296/1976

Tätä lakia sovelletaan jäljempänä mainituin poikkeuksin työhön, jota suomalaisessa, ulkomaanliikenteeseen käytettävässä aluksessa toimessa oleva henkilö tekee aluksen lukuun taikka muutoin esimiehen määräyksestä aluksessa tai muualla.

Lain säännöksiä on noudatettava silloinkin, kun ulkomaanliikenteeseen käytettävä alus tekee matkoja Suomen satamien välillä.

3 momentti on kumottu L:lla 22.2.2019/251 .

Mitä tässä laissa säädetään työntekijästä, sovelletaan myös virkamieheen. Samoin mitä tässä laissa säädetään työehtosopimuksesta, sovelletaan myös virkaehtosopimukseen. (23.2.2001/151)

Tätä lakia ei sovelleta työhön, jota tekee:

Tätä lakia sovelletaan myös työhön merikalastusaluksessa, joka liikennöi työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain (248/1982) soveltamisalan ulkopuolisilla vesialueilla. Lakia ei kuitenkaan sovelleta sen 9 a–9 c ja 10 §:ää lukuun ottamatta:

Lain 9 a–9 c ja 10 §:ää sovelletaan myös aluksella muutoin kuin työsuhteessa työskentelevään kalastajaan, jos aluksella samanaikaisesti työskentelee työntekijöitä työsopimuksen perusteella.

Tässä laissa tarkoitetaan:

Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 40 tuntia viikossa.

Taloustyöntekijän säännöllinen työaika pyhäpäiväksi tai lauantaiksi sattuvana satamavuorokautena on kuitenkin enintään 5 tuntia:

Säännöllinen työaika on sijoitettava siten:

Milloin matkustaja-aluksessa ei satamavuorokautena ole matkustajia, saa 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu jakso kuitenkin olla enintään 12 tunnin pituinen ja sen tulee päättyä muuna arkipäivänä kuin lauantaina ennen kello 19:ää sekä pyhäpäivänä ja lauantaina ennen kello 15:ttä.

Sen estämättä, mitä tässä pykälässä työajan sijoittamisesta on säädetty, säännöllinen työaika voidaan satamavahdin järjestämistä varten sijoittaa muuna arkipäivänä kuin lauantaina myös kello 18:n ja kello 6:n väliselle ajalle.

Jos työntekijä siirtyäkseen osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle haluaa tehdä säännöllistä työaikaa lyhyemmän ajan työtä, työnantajan on ensisijaisesti järjestettävä työt niin, että työntekijä voi tehdä osa-aikatyötä. Vastaavasti työnantajan on järjestettävä työt osa-aikatyön mahdollistavalla tavalla silloin, kun 55 vuotta täyttänyt, työnantajan palveluksessa vähintään kolme vuotta ollut työntekijä haluaa lyhentää säännöllistä työaikaansa. Työajan lyhentäminen toteutetaan työnantajan ja työntekijän sopimalla tavalla ottaen huomioon työntekijän tarpeet sekä työnantajan tuotanto- ja palvelutoiminta.

Ellei tämän lain ylityötä koskevista säännöksistä muuta johdu, ei pyhäpäivänä ja lauantaina saa teettää työtä muutoin kuin tässä luvussa mainituissa tapauksissa.

Vuorotyöntekijää saa pitää työssä sellaisena pyhäpäivänä ja lauantaina, joka ei ole satamavuorokausi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna pyhäpäivänä vuorotyöntekijä voidaan kuitenkin velvoittaa suorittamaan ainoastaan:

Pyhäpäivänä tai lauantaina, joka on satamavuorokausi, vuorotyöntekijää ei saa pitää työssä.

Taloustyöntekijää saa pyhäpäivänä ja lauantaina pitää työssä 2 momentissa säädetyin rajoituksin.

Muun kuin matkustaja-aluksen taloustyöntekijä sekä matkustaja-aluksen taloustyöntekijä, jos matkustajat eivät ole aluksessa, voidaan pyhäpäiväksi sattuvana satamavuorokautena velvoittaa tekemään ainoastaan laivaväen ja matkustajien muonituksen vaatimaa työtä, tarpeellista tarjoilua sekä helppoa puhdistustyötä.

Sen estämättä, mitä säännöllisestä työajasta, työajan sijoittamisesta ja työn teettämisestä pyhäpäivänä ja lauantaina edellä on säädetty, voidaan työntekijä korvausta vastaan velvoittaa tekemään ylityötä.

Työntekijää saa säännöllisen vuorokautisen työajan lisäksi pitää ylityössä enintään 16 tuntia viikossa. (23.3.2012/140)

Ylityötä, joka korvataan 12 §:n 2 momentissa ja 14 §:ssä tarkoitetulla vastikkeella, ei oteta huomioon 2 momentin mukaista viikoittaista ylityön enimmäismäärää laskettaessa. (17.10.1997/942)

Työntekijälle on annettava jokaisen 24 tunnin aikana vähintään 10 tunnin lepoaika ( vuorokausilepo ) ja jokaisen seitsemän päivän jakson aikana yhteensä vähintään 77 tunnin lepoaika.

Vuorokautinen lepoaika voidaan jakaa enintään kahteen jaksoon siten, että toisen jaksoista on kestettävä yhtäjaksoisesti vähintään kuusi tuntia. Peräkkäisten lepoaikojen väli ei saa olla 14 tuntia pidempi.

Jos työntekijän 1 momentissa tarkoitettu vähimmäislepoaika ei täyty työkutsujen vuoksi, hänelle on annettava riittävä korvaava lepoaika. Korvaava lepoaika on annettava niin pian kuin mahdollista. (11.6.2020/436)

Alle 30 minuutin taukoa ei lueta 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun lepoaikaan.

Alle 18-vuotiaalle työntekijälle on annettava vähintään yhdeksän tunnin yhtäjaksoinen vuorokautinen lepoaika. Nuorta työntekijää ei saa pitää työssä kello 24:n ja 05:n välisenä aikana, ellei kysymys ole nuoren koulutukseen liittyvän harjoitusohjelman suorittamisesta.

Merikalastusaluksella työskentelevän työntekijän työaika ei saa ylittää keskimäärin 48 tuntia viikossa 12 kuukauden ajanjakson aikana.

Edellä 9 §:n 2 momentissa ja 9 a §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjä rajoituksia ei sovelleta:

Edellä 9 §:n 2 momentissa säädettyjä rajoituksia ei sovelleta ylityöhön, jota vaaditaan:

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut harjoitukset on toteutettava tavalla, joka häiritsee mahdollisimman vähän työntekijän lepoaikoja ja joka ei aiheuta väsymystä.

Vuorokautisen säännöllisen työajan ylittävä työ sekä työ, jota muutoin suoritetaan 2 ja 3 luvun säännöksistä poiketen, korvataan varsinaisella ylityökorvauksella siten kuin 13 §:ssä säädetään.

Jos muuta kuin sunnuntaina tehtävää työtä on vuorokautista säännöllistä työaikaa ylittämättä viikon aikana tehty yli 40 tuntia, on ylimenevältä ajalta suoritettava korvaus erityisellä vastikkeella siten kuin 14 §:ssä säädetään. Vastikkeella on korvattava myös se työ, jota tehdään pyhäpäivänä säännöllisenä työaikana. Vastiketta laskettaessa ei oteta lukuun työtä, joka on korvattava varsinaisella ylityökorvauksella.

Varsinainen ylityökorvaus suoritetaan rahana tai työntekijän suostumuksella vapaa-aikana siten kuin siitä työehtosopimuksella sovitaan.

Rahana suoritettava ylityökorvaus on tunnilta arkipäivänä tehdystä ylityöstä vähintään 1/102 ja pyhäpäivänä tehdystä ylityöstä vähintään 1/63 työntekijän kuukautisesta rahapalkasta. Ruokarahaa tai sitä vastaavaa korvausta ei tällöin lueta rahapalkkaan.

Edellä 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu vastike on suoritettava:

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua vapaa-aikaa annettaessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä merimiesten vuosilomalaissa (433/1984) on säädetty vuosilomapalkan maksamisesta, loman antamissatamasta sekä loman ajankohdan ilmoittamisesta. (9.9.2011/1026)

3 momentti on kumottu MerimiesL:lla 7.6.1978/423 , joka tuli voimaan 1.7.1978.

Työntekijän oikeus tässä luvussa tarkoitettuun rahana tai vapaa-aikana suoritettavaan varsinaiseen ylityökorvaukseen tai vastikkeeseen on rauennut, jollei kannetta ole nostettu kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana sellainen oikeus syntyi. (1.6.1984/435)

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske saamista, joka on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa.

Tämän lain säännösten estämättä voidaan työ aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähemmän kuin 500 rekisteritonnia, järjestää kaksivuorotyöksi, jolloin korvauksesta säännöllisen 8 tunnin vuorokautisen työajan ylittävältä osalta voidaan sopia työehtosopimuksessa tämän lain säännöksistä poiketen.

Aluksella, jonka bruttovetoisuus on vähintään 500 rekisteritonnia mutta alle 1 600 rekisteritonnia, voidaan työehtosopimuksessa sopia työn järjestämisestä kaksivuorotyöksi. Myös korvaus säännöllisen 8 tunnin vuorokautisen työajan ylimenevältä osalta on tällöin sovittava työehtosopimuksessa.

Työaikaa laskettaessa siihen ei lueta vähintään 30 minuutin ruokailuaikaa eikä muutakaan laivatyön keskeytystä, mikäli työntekijä tällöin esimiehensä luvalla saa poistua työpaikalta ja keskeytys kestää vähintään 1 tunnin.

Työaikaan ei myöskään lueta työtä, joka on aluksen turvalliselle kululle tarpeellista yksinomaan vartiovuoron vaihtumisen johdosta.

Jos säännöllinen työaika on 20 b §:n nojalla sovittu keskimääräiseksi, työtä varten on ennakolta laadittava työajan tasoittumisjärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn keskimäärään.

Valmistellessaan tai aikoessaan muuttaa työajan tasoittumisjärjestelmää työnantajan on varattava työntekijöiden luottamusmiehelle tai jos tällaista ei ole valittu, työsuojeluvaltuutetulle, tai jos tällaistakaan ei ole valittu, työntekijöille tilaisuus esittää mielipiteensä. Luonnokseen perehtymiseen on varattava riittävä aika.

Työajan tasoittumisjärjestelmän muutoksesta on ilmoitettava työntekijöille hyvissä ajoin.

Jokaiselle työpaikalle on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi työntekijän säännöllisen työajan alkamisen ja päättymisen sekä 9 a §:ssä tarkoitettujen lepoaikojen ajankohdat. Työvuoroluettelo on laadittava aluksen työkielellä sekä englannin kielellä.

Vahtihenkilöstölle on laadittava vahtivuoroluettelo, josta käyvät ilmi henkilön nimi ja toimi aluksella sekä vahdin alkamis- ja päättymisajat.

Työ- ja vahtivuoroluettelo on laadittava työjaksoksi tai vähintään kahdeksi viikoksi kerrallaan. Mahdolliset muutokset on tehtävä viivyttelemättä. Työ- ja vahtivuoroluettelo on pidettävä nähtävänä näkyvällä paikalla aluksella.

Työnantajan on kirjattava tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset työntekijäkohtaisesti. Kirjanpitoon on merkittävä kaikki tehdyt työtunnit samoin kuin erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korotusosat. Tällöin aloitettu puolitunti lasketaan ylityötä korvattaessa täydeksi puoleksi tunniksi. Työnantajan on säilytettävä työaikakirjanpito vähintään 15 §:ssä säädetyn kanneajan päättymiseen asti.

Työaikakirjanpito on vaadittaessa näytettävä työsuojelutarkastuksen toimittajalle sekä työntekijöiden luottamusmiehelle tai, jollei tällaista ole valittu, työsuojeluvaltuutetulle. Työntekijällä tai hänen valtuuttamallaan on oikeus saada kirjallinen selvitys työ- ja vahtivuoroluetteloiden ja työaikakirjanpidon työntekijää koskevista merkinnöistä.

Työsuojeluviranomaiselle on pyydettäessä toimitettava jäljennös työaikakirjanpidosta, työajan tasoittumisjärjestelmästä ja 19 a §:ssä tarkoitetusta työvuoroluettelosta.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän lain mukaan tulevia etuja, on mitätön, jollei tästä laista muuta johdu.

Työnantajalla tai työnantajien yhdistyksellä sekä työntekijöiden valtakunnallisella yhdistyksellä tai tämän jäsenyhdistyksellä on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, oikeus sopia toisin siitä, mitä 3–9, 12, 14, 19 ja 19 a §:ssä säädetään. Säännöllinen viikoittainen työaika ei kuitenkaan saa keskimäärin ylittää 40 tuntia enintään 52 viikon ajanjakson aikana.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja työehtosopimuksen määräyksiä työnantaja saa soveltaa niidenkin työntekijöiden työsuhteissa, jotka eivät ole työehtosopimukseen sidottuja mutta joiden työsuhteissa muutoin noudatetaan työehtosopimuksen määräyksiä. Edellä tarkoitettuja määräyksiä saadaan noudattaa työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon saakka niissä työsuhteissa, joissa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa. Jos uutta työehtosopimusta ei tehdä kuuden kuukauden kuluessa edellisen lakkaamisesta, molemmilla sopijapuolilla on oikeus ilmoittaa, että työehtosopimuksen edellä tarkoitettujen määräysten soveltaminen on lopetettava kahden viikon kuluttua ilmoituksesta tai, jos se säännöllisen työajan tasoittumisen vuoksi on tarpeen, tuolloin kuluvan tasoittumisjakson päättyessä.

Mitä tässä pykälässä säädetään työnantajasta ja työnantajien yhdistyksestä, sovelletaan vastaavasti valtion neuvotteluviranomaiseen tai muuhun valtion sopimusviranomaiseen. Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen voivat tehdä:

Työehtosopimuksen määräys, jolla heikennetään Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa määriteltyjä tai Euroopan unionin säädösten mukaisia työntekijöiden etuja vastaavia etuja, on mitätön. Tällaisen määräyksen sijasta on noudatettava kansainvälisen sopimuksen määräyksiä tai Euroopan unionin säädöksiä tai, jos se ei ole mahdollista, säännöksiä, joilla on saatettu voimaan kansainvälisen sopimuksen määräykset tai täytäntöönpantu Euroopan unionin säädökset.

Työnantajan on pidettävä tämä laki ja sen nojalla annetut säännökset työntekijöiden vapaasti saatavilla työpaikalla.

Asiakirjojen on oltava nähtävillä myös englanninkielisinä.

Työsuojeluviranomaiset valvovat tämän lain sekä 20 b §:n nojalla säännöllisestä työajasta tehtyjen sopimusten noudattamista.

Työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tässä laissa olevia tai sen nojalla annettuja muita kuin maksuvelvollisuutta, työaikakirjanpitoa tai nähtävänäpitoa koskevia säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava merityöaikarikkomuksesta sakkoon.

Vastuu työnantajan ja tämän edustajien kesken määräytyy rikoslain 47 luvun 7 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

Rangaistus 20 §:n 1 momentissa tarkoitettua työaikakirjanpitoa koskevasta laiminlyönnistä tai väärinkäytöksestä sekä sellaisesta merityöaikarikkomuksesta, joka on tehty työsuojeluviranomaisen kehotuksesta, määräyksestä tai kiellosta huolimatta, säädetään rikoslain (39/1889) 47 luvun 2 §:ssä .

Tämän lain mukaan ratkaistavissa jutuissa ensimmäinen tuomioistuin määräytyy merilain (674/94) 21 luvun 1 ja 7 §:n mukaan. Muutoin oikeudenkäynnissä noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaressa säädetään.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1976. Sillä kumotaan 14 päivänä heinäkuuta 1961 annettu merityöaikalaki (409/61) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.