GP 70/2012

1Nykytila

Suomi ja Ruotsi ovat harjoittaneet yhteistyötä jäänmurrossa jo vuodesta 1961 lähtien pohjoismaisen jäänmurtosopimuksen perusteella (Sopimus Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä jäänmurtajien yhteistoiminnasta SopS 36/1961). Yhteistyötä on tehty ensisijaisesti Pohjanlahdella mutta vaikeina jäätalvina myös koko Itämeren altaalla Suomeen tai Ruotsiin suuntautuvan liikenteen avustamiseksi.

Yhteistyön pääsääntönä on ollut, että kukin maa avustaa omiin satamiinsa menevät ja satamista lähtevät alukset. Talviliikenne ohjataan kuitenkin usein varsinkin Perämerellä käyttämään samoja reittipisteitä. Suomi ja Ruotsi ovat avustaneet toistensa avustusta tarvitsevia aluksia vastavuoroisesti ilman eri korvausta periaatteella ”palvelus palveluksesta”. Järjestelyllä on vapautettu jäänmurtajia muualle ja säästetty kustannuksia.

Merenkurkun kautta kulkevasta liikenteestä lähes 70 prosenttia menee Suomen satamiin. Normaaleina talvina vallitsevat tuulet ahtauttavat jäät Suomen rannikoille. Vaikeissa olosuhteissa Suomen oma kahdeksan jäänmurtajan kapasiteetti ei riitä, jolloin Liikennevirasto on rahdannut tilapäisesti ruotsalaisia jäänmurtajia Suomen tarpeisiin. Korvausperusteena on ollut puolet ruotsalaisen murtajan päiväkustannuksista ja polttoaineet niiltä osin, kuin avustukset ovat olleet Suomen satamiin.

2Esityksen tavoitteet

Esityksen tavoitteena on saattaa voimaan Suomen ja Ruotsin välinen sopimus talvimerenkulun yhteisestä järjestämisestä ja yhteistyöstä talvimerenkulun palvelujen alalla ja sillä tavoin edistää talvimerenkulun palvelujen kustannustehokasta tarjontaa. Sopimus tarjoaa mahdollisuuden syventää maiden välistä yhteistyötä talvimerenkulun palvelujen suunnittelussa ja järjestämisessä, mikä turvaa myös vaikeina jäätalvina nykyistä tehokkaammat ja taloudellisemmat jäänmurtopalvelut.

3Esityksen vaikutukset

4Asian valmistelu

Neuvottelut valtiosopimuksen laatimiseksi aloitettiin keväällä 2009. Neuvotteluvaltuuskunnassa oli liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, valtiovarainministeriön ja ulkoasianministeriön edustus. Eduskuntaa informoitiin sopimusneuvotteluista 13 päivänä elokuuta 2009 päivätyllä kirjeellä (LVM/500/04/2009).

Sopimusluonnoksesta saatiin joulukuussa 2010 lausunnot ulkoasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä ja työ- ja elinkeinoministeriöltä. Lausuntoa pyydettiin myös oikeusministeriöltä. Lausunnot on otettu huomioon sopimuksen viimeistelyssä.

Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat valtiosopimuksen Reykjavikissa Pohjoismaiden ja Baltian maiden liikenneministerikokouksen yhteydessä 29 päivänä elokuuta 2011.

Ruotsin ulkoministeriö on 16 päivänä joulukuuta 2011 toimittanut Tukholmassa Suomen suurlähettiläälle sopimuksen voimaansaattamista koskevan nootin.

Hallituksen esitysluonnos lähetettiin 22 päivänä maaliskuuta 2012 lausunnolle seuraaville tahoille: oikeusministeriö, puolustusministeriö, sisäasiainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoasiainministeriö, valtiovarainministeriö, valtioneuvoston kanslia, ympäristöministeriö, Ahvenanmaan maakuntahallitus, Liikennevirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto, Huoltovarmuuskeskus, Elinkeinoelämän Keskusliitto, Suomen Varustamot ry, Suomen Satamaliitto, Suomen Erikoisalusten Työnantajaliitto, Luotsiliitto, Suomen Konepäällystöliitto, Suomen Laivanpäällystöliitto, Suomen Merimies-Unioni SMU ry, Arctia Shipping Oy ja Finnpilot Pilotage Oy. Lausuntopyyntöön saatiin 17 vastausta.

Annetuissa lausunnoissa pääasiassa pidettiin hyvänä Suomen ja Ruotsin välisen jäänmurtoyhteistyön kehittämistä ja puollettiin valtiosopimuksen voimaansaattamista. Myönteisenä nähtiin jäänmurron palvelutason paraneminen vaikeissa jääoloissa ja kustannusten aleneminen kokonaiskapasiteetin tehokkaamman hyödyntämisen ansiosta. Suomen Erikoisalusten Työnantajaliitto ja Suomen Merimies-Unioni pitivät epäkohtana, että ruotsalaiset murtajat avustavat aluksia Suomen satamiin samaan aikaan, kun suomalaisia murtajia on valmiudessa. Jäänmurtopalvelujen viranomaisyhteistyön ja hankinnan rajanvetoon toivoivat selvennyksiä työ ja elinkeinoministeriö sekä Suomen Erikoisalusten Työnantajaliitto. Ahvenanmaan maakuntahallituksella ei ollut huomautettavaa hallituksen esitysluonnoksesta ja se puolsi valtiosopimuksen voimaansaattamista. Hallituksen esitystä on muokattu luonnoksesta saatujen lausuntojen perusteella.

1Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

Sopimuksen johdanto sisältää toteamukset meriliikenneyhteyksien merkityksestä, hankintadirektiivin (2004/18/EY) 15 a artiklan poikkeussäännöksen soveltamisesta valtiosopimukseen, jäänmurtokapasiteetin tarpeesta, kansallisista ja kansainvälisestä lainsäädännöistä ja yleissopimuksista, nykyisestä viranomaisyhteistyöstä, jäänmurtajien ja tietojärjestelmien yhteiskäytön eduista ja yhteistyöstä muiden Itämeren alueen maiden kanssa.

Jäänmurtopalvelujen hankinnasta vastaa Liikennevirasto, jonka tehtäviin talvimerenkulun edellytysten turvaaminen kuuluu Liikennevirastosta annetun lain (862/2009) nojalla. Palveluhankinnoista säädetään laissa julkisista hankinnoista (348/2007) . Jäänmurtaja-avustuksesta säädetään laissa alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta (1121/2005) . Sopimus ei aiheuta lainsäädännön muutostarpeita.

I luku Yleiset säännökset

1 artikla . Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimukseen sisältyvät keskeiset käsitteet ja määritelmät, jotka ovat talvimerenkulun palvelut, jäänmurtaja-avustus, liikennerajoitukset, talvimerenkulun tietopalvelut, jäänmurtaja-avustuksen yhteensovittaminen ja vastaavat viranomaiset.

Artiklassa viitataan liikennerajoitusten osalta kansalliseen ja Euroopan unionin lainsäädäntöön, yhteiseen suomalaisruotsalaiseen käytäntöön sekä kansainvälisiin yleissopimuksiin ja suosituksiin.

Suomessa olennaisin asiaan liittyvä säädös on alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annettu laki. EU:n direktiiveihin 2002/59/EY ja 2009/17/EY sisältyy määräykset toimivaltaisten viranomaisten valtuuksista tilanteessa, jossa jääolosuhteet aiheuttavat vaaraa merenkululle. Suomen ja Ruotsin asettamat liikennerajoitukset koskevat merenkulkupalveluksia, jotka kuuluvat Maailman kauppajärjestö WTO:n palvelukauppaa koskevan yleissopimuksen (GATSsopimus) piiriin.

2 artikla . Sopimuksen kohde. Artikla sisältää määräykset sopimuksen kohteesta. Sopimuksella sopimuspuolet sitoutuvat yhdessä suunnittelemaan ja järjestämään palveluja talvimerenkulkua varten ja sovittamaan niitä yhteen siellä, missä vesialueet rajautuvat toisiinsa Pohjanlahdella ja Ahvenanmerellä Svenska Björnin leveysasteen pohjoispuolella, niitä aluksia varten, jotka saapuvat sopimuspuolten alueilla sijaitseviin satamiin. Artiklan 2 kohdassa todetaan, että ankarina talvina vastaavat viranomaiset voivat tarjota talvimerenkulun palveluja muuallakin. Artiklassa määrätyt tehtävät kuuluvat lain mukaan Liikennevirastolle ja kohdealue on alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetun lain 10 §:n mukainen.

3 artikla . Jäänmurtovalmius. Artiklan 1 kohdassa sopimuspuolet sitoutuvat pitämään hallinnassaan jäänmurtajia, joilla on kokenut ja hyvin koulutettu päällystö, molempien sopimuspuolten vesialueiden talvimerenkulun palvelemiseksi sopimuksen liitteessä tarkoitetun suunnitelman mukaisesti.

Sopimuksen liitteessä on täsmennetty tyydyttävien talvimerenkulun palvelujen varmistamiseksi tarvittavien jäänmurtajien luokitusta ja lukumäärää. Nykyiset jäänmurtajat on jaettu jäänmurtokapasiteettinsa mukaan kahteen luokkaan: suuri A-luokka, joka soveltuu merijään murtamiseen vaativissa olosuhteissa ja B-luokka, johon kuuluvat suhteellisen suuret murtajat soveltuvat merijään murtamiseen vähemmän vaativissa olosuhteissa. Sopimuksentekohetkellä tarpeeksi on arvioitu kymmenen jäänmurtajaa, joista Suomella on hallinnassaan neljä A-luokan murtajaa ja yksi B-luokan murtaja, ja Ruotsilla kolme A-luokan murtajaa ja kaksi B-luokan murtajaa. Käyttöön asetettavien jäänmurtajien lukumäärää ja maiden välistä jakaumaa voidaan muuttaa vastaavien viranomaisten sopimuksella. Lain alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta 10 §:n mukaan jäänmurtaja-avustuksen saatavuudesta huolehtii Suomessa Liikennevirasto.

Artiklan 2 kohdassa määrätään, että maiden vastaavien viranomaisten tai organisaatioiden sopimuksella yksi sopimuspuoli voi, siinä laajuudessa kuin asiasta on sovittu, pitää hallinnassaan jäänmurtajakapasiteettia toisen osapuolen puolesta. Mikäli näin meneteltäisiin, samalla sovittaisiin maksettavista korvauksista. Nämä sopimukset olisivat viranomaisten välisiä yhteistoiminnan yksityiskohtia koskevia kansainvälisiä hallintosopimuksia.

Artiklan 2 kohdassa määrätään myös, että vastaavat viranomaiset voivat neuvotella ja sopia yhdessä hankkivansa jäänmurtajakapasiteettia yhteiseen resurssivarantoon. Mikäli tällainen sopimus tehtäisiin, siihen tulisi soveltaa sitä yleistä periaatetta, että mitään liikevoittoa ei kerätä sellaisten kustannusten korvaamiseksi, joita käytetään molempien maiden yhteisesti järjestämiin palveluihin. Liikennevirastosta annetun lain 2 §:ssä säädetään viraston tehtäviksi muun muassa turvata talvimerenkulun edellytykset ja edistää väylänpidon tuottavuuden parantamista. Tehtäviensä asianmukaisen hoitamisen varmistamiseksi viraston on katsottava voivan olla Suomen puolesta osapuolena artiklassa tarkoitetussa yhteisen resurssivarannon perustamisessa. Näin ollen resurssivarantoa koskevat sopimukset olisivat viranomaisten välisiä yhteistoiminnan yksityiskohtia koskevia kansainvälisiä hallintosopimuksia. Tarvittaessa asia käsiteltäisiin valtion talousarvion yhteydessä.

II luku Talvimerenkulun palvelujen järjestäminen ja tarjoaminen

4 artikla.Tavoite. Artiklassa määrätään, että sopimusosapuolten tavoitteena on aikaansaada luotettavat, hyvin toimivat ja kustannustehokkaat talvimerenkulun palvelut. Palvelut on määritelty artiklassa 1. Sopimuksen liitteessä täsmennetään yhteistoiminnan tavoitteita ja käytännön toteutusta. Liitteessä velvoitetaan vastaavia viranomaisia tekemään yhteinen talvimerenkulun palveluja koskeva suunnitelma.

5 artikla.Liikennerajoitukset. Artiklassa velvoitetaan vastaavat viranomaiset määräämään liikennerajoituksia. Talvimerenkulun avustusta on mahdotonta järjestää niin, ettei alusten koskaan tarvitsisi odottaa jäänmurtoapua. Odotusajan pituuteen vaikuttavat muun muassa kyseisellä merialueella avustavien jäänmurtajien määrä, liikenteen määrä sekä jääolosuhteet. Jäänmurtajien rajallisen määrän vuoksi jäänmurtoavustusta annetaan vain aluksille, jotka täyttävät kulloinkin voimassa olevat liikennerajoitusmääräykset. Liikennerajoitusten ensisijaisena tavoitteena on talvimerenkulun turvallisuuden parantaminen, kun heikkotasoiset alukset rajataan avustuksen ulkopuolelle. Liikennerajoituksista on säädetty alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetussa laissa.

Sopimuspuolet velvoitetaan artiklassa toimimaan yhtenäisten periaatteiden mukaan noudattamalla voimassa olevia Itämeren suojelukomission suosituksia ja 6 artiklassa mainittuja periaatteita talvimerenkulun palvelujen yhteisestä järjestämisestä ja yhteisestä tarjoamisesta.

Vastaavien viranomaisten yhteinen suunnitelma talvimerenkulun palvelujen järjestämisestä täsmentää liikennerajoitusten käyttöä. Pyrkimyksenä on, ettei liikennerajoituksilla vaikuteta eri maiden satamien väliseen kilpailutilanteeseen.

6 artikla . Talvimerenkulun palvelujen tarjoamisen periaatteet.

Artikla sisältää neljä periaatetta. Ensinnä jäänmurtopalvelujen yhteisessä järjestämisessä ja jäänmurtajien kohdentamisessa tulee noudattaa kustannustehokkuusperiaatetta. Kustannustehokkuudella tarkoitetaan sitä, että kuhunkin tarpeeseen valitaan käytettävissä olevasta jäänmurtajakalustosta edullisin ja vältetään turhia siirtymiä alueelta toiselle. Vastaavat viranomaiset tekevät vuosittain suunnitelman siitä, missä järjestyksessä jäänmurtajat lähetetään avustustehtäviin ja missä järjestyksessä ne jäätilanteen salliessa vapautetaan avustustehtävistä.

Toiseksi jäänmurtaja-avustusta on järjestettävä aluksille, jotka täyttävät voimassa olevat liikennerajoitukset sopimuskohteen alueella, tasapuolisesti aluksille Suomen ja Ruotsin satamista ja satamiin, aluksen lipusta riippumatta.

Kolmanneksi mahdolliset avustusoperaatiot, jotka koskevat sopimuskohteessa haaksirikkoutuneita, on käsiteltävä osana yhteistoimintaa vastaavien viranomaisten määräämien sääntöjen mukaisesti.

Neljäs periaate on, että asianomaisten meripelastusviranomaisten on hoidettava meripelastusoperaatiot voimassaolevien sopimusten mukaisesti.

7 artikla . Talvimerenkulun palvelujen ohjaaminen ja yhteensovittaminen.

Vastaavat viranomaiset omistavat yhdessä ja hallinnoivat yhteistyössä talvimerenkulun palvelujen ohjaukseen, koordinointiin ja seurantaan käytettäviä teknisiä järjestelmiä. Vastaavien viranomaisten on tarvittaessa annettava nämä järjestelmät jäänmurtopalvelujen toimittajien käyttöön. Keskeinen tekninen apuväline on Suomen Liikenneviraston, Ruotsin Sjöfartsverketin ja VTT:n yhdessä omistama IBNet, joka on VTT:n kehittämä hajautettu tietojärjestelmä jäänmurtajalaivaston toiminnan seurantaan ja ohjaamiseen.

Artiklan toisessa momentissa määrätään, että vastaavat viranomaiset päättävät, miten jäänmurtopalvelujen johtaminen järjestetään ja nimeävät organisaation, jonka tehtävänä on sovittaa yhteen ja koordinoida talvimerenkulun palveluja. Toistaiseksi vastaavat viranomaiset ovat nimenneet omista organisaatioistaan henkilöt, jotka johtavat jäänmurtopalveluja vuorovaikutuksessa keskenään. Kullakin merialueella operatiivisen toiminnan johtaminen on annettu yhden jäänmurtajan kapteenille.

8 artikla . Hyvitys. Hyvityksen periaatteet kuvataan artiklan mukaan sopimuksen liitteessä, joka on erottamaton osa sopimusta.

Sopimuksen liitteessä määrätään, että jos jommankumman sopimuspuolen jäänmurtoresursseja on käytetty laajalti avustamaan aluksia satamiin ja satamista toisen sopimuspuolen alueella, tästä suoritetaan hyvitys osapuolten kesken. Hyvityksen lähtökohtana pidetään aluksen polttoaineen kulutusta.

Vastaavien viranomaisten yhteisessä talvimerenkulun palveluja koskevassa suunnitelmassa on kuvattu, miten korvausten laskenta tehdään jäänmurtokauden päätyttyä.

Komissio on julkaissut vuonna 2011 Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuun asiassa C480/06 perustuvan valmisteluasiakirjan koskien EU:n hankintasääntöjen soveltamista hankintaviranomaisten välisissä suhteissa (SEC(2011) 1169 lopullinen). Asiakirjassa todetaan muun ohella, että hankintaviranomaiset voivat hankintasääntöjen estämättä ”luoda keskenään joko institutionalisoituja tai ei-institutionalisoituja yhteistyörakenteita”. Hankintaviranomaisten yhteistyöjärjestelyjä koskevat määräykset on otettu myös komission ehdotukseen uudeksi julkisia hankintoja koskevaksi direktiiviksi (KOM(2011) 896 lopullinen, 11 artikla).

III luku Yhteistyö sopimuksen täyttämiseksi

9 artikla . Sopimuksen hallinnointi. Artiklan mukaan kukin sopimuspuoli vastaa omalta osaltaan hallinnollisista kustannuksista sekä toiminnan järjestämisestä ja tiedotuksesta aiheutuvista kustannuksista. Jäänmurtopalvelujen järjestämisestä säädetään kansallisesti jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetussa laissa.

Artiklan toisessa kohdassa määrätään, että sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse, jos sopimuksen täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset muuttuvat.

10 artikla . Sopimuksen seuranta. Artiklassa velvoitetaan sopimuspuolet seuraamaan sopimuksen täytäntöönpanoa joka kolmas vuosi. Vastaavat viranomaiset tarkastavat vuosittain jäänmurtokauden loputtua, miten hyvin sopimus on toiminut ja laativat siitä yhteisen raportin ja tarvittaessa esityksen siitä, miten sopimusta voisi tarkistaa.

Vastaavien viranomaisten raportteja ja sopimuksen toteutumista seurataan sopimusosapuolten vastaavien ministeriöiden kesken.

IV luku Loppu ja siirtymäsäännökset

11 artikla . Sopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika. Artiklan mukaan sopimus tulee voimaan kolmekymmentä (30) päivää sen jälkeen, kun sopimuspuolet ovat diplomaattiteitse antaneet toisilleen kirjallisen ilmoituksen siitä, että kunkin valtion sopimuksen voimaantulolle asettamat kansalliset ehdot ovat täyttyneet.

Sopimus on Suomessa saatettava voimaan lailla. Ruotsi on 16 päivänä joulukuuta 2011 antanut sopimuksen voimaantuloa koskevan nootin.

Sopimus on voimassa kaksikymmentä (20) vuotta voimaantulon päivämäärästä, tämän kuitenkaan rajoittamatta 15 artiklan irtisanomista koskevia määräyksiä.

Sopimuksen voimassaoloaika antaa hyvät edellytykset kehittää yhteistyötä ja toimintaa pitkäjänteisesti.

12 artikla . Sopimuksen muuttaminen. Artiklan mukaan sopimusta voidaan muuttaa sopimuspuolten kirjallisella sopimuksella. Mahdolliset muutostarpeet ilmenevät artiklan 10 mukaisen seurannan yhteydessä.

13 artikla . Sopimuksen suhde vuoden 1961 sopimukseen. Artiklassa määrätään, että alusten ilmoittautumista ja jäänmurtoyhteistyötä koskevissa järjestelyissä muiden Pohjoismaiden kanssa sopimuspuolten tulee noudattaa sopimusta Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä jäänmurtajien yhteistoiminnasta vuodelta 1961, ellei tässä sopimuksessa muuta määrätä.

Sopimuksella on täsmennetty Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä talvimerenkulun palveluissa. Sopimuksentekohetkellä sopimus ei ole ristiriidassa vuoden 1961 sopimuksen kanssa.

14 artikla . Riitojen ratkaiseminen. Artiklan mukaan vastaavien viranomaisten tulee neuvotteluteitse ratkaista tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyvät kiistat. Sellaiset riidat, joista vastaavat viranomaiset eivät pääse sovintoon, sopimuspuolten on ratkaistava. Sopimuspuolia ovat Suomen ja Ruotsin hallitukset.

15 artikla . Irtisanominen. Artiklassa määrätään, että kumpikin sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen kirjallisella ilmoituksella diplomaattiteitse. Sopimuksen voimassaolo lakkaa kaksitoista (12) kuukautta siitä päivämäärästä, kun toinen sopimuspuoli on vastaanottanut tiedonannon asiasta tai sellaisena myöhempänä ajankohtana, joka tiedonannossa ilmoitetaan.

Liite

Sopimuksen liitteeseen viitataan artikloissa 3, 4 ja 8. Liitteessä on viisi väliotsikkoa, jotka ovat tavoitteet, jäänmurtovalmius, jäänmurtajien kohdentaminen, hyvitys ja muuta.

Tavoitteet

Sopimuksen 4 artiklan mukaan yhteistoiminnan tavoitteita tulee täydentää määrällisillä tavoitteilla tai avainluvuilla vastaavien viranomaisten yhteisellä sopimuksella. Näistä tavoitteista ja avainluvuista on tehtävä selkoa yhteisessä talvimerenkulun palveluita koskevassa suunnitelmassa.

Vastaavien viranomaisten suunnitelma talvikaudelle 2011 – 2012 sisältää viisi osaa. Ne ovat jäänmurtajien käyttöönottojärjestys, liikennerajoitukset, erivapaudet, avainluvut ja hyvitysten laskenta.

Tavoitekohdassa määrätään lisäksi, että vastaavat viranomaiset seuraavat tavoitteiden toteutumista ja avainlukuja niiden tietojen avulla, jotka saadaan talvimerenkulun palvelujen ohjaamiseen ja yhdenmukaistamiseen käytettävistä teknisistä järjestelmistä (nykytilanteessa IBNet).

Jäänmurtovalmius

Kohta sisältää jäänmurtovalmiuden ylläpidossa noudatettavat periaatteet, jotka koskevat jäänmurtajien luokittelua, sopimusajankohtana sopimuspuolten hallinnassa olleita jäänmurtajia, kullakin jäänmurtokaudella käytettävien jäänmurtajien ilmoittamista ja muiden jäänmurtajien saatavuuden selvittämistä.

Periaatteina on, että sopimuspuolten tulee yhdessä asettaa sopimuskohteeseen riittävät jäänmurtoresurssit tyydyttävien talvimerenkulun palvelujen turvaamiseksi, ja että tämän sopimuksen mukaisesti käyttöön asetettujen jäänmurtajien lukumäärää ja maiden välistä jakaumaa voidaan muuttaa vastaavien viranomaisten sopimuksella.

Nykyiset jäänmurtajat jaetaan jäänmurtokapasiteettinsa mukaan A) suuriin jäänmurtajiin, jotka soveltuvat merijään murtamiseen vaativissa olosuhteissa, ja B) suhteellisen suuriin jäänmurtajiin, jotka soveltuvat merijään murtamiseen vähemmän vaativissa olosuhteissa. Kummallekin luokalla asetetaan konevoimaa, leveyttä ja syväystä koskevat raja-arvot.

Sopimusajankohtana sopimuspuolilla hallinnassaan olleiden jäänmurtajien nimet, perustietoja ja palveluntoimittajat on lueteltu taulukoissa.

Tyydyttävien talvimerenkulun palvelujen varmistamiseksi on sopimushetkellä arvioitu tarvittavan yhteensä kymmenen jäänmurtajaa. Kohdassa on määritelty maiden välinen jakauma ja todettu vastaavien viranomaisten valtuus yhdessä päättää tarvittavista muutoksista.

Jäänmurtajien kohdentaminen

Kohdassa velvoitetaan vastaavat viranomaiset selvittämään talvimerenkulun palveluja koskevassa yhteisessä suunnitelmassaan, miten yhteistoiminta järjestetään.

Jäänmurtopalvelujen johdon on toisen kohdan nojalla noudatettava kustannustehokkuusperiaatetta jäänmurtajien kohdentamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisessa jäänmurtaja-avustuksessa tulee käyttää tehtävään sopivaa murtajaa, jonka käyttö aiheuttaa vähiten muuttuvia kustannuksia.

Hyvitys

Kohdassa määrätään maksettavasta hyvityksestä, jos jommankumman sopimuspuolen jäänmurtoresursseja on käytetty laajalti avustamaan aluksia satamiin ja satamista toisen sopimuspuolen alueella. Hyvityksen lähtökohtana pidetään aluksen polttoaineen kulutusta.

Vastaavien viranomaisten suunnitelmassa on tarkennettu, miten laskenta tehdään jäänmurtokauden päätyttyä.

Muuta

Kohdassa määrätään, että vastaavien viranomaisten tulee tarvittaessa täydentää talvimerenkulun palveluja koskevaa yhteistä suunnitelmaa lisätiedoilla.

2Lakiehdotuksen perustelut

Suomen perustuslain 95 §:ssä edellytetään, että valtiosopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Tällaiset määräykset tulee saattaa voimaan lailla myös silloin, kun velvoitteen johdosta ei ole tarpeen tarkistaa kansallisen lainsäädännön aineellista sisältöä.

Koska Suomen ja Ruotsin välisen talvimerenkulkupalvelujen yhteistyösopimuksen velvoitteiden toteuttamiseksi ei aineellista lainsäädäntöä ole tarpeen muuttaa, esitys sisältää vain ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:n säännöksellä saatettaisiin voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Lain on tarkoitus tulla voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

3Voimaantulo

Suomen ja Ruotsin välisen sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimus tulee voimaan kolmekymmentä (30) päivää sen jälkeen, kun sopimuspuolet ovat diplomaattiteitse antaneet toisilleen kirjallisen ilmoituksen siitä, että kunkin valtion sopimuksen voimaantulolle asettamat kansalliset ehdot ovat täyttyneet.

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 13 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat kauppamerenkulkua ja kauppamerenkulun väyliä. Näin ollen nyt hyväksyttäväksi esitetty sopimus ei kuulu maakunnan lainsäädäntövaltaan eikä edellytä maakuntapäivien hyväksymistä.

Ruotsi on antanut kansallisten ehtojen täyttämistä koskevan ilmoituksen 16 päivänä joulukuuta 2011.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp). Suomen ja Ruotsin välinen sopimus, joka koskee talvimerenkulun yhteistä järjestämistä ja yhteistyötä talvimerenkulun palvelujen alalla, sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan hyväksyntä on tältä osin tarpeen perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti.

Sopimuksen 1 artikla sisältää sopimuksessa käytettyjen käsitteiden määritelmät. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan. Näin ollen sopimuksen 1 artiklan määräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 2 artikla määrittelee sopimuksen kohteen. Sopimuksen kohteena olevasta jäänmurtoavustuksen antamisesta säädetään alusten jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetun lain 10 §:ssä. Artiklassa tarkoitetusta asiasta on siis voimassa lain säännöksiä ja siten artiklan määräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 3 artiklassa osapuolet sitoutuvat pitämään hallussaan jäänmurtajia. Liikennevirastosta annetun lain 2 §:ssä säädetään Liikenneviraston tehtäväksi talvimerenkulun edellytysten turvaaminen. Jos jäänmurtokapasiteetin hallinta järjestettäisiin 3 artiklan toisessa kohdassa kuvatuilla mahdollisilla vaihtoehtoisilla tavoilla, Asia käsiteltäisiin tarvittaessa valtion talousarvion yhteydessä. Näin ollen 3 artiklan määräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 5 artiklassa määrätään liikennerajoituksista, joista Suomessa säädetään jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetun lain 10 §:ssä. Artiklassa tarkoitetusta asiasta on siis voimassa lain säännöksiä ja siten artiklan määräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 6 artiklassa määrätään talvimerenkulun palvelujen tarjoamisen periaatteista, joihin kuuluu liikennerajoitusten asettaminen. Määräys koskee sellaisten yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, joista on perustuslain 80 §:n mukaan säädettävä lailla. Jäänmurtaja-avustuksen antamisesta säädetään jääluokista ja jäänmurtaja-avustuksesta annetun lain 10 §:ssä. Sopimuksen 6 artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen 7 artiklassa määrätään talvimerenkulun palvelujen ohjaamisesta ja yhteensovittamisesta. Tehtävä kuuluu Suomessa lain mukaan Liikennevirastolle. Artiklassa tarkoitetusta asiasta on siis voimassa lain säännöksiä ja siten artiklan määräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n perusteella esitetään, että

eduskunta hyväksyisi talvimerenkulun palvelujen yhteisestä järjestämisestä ja yhteistyöstä talvimerenkulun palvelujen alalla Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä Reykjavikissa 29 päivänä elokuuta 2011 tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Talvimerenkulun palvelujen yhteisestä järjestämisestä ja yhteistyöstä talvimerenkulun palvelujen alalla Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä Reykjavikissa 29 päivänä elokuuta 2011 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.