511/1994

Tämän lain tarkoituksena on turvata elintarvikkeeksi käytettävien lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieeninen laatu.

Tätä lakia sovelletaan:

Asetuksella voidaan säätää tämän lain soveltamisesta muiden kuin 1 momentin 1 kohdassa mainittujen eläinten lihaan ja tällaisesta lihasta saatuihin lihatuotteisiin. Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) niin edellyttäessä voidaan asetuksella tällöin antaa 3, 13–22 ja 24 §:n säännöksistä poikkeavia säännöksiä.

Tämä laki ei koske lihan tuottajan yksityistaloudessa käytettävää lihaa.

Tämä laki ei lihantarkastuspakkoa lukuun ottamatta koske lihan eikä lihatuotteiden vähittäismyyntiä.

Maa- ja metsätalousministeriö voi kuitenkin 1 momentin estämättä antaa lihan ja lihatuotteiden kaupanpidon alueellisia rajoituksia:

Tämä laki ei lihantarkastuspakkoa lukuun ottamatta koske lihan eikä lihatuotteiden käsittelyä:

Tätä lakia ei sovelleta lihan eikä lihatuotteiden kuljetukseen tukkukaupasta.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, tätä lakia sovelletaan kuitenkin muusta Euroopan unionin jäsenvaltiosta (jäsenvaltio) Suomeen toimitettujen yleiseen kulutukseen tarkoitettujen lihan ja lihatuotteiden tarkastamiseen siinä yksikössä, joka Suomessa on ensimmäisenä vastaanottanut kyseisen liha- tai lihatuote erän. (31.12.1994/1563)

Laitoksissa käytettävän veden laadusta säädetään terveydensuojelulaissa (763/94) . Laitosten henkilökunnan terveydentilaa koskevista vaatimuksista säädetään tartuntatautilaissa (583/86) ja terveydensuojelulaissa. (31.12.1994/1563)

Siltä osin kuin tästä laista ei muuta johdu, on elintarvikkeista ja elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista tarvikkeista voimassa, mitä niistä säädetään elintarvikelaissa (526/41) .

Eläintautien vastustamisesta ja ennalta ehkäisemisestä säädetään eläintautilaissa (55/80) . Teuraseläinten kuljetuksessa, käsittelyssä ja teurastuksessa noudatettavista eläinsuojeluvaatimuksista säädetään eläinsuojelulaissa (91/71) .

Eläinten lääkitsemisestä johtuvasta terveyshaittojen ehkäisemisestä säädetään eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa (402/90) .

Tässä laissa tarkoitetaan:

Mitä tässä laissa säädetään laitoksesta, koskee vastaavasti pienimuotoisia laitoksia, jollei kyseisessä säännöksessä erikseen toisin säädetä.

Tämän lain valtakunnallisesta toimeenpanosta huolehtii maa- ja metsätalousministeriö.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos johtaa tämän lain noudattamisen valvontaa.

Läänin alueella tämän lain mukaisen valvonnan ja tarkastuksen johto kuuluu lääninhallitukselle.

Tämän lain mukaan kunnan tehtävänä olevan toiminnan toteuttamisesta huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, jota jäljempänä tässä laissa kutsutaan kunnan valvontaviranomaiseksi. Kunnanvaltuusto voi päättää, että toimielin voi siirtää päätösvaltaansa alaiselleen viranhaltijalle päätöksessä mainituissa asioissa.

Kunnat ja kuntayhtymät voivat sopia, että kunnan tai kuntayhtymän eläinlääkärille tässä laissa säädetty tehtävä annetaan toiseen kuntaan tai kuntayhtymään virkasuhteessa olevan eläinlääkärin hoidettavaksi virkavastuulla.

Teurastamossa ja sen yhteydessä olevassa laitoksessa suoritettavaa tämän lain mukaista valvontaa ja tarkastusta varten on valtion palveluksessa virkasuhteisia tarkastuseläinlääkäreitä ja työsopimussuhteisia tarkastusapulaisia.

Valtion tehtävänä olevan laitosten valvonnan ja lihantarkastuksen järjestämisestä säädetään tarkemmin asetuksella.

Laitos on hyväksyttävä ennen sen käyttöönottoa uutena ja ennen kuin laitoksen toimintaa jatketaan laitoksessa tehtyjen oleellisten muutosten jälkeen. Laitos hyväksytään, jos se täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset. Lisäksi on otettava huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen laitosten hyväksymiselle asettamat vaatimukset. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa määräykset Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen edellyttämistä laitosten hyväksymiseen liittyvistä seikoista.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos hyväksyy teurastamot ja niiden yhteydessä olevat laitokset. Kunnan valvontaviranomainen hyväksyy muut laitokset. Hyväksymistä on haettava.

Laitoksen on ilmoitettava toimintansa lopettamisesta eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle tai kunnan valvontaviranomaiselle, sen mukaan kumpi laitoksen on hyväksynyt.

Laitoksen ja sen toiminnan sekä toimintaympäristön on oltava sellaisia, ettei laitoksessa käsiteltyjen lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieeninen laatu heikkene ja että valmistetut lihatuotteet ovat elintarvikehygieeniseltä laadultaan hyviä.

Laitoksen on huolehdittava siitä, että siellä estetään elintarvikehygieenisten epäkohtien syntyminen. Tässä tarkoituksessa laitoksen on kustannuksellaan laadittava ja toteutettava laitosta valvovan valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen hyväksymä valvontajärjestelmä (omavalvontajärjestelmä) . Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tehtävänä on avustaa edellä mainittuja viranomaisia omavalvontajärjestelmän hyväksymisessä, jos kyseiset viranomaiset tätä pyytävät.

Laitoksen on huolehdittava siitä, että omavalvonnassa saadut tulokset ovat laitoksen valvojan käytettävissä. Laitoksen on välittömästi ilmoitettava laitoksen valvojalle omavalvonnassa esille tulleet 1 momentissa tarkoitetut epäkohdat. Laitoksen on poistettava markkinoilta sellaiset laitoksesta toimitetut liha ja lihatuotteet, jotka voivat aiheuttaa vakavaa haittaa ihmisen terveydelle.

Laitoksen hyväksyvän viranomaisen on mahdollisuuksien mukaan annettava pyydettäessä neuvoja, jotka ovat tarpeen laitoksen saamiseksi tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten mukaiseksi.

Laitoksen on kustannuksellaan pidettävä kirjaa laitoksessa teurastetuista eläimistä ja niiden sairastavuustiedoista, lihantarkastuksen tuloksista sekä laitokseen tuoduista ja laitoksesta viedyistä lihasta ja lihatuotteista. Kirjanpidosta on ilmettävä, mistä teuraseläin, liha tai lihatuote on laitokseen tuotu. Kirjanpidosta on ilmettävä myös laitoksesta toimitetun lihan ja lihatuotteen määränpää.

Teurastamon ja teurastuspaikan on kustannuksellaan ilmoitettava lihan tuottajalle lihantarkastuksen yhteydessä kerätyt, teurastettuja eläimiä koskevat tiedot.

Eläin teurastetaan teurastamossa tai teurastuspaikassa, jollei maa- ja metsätalousministeriö hätäteurastuksen osalta muuta määrää.

Eläimiä on käsiteltävä teurastamossa ja teurastuspaikassa sekä niihin kuljetettaessa siten, että eläimistä saadaan mahdollisimman hyvälaatuista lihaa. Eläin on teurastettava siten, että siitä saatavan lihan laatu säilyy hyvänä.

Eläimen alkuperä on voitava tarvittaessa selvittää.

Läänineläinlääkärillä sekä lääninhallituksen ja eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen määräämällä eläinlääkärillä on oikeus muiden vieraiden aineiden kuin lääkejäämien esiintymisen selvittämiseksi ottaa korvauksetta tarvittavia näytteitä eläintenpitoyksikön eläimistä sekä eläintiloista ja rehuista. Eläintiloista ja rehuista näytteitä voi ottaa myös muu lääninhallituksen tai eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen määräämä henkilö, jolla on toimenpiteen edellyttämä pätevyys. Edellä tässä momentissa tarkoitetuilla henkilöillä on oikeus tätä varten päästä tiloihin, joissa eläimiä pidetään.

Eläimen omistaja tai haltija on velvollinen avustamaan näytteiden ottamisessa ja antamaan näytteiden ottamista ja tutkimusta varten tarvittavat tiedot. Tutkimustulokset on ilmoitettava eläimen omistajalle tai haltijalle.

Eläimen omistajan tai haltijan on eläimen teurastettavaksi toimittaessaan kirjallisesti ilmoitettava teurastamolle tai teurastuspaikalle seuraavat tiedot:

Teurastamon tai teurastuspaikan on välitettävä 1 momentissa tarkoitettu tieto edelleen lihantarkastuksen suorittavalle eläinlääkärille.

Jos eläin tarkastetaan elävänä muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa, on eläimen omistajan tai haltijan ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetut tiedot tarkastavalle eläinlääkärille.

Lihan ja lihatuotteiden on oltava käyttötarkoitukseensa sopivia eikä niissä saa olla ihmisen terveydelle haitallisia ominaisuuksia. Lihatuotteiden valmistuksessa käytettävän lihan on oltava lihantarkastuksessa hyväksyttyä ja muutoinkin elintarvikkeeksi kelvollista.

Elintarvikkeeksi tarkoitettua lihaa ja lihatuotteita saa käsitellä vain hyväksytyssä laitoksessa. Lihatuotteet on valmistettava hyvää valmistustapaa noudattaen.

Liha ja lihatuotteet on käsiteltävä ja kuljetettava siten, että niiden elintarvikehygieeninen laatu säilyy hyvänä.

Liha on lihantarkastuksen ja leikkaamisen sekä lihatuotteet valmistuksen yhteydessä merkittävä.

Lihan ja lihatuotteiden merkitsemisessä käytettävät leimasimet ja sinetit säilytetään laitoksessa laitoksen valvojan hallussa. Vain laitoksen valvoja saa tilata laitokseen lihan ja lihatuotteiden merkitsemisessä käytettävät leimasimet ja sinetit. Hän valvoo leimasimien ja sinettien käytön lisäksi myös terveysmerkinnällä varustettujen etikettien ja kääreiden käyttöä.

Elintarvikkeeksi tarkoitettu liha on tarkastettava siten kuin tässä laissa ja sen nojalla säädetään ja määrätään.

Asetuksella voidaan säätää poikkeuksia lihantarkastuspakosta. Asetuksella voidaan tällöin säätää myös siitä, miltä osin tätä lakia sovelletaan kyseiseen lihantarkastuspakon ulkopuolelle jäävään lihaan.

Lihantarkastus suoritetaan teurastamossa tai teurastuspaikassa, jollei maa-ja metsätalousministeriö lihantarkastukseen sisältyvän eläimen elävänä tarkastuksen osalta muuta määrää.

Teurastamossa lihantarkastuksen suorittaa valtion tarkastuseläinlääkäri. Teurastuspaikassa lihantarkastuksen suorittaa kunnan viranhaltijana oleva laillistettu eläinlääkäri, jota jäljempänä kutsutaan kunnan tarkastuseläinlääkäriksi.

Kunnan tehtävänä on järjestää lihantarkastukseen liittyvä eläimen elävänä tarkastaminen, jos tarkastus suoritetaan 1 momentin nojalla annetun määräyksen mukaisesti muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa. Tarkastuksen suorittaa kunnan tarkastuseläinlääkäri.

Lihantarkastuksen teurastamossa tai teurastuspaikassa suorittavan eläinlääkärin on tarvittaessa huolehdittava myös eläintautilaissa ja eläinsuojelulaissa sekä niiden nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä tarkastuseläinlääkärille säädettyjen tai määrättyjen tehtävien hoitamisesta.

Teurastamoa ja sen yhteydessä olevaa laitosta valvoo valtion tarkastuseläinlääkäri. Muita laitoksia valvoo kunnan tehtävään määräämä kunnan viranhaltija. Kunnan tehtävänä oleva valvonta on järjestettävä siten, että teurastuspaikkoja, lihankäsittelylaitoksia ja kylmävarastoja valvoo kunnan viranhaltijana oleva laillistettu eläinlääkäri.

Lihantarkastuksessa ja laitosten valvonnassa voidaan 24 ja 26 §:ssä tarkoitetun virkaeläinlääkärin apuna käyttää avustavaa henkilökuntaa.

Laitoksen on kustannuksellaan annettava tarkastuseläinlääkäreille ja laitosten valvojille sekä heitä avustavalle henkilökunnalle lihantarkastuksen suorittamista ja laitosten valvontaa varten tarpeelliset aputyövoima, muu apu, välineet sekä toimi- ja sosiaalitilat.

Laitoksen on kustannuksellaan otettava valvontaa varten tarvittavat valvontaviranomaisten määräämät näytteet.

Silloin kun eläin tarkastetaan elävänä muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa, on 1 momentissa mainittu velvollisuus sillä, joka esittää eläimen tarkastettavaksi.

Valvontaviranomaisilla on oikeus saada tämän lain mukaista valvontaa varten tarpeelliset tiedot valtion ja kunnan viranomaisilta sekä elinkeinonharjoittajilta ja henkilöiltä, joita tämän lain velvoitteet koskevat.

Tiedonsaantioikeus koskee myös sellaisia valvontaa varten tarvittavia tietoja, jotka yksityistä liike- tai ammattitoimintaa tai yksityisen taloudellista asemaa taikka terveydentilaa koskevina muutoin olisivat salassapidettäviä.

Valvontaviranomaisilla on oikeus tehdä valvonnan edellyttämiä tarkastuksia ja tutkimuksia ja sitä varten päästä paikkoihin, joissa harjoitetaan tässä laissa tarkoitettua toimintaa tai säilytetään tämän lain noudattamisen valvonnan kannalta merkityksellisiä tietoja.

Mitä 1 momentissa säädetään Suomen viranomaisten oikeudesta päästä tarkastettavaan laitokseen, koskee myös Euroopan yhteisön tarkastajia silloin, kun Suomea sitova kansainvälinen velvoite tätä edellyttää.

Valvontaviranomaisilla on oikeus ottaa korvauksetta valvontaa varten tarvittavassa tutkimuksessa tarvittava määrä näytteitä lihasta ja lihatuotteista niiden käsittelyn eri vaiheissa. Valvontaviranomaisilla on myös oikeus tarkastaa toiminnassa käytetyt laitteet, välineet ja tilat.

Näytteiden ottamisessa ja tutkimisessa noudatetaan mitä elintarvikelain (526/41) nojalla säädetään tai määrätään.

Lihantarkastuksen yhteydessä suoritettavasta näytteenotosta määrätään erikseen.

Jos laitos tai sen toiminta ei täytä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vaatimuksia, on laitoksen valvojan kehotettava laitosta korjaamaan kyseiset epäkohdat. Laitosta valvova valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen voi lisäksi antaa terveyshaittojen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä ja kieltoja.

Jos liha tai lihatuote taikka niiden käsittely tai kuljetus taikka näiden aikana vallinneet olosuhteet eivät täytä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vaatimuksia, voi laitosta valvova valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen kieltää lihan tai lihatuotteen luovuttamisen elintarvikkeeksi ja niiden käyttämisen elintarvikkeen valmistukseen. Asianomainen viranomainen voi tällöin määrätä, miten kyseisen lihan tai lihatuotteen suhteen on meneteltävä. Määräys on pyrittävä antamaan sellaisena, että omaisuuden omistajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi.

Kiireellisissä tapauksissa laitosta valvova kunnan viranhaltija voi antaa 32 §: ssä sekä edellä 1 momentissa tarkoitetun määräyksen tai kiellon. Määräyksestä tai kiellosta on välittömästi ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle.

Ennen 32 tai 33 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä viranomaisen on varattava elinkeinonharjoittajalle tai tämän edustajalle tilaisuus tulla kuulluksi. Kiireellisissä tapauksissa elinkeinonharjoittajalle tai tämän edustajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa. Päätöksestä on ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle.

Lääninhallitus voi asettaa valtion tarkastuseläinlääkärin 32 tai 33 §:n nojalla antaman määräyksen tai kiellon tehosteeksi uhkasakon taikka teettämis-tai keskeyttämisuhan. Kunnan valvontaviranomaisella on vastaava oikeus antamansa tai laitosta valvovan kunnan viranhaltijan antaman määräyksen tai kiellon osalta.

Uhkasakkoa sekä teettämis- ja keskeyttämisuhkaa koskevassa asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

Laitosta valvova valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen voi ottaa lihan tai lihatuotteet haltuunsa, jos on syytä epäillä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisen menettelyn aiheuttavan välitöntä vaaraa ihmisen terveydelle eikä 32, 33 tai 35 §:n mukaisia toimenpiteitä ole pidettävä riittävinä.

Kiireellisissä tapauksissa haltuunottopäätöksen voi tehdä laitosta valvova kunnan viranhaltija. Sen lisäksi, mitä haltuunotosta muutoin tässä laissa säädetään, noudatetaan kiireellisissä tapauksissa lisäksi 33 §:n 2 momentin säännöksiä.

Haltuunotto on suoritettava todistajan läsnä ollessa. Elinkeinonharjoittajan tai tämän edustajan kuulemisesta ennen haltuunottopäätöksen tekoa sekä päätöksen ilmoittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 34 §:ssä säädetään. Sille, jolta omaisuus on otettu, on annettava todistus, josta ilmenee haltuun otetun omaisuuden määrä ja haltuunoton syy.

Haltuun otetusta omaisuudesta voidaan korvauksetta ottaa näytteitä tutkimuksia varten.

Haltuun otettu omaisuus voidaan tarvittaessa säilyttää asianomaisessa laitoksessa sopivalla tavalla merkittynä taikka sinetöidyssä tai muutoin merkityssä varastotilassa. Omaisuus on sen elintarvikehygieenisen laadun selvittämiseksi mahdollisesti tarvittavien tutkimusten ajan säilytettävä siten, että sen laatu säilyy mahdollisimman hyvänä.

Haltuunottopäätöksen tehnyt valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen päättää siitä, mihin tarkoitukseen elinkeinonharjoittajan on haltuun otettu omaisuus käytettävä tai myytävä. Päätös on tehtävä viipymättä haltuunoton jälkeen. Kiireellisessä tapauksessa edellä tarkoitetun päätöksen voi tehdä myös laitosta valvova kunnan viranhaltija 33 §:n 2 momentin ja 34 §:n säännöksiä noudattaen. Jos haltuun otetulle omaisuudelle on tarpeen tehdä sen elintarvikehygieenisen laadun selvittämiseksi tutkimuksia, on päätös tehtävä viipymättä tutkimustulosten selvittyä. Päätös on pyrittävä antamaan sellaisena, että omaisuuden omistajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi.

Haltuunottopäätöksessä voidaan asettaa määräaika, jonka kuluessa elinkeinonharjoittajan on toteutettava valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen määräämät toimenpiteet. Jos elinkeinonharjoittaja ei noudata määräaikaa, voidaan kyseiset toimenpiteet määrätä teetettäviksi elinkeinonharjoittajan kustannuksella. Teettämisestä päättää lääninhallitus valtion tarkastuseläinlääkärin antaman määräyksen osalta ja kunnan valvontaviranomainen antamansa määräyksen osalta.

Jos esitutkintaviranomainen on pakkokeinolain (450/87) nojalla takavarikoinut laitoksesta lihaa tai lihatuotteita, saa esitutkintaviranomainen myydä omaisuuden vain laitosta valvovan valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen hyväksymään tarkoitukseen. Valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen voi terveydellisten syiden vaatiessa määrätä, että omaisuus on myymisen sijasta hävitettävä.

Laitosta valvova valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen määrää siitä, miten haltuun otetun tai takavarikoidun lihan tai lihatuotteiden suhteen on meneteltävä, jos syytettä tämän lain rikkomisesta ei nosteta tai jollei tuomioistuin julista takavarikoitua omaisuutta valtiolle menetetyksi.

Haltuun otettu tai takavarikoitu omaisuus on tällöin määrättävä sellaisenaan omistajalle palautettavaksi, jos tähän ei ole terveydellistä estettä. Muussa tapauksessa omaisuus on luovutettava omistajalle tämän toimesta käytettäväksi tai myytäväksi laitosta valvovan valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen hyväksymään tarkoitukseen. Päätöstä tehtäessä on pyrittävä siihen, että omaisuuden omistajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi.

Jos olosuhteet laitoksessa tai laitoksen toiminta eivät vastaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vaatimuksia eikä epäkohtia ole laitosta valvovan valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen kehotuksesta huolimatta korjattu, on laitoksen hyväksyneen viranomaisen velvoitettava laitos määräajassa korjaamaan puutteet. Jos terveydelliset seikat edellyttävät, voidaan laitoksen hyväksyminen peruuttaa väliaikaisesti kokonaan tai osittain asian käsittelyn ajaksi.

Jos korjauskehotusta ei noudateta, on laitoksen hyväksyneen viranomaisen peruutettava laitokselle antamansa hyväksyminen.

Kunnan valvontaviranomaisen on eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen kehotuksesta ryhdyttävä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Tämän lain mukaiset valvontaviranomaiset varmistavat, että laitoksessa käytettävä vesi ja siellä lihaa ja lihatuotteita käsittelevän henkilökunnan terveydentila täyttävät terveydensuojelulaissa ja tartuntatautilaissa sekä niiden nojalla asetetut vaatimukset.

Tämän luvun mukaisia valvontatoimenpiteitä koskevia säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun laitoksessa käytettävä vesi tai siellä lihaa taikka lihatuotteita käsittelevän henkilökunnan terveydentila eivät täytä 1 momentissa mainituissa laeissa tai niiden nojalla asetettuja vaatimuksia. Asianomaisen valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava edellä tarkoitetuista puutteista asianomaiselle terveydensuojelulain tai tartuntatautilain mukaiselle valvontaviranomaiselle tämän tarpeellisiksi katsomiin muihin toimenpiteisiin ryhtymistä varten.

Muusta jäsenvaltiosta Suomeen toimitettavien lihan ja lihatuotteiden on oltava sellaisia, että ne voidaan saattaa markkinoille Euroopan yhteisössä. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen edellyttämät tarkemmat määräykset muusta jäsenvaltiosta Suomeen markkinoille toimitettaville lihalle ja lihatuotteille asetettavista vaatimuksista.

Euroopan yhteisön asianomaisten säädösten niin edellyttäessä maa- ja metsätalousministeriö voi rajoittaa muusta jäsenvaltiosta tulevien lihan ja lihatuotteiden saattamista yleiseen kulutukseen Suomessa tai kieltää sen.

Lihaa ja lihatuotteita, jotka täyttävät tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset, saa toimittaa Suomesta muuhun jäsenvaltioon, jollei tässä laissa tai sen nojalla toisin säädetä tai määrätä.

Muusta jäsenvaltiosta Suomeen tulleet liha ja lihatuotteet tarkastetaan siinä yksikössä, joka Suomessa ensimmäisenä vastaanottaa kyseiset tuotteet. Tarkastuksen suorittamisesta huolehtii valtion tarkastuseläinlääkärin valvomissa laitoksissa laitoksen valvoja ja muualla kunnan valvontaviranomainen.

Muusta jäsenvaltiosta Suomeen tulleisiin lihaan ja lihatuotteisiin kohdistuvan tarkastuksen ja muun valvonnan on oltava yhdenvertaista Suomessa valmistettujen ja käsiteltävien vastaavien tuotteiden tarkastuksen ja valvonnan kanssa. Tarkastus- ja valvontamenettelyssä noudatetaan soveltuvin osin 4 luvun säännöksiä.

Jos on perusteltua syytä epäillä, että muusta jäsenvaltiosta tulleet liha tai lihatuotteet eivät täytä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimuksia, voivat valvontaviranomaiset toimialallaan tarkastaa kyseisen erän kuljetuksen aikana.

Mitä 4 luvussa säädetään laitosten avunantovelvollisuudesta sekä valvontaviranomaisten tiedonsaanti- ja tarkastusoikeudesta sekä näytteen saanti- ja tutkimisoikeudesta, koskee myös tässä luvussa tarkoitettuja tarkastuksia ja valvontaa sekä niihin liittyvää näytteenottoa.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa Euroopan yhteisön säännösten edellyttämät tarkemmat määräykset tässä luvussa tarkoitettujen tarkastus- ja valvontatoimenpiteiden suorittamisesta.

Mitä 42 i §:ssä säädetään tuontitarkastuksessa hylättyjen lihan ja lihatuotteiden osalta suoritettavista toimenpiteistä, koskee myös tämän luvun nojalla suoritettavia tarkastuksia.

Toimenpiteisiin ryhtymisestä on ilmoitettava eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle.

Yksiköiden, joihin muusta jäsenvaltiosta toimitetut liha ja lihatuotteet ensimmäiseksi viedään, on ennen kyseisen toiminnan aloittamista tehtävä tästä ilmoitus asianomaiselle valtion tarkastuseläinlääkärille tai kunnan valvontaviranomaiselle. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen ja kunnan valvontaviranomaisen on pidettävä osaltaan luetteloa kyseisistä yksiköistä. Kunnan valvontaviranomaisen on pyynnöstä ilmoitettava yksiköt tiedoksi eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen yksiköiden on varmistettava, että niihin muusta jäsenvaltiosta toimitetut liha ja lihatuotteet täyttävät 42 a §:n 1 momentissa asetetut vaatimukset. Tätä varten tarvittavat toimenpiteet on sisällytettävä yksikön omavalvontajärjestelmään. Yksikköön tulleessa erässä omavalvonnassa havaituista puutteista on ilmoitettava asianomaiselle valtion tarkastuseläinlääkärille tai kunnan valvontaviranomaiselle.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen yksiköiden on pidettävä kirjaa yksikköön muusta jäsenvaltiosta toimitetuista liha- ja lihatuote-eristä. Yksiköiden on ilmoitettava niihin saapuneista eristä asianomaiselle valtion tarkastuseläinlääkärille tai kunnan valvontaviranomaiselle.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset tässä pykälässä tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä, omavalvontajärjestelmään sisällytettävistä seikoista sekä tässä pykälässä tarkoitetusta kirjanpidosta. Yksikköön tullutta erää seuraavat asiakirjat on säilytettävä siten kuin maa- ja metsätalousministeriö tarkemmin määrää.

Euroopan yhteisön ulkopuolelta saa lihaa ja lihatuotteita tuoda maahan, jos ne täyttävät maa- ja metsätalousministeriön määräämät edellytykset ja tuonnin yhteydessä esitetään ministeriön määräämät asiakirjat. Maa- ja metsätalousministeriö antaa lisäksi määräykset maahantuonnissa noudatettavasta tarkastusmenettelystä ja tuontitarkastuspaikoista.

Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää lihan tai lihatuotteiden maahantuonnin, jos siinä valtiossa, josta ne on tuotu tai josta ne ovat peräisin, vallitsevat terveydelliset epäkohdat tätä edellyttävät.

Maa- ja metsätalousministeriön on 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja määräyksiä antaessaan otettava huomioon Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden asettamat vaatimukset.

Euroopan yhteisön ulkopuolelle vietävien lihan ja lihatuotteiden on täytettävä asianomaisen ostajamaan asettamat vaatimukset.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat vientiedellytyksiä koskevat määräykset.

Lihan ja lihatuotteiden tuontivalvontaa suorittavat tässä laissa mainitut valtion viranomaiset siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Tuojan on kustannuksellaan annettava tuontitarkastuksessa sekä siihen liittyvässä näytteiden ottamisessa tarvittava apu.

Vientiin toimitettavien lihan ja lihatuotteiden valvonnasta huolehtivat asianomaiset laitoksen valvontaviranomaiset osana laitoksen toiminnan valvontaa.

Tuontitarkastuksessa hylätyt liha tai lihatuotteet on tarkastuksen suorittaneen viranomaisen määräyksen mukaisesti vietävä maasta, käytettävä tarkastuksen suorittaneen viranomaisen hyväksymään tarkoitukseen tai hävitettävä. Jollei terveydellisistä syistä tai muusta lainsäädännöstä muuta johdu, voi tuoja valita, mihin edellä mainituista toimenpiteistä tämä ryhtyy. Toimenpiteen aiheuttamista kustannuksista vastaa tavaran tuoja.

Tuontitarkastuksen suorittava viranomainen voi tuojan kustannuksella määrätä teetettäviksi ne toimenpiteet, joihin tuojan on tarkastuksessa hylätyn tavaran osalta ryhdyttävä ja jotka tuoja on laiminlyönyt. Teettämisessä noudatetaan soveltuvin osin uhkasakkolain säännöksiä.

Valtion tarkastuseläinlääkärin päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Lihantarkastuspäätös on annettava kirjallisena vain, jos lihan omistaja, haltija tai tuottaja sitä pyytää. Päätöksessä on tällöin ilmoitettava päätöksen perustelut ja siihen on liitettävä valitusosoitus.

Lihantarkastuspäätöksen osalta saavat muutosta hakea lihan omistaja, haltija ja tuottaja. Lihantarkastuspäätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava.

Kunnan viranhaltijan tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Päätökseen tyytymättömällä on oikeus saattaa päätös 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun lautakunnan tai toimielimen käsiteltäväksi. Tätä koskeva oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Päätökseen on liitettävä ohjeet sen saattamisesta toimielimen käsiteltäväksi.

Edellä 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun kunnan lautakunnan tai toimielimen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetyssä järjestyksessä valittamalla lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, noudatetaan kunnan tarkastuseläinlääkärin antaman lihantarkastuspäätöksen ja sitä koskevan muutoksenhaun osalta 43 §:n säännöksiä. Jos eläin on tarkastettu elävänä muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa, on eläimen elävänä tarkastamista koskeva päätös kuitenkin aina annettava kirjallisena.

Lääninhallituksen ja eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä valittamalla korkeimpaan hallinto oikeuteen.

Tullilaitoksen päätökseen haetaan muutosta siten kuin siitä erikseen säädetään. (31.12.1994/1563)

Tämän lain 32, 33, 35, 36, 38–41, 42 b, 42 d, 42 i ja 43–45 §:n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava ennen kuin se on saanut lainvoiman tai ennen kuin oikaisuvaatimus on käsitelty, jollei valitusviranomainen tai vastaavasti oikaisuvaatimuksen käsittelevä viranomainen toisin määrää. Valitus ja oikaisuvaatimus on käsiteltävä kiireellisenä.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

Valvontaviranomaiset voivat jättää esitutkintaviranomaiselle ilmoittamatta rikkomuksen, jota kokonaisuuden kannalta on pidettävä ilmeisen vähäisenä.

Sitä, joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai velvoitetta, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta.

Rangaistus 53 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä käsitelty, kuljetettu, maahan tuotu, maasta viety tai myytävänä pidetty liha tai lihatuote taikka niiden arvo voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi.

Edellä 47 ja 48 §:ssä tarkoitettujen rikosten tuottaman taloudellisen hyödyn ja rikosten tekemiseen käytetyn esineen tai muun omaisuuden tuomitsemisessa valtiolle menetetyksi noudatetaan, mitä rikoslain 2 luvun 16 §:ssä säädetään.

Valtion tehtävänä tämän lain mukaan olevasta lihantarkastuksesta, laitoksen valvonnasta ja näiden edellyttämistä tutkimuksista sekä laitosten ja niiden omavalvontajärjestelmien hyväksymisestä saadaan periä laitokselta valtiolle maksu. Maksu voidaan periä myös laitosten rakentamissuunnitelmia koskevasta tavanomaista laajemmasta neuvonnasta. Maksujen määräämisessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Kunnan on perittävä toiminnanharjoittajalta maksu tämän lain nojalla suorittamastaan lihantarkastuksesta sekä leikkaamojen ja kylmävarastojen valvonnasta sekä näiden edellyttämästä näytteenotosta ja tutkimuksista.

Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen niin edellyttäessä kunnan on perittävä maksu myös muusta tämän lain mukaisesta valvonnasta sekä siihen liittyvästä näytteenotosta ja tutkimuksista.

Sen lisäksi, mitä 51 §:ssä säädetään, kunta perii toiminnanharjoittajalta maksun seuraavien tämän lain mukaisten tehtäviensä suorittamisesta:

Kunta perii eläimen tarkastettavaksi esittävältä maksun muualla kuin laitoksessa suoritettavasta lihantarkastukseen liittyvästä eläimen elävänä tarkastamisesta.

Edellä 51 ja 51 a §:ssä tarkoitetut maksut peritään kunnan hyväksymän taksan mukaisesti. Maksut määrätään siten, että ne vastaavat suuruudeltaan enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia, ellei 2 momentista muuta johdu.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa Euroopan yhteisön säännösten edellyttämät tarkemmat määräykset perittävistä maksuista.

Maksut saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulkosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Tuontitarkastuksista perittävän maksun määräämisessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa säädetään, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä velvoitteesta muuta johdu.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa Euroopan yhteisön säännösten edellyttämät tarkemmat määräykset 50 ja 52 §:ssä tarkoitetuista maksuista.

Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen niin edellyttäessä laitoksen on maksettava kyseisen sopimuksen mukaisten ulkomaisten tarkastajien laitoksessa suorittamista tarkastuksista aiheutuvat kulut.

Joka tämän lain noudattamista valvoessaan, valvontaan liittyvää tutkimustehtävää taikka muuta tehtävää tai 19 §:n mukaista tutkimusta suorittaessaan on saanut tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista, ei saa ilman asianomaisen suostumusta ilmaista sivulliselle tai käyttää yksityiseksi hyödykseen näin saamiaan tietoja.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä tietojen ja asiakirjojen antamista:

Yksityisen henkilön terveydentilaa koskevien tietojen salassapidosta säädetään erikseen.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos pitää valtakunnallista rekisteriä kaikista hyväksytyistä laitoksista. Kunnan valvontaviranomainen pitää rekisteriä valvomistaan laitoksista. Rekistereihin voidaan tallentaa tämän lain noudattamisen valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja.

Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava pitämästään rekisteristä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle laitoksen määräämät tiedot.

Kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/92) , jollei lailla toisin säädetä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tämän lain mukaiseen toimintaan.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset:

Kunnan osalta voidaan 1 momentin 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuja määräyksiä antaa vain siltä osin, kuin ne ovat tarpeen Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen täytäntöönpanemiseksi.

Kunnan on järjestettävä laitosten valvonta siten, että Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen tai Euroopan talousalueen ulkopuolisen ostajavaltion niin edellyttäessä laitosta valvoo ja vientiin tarvittavat asiakirjat antaa virkaeläinlääkäri.

Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaiset kansalliset vertailulaboratoriot lihan ja lihatuotteiden tutkimuksia varten ja määrää niiden tehtävät.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos hyväksyy vierasainetutkimuksia ja lihantarkastukseen liittyviä mikrobiologisia tutkimuksia tekevät laboratoriot. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos pitää hyväksymistään laboratorioista rekisteriä.

Poliisiviranomaiset ja tullilaitos ovat velvollisia tämän lain mukaisten valvontaviranomaisten pyynnöstä antamaan valvontaviranomaisille virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisten tehtävien suorittamisessa.

Mitä tässä laissa säädetään Euroopan talousalueesta tehdystä sopimuksesta ja Euroopan talousalueesta, koskee soveltuvin osin Suomea sitovaa muuta kansainvälistä sopimusta ja sen jäsenvaltioita.

Sen estämättä, mitä edellä tässä laissa säädetään, voidaan 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla asetuksella säätää:

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarvittaessa asetuksella, ei kuitenkaan kunnan viranomaisia koskevasta menettelystä.

Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa 1 momentissa tarkoitetun asetuksen soveltamisesta tarkempia määräyksiä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1994.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Tällä lailla kumotaan 25 päivänä maaliskuuta 1960 annettu lihantarkastuslaki (160/60) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Lihantarkastuslain ja sen nojalla annettujen asetusten perusteella annetut maa- ja metsätalousministeriön ja sen eläinlääkintöosaston päätökset jäävät kuitenkin voimaan siihen saakka, kunnes ne muutetaan tai kumotaan.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään ennen tämän lain voimaantuloa sovellettujen säännösten mukaisesti. Laitosten hyväksymistä koskevan asian käsittelevä viranomainen määräytyy kuitenkin tämän lain mukaisesti. Laitoksen hyväksymistä koskevan asian osalta laitos voi pyytää, että lihantarkastuslain tai terveydenhoitolain mukaisen menettelyn sijasta laitos hyväksytään tämän lain säännösten mukaisesti.

Tämän lain voimaan tullessa toiminnassa olevat laitokset on saatettava tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisiksi asetuksella säädettävän ajan kuluessa tämän lain voimaantulosta lukien. Sama koskee laitoksia, joiden hyväksymistä koskeva hakemus on ollut vireillä tämän lain voimaan tullessa ja hakemus 69 §:n mukaisesti ratkaistaan lihantarkastuslain tai terveydenhoitolain nojalla.

Asetuksella voidaan säätää myös 1 momentissa tarkoitetuista laitoksista peräisin olevien lihan ja lihatuotteiden vientirajoituksista edellä tarkoitettuna siirtymäkautena.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos tai kunnan valvontaviranomainen toteaa ennen tämän lain voimaantuloa terveydenhoitolain nojalla elintarvikehuoneistoksi hyväksytyn laitoksen tai lihantarkastuslain mukaisesti hyväksytyn laitoksen tämän lain mukaisesti hyväksytyksi varmistuttuaan siitä, että laitos täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset. Tällöin laitoksen ei erikseen tarvitse hakea tämän lain mukaista hyväksymistä.

Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava 1 momentin nojalla ilman hakemusta hyväksymänsä laitokset eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle valtakunnalliseen rekisteriin merkittäviksi.

Maahan tuotujen lihan ja lihavalmisteiden tarkastajiksi ennen tämän lain voimaantuloa hyväksytyt eläinlääkärit voivat tämän lain voimaan tultua ilman eri valtuutusta edelleen toimia tässä tehtävässä, jollei eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos toisin määrää.