GP 85/2011

1Nykytila

Matkailun edistämiskeskus on työ- ja elinkeinoministeriön alainen virasto, josta säädetään matkailun edistämiskeskuksesta annetussa laissa (186/1973, muut. 1240/1987, 1279/1993) ja asetuksessa (459/1988, muut. 1395/1992, 1280/1993, 448/1995, 555/1997, 866/1997, 833/1999, 109/2002). Matkailun edistämiskeskus on matkailualan kansallinen asiantuntija, jonka tehtävänä on Suomen matkailun edistäminen.

Keskuksesta annetussa laissa ovat säännökset keskuksen organisatorisesta asemasta, yleisluontoinen kuvaus sen tehtävistä, johtokunnasta, tehtävien suorittamisesta ja palveluiden maksuista. Lisäksi laissa on yleinen asetuksenantovaltuutus, jonka mukaan tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Keskuksesta annetussa asetuksessa ovat säännökset keskuksen tehtävistä, johtokunnasta, ylijohtajasta, henkilöstöstä, asioiden ratkaisemisesta ja päätösvallan käyttämisestä sekä muista tarkempaa sääntelyä vaativista asioista.

Voimassa oleva matkailun keskuksesta annettu laki ei vastaa keskuksen toiminnassa tai sen toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin eikä työ- ja elinkeinoministeriön nykyisiä ohjauskäytäntöjä. Laki ei myöskään vastaa voimassa olevan perustuslain vaatimuksia.

Perustuslain 80 §:n mukaan tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai ministeriön asetuksen antamisen on perustuttava perustuslaissa tai muussa laissa olevaan valtuutukseen. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan.

Voimassa olevassa keskuksesta annetussa laissa on hyvin yleinen asetuksenantovaltuutus, jonka mukaan tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella. Tällaista yleisluonteista valtuutussäännöstä lain täytäntöönpanosta on perustuslakivaliokunnan mukaan tulkittava suppeasti ja sen soveltamisala jää vähäiseksi (esimerkiksi PeVL 7/2005 vp, PeVL 40/2002 vp, PeVL 29/2004 vp).

2Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole merkittäviä vaikutuksia, koska sillä ei tehdä muutoksia keskuksen tehtäviin tai organisaatioon. Esityksellä ei myöskään ole taloudellisia vaikutuksia.

4Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, ulkoasiainministeriö, valtiovarainministeriö, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry, Matkailun edistämiskeskus, Suomen matkailuorganisaatioiden yhdistys - Suoma ry. Lausunnot saatiin maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja ulkoasiainministeriöltä. Lausunnoissa esitetyt näkemykset on otettu huomioon esityksen jatkovalmistelussa.

1Lakiehdotuksen perustelut

1 §.Hallinnollinen asema ja tehtävät. Lain 1 §:ssä säädettäisiin Matkailun edistämiskeskuksen organisatorisesta asemasta. Keskus on työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan kuuluva virasto, joka vastaa kansallisena viranomaisena Suomen matkailun edistämisestä.

Tässä laissa tarkoitettu Matkailun edistämiskeskus jatkaisi samannimisen viraston toimintaa, josta on ennen tämän lain voimaantuloa säädetty lailla 186/1973.

Markkinoinnissa Matkailun edistämiskeskus voisi käyttää nimeä Visit Finland, joka vastaa alalla yleisesti käytössä olevaa vakiintunutta tapaa, jota kunkin maan matkailunedistämisviranomaiset käyttävät maansa matkailumarkkinoinnissa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yleisellä tasolla keskuksen tehtävistä. Keskuksen tehtävänä olisi vastata Suomeen suuntautuvan ja Suomessa tapahtuvan matkailun edistämisestä, kehittämisestä ja tutkimustoiminnasta sekä suomalaisten matkailuelinkeinojen edistämisestä. Tehtävien suorittamiseksi keskus toimii tarvittaessa yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa. Erityisesti keskus tukee suomalaisten matkailualan yrittäjien ja ulkomaalaisten matkanjärjestäjien yhteistyötä. Kotimaisen matkailun edistäminen ei kuulu keskuksen tehtäviin.

Koska merkittävä osa keskuksen toiminnasta voi tapahtua ulkomailla, pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että keskuksella voisi olla tulo- ja menoarvioin puitteissa toimintayksiköitä myös ulkomailla. Tämä säännös ei suoraan valtuuttaisi perustamaan uusia yksiköitä. Toimintayksiköiden tehtävistä määrättäisiin edelleen keskuksen työjärjestyksessä.

Pykälän 3 momentissa olisi valtuutus säätää keskuksen tehtävistä tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

2 §.Johtokunta. Keskuksen ylintä johtamista varten on johtokunta ja ylijohtaja, joiden rooli määräytyy säädetyn tehtäväjaon mukaisesti. Johtokunnan tehtävänä yleisellä tasolla on ohjata, seurata ja valvoa keskuksen toimintaa. Johtokunta vastaa keskuksen strategisesta johtamisesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin johtokunnan asettamisesta, kokoonpanosta ja toimikauden kestosta.

Johtokunnan nimittäisi jatkossa valtioneuvosto. Tähän asti keskuksen johtokunnan on nimittänyt työ- ja elinkeinoministeriö (1 päivään tammikuuta 2008 asti kauppa- ja teollisuusministeriö), mutta nykyisen valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 6 §:n 2 kohdan mukaan valtioneuvoston yleisistunto käsittelee ja ratkaisee keskushallinnon virastojen ja laitosten johtokuntien jäsenten määräämisestä.

Pykälän 3 momentin mukaan keskukseen palvelussuhteessa olevaa henkilöä ei voisi nimittää johtokunnan jäseneksi. Näin ollen ylijohtaja ja henkilöstön edustaja eivät voisi olla keskuksen johtokunnan jäseninä. Ylijohtaja toimisi johtokunnassa ratkaistavien asioiden esittelijänä. Hän olisi edelleen tulosvastuussa keskuksen toiminnasta.

Keskuksen henkilöstö voisi valita keskuudestaan edustajan, jolla on läsnäolo- ja puheoikeus johtokunnan kokouksissa lukuun ottamatta nimitysasioita. Henkilöstön edustajan läsnäolo- ja puheoikeudella varmistetaan tiedonkulku johtokunnan ja henkilöstön välillä, vaikka henkilöstön edustaja ei toimisikaan varsinaisena tiedottajana. Henkilöstön edustaja toisi henkilöstön näkemyksen ja asiantuntemuksen johtokunnan päätösten tueksi. Henkilöstön edustajaa ei kuitenkaan voisi nimittää johtokunnan jäseneksi, koska ei ole tarkoituksenmukaista, että henkilöstön edustaja joutuisi vastuuseen johtokunnan tekemistä päätöksistä. Nimitysasioissa henkilöstön edustaja ei voisi olla läsnä, koska ei ole tarkoituksenmukaista myöskään, että hän voisi olla esimerkiksi valitsemassa omaa esimiestään.

Pykälän 4 momentissa olisi valtuutus säätää johtokunnan tehtävistä, ratkaisuvallasta ja päätösvaltaisuudesta valtioneuvoston asetuksella.

3 §.Ylijohtaja. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi ylijohtajan nimittämisestä ja roolista viraston päällikkönä. Ylijohtajan nimittää valtioneuvosto. Ylijohtaja vastaa keskuksen operatiivisesta johtamisesta sekä toiminnan tuloksellisuudesta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Ylijohtaja on vastuussa myös keskuksen strategisesta päätöksenteosta toimiessaan johtokunnassa tehtävien päätösten valmistelijana ja esittelijänä. Ylijohtaja vastaa myös päätösten täytäntöönpanosta.

Ylijohtajan virkaan vaadittavista kelpoisuusvaatimuksista säädettäisiin 3 §:n 2 momentissa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ylijohtajan sijaisesta ja sen määräämisestä. Mikäli ylijohtaja olisi esteellinen tai estynyt toimittamaan virkaansa, hänen sijaisenaan toimisi johtokunnan määräämä henkilö.

4 §.Ylijohtajan ratkaisuvalta. Pykälässä säädettäisiin ylijohtajan ratkaisuvallasta.

Ylijohtaja ratkaisee kaikki keskuksessa ratkaistavat asiat, ellei niistä ole muualla erikseen säädetty. Tällaisia säännöksiä, joissa mahdollisesti rajoitetaan ylijohtajan päätösvaltaa, on lakiehdotuksen 2 ja 6 §:ssä, joissa säädetään johtokunnan tehtävistä ja työjärjestyksestä. Ylijohtaja voi ottaa yksittäistapauksessa ratkaistavakseen asian, joka muutoin kuuluisi jonkun muun keskukseen palvelussuhteessa olevan henkilön ratkaistavaksi. Muutoin muun henkilöstön ratkaisuvallasta määrätään keskuksen työjärjestyksessä.

5 §.Henkilöstö. Pykälässä säädettäisiin keskuksen henkilöstöstä. Ylijohtaja olisi virkasuhteinen ja muu henkilöstö voisi olla joko virka- tai työsopimussuhteessa.

6 §.Työjärjestys. Pykälässä säädettäisiin keskuksen työjärjestyksestä.

Keskuksen ylijohtaja vahvistaa työjärjestyksen, jossa on määräykset keskuksen toiminnan järjestämisestä. Työjärjestyksessä annetaan määräyksiä esimerkiksi toimintayksiköistä, henkilöstön tehtävistä, toimivaltuuksista ja sijaisuuksista.

7 §.Voimaantulo. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2012 alussa.

2Tarkemmat säännökset ja määräykset

Ehdotetulla lailla kumottaisiin voimassa oleva laki matkailun edistämiskeskuksesta, jonka nojalla on annettu myös asetus. Uuden lain nojalla on tarkoitus antaa uusi valtioneuvoston asetus, jossa on tarkemman säännökset Matkailun edistämiskeskuksesta.

Esityksen 1 §:n 3 momentissa olisi asetuksenantovaltuutus säätää keskuksen tehtävistä tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Esityksen 2 §:n 4 momentissa säädettäisiin valtuutus säätää johtokunnan tehtävistä ja päätösvallasta valtioneuvoston asetuksella.

Asetusluonnos on esityksen liitteenä.

3Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 2012 alussa.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Matkailun edistämiskeskus on työ- ja elinkeinoministeriön alainen virasto, joka vastaa Suomeen suuntautuvan ja Suomessa tapahtuvan matkailun edistämisestä, kehittämisestä ja tutkimisesta. Keskuksen tehtävänä on myös edistää suomalaisia matkailuelinkeinoja.

Keskuksella voi olla Suomessa ja ulkomailla sijaitsevia toimintayksiköitä.

Keskuksen tehtävistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Keskuksella on johtokunta, joka ohjaa, seuraa ja valvoo keskuksen toimintaa.

Valtioneuvosto nimittää keskuksen johtokunnan jäsenet kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Johtokuntaan kuuluu vähintään viisi ja enintään seitsemän keskuksen toimialaa tuntevaa henkilöä, joista yksi edustaa työ- ja elinkeinoministeriötä. Valtioneuvosto määrää johtokunnalle puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Johtokunnan jäseneksi ei voida nimittää keskukseen palvelussuhteessa olevaa henkilöä. Henkilöstön keskuudestaan valitsemalla edustajalla on läsnäolo- ja puheoikeus johtokunnan kokouksissa lukuun ottamatta nimitysasioita.

Johtokunnan tehtävistä, ratkaisuvallasta ja päätösvaltaisuudesta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Keskuksessa on ylijohtaja, jonka nimittää valtioneuvosto. Ylijohtaja johtaa ja kehittää keskuksen toimintaa sekä vastaa toiminnan tuloksellisuudesta ja tavoitteiden saavuttamisesta työ- ja elinkeinoministeriölle ja keskuksen johtokunnalle.

Kelpoisuusvaatimuksena ylijohtajan virkaan on ylempi korkeakoulututkinto, käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus sekä hyvä perehtyneisyys matkailuun liittyviin kysymyksiin tai kansainväliseen liiketoimintaan.

Keskuksen johtokunta määrää ylijohtajan sijaisen.

Ylijohtaja ratkaisee keskuksessa ratkaistavat asiat, joista ei muualla erikseen säädetä.

Ylijohtaja voi ottaa yksittäistapauksessa ratkaistavakseen asian, joka muutoin olisi muun keskukseen palvelussuhteessa olevan henkilön ratkaistavissa.

Ylijohtajan ratkaisuvaltaa voidaan työjärjestyksellä siirtää muulle keskukseen palvelussuhteessa olevalle henkilöstölle.

Keskuksessa on ylijohtajan virka. Muu henkilöstö voi olla virka- tai työsopimussuhteista.

Keskuksella on työjärjestys, jonka vahvistaa ylijohtaja.

Työjärjestyksessä määrätään keskuksen sisäisestä työnjaosta ja hallinnon järjestämisestä.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Tällä lailla kumotaan matkailun edistämiskeskuksesta annettu laki (186/1973) .

Ennen tämän lain voimaantuloa asetettuun johtokuntaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.