Valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta
Up-to-date"Maa-ainesasetus"
- Type of statute
- Asetus
- Administrative sector
- Ympäristöministeriö
- Date of Issue
- Date of publication
- Entry into force
- ELI identifier
- http://data.finlex.fi/eli/sd/2005/926/ajantasa/2009-12-29/fin
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, säädetään 24 päivänä heinäkuuta 1981 annetun maa-aineslain (555/1981) nojalla:
1 §Maa-ainesluvan hakeminen
Lupaa ainesten ottamiseen on haettava kirjallisesti. Hakemus liitteineen on tehtävä kahtena kappaleena. Lupaviranomaisen pyynnöstä on hakijan tarvittaessa toimitettava lisäkappaleita hakemuksesta ja sen liitteistä, jos se on tarpeen asian kuuluttamisen ja lausuntojen pyytämisen vuoksi.
Jos ottamissuunnitelma on maa-aineslain (555/1981) 5 §:n mukaan tarpeen, se on liitettävä hakemukseen neljänä kappaleena.
Hakemuksessa on esitettävä, elleivät ne jo sisälly ottamissuunnitelmaan, tarvittavassa laajuudessa seuraavat tiedot:
hakija, tämän yhteystiedot sekä ottamisalueen sijaintipaikka ja kiinteistötiedot;
selvitys hakijan hallintaoikeudesta ottamispaikkaan tai maanomistajan antama kirjallinen suostumus luvan hakemiseen;
ajan tasalla oleva yleiskartta ja mittakaavaltaan vähintään 1:20 000 kartta, josta ilmenevät ottamisalueen sijainti ja rajat sekä ottamisalueen sisältävään kiinteistöön rajoittuvat kiinteistöt;
ottamisalueen ja sen ympäristön kaavoitustilanne;
pohjaveden pinnan ylin korkeustaso;
selvitys otettavan maa-aineksen laadusta ja kokonaismäärästä, käyttötarkoituksesta, vuotuisesta ottamismäärästä, ottamisalueen rajauksesta ja pinta-alasta, kaivausten ja leikkausten syvyydestä ja muodosta sekä ottamisajasta.
Jos hankkeen yhteydessä on laadittava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus tai luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:ssä tarkoitettu arviointi, on nämä liitettävä hakemukseen.
Lupaa haettaessa on tarvittaessa esitettävä alustava suunnitelma kivenmurskaamon sijoittamisesta ja toiminnasta alueella.
Viranomaisen selvittämisvelvollisuudesta säädetään hallintolain (434/2003) 6 luvussa .
2 §Ottamissuunnitelma
Ottamissuunnitelmaan kuuluvat selostus ja sitä täydentävät kartat ja piirrokset.
Ottamissuunnitelmassa on osoitettava maa-aineslain 11 §:n 2 momentissa ja tarvittaessa myös sanotun pykälän 3 momentissa tarkoitetut seikat ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitetut selvitykset alueen luonnonolosuhteista ja hankkeen ympäristövaikutuksista.
Ottamissuunnitelmaan kuuluva selostus sisältää 1 §:n 3 momentissa lueteltujen asioiden lisäksi tarvittavassa laajuudessa seuraavat asiat:
ottamiseen ja siihen liittyviin toimintoihin tarvittavan alueen kuvaus, ottamiseen liittyvän liikenteen järjestäminen, ottamistoiminnassa käytettävät koneet, laitteet ja niiden sijoitus sekä polttoaineiden varastointi ja tankkauspaikat, aineksen vesiseulontalaitokset sekä alustava selvitys sivukiven määrästä ja loppusijoituspaikasta;
selvitys ottamisalueen ja sen ympäristön pohjavesiolosuhteista ja pohjaveden havaintopaikoista sekä tiedot alueen läheisyydessä sijaitsevista talousvesikaivoista, pohjavedenottamoista ja niiden mahdollisista suojavyöhykkeistä ja suoja-aluemääräyksistä;
meren tai vesistön rantavyöhykkeelle sijoittuvan ottamisalueen osalta perustelut sijoittaa toiminta rantavyöhykkeelle sekä selvitys ottotoiminnan vaikutuksista rantaluontoon ja -maisemaan;
selvitys ympäristöhaittojen vähentämiseksi suunnitelluista toimenpiteistä, arvio toimintaan liittyvistä riskeistä, onnettomuuksien estämiseksi suunnitelluista toimista sekä suunnitelma toiminnan ympäristövaikutusten tarkkailusta;
ottamisalueen jälkihoito ja arvio jälkihoitokustannuksista ja, mikäli mahdollista, alueen myöhempi käyttö.
Ottamissuunnitelmaan tulee liittää suunnitelmakartat ja leikkauspiirrokset, joista ilmenevät ottamisalueen nykytilanne ja tuleva lopputilanne sekä ottamistoiminnan eteneminen ja mahdollinen vaiheistus.
Suunnitelmasta on käytävä ilmi, mihin selvitykseen tai aineistoon taikka arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat.
2 a § (5.6.2008/382)Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma
Maa-aineslain 5 a §:ssä tarkoitettuun kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaan sovelletaan sen tavoitteiden ja sisällön osalta, mitä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmasta säädetään ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla.
3 §Kuuleminen
Maa-aineslain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettuja hankkeen kannalta merkittäviä asiakirjoja ja tietoja ovat muun ohella hakemuksen ja ottamissuunnitelman pääkohdat sekä niihin sisältyvät naapureiden ja ympäristön kannalta keskeiset tiedot.
Luvan hakijan suorittaman maa-aineslain 13 §:n 2 momentin mukaisen kuulemisen johdosta lupaviranomaiselle toimitettavassa selvityksessä on ilmoitettava kuulemisen ajankohta ja paikka, tahot, joita on kuultu ja heidän mahdollinen kantansa asiaan sekä kuulemisessa käytetyt asiakirjat ja tiedot.
4 §Lausunnot
Sen lisäksi, mitä lausunnoista maa-aineslain 7 §:ssä säädetään, tulee lausunto pyytää:
toiselta kunnalta, jos ainesten ottaminen saattaa aiheuttaa maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuja seurauksia tai jos sitä muusta syystä on pidettävä tarpeellisena;
maakuntakaavoitusta hoitavalta kuntayhtymältä, jos lupahakemuksen tarkoittamalla alueella on huomattavaa merkitystä maakuntakaavoituksen kannalta;
muulta kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulta viranomaiselta, jos se on asian käsittelyssä tarpeen.
Lausunto on annettava kahden kuukauden kuluessa lausuntopyynnön saapumisesta. Jollei lausuntoa ole määräajassa annettu, asia voidaan ratkaista ilman kyseistä lausuntoa.
5 §Hakemuksen käsittelyn lykkääminen
Jos ainesten ottamiseen tarvitaan maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu vesilain (264/1961) mukainen lupa, tulee maa-aineslain mukaisen hakemuksen käsittelyä lykätä, kunnes vesiasia on lainvoimaisesti ratkaistu.
Jos maa-aineslain mukaisen hakemuksen kohteena olevaa aluetta koskeva vesilain mukainen asia on aluehallintovirastossa vireillä, voidaan maa-aineslain mukaisen hakemuksen käsittelyä lykätä. (29.12.2009/1820)
6 §Lupapäätöksen sisältö
Lupapäätöksestä tulee käydä ilmi tarvittavassa laajuudessa:
hakija, tämän osoite sekä ottamisalueen sijaintipaikka ja kiinteistötiedot;
hakemuksen käsittely sekä annetut lausunnot, muistutukset, mielipiteet, vastineet sekä niiden sisältö;
tiedot tehdyistä tarkastuksista;
maa-aineslain 11 §:n mukaiset lupamääräykset, jos sanotut seikat eivät käy ilmi ottamissuunnitelmasta;
tarvittavat määräykset ottamistoiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta sekä muista valvonnan kannalta tarpeellisista toimenpiteistä, jos sanotut seikat eivät käy ilmi ottamissuunnitelmasta;
luvan voimassaolo;
maa-aineslain 12 §:n nojalla määrätyn vakuuden sekä lain 23 §:n nojalla määrätyn tarkastusmaksun suuruus.
Luvan myöntämisestä on tehtävä merkintä ottamissuunnitelmaan.
Päätöksen perustelemisesta ja valitusosoituksesta säädetään hallintolain 7 luvussa.
7 §Tarkastusmenettely
Ennen kuin maa-ainesten ottamiseen ryhdytään, on ainesten ottajan merkittävä luvan mukainen ottamisalue maastoon ja tarvittaessa asetettava valvonnan suorittamiseksi välttämättömät laitteet.
Valvontaviranomaisen tai sen määräämän viranhaltijan on suoritettava tarkastus riittävän usein toiminnan seuraamiseksi, ottaen huomioon luvan saajan järjestämä omavalvonta ja asiantuntemus sekä ottamistoiminnan laatu ja laajuus. Tarkastus on suoritettava lisäksi maa-ainesluvan haltijan, asianosaisten tai muiden perusteltujen vaatimusten vuoksi, jollei tarkastusta ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana.
Kun maa-ainesten ottaminen on päättynyt tai luvan voimassaoloaika on kulunut umpeen, on alueella toimitettava lopputarkastus valvontaviranomaisen määräämällä tavalla, jollei luvassa ole toisin määrätty. Maa-ainesluvan haltijan on ilmoitettava ottamisen päättymisestä valvontaviranomaiselle tässä pykälässä tarkoitetun lopputarkastuksen pitämistä varten.
8 §Toimenpiteet maa-ainesluvan voimassaolon aikana
Maa-aineslain 10 §:n nojalla myönnetyn luvan voimassaoloajan aikana luvan haltijan on toteutettava myös kaikki luvan tai sen määräysten edellyttämät jälkihoitotoimenpiteet, jollei niiden suorittamiselle ole lain 11 §:n 3 momentin nojalla annettu muuta määräaikaa.
Maa-aineslain 12 §:n nojalla määrätyn vakuuden tulee olla voimassa siihen saakka, kunnes kaikki luvan tai sen määräysten edellyttämien toimenpiteiden toteutus on lopputarkastuksessa hyväksytty.
9 §Maa-aineslain mukaiset ilmoitukset
Maa-ainesluvan haltijan tulee tehdä maa-aineslain 23 a §:n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus lupaviranomaiselle vuosittain viimeistään tammikuun 31 päivänä.
Lupa- ja valvontaviranomaisen on toimitettava maa-aineslain 23 b §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tietojärjestelmään tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle vuosittain viimeistään maaliskuun 31 päivänä. (29.12.2009/1820)
10 §Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2005.
Tällä asetuksella kumotaan 5 päivänä helmikuuta 1982 annettu maa-ainesasetus (91/1982) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Lupahakemukseen, joka on tullut vireille ja josta on ennen tämän asetuksen voimaantuloa kuulutettu maa-aineslain 13 §:n mukaisesti, sovelletaan tämän asetuksen voimaantullessa voimassa olleita säännöksiä. Lupahakemusta, joka on tullut vireille ennen tämän asetuksen voimaantuloa, mutta siitä ei ole kuulutettu maa-aineslain 13 §:n mukaisesti, voi lupaviranomainen vaatia tarvittaessa täydennettäväksi tässä asetuksessa säädetyn mukaisesti.
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen
5.6.2008/382:
Tämä asetus tulee voimaan 13 päivänä kesäkuuta 2008.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/21/EY (32006L0021); EYVL N:o L 102, 11.4.2006, s. 15
29.12.2009/1820:
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.