GP 188/2014

1Nykytila ja ehdotettu muutos

Kunnat päättävät sovellettavista kiinteistöveroprosenteista kiinteistöverolaissa (654/1992) säädettyjen vähimmäis- ja enimmäisprosenttien rajoissa. Kunnanvaltuuston on vahvistettava vuosittain ainakin yleinen kiinteistöveroprosentti ja vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti.

Kunta voi myös vahvistaa erillisen veroprosentin muille kuin vakituisille asuinrakennuksille, voimalaitosrakennuksille, rakentamattomalle rakennuspaikalle sekä yleishyödyllisen yhteisön omistamalle rakennukselle ja maapohjalle. Jollei erillistä veroprosenttia ole vahvistettu, sovelletaan yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Eduskunta on 8 päivänä lokakuuta 2014 hyväksynyt ensimmäisessä käsittelyssä hallituksen esityksessä HE 158/2014 vp esitetyt kiinteistöverolain muutokset, joilla vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin vaihteluvälin ala- ja ylärajaa korotettiin 0,05 prosenttiyksiköllä ja yleisen kiinteistöveroprosentin vaihteluvälin ala- ja ylärajaa 0,2 prosenttiyksiköllä.

Esityksessä ehdotettiin samalla muutettavaksi muiden kuin vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttia koskevaa 13 §:n 1 momenttia, jonka mukaan kunnanvaltuusto voi määrätä muille asuinrakennuksille yleisen kiinteistöveroprosentin vaihteluvälin rajoissa erillisen kiinteistöveroprosentin, joka voi olla enintään 0,60 prosenttiyksikköä vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttia korkeampi.

Lakiehdotuksen perustelujen mukaan lain 13 §:n 1 momenttia ehdotettiin tarkistettavaksi siten, että kunta voisi määrätä muiden asuinrakennusten veroprosentin enintään määräämänsä yleisen kiinteistöveroprosentin suuruiseksi sen estämättä, että muiden asuinrakennusten veroprosentti tällöin ylittäisi vakituisten asuinrakennusten veroprosentin 0,6 prosenttiyksikköä enemmän. Ehdotuksella ei laskettu olevan vaikutusta, koska perustelujen mukaan saman vaikutuksen kuin korottamalla muiden asuinrakennusten veroprosentin yleisen kiinteistöveroprosentin tasolle nämä kunnat saisivat aikaan jättämällä muiden asuinrakennusten veroprosentin määräämättä, jolloin niihin sovellettaisiin kunnan yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Itse lakiehdotuksessa 13 §:n 1 momentti oli kuitenkin muotoiltu siten, että muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosentti voidaan määrätä enintään 0,60 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti tai, jos näin laskettu veroprosentti on kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi , enintään kunnanvaltuuston määräämän yleisen kiinteistöveroprosentin suuruiseksi.

Säännös johtaa siihen, että se rajoittaa muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosentin enintään kunnanvaltuuston määräämän yleisen kiinteistöveroprosentin suuruiseksi sen sijasta, että se esityksen tarkoituksen mukaisesti sallisi kunnanvaltuustolle mahdollisuuden määrätä veroprosentti enemmän kuin 0,6 prosenttiyksikköä vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia korkeammaksikin, sillä edellytyksellä että veroprosentti ei tällöin ylitä kunnan määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Kiinteistöverolain 13 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi sen tarkoitetun sisällön mukaiseksi siten, että muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosentti voidaan määrätä enintään 0,60 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti tai, jos näin laskettu veroprosentti on kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia alempi , enintään kunnanvaltuuston määräämän yleisen kiinteistöveroprosentin suuruiseksi.

2Esityksen vaikutukset

Ehdotus antaa joustavuutta muiden kuin vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin määräämisessä niissä kunnissa, joissa kunnan määräämä muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosentti on lain salliman enimmäismäärän tasolla, eli 0,6 prosenttiyksikköä vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia korkeampi, mutta alempi kuin kunnan määräämä yleinen kiinteistöveroprosentti. Vuonna 2014 tällaisia kuntia on 27.

Vuonna 2014 kuntia, joissa muiden kuin vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentti on yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi, on 189. Näistä kunnista ne, joiden vuodelle 2015 määräämä yleinen kiinteistöveroprosentti jää kunnan määräämää muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia pienemmäksi, joutuisivat ilman nyt ehdotettua tarkistusta alentamaan muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia, minkä seurauksena kuntien kiinteistöverotulot alenisivat muutamalla miljoonalla eurolla, kuntien päätöksistä riippuen.

3Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä.

4Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Kunnanvaltuusto voi määrätä 11 §:ssä mainitun vaihteluvälin sisällä erikseen veroprosentin rakennuksille, joiden huoneistojen pinta-alasta yli puolta käytetään pääasiassa muuhun asumiseen kuin 12 §:ssä tarkoitettuun vakituiseen asumiseen. Tämä veroprosentti voidaan määrätä enintään 0,60 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti tai, jos näin laskettu veroprosentti on kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia alempi, enintään kunnanvaltuuston määräämän yleisen kiinteistöveroprosentin suuruiseksi.