GP 170/2024

1Asian tausta ja valmistelu

2EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö

Vuonna 2018 datakeskusten osuus EU:n jäsenvaltioiden sähkönkysynnästä oli 2,7 prosenttia. Niiden energiankulutuksen on kuitenkin ennustettu kasvavan merkittävällä tavalla: Vuonna 2018 unionin datakeskusten energiankulutus oli 76,8 terawattituntia, ja sen odotetaan nouse-van vuoteen 2030 mennessä 98,5 TWh:iin, mikä merkitsisi 28 prosentin lisäystä. Tähän liittyen komissio korosti 19 päivänä helmikuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa”, jäljempänä ”unionin digitaalistrategia”, että tarvitaan erittäin energiatehokkaita ja kestäviä datakeskuksia sekä televiestintäoperaattoreiden ympäristöjalanjälkeä koskevia avoimuustoimenpiteitä.

Tieto- ja viestintätekniikan ja erityisesti datakeskusten kestävän kehityksen edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi edellytettävä datakeskusten energiatehokkuuden, vesijalanjäljen ja kysyntäjouston kannalta merkityksellisten tietojen keräämistä ja julkaisemista unionin yhteisen mallin pohjalta. Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä tietojen keräämistä ja julkaisemista ainoastaan datakeskuksista, joilla on merkittävä jalanjälki ja joiden osalta uusien tai olemassa olevien laitosten asianmukaiset suunnittelu- tai tehokkuustoimet voivat vähentää merkittävästi energian ja veden kulutusta, parantaa järjestelmien tehokkuutta edistäen verkon hiilestä irtautumista tai parantaa hukkalämmön uudelleenkäyttöä lähistöllä sijaitsevissa laitoksissa ja lämpöverkoissa.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi direktiivi kohdistaa sääntelyä datakeskuksiin. Direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetään datakeskusten velvollisuudesta asettaa julkisesti saataville tiettyjä itseään koskevia tietoja. Nämä tiedot yksilöidään direktiivin liitteessä VII. Tiedot on 12 artiklan 1 kohdan mukaan asetettava saataville viimeistään 15.5.2024 ja sen jälkeen vuosittain. Tietoja, joihin sovelletaan liikesalaisuuksia ja luottamuksellisuutta suojaavaa unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä, ei edellytetä julkistettavan.

Edelleen, 12 artiklan 2 kohdassa rajataan tätä velvollisuutta siten, että sen ulkopuolelle jäävät datakeskukset, joita käytetään puolustuksessa ja väestönsuojelussa tai jotka tarjoavat palvelujaan yksinomaan lopputarkoitukseen, joka on puolustus ja väestönsuojelu.

Artiklan 3 kohdan mukaan komissio perustaa datakeskuksia koskevan eurooppalaisen tietokannan, joka sisältää velvoitettujen datakeskusten 1 kohdan mukaisesti toimittamat tiedot. Tätä koskee komission delegoitu asetus (EU) 2024/1364 datakeskuksia koskevan unionin yhteisen luokitusjärjestelmän perustamisen ensimmäisestä vaiheesta. Asetuksessa säädetään datakeskusten kestävyyttä koskevasta raportointimekanismista, datakeskusten kestävyysindikaattoreista sekä edellä mainitusta tietokannasta.

Artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on kannustettava sellaisten alueellaan sijaitsevien datakeskusten omistajia ja ylläpitäjiä, joiden asennetun tietotekniikan tehontarve on yhtä suuri tai suurempi kuin 1 megawatti, ottamaan huomioon datakeskusten energiatehokkuutta koskevien eurooppalaisten käytännesääntöjen viimeisimmässä versiossa tarkoitetut parhaat käytännöt.

Artiklan 5 kohdan mukaan komissio arvioi sille 12 artiklan 1 ja 3 kohtien perusteella toimitetut tiedot 15.5.2025 mennessä ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle asiaa koskevan kertomuksen. Kertomukseen on liitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia, joihin sisältyy lisätoimenpiteitä energiatehokkuuden parantamiseksi.

3Nykytila ja sen arviointi

Energiatehokkuusdirektiivin 12 artikla on sisällöltään uusi säännös direktiivissä. Vastaavaa sääntelyä ei ole aiemmin ollut myöskään kansallisesti.

4Ehdotukset ja niiden vaikutukset

5Muut toteuttamisvaihtoehdot

6Lausuntopalaute

Esitysluonnoksesta pyydettiin lausuntoja 7.5.–5.6.2024 Lausuntopalvelu.fi -verkkopalvelussa. Lausuntoja saatiin yhteensä 14 seuraavilta tahoilta: liikenne- ja viestintäministeriö, puolustusministeriö, sisäministeriö, Energiavirasto, Tilastokeskus, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Teknologiateollisuus ry, Palvelualojen työnantajat Palta ry, Suomen Tuulivoimayhdistys ry, FiCom ry, Telia Finland Oyj, Fortum Oyj Heating and Cooling, Suomen erillisverkot Oy, Leijonaverkot Oy ja Finnish Data Center Association ry. Lausunnoissa nostettiin esiin muun muassa lausunnoilla olleessa esitysluonnoksessa olleen tietojen julkistamista koskevan säännöksen osittainen taannehtivuus ja julkistettavien tietojen mahdollinen arkaluontoisuus, esityksen suhde Eurooppalaista datakeskustietokantaa koskevaan komission delegoituun asetukseen sekä ehdotetusta sääntelystä koituva taakka valvontaviranomaiselle. Lausuntopalautteesta johtuen esitettyä sääntelyä on kevennetty olennaisesti.

Puolustusministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota riskeihin, joita saattaa liittyä datakeskuksiin, joissa on maanpuolustuksen ja kansallisen turvallisuuden kannalta olennaista tietoa. Esitystä on jatkovalmisteltu yhteistyössä puolustusministeriön ja sisäministeriön kanssa, julkistettavia tietoja on vähennetty merkittävästi ja 29 f §:ään lisätty Energiavirastolle velvoite antaa pyynnöstä lausuntonsa siitä, kuuluuko tietty datakeskus 29 f §:n soveltamisalaan.

7Säännöskohtaiset perustelut

2 §.Soveltamisala . Energiatehokkuuslain soveltamisala laajennettaisiin kattamaan datakeskukset. Datakeskukset eivät tällä hetkellä kuulu energiatehokkuuslain soveltamisalaan, minkä vuoksi lain soveltamisalaa on tarpeen laajentaa.

3 §.Määritelmät . Lain 3 §:ään lisättäisiin uusi 32 kohta, joka sisältäisi datakeskuksen määritelmän. Kohta panee täytäntöön direktiivin 2 artiklan 49 kohdan.

29 f § . Datakeskuksia koskevat tiedot . Pykälässä säädettäisiin datakeskuksen omistajalle tai ylläpitäjälle velvollisuus asettaa julkisesti saataville verkkosivuillaan tieto datakeskuksen sijaintimaakunnasta. Direktiivin liitteessä VII, johon 12 artiklan 1 kohdassa viitataan, on lueteltu tietoja, jotka datakeskuksen omistajan tai ylläpitäjän tulisi asettaa julkisesti saataville. Näitä tietoja liitteen mukaan olisivat datakeskuksen nimi; datakeskuksen omistajan ja operaattoreiden nimi; päivämäärä, jona datakeskus on aloittanut toimintansa; kunta, jossa datakeskus sijaitsee; datakeskuksen pinta-ala, asennettu teho, vuotuinen saapuva ja lähtevä dataliikenne; ja datakeskuksessa tallennetun ja käsitellyn datan määrä. Tällaisten tietojen julkistamisesta saattaa kuitenkin joko itsessään tai yhdistettynä muihin tietoihin olla haittaa muun muassa maanpuolustukselle, alueellisen koskemattomuuden valvonnalle ja turvaamiselle sekä yleiselle turvallisuudelle, minkä vuoksi, ottaen myös huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan 1 kohdan a alakohta, kaikkien näiden tietojen asettamista julkisesti saataville ei voida pitää toivottavana. Esimerkiksi yleisesti kriittisiä viranomaispalveluita tuottavat tahot, joita käytetään momentissa tarkoitettujen tehtävien toteuttamisen tukena, voisivat jäädä itsestään selvästi tietojen julkistamisen ulkopuolelle 2 momentissa tarkoitetun lausuntomenettelyn kautta. Tämän vuoksi velvollisuus tietojen saataville asettamiseen kattaisi ainoastaan tiedon datakeskuksen sijaintimaakunnasta.

Asiaa koskevat myös laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta sekä laki kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista, joiden perusteella tieto on salassa pidettävää.

Velvollisuus asettaa julkisesti saataville tieto datakeskuksen sijaintimaakunnasta ei koskisi datakeskuksia, joiden asennetun tietotekniikan tehontarve on vähemmän kuin 500 kilowattia. Velvollisuus ei myöskään kattaisi tietoja, jotka ovat liikesalaisuuslain 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuja liikesalaisuuksia.

Direktiiviin otetun 500 kilowatin kokorajauksen perusteena on se, että tietojen keräämistä ja julkaisemista on pidetty tarkoituksenmukaisena ainoastaan datakeskuksista, joilla on merkittävä jalanjälki ja joiden osalta uusien tai olemassa olevien datakeskusten asianmukaiset suunnittelu- tai tehokkuustoimet voivat vähentää merkittävästi energian ja veden kulutusta, parantaa järjestelmien tehokkuutta edistäen verkon hiilestä irtautumista tai parantaa hukkalämmön uudelleenkäyttöä lähistöllä sijaitsevissa laitoksissa ja lämpöverkoissa. Toisaalta direktiivin liikkumavara mahdollistaa ainoastaan sääntelyn tiukennuksen, eli jos direktiivissä säädetystä rajasta halutaan poiketa, se on mahdollista ainoastaan siten, että rajaa pienemmät datakeskukset tulevat sääntelyn piiriin. Tällaiselle kansalliselle ratkaisulle ei kuitenkaan ole havaittu perusteita.

Pykälän 1 momentin soveltamisalan ulkopuolelle suljettaisiin 2 momentissa ne datakeskukset, joita käytetään maanpuolustuksessa, alueellisen koskemattomuuden valvonnassa tai turvaamisessa tai väestönsuojelussa. Direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa on tämän poikkeamisen mahdollistava säännös. Koska datakeskuksen ei välttämättä aina ole mahdollista yksiselitteisesti omalta osaltaan todeta, kuuluuko se poikkeussäännöksen soveltamisalaan, esityksessä ehdotetaan näihin tilanteisiin mahdollista lausuntomenettelyä, jossa datakeskus voisi pyytää Energiavirastolta lausuntoa. Lausuntoa valmistellessaan Energiaviraston tulisi pyytää puolustusministeriön ja sisäministeriön lausunto.

Siihen, käytetäänkö datakeskusta maanpuolustuksessa, alueellisen koskemattomuuden valvonnassa tai turvaamisessa, tai väestönsuojelussa, vaikuttaa olennaisesti se, mitä tietoja datakeskuksessa säilytetään. Arviointia voidaan tehdä muun muassa sen kautta, sovelletaanko tietoihin esimerkiksi julkisuuslain 24 §:n 10 kohtaa tai kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia. Lisäksi merkittävää on se, tuotetaanko datakeskuksesta momentissa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi merkityksellisiä palveluita.

On huomattava, että Suomi on nykyisin myös sotilaallisesti liittoutunut maa. Myös Pohjois-Atlantin liiton jäsenyys velvoittaa Suomea tietoturvallisuuden osalta uudella tavalla. Pohjois-Atlantin liiton tietoturvallisuussopimus on saatettu voimaan erillisellä lailla (907/2023) .

Säilytettävien tietojen ja tuotettavien palveluiden luonne vaikuttaa olennaisesti arvioon siitä, voitaisiinko datakeskuksesta antaa muuten laissa velvoitettavaksi säädettyjä tietoja.

On myös huomattava, että datakeskuksissa, joissa asiakkaiden käyttöön tarjotaan vain tilat, joihin asiakkaat sijoittavat omat laitteistonsa, omistajan tai ylläpitäjän tiedossa ei välttämättä ole, millaista tietoa kyseisessä datakeskuksessa on. Koska vastuu sijaintitiedon saataville asettamisesta on omistajalla tai ylläpitäjällä, jää näiden ja asiakkaiden välisen sopimuksen varaan se, miten omistaja tai ylläpitäjä saa tiedon mahdollisesta kriittisestä tiedosta.

Direktiivi edellyttää tietojen asettamista julkisesti saataville vuosittain viimeistään 15.5.

Pykälä panee täytäntöön direktiivin 12 artiklan.

29 g §.Valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeudet datakeskukselta . Energiatehokkuuslain mukainen valvova viranomainen on Energiavirasto. Energiaviraston valvontavalta koskee siten myös datakeskuksiin energiatehokkuuslaissa kohdistettuja velvollisuuksia. Tämän valvontatehtävän hoitamiseksi Energiavirastolla olisi oikeus saada salassapitosäännösten estämättä välttämättömät tiedot datakeskuksilta. Nämä tiedot voivat koskea esimerkiksi datakeskuksen sijaintimaakuntaa, energiankulutusta tai dataliikenteen määrää.

Säännöksessä säädettäisiin myös Energiavirastolle oikeus luovuttaa 29 f §:n 2 momentissa tarkoitetun lausunnon antamiseksi tarvittavat tiedot lausuntoa antavalle viranomaiselle, eli puolustusministeriölle ja sisäministeriölle. Ilman näitä tietoja ei olisi mahdollista arvioida datakeskuksen merkitystä maanpuolustukselle, alueellisen koskemattomuuden valvonnalle tai turvaamiselle sekä väestönsuojelulle.

29 h §.Viranomaisen tarkastusoikeus datakeskuksessa . Pykälän 1 momentissa varmistettaisiin Energiaviraston tarkastusoikeus tiloissa ja alueilla, joihin pääsy on laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen. Tämä oikeus käsittäisi kaikki ne tilat ja alueet, joiden olosuhteilla on merkitystä arvioitaessa muun muassa 29 f §:ssä tarkoitettujen arkaluonteisten tietojen, kuten maanpuolustuksen kannalta olennaisten tietojen, julkisuuteen päätymistä vastoin säädettyä. Energiavirastolla olisi myös oikeus tehdä kyseisissä tiloissa ja alueilla tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin.

Perustuslain 10 §:n nojalla on turvattu kotirauha. Lailla voidaan kuitenkin säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Kotirauhan piirissä ovat viranomaistarkastukset mahdollisia, kun on aihetta epäillä tapahtuneen rikos, josta voi seuraamuksena olla vankeusrangaistus. Tämän vuoksi Energiaviraston 29 h §:ssä säädettävä toimivalta olisi 1 momentin mukaisesti rajoitettu, kun kyse on pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuista tiloista. Tällaisissa tiloissa valvontatoimenpiteet olisivat mahdollisia vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä tarkoitettu rikos (väärän todistuksen antaminen viranomaiselle), ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Kyseinen tilanne voisi tulla eteen, jos pääsy tarkastuksen kohteena oleviin tietoihin olisi mahdollista vain kotirauhan piirissä olevilta, esimerkiksi toiminnanharjoittajan omistamilta mutta työntekijän hallussa ja kotonaan säilyttämiltä laitteilta.

Pykälän 2 momentin nojalla Energiavirastolla olisi tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa tarkastuksen kohteena olevan datakeskuksen aineisto haltuunsa. Haltuunotto voisi tulla kyseeseen silloin, kun asiaa ei voida tarkastuksen vaatimalla tavalla selvittää tarkastuksen yhteydessä ja aineiston haltuunotto olisi siksi tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Haltuunoton kohteena voivat olla kaikki tarkastusoikeuden piirissä olevat asiakirjat, tallenteet ja muu aineisto. Aineisto olisi palautettava viipymättä, kun sitä ei enää tarvita tarkastuksen suorittamiseksi. Ratkaisevaa tarpeen kannalta on se, tarvitaanko aineistoa tarkastuksen tavoitteen edellyttämien lisätietojen hankkimiseksi tai tietojen oikeellisuuden tarkistamiseksi.

8Voimaantulo

Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 30.12.2024.

9Suhde muihin esityksiin

10Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

Perusoikeudet suojaavat pääsäännön mukaan Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevia ihmisyksilöitä. Oikeushenkilöitä perusoikeudet suojaavat välillisesti, sillä oikeushenkilön asemaan puuttuminen saattaa merkitä kajoamista oikeushenkilön taustalla olevan yksilön oikeuksiin (ks. HE 309/1993 vp , s. 21–25).

Varallisuusarvoiset immateriaalioikeudet, kuten tekijänoikeus, patenttioikeus ja tavaramerkkioikeus luetaan vakiintuneesti perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan piiriin ( HE 309/1993 vp , s. 62/II, PeVL 1/1995 vp, s. 1/II, PeVL 7/2005 vp, s. 2/I, sekä PeVL 27/2008 vp). Kuten edellä mainitut teollis- ja tekijänoikeudet, myös liikesalaisuudet eroavat esineisiin ja muuhun fyysiseen omaisuuteen liittyvästä omaisuuden suojasta siten, että liikesalaisuudet koskevat aineetonta omaisuutta. Vaikka liikesalaisuuksien suoja eroaa joissain suhteissa teollis- ja tekijänoikeuden suojasta, voidaan liikesalaisuuksienkin katsoa kuuluvan perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuudensuojan piiriin. Omaisuuden suojaa koskevan perustuslain 15 §:n 1 momentin nojalla jokaisen omaisuus on turvattu ja 2 momentin nojalla omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Koska ehdotettavassa laissa ei ehdoteta pakkolunastusta tai siihen verrattavaa toimenpidettä, on ehdotusta arvioitava perustuslain 15 §:n osalta ainoastaan omaisuuden (tässä tapauksessa liikesalaisuuksien) turvaamisen näkökulmasta.

Toiminnanharjoittajiin kohdistuva velvollisuus asettaa julkisesti saataville liiketoimintaansa koskevia tietoja saattaisi loukata näiden omaisuuden suojaa edellyttämällä kaupallisesti arkaluonteisen tiedon asettamista julkisesti saataville. Toisaalta direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa suljetaan tämän velvollisuuden ulkopuolelle tiedot, joihin sovelletaan liikesalaisuuksia ja luottamuksellisuutta suojaavaa unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä. Tässä esityksessä ehdotetaan kuitenkin ainoastaan tietoa datakeskuksen sijaintimaakunnasta asetettavaksi julkisesti saataville. Lisäksi tässä hallituksen esityksessä liikesalaisuuksia koskeva rajaus pantaisiin täytäntöön viittaamalla EU:n liikesalaisuusdirektiivin kansallisesti täytäntöönpanevaan säädökseen liikesalaisuuslakiin (595/2018) ja erityisesti sen 2 §:ssä liikesalaisuudelle annettuun määritelmään.

Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu (1 momentti). Kotirauhan piiriin ulottuvista välttämättömistä toimenpiteistä voidaan säätää lailla perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi (3 momentti).

Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojenluovuttamismahdollisuus ovat perustuslakivaliokunnan mukaan voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus tietojen välttämättömyydestä jonkin tarkoituksen kannalta (ks. esim. PeVL 10/2014 vp, s. 6/II ja siinä viitatut lausunnot). Jos siis viranomaisen tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen liittyvät tietoihin, joita ei ole säännöksessä yksilöity, voivat tiedonsaanti ja -luovuttaminen tapahtua vain siinä tapauksessa, että se on välttämätöntä (ks. esim. PeVL 12/2019 vp s. 2-5, PeVL 17/2016 vp, s. 5-6 ja niissä viitatut lausunnot).

Viranomaisen tietojen saantioikeuden ja tietojenluovuttamismahdollisuuden kannalta merkityksellinen on myös EU:n tietosuoja-asetus ((EU) 2016/679), jossa tarkoitettu henkilötietojen käsittely saattaa tulla kyseeseen näissä toiminnoissa. Tietosuoja-asetuksen 4 artiklan mukaisesti henkilötiedoilla tarkoitetaan kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja, ja käsittelyllä toimintoa tai toimintoja, joita kohdistetaan henkilötietoihin tai henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin joko automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen tai manuaalisesti. Koska tietosuoja-asetuksen tarkoittamilla henkilötiedoilla tarkoitetaan luonnollisia henkilöitä koskevia tietoja, Energiaviraston valvontatoiminnan kannalta välttämättömät tiedot sisältänevät vain pieneltä osin tällaisia tietoja.

Lisäksi huomioon tulee ottaa tietosuoja-asetuksen 86 artikla, jonka mukaan viranomaiset taikka julkis- tai yksityisoikeudelliset yhteisöt yleisen edun vuoksi toteutetun tehtävän suorittamiseksi voivat luovuttaa viranomaisten tai yhteisöjen hallussa olevien virallisten asiakirjojen sisältämiä henkilötietoja viranomaiseen tai yhteisöön sovellettavan unionin oikeuden tai jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jotta voidaan sovittaa yhteen virallisten asiakirjojen julkisuus ja tämän asetuksen mukainen oikeus henkilötietojen suojaan. Siten Energiaviraston ehdotettu toimivalta saada datakeskuksilta valvontatehtävänsä hoitamiseksi välttämättömät tiedot ja luovuttaa ne ehdotetulla tavalla eteenpäin puolustusministeriölle tai sisäministeriölle on perusteltu.

Tarkastusvaltuuksia on tarkasteltava pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa tapahtuvat tarkastukset salliessaan perustuslain 10 §:n 3 momentin kannalta. Niiden on siis oltava välttämättömiä joko perusoikeuksien turvaamisen tai rikosten selvittämisen kannalta. (PeVL 23/2020 vp). Perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut kotirauhan piiriin ulottuvan toimen olevan hyväksyttävä "rikosten selvittämiseksi", jos toimi sidotaan siihen, että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan. Sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta valiokunnan lähtökohtana on ollut, ettei kotirauhan suojaan tule puuttua enimmillään sakolla rangaistavien, moitittavuudeltaan vähäisten rikkomusten selvittämiseksi (ks. PeVL 12/2019 vp, s. 6, PeVL 40/2002 vp, s. 2).

Lakiehdotuksessa esitetään Energiavirastolle toimivaltaa tietojen (mukaan lukien salassa pidettävien tietojen) saamiseen ja luovuttamiseen (29 g §), sekä datakeskusten tiloihin ja alueille (29 h §). Näissä salassa pidettävien tietojen luovuttaminen olisi sidottu välttämättömyyskriteeriin. Vastaavasti tarkastusten tekeminen kotirauhan piiriin kuuluvalla alueella olisi sidottu välttämättömyyteen rikoksen selvittämisen kannalta.

Edellä mainituilla perusteilla lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Ponsi

Koska energiatehokkuusdirektiivissä on säännöksiä, jotka ehdotetaan pantaviksi täytäntöön lailla, annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

2 §Soveltamisala

3 §Määritelmät

5 b lukuDatakeskukset