GP 236/2002

1.1.Nykytila

1.2.Tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

2.1.Vaikutukset kansalaisiin ja hallintoon

Väestörekisterikeskuksen myöntämiin varmenteisiin ja varmennejärjestelmiin on tehtävä teknisiä muutoksia, jotta ne täyttäisivät sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa säädetyt, sähköisiin allekirjoituksiin liittyvän laatuvarmenteen edellytykset sekä Viestintäviraston lain nojalla antamissa ohjeissa asetetut vaatimukset.

Sähköisen henkilökortin ja sosiaaliturvakortin yhdistäminen aiheuttaa muutoksia korttien nykyisiin hakemismenettelyihin. Sähköistä henkilökorttia koskeva hakemus voitaisiin jättää poliisin toimipisteen lisäksi myös henkilökorttilaissa säädettävällä tavalla määriteltäviin Kansaneläkelaitoksen toimipisteisiin, joissa henkilö tunnistettaisiin poliisin myöntämien asiakirjojen avulla. Menettelyn uudistaminen vaatii Kansaneläkelaitoksen henkilökunnan kouluttamista henkilöiden tunnistamiseen ja mahdollisten asiakirjaväärennösten havaitsemiseen sekä tarvittavien laitteiden hankkimista Kansaneläkelaitoksen toimipisteisiin. Lisäksi kortin hakemismenettelyn ja valmistamisen yhteydessä käytettäviin tietojärjestelmiin on tehtävä tarvittavat muutokset.

Sähköisen henkilökortin ja sosiaaliturvakortin yhdistämisen jälkeen kansalainen voisi hankkia yhden sähköisen asiointikortin, jolla voisi asioida kaikissa viranomaisten sähköisissä palveluissa mukaan lukien sosiaali- ja terveydenhuollon sähköiset palvelut. Kortti toimii myös henkilöllisyyttä osoittavana asiakirjana. Lisäksi korttia voidaan käyttää passin sijasta matkustusasiakirjana 15 Länsi-Euroopan maassa.

Sisällyttämällä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisissä palveluissa tarvittavat tiedot henkilökorttiin voidaan kortin käyttömahdollisuuksia laajentaa huomattavasti nykyisestä. Tämän voidaan arvioida lisäävän kortin kysyntää merkittävästi.

Käytössä olevien sähköisessä asioinnissa tarvittavan teknisen osan sisältävien henkilökorttien määrän kasvu edistäisi varmenteen käyttöön pohjautuvien sähköisten asiointipalvelujen tarjoamista niissä tapauksissa, joissa palvelun käyttö edellyttää henkilön vahvaa tunnistamista. Viranomaisten ei tarvitsisi perustaa palveluitaan käyttäjätunnus-salasanajärjestelyihin, joiden hallinnointi on aikaa vievää, kallista ja tietosuojan kannalta turvattomampaa kuin vahvaan tunnistamiseen perustuvan varmenteen käyttö. Vahva tunnistautuminen helpottaa verkkoasiointia sekä käyttäjän että palveluntuottajan näkökulmasta, erityisesti käyttäjätunnusten ja käyttöoikeuksien hallinnassa verkkopalveluissa. Mitä laajemmaksi sähköisten asiointipalvelujen käyttäjäkunta kasvaa, sitä työläämmäksi palveluntoimittajalle muodostuu käyttäjien tunnusten, salasanojen ja käyttöoikeuksien hallinta. Varmenteisiin perustuvalla käyttäjien tunnistamisella voidaan käyttäjätunnusten hallintaa huomattavasti yksinkertaistaa. Kertakirjautumiseen perustuvalla tietoturvaratkaisulla voidaan rakentaa koko järjestelmään pääsy ilman raskasta salasanajärjestelmää. Valtiovarainministeriön suosituksen mukaan vahvaa tunnistamista vaativissa palveluissa suositellaan käytettäväksi laatuvarmenteita ja pankkien tunnistamismenetelmiä. Laatuvarmenteita käytettäessä voidaan tehdä sähköinen allekirjoitus niissä palveluissa, joissa sitä tarvitaan. Pankkien tunnistamismenetelmien käyttöön perustuvissa ratkaisuissa tätä mahdollisuutta ei ole.

Teknisen osan sisältävän henkilökortin voimassaoloajan pidentäminen nykyisestä kolmesta vuodesta viiteen vuoteen säästää sekä viranomaisten että kansalaisten työtä ja vaivaa kortin uusimisessa.

Kahdenkertaisesta tunnistamisesta luopuminen helpottaa menettelyä sekä viranomaisten että kansalaisten kannalta.

Ehdotus teknisen osan sisällyttämisestä kaikkiin henkilökortteihin merkitsee sitä, että kortin voimassaoloaika lyhenee nykyiseen tavalliseen henkilökorttiin verrattuna. Tavallinen henkilökortti on voimassa 10 vuotta ja teknisen osan sisältävä henkilökortti olisi ehdotuksen mukaan voimassa viisi vuotta. Uuden henkilökortin lyhyempi voimassaoloaika nykyisin käytössä oleviin tavallisiin henkilökortteihin verrattuna saattaa jonkin verran vähentää kiinnostusta henkilökortin hankkimiseen. Vaihtoehtoisesti kansalaiset voivat käyttää muina virallisina henkilöllisyyttä osoittavina asiakirjoina poliisin myöntämää passia tai ajokorttia. Passeja myönnetään vuosittain noin 500 000 kappaletta ja ajokortteja yli 200 000 kappaletta. Toisaalta Kelakortin ja sosiaaliturvakortin tietojen sisällyttämisen henkilökorttiin arvioidaan lisäävän merkittävästi kiinnostusta kortin hankkimiseen. Uuden yhdistetyn kortin etuna olisi sen monikäyttöisyys: sitä voidaan käyttää henkilöllisyyden osoittamiseen perinteisessä asioinnissa, matkustusasiakirjana 15 Länsi- Euroopan maassa, Kelakorttina ja sosiaaliturvakorttina sekä yleisesti asiointikorttina sähköisessä asioinnissa, erityisesti sellaisessa, jossa vaaditaan henkilön vahvaa tunnistamista.

2.2.Taloudelliset vaikutukset

Väestörekisterikeskuksen myöntämiin varmenteisiin ja varmennejärjestelmiin tehtävistä teknisistä muutoksista aiheutuu kustannuksia, jotka johtuvat toisaalta laatuvarmennetta koskevien vaatimusten täyttämisestä ja toisaalta sähköisen henkilökortin ja sosiaaliturvakortin yhdistämisestä. Väestörekisterikeskus kilpailuttaa koko varmennejärjestelmän teknisen toteutuksen EU:n laajuisella avoimella tarjouspyyntömenettelyllä vuoden 2002 aikana. Sähköisiä allekirjoituksia koskevasta laista johtuvat, laatuvarmennevaatimusten täyttämiseen liittyvät kustannukset ovat vuositasolla arviolta noin 0,25 milj. euroa. Korttien yhdistäminen ei aiheuta vuositasolla mainittavia ylimääräisiä kustannuksia varmennejärjestelmän ylläpidossa. Lisäksi kustannuksia aiheuttavat sähköisiä allekirjoituksia koskevassa laissa tarkoitettuna valvontaviranomaisena toimivan Viestintäviraston laatuvarmenteiden tuottajilta perimät valvontamaksut, joiden suuruus vahvistetaan myöhemmin.

Korttien yhdistämisestä aiheutuu kertakustannuksia, jotka johtuvat henkilökortin hakemismenettelyn ja kortin valmistamisen yhteydessä käytettäviin tietojärjestelmiin tehtävistä muutoksista ja tarvittavan sähköisen tiedonsiirron rakentamisesta. Kertakustannusten arvioidaan poliisin osalta olevan noin 1 milj. euroa ja Kansaneläkelaitoksen osalta arviolta noin 1 milj. euroa. Lisäksi tarvittavasta tiedottamisesta ja kouluttamisesta aiheutuvat kustannukset olisivat arviolta noin 100 000 – 150 000 euroa.

Kun valtion viranomaisen myöntämiä, sähköisessä asioinnissa käytettäviä kortteja olisi vain yksi, säästyttäisiin korttien valmistamisessa kahdenkertaisilta kustannuksilta. Kortin valmistamisen omakustannushinta on sähköisen henkilökortin osalta arviolta noin 40 euroa yhtä korttia kohden. Jos 100 000 henkilöä hankkisi kahden erillisen kortin sijasta uuden yhdistetyn kortin, olisi laskennallinen säästö 4 milj. euroa.

Tavallinen henkilökortti maksaa 26 € ja se on voimassa kymmenen vuotta. Sähköinen henkilökortti maksaa 29 € ja on voimassa kolme vuotta. Sosiaaliturvakortti on samoin voimassa kolme vuotta ja kortin laskennallinen hinta on noin 54 €. Henkilökortin hintaa tullaan vuonna 2003 nostamaan jonkin verran nykyiseen verrattuna, koska sähköisen henkilökortin nykyinen hinta ei ole kattanut kaikkia poliisille aiheutuneita kustannuksia. Poliisin myöntämien asiakirjojen hinnasta säädetään tarkemmin sisäasiainministeriön antamalla asetuksella. Omakustannushintaan perustuvana kortin uusi hinta olisi noin 40 euroa. Korttien yhdistämisen jälkeen korttihakemus voitaisiin jättää joko Kansaneläkelaitoksen tai poliisin toimipisteeseen. Osa hakemusten käsittelystä aiheutuvista kustannuksista siirtyisi siten Kansaneläkelaitokselle. Käsittelyn jakautumisella kahdelle eri viranomaiselle ei voida arvioida olevan merkittävää vaikutusta korttihakemusten käsittelyn kustannuksiin, eikä siten myöskään uuden yhdistetyn kortin hintaan.

Sähköisen henkilökortin ja sosiaaliturvakortin yhdistäminen säästää kansalaisen kustannuksia, kun sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten palveluiden käyttämiseksi ei tarvitse hankkia erillistä korttia. Lisäksi teknisen osan sisältävän henkilökortin voimassaoloajan pidentäminen nykyiseen verrattuna säästää kortin uusimisesta aiheutuvia kustannuksia.

Korttien yhdistämisestä aiheutuva korttien käytön lisääntyminen tekisi nykyistä houkuttelevammaksi henkilön vahvaa tunnistamista vaativien sähköisten palveluiden rakentamisen toimikorttien käyttöön pohjautuviksi. Tämä säästäisi palveluita tarjoavien viranomaisten kustannuksia, kun palveluita ei tarvitsisi perustaa käyttäjätunnus-salasanajärjestelyihin. Salasana- ja tunnushallinnalla toteutettu henkilön tunnistaminen on yleisenä ratkaisuna työläs ja kustannuksiltaan kallis. Käyttäjätunnusten sovellukset ovat kalliita rakentaa ja ylläpitää. Kansalaisvarmenteella asioitaessa ei palvelun käyttäjiltä ja palvelun tarjoajilta peritä tapahtumakohtaisia maksuja. Pankkien tunnistamismenetelmiin perustuvassa tunnistamisessa sähköisen palvelun tarjoaja maksaa pankeille tapahtumakohtaisen hinnan, joka on arviolta noin 0,50 euroa/tapahtuma.

Sähköisellä henkilökortilla on Väestörekisterikeskuksen myöntämä varmenne, joka on julkisoikeudellinen suorite. Väestörekisterikeskuksen muuhun kuin ehdotettuun henkilökorttiin myöntämä kansalaisvarmenne hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein.

Väestörekisterikeskuksen varmennetoiminnan kokonaismenot ovat arvion mukaan vuosina 2003-2006 yhteensä 14.9 miljoonaa euroa. Kokonaistulot ovat samana aikana arviolta 15,8 miljoonaa euroa. Tuloista julkisoikeudellisten suoritteiden osuus on arviolta 6 miljoonaa euroa. Tulot kattavat tässä tapauksessa julkisoikeudellisen suoritetuotannon (sähköiseen henkilökorttiin liittyvän varmenteen) muuttuvat lisäkulut, jotka arvioidaan 3,7 miljoonaksi euroksi, mutta kehittämiskustannuksia ja järjestelmään liittyviä kiinteitä kustannuksia tulokertymä ei kattaisi. Näin ollen toiminnan saaminen kannattavaksi pidemmällä aikavälillä edellyttää varmenteen myymistä myös muille alustoille kuten edellä on arvioitu. Rekisterihallinnon vuoden 2003 talousarvioesitykseen lakiehdotuksella ei ole vaikutuksia.

1.1.Väestötietolaki

2 §. Väestötietojärjestelmä. Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä otettaisiin huomioon perustuslaista johtuvat vaatimukset laissa säädettävän asetuksenantovaltuuden täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta. Laissa määriteltäisiin, mistä maistraatin ja kunnan välillä solmittavaan sopimukseen liittyvistä seikoista voitaisiin säätää tarkemmin valtioneuvoston antamalla asetuksella. Asetuksella säädettäisiin tarkemmin sopimuksen muodosta, tiedoksi antamisesta ja sopimuksen sisältöä koskevista seikoista. Voimassa olevan väestötietoasetuksen (886/1993) 25 a §:ssä säädetään nykyisin, että sopimus on tehtävä kirjallisesti, Väestörekisterikeskus voi vahvistaa sopimuksen kaavan, sopimus tai sen muutos on lähetettävä tiedoksi Väestörekisterikeskukselle viimeistään kuukautta ennen sopimuksen tai muutoksen voimaantuloa, ja että sopimuksella ei saa muuttaa rakennuksen osoite- ja äänestysaluetietojen ylläpitoa.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin mahdollisuudesta laajentaa maistraatin alueellista toimivaltaa rekisteröintitehtävissä. Sisäasiainministeriön asetuksella säädettäisiin tarkemmin niistä ilmoituksista, joiden rekisteröinnistä väestötietojärjestelmään voisi huolehtia myös muu kuin asianomaisen virka-alueen maistraatti, sekä niistä maistraateista, jotka voisivat ottaa ilmoituksia vastaan ja rekisteröidä ne suoraan väestötietojärjestelmään toisen maistraatin puolesta. Tiedon rekisteröinyt maistraatti olisi vastuussa rekisteröimänsä tiedon oikeellisuudesta.

4 §. Väestötietojärjestelmään talletettavat henkilötiedot. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi terminologinen muutos siten, että ilmaisu ”valtionhallinnon varmennetussa sähköisessä asioinnissa tarvittava sähköinen asiointitunnus” korvattaisiin ilmaisulla ”kansalaisvarmenteeseen sisältyvä sähköinen asiointitunnus”. Muutos on tarpeen, jotta säännöstä ei tulkittaisi siten, että valtionhallinnon varmennetussa sähköisessä asioinnissa edellytettäisiin aina sähköistä asiointitunnusta.

19 §. Varmennettu sähköinen asiointi. Pykälässä säädetään Väestörekisterikeskuksen tehtävistä varmennepalveluita tarjoavana viranomaisena. Koska Väestörekisterikeskuksen toimintaan varmentajana on tarkoitus soveltaa pääsääntöisesti sähköisistä allekirjoituksista annettua uutta yleislakia, ehdotetaan pykälään lisättäväksi uusi 3 momentti, joka sisältäisi viittauksen tämän lain soveltamiseen. Yleislain varmenteiden tarjoamiseen, varmentajan velvollisuuksiin ja vastuihin sekä henkilötietojen käsittelyyn liittyviä säännöksiä sovellettaisiin myös Väestörekisterikeskuksen myöntämiin sähköisiin allekirjoituksiin liittyviin laatuvarmenteisiin. Kansalaisvarmenteen tietosisällöstä, tallettamisesta julkiseen hakemistoon ja hakumenettelystä säädettäisiin kuitenkin yleislaista poikkeavasti. Kansalaisvarmenteen tietosisällöstä säädetään tarkemmin 20 §:ssä, niiden tallettamisesta julkiseen hakemistoon 22 §:ssä ja hakumenettelystä 23 §:ssä.

20 §. Varmennetussa sähköisessä asioinnissa käytettävän varmenteen tiedot. Pykälässä säädetään Väestörekisterikeskuksen myöntämään varmenteeseen sisältyvistä tiedoista. Tarkoituksena on, että uuden sähköisistä allekirjoituksista annetun lain voimaantulon jälkeen kaikkiin Väestörekisterikeskuksen henkilölle myöntämiin varmenteisiin tullaan sisällyttämään vähintään ne tiedot, joiden on sähköisistä allekirjoituksista annetun lain mukaan sisällyttävä sähköistä allekirjoitusta koskevaan laatuvarmenteeseen. Pykälässä nykyisin olevasta yksityiskohtaisesta tietoluettelosta ehdotetaan luovuttavaksi. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi niin, että sen 1 momentti sisältäisi viittauksen sähköisistä allekirjoituksista annettuun lakiin, jonka 7 §:n 2 momentissa säädetään laatuvarmenteeseen sisältyvistä tiedoista.

Käytännössä Väestörekisterikeskuksen myöntämään varmenteeseen sisältyy jo nykyisin pääosin samat tiedot kuin laatuvarmenteeseen. Väestörekisterikeskuksen myöntämää varmennetta on kuitenkin teknisesti muutettava esimerkiksi siten, että siihen on sisällytettävä tieto siitä, että varmenne on laatuvarmenne.

Laatuvarmenteen tulee edellä mainitun lain 7 §:n 2 momentin 9 kohdan mukaan sisältää allekirjoittajaan liittyvät erityiset tiedot, jos ne ovat tarpeen laatuvarmenteen käyttötarkoituksen kannalta. Säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan erityinen tieto voi olla jokin allekirjoittajan henkilötieto, kuten varmentajan myöntämä tunnus. Erityinen tieto ei voi kuitenkaan olla allekirjoittajan henkilötunnus. Väestötietolain 21 §:ssä mainittu sähköinen asiointitunnus on tarkoitettu käytettäväksi yksilöivänä tunnuksena nimenomaan Väestörekisterikeskuksen myöntämässä kansalaisvarmenteessa, jonka vuoksi pykälään ehdotetaan otettavaksi maininta tästä.

Sähköisistä allekirjoituksista annetussa laissa tarkoitettu laatuvarmenne koskee sähköiseen allekirjoitukseen liittyvää varmennetta. Väestörekisterikeskuksen myöntämä kansalaisvarmenne on tarkoitettu käytettäväksi pääsääntöisesti henkilön luotettavan tunnistamisen välineenä sähköisessä asioinnissa, mutta sitä voidaan tämän lisäksi käyttää myös sähköisen allekirjoituksen tekemiseen sekä asiakirjojen ja viestien salaukseen. Kansalaisvarmenteeseen sisältyykin sähköisistä allekirjoituksista annetun lain 7 §:ssä säädetyn, sähköiseen allekirjoitukseen liittyvän laatuvarmenteen vähimmäistietosisällön lisäksi eräitä muita, varmenteen käytössä tarvittavia teknisiä tietoja. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi varmenteeseen talletettava, sen käyttötarkoitusta koskeva tieto sekä tieto osoitteesta, josta varmenteen sulkulista on löydettävissä.

Väestötietolakiin otettujen, varmennepalveluihin ja sähköiseen asiointiin liittyvien säännösten eräänä tarkoituksena on ollut luoda kansalaisille viranomaisten toimesta sähköinen henkilöllisyys verkossa asiointia varten samalla tavoin kuin perinteisellä tavalla tapahtuvassa asioinnissa on käytetty henkilöllisyyden osoittamiseen viranomaisen antamia asiakirjoja, kuten passia ja henkilökorttia. Väestötietolaissa ehdotetaan otettavaksi käyttöön nimike kansalaisvarmenne kuvaamaan sitä Väestörekisterikeskuksen myöntämää varmennetta, jolla henkilölle luodaan virallinen sähköinen henkilöllisyys ja joka on tarkoitettu käytettäväksi yleisesti asiointiin viranomaisten tarjoamissa sähköisissä palveluissa. Nimikkeen käyttöönotolla pyritään erottamaan kansalaisvarmenne Väestörekisterikeskuksen myöntämistä muista varmenteista.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kansalaisvarmenteen määritelmästä, jonka mukaan kansalaisvarmenteella tarkoitetaan Väestörekisterikeskuksen henkilölle myöntämää varmennetta, jolla henkilö voidaan tunnistaa luotettavasti, jolla voi tehdä sähköisen allekirjoituksen sekä salata asiakirjat ja viestit ja jonka hakemisessa on noudatettu 23 §:ssä säädettyä menettelyä.

21 §. Sähköinen asiointitunnus. Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi edellä 4 §:n perusteluissa mainitusta syystä johtuva terminologinen muutos. Pykälän 2 momentin viimeinen lause, jonka mukaan asiointitunnus voidaan tarvittaessa antaa myös virastolle, laitokselle ja yhteisölle, ehdotetaan tarpeettomana poistettavaksi. Asiointitunnuksia ei anneta organisaatioille, vaan aina tietylle henkilölle.

Muissa Väestörekisterikeskuksen henkilölle myöntämissä laatuvarmenteissa kuin kansalaisvarmenteissa ei käytettäisi varmenteen haltijan yksilöivänä erityisenä tunnistetietona sähköistä asiointitunnusta, vaan sähköisistä allekirjoituksista annetun lain 7 §:n 2 momentin 9 kohdan mukaisesti jotakin muuta varmenteen haltijan yksilöivää tunnistetietoa, jos se on tarpeen varmenteen käyttötarkoituksen kannalta. Tällainen tunnistetieto voidaan tarvittaessa antaa myös viraston, laitoksen, yhteisön tai muun organisaation puolesta toimivan henkilön yksilöiväksi tunnistetiedoksi.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan väestötietojärjestelmään merkittäville henkilöille talletettaisiin sähköisen asiointitunnuksen luonnissa tarvittava tekninen tunnistetieto. Tieto merkittäisiin kaikille henkilötunnuksellisille henkilöille, joilla ei vielä ole sähköistä asiointitunnusta. Tunnistetieto muodostettaisiin teknisesti samalla tavoin kuin sähköinen asiointitunnus, josta on säädetty väestötietoasetuksen 3 a pykälässä. Tämä tekninen tunnistetieto aktivoitaisiin henkilön sähköiseksi asiointitunnukseksi, jos henkilö hakee varmennetta. Tekninen tunnistetieto talletettaisiin tämän lain voimaan tullessa kaikille elossa oleville henkilötunnuksellisille henkilöille väestötietojärjestelmässä ja sen jälkeen se talletettaisiin järjestelmään merkittäville uusille henkilöille lapsen syntymän, ulkomailla syntyneen Suomen kansalaisen tai Suomeen muuttaneen ulkomaalaisen rekisteröinnin yhteydessä.

Tekninen tunnistetieto on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan sähköisen asiointitunnuksen luonnissa sekä väestötietojärjestelmän sisäisenä teknisenä tunniste- ja tarkistustietona. Teknisen tunnistetiedon käyttötarkoituksesta ehdotetaan säädettäväksi pykälään lisättävässä uudessa 4 momentissa.

22 §. Kansalaisvarmenteen ja asiointitunnuksen käsittely. Pykälässä säädetään Väestörekisterikeskuksen myöntämien varmenteiden ja sähköisten asiointitunnusten tallettamisesta julkiseen hakemistoon. Pykälään ehdotetaan tehtäväksi edellä 4 §:n perusteluissa mainitusta syystä johtuva terminologinen muutos. Pykälän otsikkoa ja säännöksen sisältöä ehdotetaan lisäksi täsmennettäväksi siten, että pykälässä säädetty varmenteiden tallettaminen julkiseen hakemistoon koskisi nimenomaan Väestörekisterikeskuksen myöntämiä kansalaisvarmenteita. Kansalaisvarmenteet on tarkoitettu käytettäväksi yleisesti kaikessa sähköisessä asioinnissa, jonka vuoksi on tärkeätä tallettaa ne julkiseen hakemistoon, josta ne ovat kaikkien sähköisesti asioivien saatavilla.

23 §. Kansalaisvarmenteiden myöntämistä koskeva hakumenettely. Pykälän otsikkoa sekä 1, 2 ja 5 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että pykälässä säädetty hakumenettely koskee kansalaisvarmenteita. Lisäksi 1 ja 2 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä otetaan huomioon henkilökorttilakiin ehdotettavat muutokset. Henkilökorttilakiin ehdotettavien muutosten mukaan ei enää myönnettäisi erikseen sähköisiä henkilökortteja, vaan henkilökortteja, joihin sisältyisi aina myös tekninen osa.

Pykälän 2 momentin mukaan sähköiseen henkilökorttiin myönnettäviä Väestörekisterikeskuksen varmenteita koskeva hakemus on nykyisin jätettävä henkilökohtaisesti kihlakunnan poliisilaitokselle, joka suorittaa henkilön tunnistamisen. Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi sähköisen henkilökortin ja sosiaaliturvakortin yhdistämisestä johtuen siitä, että hakemus voitaisiin jättää vaihtoehtoisesti Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle siten kuin henkilökorttilain 6 §:ssä säädetään. Tätä menettelyä voitaisiin käyttää silloin, kun korttiin halutaan sisällytettäväksi myös henkilökorttilain 3 a §:ssä tarkoitetut eli sairausvakuutusta koskevat sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa tarvittavat tiedot. Muuhun kuin sähköiseen henkilökorttiin myönnettäviä Väestörekisterikeskuksen varmenteita koskeva hakemus voidaan jo nykyisinkin pykälän 4 momentin mukaisesti jättää muulle kuin poliisille. Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi terminologinen ja viittausta koskeva muutos.

Pykälän 5 momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että hakemuksen vastaanottajan suorittama henkilötietojen tarkistaminen väestötietojärjestelmästä edellyttää varmenteen hakijan nimenomaista suostumusta. Muutoksessa on otettu huomioon sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista annetun direktiivin 8 artiklan 2 kohta, jonka mukaan varmentaja saa hankkia henkilötietoja vain tietojen kohteelta itseltään tai saatuaan siihen kyseisen henkilön nimenomaisen suostumuksen sekä sähköisiä allekirjoituksia koskevan lain 20 §:n 1 momentti, jossa säädetään, että varmentajalla on oikeus hankkia ja tarkastaa hakijan ilmoittamat henkilötiedot väestötietojärjestelmästä varmenteen hakijan nimenomaisella suostumuksella. Lisäksi pykälän 5 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että siinä otettaisiin huomioon perustuslaista johtuvat vaatimukset laissa säädettävän asetuksenantovaltuuden täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta.

1.2.Henkilökorttilaki

1 §. Henkilökortti. Pykälässä säädetään henkilökortin myöntämisestä sekä eri henkilökorteista. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä otettaisiin huomioon sähköisessä asioinnissa tarvittavan teknisen osan sisällyttäminen kaikkiin henkilökortteihin. Tämä ei kuitenkaan koskisi väliaikaista henkilökorttia ja alaikäiselle ilman huoltajien suostumusta annettavaa henkilökorttia. Henkilökorttilaissa ei enää mainittaisi erikseen sähköistä henkilökorttia erillisenä henkilökorttityyppinä, jonka johdosta lain eri säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi tarvittavilta osin.

Pykälän 1 momentin mukaan henkilökortin antaa edelleen poliisi kuten nykyisinkin. Pykälän 2 momentista poistettaisiin maininta erillisen sähköisen henkilökortin myöntämisestä. Pykälän 3 momentin ensimmäisestä lauseesta poistettaisiin tarpeettomana viittaus 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun henkilökorttiin ja viimeisestä lauseesta viittaus 1 momenttiin. Lisäksi momentin viimeiseen lauseeseen lisättäisiin maininta siitä, että alaikäiselle ilman huoltajien suostumusta myönnettävää henkilökorttia ei voida käyttää sähköisessä asioinnissa. Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että myöskään väliaikaista henkilökorttia ei voida käyttää sähköisessä asioinnissa. Pykälän 5 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että jäljempänä tulevat henkilökorttilain säännökset koskisivat myös alaikäiselle ilman huoltajien suostumusta annettavaa henkilökorttia ja väliaikaista henkilökorttia, jollei erikseen toisin säädetä.

2 §. Henkilökortin sisältö. Pykälässä säädetään henkilökortille merkittävistä tiedoista. Koska nykyisessä sähköisessä henkilökortissa oleva sähköisessä asioinnissa tarvittava tekninen osa ehdotetaan sisällytettäväksi kaikkiin henkilökortteihin lukuun ottamatta alaikäiselle ilman huoltajien suostumusta annettavaa henkilökorttia ja väliaikaista henkilökorttia, säädettäisiin 2 §:ssä niistä tiedoista, jotka merkitään kortille näkyviin ja 3 §:ssä niistä tiedoista, jotka talletetaan kortin tekniseen osaan. Tämän johdosta pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jonka mukaan henkilökorttiin merkitään myös tieto sähköisessä asioinnissa käytettävän varmenteen myöntäjästä. Säännöksessä mainittaisiin lisäksi selkeyden vuoksi, ettei tämä kuitenkaan koske alaikäiselle ilman huoltajien suostumusta annettavaa henkilökorttia eikä väliaikaista henkilökorttia.

3 §. Henkilökortin teknisen osan sisältö. Pykälässä säädetään sähköiseen henkilökorttiin talletettavista ja merkittävistä tiedoista. Pykälän otsikkoa ehdotetaan muutettavaksi edellä 1 §:n perusteluissa mainitusta syystä. Samasta syystä ehdotetaan tehtäväksi tarvittavat terminologiset muutokset pykälän 1, 2 ja 3 momenttiin. Lisäksi 2 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi tarkennus, jonka mukaan kortin tekniseen osaan talletetaan muutettavaksi ehdotetussa väestötietolain 20 §:ssä tarkoitetun kansalaisvarmenteen tiedot. Nykyinen momentin viimeinen lause ehdotetaan sisällytettäväksi 2 §:n uuteen 3 momenttiin. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin siitä, että henkilökortin teknisen osan sisältöä koskevat tämän pykälän säännökset eivät koske alaikäiselle ilman huoltajien suostumusta annettavaa henkilökorttia ja väliaikaista henkilökorttia.

3 a §. Sairausvakuutusta koskevat sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa tarvittavat tiedot sähköisessä henkilökortissa. Henkilökorttilakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 a §, jossa säädettäisiin sairausvakuutusta koskevista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa tarvittavista tiedoista sähköisessä henkilökortissa.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että henkilökorttiin voidaan kortinhaltijan pyynnöstä tallettaa ja merkitä myös sairausvakuutusta koskevia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa tarvittavia tietoja. Tiedot sisällytettäisiin henkilökortille vain kortinhaltijan pyynnöstä, joten tietojen tallettaminen henkilökortin tekniseen osaan ja merkitseminen kortille olisi siten vapaaehtoista. Henkilökortin voisi hankkia edelleen ilman näitä tietoja. Tässä tapauksessa henkilökortin haltija käyttäisi sen rinnalla edelleen tavallista Kelakorttia. Kelakortilla hän voi osoittaa olevansa vakuutettu Suomessa sairauden varalta sekä tarvittaessa lisäksi olevansa oikeutettu sairausvakuutuslain 9 §:ssä tarkoitettuihin erityiskorvattaviin lääkkeisiin tai merkittävien ja kalliiden lääkkeiden peruskorvaukseen sekä mahdollisen työpaikkakassaan kuulumisen. Määräaikaisesti vakuutetulle merkitään Kelakortille myös tieto sairausvakuutuksen voimassaoloajasta.

Pykälän 2 momentin mukaan sairausvakuutusta koskevien sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa tarvittavien tietojen tallettamisesta ja merkitsemisestä henkilökortille päättäisi Kansaneläkelaitos henkilön hakemuksesta.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kortille talletettavien ja merkittävien tietojen tarkemmasta sisällöstä, joka vastaisi soveltuvin osin makropilottilain 15 §:ssä tarkoitetun sosiaaliturvakortin tietosisältöä. Makropilottilain 15 §:n mukaan tämän ehdotettavan uuden pykälän 3 momentissa tarkoitetut tiedot merkitään nykyisin sosiaaliturvakortille näkyviin, mutta niitä ei talleteta kortin tekniseen osaan. Makropilottilain sääntelystä poiketen ehdotetaan, että 3 momentissa tarkoitetut tiedot voitaisiin myös tallettaa kortin tekniseen osaan. Ehdotettu sääntely antaisi mahdollisuuden myös sellaiseen menettelyyn, jossa kortin tekniseen osaan talletettuja tietoja voitaisiin käyttää hyväksi sähköisten toimikorttien lukijalaitteiden ja –ohjelmistojen avulla. Tämän vaihtoehdon toteuttaminen edellyttäisi käytännössä, että esimerkiksi tietoja hyväksikäyttävissä apteekeissa olisi käytössä kortin tekniseen osaan talletettujen tietojen lukemiseen tarvittavat laitteet ja ohjelmistot.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin erikseen niistä tiedoista, jotka talletetaan kortin tekniseen osaan, mutta joita ei merkitä kortille näkyviin.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin siitä, että tässä pykälässä tarkoitetut tiedot sisältävää henkilökorttia voitaisiin käyttää sairausvakuutusasetuksen 13 §:ssä tarkoitetun sairausvakuutuskortin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman palveluketjun ja sosiaaliturvakortin kokeilusta annetun lain 4 luvussa tarkoitetun sosiaaliturvakortin sijasta. Säännöksen tarkoituksena on turvata mahdollisuus käyttää uutta, sosiaaliturvakortin tiedot sisältävää henkilökorttia kaikissa niissä tilanteissa, joissa nykyisin käytetään tavallista Kelakorttia tai sosiaaliturvakorttia.

Pykälän 6 momentissa säädettäisiin siitä, että sairausvakuutusta koskevien sekä sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisessä asioinnissa tarvittavien tietojen tallettaminen ja merkitseminen henkilökortille ei koske alaikäiselle ilman huoltajien suostumusta annettavaa henkilökorttia eikä väliaikaista henkilökorttia.

4 §. Viranomaisen palveluksessa olevan henkilökortti. Pykälän otsikkoon ja sisältöön ehdotetaan tehtäväksi edellä 1 pykälän perusteluissa mainitusta syystä johtuva terminologinen muutos.

5 §. Henkilökortin voimassaoloaika. Pykälässä säädetään henkilökortin, sähköisen henkilökortin ja väliaikaisen henkilökortin voimassaoloajasta. Nykyisen säännöksen mukaan henkilökortti on voimassa kymmenen vuotta, sähköinen henkilökortti kolme vuotta ja väliaikainen henkilökortti enintään neljän kuukauden ajan. Teknisen osan sisältävän henkilökortin voimassaoloaikaa ehdotetaan pidennettäväksi nykyisestä kolmesta vuodesta viiteen vuoteen. Voimassaoloaikaa voidaan pidentää, koska sähköiseen henkilökorttiin sisältyvän varmenteen tekniset ratkaisut ja algoritmit ovat osoittautuneet kestävämmiksi ja niiden elinkaari pidemmäksi kuin nykyisen säännöksen valmistelun ajankohtana arvioitiin. Teknisen osan sisällyttäminen kaikkiin henkilökortteihin lukuun ottamatta alaikäiselle ilman huoltajien suostumusta annettavaa henkilökorttia ja väliaikaista henkilökorttia johtaa siihen, että henkilökorttien voimassaoloaika olisi lähes kaikissa tapauksissa viisi vuotta. Eri henkilökorttien voimassaoloaikojen yhtenäistämiseksi ehdotetaan, että myös alaikäiselle ilman huoltajien suostumusta annettava henkilökortti olisi voimassa viisi vuotta.

6 §. Henkilökortin antaminen ja tiedonantovelvollisuus. Henkilökortin ja sosiaaliturvakortin yhdistäminen aiheuttaa muutoksia kortin hakemismenettelyyn. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kuten nykyisinkin, että henkilökortin antaa kihlakunnan poliisilaitos ja että henkilökorttihakemus on jätettävä henkilökohtaisesti poliisille. Henkilökortin myöntämismenettelylle ja hakijan luotettavalle tunnistamiselle asetetaan korkeatasoiset vaatimukset, koska kortin ominaisuuksiin kuuluu myös matkustusasiakirjaominaisuus. Matkustusasiakirjoille ja niitä koskevalle myöntämismenettelylle on kansainvälisesti asetettu yhä tiukempia vaatimuksia. Väärät ja väärennetyt matkustusasiakirjat liittyvät usein järjestäytyneeseen rikollisuuteen sekä laittomaan maahantuloon. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että poliisi toimisi edelleen kortin myöntäjänä ja viime kädessä vastaa myös kortin myöntämis- ja tunnistamismenettelyn luotettavuudesta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kortin hakumenettelystä siten, että hakemus voitaisiin jättää poliisin toimipisteen lisäksi myös Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle niissä tapauksissa, joissa kortille halutaan sisällytettäväksi myös 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja. Hakemuksia voisivat käsitellä ne paikallistoimistot, joiden kanssa poliisi on tehnyt julkisen hallinnon asiakaspalvelujen järjestämisestä yhteisissä palveluyksiköissä annetussa laissa (802/1993) tarkoitetun sopimuksen. Sopimuksessa on tarkoitus määritellä edellytykset, jolloin paikallistoimiston erikseen määritellyt henkilöt voisivat ottaa hakemuksia vastaan. Poliisi kouluttaisi virkailijat henkilön tunnistamiseen ja mahdollisten asiakirjaväärennösten havaitsemiseen. Henkilöt tunnistettaisiin poliisin myöntämän henkilöllisyyttä osoittavan asiakirjan avulla. Tunnistamisessa käytettävistä poliisin myöntämistä asiakirjoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Hakemuslomakkeelle merkittäisiin tiedot asiakirjasta, jonka avulla tunnistaminen on suoritettu. Poliisi tarkistaisi asiakirjan oikeellisuuden omien rekisteriensä avulla ennen kortin myöntämistä. Tunnistamisen suorittaisi kuitenkin poliisi, jos hakijalla ei olisi esittää edellä mainittua asiakirjaa korttihakemusta jättäessään. Menettely olisi vastaavanlainen kuin väestötietolain 23 §:n 4 momentissa muulle kuin sähköiselle henkilökortille myönnettävien varmenteiden hakemista koskeva menettely, jonka mukaan hakemus voidaan jättää muulle kuin poliisille.

Sähköistä henkilökorttia haettaessa henkilö tunnistetaan nykyisin kahteen kertaan, sekä korttihakemusta jätettäessä että korttia noudettaessa. Menettely ehdotetaan muutettavaksi siten, että teknisen osan sisältävää henkilökorttia ei tarvitsisi enää noutaa henkilökohtaisesti, vaan se voitaisiin vaihtoehtoisesti lähettää kortin hakijalle postitse. Hakija voisi myös halutessaan noutaa valmiin henkilökortin joko poliisin tai Kansaneläkelaitoksen toimipisteestä. Uusi menettely vastaisi passin hakemisessa nykyisin noudatettavaa menettelyä, jossa edellytetään vain yhtä henkilökohtaista käyntiä viranomaisen luona. Käytännössä valmis passi kuitenkin usein myös noudetaan henkilökohtaisesti, vaikka sitä ei passilain (642/1986) mukaan edellytetäkään. Sähköisessä asioinnissa tarvittava PIN-koodi lähetettäisiin henkilölle erikseen postitse kuten nykyisinkin.

Pykälän 3 momentin mukaan pyyntö tallettaa ja merkitä 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja henkilökortille jätettäisiin korttia koskevan hakemuksen yhteydessä kihlakunnan poliisilaitokselle tai Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle. Käytännössä tämä toteutettaisiin siten, että kortin hakija merkitsisi hakemuslomakkeelle tiedon siitä, että hän haluaa kortille talletettavaksi ja merkittäväksi myös 3 a §:ssä tarkoitetut tiedot. Jos hakemus on jätetty kihlakunnan poliisilaitokselle, poliisi suorittaisi henkilön tunnistamisen ja tekisi päätöksen henkilökortin myöntämisestä, jonka jälkeen hakemus siirrettäisiin sähköisesti Kansaneläkelaitokselle, joka tekisi päätöksen 3 a §:ssä tarkoitettujen tietojen sisällyttämisestä henkilökortille. Jos hakemus on jätetty Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolle, se suorittaisi henkilön tunnistamisen ja tekisi päätöksen 3 a §:ssä tarkoitettujen tietojen sisällyttämisestä kortille, jonka jälkeen hakemus siirrettäisiin sähköisesti poliisille, joka tekisi päätöksen henkilökortin myöntämisestä. Poliisin ja Kansaneläkelaitoksen tiedot yhdistyisivät kortin valmistamisesta vastaavalla toimittajalla.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tietojenantovelvollisuudesta korttia haettaessa. Kortinhakijalle olisi selvitettävä kortin käyttömahdollisuudet ja kortin mahdollisen peruuttamisen vaikutukset sekä hakijan oikeus päättää 3 a §:ssä tarkoitettujen tietojen sisällyttämisestä korttiin. Velvollisuus tietojen antamiseen on tarpeen, jotta hakija olisi tietoinen itseään koskevien henkilötietojen käsittelystä, kortin mahdollisen peruuttamisen seurauksista sekä korttiin sisällytettäviä tietoja koskevasta valinnanmahdollisuudesta.

Pykälän 5 momentti vastaisi sisällöltään nykyistä 3 momenttia.

7 §. Henkilökortin peruuttamisen edellytykset. Pykälän 2 momentin 4 kohtaan ehdotetaan tehtäväksi edellä 1 §:n perusteluissa mainitusta syystä johtuva terminologinen muutos. Lisäksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja sisältävän henkilökortin peruuttamisesta. Henkilökortti, joka sisältää 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja, peruutettaisiin, jos henkilö ei ole enää vakuutettu Suomessa sairauden varalta tai jos hän ei ole enää oikeutettu 3 a §:ssä tarkoitettuihin korvauksiin taikka jos siinä tarkoitettuja tietoja on oikeudettomasti muutettu. Silloin kun henkilökortin uusiminen johtuu asiakkaasta riippumattomasta syystä kuten esimerkiksi siitä, että määräajaksi myönnetty lääkkeiden korvausoikeus päättyy, kortti uusittaisiin maksutta.

8 §. Henkilökortin peruuttaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi edellä 1 §:n perusteluissa mainitusta syystä johtuva terminologinen muutos. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädettäisiin henkilökortin peruuttamisesta silloin, kun kortti sisältää 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja. Myös Kansaneläkelaitos voisi tehdä henkilökortin peruuttamista koskevan pyynnön silloin, kun kortti sisältää 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja ja kun peruuttamisen taustalla on 7 §:n 3 momentissa mainitut syyt. Tämä johtuu siitä, että päätösvalta 3 a §:ssä tarkoitettujen tietojen merkitsemisestä kortille on Kansaneläkelaitoksella. Henkilökortin peruuttavan viranomaisen olisi ilmoitettava Kansaneläkelaitokselle kortin peruuttamisesta, jos kortti sisältää 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja. Kortin peruuttamista koskevan tiedon ilmoittaminen Kansaneläkelaitokselle on tarpeen, jotta henkilölle voitaisiin tarvittaessa antaa peruutetun henkilökortin tilalle tavallinen Kelakortti. Jos henkilökortille on talletettu ja merkitty 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja, ei niitä voitaisi enää käyttää peruuttamisen jälkeen.

13 §. Väestörekisterikeskuksen vastuu henkilökorttiin talletettujen tietojen oikeellisuudesta. Pykälän otsikkoa ja sisältöä ehdotetaan muutettavaksi edellä 1 §:n perusteluissa mainitusta syystä.

13 a §. Kansaneläkelaitoksen vastuu henkilökorttiin talletettujen ja merkittyjen tietojen oikeellisuudesta. Pykälässä säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen vastuusta henkilökorttiin sisältyvistä tiedoista. Samalla tavoin kuin 13 §:ssä rajataan Väestörekisterikeskuksen vastuu henkilökortilla olevien merkintöjen ja tietojen oikeellisuudesta niihin tietoihin, jotka Väestörekisterikeskus on merkinnyt kortin tekniseen osaan, rajattaisiin vastaavalla tavalla Kansaneläkelaitoksen vastuu henkilökorttiin sisältyvistä tiedoista koskemaan ainoastaan henkilökortille talletettuja ja merkittyjä 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja.

14 §. Henkilökorttirekisteri. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa säädettäisiin Kansaneläkelaitoksen pitämästä rekisteristä. Rekisteriin merkittäisiin tiedot niistä henkilöistä, joiden henkilökorttiin talletetaan ja merkitään myös 3 a §:ssä tarkoitetut tiedot. Rekisterin tietosisältö vastaisi soveltuvin osin makropilottilain 18 §:ssä säädetyn sosiaaliturvakorttirekisterin tietosisältöä.

15 §. Muutoksenhaku. Pykälän 1 momentin mukaan muutosta henkilökorttilain nojalla annettuun hallintopäätökseen haetaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, joka koskee muutoksenhakua henkilökortin antamista koskevaan päätökseen silloin, kuin henkilökorttiin on haluttu talletettavaksi ja merkittäväksi 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja. Makropilottilain 29 §:n mukaan muutosta sosiaaliturvakorttia koskevaan Kansaneläkelaitoksen päätökseen on haettu tarkastuslautakunnalta ja tarkastuslautakunnan päätökseen edelleen vakuutusoikeudelta. Ehdotuksen mukaan Kansaneläkelaitoksen lain 3 a §:n 2 momentin nojalla tekemään päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla samassa järjestyksessä kuin poliisin tämän lain nojalla tekemään päätökseen. Kun henkilölle myönnetään henkilökortti, joka sisältää myös 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja, syntyy päätös kortin myöntämisestä käytännössä kahden eri viranomaisen toiminnan tuloksena. Koska päätös 3 a §:ssä tarkoitettujen tietojen sisällyttämisestä korttiin tehtäisiin Kansaneläkelaitoksessa ja päätös henkilökortin myöntämisestä poliisissa, voivat päätökset syntyä eri aikaan. Henkilökortin myöntämistä koskevaa hallintopäätöstä tulisi kuitenkin voida käsitellä yhtenä kokonaisuutena, kun päätökseen haetaan muutosta. Tämän johdosta ehdotetaan, että muutosta Kansaneläkelaitoksen 3 a §:n nojalla tekemään päätökseen haettaisiin vasta siinä vaiheessa, kun poliisi on tehnyt päätöksen henkilökortin myöntämisestä. Jotta valitusajan alkamisesta ei tulisi epäselvyyttä, ehdotetaan uudessa 3 momentissa säädettäväksi, että valitusaika henkilökortin myöntämistä koskevasta päätöksestä myös niissä tapauksissa, joissa muutosta haetaan Kansaneläkelaitoksen 3 a §:n nojalla tekemään päätökseen, alkaisi kulua siitä, kun poliisi on tehnyt päätöksen henkilökortin myöntämisestä.

16 §. Tarkemmat säännökset. Pykälän 2 momentin mukaan sisäasiainministeriö vahvistaa henkilökortin ja sen myöntämismenettelyssä käytettävän hakemuslomakkeen kaavan. Koska henkilökortille voitaisiin merkitä myös 3 a §:ssä tarkoitettuja tietoja, joista päättää Kansaneläkelaitos, ehdotetaan säännöstä muutettavaksi siten, että sisäasiainministeriö tekisi päätöksen henkilökortin ja hakemuslomakkeen kaavasta vasta kuultuaan Kansaneläkelaitosta.