611/1990

Sialle lihaksensisäisesti annettavat lääkkeet tulee ruiskuttaa välittömästi korvien takana sijaitsevalle alueelle. Sialle ihonalaisesti annettavat muut lääkkeet paitsi rokotteet tulee ruiskuttaa välittömästi korvien takana sijaitsevalle alueelle tai nivustaipeeseen.

Naudalle lihaksensisäisesti annettavat lääkkeet tulee ruiskuttaa kaulan keskialueelle tai olkavarren takaosan lihaksistoon.

Naudalle ihonalaisesti tai lihaksensisäisesti annettavat vitamiinivalmisteet saadaan kuitenkin ruiskuttaa ainoastaan kaulan keskialueelle.

Alle kuuden kuukauden ikäisten vasikoiden osalta säädetään ruiskeiden antokohdasta 3 §:ssä.

Lampaalle, vuohelle, porolle ja alle kuuden kuukauden ikäiselle vasikalle ruiskeena annettavat lääkkeet tulee ruiskuttaa kaulan keskialueelle. Ruiske tulee antaa ensisijaisesti ihonalaisesti.

Sen estämättä, mitä 1 §:ssä, 2 §:n 1 momentissa sekä 3 §:ssä on säädetty, voidaan lääke ruiskuttaa kyseisissä säännöksissä mainittujen eläinten muihinkin kohtiin, jos eläinlääketieteelliset näkökohdat, lääkkeen käyttöohje, lääkitysolosuhteet tai muu erityinen syy sitä edellyttää. Tällöin eläinlääkärin tulee kirjallisesti ilmoittaa käyttämästään poikkeavasta ruiskutuskohdasta eläimen omistajalle tai haltijalle.

Lääke voidaan tarvittaessa ruiskuttaa myös suoraan sairaaseen kudokseen, jolloin 1 momentin mukaista kirjallista ilmoitusta ei tarvitse antaa.

Elintarviketuotantoon käytettävä lääkitty eläin on voitava tunnistaa lääkkeestä johtuvan varoajan päättymisajankohtaan saakka. Jos eläintä ei tällöin voida muutoin tunnistaa, on eläimen omistajan tai haltijan merkittävä se riittävän kestävällä väriaineella tai eläimeen kiinnitettävällä merkillä.

Milloin maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto on määrännyt eläimen merkittäväksi lääkitsemisen yhteydessä muulloinkin kuin käytettäessä lääkkeitä, joille on määrätty varoaika, on eläin merkittävä loveamalla, korvamerkillä, tatuoimalla tai muulla pysyvällä tavalla, jollei eläintä voida muutoin tunnistaa.

Elintarviketuotantoon käytettäviä eläimiä tilalta tai muusta eläintenpitoyksiköstä siirrettäessä taikka niitä kuljetettaessa tai kaupan pidettäessä on eläimet merkittävä 5 ja 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla, jotta se eläintenpitoyksikkö, josta ne ovat peräisin, voidaan selvittää. Eläimiä ei kuitenkaan tarvitse merkitä, jos ne voidaan muutoin tunnistaa.

Eläinlääkärin on annettava kirjallinen selvitys eläimen omistajalle tai haltijalle sellaisista elintarviketuotantoon käytettävälle eläimelle antamistaan lääkkeistä, joille on määrätty varoaika.

Kirjallisessa selvityksessä on oltava seuraavat tiedot:

Silloin, kun annetulla lääkkeellä ei ole varoaikaa, voi eläinlääkäri antaa muun kuin kirjallisen selvityksen elintarviketuotantoon käytettävän eläimen lääkitsemisestä. Eläinlääkärin on tällöin varmistuttava siitä, että eläimen omistaja tai haltija pystyy saamansa selvityksen perusteella pitämään eläinten lääkitsemisestä annetun lain 7 a §:ssä edellytettyä kirjanpitoa eläimen lääkitsemisestä.

Jos eläin tai siitä saatava tuote luovutetaan elintarvikkeeksi varoajan kuluessa, on eläimen omistajan tai haltijan tehtävä eläinten lääkitsemisestä annetun lain (402/90) 6 §:n mukainen ilmoitus lääkityksestä kirjallisesti eläimen tai siitä saatavan tuotteen vastaanottajalle.

Jos tarkastuseläinlääkäri epäilee, että eläinten lääkitsemisestä annetun lain 6 §:n säännöksiä on rikottu, on hänen ilmoitettava asiasta lääninhallitukselle. Ilmoitus tehdään sen läänin lääninhallitukselle, jonka alueella sijaitsee se tila, jolta eläin tai siitä saatu tuote on luovutettu.

Lääninhallituksen tulee selvittää, miten eläintä on lääkitty. Jos lääninhallituksella on syytä epäillä, että 1 momentissa mainittuja säännöksiä on rikottu, tulee sen tehdä asiasta tutkintapyyntö poliisille.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.