevesien tarkkailu ja sen tulosten arviointi

Tarkkailun tulee täyttää jäljempänä esitetyt vaatimukset.

1. Tämän asetuksen mukaisten vesistöön laskettavaa jätevettä koskevien vaatimusten tarkkailemiseksi on samoista kohdista kerättävä jätevesimäärään verrannolliset 24 tunnin kokoomanäytteet puhdistamolta lähtevästä ja tarvittaessa puhdistamolle tulevasta jätevedestä.

Jäteveden puhdistamon, jonka asukasvastineluku on enintään 499, tarkkailu voidaan kuitenkin tehdä päiväajan vähintään kahdeksan (8) tunnin kokoomanäytteestä.

Näytteiden otossa ja käsittelyssä on noudatettava hyvää kansainvälistä laboratoriokäytäntöä, jolla pyritään vähentämään näytteiden muuttumista näytteenoton ja analysoinnin välisenä aikana.

2. Näytteiden vuotuinen vähimmäismäärä määräytyy puhdistamon koon mukaan ja näytteet on otettava säännöllisin väliajoin seuraavasti:

-avl enintään 499

2 näytettä

-avl 500-1999

4 näytettä

-avl 2 000 - 9 999

12 näytettä ensimmäisen vuoden aikana, neljä näytettä seuraavina vuosina, jos voidaan osoittaa tulosten täyttävän ensimmäisen vuoden aikana tämän päätöksen vaatimukset; jos yksikin näyte neljästä ei täytä taulukon 1 vaatimuksia, on seuraavana vuonna otettava 12 näytettä.

-avl 10 000 - 49 999

12 näytettä

-avl vähintään 50 000

24 näytettä

3. Käsitelty jätevesi täyttää vaatimukset, jos kukin tarkkailusuure täyttää sitä koskevat vaatimukset seuraavasti:

a) Tarkkailtaessa taulukon 1 vaatimusten noudattamista puhdistamoilla, joiden avl on suurempi tai yhtä suuri kuin 2 000, sellaisten näytteiden, jotka eivät vastaa kyseisiä pitoisuuden tai poistotehon vaatimuksia, lukumäärä ei saa ylittää taulukossa 3 määriteltyjä arvoja. Puhdistamoilla, joiden avl on pienempi kuin 2 000, näytteiden vuosikeskiarvojen tulee täyttää taulukon 1 pitoisuuden tai poistetehon vaatimukset.

b) Taulukossa 1 esitettyjen muuttujien osalta enimmäispitoisuus voidaan ylittää tavanomaisissa käyttöolosuhteissa enintään 100 %:lla. Kiintoainepitoisuuden osalta voidaan kuitenkin hyväksyä ylitykset 150 %:iin asti.

c) Taulukon 2 pitoisuuden ja puhdistustehon vaatimukset ovat vuosikeskiarvoja.

4. Veden laadun ääriarvoja ei oteta huomioon, jos ne johtuvat poikkeuksellisista tilanteista, kuten rankkasateista.

Muita kuin 1-3 kohdassa esitettyjä menetelmiä voidaan käyttää, jos voidaan osoittaa, että niiden avulla saavutetaan samanlaiset tulokset.

Taulukko 3. Sallittu enimmäismäärä sellaisia näytteitä, jotka eivät täytä taulukon 1 raja-arvovaatimuksia.

Kunakin vuonna otettujen näytteiden lukumäärä (kpl)

Sallittu enimmäismäärä näytteitä, jotka eivät täytä raja-arvoja

4-7

1

8-16

2

17-28

3

29-40

4

41-53

5

54-67

6

68-81

7

82-95

8

96-110

9

111-125

10

126-140

11

141-155

12

156-171

13

172-187

14

188-203

15

204-219

16

220-235

17

236-251

18

252-268

19

269-284

20

285-300

21

301-317

22

318-334

23

335-350

24

351-365

25

Top of page