1211/1990

Sotilastapaturmasta ja palvelussairaudesta vahingoittuneella tai sairastuneella ja hänen omaisellaan on oikeus korvaukseen valtion varoista niin kuin tässä laissa säädetään.

Oikeutta korvaukseen ei ole sellaisella puolustusvoimien palveluksessa olevalla henkilöllä eikä hänen omaisellaan, jonka oikeus korvaukseen määräytyy valtion virkamiesten tapaturmakorvauksesta annetun lain (449/90) tai tapaturmavakuutuslain (608/48) mukaan.

Korvaukseen on oikeutettu myös puolustusvoimien vapaaehtoisiin harjoituksiin ja valvomiin ammuntoihin ja sen Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä tilaamaan koulutukseen sekä puolustusvoimien virka-aputehtävään osallistuva henkilö siten kuin vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain (556/2007) 35 §:ssä säädetään. (11.5.2007/561)

Sotilastapaturmalla tarkoitetaan tässä laissa tapaturmaa, joka on aiheuttanut vamman tai sairauden:

Henkilön 1 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa saama vamma, joka on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana ja jota ei korvata palvelussairautena, voidaan sen mukaan mitä työtapaturmista on säädetty, katsoa sotilastapaturman aiheuttamaksi.

Sotilastapaturmana korvataan myös muun kuin sotilastapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden olennainen paheneminen, jos paheneminen on todennäköisesti aiheutunut sotilastapaturmasta.

Sotilastapaturmana tai palvelussairautena ei kuitenkaan pidetä sellaista ansiotyössä sattunutta tapaturmaa tai aiheutunutta ammattitautia, josta 1 §:ssä tarkoitetulla henkilöllä on oikeus saada korvausta tapaturmavakuutuslain tai maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/81) mukaan. Jos tapaturmavakuutuslain tai maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain nojalla maksettava korvaus antaisi 1 §:ssä tarkoitetulle henkilölle pienemmän etuuden kuin tässä laissa tarkoitettu korvaus, maksetaan ylimääräinen osuus sotilastapaturmalain nojalla.

Palvelussairaudella tarkoitetaan tässä laissa:

Tämän lain mukaisia korvauksia koskevat asiat käsittelee Valtiokonttori.

Korvauksen hakemisesta, korvausvelvollisuudesta, korvauksesta, korvausasioiden käsittelystä, korvauksensaajan puhevallan käyttämisestä, osallistumisesta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin, muutoksenhausta, takautumisoikeudesta ja velvollisuudesta tietojen antamiseen on, jollei tässä laissa toisin säädetä, soveltuvin osin voimassa, mitä tapaturmavakuutuslaissa, ammattitautilaissa, tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetussa laissa (625/1991) ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (1316/2010) säädetään. Valtiokonttoria koskee tällöin, mitä vakuutuslaitoksesta säädetään.

Muussa laissa säädettyä korvausta määrättäessä tämän lain mukaiset etuudet otetaan huomioon samalla tavoin kuin tapaturmavakuutuslain mukaiset etuudet. Tällöin ei kuitenkaan sovelleta, mitä liikennevakuutuslain 6 §:n 4 momentissa säädetään tapaturmava kuutuslain mukaisen korvauksen huomioon ottamisesta korvattaessa henkilövahinkoa liikennevakuutuksesta.

Tapaturma- ja perhe-eläkettä määrättäessä vuosityöansioksi on katsottava vähintään tapaturmavakuutuslain 16 §:ssä tarkoitettu vuosityöansio. Vuosityöansion vähimmäismäärä on kuitenkin tapaturmavakuutuslain 16 §:n 6 monentissa tarkoitettu vuosityöansio kahdella kerrottuna.

Korvaus suoritetaan vahingoittuneelle ja sairastuneelle palveluksesta vapautumisen jälkeiseltä ajalta.

Haittaraha voidaan suorittaa ja sairaanhoito korvata myös palvelusajalta.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Tätä lakia sovelletaan vammoihin ja sairauksiin, jotka ilmenevät lain tultua voimaan.