1592/1994

Suomen liittymisestä Euroopan unioniin johtuvat perusmaataloustuotteiden tai tällaisten tuotteiden jalostuksesta peräisin olevien maatilavarastojen sekä eläinpääoman arvonalennukset voidaan korvata maataloustuottajille valtion varoista maksettavana kansallisena tukena, edellyttäen, että eduskunta myöntää tarkoitukseen tarvittavat varat, sen mukaan kuin jäljempänä tässä päätöksessä säädetään.

Tämän päätöksen nojalla voidaan myöntää korvausta merkittävässä määrin kauppaa tai teollisuutta harjoittaville viljelijöille tässä päätöksessä mainittujen tuotteiden lisäksi myös sellaisista tuotteista, jotka korvataan ainoastaan kaupalle ja teollisuudelle. Korvausperusteet ovat tällöin samat kuin kaupalle ja teollisuudelle myönnettävissä korvauksissa.

Tämän päätöksen nojalla ei myönnetä korvausta niille henkilöille, jotka pääasiassa harjoittavat kauppaa tai teollisuutta.

Korvausta voidaan maksaa viljelijälle, joka ennen arviointiajankohtaa on:

Korvaus maksetaan sille viljelijälle, joka omistaa tuotteen tai eläimen arviointiajankohtana. Korvaus maksetaan kuitenkin ostajalle, jos myyjä on vakuustarkoituksessa pidättänyt omistusoikeuden eläimeen tai tuotteeseen siihen asti kun hinta on suoritettu. Korvaus eläinpääoman arvonalennuksesta voidaan maksaa myös eläimen arviointiajankohdan haltijalle, jos eläimen omistaja on sitoutunut olemaan hakematta korvausta.

Viljelijällä tarkoitetaan yksityistä viljelijää, useaa viljelijää yhteisesti, avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä, osuuskuntaa, osakeyhtiötä, yhdistystä tai säätiötä, joka on ansiotarkoituksessa harjoittanut tammikuun 1 päivän 1994 jälkeen varsinaista maataloutta, puutarhaviljelyä, hevostaloutta tai mehiläishoitoa. Viljelijään rinnastetaan tässä päätöksessä myös alkutuotantoa harjoittavat valtion ja kuntien laitokset.

Tässä päätöksessä tarkoitetut varastot ja eläimet arvioidaan tammikuun 1 päivänä 1995 kello 0.00 vallitsevan tilanteen mukaisesti.

Tässä päätöksessä tarkoitetut Euroopan unionin hallinnolliset hinnat lasketaan maataloustuotteille 2 päivänä tammikuuta 1995 vahvistetun valuuttakurssin mukaan.

Korvaukselle voidaan maksaa 1 päivänä tammikuuta 1995 voimassa olevaa Suomen Pankin peruskorkoa vastaavaa korkoa 30 päivän ylittävältä ajalta 15 päivästä helmikuuta 1995 lukien maksupäivään saakka.

Korvauksen myöntämisen edellytyksenä on, että:

Tässä päätöksessä tarkoitetaan lisäkorvauksella sitä korvauksen osaa, joka vastaa erityiskäytöstä tai laadusta johtuvaa korotusta tuotteen hinnassa. Lisäkorvausta voidaan maksaa rukiille, vehnälle, mallasohralle, ruokaherneelle, perunalle ja puutarhatuotteille.

Lisäkorvaus maksetaan viljelijän arviointiajankohtana varastoimalle tuotteelle sen jälkeen kun erä on luovutettu ja erän on todettu täyttävän Suomessa ennen liittymistä noudatetut laatuvaatimukset. Rukiin ja vehnän osalta tarkoitetaan tällöin viljan peruslaadusta ja laatuhinnoittelusta annetun valtioneuvoston päätöksen (504/94) 3 §:n mukaista vähimmäislaatua tai siemenkauppalaissa (233/93) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä kylvösiemenelle asetettuja vaatimuksia.

Lisäkorvaus voidaan maksaa, jos peruna ja puutarhatuotteet on luovutettu viimeistään 31 päivänä toukokuuta 1995 ja ruis, vehnä, mallasohra sekä ruokaherne viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1995.

Korvausta ei makseta niille tuotteille, joille on maksettu hinnanalennuskorvausta maataloustuotteiden hinnanerokorvauksista annetun lain (1521/93) nojalla.

Jos viljelijä on tehnyt tai tekee tuotteesta arvonlisäverolain (1501/93) 102 §:ssä tai 107 §:ssä tarkoitetun vähennyksen, korvausta alennetaan vähennyksestä saatua hyötyä vastaavasti.

Korvausta ei makseta, jos kaikkien tässä päätöksessä tarkoitettujen korvausten pääomien yhteismäärä on pienempi kuin 3 000 markkaa.

Korvausta voidaan maksaa eri viljavarastojen arvonalennuksista seuraavasti:

Jos varastoitu tuote sisältää useita 1 momentissa mainittuja viljoja tai viljojen lisäksi palkokasveja, viljojen osuus korvataan kauran korvaustason mukaan.

Interventiohinnan sijasta rukiin, vehnän ja ohran korvauksen perusteena käytetään markkinahintaa, jos markkinahinta poikkeaa yli 5 % interventiohinnasta. Markkinahintana pidetään tällöin Suomessa tammikuussa 1995 toteutunutta keskimääräistä peruslaatuisen viljan hintaa viljelijältä ostajan varastolle toimitettuna.

Tuoresäilötyn viljan varastojen arvonalennus korvataan alla mainittujen muuntokertoimien mukaisesti.

Ostorehujen varastoista korvataan täysrehut, kuivattu ohrarehu, vehnälese, melassi, melassileike ja puristeleike.

Erityisestä syystä maaseutuelinkeinopiiri voi antaa suostumuksen muiden kuin 1 momentissa mainittujen ostorehuvarastojen arvonalennuksien korvaamisesta viljelijälle, jolla on kysymyksessä olevaa rehua varastossa pitkän ajan tarvetta vastaava määrä ja jonka harjoittamassa kotieläintuotannossa rehulla on olennainen merkitys.

Korvausmäärän perusteena käytetään soveltuvin osin kaupan ja teollisuuden varastokorvauksissa sovellettavia muuntokertoimia.

Rehuherneen varastoista voidaan korvata Suomessa marras- ja joulukuussa 1994 toteutuneiden markkinahintojen keskiarvon ja tammikuussa 1995 toteutuneen markkinahinnan erotus. Siemenherneelle maksetaan sama korvaus kuin rehuherneelle.

Ruokaherneen varastoista voidaan korvata Suomessa marras- ja joulukuussa 1994 toteutuneiden markkinahintojen keskiarvon ja tammikuussa 1995 toteutuneen markkinahinnan erotus. Ruokaherneen ja rehuherneen korvausten erotus maksetaan viljelijälle lisäkorvauksena sen jälkeen kun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetut ehdot ovat täyttyneet.

Korvausta voidaan maksaa Suomessa myyntitarkoitukseen tuotetun perunan, porkkanan, sipulin, valkokaalin, punakaalin, savoijinkaalin, persiljan, purjon, punajuuren, mukulasellerin, palsternakan, kiinankaalin ja lantun varastojen arvonalennuksista. Varastoista korvataan Suomessa vuosina 1993 ja 1994 toteutuneiden tammikuun markkinahintojen keskiarvon ja tammikuun 1995 markkinahinnan erotus.

Tuoremarkkinoille ja teollisuuden raakaaineeksi toimitettaville tuotteille vahvistetaan eri korvaukset. Tuoremarkkinoille ja teollisuuden raaka-aineeksi toimitettavien tuotteiden korvausten hinnanero voidaan maksaa lisäkorvauksena sen jälkeen kun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetut ehdot ovat täyttyneet. Lisäkorvaus voidaan maksaa tuotteesta ja korvaustasosta riippuen joko tuoremarkkinoille tai teollisuuden raaka-aineeksi toimitettaville tuotteille.

Markkinahintana pidetään ruokateollisuusperunalla Elintarviketeollisuusliiton tilastoimaa ja muilla tuotteilla Elintarviketiedon tilastoimaa keskimääräistä tukkumyyntihintaa myyntimäärillä painotettuna.

Korvausta voidaan maksaa Suomessa myyntitarkoitukseen tuotetun hunajan varastojen arvonalennuksista. Varastoista korvataan joulukuussa 1994 ja tammikuussa 1995 toteutuneiden markkinahintojen erotus. Markkinahintana pidetään Oy Hunajayhtymän irtohunajan sisäänostohintaa.

Sikojen ja siipikarjan eläinpääoman sekä hautomoiden munavarastojen arvonalennukset voidaan korvata enintään liitteen mukaisesti.

Jos marraskuun 1994 ja tammikuun 1995 markkinahinnat Suomessa poikkeavat olennaisesti liitteen laskentaperusteena käytetyistä hinnoista, korvaustasoja tarkistetaan todellisia muutoksia vastaaviksi.

Luvanvaraiselle tuotannolle korvausta voidaan maksaa enintään siltä kotieläinten määrältä, jonka harjoittamiseen viljelijällä on ollut kotieläintuotannon ohjaamisesta annetun lain (1305/90) nojalla lupa tai oikeus.

Maa- ja metsätalousministeriö päättää markkinahintoihin perustuvat tarkemmat korvausmäärät eri tuotteille sekä muuntokertoimet 11 §:n 3 momentissa tarkoitetuille ostorehuille.

Jos markkinahinnat perustuvat kauppakunnostettujen tuotteiden hintoihin, korvausmäärissä voidaan ottaa huomioon keskimääräinen kauppakunnostuksessa poistettava määrä.

Korvausta on alennettava tai korvaus on evättävä, jos:

Jos 1 momentissa tarkoitetun teon taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä ja jos viljelijän erehdystä tai laiminlyöntiä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen ymmärrettävänä, kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi päättää, että korvaus maksetaan arviointihetken todellisen varastotilanteen mukaisesti.

Korvauksen myöntämiseen ja maksamiseen sovelletaan lakia maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä (1336/92). Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen myöntää tuen hakemuksesta. Hakemus on jätettävä maatilan talouskeskuksen sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle 13 päivään tammikuuta 1995 mennessä. Hakijan on liitettävä hakemukseen hakulomakkeessa vaaditut liitteet. Lisäkorvausta on haettava 31 päivään heinäkuuta 1995 mennessä.

Jos hakemus on toimitettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle määräajan päätyttyä, kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi erityisestä syystä myöntää korvauksen hakemuksen myöhästymisen estämättä.

Erityisestä syystä 9 ja 15 §:ssä tarkoitetusta korvauksesta voidaan maksaa ennakkona enintään 75 % arvioidusta määrästä.

Jos samasta tuotteesta ovat hakeneet korvausta useat eri hakijat, korvausten maksamisesta on pidättäydyttävä, kunnes kysymys omistusoikeudesta on lopullisesti ratkaistu.

Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta antaa maa- ja metsätalousministeriö.

Tämä päätös tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 1994. Tässä päätöksessä tarkoitettuja korvauksia voidaan myöntää vasta sen jälkeen kun komissio on hyväksynyt toimenpiteet neuvoston 8 päivänä joulukuuta 1994 Suomessa ja Itävallassa yksityisille varastoille myönnettävästä tuesta antaman asetuksen artiklan 5 nojalla.