1000/2002

1. Nämä suuntaviivat koskevat puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetussa laissa (242/90, 197/95, 900/2002), asetuksessa (108/1997) ja puolustusministeriön päätöksessä (192/1997) tarkoitettuja tuotteita samoin kuin lain 1 §:ssä tarkoitettuja tietotaitoa, valmistusoikeuksia, valmistuslaitteita ja tietokoneohjelmistoja.

2. Suuntaviivat koskevat soveltuvin osin myös ampuma-aselaissa (1/1998) ja asetuksessa (145/1998) tarkoitettuja siviililuonteisia aseita ja ampumatarvikkeita.

3. Kauppa- ja teollisuusministeriön antamissa säädöksissa tai julkaisuissa on esitetty suuntaviivat ja ohjeet sellaisten tuotteiden (kaksikäyttötuotteiden) viennille tai kauttakuljetukselle, jotka voivat edistää joukkotuhoaseiden kehittelyä ja valmistusta.

4. Suuntaviivat sisältävät täsmentäviä, ohjeellisia soveltamissääntöjä ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta lain 3 §:n määräyksestä, jonka mukaan maastavientilupaa tai välityslupaa ei myönnetä, jos lupa vaarantaisi Suomen turvallisuutta tai olisi Suomen omaksuman ulkopoliittisen linjan vastainen.

5. Nämä kansalliset ulko- ja turvallisuuspoliittiset suuntaviivat täydentävät ja täsmentävät samalla niitä kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia, jotka puolustustarvikkeiden maastaviennissä sitovat Suomea.

6. Näiden suuntaviivojen liitteet hyväksytään ulkoasiainministeriön päätöksellä. Ulkoasiainministeriö vastaa liitteiden pitämisestä kansainvälisen kehityksen tasalla. Liitteet ja niiden muutokset julkaistaan ulkoasiainministeriön määräyskokoelmassa.

2.1. Luparatkaisussa noudatetaan:

1.1. asianomaisia kansainvälisiä sopimuksia (luettelo tämän kohdan liitteessä);

1.2. YK:n turvallisuusneuvoston sitovalla päätöksellään määräämiä talouspakotteita ja asevientikieltoja. Voimassaolevat pakotteet, kiellot ja suositukset on mainittu tämän kohdan liitteessä. Talouspakotteisiin sisältyy yleensä aina puolustustarvikkeiden vientikielto;

1.3. Euroopan unionin päättämiä asevientikieltoja, jotka on mainittu tämän kohdan liitteessä;

1.4. ETYJ:n tai muiden turvallisuusjärjestöjen taikka kansainvälisten vientivalvontajärjestelyjen päättämiä asianomaisia rajoitteita, kun ne ovat monenvälisesti sitovia.

2.2. Lisäksi luparatkaisussa otetaan huomioon seuraavat kansainvälisesti sovitut asevientiperiaatteet ja -kriteerit:

2.1. Euroopan unionin asevientikriteerit, jotka ovat liitteessä;

2.2. tavanomaisen aseistuksen maastasiirtoja ohjaavat ETYJ:n periaatteet, jotka ovat liitteessä;

2.3. muut kansainvälisesti hyväksytyt vastaavat periaatteet;

2.4. niiden monenvälisten vientivalvontajärjestelyjen hyväksymät suuntaviivat, joissa Suomi on osapuolena ja jotka koskettavat puolustustarvikevientiä.

3.1. Puolustustarvikkeiden luokittelu

1.1. Lupaharkintaa varten on puolustustarvikkeet asetuksessa (108/97) jaettu neljään tuoteluokkaan ominaisuuksiensa, käyttötarkoituksensa ja sotilaallisen merkityksensä perusteella.

1.2. Luokittelu toimii luparatkaisun välineenä siten, että ensimmäisen tuoteluokan muodostaa varsinaiseen taistelukäyttöön tarkoitettu tuhoatuottava materiaali, toisen muodostavat asealustat, kolmannen panssarointi- tai suojavarustus ja suojarakenteet ja neljännen tuoteluokan muodostavat avustavat laitteet.

1.3. Tämän luokittelun ulkopuolelle jäävän erillisluokan muodostavat lain 1 §:ssä tarkoitetut tietotaito ja valmistusoikeudet - sekä soveltuvin osin siviililuonteiset tai siviilikäyttöön vietävät aseet ja ampumatarvikkeet. Komponenttivientiä koskevat säännöt ovat kohdassa 5.

3.2. Kokonaisharkinta

3.2.1. Lupahakemuksen kokonaisharkinnassa otetaan lisäksi huomioon:

3.3. Viennin ja välityksen esteettömyys

3.1. Ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä viennille tai välitykselle ei ole, jos vienti tai välitys suuntautuu johonkin liitteessä mainituista valtioista ja ellei vastaanottajamaan olosuhteista muuta johdu.

3.2. kohta on kumottu P:llä 15.2.2007/180 .

3.3. Estettä ei myöskään ole, jos tuotteet on tarkoitettu käytettäväksi YK:n tai ETYJ:n toimesta tai niiden valtuuttamana tapahtuvassa rauhanturvatoiminnassa tai kriisinhallinnassa.

1. Ulkoasiainministeriö vastaa lain 4 §:n 2 momentin mukaisesti lupahakemukseen, ennakkolausuntoon tai ennakkotietoon liittyvien ulko- ja turvallisuuspoliittisten näkökohtien esittämisestä.

(13.2.2003/101)

2. Puolustustarvikkeiden määrittelyä koskevat lausunnot, ennakkolausunnot, ennakkotiedot ja lupahakemukset käsitellään puolustusministeriön asettamassa työryhmässä, johon voivat osallistua asianomaiset viranomaiset. Työryhmä toimii yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman neuvoa-antavan vientivalvontaneuvottelukunnan kanssa. Työryhmän toiminnasta määrätään tarkemmin sen toimeksiannossa.

(13.2.2003/101)

3. Ennakkolausunnon tarkoituksena on antaa viejälle tai välittäjälle, ennen tarjouksen tekemistä tai markkinointiin ryhtymistä, tieto hankkeen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta hyväksyttävyydestä. Annettu lausunto on otettava myöhemmin huomioon varsinaisessa luparatkaisussa muiden kokonaisharkintaan vaikuttavien tekijöiden rinnalla.

4. Kun on todettu, että viennille tai välitykselle ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittista estettä, eikä Suomen kansainvälisistä sopimuksista tai sitoumuksista muuta johdu, varmistetaan puolustusministeriölle toimitettujen selvitysten nojalla ennen luparatkaisua loppukäyttäjä, loppukäyttö sekä tavaran päätyminen ilmoitettuun määränpäähän (jälleenvientikielto sekä jälkikäteen asianomaisen maan tulliviranomaisen antama luvassa tarkoitettua materiaalia koskeva todistus).

(13.2.2003/101)

1. Lain 4 §:n 3 momentin nojalla porrastetaan loppukäyttöä koskevat varmistusmenettelyt sen mukaan, mikä ja miten hallitseva on suomalainen osuus ja identiteetti lopputuotteessa. Asteikon ääripäinä ovat tällöin Suomessa kokonaan valmistettu itsenäinen tuote ja toisaalta erillinen, epäitsenäinen osajärjestelmä tai yksittäiset komponentit, joita käytetään lopputuotteen kokoonpanossa vastaanottajamaassa.

2. Kohdassa 5.1. mainittujen osajärjestelmien tai komponenttien mahdollinen jälleenvienti maasta, josta on saatu todistus käytöstä omassa tuotannossa, tapahtuu kyseisen maan vientivalvonnan alaisena.

3. Komponenttivientiin rinnastetaan myös ruutien vienti silloin, kun ruuteja on tarkoitus käyttää patruunoiden tai ammusten valmistuksessa raaka-aineena.

4. Lupaharkinnassa otetaan huomioon komponentin ostajamaan noudattama vientipolitiikka.

5. Noudatettaessa luvussa 3.2. mainittuja kokonaisharkinnan periaatteita lupaharkinnassa otetaan huomioon komponentin merkitys verrattuna siihen valmiiseen tuotteeseen, josta se on osa.

1. Kun kysymyksessä on lain ja suuntaviivojen tarkoittama, ulko- ja turvallisuuspoliittisesti hyväksyttävä, asianmukaisen valvonnan alaisena tapahtuva puolustustarvikevienti tai -välitys, pidetään lähtökohtana, että lupa myönnetään ja että ennakkolausunnossa ja ennakkotiedossa vientiä tai välitystä puolletaan, ellei estettä myöntämiseen tai puoltamiseen voida osoittaa.

(13.2.2003/101)

2. Luvan myöntäminen otetaan myös lähtökohdaksi, jos uusi toimitus on luonteeltaan vastaava kuin aiempi vienti, on jatkotoimitus tai on muutoin siihen sidoksissa. Sama koskee varaosien tai täydennysten toimittamista aiemmin luvitettuihin vienteihin.

6.3. Lain 6 §:ssä tarkoitettu luvan peruuttaminen silloin, jos siihen harkitaan olevan syytä, voi tapahtua esimerkiksi seuraavista syistä:

4. Luvan peruuttamista harkittaessa otetaan myös huomioon tehdyt toimitussitoumukset, mukaan luettuna tehtyihin tai käynnissä oleviin puolustustarviketoimituksiin liittyvät huolto- ja varaosatoimitussitoumukset.