760/1995

Viljelijälle voidaan maksaa tämän päätöksen mukaisesti maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetussa laissa (1303/94) tarkoitettua maatalouden ympäristötukea. (19.10.1995/1184)

Tämän päätöksen nojalla ei makseta maatalouden ympäristötukea pellosta, joka on kesannoitu muulla tavoin kuin monivuotisena viherkesantona neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1765/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kesannoinnin osalta annetun komission asetuksen (ETY) N:o 762/94 mukaisesti.

Maatalouden ympäristötuen tavoitteena on:

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

Maatalouden ympäristötukea voidaan maksaa viljelijälle:

Jos 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu viljelijä on yhtymä, kuolinpesä tai yhteisö ja jos joku yhtiömies, jäsen tai osakas on yli 65-vuotias, maatalouden ympäristötukea voidaan maksaa sillä edellytyksellä, että ainakin yksi maatilalla asuva tai maatilan hoidon kannalta sopivalla etäisyydellä siitä asuva yhtiömies, jäsen tai osakas on alle 65-vuotias. (18.4.1996/263)

Edellä 1 momentin 3 kohdasta poiketen maatalouden ympäristötukea voidaan maksaa 65 vuotta täyttäneelle viljelijälle, jos kyseessä on 16 §:n 3 momentissa tarkoitettu sopimus. (19.10.1995/1184)

Maatalouden ympäristötuen perustukea voidaan vuosina 1995–1999 myöntää maa- ja puutarhataloutta harjoittavalle viljelijälle, joka sitoutuu viideksi vuodeksi siihen, että:

Jos 1 momentin mukaiset toimenpiteet edellyttävät investointeja tai vastaavia muutoksia, viljelijän on sitouduttava tekemään ne kolmen vuoden kuluessa 6 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen antamisesta. Jos investointeja tai vastaavia muutoksia ei pystytä toteuttamaan kolmen vuoden kuluessa sitoumuksen antamisesta, voi kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen viljelijän tekemän hakemuksen perusteella päättää, että viljelijällä on mahdollisuus toteuttaa tarvittava investointi tai vastaava muutos neljän vuoden kuluessa sitoumuksen antamisesta. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi päättää tämän lisäajan myöntämisestä vain maa- ja metsätalousministeriön erikseen määräämissä tapauksissa. (11.9.1997/874)

Jos viljelijä ryhtyy sellaisiin pellon hallinnan muutoksia koskeviin tai muihin vastaaviin toimenpiteisiin, joiden ilmeisenä tarkoituksena on kiertää maatalouden ympäristötuen myöntämiselle määrättyjä yleisiä edellytyksiä tai välttää noudattamasta maatalouden ympäristötuen perustuen myöntämiselle määrättyjä edellytyksiä, voi kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen tai maaseutuelinkeinopiiri periä maatalouden ympäristötuen perustuen takaisin osittain tai kokonaan. (18.4.1996/263)

Viljelijän on toimitettava kirjallinen sitoumus maatalouden ympäristötuen perustukeen liittyvien velvoitteiden noudattamisesta sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Viljelijän on toimitettava vuosittain peltoalaperusteisia tukia koskevan hakemuksen yhteydessä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle maa- ja metsätalousministeriön määräämät tiedot.

Viljelijän antama sitoumus raukeaa ja maatalouden ympäristötuen perustuen maksaminen päättyy sen kalenterivuoden jälkeen, jona viljelijä tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö täyttää 65 vuotta.

Jos viljelijä peruuttaa sitoumuksensa, niin hänelle voidaan myöntää maatalouden ympäristötuen perustukea aikaisintaan sen hakuajan jälkeen, joka seuraa kahden vuoden kuluttua sitoumuksen peruuttamisesta.

Jos viljelijä peruuttaa antamansa sitoumuksen kahden vuoden kuluessa sitoumuksen antamisesta, voi maaseutuelinkeinopiiri periä maatalouden ympäristötuen perustuen viljelijältä takaisin.

Viljelijälle maksetaan vuosittain, jos 5 §:ssä mainitut edellytykset täyttyvät, sellaiselta 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiselta peltohehtaarilta, joka on määritelty maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 30 §:ssä, maatalouden ympäristötuen perustukea seuraavasti:

Maatalouden ympäristötuen perustuki voidaan maksaa 1 momentissa määrätyn mukaisena edellyttäen, että viljelijän maatilalla jäljempänä mainittujen kasvien viljelyssä vuonna 1994 käytetyt lannoitemäärät ovat ylittäneet 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut maatalouden ympäristötuen perustuen mukaiset peruslannoitustasot. Viljelijän on sitouduttava esittämään tarvittaessa maaja metsätalousministeriön erikseen määräämät selvitykset vuonna 1994 maatilalla käytetyistä kyseisistä lannoitemääristä. Jos viljelijä ei anna kyseistä sitoumusta, maatalouden ympäristötuen perustuki maksetaan 1 momentin 1 ja 2 kohdan osalta seuraavasti:

(18.4.1996/263)

Maatalouden ympäristötuen erityistukea voidaan maksaa seuraavien toimenpiteiden aiheuttamien kustannusten ja tulonmenetysten korvaamiseen sekä kannusteena edellyttäen, että toimenpiteen tai toimenpiteiden suorittamisesta tehdään sopimus valtion kanssa:

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamisesta voidaan tehdä sopimus ja maatalouden ympäristötuen erityistukea maksaa vain, jos viljelijä on sitoutunut maatalouden ympäristötuen perustukeen liittyvien velvotteiden noudattamiseen ja sopimus ei ole:

(19.10.1995/1184)

Viljelijä tekee 10 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sen maaseutuelinkeinopiirin kanssa, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee. (19.10.1995/1184)

Sopimus voi koskea samanaikaisesti yhtä tai useampaa 10 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimenpidettä siten kuin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä määrätään. Maaseutuelinkeinopiiri ei kuitenkaan voi tehdä sopimusta silloin, jos sopimuksen perusteella maksettavan erityistuen määrä muodostuu vähäiseksi.

Sellaisen viljelijän kanssa, joka on luopunut tässä päätöksessä tarkoitetusta erityistukea koskevasta sopimuksesta tai jonka sopimuksen maaseutuelinkeinopiiri on purkanut, maaseutuelinkeinopiiri voi tehdä samaa erityistukea koskevan sopimuksen aikaisintaan sen hakuajan jälkeen, joka seuraa kahden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimuksesta on luovuttu tai sopimus on purettu. (18.4.1996/263)

Jäljempänä 16–20 §:ssä tarkoitettujen sopimusten sopimuskausi on viisi vuotta. Maiseman kehittämistä ja hoitoa sekä luonnon monimuotoisuuden edistämistä koskeva sopimus voidaan tehdä joko viideksi tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Suojavyöhykkeiden perustamisesta ja hoidosta sekä peltoalueilta tulevien valumavesien käsittelystä, silloin kun on kyseessä kosteikon tai laskeutusaltaan perustaminen pellolle, tehtävien 16 §:n 1 ja 2 momentin mukaisten sopimusten sopimuskausi on kuitenkin 20 vuotta.

Valtion talousarviossa vahvistetaan 1 momentissa tarkoitettuihin viideksi ja 20 vuodeksi tehtäviin sopimuksiin käytettävä vuotuinen enimmäismäärä. Maa- ja metsätalousministeriö jakaa tarvittaessa maatalouden ympäristötuen erityistukia koskevien sopimusten tekoon käytettävissä olevat varat maaseutuelinkeinopiirien kesken. Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa määrätä myös ne perusteet, joiden mukaan maaseutuelinkeinopiirit voivat tehdä maatalouden ympäristötuen erityistukea koskevia sopimuksia. (18.4.1996/263)

Sopimuksessa on määriteltävä peltoalueet ja muut alueet, joita sopimus koskee. Jos pelto tai osa siitä on vuokrattu, sopimus voi koskea myös näitä peltoalueita edellyttäen, että vuokrasopimus on voimassa vähintään koko sopimuskauden.

Muulle alueelle voidaan sopimus tehdä maa- ja metsätalousministeriön määräämissä tapauksissa silloin kun se koskee kosteikon ja laskeutusaltaan perustamista ja hoitoa, maiseman kehittämistä ja hoitoa, perinnebiotoopin hoitoa sekä luonnon monimuotoisuuden edistämistä.

Jos viljelijä luopuu vähintään kaksi vuotta voimassa olleesta tämän päätöksen mukaisesta sopimuksesta, maatalouden ympäristötuen erityistukea maksetaan vain sopimuksen voimassaoloaikaa vastaavasti. Jos viljelijä luopuu sopimuksesta, joka on ollut voimassa vähemmän kuin kaksi vuotta, jo maksettu maatalouden ympäristötuen erityistuki voidaan periä viljelijältä takaisin. Takaisin perittävälle määrälle laskettavaan korkoon sovelletaan maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/92) 7 §:ää .

Maaseutuelinkeinopiiri voi purkaa tässä päätöksessä tarkoitetun sopimuksen, jos sopimuksen tehnyt viljelijä on salannut sopimuksen tekemiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja tai antanut niistä olennaisessa kohdassa virheellisen tiedon taikka jos hän tai maatilan myöhempi omistaja ei noudata sopimuksen ehtoja.

Jos viljelijän kanssa on tehty 17 §:ssä tarkoitettu sopimus luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisestä tai sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta ja jos viljelijä luopuu vähintään neljä vuotta voimassa olleesta kyseisestä sopimuksesta, maatalouden ympäristötuen erityistukea maksetaan vain sopimuksen voimassaoloa vastaavasti. Jos viljelijä luopuu kyseisestä sopimuksesta, joka on ollut voimassa vähemmän kuin neljä vuotta, jo maksettu maatalouden ympäristötuen erityistuki voidaan periä viljelijältä takaisin. Takaisin perittävälle määrälle laskettavaan korkoon sovelletaan 1 momentissa mainitun lain 7 §:ää. (5.6.1996/382)

Sopimus voidaan hakemuksesta siirtää maatilan tai sen osan uudelle omistajalle tai haltijalle, jos maatilan omistus- tai hallintaoikeus siirtyy sellaiselle henkilölle, yhtymälle, kuolinpesälle tai yhteisölle, joka täyttää tämän päätöksen mukaiset sopimuksen tekijälle asetetut vaatimukset.

Suojavyöhykkeen perustamista ja hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu perustamaan viljelyksessä olevalle peltoalueelle suunnitelman mukaisesti monivuotisen kasvillisuuden peittämän suojavyöhykkeen ja hoitamaan sitä sopimusehtojen mukaisesti.

Valumavesien käsittelyä koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu noudattamaan suunnitelmaa kosteikon ja laskeutusaltaan perustamisesta ja hoidosta, säätösalaojituksesta, kalkkisuodinojituksesta tai sulfaattimaiden kalkitsemisesta. (19.10.1995/1184)

Maiseman kehittämistä ja hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti toteuttamaan maatilaansa koskevat toimenpiteet, joilla kehitetään tai kunnostetaan maisemaa. Perinnebiotoopin hoitoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti toteuttamaan maatilaansa koskevat toimenpiteet, joilla hoidetaan tai kunnostetaan perinnebiotooppeja. Tässä momentissa tarkoitetut sopimukset voidaan tehdä 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun viljelijän kanssa erityisestä syystä, jos viljelijä on toimittanut 6 §:ssä tarkoitetun sitoumuksen maatalouden ympäristötuen perustukeen liittyvien velvoitteiden noudattamisesta. Viljelijä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole oikeutettu saamaan maatalouden ympäristötuen perustukea. (19.10.1995/1184)

Luonnon monimuotoisuuden edistämistä koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu suunnitelman mukaisesti hoitamaan tai palauttamaan pienbiotooppeja, perustamaan riistapeltoja tai muuten edistämään maatalousympäristön luonnontyyppien tai eliölajiston monimuotoisuutta.

Edellä 1–4 momentissa tarkoitettujen sopimusten on perustuttava maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun asetuksen (1259/95) 10 §:ssä tarkoitettuun suunnitelmaan. (18.4.1996/263)

Luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu siirtämään kaikki tai pääosan omistuksessaan tai hallinnassaan olevista pelloista luonnonmukaiseen viljelyyn enintään kolme vuotta peltolohkoa kohti kestävän siirtymävaiheen kautta ja viljelemään peltoja sen jälkeen luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti sopimuskauden loppuun saakka.

Luonnonmukaista tuotantoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu edelleen viljelemään maatilaansa tai sen pääosaa luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti. Luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisesti tilaansa viljelleeksi katsotaan viljelijä:

Tässä pykälässä tarkoitettuja sopimuksia ei saa tehdä samaa peltoaluetta koskeviksi 19 §:ssä tarkoitetun sopimuksen kanssa.

Lannan käytön tehostamista koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu ottamaan vastaan, käsittelemään ja hyödyntämään ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla toiselta maatilalta peräisin olevaa eläinten lantaa tai maatilalla syntyvää orgaanista jätettä, jota ei kyseisellä maatilalla voida hyödyntää. Sopimus voidaan pääsääntöisesti tehdä turkiseläinten, siipikarjan tai sikojen lantaa koskevaksi.

Maatalouden laajaperäistämistä koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu käyttämään sopimuksessa määriteltävällä alueella lannoitteita enintään puolet siitä määrästä, minkä maa- ja metsätalousministeriö päätöksellään määrää perustasoiksi maatalouden ympäristötuen perustukeen oikeutetulla maatilalla. Sopimusta ei saa tehdä samaa peltoaluetta koskevaksi 17 §:ssä tarkoitettujen sopimusten kanssa.

Sopimuksessa määriteltävällä alueella ei saa käyttää kemiallisia torjunta-aineita.

Alkuperäisrotujen kasvattamista koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu kasvattamaan maatilallaan länsi-, itä- tai pohjoissuomenkarjaa taikka suomenhevosia, vuohia taikka suomenlampaita.

Sopimuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain maatalouden ympäristötuen erityistukea 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaiselta sopimukseen sisältyvältä peltohehtaarilta, 1 kohdan b alakohdassa ja 6 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta, seuraavasti:

(19.10.1995/1184)

Viljelijälle voidaan kuitenkin maksaa samanaikaisesti samaa monivuotisen puutarhakasvin viljelyalaa koskevasta sitoumuksesta ja alaa koskevista sopimuksista yhteensä peltohehtaarilta enintään 4 914 markkaa. Jos viljelijälle maksetaan sopimusten lisäksi muiden kuin monivuotisten puutarhakasvien maatalouden ympäristötuen perustukea, saa korvaus olla yhteensä peltohehtaarilta enintään 2 457 markkaa. (18.4.1996/263)

Jos viljelijä on tehnyt 17 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen, ei tämän pykälän 2 momentissa määrättyjä enimmäismääriä sovelleta. Jos viljelijä on tehnyt 17 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen lisäksi tämän päätöksen mukaisen muun sopimuksen eikä 17 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti maksettava määrä ylitä tämän pykälän 2 momentissa määrättyjä enimmäismääriä, tällöin kaikista samanaikaisesti voimassa olevista tämän päätöksen mukaisista sopimuksista ei saa maksaa tämän pykälän 2 momentissa määrättyjä enimmäismääriä enempää.

Sopimukseen sisältyvän toimenpiteen kohtuulliset suunnittelukustannukset voidaan sisällyttää hankkeen kokonaiskustannuksiin.

Maatilaa tai puutarhayritystä koskevan ympäristönhoito-ohjelman laatimisesta aiheutuneisiin kustannuksiin voidaan myöntää ohjelman laatijalle tukea. Tukea voidaan myöntää myös viljelijöiden ja puutarhayrittäjien koulutukseen, joka koskee ympäristön kannalta hyvien viljelymenetelmien käyttöönottoa, kasvinsuojeluaineiden ja lannan levitystä ja niihin liittyvän laitteiston käyttöä, suojavyöhykkeiden, kosteikkojen ja laskeutusaltaiden perustamista ja hoitoa, valumavesien käsittelyä, laajaperäistä tuotantoa, luonnonmukaisia tuotantomenetelmiä, maiseman kehittämistä tai kunnostamista, luonnon monimuotoisuuden edistämistä ja perinnebiotooppien kunnostamista ja hoitoa. Tukea voidaan myöntää myös koulutus- ja neuvontatoimintaan, joka koskee viljelymaisemaan ja sen luonnon monimuotoisuuteen liittyvää metsänhoitoa.

Tukea voidaan myöntää 1 momentissa mainittuun koulutukseen osallistumiseen tai sen järjestämiseen ja toteuttamiseen sekä tarvittavan tiedotusmateriaalin tuottamiseen.

Tukea voidaan myöntää maatalouden ympäristönsuojelua ja -hoitoa sekä maiseman hoitoa ja luonnon monimuotoisuuden edistämistä tilatasolla esitteleviin kokeiluhankkeisiin, joissa kokeillaan uusia menetelmiä, laitteita tai toimintamalleja tai edistetään niiden käyttöönottoa maatiloilla ja maatilojen yhteistoimintahankkeissa. Tukea voidaan myöntää myös kokeiluhankkeisiin, jotka liittyvät luonnonmukaiseen tuotantoon.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 14 §:n 2 momentin nojalla kuultuaan ympäristöministeriötä tarkemmat määräykset ja ohjeet maatalouden ympäristötukijärjestelmän toimeenpanosta sekä tämän päätöksen täytäntöönpanosta.

Maatalouden ympäristötuen perustuen alentamiseen, silloin kun on kyse valvonnassa todetuista pinta-alaeroista, sovelletaan vastaavia prosentuaalisia vähennyksiä kuin tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 9 artiklassa säädetään. Valvonnan perusteella tehtävä maatalouden ympäristötuen perustuen vähennys on tällöin tehtävä 9 §:n 1 momentissa luetelluissa maatalouden ympäristötuen perustuen tukitasoryhmissä niin, että otetaan huomioon lohkon sijainti A-C4-alueilla. Maatalouden ympäristötuen erityistukea koskevien sopimusten osalta maa- ja metsätalousministeriö antaa säännökset valvonnan perusteella tehtävästä erityistuen alentamisesta sopimustyypeittäin.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa lisäksi tarkemmat säännökset maatalouden ympäristötukien maksamisesta ja takaisinperinnästä sekä muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista tuen alentamisperusteista. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat säännökset myös siitä, missä muissa kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 33 §:n 1 momentissa tarkoitettua yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää noudatetaan maatalouden ympäristötuen osalta.

Ennen tässä pykälässä tarkoitettujen säännösten antamista maa- ja metsätalousministeriön on kuultava ympäristöministeriötä.

Maatalouden ympäristötukien valvonnassa noudatetaan, mitä maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetussa asetuksessa (749/95) säädetään.

Muutoksenhausta tämän päätöksen nojalla tehtyyn ratkaisuun säädetään maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 48 §:n 1 momentissa.

Tämä päätös tulee voimaan 10 päivänä toukokuuta 1995.

Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Tässä päätöksessä tarkoitettuja maatalouden ympäristötukia voidaan maksaa vasta sen jälkeen kun Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt tämän päätöksen mukaiset toimenpiteet ympäristönsuojelun ja maaseutuympäristön hoidon vaatimusten kanssa sopusointuisista maatalouden tuotantomenetelmistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2078/92 mukaisesti.