GP 163/2007

1Johdanto

Euroopan yhteisön (EY) nykyistä lentoliikenteen ulkosuhdepolitiikkaa linjaavat yhteisöjen tuomioistuimen vuonna 2002 antamat ns. Open Skies -tuomiot (asiat C-466/98, C-467/98, C-468/98, C-469/98, C-471/98, C-472/98, C-475/98 ja C-476/98). Tuomioiden mukaan lentoliikennettä on pidettävä yhteisön yhteistä etua koskevana alana, ja jäsenvaltioiden on otettava yhteisön lainsäädäntö huomioon neuvotellessaan kansainvälisiä lentoliikennesopimuksia. Tämä on tarkoittanut ensinnäkin sitä, että jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenväliset lentoliikennesopimukset on pitänyt muuttaa yhteisön oikeuden mukaisiksi. Jatkossa lentoliikennesopimuksia tehdään yhä enenevässä määrin suoraan yhteisön ja kolmansien maiden kesken toteuttaen muun muassa parempien markkinoillepääsymahdollisuuksien, tasapuolisten kilpailuedellytysten sekä sääntelyn lähentämisen tavoitteita.

Yhteisön ulkoista ilmailupolitiikkaa koskevasta toimenpidekokonaisuudesta päästiin yhteisymmärrykseen liikenne-, energia- ja televiestintäneuvoston 5 ja 6 päivänä kesäkuuta 2003 pidetyssä istunnossa. Joulukuun 10 päivänä 2004 neuvosto valtuutti komission aloittamaan yhteisön puolesta neuvottelut 80 artiklan 2 kohdan (liikenne) ja 300 artiklan 1 kohdan nojalla (menettely) Marokon kanssa kattavan lentoliikennesopimuksen aikaansaamiseksi.

Neuvottelut Marokon kanssa aloitettiin toukokuussa 2005. Kesäkuussa 2005 neuvosto hyväksyi komission tiedonantoon perustuvat päätelmät yhteisön ulkoisen ilmailupolitiikan kehittämisestä. Päätelmissään neuvosto pani tyytyväisenä merkille edistymisen neuvotteluissa Euro–Välimeri-lentoliikennesopimuksen tekemiseksi Marokon kanssa. Sopimus parafoitiin samana vuonna, 14 päivänä joulukuuta 2005, viiden neuvottelukierroksen jälkeen.

2Nykytila

Euroopan yhteisö on tehnyt vuonna 1996 Marokon kanssa niin sanotun assosiaatiosopimuksen, joka kattaa kolme osa-aluetta: poliittisen yhteistyön, taloudellisen yhteistyön sekä yhteiskunnalliset kysymykset. Assosiaatiosopimuksen mukaan osapuolet tekevät yhteistyötä liikenteen alalla. Assosiaatiosopimuksen nojalla perustetun liikenneasioiden alakomitean toimialaan kuuluvat muun muassa lentoliikenteen turvallisuus ja lentoasemien valvonta.

Yhteisö on tehnyt Marokon kanssa myös niin sanotun horisontaalisen lentoliikennesopimuksen, jolla on korvattu voimassa olevien Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden tekemien kahdenvälisten lentoliikennesopimusten ne määräykset, jotka on todettu yhteisön oikeuden vastaisiksi.

Suomella ei ole voimassa olevaa kahdenvälistä lentoliikennesopimusta Marokon kanssa.

3Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Euro–Välimeri-lentoliikennesopimuksen tavoitteena on laatia EU:n ja Marokon välisille kasvaville lentoliikennemarkkinoille yhtenäiset säännöt, jotka perustuvat yhteisössä voimassa olevaan tämän alan lainsäädäntöön ja koskevat muun muassa vapaata markkinoille pääsyä, sijoittautumisvapautta, yhtäläisiä kilpailuedellytyksiä, turvallisuutta ja ympäristönsuojelua. Sopimus poistaa muun muassa nykyisin voimassa olevat liikennöintirajoitukset EU-maiden ja Marokon välillä.

Marokon kanssa tehty sopimus täydentää osaltaan kesäkuussa 2006 allekirjoitettua sopimusta yhteisen eurooppalaisen ilmailualueen perustamisesta, joka tähtää yhteisen ilmailualueen luomiseen yhteisön naapurivaltioiden kanssa vuoteen 2010 mennessä. Alueeseen kuuluisivat EY ja kaikki sen etelä- ja itäpuolisina rajanaapureina sijaitsevat sopimuskumppanit. Sopimuskokonaisuudella luodaan uusia markkinamahdollisuuksia eurooppalaiselle ilmailuteollisuudelle 35 valtion ja yli 500 miljoonan ihmisen laajuisilla lentoliikennemarkkinoilla.

Sopimuksen myötä marokkolaiset lentoyhtiöt ryhtyvät noudattamaan samoja lentoturvallisuuteen, turvatoimiin ja kilpailuun liittyviä normeja kuin Euroopan yhteisön lentoyhtiöt. Marokko ryhtyy noudattamaan eurooppalaisia normeja myös ilmailun ympäristökysymyksissä ja ilmailuun liittyvissä sosiaaliasioissa.

Sopimuksen ensimmäisessä vaiheessa yhteisön lentoliikenteen harjoittajat saavat käyttää rajoittamattomia liikenneoikeuksia lennettäessä EY:n alueelta Marokkoon ja takaisin. Myös marokkolaisille lentoyhtiöille myönnetään niin sanotut kolmannen ja neljännen vapauden liikenneoikeudet sopimuksen ensimmäisessä vaiheessa.

Sopimuksen toinen vaihe alkaa, kun Marokko on tyydyttävässä määrin ryhtynyt noudattamaan yhteisön ilmailulainsäädäntöä. Tällöin marokkolaiset lentoyhtiöt pääsevät EU:n sisäisille reiteille ja saavat oikeuden lentää jatkolentoja EU:n sisällä. EU:n lentoyhtiöt puolestaan saavat oikeuden jatkaa rahtilentojaan ja tietyin rajoituksin myös matkustajalentojaan Marokosta eteenpäin.

Sopimuksella perustetaan sekakomitea, joka vastaa sopimuksen hallinnoinnista, täytäntöönpanosta sekä sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä.

Esityksen tavoitteena on hyväksyä Euro-Välimeri-lentoliikennesopimus Suomen osalta. Kyseinen kansallinen hyväksyminen on omalta osaltaan edellytys sopimuksen kansainväliselle voimaantulolle. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ehdotetaan saatettavaksi voimaan blankettilailla.

4Esityksen vaikutukset

5Asian valmistelu

Neuvosto myönsi 10 päivänä joulukuuta 2004 komissiolle mandaatin neuvotella Marokon kanssa kattavasta yhteisönlaajuisesta lentoliikennesopimuksesta. Neuvottelut aloitettiin toukokuussa 2005 Rabatissa ja saatiin päätökseen 14 päivänä joulukuuta 2005 Marrakechissa, jolloin sopimus parafoitiin. Neuvosto teki 4 päivänä joulukuuta 2006 päätöksen 2006/959/EY sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta (EYVL L 386, 29.12.2006, s. 55—56).

Neuvotteluvaiheessa asiasta annettiin perustuslain 97 §:n mukaisesti eduskunnalle selvitys E-kirjelmällä (E 34/2004 vp). Suuri valiokunta yhtyi kirjelmässä esitettyyn valtioneuvoston kantaan liikenne- ja viestintävaliokunnan lausunnon mukaisesti. Tasavallan presidentti myönsi sopimuksen allekirjoitusvaltuudet 17 päivänä marraskuuta 2006. Sopimus allekirjoitettiin liikenne-, energia- ja televiestintäneuvoston kokouksen yhteydessä 12 päivänä joulukuuta 2006.

Hallituksen esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä virkatyönä. Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä sekä Ilmailuhallinnolta. Annetut lausunnot on otettu huomioon esityksen jatkovalmistelussa.

6Väliaikainen soveltaminen

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaan neuvosto voi päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yhteisön tekemän sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta ennen sen voimaantuloa. Euro–Välimeri-lentoliikennesopimuksen allekirjoittamista ja väliaikaista soveltamista koskevaan päätökseen 2006/959/EY liittyi säännös, jonka mukaan sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sen voimaantuloon saakka sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan nojalla sopimuspuolten kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Suomen valtiosääntö ei sisällä nimenomaista säännöstä kansainvälisten sopimusten väliaikaisesta soveltamisesta. Jos sopimus sisältää esimerkiksi lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on väliaikaisen soveltamisen katsottu edellyttävän eduskunnan hyväksymistä ja voimaansaattamissäädöstä. Koska Euro–Välimeri-lentoliikennesopimus sisältää eräitä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, vaatii sopimus eduskunnan hyväksymisen. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on yksilöity tarkemmin jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.

Sopimusta allekirjoitettaessa Suomi jätti neuvoston pöytäkirjaan lausuman, jonka mukaan se voi soveltaa sopimusta väliaikaisesti vasta siitä päivästä alkaen, kun se on ilmoittanut yhteisölle saattaneensa päätökseen valtiosääntönsä edellyttämät sisäiset hyväksymismenettelyt. Lausuma merkitsee sitä, että Suomi voi soveltaa sopimusta väliaikaisesti vasta sen jälkeen, kun Suomi on oman valtiosääntönsä mukaisesti hyväksynyt sopimuksen väliaikaisen soveltamisen ja ilmoittanut tästä sopimuksen tallettajana toimivalle neuvoston sihteeristölle.

1Sopimuksen sisältö ja sen suhde Suomen lainsäädäntöön

1 artikla . Määritelmät. Artikla sisältää sopimuksessa käytettyjen keskeisten käsitteiden määritelmiä. Sopimuksessa tarkoitetaan:

”sovitulla lentoliikennepalvelulla” ja ”määrätyllä reitillä” sopimuksen 2 artiklan ja I liitteen mukaista kansainvälistä lentoliikennettä;

”sopimuksella” sopimusta, sen liitteitä ja näiden mahdollisia muutoksia;

”lentoliikenteellä” yleisölle tarjottua matkustajien, matkatavaroiden, rahdin ja postin kuljettamista lentoteitse joko erikseen tai yhdessä maksua tai muuta korvausta vastaan; epäselvien tapausten välttämiseksi tähän sisältyvät säännölliset ja epäsäännölliset (tilausliikenne) lentokuljetukset sekä pelkän rahdin kuljetus;

”assosiaatiosopimuksella” Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon välisestä assosioinnista Brysselissä 26 päivänä helmikuuta 1996 tehtyä Euro–Välimeri-sopimusta;

”yhteisön liikenneluvalla” EY:hyn sijoittautuneiden lentoliikenteen harjoittajien liikennelupaa, joka on myönnetty ja joka pidetään voimassa lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2407/92 mukaisesti;

”yleissopimuksella” Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettavaksi avattua kansainvälistä siviili-ilmailua koskevaa yleissopimusta;

”täydellä korvauksella” korvausta annetuista palveluista, mukaan lukien kohtuulliset hallinnolliset yleiskulut ja tarvittaessa kaikki sellaiset maksut, joita peritään ympäristökustannusten kompensoimiseksi ja joita sovelletaan kansallisuudesta riippumatta;

”sopimuspuolilla” yhtäältä yhteisöä tai sen jäsenvaltioita taikka yhteisöä ja sen jäsenvaltioita, niiden toimivallan perusteella, ja toisaalta Marokkoa;

”kansalaisilla” kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joilla on Marokon kansalaisuus sen lainsäädännön mukaisesti tai Euroopan yhteisön osalta jonkin jäsenvaltion kansalaisuus sen lainsäädännön mukaisesti, siltä osin kuin oikeushenkilön kyseessä ollessa siinä tosiasiallista määräysvaltaa harjoittavat Marokon kansalaisuuden omaavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, suoraan tai osake-enemmistön kautta, ja Euroopan yhteisön osalta jonkin jäsenvaltion tai V liitteessä luetellun kolmannen maan kansalaisuuden omaavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, suoraan tai osake-enemmistön kautta;

”tuilla” kaikkea viranomaisten, alueellisen organisaation tai muun julkisen organisaation myöntämää rahoitusta ja sitä kautta annettua etua esimerkiksi silloin, kun a) tämä käsittää varojen suoran siirron, esimerkiksi avustuksina, lainoina tai pääomasijoituksena, mahdollisen varojen suoran siirron yritykselle taikka yrityksen vastuiden, kuten lainatakausten, vastattavaksi ottamisen; b) saatavasta, joka on viranomaiselle, alueelliselle organisaatiolle tai muulle julkiselle organisaatiolle kuuluvaa tuloa, luovutaan tai sitä ei peritä; c) julkinen organisaatio tarjoaa muita kuin yleiseen infrastruktuuriin kuuluvia hyödykkeitä tai palveluita tai ostaa hyödykkeitä tai palveluita; d) viranomainen, alueellinen organisaatio tai muu julkinen organisaatio suorittaa maksuja rahoitusmekanismiin tai valtuuttaa tai ohjaa yksityisen organisaation vastaamaan yhdestä tai useammasta a, b tai c kohdassa tarkoitetusta, joka tavanomaisesti kuuluu viranomaiselle ja joka ei tosiasiassa eroa julkisten viranomaisten tavanomaisesti noudattamasta käytännöstä;

”kansainvälisellä lentoliikenteellä” lentoliikennettä useamman kuin yhden valtion alueen yli;

”hinnalla” lentoliikenteen harjoittajien ja niiden asiamiesten matkustajien, matkatavaroiden ja/tai rahdin ilmakuljetuksesta, mukaan luettuna tarvittaessa kansainväliseen lentoliikenteeseen liittyvä pintakuljetus, veloittamaa hintaa, maksua ja niiden ehtoja;

”liikennemaksulla” lentoyhtiöille asetettua maksua lentoasemien laitteiden ja palvelujen käytöstä sekä lentoasemien ympäristönsuojeluun, lennonvarmistukseen tai lentoliikenteen turvaamiseen liittyvien laitteiden tai palvelujen käytöstä, mukaan lukien oheispalvelut ja -laitteet;

”SESAR-hankkeella” yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan teknistä toteutusta koskevaa ohjelmaa, joka mahdollistaa uuden sukupolven ilmaliikenteen hallintajärjestelmien tutkimuksen, kehittämisen ja käyttöönoton koordinoinnin ja ajallisen yhteensovittamisen;

”alueella” Marokon osalta maa-alueita, sisävesiä ja sen suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuuluvia aluevesiä sekä Euroopan yhteisön osalta maa-alueita, sisävesiä ja aluevesiä, joihin sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimusta, mainitussa perustamissopimuksessa tai sen korvaavassa sopimuksessa määrättyjen ehtojen mukaisesti;

”toimivaltaisilla viranomaisilla” tarkoitetaan III liitteessä määriteltyjä virastoja tai viranomaisia. Jos kansalliseen lainsäädäntöön tehdään toimivaltaisiin viranomaisiin liittyviä muutoksia, kyseisen sopimuspuolen on ilmoitettava niistä toiselle sopimuspuolelle.

2 artikla.Liikenneoikeudet. Artiklan 1 kohdan mukaan, ellei I liitteessä toisin määrätä, kumpikin sopimuspuoli myöntää toiselle sopimuspuolelle seuraavat oikeudet, joiden mukaisesti kyseisen sopimuspuolen lentoyhtiöt voivat harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä: a) oikeus lentää laskeutumatta toisen sopimuspuolen alueen yli; b) oikeus laskeutua toisen sopimuspuolen alueelle ei-kaupallisessa tarkoituksessa, toisin sanoen muussa tarkoituksessa kuin matkustajien, rahdin tai postin ottamiseksi tai jättämiseksi; c) kun tarjotaan sovittua lentoliikennepalvelua määrätyllä reitillä, oikeus laskeutua toisen sopimuspuolen alueelle kansainvälisen liikenteen matkustajien, rahdin ja/tai postin ottamiseksi tai jättämiseksi joko erikseen tai yhdessä; d) muut tässä sopimuksessa määritellyt oikeudet. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuksen määräysten ei voida tulkita oikeuttavan a) Marokon lentoliikenteen harjoittajia ottamaan jäsenvaltion alueella matkustajia, matkatavaroita, rahtia ja/tai postia kuljetettavaksi korvausta tai maksua vastaan johonkin toiseen kohteeseen kyseisen jäsenvaltion alueella, tai b) Euroopan yhteisön lentoliikenteen harjoittajia ottamaan Marokon alueella matkustajia, matkatavaroita, rahtia ja/tai postia korvausta tai maksua vastaan kuljetettavaksi johonkin toiseen kohteeseen Marokon alueella.

3 artikla.Lupien myöntäminen. Artiklan mukaan sopimuspuolen toimivaltaisten viranomaisten on, saatuaan toisen sopimuspuolen lentoliikenteen harjoittajilta liikennöintilupaa koskevan hakemuksen, myönnettävä tarvittava lupa mahdollisimman pienellä viiveellä artiklassa mainittujen edellytysten täyttyessä. Edellytyksinä ovat muun muassa päätoimipaikka sopimuspuolen alueella ja liikennelupa. Artikla sisältää myös tiettyjä lentoliikenteen harjoittajien omistussuhteisiin ja määräysvaltaan liittyviä edellytyksiä. Lentoliikenteen harjoittajan on lisäksi täytettävä ne ehdot, joita toimivaltainen viranomainen tavallisesti soveltaa kansainvälisen liikenteen harjoittamiseen. Liikennöintiluvan myöntämisen edellytyksenä on myös, että sopimuksen 14 artiklan (lentoturvallisuus) ja 15 artiklan (lentoliikenteen turvaaminen) määräykset ovat voimassa ja niitä sovelletaan. Suomessa säännökset liikennöintiluvan myöntämisestä ovat ilmailulain (1242/2005) 8 luvussa.

4 artikla.Liikennöintiluvan peruuttaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan kummankin sopimuspuolen toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus peruuttaa kokonaan tai tilapäisesti toisen sopimuspuolen lentoliikenteen harjoittajan liikennöintiluvat tai rajoittaa sen toimintaa, jos 3 artiklassa mainitut edellytykset eivät täyty tai jos kyseinen lentoliikenteen harjoittaja ei ole noudattanut sopimuksen 6 artiklassa (lainsäädännön ja määräysten soveltaminen) tarkoitettuja lakeja ja määräyksiä. Artiklan 2 kohdan mukaan luvan peruuttamiseen voidaan ryhtyä vasta, kun toisen sopimuspuolen kanssa on neuvoteltu, elleivät välittömät toimet ole tarpeen 1 kohdan c ja d alakohdan määräysten uusien rikkomusten välttämiseksi. Suomessa Ilmailuhallinnon oikeudesta puuttua liikenteenharjoittajalle myönnettyyn lupaan on säädetty ilmailulain 151 §:ssä.

5 artikla.Investoinnit. Artiklan mukaan EY:n jäsenvaltion tai sen kansalaisten osake-enemmistön hallinta tai tosiasiallinen määräysvalta Marokon lentoliikenteen harjoittajassa tai Marokon tai sen kansalaisten osake-enemmistön hallinta tai tosiasiallinen määräysvalta yhteisön lentoliikenteen harjoittajassa edellyttää sopimuksella perustetun sekakomitean ennalta tekemää päätöstä. Päätöksessä on täsmennettävä ehdot, jotka liittyvät sovittujen lentoliikennepalvelujen tarjoamiseen tämän sopimuksen mukaisesti, sekä ehdot, jotka liittyvät kolmansien maiden ja sopimuspuolten välisiin lentoliikennepalveluihin.

6 artikla.Lainsäädännön ja määräysten noudattaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolen lentoliikenteen harjoittajan ilma-alusten on saapuessaan toisen sopimuspuolen alueelle, ollessaan siellä ja poistuessaan siellä noudatettava niitä toisen sopimuspuolen alueella voimassa olevia lakeja ja määräyksiä, jotka koskevat kansainvälisessä liikenteessä olevien ilma-alusten saapumista toisen sopimuspuolen alueelle tai sieltä poistumista sekä liikennöimistä ja lentämistä sen alueella. Artiklan 2 kohdan mukaan sama koskee lakeja ja määräyksiä, jotka koskevat ilma-alusten matkustajien, henkilöstön tai rahdin saapumista toisen sopimuspuolen alueelle tai sieltä poistumista.

7 artikla.Kilpailu. Artiklan mukaan assosiaatiosopimuksen kilpailua koskevia määräyksiä sovelletaan siinä tapauksessa, että Euro–Välimeri-lentoliikennesopimukseen ei sisälly täsmällisempiä määräyksiä.

8 artikla.Tuet. Artiklan 2 kohdan mukaan sopimuspuolen lentoliikenteen harjoittajalle myöntämät tuet on suhteutettava tavoitteisiin, niiden on oltava avoimia ja ne on suunniteltava siten, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa toisen sopimuspuolen lentoliikenteen harjoittajille. Aikomuksesta myöntää tukea on ilmoitettava toiselle sopimuspuolelle. Artiklan 3 kohdan mukaan toinen sopimuspuoli voi saattaa asian sekakomitean käsiteltäväksi. Artiklan 4 kohdan mukaan sopimuspuolilla on mahdollisuus soveltaa omia tukienvastaisia toimenpiteitään, ellei sekakomitea kykene ratkaisemaan asiaa. 5 kohdan mukaan artikla ei rajoita lainsäädäntöä, joka koskee olennaisen tärkeitä lentoliikennepalveluja ja julkisen palvelun velvoitteita sopimuspuolten alueilla. Suomessa ilmailulain 72 §:ssä on säännös neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2408/92 mukaisen julkisen palvelun velvoitteen asettamisesta.

9 artikla.Kaupallinen toiminta. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus perustaa toimistoja toisen sopimuspuolen alueelle palvelujensa ja toimintojensa edistämistä ja myyntiä varten. 2 kohdan mukaan kummankin sopimuspuolen lentoliikenteen harjoittajilla on toisen sopimuspuolen maahantulo-, oleskelu- ja työlupia koskevan lainsäädännön mukaisesti oikeus kuljettaa toisen osapuolen alueelle lentoliikenteen ylläpitämiseen vaadittavaa asiantuntijahenkilökuntaa. Suomessa maahantuloa, maassa oleskelua ja työntekoa koskevia säännöksiä on ulkomaalaislaissa (301/2004) . Artiklan 3 kohdan mukaan lentoliikenteen harjoittajilla on toisen sopimuspuolen alueella oikeus hoitaa maahuolintansa itse tai käyttää markkinoilla olevia palveluntarjoajia. Suomessa maahuolinnasta on säädetty ilmailulain 10 luvussa.

Artiklan 4 kohdan mukaan lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus myydä lentokuljetuksia suoraan tai asiamiesten välityksellä. 5 kohdan mukaan lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus valuutan vaihtoon ja lähettämiseen kotimaahansa tai valintansa mukaan yhteen tai useampaan muuhun maahan. 6 kohdan mukaan lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus maksaa paikalliset kulunsa, mukaan lukien polttoaineostot, toisen sopimuspuolen alueella paikallisessa valuutassa. 7 kohdan mukaan lentoliikenteen harjoittajilla on tietyin edellytyksin oikeus osallistua yhteisiin markkinointijärjestelyihin sopimuksessa tarkoitettuja palveluja liikennöidessään tai tarjotessaan. 8 kohta sisältää lentoliikenteeseen liittyviä pintakuljetuksia koskevat määräykset.

10 artikla.Tullit ja maksut. Artiklan 1 kohta sisältää määräykset vastavuoroisuuden perusteella myönnettävästä vero-, tulli- ja maksuvapautuksista ilma-alusten, niiden osien, varastojen ja tarvikkeiden osalta. Artiklan 2 kohdan mukaan veroista, tulleista ja maksuista ovat vastavuoroisuuden perusteella vapautettuja myös alakohdissa a—e mainitut varastot ja tarvikkeet. Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuksella ei vapauteta sopimuspuolen alueellaan lentoliikenteen harjoittajille toimittamaa polttoainetta veroista, tulleista, korvauksista, maksuista tai muista 1 kohdassa tarkoitettujen maksujen kaltaisista maksuista. Sopimuspuolen lentoliikenteen harjoittajien on saapuessaan toisen sopimuspuolen alueelle, ollessaan siellä tai poistuessaan sieltä noudatettava niitä tämän toisen sopimuspuolen lakeja ja määräyksiä, jotka liittyvät lentokonepolttoaineen myyntiin, toimittamiseen ja käyttöön. Artiklan 4 kohdan mukaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tarvikkeita ja varastoja voidaan edellyttää pidettävän asiaankuuluvien viranomaisten valvonnassa. Artiklan 6 kohdan mukaan sopimuksen määräykset eivät estä sopimuspuolia määräämästä veroja tai maksuja tavaroille, jotka on myyty muuhun tarkoitukseen kuin matkustajien kulutettavaksi ilma-aluksessa liikennöitäessä niiden alueella kahden sellaisen kohteen välillä, joissa lentokoneeseen nouseminen tai siitä poistuminen on sallittua. Arvonlisäverolain (1501/1993) kansainvälisen kauppaan liittyvää verottomuutta koskevassa 70 §:ssä on säädetty ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynnin verottomuudesta ja matkustajille lennon aikana muuhun kuin välittömään kulutukseen tapahtuvan tavaroiden myynnin verollisuudesta.

11 artikla.Liikennemaksut. Artiklan 1 kohta kieltää sopimuspuolta asettamasta toisen osapuolen lentoliikenteen harjoittajille liikennemaksuja, jotka ylittävät sen omille samanlaisia kansainvälisiä lentoliikennepalveluja tarjoaville lentoliikenteen harjoittajille asetetut liikennemaksut. 2 kohta sisältää määräyksiä maksujen korottamiselle tai uusien maksujen käyttöönotolle asetettavista edellytyksistä.

12 artikla.Hinnoittelu. Artiklan mukaan lentoliikennepalvelujen hinnat on voitava määrätä vapaasti, eikä niitä tarvitse toimittaa hyväksyttäväksi, mutta niistä voidaan pyytää ilmoittamaan pelkästään tiedotustarkoituksessa. Kokonaan yhteisön alueella tapahtuvista kuljetuksista veloitettaviin hintoihin sovelletaan yhteisön lainsäädäntöä.

13 artikla.Tilastot. Artikla sisältää määräykset liikenteen harjoittamiseen liittyvien tilastotietojen toimittamisesta sopimuspuolten viranomaisten välillä. Suomessa ilmailun tilastoista säädetään ilmailulain 169 §:ssä.

14 artikla.Lentoturvallisuus. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten on noudatettava VI liitteessä olevassa A-osassa määriteltyä yhteisön lentoturvallisuuslainsäädäntöä artiklassa tarkemmin mainituin ehdoin. 2 kohta sisältää määräykset asematasotarkastusten suorittamisesta ilma-aluksille, joiden osalta epäillään, etteivät ne täytä siviili-ilmailun yleissopimuksen mukaisia lentoturvallisuusmääräyksiä. 3 kohdan mukaan sopimuspuolet voivat milloin tahansa pyytää neuvotteluja toisen sopimuspuolen soveltamista turvallisuusmääräyksistä. 4 kohdan mukaan sopimus ei rajoita sopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen valtuuksia ryhtyä tarvittaviin ja välittömiin toimenpiteisiin, jos viranomainen havaitsee joko tarkastuksen perusteella tai muuten, että ilma-alus, tuote tai toiminta ei ole yleissopimuksen mukaisten vähimmäismääräysten tai Euro–Välimeri-lentoliikennesopimuksen VI liitteen A-osan nojalla sovellettavan lentoturvallisuutta koskevan lainsäädännön mukainen. Viranomaisella on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin myös epäillessään, että sovellettavaa lainsäädäntöä ei noudateta tai valvota tehokkaasti. Artiklan 5 kohdan mukaan toimenpiteisiin ryhdyttäessä on niistä ilmoitettava viipymättä toisen sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille ja esitettävä niille perustelut. 6 kohdan mukaan kumpi tahansa osapuoli voi saattaa asian sekakomitean käsiteltäväksi, jos toimenpiteitä jatketaan siitä huolimatta, etteivät ne enää ole perusteltuja. Suomessa lentoturvallisuudesta vastaava viranomainen on Ilmailuhallinto, josta säädetään laissa Ilmailuhallinnosta (1247/2005) ja ilmailulaissa. Ilmailuhallinnon oikeudesta suorittaa asematasotarkastuksia on säännöksiä ilmailulain 4 luvussa.

15 artikla . Lentoliikenteen turvaaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet vahvistavat kohdassa mainittujen kansainvälisten sopimusten mukaiset toisiaan koskevat velvoitteensa, joiden mukaan ne turvaavat siviili-ilmailun laittomilta teoilta. 2 kohdan mukaan sopimuspuolet antavat toisilleen tässä tarkoituksessa kaiken tarvittavan avun. 3 kohdan mukaan sopimuspuolten on keskinäisissä suhteissaan toimittava lentoliikenteen turvaamiseen liittyvien normien ja, siinä määrin kuin sopimuspuolet niitä soveltavat, Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vahvistamien ja Chicagon yleissopimuksen liitteinä olevien suositusten mukaisesti. Sopimuspuolten tulee vaatia, että niiden rekisterissä olevia ilma-aluksia käyttävät lentoliikenteen harjoittajat sekä sellaiset lentoliikenteen harjoittajat, joiden harjoittaman liiketoiminnan päätoimipaikka tai vakinainen kotipaikka on sopimuspuolen alueella, ja sopimuspuolen alueella olevat lentoasematoiminnan harjoittajat toimivat näiden lentoliikenteen turvaamista koskevien määräysten mukaisesti. 4 kohdan mukaan sopimuspuolten on taattava, että niiden alueella toteutetaan tehokkaita toimenpiteitä ilma-alusten suojelemiseksi sekä matkustajien ja heidän käsimatkatavaroidensa tarkastamiseksi ja asianmukaisten tarkastusten suorittamiseksi miehistön ja rahdin osalta sekä ilma-aluksen varastojen tarkastamiseksi ennen ilma-alukseen nousemista tai sen lastaamista sekä näiden tapahtumien aikana. Kummankin sopimuspuolen on myös reagoitava myönteisesti kaikkiin toisen sopimuspuolen pyyntöihin, jotka koskevat erityisen uhan torjumiseen liittyvien kohtuullisten erityisturvatoimien toteuttamista. 5 kohdan mukaan, kun siviili-ilma-alukseen kohdistuu tai sitä uhkaa laiton haltuunotto tai ilma-aluksen turvallisuutta, sen matkustajiin tai miehistöön, lentoasemiin tai lennonvarmistuslaitteisiin kohdistetaan muu laiton teko, sopimuspuolten on avustettava toisiaan helpottamalla yhteyksiä ja toteuttamalla muut tarvittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on nopeasti ja turvallisesti saattaa päätökseen tällainen tapaus tai sen uhka. 6 kohdan mukaan sopimuspuoli voi pyytää välittömiä neuvotteluja toisen sopimuspuolen kanssa, kun on riittäviä perusteita uskoa, että toinen sopimuspuoli on poikennut artiklan määräyksistä. 7 kohdan mukaan mahdottomuus saavuttaa tyydyttävä sopimus 15 päivän kuluessa tällaisen pyynnön esittämisestä on peruste kieltäytyä myöntämästä toisen sopimuspuolen yhden tai useamman lentoliikenteen harjoittajan liikennöintilupia tai teknisiä lupia, peruuttaa ne, rajoittaa niiden soveltamista tai asettaa niille ehtoja. 8 kohdan mukaan sopimuspuoli voi ryhtyä väliaikaisiin toimenpiteisiin välittömän ja poikkeuksellisen vaaratilanteen uhatessa jo ennen kuin 15 päivää on kulunut. 7 kohdan nojalla sovellettavien toimenpiteiden toteuttaminen on keskeytettävä, kun toinen sopimuspuoli noudattaa jälleen tässä artiklassa tarkoitettuja määräyksiä. Suomessa siviili-ilmailun turvaamisesta säädetään ilmailulain 11 luvussa.

16 artikla.Ilmaliikenteen hallinta. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten on noudatettava VI liitteen B-osassa tarkoitettua yhteisön lainsäädäntöä. 2 kohdan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat tekemään mahdollisimman tiivistä yhteistyötä ilmaliikenteen hallinnan alalla yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan laajentamiseksi Marokkoon, nykyisten turvallisuusmääräysten ja lentoliikennettä koskevien normien yleisen tehokkuuden parantamiseksi sekä kapasiteetin käytön optimoimiseksi ja viivästysten minimoimiseksi. 3 kohdan a alakohdan mukaan Marokon on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ilmaliikenteen hallintaan liittyvien institutionaalisten rakenteidensa mukauttamiseksi yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan, erityisesti perustamalla tarvittavat kansalliset valvontaelimet, jotka ovat vähintään toiminnallisesti riippumattomia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajista. Yhteisön on 3 kohdan b alakohdan mukaan otettava Marokko mukaan soveltuviin yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan liittyviin lennonvarmistuspalveluja, ilmatilaa ja yhteentoimivuutta koskeviin toiminnallisiin aloitteisiin, erityisesti huomioimalla aikaisessa vaiheessa Marokon toimet toiminnallisten ilmatilan lohkojen perustamiseksi tai koordinoimalla SESAR-hanketta tarkoituksenmukaisella tavalla. Suomessa lennonvarmistuksesta ja siihen liittyvästä viranomaistoiminnasta säädetään ilmailulain 12 luvussa.

17 artikla.Ympäristö. Artiklan mukaan sopimuspuolten on noudatettava VI liitteen C-osassa tarkoitettua lainsäädäntöä.

18 artikla.Kuluttajansuoja. Artiklan mukaan sopimuspuolten on noudatettava VI liitteen D-osassa tarkoitettua lainsäädäntöä.

19 artikla.Tietokonepohjaiset paikanvarausjärjestelmät. Artiklan mukaan sopimuspuolten on noudatettava VI liitteen E-osassa tarkoitettua lainsäädäntöä.

20 artikla.Sosiaaliset näkökohdat. Artiklan mukaan sopimuspuolten on noudatettava VI liitteen F-osassa tarkoitettua lainsäädäntöä.

21 artikla.Tulkinta ja soveltaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi, ja niiden on pidättäydyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa sopimuksen tavoitteiden saavuttamisen. 2 kohdan mukaan sopimuspuolet ovat omalla alueellaan vastuussa sopimuksen sekä VI liitteessä lueteltujen lentoliikennettä koskevan lainsäädännön asianmukaisesta täytäntöönpanosta. 3 kohdan mukaan sopimuspuolten on annettava toisilleen tarvittava tieto ja apu suoritettaessa mahdollisia rikkomuksia koskevia tutkimuksia sopimuspuolille tämän sopimuksen nojalla kuuluvan toimivallan mukaisesti. 4 kohdan mukaan asioissa, jotka ovat toisen sopimuspuolen kannalta merkityksellisiä ja jotka koskevat toisen sopimuspuolen viranomaisia tai sen yrityksiä, tämän toisen sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille tiedotetaan asiasta ja niille annetaan mahdollisuus esittää huomautuksia ennen lopullisen päätöksen tekemistä.

22 artikla.Sekakomitea. Artiklan 1 kohdan nojalla perustetaan sopimuspuolten edustajista koostuva sekakomitea vastaamaan sopimuksen hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta. 2 kohdan mukaan sekakomitean päätökset tehdään yhdessä ja ne sitovat molempia sopimuspuolia. Sopimuspuolet panevat päätökset täytäntöön omien sääntöjensä mukaisesti. 3 kohdan mukaan sekakomitea kokoontuu tarpeen mukaan ja vähintään kerran vuodessa. Kumpikin sopimuspuoli voi pyytää kokouksen koolle kutsumista. 4 kohdan mukaan sekakomitean koollekutsumista voidaan pyytää myös sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Tällainen kokous on järjestettävä mahdollisimman pian, mutta viimeistään kahden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä, jolleivät sopimuspuolet toisin sovi. 5 kohdan mukaan sopimuspuolet vaihtavat tietoja ja neuvottelevat sekakomiteassa kumman tahansa sopimuspuolen pyynnöstä sopimuksen moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi. 6 kohdan mukaan komitea vahvistaa päätöksellä oman työjärjestyksensä. 7 kohdan mukaan sopimuspuoli voi, katsoessaan, että toinen sopimuspuoli ei ole pannut sekakomitean päätöstä asianmukaisesti täytäntöön, pyytää asian käsittelyä sekakomiteassa. Jos sekakomitea ei pääse asiassa ratkaisuun kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on annettu sen käsiteltäväksi, pyynnön esittänyt sopimuspuoli voi toteuttaa 24 artiklan mukaisia tilapäisiä suojatoimenpiteitä. 8 kohdan mukaan komitean päätöksessä mainitaan päivämäärä, johon mennessä sopimuspuolten on pantava se täytäntöön, sekä muut taloudellisille toimijoille mahdollisesti merkitykselliset tiedot. 9 kohdan mukaan osapuolet voivat toteuttaa 24 artiklan mukaisia suojantoimenpiteitä myös, jos sekakomitea ei tee kuuden kuukauden kuluessa päätöstä asiassa, joka on annettu sen käsiteltäväksi. 10 kohdan mukaan komiteassa käsitellään kysymyksiä, jotka liittyvät sopimuspuolten lentoyhtiöiden osake-enemmistön hallintaan vaikuttaviin kahdenvälisiin investointeihin tai muutoksiin lentoliikenteen harjoittajien tosiasiallisessa määräysvallassa. 11 kohdan mukaan komitean on tehtävä yhteistyötä erityisesti lainsäädäntöuudistuksiin, sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviin sosiaalisiin vaikutuksiin ja sopimuksen kehittämiseen liittyen.

23 artikla.Riitojen ratkaiseminen ja välimiesmenettely. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet voivat antaa sekakomitean käsiteltäväksi kaikki riidat, jotka liittyvät tämän sopimuksen tulkintaan ja joita ei ole kyetty ratkaisemaan 22 artiklan mukaisesti. EY:n ja Marokon välisellä assosiaatiosopimuksella perustettu assosiaationeuvosto toimii sekakomiteana tämän artiklan soveltamiseksi. Artiklan 2 kohdan mukaan sekakomitea voi ratkaista riidan päätöksellään, ja 3 kohdan mukaan sopimuspuolet ryhtyvät toimenpiteisiin päätöksen täytäntöön panemiseksi. Artiklan 4 kohdassa säädetään menettelystä, jolla riita voidaan saattaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi, jos riitaa ei kyetä ratkaisemaan sekakomiteassa. 5 kohdan mukaan kaikki välimiesoikeuden väliaikaiset ja lopulliset päätökset ovat sopimuspuolia sitovia. 6 kohdan mukaan sopimuspuolen laiminlyödessä välimiesoikeuden päätöksen noudattamisen 30 päivän kuluessa, toinen sopimuspuoli voi kyseisen laiminlyönnin koko keston ajaksi peruuttaa kokonaan tai tilapäisesti sopimuksen nojalla sopimusta rikkovalle sopimuspuolelle myönnetyt oikeudet tai erioikeudet tai rajoittaa niitä.

24 artikla.Suojatoimenpiteet. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolet toteuttavat kaikki yleiset ja erityiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen niiden sopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi ja huolehtivat siitä, että sopimuksessa määrätyt tavoitteet saavutetaan. 2 kohdan mukaan sopimuspuoli voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin, jos katsoo toisen sopimuspuolen jättäneen täyttämättä sopimuksen mukaisen velvoitteen. Suojatoimenpiteiden soveltamisala ja kesto on rajoitettava siihen, mikä on ehdottomasti tarpeen tilanteen korjaamiseksi tai sopimuksen tasapainon palauttamiseksi. Ensisijaisesti on käytettävä toimenpiteitä, jotka aiheuttavat vähiten häiriötä tämän sopimuksen toteutumiselle. 3 kohdan mukaan suojatoimenpiteitä harkitsevan sopimuspuolen on ilmoitettava asiasta sekakomitean välityksellä muille sopimuspuolille sekä annettava kaikki olennaiset tiedot asiasta. 4 kohdan mukaan tilanteen ratkaisemiseksi on välittömästi aloitettava neuvottelut sekakomiteassa. 5 kohdan mukaan suojatoimenpiteitä saa toteuttaa vasta kuukauden kuluttua sekakomitealle annetun ilmoituksen päivämäärästä. Aikaraja ei kuitenkaan rajoita 3 artiklan d kohdan, 4 artiklan d kohdan, 14 artiklan tai 15 artiklan soveltamista. 6 kohdan mukaan toteutetuista suojatoimenpiteistä on ilmoitettava sekakomitealle ja annettava sille kaikki olennaiset tiedot asiasta. 7 kohdan mukaan suojatoimenpiteet on keskeytettävä heti, kun rikkomukseen syyllistynyt sopimuspuoli jälleen täyttää sopimuksen vaatimukset.

25 artikla.Sopimuksen maantieteellinen soveltaminen. Artiklassa todetaan sopimuksen olevan osa Euro–Välimeri-kumppa-nuuden muodostamaa kokonaisuutta, jota tarkoitetaan 28 päivänä marraskuuta 1995 annetussa Barcelonan julistuksessa. Sopimuspuolet sitoutuvat jatkuvaan vuoropuheluun, jolla pyritään varmistamaan yhdenmukaisuus tämän sopimuksen ja Barcelonan prosessin välillä ja erityisesti mahdollisuudet päättää yhdessä sopimuksen muutoksista muiden vastaavien lentoliikennesopimusten huomioimiseksi.

26 artikla.Suhde muihin sopimuksiin. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimus korvaa Marokon ja jäsenvaltioiden välisten kahdenvälisten lentoliikennesopimusten voimassa olevat määräykset. Niiden kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvien voimassa olevien liikenneoikeuksien käyttämistä, jotka eivät kuulu tämän sopimuksen soveltamisalaan, voidaan kuitenkin jatkaa sillä edellytyksellä, ettei jäsenvaltioita ja niiden kansalaisia syrjitä. 2 kohdan mukaan sopimuspuolten liittyessä johonkin monenväliseen sopimukseen tai hyväksyessä kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n tai jonkin muun kansainvälisen järjestön hyväksymän päätöksen, joka koskee Euro–Välimeri-lentoliiken-nesopimuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä, niiden on otettava asia esille sekakomiteassa sen selvittämiseksi, olisiko sopimusta tarkistettava tilanteen huomioon ottamiseksi. 3 kohdan mukaan sopimuksen soveltaminen ei rajoita kummankaan sopimuspuolen päätöksiä, joita tehdään ICAO:n tulevaisuudessa mahdollisesti tekemien suositusten täytäntöön panemiseksi. Sopimuspuolet eivät voi vedota sopimukseen tai mihinkään sen osaan perusteena vastustaa uusien toimintatapojen käsittelyä ICAO:ssa sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa

27 artikla.Muutokset. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolen on halutessaan muuttaa sopimusta ilmoitettava asiasta sekakomitealle. Sopimukseen sovitut muutokset tulevat voimaan, kun tarvittavat sopimuspuolten sisäiset menettelyt on saatettu päätökseen. 2 kohdan mukaan valta päättää sopimuksen ja sen liitteiden muuttamisesta on sekakomitealla. 3 kohdan mukaan sopimuksella ei rajoiteta sopimuspuolten oikeutta antaa yksipuolisesti uutta lainsäädäntöä tai muuttaa voimassa olevaa lainsäädäntöään lentoliikenteen alalla tai siihen liittyvällä liitteessä VI mainitulla alalla, edellyttäen, että tämä tapahtuu syrjimättömyyden periaatteen ja tämän sopimuksen määräysten mukaisesti. Uutta lainsäädäntöä laatiessaan sopimuspuolen on 4 kohdan mukaan ilmoitettava tästä toiselle sopimuspuolelle ja kuultava sitä mahdollisimman laajalti. Toisen sopimuspuolen pyynnöstä asiasta voidaan keskustella alustavasti sekakomiteassa. Jos sopimuspuoli on antanut uutta lainsäädäntöä tai hyväksynyt lainsäädäntönsä muutoksen lentoliikenteen alalla tai siihen liittyvällä liitteessä VI mainitulla alalla, sen on artiklan 5 kohdan mukaan ilmoitettava asiasta toiselle sopimuspuolelle viimeistään kolmenkymmenen päivän kuluttua kyseisen lainsäädännön antamisesta. Kumman tahansa sopimuspuolen pyynnöstä sekakomitea järjestää tämän jälkeen kuudenkymmenen päivän kuluessa näkemysten vaihdon tällaisen uuden lainsäädännön tai muutoksen mahdollisista vaikutuksista sopimuksen asianmukaiseen toteutumiseen. 6 kohdan mukaan sekakomitea voi todeta uuden tai muuttuneen lainsäädännön Euro–Välimeri-lentoliikennesopimuksen mukaiseksi, päättää mahdollisista lisäyksistä sopimuksen VI liitteeseen tai muista toimenpiteistä, joilla sopimuksen toteutuminen varmistetaan.

28 artikla.Irtisanominen. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimus tehdään määräämättömäksi ajaksi. 2 kohdan mukaan kumpikin sopimuspuoli voi milloin tahansa ilmoittaa kirjallisesti diplomaattiteitse toiselle sopimuspuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus. Tällainen ilmoitus on toimitettava samanaikaisesti ICAO:lle. Tämän sopimuksen voimassaolo päättyy kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun toinen sopimuspuoli on vastaanottanut sopimuksen irtisanomista koskevan ilmoituksen, jollei irtisanomisilmoitusta peruuteta ennen mainitun määräajan päättymistä. 3 kohdan mukaan sopimuksella ei ole oikeusvaikutuksia tai sen soveltaminen keskeytetään, jos EY:n ja Marokon välisen assosiaatiosopimuksen voimassaolo päättyy tai sen soveltaminen keskeytetään.

29 artikla.Rekisteröinti Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä ja Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä. Artiklan mukaan sopimus ja sen muutokset on rekisteröitävä ICAO:ssa ja Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä.

30 artikla.Voimaantulo ja väliaikainen soveltaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sen allekirjoittamispäivästä sopimuspuolten kansallisen lainsäädännön mukaisesti. 2 kohdan mukaan sopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sopimuspuolten välisen diplomaattisen noottienvaihdon, jolla vahvistetaan, että kaikki tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät menettelyt on saatettu päätöksen, jälkimmäinen nootti on päivätty. Noottienvaihtoa varten Marokon kuningaskunnan on toimitettava diplomaattiteitse Euroopan unionin pääsihteeristölle nootti, joka on osoitettu Euroopan yhteisölle ja sen jäsenvaltioille, ja Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön on toimitettava Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden nootti diplomaattiteitse Marokon kuningaskunnalle. Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden diplomaattiteitse toimitetun nootin on sisällettävä kunkin jäsenvaltion tiedonanto, jossa vahvistetaan, että jäsenvaltio on saattanut päätökseen tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät menettelyt.

Liitteet. Sopimuksessa on kaikkiaan kuusi liitettä.

I liite, johon sovelletaan IV liitteessä määrättyjä siirtymäjärjestelyjä, sisältää määräykset sovituista lentoliikennepalveluista ja määrätyistä reiteistä.

II liite sisältää luettelon niistä Marokon ja EY:n jäsenvaltioiden välisistä kahdenvälisistä lentoliikennesopimuksista, joihin nähden Euro–Välimeri-lentoliikennesopimus on ensisijainen.

III liite sisältää luettelon sopimuspuolten toimivaltaisista viranomaisista liikennöintilupien ja teknisten lupien osalta.

IV liite sisältää määräykset siirtymäjärjestelyistä. Liitteen 1 kohdan mukaan yhteisö suorittaa arvioinnin siitä, miten Marokko on pannut täytäntöön ja soveltanut liitteessä VI lueteltuja lentoliikenteeseen liittyvän yhteisön lainsäädännön säännöksiä; sekakomitea vahvistaa arvioinnin päätöksellään. Sekakomitean olisi tehtävä päätös kahden vuoden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta. Ennen kuin 1 kohdassa tarkoitettu päätös on tehty, yhteisön lentoliikenteen harjoittajilla ei liitteen 2 kohdan mukaan ole I liitteessä tarkoitettujen sovittujen lentoliikennepalvelujen ja määrättyjen reittien osalta oikeutta lisätä liikennettä Marokossa vähentämällä sitä Marokon ulkopuolella olevista kohteista ja päinvastoin, eikä Marokon lentoliikenteen harjoittajilla ole oikeutta lisätä liikennettä tietyssä kohteessa yhteisössä vähentämällä sitä toisesta yhteisössä sijaitsevasta kohteesta ja päinvastoin. Kaikkia II liitteessä luetelluilla Marokon ja EY:n jäsenvaltioiden välisillä kahdenvälisillä sopimuksilla myönnettyjä viidennen vapauden liikenneoikeuksia voidaan kuitenkin edelleen harjoittaa edellyttäen, että se tehdään ilman kansallisuuteen perustuvaa syrjintää.

V liitteessä on lueteltu sopimuksen 3 ja 4 artiklassa tarkoitetut muut valtiot, jotka ovat Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi.

VI liite sisältää luettelon yhteisölainsäädännöstä, jota sovelletaan sopimuksen mukaisesti, jollei liitteessä tai siirtymäsäännöksiä koskevassa liitteessä IV toisin määrätä. Sovellettavat säännökset liittyvät lentoturvallisuuteen, ilmaliikenteen hallintaan, ympäristönsuojeluun, kuluttajansuojaan, tietokonepohjaisiin paikanvarausjärjestelmiin, sosiaalisiin näkökohtiin sekä henkilöstön lupakirjojen vastavuoroiseen hyväksymiseen.

2Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on yksilöity jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta käsittelevässä jaksossa.

2 §. Pykälän mukaan lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella.

Euro–Välimeri-lentoliikennesopimusta sovelletaan sen 30 artiklan 1 kohdan mukaan väliaikaisesti allekirjoittamispäivästä lukien sopimuspuolten kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan sen vuoksi otettavaksi säännös, jonka mukaan tasavallan presidentin asetuksella voitaisiin erikseen säätää lain väliaikaisesta soveltamisesta siihen saakka, kunnes sopimus tulee kansainvälisesti voimaan.

3Voimaantulo

Sopimus tulee kansainvälisesti ja Suomen osalta voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sopimuspuolten välisen diplomaattisen noottienvaihdon, jolla vahvistetaan, että kaikki tämän sopimuksen voimaantulon edellyttämät menettelyt on saatettu päätöksen, jälkimmäinen nootti on päivätty. Sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamista koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin sopimus tulee voimaan. Tasavallan presidentin asetuksella voidaan kuitenkin säätää, että lakia sovelletaan väliaikaisesti ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.

4Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2006 Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välillä tehdyn Euro-Välimeri-lentoliikennesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

Tasavallan presidentin asetuksella voidaan säätää, että tätä lakia sovelletaan ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.